Nyt oli vaan liian vaikeaa

Eipä voi muuta sanoa, oli tosi hankalaa, suoranaisen mahdotonta. Menin Vinskillä, tunnilla myös Pomo ja Evita. Ja no, mistään ei tullut mitään.

Alkukäynnit menivät vielä hyvin - sain Vinskin kävelemään, kääntymään ja jutut sujuivat. Kun piti raviin siirtyä, niin ei vaan millään. Sain sen kyllä raviin, kauhean tappelun saattelemana, mutta se ravin ylläpito ei onnistunut. Heti kun pyysin eteenpäin, kaatui Vinski päin aitaa ja vaikka yritin pyytää eteenpäin, niin heppa ei vaan suoristunut ja mua pelotti omien jalkojen puolesta. Sen lisäksi mentiin ihan vinoina, tehtiin ties mitä taivutuksia, väistöjä ja takaosakäännöksiä suoraan ravista. Vähän heilahdin kun tasapaino meni ja Vinski oli tehnyt jo 180 astetta. Heppaa otti päähän ja mua harmitti - en vaan saanut sitä ravaamaan. Yritin olla rento ja tekemättä juurikaan mitään, ihan vaan ravia ja rentoa keventelyä. Ei, ei niin millään.

Lopulta luovutin ja otin käyntiin, sillä huoletti että Vinski suuttuu ihan tosissaan. Käyntikin oli nyt mahdotonta, en saanut hevosta edes kävelemään uraa pitkin, vaan kaaduttiin milloin minnekin ja seilattiin. Lopulta olin tyytyväinen kun saatiin kierros käveltyä suorina ja ongelmitta. Marianne kävi kokeilemassa ja totesi että Vinski on vaan herkkä. Minä palasin selkään, enkä saanut edelleenkään mitään tehtyä. Koitin ravia ja kaaduttiin vain täysillä aitaan, eikä hommasta tullut mitään.

Sitten tuli laukat ja sain jopa yrittää nostaa laukkaa, jos siitä vaikka tulisi jotain. Laukannostot olivat tosi vaikeita ja hankalia, mutta tietyissä kohdissa sain laukan ylös ja laukka olikin ihan kivaa. Ei se suorana kyllä mennyt, vaan kaaduttiin taas vähän minne Vinski kulloinkin sattui menemään. Ainakin laukattiin, joten se oli hyvä. Käveltiin loppuun ja Vinski pääsi tarhailemaan.

Tasapaksua

Tänään menin Elviksellä, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Evita ja Pomo. Elviksen laitoin kuntoon ja poni oli saanut oikein uuden hienon rintaremmi-martingaalin (jollaista en ollutkaan ennen itse laittanut päälle, joten saatoin olla tajuamatta että se rintaremmi olisi pitänyt asentaa satulaan kiinni.. Ajattelinkin että se näytti siinä kaulan ympärillä hiukan hassulta) joten se näytti ihan hienolta esteponilta. Suorastaan vakavasti otettava kisaponi.

Mentiin kentälle, kiivettiin kyytiin ja alettiin suorittamaan. Alkukäynneissä keskityin istumaan hyvin ja suorana, sillä suorassa istuminen on hitokseen hankalaa. Ponia työstin vähän reippaampaan käyntiin ja sen lisäksi piti tehdä asetuksia niin sisälle kuin uloskin. Vasemmalle asettuminen oli astetta hankalampaa ja poni olisi lähinnä halunnut kääntyä ohjan mukana milloin minnekin. Saatiin kuitenkin ihan onnistunuttakin pätkää sieltä tehtyä.

Kevyt ravissa jatkettiin samalla linjalla, rentoja poneja, venyttelyä ja taivuttelua. Ponia sai taas hiukan pyytää ennen kuin ravia löytyi ja tein siinä ensin omatoimisesti muutamat kevyet väistättelyt ja ravin pidennykset. Poni lähti vallan hienosti pohkeesta kyllä eteen ja ihan innostuikin tekemään reippaampaa ravia siinä. Tehtäväksi saatiin sitten tehdä ympyröitä joilla haettiin hyvää taivutusta ja toisella pitkällä sivulla piti päästää ohjaa pidemmäksi ja saada heppa venyttämään kaulaa pidemmäksi. Olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Poni venytti kivasti, liikkuikin reippaammin kun sai ohjaa. Ympyröille se vähän läsähti ja hidastui, mutta sentään jonkin verran asettui. Sanoisin että kokonaisuus oli ihan hyvä ja yritinkin kyllä parhaani. Silti päällimmäiseksi jäi sellainen epätasainen fiilis - tuntui että onnistui, mutta ei yhtään niin hyvin kuin olisi voinut.

