Pomottelua

4 päivä ei muuten alakaan tästä. Hah, luulit niin kumminkin >:D


Eli menin Pomolla. Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Ja ihan hetkisen kävelyn jälkeen siirryttiin harjoitusraviin (ainakin mun muistaakseni se oli tämä tunti) Joo, ei. En muista mitä me tehtiin harjoitusravissa mutta humputeltiin sitä hetki ja sitten käyntiin takaisin kun Marianne kokosi meille salmiakkikuvion. Mentiin sitä käynnissä.

Pomo oli välillä järkyttävän vaikea kääntää, välillä kääntyi niin helposti. Mutta siihen vaikutti se vetoapu. Sen mielestä oli kiva kulkea toisen perässä ;) Mun mielestä taas ei kovin.

Mentiin tosiaan salmiakkikuviota käynnissä ja välillä onnistuin kääntämään tosi hienosti. Sitten siirryttiin harjoitusraviin. Ja ongelmia, ongelmia. Kyllä se välillä kääntyi, mutta välillä mentiin toisen perään, mä nojaan eteen, saan sen käyntiin, tappelen käännöksen kanssa. Ja sitten kun koitin ravissa kääntää niin Pomo alkoi kiihdyttelemään, ja mulla on maha vähän kipeä tästä ratsastelusta, joten aloin keventää ja sitten Marianne valitti kun kevennän tosi nopeasti, jolloin hevonen saa mennä nopeasti. Ärh

Lopulta Marianne totesi että mun pitää rentoutua ja kun toiset tekivät salmiakkikuviota, mä tulin humputtamaan harjotusravia pääty-ympyrälle, Mariannen valvovan silmän alle :D Apuva.. Koitin kestää ja lopulta sainkin välillä istuttua siellä, välillä Pomo kääntyi hyvin, välillä pääty-ympyrä muuttui joksikin "jätä toinen pääty käyttämättä" -kuvioksi :D Mutta lopultahan se lähti jo sujumaan, jes.

Sitten taidettiin ottaa käyntitauko ja lähdettiin laukkaamaan. Eipä tainnut ekoilla kerroilla nousta ja kun lopulta nousi, se taisi olla niin reipasta että minä ajauduin taas jalustimille. Duppiduu, mutta jos en seiso jalustimilla, pompin puoli kilsaa ilmaan. Ja tipun. Miettikääs sitä toverit!

Tosiaan, laukka ei sujunut loistokkaasti. Mutta ainakin se nousi kun halusin. Ja meillä oli kamala ongelma kun Pomon mielestä puolet kentästä oli kauhean pelottava. Eipä siis oikein päästy toiselle pitkälle sivulle, eikä lyhyelle sivulle, joten laukka jäi sitten lopulta sellaiseksi että nostin pitkälle sivulle ja pian Pomo hyytyi, että voisi lähteä karkuun toista päätä. (ilmeisesti puomeja) Huh huh

Vähän ravia ja loppukäynnit. Eli menihän se suht hyvin, muttei kyllä erityisen hyvin :D Kauheeta säätöä ja melkein tuntuu että ekalla kerralla Pomo kulki parhaiten. Kun nyt vaan kaahataan ja tehdään kaikkea kamalaa ;)

Joskus oli kauhea ongelma isojen hevosten kanssa

4. päivä ei ala tästä.


Eli menin siis Kaisalla ja kiipesin kyytiin. Ja ihana nojatuolisatula.

Käveltiin sitten ja melkein heti alettiin mennä kolmikaarista kiemurauraa ja kun sen sai sujumaan, tuli kaarteisiin lisätä voltit. Kaisa kääntyi ihan hyvin, kokeilin paria pysähdystäkin ja nekin sujui moitteetta. Vähän oli ongelmana kun en saanut Kaisaa kulkemaan suoraan kentän poikki, vaan se karkasi liian aikaisin käännökseen. Mentiin tätä ja se sujui kyllä ihan hyvin. Sitten raviin ja piti jatkaa tota samaa kuviota. Kaisalla oli kauhean hauska ravi. Tuntui siltä että se lopettaa heti ja siirtyy käyntiin mutta aina se vaan jatkoi. Ihanan rauhallista. Alkuun oli hirmuisia ongelmia kun Kaisa meni vähän minne halusi. Se kääntyi kyllä, mutta sitten se kääntyili vähän liian aikasin ja hoiperteli ja ääk. Ja mä en olevinas osannut yhtään keventää, tai tuntui että jäin jotenkin jälkeen (tai sitten kevensin turhan nopeasti)

Mentyämme tätä ravissa, taisimme ottaa vähän harjoitusravia ja sitten siitä siirtymiset pitkille sivuille. Jaaha, ja meidän siirtymiset vähän venyi ja siirryttiin vähän liian myöhään. Pitkällä sivulla kumminkin. Ja aina vaan mua ihmetytti kuinka kiva siellä selässä oli istua, ihanaa suorastaan. Siirryttiin sitten käyntiin vähäksi ajaksi. Ja sitten. Nikkis oli roikkunut Kaisan perässä oikeastaan koko ajan. Mentiin lyhyellä sivulla ja Nikkis tuli ihan sieltä sivulta melkeinpä päälle. Sitten Kaisalta meni hermot, (en tosin tiedä kumpi alotti) mutta potkivat hiukan toisiaan ja sitten Kaisa karkasi. Kaisalle tuli pari haavaa tästä taistosta ja Nikkiskin säilyi elossa. Ja sen jälkeen todettiin että Kaisan perässä ei enää roikuta, kun Kaisa alkoi luimimaan jos Nikkis oli lähelläkin hänen henkilökohtaista reviiriään (joka oli aika iso.)

Sitten alettiin ottaa laukkaa. Ensin Nikkis liinassa ja edelleen oli aika hauskaa kun Marianne laukkailee siellä liinan päässä ja miettii että mikä mahtaa olla ruotsiksi laukka :D No, ainakin poni saatiin laukkaamaan.

Sitten oli meidän vuoro. Nostin ravista. Jaa. Pari kertaa taisi nosto hieman epäonnistua mutta sitten lentävä lihapulla tajusi homman nimen ja nosti ihan kivasti. Mä kyllä hiukan pompin kun lihapulla kiisi eteenpäin, mutta ei se ole niin vakavaa. Hienosti laukkailtiin ja mä jopa onnistuin hiukan kääntämään. 
Jooh, ja kerran laukattiin uralla, Nikkis oli uran sisäpuolella. Siinä oli muutaman Kaisan mentävä väli. Sitten Kaisa alkaa luimimaan ja mä mietin että ei, nyt ei hyökätä ponin kimppuun, näppäsin raipalla ja lentävä kiitolihapulla ampaisee vauhtiin :D Mentiinhän me vähän kovaa, mutta mitäs siitä.

Sitten otettiin vähän kevyttä ravia, ja oltiin jäädä nalkkiin Nikkiksen väliin. Ja Nikkis itse asiassa ainakin yritti potkaista Elvistä. Ja sitten loppukäynnit ja Kaisa pois.

Ja sen nimi on lentävä lihapulla koska selitettiin että se on vähän lihava, joten sen on vaikea sitten mennä rauhassa. Joten se siis vähän menee reipasta laukkaa. Niinpä hänestä tuli nyt lentävä lihapulla :D

Pakko uhrautua ;)

Muuten, nelospäivä alkaa tästä.


Saavuin aika ajoissa, tai no, tarpeeksi ajoissa. