Pyörrytään, kuollaan. Kesä on ihanaa

Kauan harkitsin menenkö tänään tallille vai en. Nimittäin tiiistai aamulla sattui selkä ja maha, sitten ratsastustunnin jälkeen alkoi sattumaan kurkku. Nyt sitten keskiviikon ja torstain olen maannut sängyssä kuoleman portteja kolkutellen. No ehkei ihan, mutta kauhea olo. Kuumetta, nuhaa, kaikki kipeänä, kurkku kipeä, yskääkin. Kauheeta :D
Sitten vaan torstaina kun selkä sattui ihan hirveästi, aloin miettiä sitä mainosta "Liike saa kehon voimaan hyvin", joten sairaana menin ravailemaan ja hyppimään esteitä pihalle. Luulotauti ainakin parani, tänä aamuna oli tosi hyvä olo, mitä nyt nuhaa ja silmät sattuu.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin mennä tallille. Ajattelin et mitä haittaakaan siitä olisi :D (no sydän menee rikki yms.. Mutta kuolen sitten onnellisena vai)

Pyörän selkään ja menoksi. Ja olin kuolla jo matkalla :D Jessus, pää tuntuu kipeältä. Mutta nyt on tosi hyvä olo taas. Eikä ole kuumetta, sen kokeilin jo aamulla.
Tosiaan pyörämatkalla aloin sitten miettiä että talli on kuitenkin kiinni. Syy: mä olen ollut kipeänä, joten automaattisesti kaikki muutkin on kipeänä. Mun ajatuksen kulku on suorastaan ihailtavaa :D Sitten mun oli pakko pysähtyä jonnekin risteykseen, katsomaan että onkohan se kiinni vai ei. Tulin siihen tulokseen ettei ole, kun Marianne pomppi siellä poneja hakemassa. Joten uskalsin jopa parkkipaikalle. Sitten pistin pyörän sinne, kävelin pari askelta ja jäin seisomaan parkkipaikalle. En uskaltanut mennä talliin,heh. Sitten Marianne huomasi mut ja kaikki oli taas hyvin. Meneeköhän tämä jo jotenkin oudoksi :D En vaan uskalla olla missään näkyvissä, mutta sitten kun mut on nähty kaikki on niin mainiosti.

Sain hakea Elviksen ja viedä sen sisälle. Sain viedä sisälle myös Sulon. Mulla oli vaan ongelmia kun se jämähti puoliksi karsinassa seisoen. Mutta selvittiin ainakin jotenkin. Sitten menin kyyläilemään rakasta ilmoitustaulua ja lukemaan tuntilistaa jne. Tosiaan, oikeastaan olin uhmannut nuhaa ja mennyt tallille (ja tuntenut itseni idiootiksi kun koko ajan niiskuttaa, tollasissa helteissä se kuulostaa niin älyttömältä :D) siksi kun halusin kysyä Mariannelta kaksi asiaa. Toinen ei kyllä ollut mitenkään kiireellinen ja toisen olisin voinut kysyä tekstarilla. Mutta ei, tallille oli lähdettävä jotta saisin asiat selväksi. Joten ajattelin siinä ilmotustaulua lueskellessa että voisin nyt kysyä niitä juttuja. Mutta sitten ei vaan tullut kysyttyä ja toikin lähti ties minne, ja talliin tuli ihmisiä, ja blaa blaa blaa...  Keksin kauheasti tekosyitä ja mietin että voisihan kysyä sitten vaikka tuntien jälkeen tai jossain välissä. Katsokaas, enhän mä nyt kehtaa kysyä mitään jos joku on kuulolla, sehän on noloa :D

No joo, pääsin harjaamaan Kaisaa. En mä sitä kauan harjannut, ihan hetken, sitten tuli jo ratsastaja ja minä en kehdannut olla siellä. Kun itseäni ottaisi päähän jos joku olisi harjaamassa mun hevosta. Silittelin hiukan Lakia ja hiipparoin ympäriinsä. Ja sain kuulla että nämä tunnit menee maastoon. Omalla tavallaan ihan jees, kivempi siellä taluttaa parikin tuntia kuin kentällä tunti-kaksi. Mut joo. Menivät maastoon kun on niin helle (ihan järkevää, mutta silti olin iloinen kun meidän tunti tiistaina oli kentällä)

Sitten menin ponipuolelle katsomaan kun tyypit varusti. Ja näsäviisastelin :D Joo tai siis neuvoin että etusuojat kuuluu tarrat ulospäin, kun noi pikkuiset mietti sitä. Sitten kävin vaihtamassa Elviksen takasuojat oikeisiin jalkoihin. Ja olin ihan järkyttynyt kun se yksi tyttö rupesi kyselemään että mihin se Milla meni? Siinä sitten mietin että joo tota noin, miten se tietää mun nimen :D Olen julkkis, kaikki tuntee mut, mä en tunne ketään.
Halusivat että mä laitan Sulolle takasuojat, kun olen kuulemma niin taitava. Miten vaan, enkä tiedä oliko ne suojat tarpeen vai ei, ei kai niistä haittaakaan ollut. (Sama julkkisfiilis jatkui kun yksi nainen yllättäen kysyi: Niin Milla kävitsä joskus "munextallinnimi"?" Joo... :D Miten se ties mun nimen ja miten se muisti että olen käynyt siellä.
Samoin toi tyttö jota talutin Lakilla oli heti että etkös sä taluttanut mua edellisperjantain Sulolla. Öööh, ehkäpä joo saatoinkin..

Sitten maastoon ja maastoon. Ekalla kerralla talutin Elvistä ja olin pökertyä matkan varrella :D Ai kauhea, oikeasti. Menin sitten tokallakin tunnilla taluttamaan ja talutin Lakia.
Elvis oli kivempi talutettava :D Laki työnsi mua ja käveli vähän väliä Hetan hännässä.

Sitten pesin parit kuolaimet ja hihhuloin hetkisen ennen kuin lähdin. Mutta kyllä Elviksen kuolaimet oli kamalat. Kun talutin sitä niin katsoin että noi kuolaimethan näyttää siltä kuin niiden kuuluisi olla sumean harmaat, oikeasti aivan järkyttävän likaiset. Pesin niitä vaikka kuinka kauan. Ja tajusin että miksi ne kuolaimet on välillä niin likaiset. Kun näemmä osan pesutaktiikka on "käytetään kuolaimet vedessä ja thats it." Niin mikäs siinä. En kyllä ihmettele että extallilla hoitajat pesi ne suitset aina käytön jälkeen, jos kaikki olisi pesseet niin jälki olisi ollut aika tyylikästä :)

Ja sain asianikin kysyttyä, huh. Kivi vierähti sydämeltä, ainakin melkein. Tosin kysyin ihan älyttömässä vaiheessa, mutta ei siinä ollut ketää muuta :D Sain siis kuulla että on tunnit ihan normaalisti (ja Marianne kysyi että olenko mä siis tulossa silloin leiriviikolla tunnille. Mä hieman ympäri pyöreästi sanoin, että en mä varmaan ellei tule joku kauhea hinku että pakko päästä ratsastamaan näiden tuntien lisäksi :D Mutta joo, en mä varmaan ole menossa tunnille enää kuolemaan kun on se leiri.)