Istuttiin sitten vielä harjoitusraviin, jossa poni oli tarjoamassa joko laukka- tai käyntisiirtymiä. Yritinkin tässä nyt tsempata ihan 110-prosenttisesti, sillä oli niin mitäänsanomaton fiilis tuosta alkutunnista. Koitin harjoitusravissa oikein istua rentona ja suorana, kädet kulmassa. Koitin pitää ravin reippaana ja aktiivisena ja saada ponin kulkemaan. Sanoisinkin että onnistuttiin tässä ihan hyvin. Poni nyt hidasteli kyllä taktisesti vähän väliä, mutta ainakin minä istuin aika kivasti ja pätkittäin sain jopa sen vasemman ulko-ohjan tuen sieltä kaivettua esiin (jee!) ja sen lisäksi saatiin raviinkin vähän liikettä. Poni tuntui oikein mukavalta ja homma sujui kivasti, joten eipä siinä sen ihmeempiä.

Loppuun ravattiin vielä kevennellen pidemmin ohjin. Poni oli tosi kiva tässä kyllä ja saatiin ihan kehujakin kun poni venytti hienosti. Hieman hitaaksi se jäi aina paikoin ja välillä tuntui ettei ponilla riittänyt keskittyminen jos annoin sille ohjaa, joten jouduin aika pitkälti menemään ohja vähän tuntumalla, jotta Elvis ei kyyläilisi turhuuksia. Edelleen siis ihan mukiinmenevä suoritus, muttei mitään sen ihmeempää. Ainakaan tällä kertaa ei jänskättänyt kamalasti!
Loppukäynneissä tehtiin vielä taivutuksia pienillä ympyröillä, joista jäi sama maku kuin muustakin tunnista. Pätkittäin tuli hyvääkin taivutusta, loppuaika meni vähän sinnepäin. Noh, poni pääsi siitä karsinaan odottelemaan seuraavaa tuntia, ehkä meillä on vaan syysmasennusta ilmassa kun on niin pimeää ja mälsää.

Ärsyyntynyt poni ja kauhistunut ratsastaja

Mulla oli tänään Pomo, tunnilla myös Vinski, Artsi, Elvis, Evita ja Piki, Pomo vain mun kanssani. Tänään oli ponilla selvästi astetta huonompi päivä, se oli tosi äkäinen koko harjauksen ja varustuksen ajan, siis vielä äreämpi kuin yleensä. Sen lisäksi ulkona oli hiukan pimeää ja ehkä mullakin kummitteli mielessä että tasan vuosi sitten tipuin Pomolta ja sain sen aivotärähdyksen... En tiedä mikä näistä oli ongelmana, vai oliko mikään, mutta heti kun päästiin ponin kanssa kentälle ja nousin kyytiin, mua alkoi jännittää.

En oikein tiedä mikä siinä taas oli, mutta alusta asti mulla oli tosi epävarma ja huono olo siellä Pomon selässä. Poni ei edes tuntunut mitenkään oudolta tai ihmeelliseltä, mutta silti mä olin jännittynyt ja jäykkä. Käveltiin alkukäynnit ilman jalustimia ja olin ihan paniikissa kun jouduin heti luopumaan ihanista jalustimistani. Mitään ei tapahtunut kuitenkaan, poni käveli ihan kivasti ja minä pääsin syvemmälle satulaan. Sitten kerättiin jalustimet takaisin ja lähdettiin ravailemaan.

Ja ei muuten sujunut pätkääkään. Ehkä ponilla oli huono ja vaativampi päivä kuin normaalisti. Ehkä mä en jännitykseltäni saanut pyydettyä oikein. En tiedä mikä oli syynä, mutta poni ei kääntynyt varmaan kertaakaan oikeaan kierrokseen ravissa. Se vaan lönkötti uraa pitkin, en saanut sitä kääntymään ja se mun fiilis vain meni koko ajan alaspäin. Mitä enemmän tuli niitä fiiliksiä etten saa ponia kääntymään ja kiikun vain kyydissä ilman mitään sanavaltaa, sitä enemmän alkoi myös jännittää että kohta se varmaan lähtee kun se ei ole hallinnassa ja kohta se suuttuu ja vaikka mitä.

