Normaaliin päiväjärjestykseen palaaminen

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Vinski ja Pomo ja Elviskin jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Tänään oli kiire päivä ja tulin vielä niin myöhässä, että poni tuli vain heitettyä varusteisiin ja hilpaistua kentälle.

Tänään oli vähän tällaista perusasioita ja palautumista estehyppelyistä. Alkukäynneissä piti hakea reipasta mutta rentoa käyntiä, mikä onnistui ihan kivasti, heti kun tajusin vaatia ponilta tarpeeksi. Poni kulki oikein iloista ja keikkuvaa käyntiä ja tuntui tosi mukavalta. Ei edes jännittynyt vaikka naapurin pihalla kaadettiin puita ja oli sellainen maailmanlopun meininki.

Kevyt ravissa tehtiin ihan vain letkeää ravia ja väistöjä pitkillä sivuilla. Piti tehdä ensin pari askelta pois uralta ja sitten pari askelta takaisin. Elvikseltä sai ihan jopa pyytää, mutta kyllä hän sitten teki ne väistöt ja jopa aika kivasti kumpaankin suuntaan. Loppua kohden alkoi kuitenkin huonontua, joko poni ei enää jaksanut tai meikä ei pyytänyt tarpeeksi, joten lopulta tehtiin vain väistöjä yhteen suuntaan. Matka loppui lyhyeen, enkä saanut ikinä palautettua ponia vielä toiseen suuntaan takaisin.
Kuitenkin tehtiin ihan hyviä väistöjä, vaikka varmasti ne olisivat voineet olla terävämpiä ja reilumpia. Väistöjen lisäksi sitten välillä täräyteltiin ponin kanssa isompaa ravia pitkille sivuille, jotta saisin ponia auki myös vähän eteenpäin, enkä vain sivulle. Tässä poni toimi hienosti ja oli tosi mukavan tuntuinen. Ainoa sellainen ongelma oli se vasen ulko-ohja, joka ei pysynyt tuntumalla ja sen lisäksi poni asettui aika huonosti oikealle. Luulen kyllä että yritinkin vähän liian vähän, sillä olin tänään tosi väsynyt. Ei oikein keskittyminen riittänyt asetuksiin kaiken muun lisäksi.

Istuttiin siitä harjoitusraviin ja sain käskyn nostaa laukka. Laukannostot olivat tosi kivoja ja siistejä, ehkä asteen hitaita, mutta eivät mitään raviajoja kuitenkaan. Sain myös Elviksen jopa kääntymään molempiin suuntiin laukassa ja istuin ihan mielettömän hyvin tänään! Jalustimetkin melkein pysyivät paikoillaan ja tuntui hyvältä. Suurin ongelma oli ihan vaan se, että poni ei edennyt tarpeeksi ja jotenkin mä en tajunnut ratsastaa sitä reippaammin eteen. Siksi laukka tipahteli muutamaan otteeseen alas ja sen ajan meikäkin heilui siellä kuin mikäkin. Olen jo jotenkin alkanut pysyä suorana laukka-ravi -siirtymissä jos teen ne itse, mutta nämä ponin tekemät siirtymät saavat mut heti jalustimille heilumaan.
Sen lisäksi poni pariin otteeseen vaan kaatui oikeiden ulkoapujen läpi päin kavereita. Saatiin siitä aina korjattua ihan kivasti, mutta oli se hiukan ärsyttävää.

Käveltiin välissä kun muut laukkailivat ja lopuksi otettiin vielä kevyt ravit. Elvis oli oikein mukavan tuntuinen ja tuntui että sain sen lopuksi jopa hiukan pyöristymäänkin. Rennosti saatiin joka tapauksessa hölkkäiltyä pidemmin ohjin ja poni teki ihan kivaa raviakin, joten ei siinä mitään.

Loppukäynnit ja keskelle, poni jäikin jatkamaan urakointiaan. Ihan tällainen mukava päivä, palautumista kaikesta kisajännityksestä. Olin vaan liian väsynyt, mutta niin kai olen melkein aina.

Esteiden ylittelyä

Kyllä vain, kaikista peloista huolimatta tällä kertaa mentiin myös yli, eikä vain esteiden ohi! Kisapäivä on siis takana ja C-merkin esteet kunnialla päästy läpi. En voisi olla tyytyväisempi poniin, joka tsemppasi vielä pitkän kisapäivän lopuksi yhden puhtaan radan ja itseeni, kun en jännittänyt liiaksi ja sain suoritettua sen radan ihan kunnialla.

Kuvista suuri kiitos Saanalle!

Elvis tosiaan hyppäsi tänään ensin lämmittelyksi ristikkoluokan, sen jälkeen 60cm toisen ratsastajan kanssa ja lopuksi pääsin itse ponin kyytiin siihen samaan 60cm luokkaan. Mulla oli siis hyvää aikaa jännittää esteiden hurjaa kokoa (ne näyttivät kisatilanteessa ainakin puoli metriä korkeammilta kuin eilen) ja sitä kieltääkö Elvis heti ekalla esteellä meidät ulos. Muilla radoilla poni meni oikeinkin hyvin, mikä ehkä hiukan valoi minuunkin toivoa. Toisaalta taas jännitin että kohta minä menen sinne ja täräytän jokaisen esteen vierestä vaan.

Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja jännitys maksimoitui. Positiivisesti ajateltuna sentään olisin täydellisestä epäonnistumisesta voinut syyttää sitä että mua vaan jännitti, enkä saanut kunnolla ratsastettua.
Sain istua parin radan verran siellä kyydissä, käveltiin vain verryttelyalueella, sillä poni oli aivan väsynyt ja puuskutteleva. Olin ihan varma että kuukahdetaan heti ekalle esteelle, kun Elvis tuntui jo niin kaikkensa antaneelta. Armoa ei kuitenkaan tunnettu, joten pian me jo jouduttiin ravailemaan radalle ja tervehdyksen jälkeen aloitettiin matka.

Ratavideo olisi tässä.

Elvis oli tosi löysän tuntuinen kun yritin siinä nostaa laukkaa ja sitä sai ihan raipalla avittaa ennen kuin poni jaksoi lähteä liikkeelle. Pyöräytin yhden ympyrän ennen radalle lähtöä, jotta sain hetken pyörittää laukkaa ja pyytää ponia eteen ja sen jälkeen alkoikin kohtalon hetki. Tässä alussa mua nimittäin jänskätti ihan runsaasti, en ollut kuitenkaan päässyt mitään verkkahyppyjä ottamaan ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ajattelin vain että koitan nyt pyytää mahdollisimman paljon eteen ja koitetaan jos sillä onnistuttaisiin ylittämään nämä esteet. Eka este tuntui aika epävarmalta, mutta koitin pohkeella pyytää eteen, ohjata tasaisesti esteelle ja maiskuttelin hullun tavalla ennen jokaista hyppyä, jotta Elviksellä olisi ainakin kaikki mahdollinen tuki siihen hyppyyn. Eka hyppy oli oikein hyvä, ehkä hiukan hitaasti poni hyppäsi, mutta ainakin se hyppäsi, meikä oli kyydissä ja matka jatkui (ja joo, tällä kertaa onnistuin jopa ratsastamaan oikeassa laukassa koko radan ajan. Eilen menin jokaisen mahdollisen pätkän vastalaukassa. Selvää kehitystä siis.)

Toiselle esteelle meno jännitti ihan kauheasti. Kirottu kakkoseste, siinä lävistäjällä kuin ilkkumassa mulle. Koska tämä kakkonen oli eilen tosi hankala, niin koitin jo kaarteessa ratsastaa ponia kunnolla eteen ja estettä lähestyttäessä vaan rukoilin parasta ja tuuppailin ponia esteestä yli. Hienosti mentiin yli ja jatkettiin kohti kolmosta ja nelosta, jotka olivat siinä pitkällä ja suoralla välillä toisistaan. Koitin tehdä kolmoselle suhteellisen ison kaarteen, mutta silti lähestymisessä tapahtui jotain ja poni päätti hypätä vähän isommin ja suunnilleen suoraan ylöspäin. En yhtään odottanut sellaista tönkköä hyppyä, joten jäin ihan jälkeen hötkyin vain menossa mukana kuin perunasäkki. Koska en tällä esteellä ollut mukana ja jouduin keräämään istuntaa sen laskeutumisen jälkeen, tunsin heti kuinka Elvis oli vain kaartamassa sen nelosesteen ohi. Onneksi sain kuitenkin itseni kasaan, ponin suoraksi ja taas vain maiskuttelut päälle ja poni hyppäsi tuon hurjan ison okserin kuin vettä vain. Siinä kohdassa itse jo hiukan huokaisin helpotuksesta - jos ei muuta, niin saatiin neljä estettä ongelmitta ja ilman virheitä. Samaan aikaan kuitenkin jännitys kasvoi taas, sillä vitoseste se vasta kamala olikin. Se epäonnistui eilen niin monta kertaa, että mulla oli jo kaunat vitosen lähestymistäkin kohtaan.

Koitin kuitenkin kerätä itseni ja funtsia että jos nyt vaan tuosta päästään yli kunnialla, niin tämä rata on tässä ja päästään läpi. Niinpä viimeisen kerran pyysin ponia lisää eteen, tuijotin kauan vitosesteen yli ja viimeiset maiskuttelut. Ja se fiilis, kun tunsin että jumankekka, poni oikeasti lähti hyppyyn ja vieläpä ekalla yrittämällä. Ja siinä kun laskeuduttiin esteeltä ja huomasin että ei, me ei kaaduttu, minä en tippunut, taivas ei pudonnut niskaan... Vaan me päästiin läpi. Ja vieläpä puhtaalla radalla! Ihan mieletöntä. Siinä kohdassa poni ansaitsi huikeat kiitokset hyvin tehdystä radasta ja minä taputukset olkapäälle.
En kyllä keväällä uskonut että edes uskaltaisin kokeilla tätä 60cm rataa. Kun kisakutsu tuli, olin ihan suunnitellut meneväni 40cm, sillä 60cm kuulosti niin pahalta ja korkealta ja muutenkin kamalalta. Ja eilisen fiaskon jälkeen en uskonut että päästään edes ekasta esteestä yli, tai että nyt ainakin kakkosella kiellettäisiin ulos. Mutta ei. Me suoritettiin se. Me päästiin läpi, puhtaalla radalla. Eikä se edes näyttänyt kauhean pahalta. Vain se kolmoseste oli vähän epämääräinen, mutta muuten sanoisin että ainakin mun hyppykokemukseen nähden meidän rata oli vallan asiallinen. Ja Elvis, voi Pullaponi oli niin superponi ettei mitään rajaa. Hän vielä viimeiseen koitokseen jaksoi kerätä voimansa ja hypätä koko radan kauniisti, rokottamatta ratsastajaa virheistä, joita ihan varmasti tein, sillä tämä esteratsastus ei ole mikään vahvuuteni. Tämä oli melkoinen voitto. Toisaalta se että uskalsin hypätä tuon radan, eikä edes jännittänyt kauheasti. Se oli enemmänkin vain sellainen pieni kisajännitys, ei sellainen pakokauhu kuin viime vuonna ristikkoluokassa. Ja toisaalta toki se, että päästiin läpi. Virheittä. Ei ollut ongelmaa. C-merkki on suoritettu. Ihan mieletöntä, olin niin tyytyväinen meihin! Superponi ja hieno minä.

Radan jälkeen Elvis pääsi kävelemään ja puuskuttelemaan ihan rauhassa verkka-alueelle, jossa odoteltiin kisojen loppumista. Kun kaikki radat oli ratsastettu, oli vuorossa palkintojen jako, johon pääsin taas osallistumaan keltaisen kanssa. Saatiin superkaunis punainen ruusuke (sellaista mulla ei ollutkaan vielä) ja ekaa kertaa päästiin suorittamaan kunniakierroskin ihan laukassa. Elvis taisi olla aika järkyttynyt kun vieras hevonen laukkasi hänen takanaan, tunsin selkään asti kuinka ponilla pyöri silmät päässä. Nätisti kuitenkin selvittiin, siitä poni pääsi tarhailemaan ja syömään täysin ansaittuja leipiä.

Nyt on merkit suoritettu ja fiilis on ihan super. On se hienoa että päästiin tähän tavoitteeseen jo nyt, kun itse odotin enemmänkin ehkä ensi vuotta (tai vuotta 2030). Oli tosi kiva kisapäivä taas kerran, hienon hieno Pullis <3

Esteiden ohittelua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski, Simo ja Pomo, Elvis jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Ja siis kuten otsikosta voi päätellä, oli meillä tänään estekisoihin valmistautumista. Ja ei, se ei mennyt erityisen hyvin.

Siirryttiin Elvis-ponin kanssa sateisen harmaalle kentälle, käveltiin alkukäynnit iloisesti ja löysästi ja ravailtiin molempiin suuntiin kaasua etsien. Lopuksi otettiin sitten laukkaverkat pääty-ympyrällä ja on ihan kehuttava, että molempiin suuntiin ne laukkaympyrät onnistuivat täysin ongelmitta. Pisteet ponille, joka ilmeisesti edessä olevista esteistä johtuen päätti kääntyä todella kauniisti, heh. Tai sitten minä vain opin ratsastamaan, mutta veikkaan kyllä ensimmäistä.

Rata oli jo viime vuodelta tuttu - viisi estettä, viisi hyppyä, vain yksi kohta jossa laukan pitäisi vaihtua (mutta tokihan tuntui että suunnilleen joka esteelläkin voi vaihtaa laukkaa jos siltä yhtään tuntuu) ja korkeutta se 60cm. Ei mitään ihmeellistä tai liian haastavaa, mitä nyt kuski oli paniikissa kun onhan 60cm nyt hei jo yli puoli metriä! Kamalan korkea siis ihan vähintään.

Ensimmäinen ratamme meni oikeastaan todella kivasti. Tultiin laukassa, eka este ylittyi ongelmitta, mua ei jännittänyt ja pysyin jopa ihan kivasti sen esteen ajan mukanakin, vaikka loiskautettiinkin huikean iso hyppy (niin, se puolen metrin hyppy ja se on todella korkea mulle). Olin tosi tyytyväinen, jatkoin iloisesti tokalle esteelle ja viuh vaan, poni pyyhälsi oikealta ohi. Siinä sitten karistin surut ja murheet pois esteen ohituksesta, painoin hanaa ja siirsin raipan oikeaan käteen. Tällä kertaa Pullis vetäisi esteen yli varsin iloisesti ja seuraava sarjaeste onnistui huikean kivasti. Pikkaisen tuli hengenahdistusta kun näin kuinka valtaisan iso se neloseste oli, siinä nimittäin oli kaksi puomia ihan leveyssuunnassakin. Onneksi poni kuitenkin hoiteli talon kokoisen esteen vankalla kokemuksella ja sen jälkeen päästiinkin mokailemaan vikalle esteelle. Tultiin nimittäin kaksi kertaa peräkkäin ohi, ennen kuin lopulta planeetat osuivat kohdalleen ja poni meni yli. Kovasti kehuja ja tyytyväisyyttä. Pikkujuttuja ne, että se kielsi kolmesti, eli hommahan olisi ollut hylky. Fiilis oli ihan kiva, ei jännittänyt ja oli mukavaa ja funtsin vaan että jos nyt toisen kerran pääsen hyppäämään, niin voidaan vain korjata nämä ohittelut ja rata sujuu vieläkin sujuvammin.

Ei se sujunut sujuvammin, vaan vielä tuhat kertaa surkeammin. Tällä kertaa aloitettiin ohittamalla eka este ja sen jälkeen täräytettiin varmaan kakkosestakin kerran tai kaksi ohitse. Muistelisin että sarja sentään sujui ja vitosestettä jouduttiin uusimman varmaan viidettä kertaa ennen kuin saatiin ihmiset esteen sivuille ja poni yli. Yksinkertaisesti mulla ei ollut vaan mitään käryä mitä teen väärin ja miten korjaan. Koitin ratsastaa sitä lisää eteen, mutta ohi se silti meni. Koitin pitää enemmän tuntumaa ja ponin suorana, mutta ohi meni. Koitin antaa löysempää ohjaa ja ponille vapautta -> ohi. Koitin näpäyttää raipalla siinä kohdassa kun poni oli menossa ohi -> poni väisti raippaa niin paljon, että se ohittikin esteen vastakkaiselta puolelta. Koitin istua pystyssä, pitää pohkeen kyljessä, potkaista vauhtia, katsoa eteen ja mitä muuta. Ei vaan, ei niin millään. Ei siirrytty ohitusten jälkeen käyntiin, vaan posoteltiin vähintään ravia eteen, ettei poni saisi lepotaukoja noista ohituksista. Ei vaan, ei niin millään.

Vika rata mentiin ristikoilla, mutta todistin vain että ihan yhtä heikosti voi senkin suorittaa jos oikein haluaa. Eka este meni ok, tokasta tultiin taas kai parikin kertaa ohi. Ja tämä oli ainoa, jossa onnistuttiin sössimään myös se sarjaeste, ohiteltiin vuoronperään ekaa ja tokaa estettä, kunnes lopulta poni oikein lähti eteen ja hyppäsi molemmat kiltisti. Sentään tällä vikalla radalla päästiin vitosen yli ihan ykkösellä, joten sen voi kai kuvata työvoitoksi.

Joo-o. Siis oli ristikoita tai pystyjä niin ei vaan onnistunut. Onnistuttiin jokainen este munaamaan vuoronperään, mikä vaan parantaa tätä fiilistä huomista varten, kun ei nyt ollut yhtäkään vahvaa estettä. Sentään joka radalla päästiin tyyliin kolmesta esteestä ihan kauniisti yli ja sitten vain kaksi satunnaista aiheutti ongelmia. Olin aika lähellä luovuttamista, mutta sovittiin että kokeillaan nyt. Menen siihen 60cm, koska siis jos ihme käy ja tähdet asettuvat, niin voihan se olla että poni on niin menossa, että se hyppää innoissaan, eikä niin rokota mua jokaisesta virheestä. Tai sitten ei ylitetä edes ykkösestettä. Totesin nimittäin senkin että jos kielletään hylkyyn asti, niin en kyllä alkaisi missään kisoissa (edes harjoituskisoissa) vääntämään kymmentä kertaa jonkun yhden esteen ohi. Taidot eivät ole ihan riittävät tämän esteratsastuksen suhteen, sillä tosi asia kuitenkin on se, etten ole kovin paljon elämäni aikana hypännyt. Joten koitetaan. Nyt on kuitenkin jo voitto ihan sekin, että mua ei jännittänyt hypätä edes niitä hurjan isoja esteitä ja tällä hetkellä on kuitenkin varma olo mennä hyppäämään huomenna. Mennä koittamaan hyppäämistä huomenna, sillä suurin ongelma on ihan vaan se, meneekö poni yli, vai eikö se mene. Sen saa nähdä. Nämä on nyt toiset estekisat mulle, joten ei kai tässä niin kamalia paineita kannata ottaa. Meni koulukisojakin kai kolmet, ennen kuin lopulta pääsin radasta kunnialla läpi. Kai esteitäkin voi jokusen vuoden hypätä ja odottaa loistavia saavutuksia. Kokeillaan, kielletään ulos ja katsotaan mahdollisesti ensi vuonna uusiksi. Eipä sille nyt muuta voi, mutta eipä jää kaihertamaan kun on edes yritetty. Olisihan se kuitenkin ihan kiva suoriutua siitä merkkisuorituksen verran. Kun ei tästä mun esteiden hyppäämisestä kuitenkaan mitään loistavaa tällä hyppytahdilla tule.

Sileää työskentelyä

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Nipsu, Elvis vain mun kanssani. Oli kiva päästä taas pikkuponin kyytiin, kyllä kerta isompaa tätiä riitti vallan mainiosti.

Siirryttiin kentälle, nousin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pari ekaa kierrosta Elvis oli varsin järkyttynyt siitä porttipäästä, mutta sitten hän rauhoittui ja kulki varsin rentona ja pahemmin kyttäilemättä. Asettuminen oli tänään jotenkin kauhean vaikeaa ja sai oikein vääntää ja pyytää että poni jaksoi antaa edes hiukan periksi. Käyntiin kuitenkin sain ihan reipasta liikettä, kun vain muistin ja uskalsin tarpeeksi pyytää.

Siirryttiin kevyt raviin, kevenneltiin ensin ihan rennosti ja sen jälkeen alettiin tehdä voltin kautta väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Hiukan minä vaadin kannustusta ennen kuin uskalsin pyytää ponia ravaamaan kunnolla, mutta kyllä se sen jälkeen liikkua ja meni kovin mukavaa ja iloista ravia eteenpäin. Voltit onnistuivat nyt jo astetta paremmin, poni taipui nätimmin, mutta puski aina hiukan liikaa sisälle kuitenkin. Homma sujui ihan tasaisen hyvin ja pätkittäin poni tuntui mukavan pehmeältä ja rennolta.
Väistöjä kun alettiin tehdä, alkoi Elvis olla taas astetta löysempi ja sitä oli aika hankala ratsastaa eteenpäin pienellä valmisteluvoltilla. Väistöissä meillä oli kuulemma mukavaa suoruutta kun valmistelin väistöä, mutta poni teki väistöjä säästöliekillä. Yritin pyytää sitä tekemään hommia reippaammin ja aktiivisemmin, mikä paransikin tulosta tosi paljon. Sanoisin kuitenkin että oltaisiin voitu tehdä jyrkempiäkin väistöjä, mutta se on kovasti hankalaa kun poni ei jaksanut ja minä en osannut vaatia.

Tänään tuntui että väistöt sujuivat oikein mukavasti molempiin suuntiin. Astetta huonommin vasemmalle, sillä ne ulkoavut eivät vaan osaa tukea ihan yhtä hyvin kuin oikeat avut.

Käveltiin sitten hiukan, sillä laukat otettiin vuoronperään. Me saatiin laukata Pomon kanssa samaan aikaan ja aloitettiin laukat oikeaan kierrokseen. Laukka nousi superhyvin ja Elvis aloitti saman tien todella hyvällä laukalla! Tuntui että poni oikeasti eteni ja laukkasi isoa ja hienosti pyörivää laukkaa. Ei tarvinnut oikeastaan yhtään ratsastaa eteen, vaan sain vain istua kyydissä, keskittyä suoruuteen ja jalustimiin. Sainkin pitkien laukkapätkien aikana oman istunnan aika kivaan kuosiin ihan kokonaisuudessaan, joten olin tosi tyytyväinen.
Otettiin tähän oikeaan kierrokseen ihan vain pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen oli pakko hidastaa, sillä me otettiin Pomo jo kiinni. Elvis oli innokas ja kiihdytti hiukan aina pitkille sivuille, joten oltiin nopeampia, heh.