Ja oikeasti aloin miettimään. Kun kaikki muistaa mut, mut mä en muista ketään. Jooh.. Mutta siis, sitähän sanotaan että ihmisellä on kasvo- tai nimimuisti. Tai jompi kumpi on parempi. Totesin että mulla ei ole kyllä kumpaakaan :D Oikeasti jos mulle sanoo jonkun nimen niin en kyllä muista yhtään sen paremmin kuin ilman sitä nimeä. Ja vaikka kuinka katson joitain ihmisiä niin en kyllä heti ole silleen että joo moi, tunnen sut. Sen sijaan muistan äänet. Mutta esim toi tyttö jota talutin tänään. En sitä todellakaan tuntenut kasvoista, nimi ei sanonut mitään, mutta kun se puhui niin mietin että toi on jotenkin tutun kuuloinen. Samoin tämä kun kysyi kävinkö siellä yhdellä tallilla. Nimestä ei ollut hajuakaan, lärvi ei sanonut mitään, mutta rupesin miettimään että hirmu tutun kuuloinen ääni :D Joten voinemme lisätä ihmismuisteihin vielä äänimuistin.

P.S olin positiivisesti yllättynyt kun Marianne muisti että menen sinne leirille. Sori :D Mutta kun se ei jotain muista niin mulle jää levy päälle ettei muista mitään. Ja kun en mäkään muista mitään.

Ja siihen on muuten mun laskukaavoilla 17 päivää :) Jännääkö(?) Paljon saa Marianne tehdä että pettyisin siihen.

Tappelu, tappelu!

Jippii, viimein voin kirjoittaa jostain järkevästä. Leiriin on 20 päivää ja tajusin just että ensi viikollahan on eka leiri. Dääm, olisi pitänyt kysyä onko silloin tunteja. No kysytään kun keretään, katsotaan jos vaikka menisin perjantaina tallille niin voi silloin kysyä tai sitten tekstaillaan.
Ja sitten, älkää saako sydänkohtausta kun sanon uutta ponia Lakiksi, Marianne kirjoitti sen nimen tuolleen tauluun, joten käytän samaa nimitystä, eikö olekin kivaa :D

Aloitetaan:

Eli tallille menin pyörällä. Vauh. Ja totesin jo kaukaa että helle ei ole tunteja pysäyttänyt, kenttä nimittäin sauhusi niin kivasti ettei sitä voinut olla huomaamatta.
Sinne vaan ja pääsin jopa harjaamaan Vinskiä (: Se oli vaan ekalla tunnilla ja ratsastaja ei harjannut sitä, joten minä uhrauduin. Oli kyllä hieman likainen poni. Mutta tajusin että meidän on turha tapella pään harjauksesta, mun pitää vaan joustaa ja kykkiä sen jättipään vieressä. Ja se toimi, saatiin pääkin hinkattua suht puhtaaksi.

Jaa-a, sitten menin vaan kentän laidalle, ihastelemaan uutta ponia. Laki siis, ja tamma, tämä on suuri virhe elämässämme, uskokaa minua. Toi on pojan nimi :D Häiritsevää. Nojaa miten vaan. Se on niin hauskan näkönen shettis. Ihana, se on ihan kuin extallin shettisten risteytys ja menisi ihan Hetan isosiskosta :D

Sitten pääsimme viimein ratsaille. Lämmintä oli joo, ehkä hieman liikaakin. Kyllä tällaisena aikana miettii että miten kehtasikaan valittaa talven kivasta lämpötilasta ;)
Menin siis Sulolla ja tuntimme oli melkoisen täysi. Mukana oli Simo, Laki, Sakari, Pomo ja (nyt tuli niin oikosulku, mutta se uusi suomittari :D) oliko sen nimi joku Kaisa, en mä tiedä. Luoja, mutta jotain lähellä tuota. Se on kyllä omalla tavallaan suht kivan näköinen. Mutta olin koko ajan ihan varma että se on Viiru. Sen takia en oikein tykkää noista suokeista, ne on kaikki ihan samannäköisiä.

Alkuun tietysti käveltiin ja mulla ja Sulolla oli hirveä tappelu koko ajan. Edellinen ratsastaja sanoi että Sulo on reippaalla päällä, mietin johtuisiko ihan oikeasti siitä vai olisiko se uusien hyypiöiden takia vai mikä oli niin suuri ongelma tänään :D
Koko ajan käynnissä Sulo kiskoi ohjia. Ei se puskaan yrittänyt mennä, mutta veti päätä ylöspäin ja kiskoi ohjia. Enkä nyt mielestäni pitänyt ohjia yhtään eritavalla kuin ennenkään. Äh, ken tietää...
Sulo ei oikein kääntynyt, seuraili muita (etenkin uusia ja Simoa), ei liikkunutkaan alkuun ja aina kun tehtiin pysähdyksiä, se kiskoi ohjia ihan hulluna. Apuva. Koitin alkukäynnissä ottaa voltteja ja pysähdyksiä. Pysähdyksissä lensin melkein kaulalle kun poni kiskoo ohjia, koitin vaan miettiä etten kisko takaisin vaan annan pohkeita ja välillä näppäsin raipalla. Joo, en nyt tiedä oliko siitä mitään merkittävää apua. Suloa en oikein saanut kääntymään ja välillä pamautin reippaammin pohkeilla. Mutta ei se mitään muuttanut. Yleensä kun pistää alkuun sen menemään vaikka väkisin niin alkaa sujumaan, mutta ei :D Ei, ei, ei. Toivotaan että sillä oli tosiaan joku huono päivä, tämä kerta oli meinaan ihan kauhea.

Sitten siirryttiin raviin. Se sujuikin jo jotenkin. Ei kiskonut ohjia, meni kiltisti, kääntyi paremmin. Mutta välillä siirtyi käyntiin ja koitti seurailla. Kivakiva, ei se sentään puskaan koittanut kuin muutaman kerran.

Mentiin kevyt ravia, yritin ottaa jonkun verran voltteja ja koitin saada Sulon menemään niinkuin mä haluan. Välillä sujui paremmin, välillä huonommin. Sitten jäätiin kahdelle pääty-ympyrälle: ponit toiselle, hevoset toiselle. Eli meidän ympyrällä oli neljä tyyppiä. Alkuun mentiin ympyrällä käyntiä ja siitä hyviä pysähdyksiä. Mitä hyviä.. Kun pysäytin poni kiskoo ohjia, sitten kun koitan saada sen seisomaan niin ruvetaan vetämään jotain takaosakäännöksiä. Aivan, juuri näin :D Aina se kyllä asettui ja päästiin jatkamaan.
Sitten siirryttiin harjoitusraviin ja otettiin käyntisiirtymiä. Sujui jo paremmin, mitä nyt muutamia tappeluja siitä mihin oltiinkaan menossa. Enkä edes pomppinut niin hullusti kuin joskus. Jotain positiivista taas tänään.
Sitten alettiin ottaa harjotusravista pysähdyksiä. Muutama pysähdys oli ihan loistava, melkein suoraan ravista ja melkein suoraan raviin pysähdyksestä :) Valitettavasti poni taisi kyllästyä ja pysähdyksen jälkeen se lähti tanssimaan ihan jonnekin muualle kuin halusin.

