Sukellusveneponi

Tänään menin Elviksellä ja tunnilla myös Vinski. Harjoiteltiin hiukan koulukisoja varten tälleen ihan omassa rauhassa, sillä suurin osa jengistä oli ties missä koulun päättäjäisissä.
Opettelin radan hätäpäissäni just ennen tuntia, mutta olen mä sitä jo aiemmin ratsastanut pariin otteeseen ja simppelihän se on kuin mikä, joten kyllä se ainakin tunnin ajan mielessä pysyi.

Päivä oli kovasti lämmin ja sen ainakin huomasi ponista todella hyvin. Elvis oli kovin vetelä ja löysä vähän koko tunnin. Alkukäynneissä ratsastelin käyntiä eteen ja koitin hakea ponia taipumaan ja tulemaan hyvin ulko-ohjalle. Ihan hyvä kokonaisuus siitä tulikin, vaikka ehkä hiukan löysäksi poni jäikin lämpimän kelin takia. Sen jälkeen kevenneltiin ravia. Tässä koitin hiukan rajoja ja kokeilin miten paljon ponia uskaltaisi ratsastaa eteenpäin, ilman että se kumminkaan jännittyy tai mitään. Kävi ilmi että aika paljon ja varmaan olisi voinut enemmänkin pyytää. Tuntui meinaan että välillä sitä sai suunnilleen potkia kuuroille korville, samalla kun poni hölkötti papparavia eteenpäin. Saatiin kuitenkin pätkittäin vallan mukavan tuntuista ja etenevää ravia, poni kääntyi iloisille ympyröille ja homma oli vallan toimivaa ja mukavaa muutenkin.

Lopuksi otettiin vielä verryttelylaukat vuorotellen, ihan vaan molempiin suuntiin laukat ja pari ympyrää. Elvis nosti laukat ihan nätisti, laukkasi jopa aika reippaasti (johtui varmaan kun meitsi heilui raipan kanssa selässä vähän liikaa) mutta tuntui silti että se jäi laukkaamaan vähän voimattomasti kuitenkin. Olisin ehkä mielummin halunnut sellaista vähän vähemmän vauhdikasta laukkaa, joka kuitenkin olisi ollut voimakkaampaa. No, sitä en saanut. Sentään laukka pysyi yllä ja saatiin väkerrettyä ympyrät. Sen jälkeen käveltiin Vinskin suorittaessa rataa ja lopulta pääsimme yrittämään.

Hah, se ratahan oli melkoinen katastrofi! Elvis oli totaalisen laiska, siis oikeasti. Potkin sitä parhaimmillaan eteenpäin, eikä poni vaan liikkunut, ei niin mihinkään. Raipan jätin siis pois tässä vaiheessa, jotta näkisin vähän millaiselta se rata tuntuu. Kauhealtahan se tuntui, ensi kerralla piikit kuulemma kylkiin alusta asti. Njoo, Elvis oli laiska, mutta samaan aikaan hän oli erittäin innoissaan nostamassa laukkaa. Mutta ei hän siis sitä laukkaakaan jaksanut sitten edes jatkaa. Se oli siis sellainen pahin mahdollinen yhdistelmä.
Alkutervehdykseen löllöteltiin sisään kiemurrellen, ravia ei meinannut oikein löytyä. Kun kuitenkin käänsin lävistäjälle ja yritin jotain askeleen pidennystä, niin tehtiin vain laukkarikkoja. Sama juttu kun käänsin toiselle lävistäjälle. Poni koitti vaan nostella laukkaa ja olla reipas. Ja heti kun laukka kiellettiin, niin eihän hän sitten mitenkään jaksanut edes yrittää ravata. Käyntisiirtymät olivat löysiä kuin mitkä, laukka nousi ihan ookoosti. Mitä nyt laukka ei sitten pysynyt yllä pätkääkään. Ekassa laukassa tipautettiin kahdesti raville ja yksi korjaus tuli vielä väärälle laukalle. Sentään reitti säilyi että jotain hyvää siinäkin. Toiseen suuntaan laukka meni paremmin, mutta poni vaan otti ja tipautti taas raville ennen pistettä. Molemmat täyskaarrot olivat jotain lapa edellä vänkäämisiä kun ponia otti niin sydämestä mennä Vinskiä kohti. Vikat kaksi ravitehtävää menivätkin sitten paremmin kun sain kunnolla potkaistua ponia niin, ettei se ihan jatkuvasti koittanut lösähtää käyntiin.

