Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.

Lenkillä

Menin tänään Pomolla, tunnilla myös Evita ja Elvis. Pomo oli vain mun kanssani ja lähdettiin maastoilemaan. Ilma oli mitä parhain ja maastossakaan ei olla hetkeen oltu, joten oli oikein mukava lähteä taas samoilemaan.

Lähdettiin heti ja oltiin koko tunti pyörimässä poluilla. Suurin osa ajasta meni kävellen, mutta ravailtiin yhtä metsäpolkua edestakaisin pari kertaa. Ponilla oli kivaa ja mulla oli kivaa. Ainoa pikku miinus taisi ponin mielestä olla se, että oltiin jonon viimeisinä ja kaikki muut lyllersivät ihan liian hitaasti Pompelin makuun. Raviakaan ei meinattu saada otettua kun aina muut hölkkäsivät liian hitaasti, joten poni ei edes jaksanut vaivautua. Otin sitten aina hiukan etäisyyttä toisiin, jolloin poni sai ravailla isompaa ja reippaampaa ravia pikku matkan ajan.

Meillä oli tosi mukava ja rento maastolenkki, kaikki sujui hyvin ja meni suunnitelmien mukaan. Matkan jälkeen siirryttiin talliin ja poni pääsi tarhaan lepäilemään leppoisan päivän päätteeksi.

Heikkojen kohtien treenailua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski ja Evita, Elvis vain mun kanssani. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, poni oli keltainen ja kaikki oli oikein hyvin. Laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin kentän puolelle.

Alkukäynneissä vain etsittiin reipasta ja iloista käyntiä, käveltiin vähän ilman jalustimia jotta saatiin jalkaa pitkäksi ja sitä rataa. Elvis oli oikein mukava ja käveli eteen, hiukan se aina lösähti ja pyytää sai uudelleen, mutta suurimman osan ajasta kuljettiin reippaasti ja hienosti. Siirryttiin sitten kevyt raviin, jossa keskityin tekemään isoa ravia, tein muutamia loivia väistätyksiä kentän keskeltä uraa kohti ja pyörittelin Elvistä ympyröille taipumaan. Kaikki sujui tosi kivasti, vasenta pohjetta poni väisti paremmin, mutta molempiin suuntiin tuli onnistunutta pätkää. Ravi oli oikein mukavaa ja etenevää, poni kääntyi hienosti ja jopa taipuikin parhaansa mukaan. Meillä oli vallan hyvä flow siinä, oli mukavaa ravailla rauhassa, mutta silti tuli tehtyä hommia ihan kunnolla kun ponilta sai vaatia etenevää ravia.

Muilla oli pieniä hankaluuksia ja he pääsivätkin liinan päähän istuskelemaan ja harjoittelemaan. Siinä vaiheessa totesin että parempi jatkaa samaa linjaa ja keksiä jotain järkevää puuhaa, jotten vain keventelisi koko tuntia. Jäätiin Elviksen kanssa tosi isolle pääty-ympyrälle ja istuin alas harjoitusraviin. Koitin saada harjoitusravinkin reippaaksi ja eteneväksi, missä oli pieniä hankaluuksia, kun poni luuli mun pyytävän laukkaa. Kun varovasti pyysin ja varoin heilumasta häiritsevästi, sain kyllä isompaa raviakin aikaan, mutta poni oli selvästi hiukan hämmentynyt. Tein siinä myös sitten hiukan pysähdyksiä suoraan ravista. Näitä poni suoritti kovin ammattimaisesti ja toistojen kautta sain ponin siirtymään pysähdyksestä raviinkin oikein nopeasti. Kerran se teki jopa todella voimakkaan ravisiirtymän, mutta niin hyvää siirtymää en saanut kyllä toistettua enää.