Kun oltiin näitä menty, niin hetkeksi käyntiin. Annoin vähän pidempää ohjaa, tosin käännöksissä jouduin taas keräämään ohjia. Poni olisi niin mielellään seuraillut kaikkia. Ja minä taon päätäni seinään. Oli se oikeasti välillä niin hemmetin avutonta että jes!

Sitten oli vuorossa laukka. Otettiin yksi kerrallaan koska meillä oli pikkutyttöjä mukana. Kaikki jäi toiseen päätyyn ympyrälle. Sitten yksi aina lähti sieltä, nosti pitkälle sivulle laukan ja teki toiseen päähän laukkaympyrän. Ja minä olin viimeinen, aina mä olen viimeinen. Julmaa, olen niin huono ;) Mutta se oikeasti tulee siitä, uskokaa pois.

Oikeastaan mä nostin laukkaa vaikka Pomo oli siellä ympyrällä nostamassa laukkaa, koska Pomo ei oikein nostanut. Mun piti sitten nostaa samaan aikaan että ehtii :) Mikäs siinä. Harjotusravia, noston yritys, ei onnistu, uudestaan ympyrälle ja pitkällä sivulla noston yritys, ei onnistu ja uudestaan. Kolmannella kerralla nousi ehkä askel ja oli upeaa :D Sitten ravasin sinne toiseen päähän ympyrälle, ajattelin että nyt se ainakin nostaa helpommin ja joo, en jaksanut taas raivata tietäni läpi kävelijöiden. Koitin nostaa laukan lyhyelle sivulle, ei nouse. Sitten koitin taas samassa kohassa, tuli pari askelta, multa tippui jalustin ja sitten jostain syystä nousin sen toisen jalustimen varaan. Pompin hulluna ja Sulo siirtyi raviin. Jalustin takaisin ja sitten koitin nostaa pitkälle sivulle ja siitä koittaisin tehdä sen pääty-ympyrän. Hyvä suunnitelma, jos osaisin kääntää. Sulohan nosti, se ravasi innokkaana ja nosti kiltisti. Mä taisin jopa istua jotenkin ja sitten alan kääntää pääty-ympyrää. Aikaa kääntämiseen oli kuitenkin liian vähän ja Sulokin taisi iskeä silmänsä Kaisaan joka hemaisevasti käveli siellä toisella ympyrällä. Sain käännettyä alkuun ihan hyvin, mutta sitten pläts ja Sulo suuntaa Kaisan luo. Valitettavaa kyllä heidän välissään oli ehkä 3-4 puomia silleen vierekkäin. Sulo tuli niille ihan vinossa, mutta ylihän se hyppäsi. Oikein kiltisti laukassa ja sitten rouvan luokse :D Mä olin kyllä hypyssä tosi hyvin mukana (heh) mutta sitten tapahtui jotain, multa tippui jalustin ja jostain syystä lensin satulan yli siihen kaulalle istumaan :D

Ei hajuakaan miten niin kävi, varmaan järkytyin kun Sulo juoksee sitä tammaa päin ja jännityin, en tiedä. Mutta siinä sitä istuttiin Sulon kävellessä kiltistä pää suht alhaalla :D Rukoilin vaan ettei poni laske päätään tai pukita, pysäytän Sulon ja menen takaisin selkään. Menipä hyvin. Sitten sain kuulla miten esteitä hypätään ;) "Sustahan tuli nyt esteratsastaja, koko ajan hyppäämäs. Mutta esteen yli kuuluu hypätä, ei ratsastajan kuulu hypätä pois satulasta" Tai jotain. Mutta oli oikein hauskaa ja kyllä tuosta huomasi että kenties laukasta olisi helpompi hypätä.

Siinä oli meille tarpeeksi laukkaa. Sitten vaan loppuravit, samalla menestyksellä kuin tunti oli muutenkin mennyt. Ja loppukäynnit. Otin jalustimet pois ja alkuun Sulo kiskoi päätään ja koitti seurata, eikä kääntynyt. Mutta sitten se kiskaisi turhan kovaa, mä heilahdin eteenpäin ja läjäytin jalat ihan täysillä sen kylkiin (tukea) Jostain kumman syystä poni alkoi kulkemaan jopa aika kivasti :D Kääntyi kiltisti, ei seuraillut, eikä paljon kiskonutkaan (okei, taisi vielä kerran kiskoa mutta niin että jalat otti tukea) Hmm, olisikohan heti alkutunnista pitänyt mennä ilman jalustimia niin olisi poni saanut potkut takamuksilleen, jos olisi vaikka kulkenut koko tunnin ;)

Mutta tosiaan, tämä tunti ei ollut mitään parhaimmistoa, toisaalta ei tämä mikään huonoinkaan ollut. Sulo ravasi tosi kivasti eikä mennyt puskaan. Toisaalta se seurasi enemmän ja tappelua oli koko ajan. Sitten jossain vaiheessa alkoi jo tuntua että herran isä, potkin tämän ponin piloille ja raipallakin hakkaan ihan liikaa. Mutta koitin kompensoida ja aina kun Sulo meni hyvin niin olin ihan rauhassa ja sitten aina alkuun kivasti. Mutta jos ei niin ei. Valitan

Kun ponin laitoin pois, niin päätin taas tehdä kaiken kunnolla. Kuolaimet pesin niin hyvin kuin osasin ja koitin ristittääkin siististi. Ponin lääpin puhtaaksi. Sulo oli kyllä oikein ihana harjatessa (: Seisoskeli paikallaan halittavana. Ei mitään kauhukakara kohtauksia tänään.

Ja kyllä oli ihanaa pestä niitä kuolaimii siinä. Siellä oli niin rauhallinen ja kiva tunnelma. Verensyöjälinnut visersi, oli kivan lämmin, hiljaista. Hevoset vaan rouskuttaa siellä (: Kävin tietty kanssa moikkaamassa uutta ponia ihan kunnolla. Se on niin tutun näkönen.