Olisihan se voinut siis paremminkin mennä. Mutta oli kuumaa ja toivottavasti kisapäivänä olisi vähän viileämpää.. Ja no, ainakin laitetaan ne kannukset, jos vaikka saisi jonkin verran sitä pohjetta läpi ponille. Ensi viikolla otan agendakseni laukkaistunnan, oikean kierroksen laukkakäännökset ja askeleen pidennyksen ravissa! Ja täytyy niitä pidennyksiä katsella vielä verryttelyssäkin, olisi meinaan kiva saada jotain pidennystä aikaiseksi, mutta näemmä ihan se Pomon kanssa käytettävä tyyli ei lainkaan toimi pienen herkkisponin kanssa. No, katsellaan. Päästiin me vaikeammasta radasta läpi, joten tämähän PITÄISI olla vain helpompaa ja iisimpää. Saa nähdä. Toivottavasti päästään läpi.

Lopuksi käytiin vielä ihastuttavalla maastokävelyllä. Elvis oli varsin fiksu ja kultainen, sen kanssa on varsin ilo käydä maastoilemassa. Ensi viikolla koitetaan sitten muutama juttu paremmin ja katsotaan kuinka käy.

Kesäistä köpöttelyä

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Simo, Pomo, Artsi ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Ja tosiaan, parin viikon päästä on taas koulukisat ja näillä näkymin olen niihin osallistumassa Elvis-ponin kanssa ja C-merkkiä tähdätään läpi. Ihan vaan jotta voin sen jälkeen ottaa tavoitteeksi, että joku päivä myös hyppään ne C-merkin esteet (heheh).

Päivä oli tänään kovin lämmin, joten käytiin tekemässä vain nopeat irrottelut kentällä ja lähdettiin sen jälkeen maastoon. Käveltiin siis pikaiset alkukäynnit joissa koitin etsiä vähän liikettä poniin ja koittaa saada sen asettumaan ohjan perässä. Siitä tehtiin nopeat kevyt ravit, jotka menivät ihan kivasti. Elvis tuntui kovasti löllykältä, mutta tsemppasi kun pyysin hiukan aktiivisempaa ravia alle. Kauan ei ravattu, kun jo alettiin ottaa laukannostoja, joihin varmaan käytettiinkin eniten aikaa tästä meidän kenttäajasta. Mikä taas oli tosi hyvä, sillä laukkaympyräthän ovat asia, jota eniten jännitän niissä tulevissa kisakarkeloissa.

Laukkaa nostettiin ihan vaan käynnistä, tehtiin valmisteluympyrät ja laukkaympyrät. Tänään laukka sujui ihan superkivasti. Elvis nosti tosi hyvin ja herkästi laukat, oikeita laukkoja saatiin ihan liukuhihnalta. Ja nyt sitten minä keskityin ihan täysillä siihen suorana istumiseen ja sen lisäksi laukan ylläpitämiseen. Laukka oli ihan ookoota, olisi voinut pyöriä paremminkin, mutta eipähän lopahtanut kesken. Ja saatiin tehtyä todella kivoja ympyröitä molempiin suuntiin, joten olin tyytyväinen. Olen ainakin kerran saanut käännettyä laukassa molempiin suuntiin. Oikean kierroksen ympyrä on selvästi hankalampi, sillä poni ei oikein ole vasemmalla ohjalla kunnolla. Täytyy siis kisoissa koittaa vaan valmistella niin hemmetin hyvin se sinne vasemmalle ohjalle, ettei käy vallan köpelösti niiden käännösten kanssa.

Olin oikein tyytyväinen settiimme ja siitä lähdettiinkin maastoon. Tehtiin varsin pitkä käyntilenkki, katseltiin maisemia ja oli mukavaa mennä siellä. Ei edes jännittänyt, vaikka se viime maasto päättyikin kiitolaukaten kotiin. Onneksi Elvis oli kovasti fiksu ja rauhallinen, että tällä kertaa kotiin päästiin ihan käynnissä ja täydessä yhteisymmärryksessä.