Otin sitten pätkän käyntiä jotten taas piiputtaisi itseäni ennen laukkaa. Mariannelta heltisi laukkalupa ympyrällä, joten päädyin tekemään samaa treeniä kuin viimeksi. Siirtymiset ovat mulle hankalia, joten ne olivat suurimmassa osassa tämän päivän treenissäni. Aloitin laukat ottamalla nostoja ja muutamia askelia laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä kaksi nostoa ympyrän aikana, ei siis mitään kauhean hankalaa. Ensinnäkin Elvis pysyi ympyrällä molempiin suuntiin, mikä oli ihan superloistavaa taas! Jännä että saan pysyttyä ympyrällä silloin kun on kauheasti muutakin ajateltavaa, mutta pelkkä käännös useinkaan ei onnistu.
Alkuun nämä laukka-ravi-laukka-siirtymät olivat tosi hankalia. Elvis kyllä nosti laukan, mutta kun siirsin raviin niin en saanut ihan täysin istuttua, jolloin Elvis ei ihan honannut että halusin sen nostavan heti laukan uusiksi. Sen lisäksi poni taisi ajatella että ei normaalistikaan renkata edestakaisin laukkaa ja ravia, joten miksi nytkään?

Hetken jouduin tahkoamaan, sillä joka kerta laukannostoon meni puolikin ympyrää aikaa. Lopulta sain täräytettyä pohjetta läpi, herätettyä ponin tähän maailmaan ja istuttua alas, jolloin sain laukannoston onnistumaan aika nopeasti siirtymän jälkeen. Kun toistettiin vielä muutama onnistunut kerta, päästiin lopulta tekemään tehtävää tosi sulavasti. Elvis alkoi nostaa laukkaa paljon nopeammin ja terävämmin, pohje meni läpi ja minä sain paremmin pyöräytettyä istuinluun mukaan nostossa. Poni laukkasi iloista laukkaa ja siirtymissä alaspäinkin sain ihan istuttua. Hiukan mä rytkyin kun se ravi oli niin epätasaista laukan jälkeen, mutta ihan positiiviseen suuntaan mentiin koko ajan. Hiiukan oli ongelmana että Elvis rupesi ennakoimaan ravisiirtymiä, mutta sain sen reipastettua laukkaamaankin.

Kun lopulta saatiin tehtyä pari ympyrää hienosti laukkaa nostellen, annoin ponin palkinnoksi laukata vähän isommin ja pidemmällä ohjalla muutaman ympyrän verran. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin muutamat laukannostot pysähdyksestä. Sekin sujui oikein kivasti, kun poni oli herkistetty laukannostoille jo valmiiksi. Ekat nostot olivat tosi hitaita ja poni ehti siirtymään raviinkin ennen kuin laukka löytyi sieltä, mutta parin toiston jälkeen saatiin muutama nosto jotka olivat niinkin nopeita, että poni otti parhaimmillaan vain yhden käyntiaskeleen ennen laukkaa. Olin tosi tyytyväinen ja tuntui että kaikki meni oikein kivasti.

Käveltiin hetki jotta saatiin molemmat hiukan puuskuttaa ja otettiin lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmin ohjin. Poni oli ihan järkyttynyt kun Evita protestoi juoksutusliinan päässä ja hiukan potkaisi kohti Elvistä. Evita oli siis kyllä kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan potkinut Elviksen takia, mutta poni ei näitä ehtinyt sen kummemmin miettiä. Hän päätti vain kääntyä pennin päällä ja hilpaista karkuun. Poniraukka.
Muuten loppuravit menivät iloisen letkeästi. Jäätiin kävelemään ja minä tulin taluttelemaan hienoa ponia. Sen jälkeen poni pääsikin tarhailemaan ja itse siirryin kotipuoleen jälleen. Oli tosi kiva tunti, kaikkien näiden tuntivuosien jälkeen on kuitenkin aika virkistävää ratsastaa yksikin tunti tälleen itsenäisesti. Kun se on kuitenkin erilaista - voi keskittyä näihin omiin heikkoihin kohtiin, tehdä just siten kuin poni tarvitsee jnejne. Joten mulla oli kyllä oikein kivaa. Best of both worlds ja silleen :)