Vaihdettiin suunta ja vasempaan kierrokseen otettiinkin ihan kunnolla laukkaa. Jälleen Elvis aloitti suunnattoman vahvasti, se teki isoa hyvää laukkaa, oli eteenpäin pyrkivä, eikä edes ajatellut hidastamista. Parin kolmen kierroksen jälkeen jouduin aloittamaan eteenpäin ratsastuksen kaarteissa, sillä poni alkoi hyytyä ja tuntui siltä että se lopettaa kyllä tilaisuuden tullen. Elvis oli kuitenkin todella kuuliainen ja innokas, joten laukka pysyi yllä ja saatiin nautiskella tuulen vireestä aivan kaikessa rauhassa.
Kun oltiin aikamme siinä posotettu, alkoi poni viimein ihan oikeasti hiukan väsähtämään ja alkoi tuntua siltä että vauhti kyllä katkeaa jos en joka hetki ratsasta ja varmistele. Ponia sai ihan raipallakin koskettaa ennen kuin sain siltä kunnolla vastetta ja liikettä lisää. Ja aina kun kosketin raipalla, keräsi poni takajalat alle ja oikein ponnisti kunnolla eteen. Laukka tuntui ihan superhyvältä ja se vain sujui ja oli mielettömän kivaa.

Lopulta siirryttiin käyntiin, poni sai huilata hetken ennen loppuraveja. Keventelyt sujuivat superhienosti, poni oli rento ja iloinen, ravasi isosti eteen ihan omatoimisesti ja meillä oli kivaa. Lopuksi käveltiin ja sen jälkeen poni pääsi tallin kautta tarhaan.

Ja todellakin, ensi viikolla on estekisat! Mullahan on ollut tässä tavoitteena ne hurjat C-merkin esteet, eli 60cm. Nyt kun kisakutsu tuli, niin kyllä alkoi jänskättää - onhan 60cm esteet ainakin metrin korkeita, enkä varmaan pysy kyydissä ja ponikin kaatuu ja kieltää kaikki esteet ja mitähän muuta. Juttelin siis Mariannen kanssa siitä että estekisoihin haluaisin ja Elviksellä voin mennä, mutta korkeudesta en tiedä. Tai siis, kuulostaahan se 40cm aika houkuttelevalta ja silleen. Marianne kuitenkin totesi heti että hei, sunhan pitää suorittaa C-merkki, joten ei muuta kuin 60cm, harjoitellaan lauantaina ja hyvin se menee.
En ole ihan varma olenko täysin samaa mieltä tästä, mutta antaa mennä kun alamäki on jo alkanut. Jos ensi viikon lauantai ei nyt ihan katastrofi ole, niin kai mä sitten hyppään ne hurjan isot esteet. Apuva! Toiveena toki olisi päästä radasta läpi ja saada se merkki, mutta olen täysin varautunut paniikkikohtaukseen, joka esteen ohittamiseen ja mun kyydistä lentämiseen.. Se jää nähtäväksi kuinka tämä homma menee. Jännittää vaan, mutta onneksi se on jo ensi viikolla.

Ja sentään poni on konkari ja aika fiksukin. Ei kai se meitä sinne ainakaan tapata ja jos vaan pysyn kyydissä, niin luulisin että se kuskaa mut parin esteen yli vaikka silmät ummessa!

Tuhdin leidin kanssa

Mulla oli tänään Evita, tunnilla myös Vinski, Artsi, Pomo ja Elvis, Evita vain mun kanssani. Tosiaan, Evita. Ei ihan ensimmäinen veikkaus päivän ratsuksi, eikä ehkä se ensimmäinen toive muutenkaan. Ajattelin siinä kuitenkin että en ole pitkään aikaan mennyt mammalla, joten ehkä se on ihan virkistävää vaihtelua ja ainakin nyt saa olla ihan rauhassa ja chillailla, sillä poni ei ainakaan järkyty mistään ja on hidas kuin mikä. Laitoin Evitan kuntoon ja lähdettiin kentälle.

Oli se outoa. Evita ei oikeastaan edes ollut niin leveä kuin muistin, mutta kyllä lonkat saivat venytystä ja satula tuntui samalta kuin ennenkin - kamalalta. Tuntui että remmit painoivat jalkoihin ja siellä istuminen oli yhtä tuskaa. Ei mun lempisatula todellakaan.
Evita taas oli hidas. Kuin etana. Niin hidas, että se tuntui jo epärealistiselta. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa edes eteen, ettei poni järkyty ja homma muutu yhdeksi tappeluksi. Sain sen silti ajoittain kävelemään hiukan reippaammin. Hiukan, oli se kyllä silti hidas. Käynnissä sentään reitti pysyi oikein hyvin ja muuten sujui aika nätisti. Suunnan vaihduttua myös poni kulki ehkä hiukan paremmin eteen, joten ihan hyvin se siinä meni.

Siirryttiin kevyt raviin, joka alkoi sillä, että Evita päätti jyrätä täysillä kavereiden luo. Kun sain itseni kerättyä, ohjaa käteen ja selkeämmät pohjeavut, niin alettiin pysyä suurin osa ajasta ihan reitilläkin. Välillä kaaduttiin hiukan sisään, mutta se oli korjattavissa raippamuistutuksella. Ravi oli taas alkuun hidasta kuin kuolema, mutta hetki kun hölkkäiltiin ja Evita lämpeni, niin kyllä se oikeasti lähti siitä jopa etenemään. Sen jälkeen se ravikaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kamalalta, vaan se oli jopa aika normaalia. Ja Evitakin alkoi kääntyä ja säilyä ympyrällä koko matkan ajan. Päästiin jopa puomien yli ja mentiin ihan hienosti.