Alkuverryttelyä harjoitellen

Tänään menin Elviksellä, tunnilla myös Evita, Vinski ja Simo, Elvis vain mun kanssani. Oli oikein mukava ilma, aurinko paistoi mutta ilma pysyi viileänä kun tuuli puhalteli iloisesti. Ja hei, pitkästä aikaa Elvis-ponin kanssa, sekin oli oikein mukavaa.

Alkukäynneissä aloitettiin taivuttelulla, jotta saataisiin hevosia vähän seuraamaan ohjaa ja rentoutumaan. Lieviä vaikeuksia oli siinä, että Elvis tuppasi aina seuraamaan ohjaa vähän liikaakin ja se vain kääntyi mukana taipumisen sijaan. Kun tein pienempiä ympyröitä ja hiukan tökin sisäpohkeella vastaan, taipui poni oikein nätisti ja olin vallan tyytyväinen. Käynti oli hiukan hidasta ja rauhaisaa, mutta mentiin sillä kun nyt taas pitkästä aikaa tämän ponin kanssa menin. Ja olin itsekin taas superväsynyt, joten ei sitä vaan ihan jaksanut täysillä pistää menemään.

Kun käynti saatiin kuntoon, siirryttiin raviin. Tässä yritin saada hiukan tahtia reippaammaksi ja takajalat paremmin mukaan, mikä onnistuikin ihan suht hyvin. Vähän enemmän olisi varsinkin loppupuolella voinut vaatia, sillä Elvis vähän lösähti tunnin loppua kohden. Tehtiin kevyt ravissa loivia väistöjä keskihalkaisijalta uralle päin. Väistöt sujuivat ihan ookoosti, vasemmalle väistäessä poni tuppasi juoksemaan ulkopohkeen läpi ja kaatumaan, mutta sain sen lopulta ihan korjattua ja suoristettua ponia hiukan. Vähän ehkä sellaisia loivia ja puolitehoisia väistöjä ne olivat, mutta suunta oli oikea ja koitin nyt keskittyä siihen että itse istuisin rentona ja suorana siellä. Muutenkin otin vähän istuntaa taas työn alle, niin helposti tulee sellaista loivaa etukenoa. Koitin nyt istua suorana ja oikeasti katsoa eteenpäin, mutta on se niin vaikeaa muistaa.

Elvis oli vallan mukava näissä raveissa. Vanha ja rauhaisahan se oli, heh. Mutta homma tuntui oikein helpolta ja simppeliltä. Sain Pullan asettumaan, käännyttiin kivasti ja hommat pelasi. Tosin vasen ohja jäi selvästi heikommalle tuntumalle, minkä huomasi oikeassa kierroksessa todella hyvin. Sain ponin hiukan paremmin tukeutumaan sinne ulko-ohjalle, mutta jäi se silti selvästi heikommaksi kuin vasempaan kierrokseen.

Istuttiin alas harjoitusraviin ja tehtiin vielä samaa settiä. Pääty-ympyrä, siitä väistöä loivasti uralle. Edelleen tämä sujui oikein mallikkaasti ja hienosti, ainoa vaan että poni hyytyi ja minä en ihan tarpeeksi ratsastanut sitä eteen. Pelkäsin että poni järkyttyy jos näppään sitä raipalla ja en ollut valmis tahkoamaan jännittyneen ponin kanssa. Koitin ihan rauhaksiin ratsastaa Pullaa aktiivisemmaksi, mutta kyllähän se oli täysin lösähtänyt tässä kohdassa. Lisättiin siitä sitten laukannosto oikealle heti väistön jälkeen. Ekat pari nostoa olivat hiukan heikompia, mutta sen jälkeen lähti rullaamaan paremmin ja poni teki todella herkkiä ja muutaman todella ponnekkaankin noston. Niihin olin tosi tyytyväinen.

Itse laukka oli astetta heikompaa. Tähän oikeaan kierrokseen liirattiin kamalasti aina aitaa vasten, minkä takia mulla oli hirveitä hankaluuksia ratsastaa laukkaa kunnolla. Mä myös kökötin eteenpäin ja joustin enemmän selällä kuin lantiolla, jonka takia laukka ei ihan täysillä pyörinyt ja tipahteli jopa vähän etuajassa alas, kun en ollut siellä mukana. Toiseen suuntaan nostot tehtiin käynnissä ja siinä petrasin laukan ratsastustani. Saatiin astetta parempaa laukkaa ja vikassa pätkässä koitin jopa istua suorana ja jäntevänä. Lopuksi käveltiin loppukäynnit.