Yritin kuitenkin parhaani siellä. Koitin kääntää ihan kunnolla ja vasempaan kierrokseen poni kääntyikin hiukkasen paremmin. Oikein hyvä siis! Sen lisäksi tehtiin ravissa hiukan temmonvaihteluita, jotka sujuivat superhyvin - poni hidasti ravia pyydettäessä ja suoritti toisaalta myös hemmetin hienoja ravipidennyksiä. Ja silti, silti mulla koko ajan jyskytti ajatus että apua, poni varmaan pelkää tätä porttipäätyä, koska se hiukan katselee täällä ulospäin, en tiedä uskallanko ratsastaa tänne asti. Olin ihan jännittynyt ja tosi epävarma koko tunnin. Tuntui että poni oli tyhjä ohjalle, tuntui etten uskaltanut täysillä pyytää sitä eteen siinä pelossa että se lähteekin liikaa. Se oli vaan tosi heikkoa se kaikki tekeminen kun en pystynyt vaan rentoutumaan ja pääsemään siitä fiiliksestä yli. Suurena syynä oli toki se, ettei mulla ollut hallintaa poniin - en saa rauhoituttua jos poni ei edes käänny millään.

Siitä piti sitten vielä istua harjoitusraviin ja ottaa laukkaa hiukan pääty-ympyröillä. Meillä tämä romahti heti kun en oikein saanut istuttua harjoitusravia riittävästi sen jännitykseni kanssa, joten jouduin heti vaan keventelemään oman mielenrauhani takaamiseksi. Sitten Elvis säikähti, Pomo lähti hiukan mukaan ja meikä jännittyi taas lisää. Pomohan ei oikeastaan edes vaikuttanut säikyltä, enemmänkin luulisin että se lähti koska se oli innoissaan. Se vaan että mulla ei ollut nyt sellainen tunti että pääsisin tällaisista yli. Kun Pomo sitten lähti vielä toisen kerran omin lupineen laukkaamaan, mulla romahti koko istunta täysin, en saanut enää pätkääkään istuttua, vaan keikuin jalustimilla, könötin eteen ja yritin samalla saada ponin käyntiin. Meikällä vaan tärisi jalat ja oli ihan kauhea olo - ei ole mitään syytä jännittää näin paljon pienen ponin kanssa ja silti tällaisia tunteja vaan tulee välillä Pomon kanssa. Kun ihan ilman syytä mä vaan jännityn ja järkytyn. Se on ärsyttävää, mutta jotenkin vaan poni ei ole niin mun juttu kuin osa meidän muista hevosista. Joku siinä vaan on, joka aina välillä aiheuttaa mussa suurta epäluottamusta. No, sentään nykyään näitä on suht harvoin, kun alkuaikoina jännitin oikeastaan joka kertaa Pompelin kanssa. Ja ainakin ne muut kerrat jotka menevät paremmin ja rennommin ovat tosi kivoja ponin kanssa.

No joo. Otin rauhoittelukäynnit siinä sitten. Mulla oli sellainen olo etten saa ponia ravaamaan harjoitusravia ilman kauheaa jännittymistä. Kun vielä muut laukkasivat, niin en halunnut mennä siellä riehumassa ponini kanssa, joten päätin ihan vaan nollata tilanteen. Kävelin ponin kanssa ensin varsin flegmaattisesti keskemmällä kenttää ja otin omaa aikaa rauhoittua. Muut laukkasivat, me käveltiin. Lopulta uskaltauduin jo ratsastamaan käyntiä enemmän, tein reilumpia käännöksiä ja pyysin ponia lyhyemmäksi ja reippaammaksi. Kun mulla oli astetta parempi olo, niin päätin että pakko se on hammasta purren vaan mennä ja lähdin nostamaaan laukkaa.

Tarkoituksenani oli laukata ympyrällä jottei poni voisi räjähtää pitkällä suoralla. Se ei kääntynyt, joten mentiin sitten vaan uraa pitkin, samapa tuo. Laukka nousi tosi heikosti, sillä poni jatkoi sellaista siksakkia jota se olikin vetänyt oikeastaan koko tunnin ajan. Sain kuitenkin laukan ylös, laukkasin runsaan pitkän sivun verran, hidastin käyntiin, otin vielä toisen laukan ja sen jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin. Laukka nyt ei ollut mitään ihmeellistä, lähinnä poni tuntui tönköltä ja minä istuin siellä mukautuen kuin tiiliskivi. Laukattiin kuitenkin ja selvittiin siitä. Laukan jälkeen halusin lähinnä vain pysäyttää ponin ja hypätä alas selästä, sillä olo oli liian hutera. Näin teinkin (heti kun sain ponin pysähtymään) ja taluttelin loppukäynnit.