Ja tiedättekö mitä aloin miettimään: onkohan ihan reilua että jos vaikka eka ratsastaja päästää ponin koko ajan syömään ja kuolaimet likastuu, niin sitten se vika joka ei vaikka ole päästänyt ponia puskaan, niin joutuu kuitenki pesemään ihan likaiset kuolaimet :D Siis ei se mitään haittaa, kunhan aloin miettimään. Mutta kyllä mä tykkään tosta vikasta tunnista. Aloin miettimään että paljon mieluummin olen vikalla kuin ekalla tunnilla. Meinaan mieti, jos menee tunti tosi huonosti, niin olisi kauheeta vaan hypätä alas selästä ja häipyä. Kun kyllä mun olisi pakko päästä pyytämään anteeksi ja keskustelemaan ponin kanssa, ettei se loukkaannu. Ja musta on niin ihanaa riisua hikiseltä ja väsyneeltä hevoselta varusteita, ajatella kuinka paljon kivempi sillä sitten on. Heh :D
Tosin: kuten olemme tunneilla huomanneet, jos pääsen harjaamaan Elviksen kuntoon niin se menee tosi kiltisti. Joten 50-50, mutta kyllä toi vika tunti on silti kivempi.

En pidä siitä ja tästä, se ja tästä on...

Rupesin miettimään että en pidä mistään :D Keskustellaanpa siitä itseksemme postauksen verran.


(Ennen tätä, katsoin kaikki mun videopätkät. Aika jännää.. Totesin että kantapäät on ylhäällä aina välillä. Sitten mua huvitti syvästi kohta: "Ota ihan normaali laukannosto vaikka käynnistä", seuraava video "Teenkö sen käynnist vai ravist" "Ravist" :D Taisivat puhua eri asiasta. Sitten tulin siihen tulokseen että olen ehkä lievästi outo. Marianne sanoi jollekin sellaisella mummomäkätysmarina äänellä "Ravia", mun eka ajatus "Marianne on ihana". Öööh.
Joo mutta se johtuu siitä että on ihanaa kun sanotaan, valitetaan, kehutaan, mäkätetään, blaablaa. Se on niin kivaa! Ettei vaan istuta kentän laidalla kuppi kädessä juoruamassa, sitä on nähty tarpeeksi.)

Tosiaan aiheesta jatkaen, mä en pidä mistään :D En pidä kesälomasta (se on ehkä outoa) Vihaan sitä kauheaa ohjelmaa nimeltään Putous. Alkuun vihasin sitä ihan periaatteesta, kun kaikki rakasti Putousta. Sitten katsoin sitä 5-10min ja tulin siihen tulokseen että tämä on oikeasti surkea ohjelma  (sorinytvaan), samoin vihaan niin suuresti sitä munamiestä, jouh.
En pidä Salkkareista koska rakas Ulla lähti (tosin alkuun vihasin Ullaa, kun kaikki vihasi sitä)

Vihaan kun täällä huoneessa on näin kuuma, vihaan lintuja (lintujen syytä on tämä huoneen kuumuus)
Vihasin sitä kun Suomi voitti maailman mestaruuden (osittain jo periaatteesta, kaikki tykkäsivät siitä) mutta siis, en vaan näe mitään iloa siinä kun Suomi voitti jotain, siis jos olisin itse voittanut niin joo, mutta Suomi. Ihan sama mulle, ei muuttanut mun elämää mitenkään.

Valkoiset hevoset on rumia
En pidä esteistä (joista lähes kaikki pitää)


Ja sitten synkistellään, en ole ikinä mennyt shettiksellä. En edes missään talutusratsastuksessa. Säälittävää. Olen menettänyt jotain tärkeää (tosin ehkä se on hyvä, kun äiti vihaa shetukoita niin suuresti :D)


Mutta mikähän siinä on kun mistään en pidä mistä kaikki pitää :D Olenko minä Einsteinin älykkyysosamäärällä varustettu, joten en vain jaksa tätä viihdettä, josta muut pitävät vai mikähän siinä on. Eheh.. ;)

:) Onneksi sentään pääsee huomenna tallille. Elämälläni on vain yksi tarkoitus, mennä tallille. Hyvästi nyt kaikille, nähdään, huomenna. Mikäli kukaan enää uskaltaa lukea blogiani..

Nyyh :(

Jaa-a koulu loppui ja kesäloma alkoi, sääli :(
Ja koulu siis loppui ihan oikeasti, tästähän voisi jo lähteä vaikka töihin.

Ainoa positiivinen asia tässä kesälomassa on, ööh, leiri :D Siihen on aika vähän enää aikaa. Mutta pessimistisenä ihmisenä odotan koko ajan että leiri peruutetaan, mua ei päästetä sinne jne.

Osittain on kyllä haikeaa, rakas luokkamme, en näe sitä enää ikinä. Miten kestän ilman jatkuvaa metelöintiä ja loistavia juttuja. Hyvästit.

Toisaalta muutamat ihmiset... Ihanaa ettei niitä tarvi enää nähdä :D

Rakasta luokanvalvojaamme tulee ikävä. Onnistuttiin itkettämään sitä, me vaan ilmaannuttiin paikalle ja se alkoi itkeää :D Se vihaa meitä.

Kun oltiin seiskalla niin tehtiin sille kesäloman alkulahjaksi savesta kaksi ukkoa, toinen oli tämä luokanvalvoja, toinen tämä hänen vuokrahevosensa, Asta. Savesta siis tehtiin ja niillä oli hiukset ja Astalla oli jopa loimi ja riimu :D Kun annettiin ne sille niin opettaja itkee ja menee itkemään muillekin opettajille että mitä me ollaan tehty :D Voivoi... Mukava heppu, vaikkei meidän luokka oikein sitä arvostanutkaan.

Elvis lähettää kaikille hyvää kesää (: Toivottavasti edes joku pitää kesälomasta. Kesäloma on huono juttu, viikko kestää kauemmin joten tallille pääsee tosi harvoin.. Tajusikohan kukaan.

Päättötodistus oli ihan hyvä ei siinä mitään (: Ja nyt stressaan jo valmiiksi uuteen kouluun menoa, miten ehdin tallille sieltä. (onmullaongelmatmuttatallionmunelämä) Mutta en kestä jos loppuu koulu niin myöhään etten kerkiä tallille. Kun päivää en vaihda. Miettikää jos vaihtaisin tuntia, härre gyyd. En halua mihinkään alkeiskurssitunnille mennä, koska se on älytöntä :D Mutta en myöskään halua mennä tosi hyvälle tunnille, sitten oon siellä tosi huono ja kaikki vihaa mua. Katsokaas mun tunnilla mulla on oikeus olla huono, mä olen ollut siellä kauemmin kuin noi muut.

Näin uuteen kouluun liittyen :D Tosiaan olen lähes 100% varma että pääsen sinne minne hain. Tämän suhteen olen optimistinen, katsokaas, sinne ei hae ketään.. Maanmittariksi nimittäin! Se on toinen juttu kuinka syvästi homma kiehtoo, no kyllä se näytti ihan mielenkiintoiselta. Ja jos nyt huomaan että se on kauheeta niin käyn sen koulun loppuun ja opiskelen jotain muuta. En meinaan halunnut lukioon miettimään. Mun mielestä on sitten järkevämpi miettiä amiksessa :D Katsokaas sitten saa kaksi ammattii, jos kävisin lukiossa miettimässä niin olisi lukio ja sitten ammatti. Ja vielä jos käy amiksessa kaksoistutkinnon niin olisi kaksi ammattia ja lukio. Joten

"Näin avaat karsinan oven" -luento. Professorina Sulo. Istumapaikat 2,99€, kysy rohkeasti myös ryhmäalennusta

"Näin otat suitset pois" -luento. Professorina Sulo, mukana myös oppipoika. Istumapaikat vain 2,98€, ei ryhmäalennuksia. Seisomapaikat jopa 30% alennuksella. Kysy lisää!