Olin oikein tyytyväinen tähän. Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvää ravia ja hyviä laukannostoja. Elvis oli kiva, mutta voi kun hän on jo niin vanha ja löllökkä. Kiva mennä pienellä Pulliksella pitkästä aikaa kuitenkin :)

Iloinen poni kauniina kesäpäivänä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Vinski, Artsi ja Evita, Pompeli jatkoi tunnin jälkeen. Poni oli vallan ärsyyntynyt taas kaikesta, kunnes päästiin sitten kentälle ja selkään.

Alkukäyntejä poni suoritti vallan näppärästi. Vähän piti muistuttaa pohkeella, mutta Pomo oli aika lailla reipas ja etenevä ihan alusta asti. Ohjien kanssa olikin enemmän ongelmaa, sillä poni oli superjäykkä oikealle ja mulla nyt oli ongelmia ratsastaa se kevyeksi ohjan päähän ja taipumaan ja vaikka mitä.
Keskityttiinkin alkukäynneissä ihan asteittaiseen käynnin ratsastamiseen. Aloitettiin vapaalla käynnillä, ohjat pitkinä ja haettiin hyvä tahti ja isoa käyntiä. Poni suoritti tätä todella hienosti, sillä oli vallan reipas liike ja se tuntui tosi hyvältä, rennolta ja aktiiviselta. Kun siitä kootiin ohjaa, niin alettiin samalla kunnolla ratsastaa sitä asetusta molempiin suuntiin läpi. Pomo taipui vasemmalle oikein nätisti, mutta oikealle se vaati runsaasti pienempiä ympyröitä, joilla sain kunnolla vaadittua asetusta ja taipumista läpi. Saatiin se suht ookoosti sieltä kulkemaan, mutta vähän kaula jäi kyllä pitkäksi, enkä sitä ihan saanut korjattuakaan. Kuitenkin, ihan kivat setit näissä alkukäynneissä ja olin tyytyväinen.

Siirryttiin siitä raviin, jossa poni edelleen eteni vallan kivasti ja omalla moottorillaan. Välillä tuntui että poni varmaan räjähtää käsiin kohta, mutta sain istuttua mukana ja oltua rentona, eikä Pomokaan räjähtänyt siitä mihinkään. Tässäkin koitin parhaani mukaan työstää sitä taipumista ja ohjastuntumaa kuntoon, mutta hommaa vaikeutti hitusen se, että ihan aina ei kääntyminen tapahtunut nappia painamalla. Sain aina lopulta ne kääntämisavut läpi, mutta välillä jouduttiin kyllä liian kauan asiasta keskustelemaan.
Istuttiin vielä harjoitusraviin, mikä oli tosi kivaa myöskin. Minä vaan istuin kyllä liian etukenossa, minkä takia poni otti ja teki hurjan kauniita käyntisiirtymiä. Sen ajan jonka istuin siellä oikein päin ja suorassa, niin heppa suoritti hienosti ja teki vallan kaunista ravia.

Loppuun otettiin vielä vähän laukkaa uraa pitkin ja vuorotellen. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja eka laukka olikin vallan nätti. Poni teki reipasta ja oikein kivan tuntuista laukkaa, minä istuin ihan kohtuu hyvin matkassa mukana ja päästiin vallan pitkää pätkää menemään. Sitten vaan otin laukan alas ja suunnittelin nostavani vielä toisen pätkän tähän suuntaan. Valitettavasti Pomo suunnitteli meidän laukannoston hiukan aiemmin kuin minä ja sitten se vielä päätti innostua vallan kauheasti ja sitten poni kiikuttikin mut pitkää sivua pitkin iloista laukkaa. Yritin vielä korjata ja nostaa hallitun pätkän laukkaa ympyrän avoimelle sivulle, mutta tällä kertaa poni lähti haneen kun Evita laukkasi meitä kohti. Siispä käveltiin hetki, heitettiin raippa pois ja otettiin laukat vielä toiseen suuntaan. Tällä kertaa poni ei räjähtänyt ja minäkin ratsastin laukkaa huomattavasti varovaisemmin. Otettiin iloista laukkaa, muutamat korjausnostot kun poni tiputti raville ja lopulta jäätiin kävelemään loppukäyntejä.