Käveltiin hetki ja otettiin harjoitusravia ja laukkaa pääty-ympyröillä. Mä en edes yrittänyt pääty-ympyröitä, ajattelin että laukkaamisessa on jo hommaa ihan kylliksi. Olin myös aikalailla oikeassa. Siis Evita meni ihan ookoosti siinä ravia, mutta sen jälkeen kun ekan kerran laukattiin, niin se alkoi hiukan liikaa jyrätä alta ravissa ja se koitti kaahotella kavereiden perään ja vaikka mitä. Minä taas en saanut istuttua hetkeäkään, joten en oikein saanut ravia haltuun. Välillä istuin ja Evita rauhoittui ja tuli hyvää ravia, kunnes se taas lähti kaahailemaan toisten perään.
Laukannostot sitten taas olivat huomattavasti parempia. Kun vaan päästiin kentän päätyyn, niin laukka nousi aika hyvin sekä käynnistä että ravista. Ihan pari epäonnistunutta yritystä taisi tulla, mutta muuten laukka nousi kivasti. Vasen laukka oli selvästi heikompaa tänään. Poni nimittäin nosti sen vasemman laukan suorastaan räjähtäen ja meni jopa aika kovaa sitä laukkaa, mutta heti parin askeleen jälkeen se tiputti raville ja ravasi kaahotellen, joten en saanut pätkääkään istuttua. Sen jälkeen meni sitten aika kauan korjata istunnat ja poni reitille, se kun kaatui heti laukan loputtua sisälle. Ja joka laukka meni samaan tapaan. Vaikka yritin saada Evitan jatkamaan pidemmälle, se tiputti aina raville viimeistään pitkän sivun puolivälissä.

Oikea laukka oli kuitenkin tuhat kertaa parempaa. Laukka nousi normaalimmin, ilman sellaista väliräjähdystä ja poni muutenkin laukkasi koko pätkän rauhaisaa ja tasaista tahtia. Se ei edes yrittänyt lopettaa laukkaa kesken, joten pääsin itse siirtämään Evitan raviin ja ravissa se säilyi alusta asti tasaisessa temmossa, jolloin minäkin sain istuttua alhaalla. Koko setti oli selvästi tasaisempi ja parempi oikeaan kierrokseen.
Käveltiin vielä hetki, ravailtiin rauhalliset loppuravit uraa kiertäen ja lopulta käveltiin loppukäynnit.

Seuraavalle tunnille oli tulossa vain Simo, joten päästiin sitten maastoon mukaan jos vain haluttiin ja ehdittiin. Muutama joutui lähtemään, mutta me Evitan kanssa, Vinski ja Elvis lähdimme Simon seuraksi hiukan maastoilemaan. Tämä olikin todella kiva, koska olen aika pitkään toivonut että pääsisin Evitan kanssa maastoon. Evitahan nyt kuitenkin on tuollainen maastomopo ja mitä mainioin toveri aitojen ulkopuolella!

Mamma oli supermukava maastoilla. Se oli kovin reipas, iloinen, eikä ihmetellyt oikein mitään. Ja mikä hienointa - Evitahan ei edes yrittänyt syödä siellä kertaakaan. Ihan mahtavaa!
Päästiin ravailemaan hiukan ja Evita puksutti reipasta hölkkää korvat tötterössä siellä. Varmajalkaisesti hän asteli isoine lapioineen yli kivien juurakoiden ja kuljetti meitä turvallisesti ympäri maastoja.

Palattiin siitä talliin, poni kävi pesulla ja sen jälkeen se pääsi takaisin tarhaan. Vaikka en nyt ollut kovin innoissani tästä Evitalla ratsastelusta, niin päivä oli kuitenkin ihan kiva. Pitkästä aikaa tuli kokeiltua pikku-mamaa, päivä oli lämmin, maastossa oli mukavaa ja laukat menivät varsin hienosti. Kokonaisuus oli kovasti mukava, vaikka ei se Evita edelleenkään mikään lempiponi mulle ole.

Villit hyppelyt

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Simo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Mulla oli aika huono draivi tänään, päätä särki ja oli muutenkin heikompi olo. Päätin kuitenkin yrittää kuinka ponin selässä jaksaa ja tuumailin että otan rauhassa, jos oikein pahalta tuntuu. Sipsuteltiin kentälle ponin kanssa, sinne kauheaan tuuleen ja tuiskeeseen. Onneksi on kuitenkin ihan lämmin tuulesta huolimatta ja on näin mukavampi ratsastaa hellekeleihin verrattuna.

Ohjelmassa tänään oli hyppyjä, ihan vaan yksi pikkuinen ristikko toisella pitkällä sivulla ja sen perään laitettiin sitten vielä myöhemmin toinen pikkuristikko. Näiden esteiden välissä oli sitten yhdestä kahteen laukka-askelta, vähän hevosista ja laukoista riippuen. Alkuun kuitenkin käveltiin ja Elvis oli edelleen selvästi pirteämpi kuin lomaa ennen. Tuuli tuiversi ja ponia suorastaan jänskätti, se ei ollut kovin halukas kulkemaan kummassakaan päädyssä, vaan yritti lapa edellä ja silmät kauhusta pyörien karata turvallisimmille vesille. Kun siinä kuitenkin rauhassa mentiin, aseteltiin ja pikku hiljaa lisättiin vaatimustasoa, niin kyllä me lopulta saatiin suunnilleen koko kenttä käyttöön. Katkaistiin vain muutamat metrit molemmista päistä, jotta poni sai tuntea olonsa voittajaksi. Elvis siinä selvästi rentoutui eikä enää lopulta kyttäillyt niin kauheasti mitään, vähän se välillä säpsähteli kun puut heiluivat, mutta oli selvästi tasaisempi kuin ihan alkuun.

Kevenneltiin sitten verkkaravia ja ylitettiin ravipuomeja. Elvis oli oikein super, se sipsutteli nättiä ravia, ei enää ihan kauheasti jännittänyt ja tuntui vallan mukavalta. Mäkin tällä kertaa uskalsin pitää sen raipan mukana, enkä vetänyt jalustimia aivan liian lyhyiksi, joten ravailu sujui huomattavasti kivemmin kuin sillä viime estetunnillamme. Ravipuomit ylitettiin sujuvasti, ravi oli ihan kivan reipasta suurimman osan ajasta. Ainoa ongelma on edelleen se vasen ohja ja kääntyminen oikealle. Kyllä poni kääntyy, mutta ei yhtään niin sulavasti kuin pitäisi.