Pieni surkea laatuinen kooste. Otin tähän joitain kivan näköisiä pätkiä, lähinnä laukkaa :D Mutta se on se heikoin lenkki. Huomatkaa toki toi yksi ihan hirmu hieno laukannosto, käynnistä ihan ja istun siellä. Ihan oikeasti, oon sitä mieltä että on toi pohjimmiltaan tosi hyvännäköistä (: Ai että, ihana katsoa noita Sulolla tehtyjä käännöksiä, kun ne näyttää siltä kuin istuisin siellä. Olen niin tyytyväinen (nimenomaan Sulolla tehtyjä, kun Elviksellä tehdyt ei juurikaan näy ja niitä on niin vähän. Ja kun Sulolla ainakin uskoisin tarvitsevani enemmän "voimaa" kuin Elviksellä :D)

Onneksi ylihuomenna on talli. Sitä odotellessa vaan. Tuntuu kuin olisin ollut tallilla viimeksi vuosia sitten, vaikka olin siellä just torstaina..
Muutenkin silloin kisapäivänä oli kauhean jännää. Talli tuntui niin oudolta ja jännältä :D No olihan siellä erinäköistä ja hevoset hirnuivat. :D Se oli oikea kisakeskus, tai siis jotain sellaista.

Ikimuistoista (:

Poistelinpa hieman turhia tekstejä (en kuitenkaan kaikkia aiheen vierestä olevia) ja lukaisinkin muutamat tekstit.

Sitten haluan nyt kirjoittaa ikimuistettavista hetkistä (: Lähinnä Maskulta mutta muualtakin ehkä.

Ikimuistettavia hetkiä muualla:

-Ikuisesti voin muistaa kun ensi kertaa nousin hevosen selkään. Kuinka mahtavaa oli lyllertää suokilla käyntiä ympäri kenttää mitään osaamatta. Rakkautta ensisilmäyksellä
-Mahtavaa oli myös kun kerran olimme maastossa ja mut sai irrottaa narkin päästä. Tosin ponini meni heti syömään kun se pääsi irti narusta, mutta olin edes hetken taluttajatta :D
-Muistan myös kun jo ensimmäisellä kunnon tunnillani pääsin lähes koko tunnin menemään ilman taluttajaa, olin hyvin ylpeä
-Surullisiakin asioita voi muistaa, en tule unohtamaan sitä kun katkerasti vollotin kun en saanut hieman itsepäisempää ponia kääntymään minne halusin :D
-Uskomattomalta tuntui ensimmäinen maastoreissu jolla pääsin jopa ravaamaan
-Tallin vaihto oli ikimuistettava hetki "yhyy, en halu vaihtaa tallia"
-Ikimuistoinen hetki oli kun kerran olin talutuksessa (ratsastanut joku puoli vuotta) ja opettaja totesi "säkin voit mennä laukassa jos halut" ja jotain lisämuminaa. Mun ensilaukka (: (Tosin talutuksessa)

Ikimuistoisia hetkiä Maskussa:

-Tallin vaihto jälleen "Jes"
-Irtotunti, jolla sain ensimmäistä kertaa nostettua laukan itse (: Sillä Marianne sai kyllä lunastettua tuhansia lisäpisteitä
-Eka kerta maastossa oli hyvin, ikimuistettava.. (tosin huonolla tavalla) Jännitin ilman opettajaa menoa ja kävimme hieman pellolla, joka ei ollut tarkoitus (sori ihmiset) :D
-Ikimuistoinen hetki oli kun Elvis "pyöristyi" ja pysähtyi sitten. Wau...
-Ikimuistoinen hetki oli ensimmäinen onnistunut pohkeenväistö
-Ensimmäinen estekin jää mieleen :D Ohi menemisineen ja lähes putoamisineen kaikkineen
-Ensimmäinen suht onnistunut hyppy tulee säilymään mielessä
-Eka putoaminen :D Poni lähtee laukkaan ja tumps
-Ilman satulaa meno. Ensimmäisen kerran ravasin ja laukkasin ilman satulaa, niin jännää
-Kaikki ne hetket jolloin olen lähes itkenyt onnesta. Kaikki: kenttä pölyää kun ratsastajat saa hevoset liikkumaan, hän ottaa tän tosissaan yms. jutut
-Kerran satoi aika reilusti vettä, minä menin silti pyörällä tallille. Kun pääsin sinne ei siellä tietenkään tunteja ollut. Marianne sanoi että voitaisiin kyllä jäädä hevosia hoitamaan, mutta Jonna totesi että sillä on kyyti tossa vieressä, enkä mä yksin viittinyt jäädä. Sitten olen jo hyppäämässä pyörän selkään kun Jonna ja Marianne alkaa selittää että en kai mä ole pyörällä menossa, kun vettä sataa kaatamalla. :D En suostunut jättämään pyörää tallille ja menemään Jonnan kyydillä, milläs pyörän saisi sitten kotiin. Marianne ehdotti että Erno veisi mut ja pyörän, mutta en halunnut kastella sen autoa. Joten ajoin pyörällä kotiin ja olin niin litimärkä. Mutta olin hyvin ilonen että he olisivat voineet myös viedä mut (:
-Kerran oli melkoisen kylmä. Tunnit oli kuitenkin ja minä tallilla pyörällä. Sitten kun olin kotiin lähdössä niin Marianne alkaakin huolehtia että miten mä tarkenen pyöräillä. Joten Marianne sitten antoi mulle jonkun Ernon takin ja jotkut hanskat etten vaan jäädy matkalla :D Sain heittää ne vaatteet sitten roskiin kun olivat niin rikkinäisiä ja vanhoja. Olin hyvin otettu tästäkin (vaikkakin pyöräillessä tuli lievästi kuuma ;))

Nyt just en muista, mutta jo tätä blogia lukiessa löytää lisääkin ikimuistettavia hetkiä. Niitä on niin paljon ettei niitä voi muistaa :D


Ja tavoitteistakin oon halunnut puhua.

Eli heti kun aloitin ratsastuksen, niin alusta asti (en edes itse huomannut tätä) mulla oli tavoitteena oppia ratsastamaan kaikki askellajit edes joten kuten. Huomasin tämän tavoitteen kunnolla vasta joskus viime vuonna, mutta kyllä toi on ollut aina mun tavoitteena.
Nyt tunnen saavuttaneeni tavoitteeni. Jokanen askellaji nousee, laskee, kääntyy ja pysyy hallinnassa (ainakin jonkin asteisesti ja parilla hepalla :D)

Sitten olen tämän viikon aikana huomannut että tuon tavoitteen täytyttyä kehitin itselleni uuden: hyppää este. Sekin on täytetty nyt (:

Nyt en tiedä taaskaan mikä mahtaa olla mun tämän hetkinen tavoite (: Ehkä huomaan sen kun olen täyttänyt sen. Yksi tavoite voisi tietty olla: opi hyppäämään esteitä :D Tai jotain.

Kisaloita ja muuta mukavaa

Olin siis katsomassa noita pikku estekisoja (joo oli siinä tehtävä- ja puomiluokkaakin) Muuten eka kerta kun olin katsomassa ihan estekisoja (: Eipä siinä mitään ihmeellistä, lähes kaikki luokat katsoin (vaan 30cm jäi katsomatta kun oli kylmä) Ja huomasin että mut on helppo aivopestä :D Mun piti ostaa makkara kun oli nälkä ja mulla oli hyvin paljon evästä mukana (kaksi hedelmää) en ajatellut ostaa muuta. Mutta sitten noi seuratyypit keskusteli kovaan ääneen (siis jutteli niin että kuulin :D) jonkun kanssa kuinka he nyt yrittää näillä mm. buffettituloilla kasata seuraansa taas kokoon tai jotain. Joten mun oli sitten aivan pakko ostaa karkkipussi, alkoi säälittää noi seuratyyppiraukat (ja en valitettavasti voinut ostaa koko buffettia tyhjäksi saatika liittyä tuohon seuraan :D Karkkipussiin rahani sentään riittivät)

Ja aloin miettiä että joo, olisinhan mä ehkä siellä kisoissa pärjännyt (talutusluokassa ainakin) mutta sitten totesin että joo, tossa lämmittelyssä en pärjäisikään. Siitä tulisi kaaos ;)

Sitten asia josta mun on pitänyt kirjoittaa niin kauan kun vaan olen elänyt.
Eli taisin tehdä tämän niiden toistenkin videoiden kanssa, tai en ole varma.

Mutta siis, mietitäänpäs tuota Sulo-tuntia joka kuvattiin, mikä meni hyvin ja mikä huonosti [OT ennen kuin unohdan, vaikka toi estetunti meni hyvin surkeasti, niin siinä lämmittelylaukassa mä jopa melkein istuin siellä laukassa :D Olen tyytyväinen, tosin kisoja katsoessa rupesin miettimään että herran jumala olen huono, palaan alkeiskurssille]

Eli mun mielestä kun niitä videoita katsoin, niin se meni periaatteessa kyllä tosi hyvin, ei siinä mitään. +Käännökset näyttää tosi kivoilta ja huomaamattomilta (okei, on siellä pari tappeluakin)
+Muutamat laukannostot onnistui niin hyvin ja on siellä pari jotka nostettiin jopa käynnistä.
+Mun nähdäkseni se istuminenkaan ei näytä mitenkään kauhealta, mitä nyt loppukäynneissä vähän könötän. +Mun mielestä kädet on niin hienosti, tai siis ne on melkein ainakin kulmassa :D
+(Videot on kuvattu hyvästä kulmasta joten kaikki noi seuraamisyritykset ei näy)
+On siellä muutamia pätkiä joissa jopa onnistun pitämään ponin erossa puskasta ja joissain saamme suht hyvin mentyä pois toisten perästä.
+Lähes kaikissa ilman jalustimia ravipätkissä se istuminen näyttää paremmalta kuin kuvittelin, kun kuvittelin istuvani ihan vinossa ja kaikkea muutakin.
/Se laukka ympyrä näyttää alkuun tosi avuttomalta, loppuun hyvältä
-Se epäonnistunut laukkaympyrä on suorastaan säälittävä
-Ne alun raviyritykset on säälittäviä
-Lopun könökönö ja kädet on liian suorassa
-Tuhat ja yksi epäonnistunutta laukannostoa.
On varmaan muutakin, mutta en jaksa ajatella.

Mutta mutta... Menee se kuitenkin ihan hyvin, suurin ongelma on se puskaan meno :D Tosin olen täällä monesti itselleni raivonnut noita videoita katsoessani "Jatka ravia, mitä sä nyt käyntiä meet!11", "käske se nyt pois sieltä puskasta!11" Turhauttavaa kun en tottele vaan jatkan samoja virheitä aina vaan..

Mutta hyvin tunteellisena ihmisenä aloin melkein itkemään kerran kun katsoin sitä videota :D Kun se meni olevinas niin hyvin. No joo, kyllä se menee ihan hyvin.
Kaikki on suhteellista, jos olisin heti syntymästäni ratsastanut, niin se menisi surkeasti. Mutta jos oon vähän reilu puoli vuotta ratsastanut, niin kyllä se menee aika hyvin (:

Rock and Roll

Mistä otsikkokin tuli, kai se jotenkin aiheeseen liittyy (:

Warning! Seuraava teksti sisältää ponin, ratsastajan ja muiden tuntilaisten rääkkäystä, opettajaa unohtamatta. Älkää välittäkö hyvin epäselvästä tekstistä, ratsastaja on vasta sisäistänyt selvinneensä hengissä!

Eli meninpä tallille, yllätysyllätys, ja autolla. Siellä on katsokaas hyvin kylmä (ja tietty sitten kun tulee joulu ja kaikkea niijn joudunkin menemään pyörällä. Reilua taas tänään)
Mua on jännittänyt viime tiistaista asti tämä asia: (Sala)kuuntelin kun Marianne ja yksi meidän tuntilainen keskusteli hyppäämisestä. Tämä tyyppi menee katsokaas kisoihin joten sen pitäisi päästä hyppäämään. Ja sitten Marianne tokaisee että hyvinhän tässä ehditään hyppäämään, onhan tässä toi ensi viikon tiistai...
Ja siitä lähtien mä olen jännittänyt, että hypätäänkö meidän tunnilla. Ei luoja :D Sekin olisi jo tarpeeksi jännää jos kaikki muut hyppäisivät paitsi mä, mutta mietin että toisaalta ihan hyvin voi olla että mäkin sitten hyppään. Kauheeta :D

Tallille mennessä mua jännitti ja jännitykseen auttaa se kun lukee tuntilistasta että jippii, menen Elviksellä, ja jippii samalla tunnilla on muuten Pomo, Simo, V i i r u ja V i n s k i. Tuon luettuani olin jo oikeasti valmis kirjottamaan testamentin, varsinkin kun alkoi näyttää koko ajan todennäköisemmältä että tunnilla hypättäisiin. Edellisellä tunnilla ne meni taas puomeja ja leikkivät että se oli esterata, joten totesin että ne puomit kyllä tulee jäämään ja Elviksellä kun on pakkomielle heittää mut alas aina kun on puomeja (tai ainakin useimmiten) ja jännitys tiivistyi kun tyypit lähtivät hakemaan Simolle ja Pomolle suojia. (Tosin Elvikselläkään ei niitä ollut, mutta en todellakaan kysynyt haetaanko ne, ei lisätä vettä myllyyn ja näin)