Oikein iloinen päivä joka tapauksessa. Poni oli iloinen ja minä olin tyytyväinen. Hommat on vaikeita, mutta kai ne sitten siitä joskus. Ehkä.

Vanha tuttu ja samat jutut edelleen

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pasi, Laki, Evita ja Pomo. Olin tosiaankin jo täysin unohtanut että Vinski tulee takaisin, joten hevosvalinta oli varsinainen yllätys. Oli kuitenkin superkiva päästä pitkästä aikaa Vinskin kyytiin ja vieläpä heti sen tultua takaisin!

Vinski oli sama vanha pappa kuin ennenkin. Vähän myrtsi, ehkä hiukan pirteämpi ja reippaammin se käveli kentälle kuin ennen. Meitsi hyppäsi selkään ja lähdettiin etsimään vanhoja säätöjä.
Kuten jo sanoin, Vinski oli vanha, tuttu itsensä. Se ei pitänyt kiirettä, oli vallan löysä ja superhidas. Alkukäynnit menivät siinä eteenpäin ratsastamisessa, mikä onnistui ihan kohtalaisesti. Enemmän olisin voinut varmasti vaatia, sillä nyt heppa ei tullut mitenkään hyvin pohkeen eteen, vaan se hidastui aina säännöllisin väliajoin. Käännyttiin kuitenkin mukavasti ja vaikka kuljettiin pitkinä kuin nälkävuosi, niin sentään huomasi että Vinski ei ollut yhtään niin painava kädelle kuin aiemmin. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä että joudun kantamaan hevosen päätä mukanani, mikä oli erittäin positiivista. Mulla kun ei ole ihan niin paljon habaa, että jaksaisin moista tehdä, eikä ihan niin paljon taitoa, että aina saisin hevosen kevenemään.

Siirryttiin siitä raviin ja tehtiin ravipuomeja molemmilla pitkillä sivuille. Samat vanhat ongelmat iskivät, Vinski oli hidas, juoksi aitoja päin, eikä kääntynyt. Hetkeni tuskastelin, kunnes Marianne käski laittaa sen hevosen eteen ja lopettaa sähläämisen. Kun taas hetken ratsastin kunnolla eteen ja sain Vinskin liikkeelle, niin johan hevonen kääntyi, ylitti puomit ja oli muutenkin superhyvä. Se teki isoa ja kivaa ravia, kulki reippaasti ja tuntui oikein kevyeltä. Jee! On se vaan vaikeaa pitkän tauon jälkeen taas muistaa, mitä pitää tehdä jotta poni toimisi halutulla tavalla. Ravi oli oikein leppoisaa, iloista ja oli kovasti lämmintä. Mukava kevätpäivä.

Laukkaa tehtiin uraa pitkin vuorotellen ja molemmilla pitkillä sivuilla oli yksi yksittäinen laukkapuomi ylitettävänä. Suurena esteratsastajana tämä ei tietenkään onnistunut ihan ongelmitta. Vinski oli vähän löllykkä ja laukka nousi suoranaisen laiskasti, tipahti välissä alas ja Vinski vain kolusi aidan pieltä. Kun lopulta sain vauhtia hummaan ja reitin selville, oli laukan laadussa ja reippaudessa silti parantamisen varaa. Kökötin itse hiukan etukenossa, jonka takia lentelin siellä kyydissä kun ylitettiin niitä hiton laukkapuomeja ja Vinski otti sitten raville tai kompuroi puomin yli kun minä heiluin siellä kuin mikäkin. Marianne käski tehdä laukkaa kaarteissa ihan kunnolla ja kun lopulta viimeisillä voimillani sain otettua neuvosta vaarin, niin laukka parani mielettömästi. Pääsin istumaan sinne alas paremmin ja kökötin ainakin hiukkasen vähemmän. Kun oikeasti ratsastin kaarteissa laukkaa sisäpohkeella ja raipalla eteen, lähti heppa tuottamaan isoa, reipasta ja ponnekasta laukkaa, jonka avulla päästiin räpiköimättä puomien yli ja mentiin suoranaisen sulavasti kenttää ympäri useammankin kerran. Toki pientä miinusta tuli siitä, että mulla heilui jalat kuin mielettömät, mutta kyllä se siitä.