Reipasta puomeilua

Tänään mulla oli pitkästä aikaa Pomo, tunnilla myös Nipsu, Vinski ja Evita, Pompeli vain mun kanssani. Oli ihan jännää ja olen tässä toivonutkin pientä vaihtelua, joten oli tosi virkistävää kiivetä taas eri ponin selkään testailemaan nappuloita ja niiden puutetta.
Pomo oli oma äreä itsensä karsinassa. Tuntui tosin että sillä oli nyt syysmasennus päällä ja kaikki otti vieläkin enemmän päähän kuin yleensä. Selvittiin itse kukin hengissä ja ponikin rauhoittui kun päälle ei saanutkaan jyrätä, joten päästiin yhtenä palasena kentälle. Ja kyllä me hiukan saatiin yhteistä säveltäkin, kun poni totesi että leuan alta harjaaminen on itse asiassa todella mukavaa, kun joku muu rapsuttelee oikein kunnolla.

Aloittelin alkukäynneissä rauhassa tunnustellen. Ponin satula tuntuu aina pitkän tauon jälkeen heittoistuimelta ja luotto on hukassa, joten hetken fiilistelin ja pohdin että poni on pieni ja kiltti, eikä se vain odota tilaisuutta heittää mua kyydistä. Kun tämä oli selkeää, uskalsin täräyttää ponia pohkeen eteen kävelemään, tehtiin muutama voltti joilla yritin saada asetusta läpi ja sen lisäksi mulla oli koko tunnin agendana saada ohjaa kunnon tuntumalle, silti pitäen kyynerpääkulman. Tämä oli taas tosi hankalaa kun Pomo on niin vahva ja pitkä, mutta tuntui että sain pätkittäin sitä hiukan lyhenemään, jolloin se ohjastuntumakin oli parempi. Sen lisäksi koitin nyt taas pitää mielessä sen ulko-ohjan ja ettei sitä saisi löysätä sekunniksikaan. Elviksen kanssa tällaiset eivät yleensä ole niin nökönuukaa, kun sen saa aina menemään ainakin suht hyvin, mutta Pomon kanssa tämä ohjaspuoli kyllä tuhoaa nopeasti koko tunnin. Täytyy sanoa että olin ihan tyytyväinen. Ratsastin vähän kädet ojossa tyyliin puolet tunnista, mutta toinen puoli sujui asiallisemmin. Mun vaan täytyisi saada ponia pyöristämään sitä niskaa edes hiukan, se kun auttaisi siinä ohjastuntuman säilyttämisessä. Ja hei, sain pidettyä ulko-ohjaa hienosti tuella - mitä nyt muutamat kerrat kun se vasen ulko-ohja katosi ja ponikin katosi... Kuka niitä nyt jaksaa muistella?

Siirryttiin kevyt raviin ja tehtiin kolmea ravipuomia molemmilla pitkillä sivuilla. Tässä heti huomasi sen vasemman ulko-ohjan ongelman, sillä heti ekalla ravipätkällä Pomo ravasi iloisesti esteiden ohi ja kentän toiseen päähän, mitä ei tosiaankaan ollut tänään tarkoitus käyttää. Täräyttelin ulkopohjetta läpi, keräilin ulko-ohjaa ja kyllä me silti tunnin aikana vielä pari kertaa sinne ravailtiin. Mutta muuten sain ponin pidettyä suorana, hyvänä, eikä sentään ihan koko ajan luikerreltu väärään päätyyn.
Vaikka tuossa kulmassa oli pientä ongelmaa, niin Pomo silti kyllä kääntyi tänään tosi hyvin. Kaksi kolme kertaa meni käännös pitkäksi, mutta sain silti aina korjattua ja muuten käännyttiin oikein hienosti puomeille ja volteille ja vähän kaikkialle. Ehkä Pomo katsoi siinä kulmassa vaan mallia muista, enkä itse ihan muistanut tukea sitä tarpeeksi.