Sitten meidän tunti, eikun selkään ja menoks. Mä koitin ottaa zen-asenteen, eikä Elvis säikkynyt ketään. Tosin tämä meidän säikkymättömyys loppui siihen kun Marianne käski hakemaan Elviksen suojat :D Olin tuhoontuomittu ja tietty just silloin Vinski kävelee meitä kohti ja Elvis koittaa lähteä karkuun kun mäkin jännityin. (Joo, kyllä se on osittain psyykkistä pelkoa, eli tarkoitan että poni pelkää ratsastajan mukana, osittain taas sellaista että Elvis päättää pelätä, sillä usein on käynyt niin että ollaan ravattu, sitten poni alkaa kiihdyttelemään, mietin mikä on vikana ja huomaan että Vinski tulee perässä. Että joo, pahimmillaan toi pelkääminen on ravissa, laukka on suht kivaa ei se siinä jouda säikkymään, alku- ja loppukäynnit menee usein suht kivasti kanssa) Jatketaanpa sitten aiheesta.

Mulla oli välillä pikku taistoja Elviksen kanssa kun se ei kääntynyt, murmur. Sitten Elvis tultiin suojittamaan ja tämän jälkeen lähdimme ravaamaan kevyttä ravia. Vähän aloimme säikkymään enemmän mutta päästiin sentään sinne minne halusin. Marianne alkoi kasaamaan niitä esteitä, ja mä koitin miettiä että ne on puomeja, on sitä ennenkin puomien yli hypätty :D Tiesin etten saisi ainakaan jännittää muuten ei tule mistään mitään. Kun tolpat oli saatu kannettua niin otettiin sitten vähän lämmittelylaukkaa. Alkuun en meinannut saada laukkaa nostettua kun tuntui että kaikki on edessä. Lopulta laukattiin puoli kenttää Simon perässä mukavasti hallinnassa. Ja arvatkaas, mä sain jopa istuttua suht hyvin ja annoin käsien mennä mukana, ja sitten koitin vähän nousta ylös, se ei onnistunut. Ravissa se ylösnouseminen onnistui jotenkin. Kun oltiin laukattu pikku hetki niin oli vuorossa uskomaton esterata. Joo, ne oli puomeja :D

Ensin pitkän sivun vieressä ollut puomi, sitten lyhyelle sivulle asti, käännetään kokorataleikkaalle, sieltä kahden vierekkäin olevan puomin yli, sitten lyhyelle sivulle, taas joku ihme vänkyrä kentän poikki lyhyelle sivulle ja toisen pitkän sivun vieressä oli uskomaton sarja :D Mentiin nämä puomit ravissa, mä ja Elvis Vinskin perässä (: Turvallista, mutta se sujui aika hyvin, Elvis vähän vaan kiihdytteli, mutta sitä se teki jo alkutunnista, joten. Ei ongelmaa. Ja täytyy myöntää että en olisi uskonut että Marianne muistaa etten ole hypännyt :D Mutta se muisti. Wauh...

Ja tosiaan, koska mehän ei millään pikku piiperryksellä aloiteta tällaista hyppäämistä, niin Marianne kasasi kaikki muut paitsi ekan puomin ristikoiksi :D (En tiedä kuinka korkeita, mutta mun mielestä ihan esteitä olivat. Mitä nyt laskin niin puomien päät oli jossain 8. reiässä(?), eli oli ne ihan suht korkeita, verrattuna siihen että ajattelin että näin ekalla kerralla menisin tyyliin pikku puomikasoja tai muuta tällaista pientä, eikä heti alkuun jäätävän kokoista esterataa :D Mutta mikäs siinä toki)

Menin jälleen toisena ja sain mennä ravissa tai laukassa. Ja menin ravissa. Tietty ehkä laukka olisi ollut helpompaa, mutta en uskaltanut miettiä mitä käy jos alan laukkailemaan siellä. Luotetaan itseemme ja näin.
Ravasin sen yhden puomin yli, helppoa, Elvis meni tosi kivasti. Sitten käännetään ekalle ristikolle. Mua jännittää, katson esteen juureen (paha moka :D) ja mietin että mennäänköhän yli. Ja tietty vakavasti otettavana kouluratsastajana hiljensin raviakin ilmeisesti liikaa. Joten Elvis ravasi kiltisti esteen ohi :D Voi luoja. Kaarran takaisin, ja uusi yritys, jälleen tuijotan esteen juureen ja Elvis ravaa ohi. Sitten vielä kerran sama lopputulos.

Sitten mietin että pakko päästä yli, ei tästä tule mitään, reipasta ravia, koitan ohjata esteelle ja katson eteenpäin. Elvis hyppää tosi kiltisti. Mutta koska selässä on niin truu esteratsastaja, niin jään niin pahasti jälkeen kuin vaan voi jäädä, en ajatellut että poni hyppäisi vielä. Lennähdän alastulossa tyyliin kaulalle. Sitten Elvis lähtee ihan rauhassa laukkaamaan, yhdeltä lähtee jalustimet, heilun holtittomasti ja lähden lentämään oikealle. Mulla oli ohjat kädessä ja ne kiskaisivat poniparkaa suusta, mutta ohjasivat mut takaisin Elviksen selkään. Sitten vaan roikun kaulalla, poni pysähtyy, jalustimet jalkaan ja istumaan :) Oli varmaan siistin näköistä kun miettii miltä se tuntui. Olisin tippunut ilman niitä ohjia... Huhhuh, näin sujuu ensimmäinen esteemme. Sitten toinen ristikko. Tällä kertaa tiesin jo mitä tehdä, joten Elvis hyppäsi (yllätyin kun jäin äsken niin pahasti jälkeen...) Poni hyppäsi kiltisti, en muista jäinkö jälkeen, mutta en ainakaan niin pahasti. Sitten kun Elvis siirtyi laukkaan niin jarruttelen vaan raviin ja Marianne totesi että voidaan jättää se sarja väliin. Ihan hyvä idea :D

Sitten muut hyppää, Marianne korottaa esteitä ja oikeastaan tarkoitus oli, että ne sitten laskettaisiin mulle takaisin. Lopulta en kuitenkaan hypännyt näiden kahden loistohypyn jälkeen enää, sillä poni veti sellaista näytöstä että joo :D

Se alkoi tosiaan säikkymään ja pahasti, lähti ainakin kolmesti tuon tunnin aikana täyttä laukkaa ympäri kenttää. Laukkaa oikeasti niin kovaa kuin se vaan kentällä pääsi ja taisi vetää putkeen parikin kierrosta. Mä koitan pidättää, mutta suoraan sanottuna oli pakko pitää kiinni kun jalustimet tippuu ja poni vaan menee. Jes. Ainakin kaksi lähtöä tuli kun Vinski koitti hypätä tota rataa, sitten Marianne päätti tulla taluttamaan meitä, kun ei noi muuten pääsisi menemään kun Elvis vaan kiitää ympäriinsä (: Eikä se sinäänsä mua haitannut, otti vaan päähän kun muut ei voi tehdä mitään kun mä ja Elvis juostaan siellä. Mutta hei, mehän voitaisiin osallistua laukkakisoihin. Ei muuta kuin Vinski ja Viiru perään niin voitettaisiin varmana :D

Tosiaan, noiden kunnon lähtöjen lisäksi tuli semmosia pikku menoja, uukkari ja vähän laukkaa jotka loppuivat reippaaseen pidätteeseen. Mutta noi kunnon lähdöt, niin en edes tiennyt mitä tehdä. En uskalla päästää irti kun ajattelin että Elvis pysähtyy ja mä tulen alas, jos pidätin niin ei mitään vaikutusta ja kääntää en uskaltanut, pelkäsin että poni kaatuu. Parhaimmaksi taktiikaksi taisi osoittautua että antoi hetken laukata ja sitten vaan pidättää. Kyllä se aina sentään rauhoittui.