Se on jännä miten mulla on sellainen kytevä epäluottamus Pomoon. Ja miten se vaan aina yhtäkkiä tulee. Aina välissä tulee joku yksi tunti jolloin olen silleen että poni on hurja ja sen jälkeen voi olla hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia tunteja ihan ilman ongelmia. Toki toinen jonka kanssa mulla on tällaisia epäluottamuksen tunteita on Artsi, mutta se nyt johtuu enemmän siitä, että tipun sieltä aina kun jotain tapahtuu ja yleensä vielä kahdesti peräkkäin. No, parempia fiiliksiä hakemaan taas, ei siinä muuta. Ehkä me molemmat aloitettiin päivä vähän väärällä jalalla. Ken tietää, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole tällaista turhaa paniikkia.

Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.

Lenkillä

Menin tänään Pomolla, tunnilla myös Evita ja Elvis. Pomo oli vain mun kanssani ja lähdettiin maastoilemaan. Ilma oli mitä parhain ja maastossakaan ei olla hetkeen oltu, joten oli oikein mukava lähteä taas samoilemaan.

Lähdettiin heti ja oltiin koko tunti pyörimässä poluilla. Suurin osa ajasta meni kävellen, mutta ravailtiin yhtä metsäpolkua edestakaisin pari kertaa. Ponilla oli kivaa ja mulla oli kivaa. Ainoa pikku miinus taisi ponin mielestä olla se, että oltiin jonon viimeisinä ja kaikki muut lyllersivät ihan liian hitaasti Pompelin makuun. Raviakaan ei meinattu saada otettua kun aina muut hölkkäsivät liian hitaasti, joten poni ei edes jaksanut vaivautua. Otin sitten aina hiukan etäisyyttä toisiin, jolloin poni sai ravailla isompaa ja reippaampaa ravia pikku matkan ajan.

Meillä oli tosi mukava ja rento maastolenkki, kaikki sujui hyvin ja meni suunnitelmien mukaan. Matkan jälkeen siirryttiin talliin ja poni pääsi tarhaan lepäilemään leppoisan päivän päätteeksi.

Heikkojen kohtien treenailua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski ja Evita, Elvis vain mun kanssani. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, poni oli keltainen ja kaikki oli oikein hyvin. Laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin kentän puolelle.

Alkukäynneissä vain etsittiin reipasta ja iloista käyntiä, käveltiin vähän ilman jalustimia jotta saatiin jalkaa pitkäksi ja sitä rataa. Elvis oli oikein mukava ja käveli eteen, hiukan se aina lösähti ja pyytää sai uudelleen, mutta suurimman osan ajasta kuljettiin reippaasti ja hienosti. Siirryttiin sitten kevyt raviin, jossa keskityin tekemään isoa ravia, tein muutamia loivia väistätyksiä kentän keskeltä uraa kohti ja pyörittelin Elvistä ympyröille taipumaan. Kaikki sujui tosi kivasti, vasenta pohjetta poni väisti paremmin, mutta molempiin suuntiin tuli onnistunutta pätkää. Ravi oli oikein mukavaa ja etenevää, poni kääntyi hienosti ja jopa taipuikin parhaansa mukaan. Meillä oli vallan hyvä flow siinä, oli mukavaa ravailla rauhassa, mutta silti tuli tehtyä hommia ihan kunnolla kun ponilta sai vaatia etenevää ravia.

Muilla oli pieniä hankaluuksia ja he pääsivätkin liinan päähän istuskelemaan ja harjoittelemaan. Siinä vaiheessa totesin että parempi jatkaa samaa linjaa ja keksiä jotain järkevää puuhaa, jotten vain keventelisi koko tuntia. Jäätiin Elviksen kanssa tosi isolle pääty-ympyrälle ja istuin alas harjoitusraviin. Koitin saada harjoitusravinkin reippaaksi ja eteneväksi, missä oli pieniä hankaluuksia, kun poni luuli mun pyytävän laukkaa. Kun varovasti pyysin ja varoin heilumasta häiritsevästi, sain kyllä isompaa raviakin aikaan, mutta poni oli selvästi hiukan hämmentynyt. Tein siinä myös sitten hiukan pysähdyksiä suoraan ravista. Näitä poni suoritti kovin ammattimaisesti ja toistojen kautta sain ponin siirtymään pysähdyksestä raviinkin oikein nopeasti. Kerran se teki jopa todella voimakkaan ravisiirtymän, mutta niin hyvää siirtymää en saanut kyllä toistettua enää.