Lopuksi otettiin verkkalaukat parilla ympyrällä. Tämä meni tosi hienosti! Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen ja siis siinä laukassa tuli ihan mielettömän hyvät fiilikset. Tuntui että istuin aika hyvin, Elvis laukkasi ihan mukavasti, aktiivisesti ja hallinnassa. Se kääntyi hyvin, ehdin suunnitella mitä tehdään, mihin mennään. Koko laukka tuntui niin miellyttävältä, tuntui että oli aikaa tehdä asioita, homma oli hallinnassa, eikä vaan menty menemisen ilosta. Ei varmaan koskaan ole laukka tuntunut noin.. hyvältä. Ja sitä on vaikea selittää, mutta se vaan tuntui hallitulta, hyvältä, ei siltä että meitsi kiikkuu kyydissä, poni laukkaa ties miten ja homma on kaaottista.
Oikea kierros oli astetta heikompi. Elvis ei oikein meinannut nostaa laukkaa, ja kaikki nostot tuntuivat olevan tosi hitaita tähän oikeaan kierrokseen. Ekalla laukkapätkällä en myöskään saanut ponia kääntymään kunnolla, joten jouduttiin siirtymään raviin ja etsimään reitti uusiksi. Lopulta sain pyöräytettyä parikin ympyrää myös tähän vaikeampaan laukkaan. Ei täydellistä kääntymistä, mutta ainakin käännyttiin, joten olin tyytyväinen.

Lähdettiin sitten hyppäämään. Ensin tultiin se yksi ristikko, jossa oli kaikki johteet ja muut avustukset, joten olin aika toiveikas että tällä kertaa ponikin menee yli, eikä käy samoin kun viimeksi. Elvis ei kuitenkaan tällä kertaa ollut yhtään niin löysä ja laiska kuin viimeksi. Se nosti oikeinkin reippaan laukan, imi esteelle ihan innostuneena ja hyppäsi sen suuremmin patistelematta. Onneksi näin, viimeksi se oli niin toivotonta kun Elvis vain kyseli että onko pakko jos ei halua. Tällä kertaa se selvästi oli innoissaan esteistä ja halusi hypätä niitä, joten ei tarvinnut tuupata eteenpäin.
No joo, eka hyppy oli aika nätti. Vähän mä kauhistuin ennen estettä kun yritin miettiä miten hitossa pysyn kyydissä hypyn ajan, mutta hienosti se meni ja mäkin ekaa kertaa pysyin pystyssä sen esteen jälkeen, enkä vaan lojahtanut kaulalle makaamaan.

Käveltiin hetki välissä, tehtävään lisättiin se toinen ristikko ja sitten sain tulla uusiksi. Tämä jopa vähän jännitti, oli kuitenkin kaksi estettä niin vierekkäin, mutta luottavaisin mielin lähdin kokeilemaan. Elvis oli astetta innostuneempi, se meni reilua laukkaa ja päättäväisesti loikkasi yli. Minä heiluin, huojuin ja jänskäsin pysynkö kyydissä, mutta kun vähän pidin kiinni ponista, niin kyllä mä ihan kunnialla selvisin. Vaikka meidän toinen hyppy olikin aika erikoinen, kun Elvis ei oikein saanut itseään mahdutettua siihen väliin sujuvasti ja minä en oikein osannut sitä auttaa.
Tultiin siitä uusiksi kun se väli oli hiukan epäsujuva. Toinen kerta sujui paremmin, ei jänskättänyt, Elvis hyppäsi nätimmin. Minäkin tunnuin jopa pysyvän aika hyvin hypyssä mukana! Ongelmana oli se, että rojahdin liian etukenoon vikan esteen jälkeen, eikä Marianne oikein tykännyt siitä. Tultiin siis vielä kerran.

Tällä kertaa Elvis suoritti jo kuin vanha mestari. Se oli innokas ja iloinen, oikein mukava fiilis lähteä loikkimaan. Minä sitten taas en tällä kertaa saanut pätkääkään mukauduttua niihin hyppyihin. Jotenkin poni teki isoja hyppyjä (minun mielestäni ainakin) joten mä vähän irtoilin turhankin kauas satulasta ja hetken ehdin siinä jo pelätä että tipun kokonaan alas. Se oli kuitenkin ihan hallittua, irtosin vaan liikaa satulasta ja olin siellä liian ilmavasti, mutta ihan pysyin menossa mukana. Poni kuitenkin sen vikan esteen jälkeen oli ehkä vähän innoissaan ja sitten kun vielä ratsastaja leijui irti satulasta vähän liikaa, niin Elvis päätti ottaa hiukan iloa irti ja pukitella sen verran kuin vanhasta ponista vielä lähtee. Onneksi en vielä siinä kohdassa ollut ihan könähtänyt hurjaan etukenoon, joten sain itseni suoristettua ja kerättyä ponin kasaan. Poni rauhoittuikin saman tien, mulla aukesi viimeisetkin selkänikamat ja todettiin että eiköhän siinä ollut ihan sopiva kohta lopettaa. Hyvin meni, eikä siinä mitään. Elvis oli mukavasti innoissaan, mua ei jännittänyt, pysyin kyydissä ja selvittiin kaikesta! Olin siis todella tyytyväinen, oli tosi kiva tunti ja kaikki sujui superkivasti.

Lopuksi tulin vaan taluttelemaan ponia, kun valitettavasti se päänsärky vain kasvoi. Poni pääsi tarhaan ja minä lepäilemään. Eipä se edes mitään että oli vähän kipua, kun silti noin hyvin meni. Oli tosi kiva tunti, meillä meni hienosti ja on paljon suurempi luotto taas tuota estehyppelyä kohtaan, kun selvisin myös villimmän Elviksen kanssa! Ja sitä paitsi, tällä kertaa ei menty yhdestäkään esteestä ohi, mikä on jo suuri parannus viime kertaan.

Kärpästen herra

Lomat on lusittu ja aika jatkaa raskasta työntekoa. Onneksi tänään sentään hellekausi hiukan helpotti, oli viileämpää ja vettäkin satoi, joten sekä ponit että ihmiset olivat huomattavasti pirteämpiä kuin lomaa ennen. Mulla oli tänään taas Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Varustin ponin kuntoon ja sitten sipsuteltiin kentälle.

Oli siinä taas alkukäynneissä hiukan ihmeteltävää kun ei ole ollut ponin selässä kahteen viikkoon, mutta kyllä siinä taas sai hommasta kiinni ja meno oli ihan kivaakin. Elvis tosin oli vallan järkyttynyt siitä porttipäästä ja suorastaan kieltäytyi kulkemasta lähellekään sitä päätyä. Onneksi käytimme tunnilla vain toista päätä, joten Elvis (ja minä) pääsi helpolla. Huomasi siis kyllä että lomaa oli ollut ja ilma oli viileämpi. Elvis oli suorastaan hurja! Se oli hiukan jännittynyt kun jokin sähkölanka naksui maata vasten ja kulki varsin reippaasti muutenkin. Oli ihan hommaa kun koitin saada ponin hiukan keskittymään aiheeseen jänskäilyn sijaan. Kyllä se siitä lopulta hiukan rentoutui ja meni huomattavasti mukavammin ympäri kenttää, sellaisen kyttäilemisen sijaan.

Alkukäynneissä ei kummempia, mulla kuulemma jalat heilui liikaa ja Elvis liikkui sen verran kivasti, ettei juurikaan tarvinnut pyytää. Siirryttiin siitä kevyt raviin ja ravailtiin vain iloisesti ympäri kenttää. Tässä kohdassa ponikin alkoi taas hyytyä tuttuun tapaansa ja lopulta sitä sai ihan kolauttaa kunnolla, ennen kuin poni jaksoi vaivautua etenemään. Tehtiin siinä runsaasti ympyröitä, taivuteltiin. Homma meni mukavasti ja oli oikeastaan ihan iloistakin. Ainoa surunaihe oli se vasen ohja. En saanut sitä taas oikein millään tuntumalle, joten puolet ajasta tapeltiin kääntymisten kanssa, kun ohja heilui tyhjänä ja surkeana.

Fiilis siinä mennessä oli ihan kiva. Elvis oli ajoittain jännittynyt, mutta pätkittäin se tuntui hiukan pyöristyvän ja rentoutuvankin. Ravi oli iloista, vaikkakin vähän löysää, mutten uskaltanut rätkiä raipalla enempää meininkiä, kun poni jo muutenkin oli vähän jännittyneempi.
Käveltiin pätkä välissä ja sitten lähdettiin tekemään voltti toiseen päätyyn ja nostamaan siitä käynnistä laukka. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja siis, Elvis nyt oli aika hyytynyt. Siksipä eka voltti oli löysä kuin mikä ja jouduin vähän potkaisemaan jotta poni nosti laukan. Se vaan että tänään hän oli oikeasti todella innoissaan siitä laukasta, joten vahvalla laukka-avulla poni kiihtyi nollasta sataan aika iloisesti ja teki se pieniä hyppypomppujakin matkalla. Poni oli suoranaisen villi ja iloinen, se laukkasi hyvinkin riemuissaan, mutta siirtyi takaisin käyntiin kiltisti ja ongelmitta. Paras osuus oli kuitenkin se, että vaikka poni kulki reippaasti ja aika ilmavastikin siinä laukassa, niin meitsi sai silti istuttua siellä alhaalla, pylly penkissä! Koko tunnin sain istuttua laukkaa tosi kivasti. Vähän kuulemma olin etukenossa, jota yritin sitten kovasti korjata. Hankala vaan kun ei itse yhtään tunne olevansa etukönössä.

Elvis oli aika virittäytynyt tähän laukkaan. Se odotti kyllä nätisti aina lupaa laukata, mutta ei se tarvinnut kuin pienen merkin ja sitten mentiin. Poni oli niin kovin iloinen, että Pompelikin meinasi lähteä kisailemaan sen kanssa. Oli kuitenkin suorastaan sydäntä lämmittävää nähdä poni niin kovin innoissaan laukkaamassa, kun viime aikoina vaikka kuinka on koittanut, ei poni ole oikein mihinkään edennyt siinä laukassa.

Vaihdettiin suuntaa ja otettiin ensin hiukkaisen harjoitusravia. Elvis alkuun kaatuili ja oli vähän sellainen järkyttynyt kaikesta, mutta kun keräsin istuntani, niin päästiin aika kivasti ravailemaan. Kun ravi sujui, saatiin taas nostella laukkaa, tällä kertaa ravista. Elvis jatkoi reipasta ja iloista laukkaansa, mutta nyt oli vähän vastoinkäymisiä. Pomo oli hiukan liian lähellä ja Elvis vähän järkyttyneenä koitti potkaista johonkin suuntaan, joten se pätkä meni aika pieleen. Seuraavalla kerralla kun nostin laukan, oli ponin sielunmaailma edelleen järkkynyt, joten se lähinnä kiikutti mua epämääräisessä linjassa ja vasemmalle kaatuen. Sain kuitenkin laukan siinä korjattua ja pyöräytettyä ihan kelvollista laukkaympyrääkin, jonka jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä.

Poni oli oikein mukava, vallan villi pitkästä aikaa. Kiva päivä, pitkästä aikaa ratsailla ja tästä se taas lähtee. Onneksi on alkanut vähän viilentyä, ettei ihan kuolo korjaa näiden helteiden kanssa.