Vaihdettiin vielä kierros vasempaan ja tehtiin ekasta kerrasta viisastuneena samaa uudelleen. Tällä kertaa tajusin heti alusta asti ratsastaa käyntiä paremmin eteen, laukka nousi paremmin ja kun ratsastin laukkaa kunnolla, niin kyllä ponikin kulki selvästi parempaa laukkaa eteenpäin. Sanoisin kyllä, että tämä vasen laukka oli heikompaa kuin se oikea, sillä tähän suuntaan Vinski laukkasi selvästi löysemmin, enkä saanut siihen sellaista samanlaista vetoa kuin toiseen suuntaan. Päästiin kuitenkin puomien yli, Marianne oli tyytyväinen, eikä laukkakaan tipahdellut alas niin monta kertaa kuin ekaan suuntaan.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja siitä sitten heppa tarhailemaan. Oli kyllä mukavaa päästä taas valkean proomun kyytiin ja kyllä se siitä taas lähtee!

Naisista ei vaan koskaan tiedä

Tänään mulla oli Nipsu, tunnilla myös Pomo ja Artsi, Nipsu vain mun kanssani. Nipsutin oli oikea karvakasa ja talvikarvaa pöllysi ihan runsaasti, vaikka Marianne oli ponia selvästi jo aamulla harjannut.

Tepsulteltiin kentälle ja siitä sitten kyytiin alkukäyntejä kävelemään. Mulla oli kovat suunnitelmat siitä kuinka hyvin, aktiivisesti ja hienosti ratsastan Nipsua tänään, mutta kävikin niin, että heti alkuun Nipsu jäi vähän potkimaan Artsia, jolloin toki hiukan komensin sitä pohkeella. Tästä rouva ei sitten tykännyt alkuunkaan, vaan poni räjähti laukkaan, meikä roikkui kyydissä ja koitin vaan hidastaa, mutta poni hidastui vasta siinä vaiheessa kun minä mätkähdin maahan. Jes.

Marianne meni kyytiin kokeilemaan minkä takia sieltä tuli noin iso reaktio ja sai aikalailla samaa kohtelua. Paitsi että Marianne kykeni pysäyttämään Nipsun ennen kuin se oikeasti lähti alta, joten Nipsu joutui vähän tekemään duunia ja kuulemaan maman kädestä että protestoiminen ja alta lähteminen eivät kuulu kilttien ponien repertuaariin. Kun poni oli väsytetty, niin minä pääsin takaisin kyytiin. Tai no, pääsin ja pääsin, minähän olin lähes sitä mieltä etten enää edes mene sinne kun poni on niin villi ja minä en ole niin hyvä. Menin kuitenkin ja luotin siihen että Marianne tietää mun siellä pärjäävän.

Ei silti käy kieltäminen, että kyllähän se jännitti. Tiesin että vika ei ole niinkään mussa, mutta kykyni eivät vaan riitä noiden lähtöjen estämiseen. Siksipä menin sillä asenteella, että kun en kerran pysty ponia estämään, niin koitan mennä vaan varovasti ja pitää Nipsun hyvällä mielellä. Rouvaponi oli tosiaan erittäin herkkä kyljistä, joten vedin aikalailla pohkeet irti ja pohkeen käyttö oli enemmän ajatus ponin koskettamisesta. Käveltiin alkuun ihan rauhassa, minä lähinnä istuin kyydissä ja ohjasin poni suunnilleen suoralle uralle. Samalla koitin hilata omaa painopistettäni noin puoli metriä taaemmas, siinä sen suuremmin onnistumatta. Olin aikalailla koko tämän tunnin ihan jännittynyt ja etukenossa, mutta sillä nyt mentiin, ei voi mitään.