Ravissa ratsastelin ponia ihan kunnolla eteen ja sainkin aikaan vallan hienoa ja iloista ravia. Puomit ylittyivät supertaitavasti ja meillä oli tosi mukavaa. Molemmat suunnat menivät hienosti, vasen kierros oli tietysti helpompi kun akalla pysyi ulko-ohja kädessä. Tehtiin tätä ravia oikeasti tosi paljon, kun osalla oli hiukan ongelmia. Siksipä me päästiin Pomon kanssa ihan kunnolla ravailemaan ja tosiaan sellaista astetta isompaa ravia sen ihan perustuntihölkän sijaan. Siksipä meikäläisellä alkoi loppua kunto kesken, varsinkin kun jatkettiin suoraan ravista laukkatyöskentelyyn. Olin työstänyt ravia niin ahkerasti, että oli kyllä tosi vaikea alkaa siitä nostelemaan laukkoja suoraan, joten laukkatyöskentely kärsi ihan pullamössöratsastajan takia.

Laukkaa oli tarkoitus nostaa aina puomien jälkeen ravista. Meillä eka laukannosto oli hidas, vetelä ja tein sitä siinä varmaan 20 metrin ajan. En vaan yksinkertaisesti jaksanut istua kunnolla alhaalla ja valmistella, jolloin poni lähti lisäämään ravia ja olin ihan poissa pelistä. Kun lopulta sain nostettua laukan, olin alkuun ihan hukassa. Tuntui että poni laukkasi kuin neliö, eikä edennyt mihinkään suuntaan. Hiukan sai rätkäistä poniakin siis liikkeelle, ennen kuin laukka alkoi edes hiukan pyöriä ja mä pystyin istumaan alas.
Marianne ei sitten ollut tyytyväinen meidän laukannostoon, joten käsky kävi jäädä pääty-ympyrälle ja ottaa laukkaa alas ja tehdä laukannostoja ainakin puolen ympyrän välein. Oikein hyvä tehtävä, sillä aika usein tulee tehtyä liian vähän nostoja ja mulle on esimerkiksi tosi hankala istua niitä siirtymiä raviin kunnolla. Keräsin siis kaiken voimani ja lähdin tekemään siirtymiä. Ekat nostot olivat löysiä ja heikkoja, mutta lopulta sain peräkkäin kaksi nopeampaa ja hiukan voimakkaampaa nostoa, joista tuli hyvää laukkaa (ja yllättävää kyllä, poni pysyi jopa ympyrällä. Molempiin suuntiin, vaikka nosteltiin laukkaa. Olin yllättynyt ja ylpeä meistä, tämä on yleensä niin hankalaa tämä ympyrällä laukkailu). Yritin vielä jatkaa, mutta sitten iski sellainen väsymys, etten vaan saanut enää laukkaa nostettua. Joten kävelin hetken, koitin uudelleen. Ja siis tosiaan, hyvä tehtävä. Nostot paranivat, mun istuminen parani ja tämä oli tosi kehittävää. Ongelmana oli vain se, että minä itse tuhosin puolet nostoista kun en jaksanut vaatia kunnolla, damn it.

No, homma sujui molempiin suuntiin. Laukat nousivat, homma oli nousujohteista, vaikkakin tosi väsynyttä. Otettiin omat käyntihuilat ennen kuin ravailtiin loppuravit ja sen jälkeen jäätiin lopuksi kävelemään.
Oli oikein mukava tunti, kiva mennä Pompelilla taas pitkästä aikaa. Ja oli vaan kyllä rankkaa. Yritin nyt ratsastaa todella täysillä kun vielä on hyvät pohjat eikä ollut edes huono ilma. Mutta joo, normaalisti kun kuitenkin kävellään hiukan välikäyntiä, niin en ole tottunut näin täyteen duuniin koko tunnin ajan.
Poni oli kiva, meillä meni oikein hienosti muutamia lapsuksia lukuunottamatta. Tästä on taas oikein hyvä jatkaa.