Otin sitten pätkän käyntiä jotten taas piiputtaisi itseäni ennen laukkaa. Mariannelta heltisi laukkalupa ympyrällä, joten päädyin tekemään samaa treeniä kuin viimeksi. Siirtymiset ovat mulle hankalia, joten ne olivat suurimmassa osassa tämän päivän treenissäni. Aloitin laukat ottamalla nostoja ja muutamia askelia laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä kaksi nostoa ympyrän aikana, ei siis mitään kauhean hankalaa. Ensinnäkin Elvis pysyi ympyrällä molempiin suuntiin, mikä oli ihan superloistavaa taas! Jännä että saan pysyttyä ympyrällä silloin kun on kauheasti muutakin ajateltavaa, mutta pelkkä käännös useinkaan ei onnistu.
Alkuun nämä laukka-ravi-laukka-siirtymät olivat tosi hankalia. Elvis kyllä nosti laukan, mutta kun siirsin raviin niin en saanut ihan täysin istuttua, jolloin Elvis ei ihan honannut että halusin sen nostavan heti laukan uusiksi. Sen lisäksi poni taisi ajatella että ei normaalistikaan renkata edestakaisin laukkaa ja ravia, joten miksi nytkään?

Hetken jouduin tahkoamaan, sillä joka kerta laukannostoon meni puolikin ympyrää aikaa. Lopulta sain täräytettyä pohjetta läpi, herätettyä ponin tähän maailmaan ja istuttua alas, jolloin sain laukannoston onnistumaan aika nopeasti siirtymän jälkeen. Kun toistettiin vielä muutama onnistunut kerta, päästiin lopulta tekemään tehtävää tosi sulavasti. Elvis alkoi nostaa laukkaa paljon nopeammin ja terävämmin, pohje meni läpi ja minä sain paremmin pyöräytettyä istuinluun mukaan nostossa. Poni laukkasi iloista laukkaa ja siirtymissä alaspäinkin sain ihan istuttua. Hiukan mä rytkyin kun se ravi oli niin epätasaista laukan jälkeen, mutta ihan positiiviseen suuntaan mentiin koko ajan. Hiiukan oli ongelmana että Elvis rupesi ennakoimaan ravisiirtymiä, mutta sain sen reipastettua laukkaamaankin.

Kun lopulta saatiin tehtyä pari ympyrää hienosti laukkaa nostellen, annoin ponin palkinnoksi laukata vähän isommin ja pidemmällä ohjalla muutaman ympyrän verran. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin muutamat laukannostot pysähdyksestä. Sekin sujui oikein kivasti, kun poni oli herkistetty laukannostoille jo valmiiksi. Ekat nostot olivat tosi hitaita ja poni ehti siirtymään raviinkin ennen kuin laukka löytyi sieltä, mutta parin toiston jälkeen saatiin muutama nosto jotka olivat niinkin nopeita, että poni otti parhaimmillaan vain yhden käyntiaskeleen ennen laukkaa. Olin tosi tyytyväinen ja tuntui että kaikki meni oikein kivasti.

Käveltiin hetki jotta saatiin molemmat hiukan puuskuttaa ja otettiin lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmin ohjin. Poni oli ihan järkyttynyt kun Evita protestoi juoksutusliinan päässä ja hiukan potkaisi kohti Elvistä. Evita oli siis kyllä kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan potkinut Elviksen takia, mutta poni ei näitä ehtinyt sen kummemmin miettiä. Hän päätti vain kääntyä pennin päällä ja hilpaista karkuun. Poniraukka.
Muuten loppuravit menivät iloisen letkeästi. Jäätiin kävelemään ja minä tulin taluttelemaan hienoa ponia. Sen jälkeen poni pääsikin tarhailemaan ja itse siirryin kotipuoleen jälleen. Oli tosi kiva tunti, kaikkien näiden tuntivuosien jälkeen on kuitenkin aika virkistävää ratsastaa yksikin tunti tälleen itsenäisesti. Kun se on kuitenkin erilaista - voi keskittyä näihin omiin heikkoihin kohtiin, tehdä just siten kuin poni tarvitsee jnejne. Joten mulla oli kyllä oikein kivaa. Best of both worlds ja silleen :)