Siinä muut ravailivat ja mä vasta otin tuntumaa poniin. Marianne sanoi että voisin alkaa siinä itsekin siirtyä raviin, en vaan saisi painostaa liikaa ja olisi hyvä ratsastaa eteen enemmänkin istunnalla kuin pohkeella. Tässä kuitenkin kun mietiskelin sitä ravia ja jännityin lisää, niin Nipsu alkoi kävellä reippaammin ja pian huomaankin että minä kokoan ohjaa, otan epämääräisiä pidätteitä ja poni jännittyi ja tuntui siltä että kohta se räjähtää. Siispä ei muuta kuin Marianne apuun. Kävelin hetken, sitten Marianne tuli siihen viereen sen verran että saatiin poni raviin. Eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Pelotti vaan se siirtymä, jos Nipsu vaikka olisi räjähtänyt. Ja kun en tosiaan itse ollut tarpeeksi rento ja kevyt siellä.
Heti kun poni oli ravissa ja näytti siltä ettei se räjähdä, niin Marianne jäi pois ja saatiin mennä kahdessa. Ja hyvinhän se meni. Menin tosiaan niin kevyenä ja herkkänä kuin olla ja voi. Hiukan koitin asettaa välillä, tein keveitä ympyröitä ja muuten vain ravailtiin rauhaisaa tahtia uraa pitkin. Välillä uskaltauduin ratsastamaan hiukan eteenkin, muuten vaan mentiin nätisti ja ilman tappelua. Kun suunta vaihtui oikeaan, eli vaikeampaan kierrokseen, tuntui heti huonommalta. Saatiin kuitenkin hetki ravattua, jonka jälkeen tahti muuttui nopeammaksi ja minä jännityin, joten siirryin vain suosiolla käyntiin, jottei tarvitse arpoa.

En halunnut laukata, koska joo, heheh. En ehkä halunnut laukata ekaa kertaa Nipsun kanssa silloin kun se on superherkkä ja heittänyt mut jo alas. Joten tulin taluttelemaan Nipsua siksi ajaksi kun muut laukkasivat. Lopuksi menin vielä selkään hiukan kävelemään ja loppukäynnit mentiin talutellen.

Huhhei. Oli hurjaa. Vaikeinta on se, kun tietää että se oma ratsastus on ongelmana. Ei osaa ratsastaa niin hyvin ettei se heppa lähtisi ja sitä sitten jännittää, mikä jännittää hevosenkin. Siksi otettiin kevyesti, rauhassa ja mistään välittämättä. Olen tyytyväinen että poni kulki hienosti, ei suuttunut ja selvittiin siitä yhdestä lievästi konfliktitilanteesta todella hyvin. Ja olen joka tapauksessa iloinen ettei Nipsu suuttunut sen takia että ratsastan superhuonosti. En vaan ratsastanut hänen huonona päivänään tarpeeksi hyvin. Se on eri asia.

Ensi viikolla käyn vierailemassa sunnuntain tunnilla (ei tarvi herätä niin aikaisin kuin yleensä!!) ja Vinskikin kuulemma palaa takaisin ensi viikolla. Jee! :)

Emme vieläkään osaa pysähtyä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Evita, Elvis, Artsi ja Simo. Pomo jatkoi siitä vielä toiselle tunnille.
Tämä oli vähän huono päivä itselleni, mutta Pomo oli jopa lähes iloinen siellä karsinassa ja tepsutteli iloisesti kentälle. Olin joka tapauksessa tosi iloinen että pääsin jatkamaan Pomon kanssa taas tänään, vaikken ollutkaan ihan sata prosenttisen varma siitä, kuinka hyvin saisin ratsastettua tai pystyisin keskittymään tuntiin.

Alkukäynneissä ratsastin Pomoa eteenpäin ja koitin vain saada mielen mukaan tähän touhuun. Siellä tuuli ihan järkyttävästi ja tuoli lensikin nurin just kun me ohitettiin se, mutta selvittiin vain pikkusäikähdyksellä siitä.
Lähdettiin käynnissä tekemään voltteja, joilta jatkettiin suoraan sitten väistöön keskihalkaisijalta kohti uraa. Tämä ei todellakaan sujunut oikein mitenkään. Pomo kääntyi ihan nätisti, se pysyi reitillä (välillä katosi vasen ulko-ohja ja poni levahti pois reitiltä, mutta suurimmaksi osaksi hyvin) Sain ponin myös kävelemään oikein kivasti eteen. Mutta en saanut sitä hidastettua, en taaskaan. Se olikin meidän suurin pulma tässä touhussa, Pompeli ei tehnyt kunnon väistöjä kun en saanut hidastettua sitä, joten tehtiin vain vähän sinne päin muttei ollenkaan kunnolla. Marianne sitten käski ottaa pysähdyksiä jotta saisin Pomon kuuntelemaan pidätteitä. Mutta enpä saanut niitäkään tehtyä, heh.