Tuulee niin ettei ponikaan pysy raiteilla

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita ja Vinski. Elvis oli vain mun kanssani ja ulkona tuuli niin kovaa ettei tosikaan. Hiukan ahdisti lähteä pihalle kun tuntui ettei itse saa henkeä ja jännitti että miten ponikaan jaksaa kävellä kun herra hienohelma ei niin kauheasti näistä äärisäätiloista välitä.

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Oli se kyllä melkoista menoa. Tuli tuulenpuuska sivulta ja poni oikein heilahti tuulenvoimasta, tuli toinen puuska suoraan naamaan ja ponia alkoi ärsyttää ja se yritti lähteä kipittelemään reippaammin eteen. Ei kuskillakaan siellä kovin kivaa ollut, syysmyrskyt voisivat olla puhaltelematta meidän ratsastustunnin aikana.
Sääoloista huolimatta koitettiin tehdä parhaamme. Hiukan oli hankalampaa ratsastaa sillä poni oli tietysti hiukan virittäytyneempi ja mua jännitti että se räjähtää kun kunnon puuska tulee. Sen lisäksi poni tosiaan kiemurteli, eikä viitsinyt kävellä kunnolla - kukas sitä nyt töitä näin huonoissa oloissa tekisikään.

Koitin kerätä itseni ja lopulta uskalsin pyytää Elvistä ihan suht kivasti liikkeellekin. Tyynempi sää ja olisin pyytänyt enemmänkin, mutta tällä ilmalla annoin olla ja käveltiin vain suht reippaasti ja suunnilleen eteenpäin. Alkukäynneissä pyöriteltiin voltteja jokaiseen kulmaan, Elvis kääntyi hyvin, asettui hiukan huonommin, mutta kun pyysin asetusta läpi, löysi ponikin tahdonvoimaa taipua voltille. Sanoisin että olosuhteisiin nähden tehtiin oikein nättejä voltteja, olisin voinut vaatia kaikessa vähän lisää, mutta kuten todettua, oli se hiukan hankalaa kun ei eteensä näe.

Siirryttiin siitä sitten keventelemään ravia. Tässä olin jo selvästi rennompi ja onhan ravia muutenkin helpompi ratsastaa eteen, joten ravissa sain ponin paremmin aktiiviseksi ja pohkeen eteen. Edelleen olisi voinut varmasti pyytää vielä vähän, muttamutta. Ravissa otettiin ponit kunnolla irti uralta ja tehtiin suoria linjoja, rentoa mutta aktiivista ravia ja keveitä väistätyksiä vuorotellen vähän sisälle ja ulos. Elvis oli tosi mukava, se lähti ihan nätisti pohkeesta eteen, jaksoi ravata reippaasti ja oli vallan rento tuulesta huolimatta. Jäätiin sitten vielä ihan vaan ympyrälle, jossa oli tarkoituksena mennä rennon rauhallisesti ja väistättää sitten hevosia ensin sisälle ja pienemmälle reitille. Kun pieni reitti sujui letkeästi, väistätettiin taas ulospäin ja tehtiin isompaa reittiä. Hyvin rauhallista ja simppeliä puuhaa, jonka ansiosta sain Elviksen oikein miellyttäväksi. Se tuntui pehmeältä ja pyöreältä, rennolta ja mukavalta. Poni kuunteli hyvin pohjetta ja pysyi reitillä, joten tämä sujui tosi kivasti.

Istuttiin sitten alas raviin ja nostettiin laukkaa ensin vasemmalle. Tarkoituksena oli pysyä sellaisella isolla reitillä laukassa, kuitenkin niin ettei ajauduttaisi uralle vaan pidettäisiin hevonen suorana ja ainakin jonkinmoisella soikiolla. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta ohjaustehostus ei toiminut, joten eka laukka tärähti ja lopahti Evitan takapuoleen. Tehtiin uusi nosto ja kun vain istuin alhaalla ja vaadin käännökset paremmin läpi, sain Elviksen käännettyä toistenkin ohi. Tämä laukka sujuikin oikein hyvin sitten. Vähän mä istuin etukönössä ja irtoilin satulasta, mutta sain Elviksen pidettyä reitillä, päästiin toisten ohi hienosti ja Elvis oli tosi mukava. Riitti ihan tasainen ja ajoittainen eteenpäinratsastus, poni laukkasi oikein kivaa ja iloista laukkaa ja meillä oli vaan tosi mukavaa.

Käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaankin sitten laukattiin samalla kuviolla. Tässä meillä tuli ensin muutamat väärät laukat ja Elvis tipautti laukkaa kesken ja vaikka mitä. Kun lopulta sain sieltä oikein laukan ylös ja näpäytin hiukan raipalla liikettä, lähti tämäkin laukka sujumaan tosi hienosti. Tähän suuntaan sai selvästi vahvemmin ratsastaa eteen, poni alkoi olla jo suorastaan väsynyt. Pohkeella sai ylläpitää laukkaa ihan kunnolla ja raipalla muistuttaa aina kun poni meinasi tipauttaa laukan kesken omin lupineen. Marianneltakin tuli vaan käskyä pyytää enemmän laukkaa eteen, joten tehtiin parhaamme mukaan. Kyllä poni tekikin aika nättiä ja energistä laukkaa kun siltä oikein pyysin ja anelin. Ja hei, nyt sain keskityttyä paremmin istuntaani, joten istuin alhaalla ja suorempanakin selvästi. Jes!

Käveltiin vielä hetki ja otettiin loppuun kevyttä ravia pidemmin ohjin. Elvis oli vallan rento ja rauhallinen, meillä oli tosi mukava tunti. Ainoastaan se ilma oli pieni miinus, kesää odotellessa vaan.
Loppukäynnit tulin taluttelemaan ja tunnin jälkeen poni sai takin niskaan ja pääsi tarhailemaan.

Hermot kuriin ja homma kulkee

Sateinen viikko oli verottanut ratsastajia, joten tänään meitä oli tunnilla vain kaksi. Minulla oli Nipsu ja seuranamme taapersi Pomo. Vähän jännitti, siitä on jo niin pitkä aika kun olen viimeksi Nipsulla mennyt, joten poni on toki ehtinyt muuttua ja multakin oli täysin unohtunut millaiset nappulat ponilla onkaan. Marianne sanoikin että ajatteli kokeilla Nipsua mulle nyt, kun oli rauhaisa tunti, saisinpa mennä ihan tsillisti kun ei ole miljoonaa hevosta kentällä.
Neiti oli karsinassa edelleen vallan temperamenttinen typy, mutta saatiin poni kuntoon ja siirryttiin kentälle. Meikä nousi kyytiin ja aloitettiin tunti.

Käveltiin hetki uraa pitkin, Nipsu oli ihan kiemura ja tuijotteli ulos. Sain sen suoristettua uralle ja käännyttiinkin lopulta oikein nätisti. Marianne saatteli mut matkaan sanoen että poni on nykyään ihan laiska, joten koitin parhaani mukaan myös ratsastaa käyntiä eteenpäin. Kun lopulta uskalsin pyytää vähän raipalla ja viedä asiaa loppuun, sainkin ihan mukavaa käyntiä ponista. Siinä vaan kesti, kun poni oli vieras ja en heti uskaltanut täysillä vaatia siltä mitään.

Jäätiin sitten isolle ympyrälle ja tehtiin käynnissä pieniä väistätyksiä niin, että takapää sai siirtyä ulos ja etupää pysyä ympyräuralla. Nipsu oli vallan hieno ja teki väistöjä todella mallikkaasti. Ihan aina en saanut mitään ponista irti, mutta suurimmaksi osaksi tuli väistätystä ja vieläpä oikein hyvääkin askelta. Ainoa ongelma oli ratsastaja, jolle oli syvä mahdottomuus istua rentona ja suorassa, vaan kääntyilin ja vääntyilin jäykkänä siellä selässä. Ponia ei silti kamalasti haitannut, joten eipä tuo mitään.