Viimeisin lähtö tuli kun oltiin kävelty ja piti siirtyä loppuraviin. Pohkeita ja poni menee kuin raketti. Juu siis, meidän piti ravata :D Onhan se kiva tietty jos vauhtia löytyy mutta voisi se hieman rauhottua, en tiedä mitä teen ponin kanssa. Kun yksi lähtö alkoi loppumaan niin multa tippui jalustimet ja lähdin luisumaan alaspäin, ja kun Elvis onneksi lopulta pysähtyi niin mä roikun jalka polvesta alaspäin satulassa ja kädet kaulassa. Samalla tavalla kuin joskus roikuin siellä ilman satulaa (: Marianne auttoi takaisin selkään joten ei tämäkään ollut tippuminen, njähnjäh, poni ei onnistunut yrityksessään tiputtaa mut.

Loppuravien ajan mua talutettiin ja loppukäynnit pääsin jo kävelemään itse. Tosin kaikki pyrki väistämään toisiaan jottei Elvis saiis syytä sinkoilla. Ja mä pidin pitkästä aikaa jalustimet tukevasti jalassa :D Eikä Elvis muuta enää tehnyt, keskelle mentäessä vaan vähän säikähti Viirua. Mutta se ei kerennyt pelätä kun kuunteli mun sekopäisiä juttuja. Yksikin nainen vaan naureskeli mulle kun hölötin Elvikselle kaikesta, mutta kyllä se rauhottaa. Sitten poni talliin.

(ja musta tuli tosi suosittu, eikun :D Mutta toi nainen alkoi selittää että oli kuulemma jännittänyt mun puolesta ja pysyin kuulemma hienosti yms. Enkä tajua miten se tietää mun nimen :D Pelottavaa)

Mariannen mielestä tästäkin kokemuksesta oli apua, en jännitä näitä kunnon lähtöjä (ai en vai :D) ja jotain tällaista. Ja saan kuulemma olla ylpeä itsestäni (jaa miksi, no joo, oon ylpeä kun pääsin kahden esteen yli, pysyin selässä, sain laukattua ja kun uskalsin hypätä, tosin keksin kolme kertaa pidemmän listan mistä en ole ylpeä, joten onhan tässä vielä korjattavaa :))

Sitten kun kortin menin kirjoittamaan niin Marianne heti selittämässä että sieltä tulee rodeoratsastaja (niin, no, miten vaan. Mutta eikös rodeoon liitetä pukkeja ja näin) Ja mun suuret fanit, eli yksi meidän tunnilla ollut nainen, selitti jotain kuinka pysyin selässä. En oikeastaan edes muista, olin niin shokissa, tai niin ;)
Marianne sitten kysyi että kauanko mä olen ratsastanut "Kaks vuotta, mut puol vuotta täällä" (Tosin hox, se on jo jotain 9 kuukautta?)
Ja sitten Marianne aloitti kauhean selityksen noille kuinka silloin kun ekaa kertaa Maskulla olin, niin en ollut ikinä nostanut laukkaa (ja mun lisäys etten osannut edes keventää silloin) että oon niinkuin puolessa vuodessa oppinut kuitenkin näin paljon, ja se on niin hienoa, niin hienoa. Ja olen kuulemma tosissani tämän ratsastuksen suhteen kun kaikki ei ole. Aloin melkein itkeä, niin koskettavaa :D Mukavaa kun uskomattoman huonoa ratsastustani arvostetaan.

No mutta oikeastaan, sehän on aika hyvää, jos nyt ajatellaan että hiukan reilu puoli vuotta, ja sitten kumminkin alussa meni aikaa vanhojen virheiden korjaukseen (joista osa on yhä täällä..) niin onhan se ihan hyvin. Vaikka koko ajan haukunkin mun ratsastusta.

Eipä kai muuta. Mutta nyt voin ainakin sanoa että olen hypännyt, kaksi ristikkoa, mutta hypännyt kuitenkin :D Mutta kyllä me Elviksen kanssa sovittiin että pysytään ihan vakavasti otettavina kouluratsastajina, mä en nimittäin ainakaan vielä hokannut sitä estehyppäämisen ihanuutta. Olen outo nuori..


Mutta kyllä mä olen kokenut Elviksen kanssa kaikkea, miettikää nyt :D Ponin pitäisi vaan tajuta että se ei voi yrittää murhata mua koko ajan, kun ollaan koettu niin paljon yhdessä:
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen hypännyt
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolla olen mennyt ilman satulaa ravia ja laukkaa
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolta olen tippunut
Elvis on eka ja ainoa hevonen jolle olen jopa laittanut suojat oikeisiin jalkoihin :D (alkuun pistin ne aina logiikallani vääriin jalkoihin, mutta ei ole mun syy, ennen käytettiin vaan niitä kauheita pinteleitä [kauhea=ruma])

Voi olla muutakin, ei vaan tule mieleen.
Ja oikeasti, kaikki pitää Elviksestä (tosin melkein kaikilla näillä se menee kiltisti, mistä johtuu :D Siitä että siellä ei ole ketään pelottavaa, siitä että ne on niin pieniä vai olenko niin huono että Elvis haluaa tappaa mut) Mäkin pidän Elviksestä. Tosin sitä voi pitää vähän ehkä outona. Varsinkin kun lukee miten meillä välillä menee :D Mutta on se silti ihana. Sulolla on tietty aina kauhean turvallista mennä, en pysty ajattelemaan että se poni säikähtäisi mitään, Elviksen kanssa menee välillä tunnit tällaiseen taisteluun. Nykyään Elviksen kääntäminen on ollut vähän vaikeeta ja kaikki sujuu niin epäloistavasti. Mutta silti se on niin ihana poni :D Vaikka se onkin aika ruma, eikä kovin hienon värinen (olen outo taas) ja säikkyy kaikkea, tiputtaa mut, tappelee vastaan mun käskyjä (olen kuningas, mua totellaan) ja on välillä rasittava harjata. On se silti niin kiva.