Käsittämättömän vaikeaa. Vaikka kuinka yritin, niin poni ei vain pysähtynyt. Ongelmana saattoi olla myös mun kyvyttömyyteni istua rentona alhaalla ja se, että löysäsin liikaa ohjaa pidätteiden välillä. Oli mikä oli, niin nyt ei onnistunut. Ratkaistiin ongelma pysäyttelemällä Pomoa aitaa päin ja lopulta sain parit tosi hyvät pysähdykset. Niidenkin väliin mahtui vaan sitä pidätteiden läpi laahustamista, enkä vaan oikein tiedä miten tekisin sen paremmin. Tuntui että kun sain pysähdyksen tehtyä, niin poni otti pidätteet vastaan rentona, olin nopea ja selkeä. Kun epäonnistuin, niin poni nosti pään ylös, oli rautaniska ja minä en vain kyennyt olemaan niin nopea ja tarkka avuissani. Huhhei.
No, samalla Marianne näytti että mun pitää oikeasti ratsastaa takajalat aktiiviseksi jotta pysähdys onnistuu ja asetuksiakin saa tehdä ronskimmin, jotta poni joskus antaisi periksi ohjalle ja saataisiin suu toimimaan. Tämä puoli onnistuikin huomattavasti paremmin, poni kulki aktiivista käyntiä ja sain sen ihan kivasti asettumaan ja taipumaan. Saatiinpa sentään tunnustusta siitä, että se suu lähti viimein toimimaan, joten ei huonoa ilman sitä hyvääkin.

Lähdettiin raviin ja kevenneltiin ihan vaan uraa pitkin ja tehtiin ympyrää kentän avoimelta päädyltä ulospäin. Tässä tsemppasin, koska se käynti oli mennyt vähän niin ja näin. Ratsastin Pompelia eteen, herättelin takajalkoja menoon mukaan, väänsin sen asetuksen kanssa jotta saisin sen läpi ympyröillä ja koitin pitää sen ulko-ohjan kasassa ja tuntumalla. Hommaa oli paljon ja raskasta oli, mutta saatiinpa kehuja että poni näyttää hyvältä ja menee tosi kivasti. Pomo oli tässä tosi hyvä ja mulla oli superjees fiilis tästä ravista. Saatiin kivaa reippautta, poni kääntyi kivasti, muutaman kerran ulko-ohja valahti ja poni lyllersi ohi reitin ulko-lapa valuen, mutta muuten meni oikein hyvin!
Tosin Marianne ehdotti että tehtäisiin siirtymisiä käyntiin ja koitinkin sitä, mutta sitten taas se raviin siirtyminen kuoli ja ulko-ohja katosi ja poni katosi täysin tuntumalta.. En tiedä, olen selvästi erittäin huono menemään hitaasti. Se ei vaan oikein onnistu.

Ravien jälkeen lähdettiin tekemään se sama ympyrä ulospäin uralta, mutta tällä kertaa käynnissä. Ympyrältä palatessa nostettiin sitten laukka ja toiseen päätyyn sai tehdä laukkaympyrän. Easypeasy.
Nyt ei oikeastaan edes jännittänyt, vaan olin valmiina tuleviin haasteisiin. Taas tuli pari reitiltä karkaamista, selvästikään vasen ohja ja pohje eivät olleet kylliksi läpi tai muutenkaan tuntumalla. Muuten tehtiin hyvät ympyrät, koitin keskittyä asetukseen ja reippaaseen käyntiin jotta sieltä nousisi jonkinlainen laukkakin.
Ja siis, laukat nousivat oikein kivasti! Ei nyt voi sanoa että olisivat olleet mitään askeleessa tehtyjä, nopeita nostoja, mutta tosi hyviä näin toiseksi kerraksi ja varsinkin viime viikkoon verrattuna. Nousivat käynnistä, ei tullut mitään ravilisäyksiä ja laukka oli tosi mukavaa, varsinkin vasempaan kierrokseen. Tuntui että se pyöri ihan mukavasti, sain tehtyä jonkinlaista pääty-ympyrääkin ja istuin ihan mielettömän hyvin. Jees!

Oikea kierros oli astetta hankalampi. Nostoissa ei ollut ongelmaa, mutta laukka oli selvästi tönkömpää ja tuntui huonommalta, joten en sitten edes viitsinyt alkaa tappelemaan niiden ympyröiden kanssa nyt. Laukkojen jälkeen käveltiin loppukäynnit ja poni sai jäädä jatkamaan töitänsä sillä välin kun minä haihduin kotiin.