Sitten piti lähteä raviin ympyrälle. Juu-u, se ei ihan lähtenyt niin kuin odotettiin. Varmaan jännitin vähän sitä ravisiirtymää, sillä Nipsu alkoi kiemurrella taas ja oli ihan mahdoton. Kun lopulta sain etäisesti suoran reitin, pyysin ravia, mutta poni vain kiemurteli. Tietenkin sitten pyysin kovempaa ja Nipsu lähti hiukan epätasapainoisesti ja kovin reippaasti raviin. Minä totta kai järkytyin tästä kovin ja poni pääsi vain kiemurtelemaan Pomoa kohti. Kun sitten vielä meidän reitille sattui tötterö, oli soppa valmis. Poni järkyttyi sydänjuuriaan myöten ja ratkaisi asian siirtymällä laukkaan. Mikä on nuoremmalla ponilla tietysti vielä hiukan reippaampaa ja epätasapainoisempaa. Joten minä en saanut istuttua alas, en pätkääkään.
Lopputuloksena oli sitten se, että Nipsu laukkasi pientä ympyrää samalla kun täti kiikkui kyydissä jalustimilla seisten ja etukenossa. Pelkäsin vaan että kohta poni kaatuu ja suurin piirtein funtsin että olisiko parempi vaan hypätä alas vauhdista, kun en mitenkään saanut ponia hidastamaan. Pyrräsin ja otin pidätteitä ja tein vaikka mitä. Poni ei ymmärtänyt, eikä sitten rauhoittunutkaan kun en saanut istuttua. Vedettiin ihan liian monta ympyrää sitä epämääräistä laukkaa, kunnes viimein jollain ihmeenkaupalla poni siirtyi raviin ja sain sen käyntiin ja pysähdyksiin. Huh hei millainen alku!

No, se ei mennyt kuin Strömsössä. Tämän episodin jälkeen minä olin jo vannomassa etten ravaa ponilla enää ikinä kun en saa sitä pysähtymään ja ponikin toki oli astetta jännittyneempi kun homma sujui noinkin loistokkaasti. Seistiin hetki ihan rauhassa, siliteltiin ponia ja hengiteltiin. Sen jälkeen uskaltauduttiin kävelemään ympyrälle. Käveltiin ihan vaan löysemmin ohjin ja ilman painetta. Poni siinä alkoi rentoutua ja kävellä nätisti, mun oma jännitys helpotti. Joten heti kun saatiin vähän omaa tilaa, niin lähdin pyytämään ravia. Tällä kertaa pyysin oikein rauhassa ja hellästi, poni lähti taas vähän reippaasti ja epätasapainoisesti, mutta tällä kertaa minä kokosin itseni ja lähdin vain keventelemään. Hetki me kipiteltiin epätoivoisesti, mutta kun minä sain itseni suoraksi ja kevennyksen hitaaksi, rauhoittui Nipsukin ravaamaan oikein siistiä ja nättiä ravia. Ihan mielettömän hyvä fiilis, mä sain ponin raviin ilman ongelmia, jes!
Otin siinä alkuun ihan rauhassa, mentiin vain ympyrää omalaatuisella reitillä. Kun tuntui että homma sujui, uskaltauduin ratsastamaan selvempää reittiä ja pyytämään kevyttä asetustakin. Kun jonkin aikaa oltiin ravailtu, alkoi Nipsu käydä vähän löysäksi ja takajalat jäivät tallin puolelle, joten sain alkaa ratsastaa sitä eteenpäin. Tein aika rauhassa ja nätisti jottei meillä enää tulisi ongelmia, mutta siitä huolimatta sain ajoittain Nipsun tekemään hienoa ravia. Vähän jojoilevaa se ravin tahti oli, kun en aina ihan uskaltanut, mutta edes pätkittäin tuli hyvää ravia. Ja tosiaan, hiukan meillä oli ongelmaa kun mua varmaan jännitti ravailla jos Pomo ravasi meidän perään, jonka takia Nipsu lähti aina vähän alta jos toinen poni tuli turhan lähelle. Yritettiin vältellä Pomoa, jottei tulisi mitään episodia enää, yksi kerta on tarpeeksi yhdelle päivälle.

Vaihdettiin siinä suuntaa, tehtiin käyntiväistätykset myös toiseen suuntaan ja sitten hiukan kevyttä ravia. Homma sujui oikein kivasti. Käynti-ravisiirtymät olivat jatkuvasti vähän hätäisiä ja epätasaisia, mutta muuten sujui nätisti ja poni oli oikein kiva. Saatiin sitten lähteä isommalle reitille ravailemaan ja jättää ympyrä omaan arvoonsa.

Siinä ravaillessani Marianne sitten vaan ehdotti että jos nyt nostettaisiin laukka. Mä olin hiukan epäileväinen, vaikka Nipsu oli mennyt hyvin niin silti jyskytti se eeppinen räjähtäminen mielessä ja kun en ollut tosiaan vielä koskaan laukannut ponin kanssa tarkoituksella. Mua pelotti että jännitän siellä liikaa, poni pukittelee ja suuttuu ja homma menee ihan pipariksi kaiken tämän itseni kokoamisen jälkeen. Totesin kuitenkin että damn it, syteen tai saveen ja koitetaan vaan. Sittenpä pääsisin ainakin yli tästä ekan laukan jännityksestä. Käänsin siitä vaan ravissa vähän ympyrälle, istuin alas ja koitin nostaa laukan. Nipsu vain kiihdytti ravia ja otti kurssin kohti Pomoa. Jollain ihmeellisellä tavalla mä sain pidettyä itseni koossa, sain Nipsun käännettyä ja annettua uuden laukka-avun, jolloin poni siirtyikin laukkaan superhienosti. En odottanut että se laukka pitää nostaa niinkin reippaasta ravista, joten ne ensimmäiset avut annoin liian hitaasta vauhdista.

Laukattiin tosiaan ensin oikeaan kierrokseen. Käänsin ponia vaan isolle ympyrälle, istuin siellä parhaani mukaan (vähän epätasapainoista ja reipasta laukkaa = oli aika hankala istua, mutta sain oltua aikalailla hytkymättä. En halunnut ponin räjähtävän jos ajan sitä liikaa istunnallani). Otin ihan jonkun pari ympyrää ja sitten lähdin rauhaksiin hidastamaan. Poni siirtyi oikein kivasti raviin ja käyntiin ja pääsin vaihtamaan suunnan. Halusin vaan hiukan kokeilla, en ottaa liikaa laukkaa jottei mikään ehdi mennä vikaan.
Vasen kierros oli hiukan jänskämpi, sillä heti kun siirsin Nipsun raviin, oli se jo valmis laukkaamaan, joten annoin sen lähteä. Tähän suuntaan poni laukkasi huomattavasti reippaammin ja epätasaisemmin, se kääntyi ihan kunnolla sisälle kantaten ja mä olin suunnilleen ihan varma että kaadutaan millä hetkellä hyvänsä. Niinpä ihan yhden pikkuympyrän jälkeen lähdin hidastelemaan ja pienen jarrutusmatkan jälkeen päästiin käyntiin ja poni sai suuret kiitokset hienosta suorituksestaan! Uskallettiin, onnistuttiin ja olin tosi tyytyväinen.

Tulin alas taluttelemaan loppukäynnit, tässä oli kylliksi jännitystä jo yhdelle päivälle. Oltiin kaikki tosi tyytyväisiä, nousujohteinen suoritus, laukka onnistui, mua ei kauheasti jänskättänyt ja poni oli tosi hieno!
Tunnin jälkeen pääsin sovittelemaan ponin päälle ihan uutta lointa (pinkkiä ja kruunuja prinsessoille!) jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan rankan päivän päätteeksi. Hurjaa oli, mutta olen tyytyväinen. Tuo selviytyminen oli suuri asia ja olen tosi tyytyväinen etten järkyttynyt ja tunaroinut koko hommaa.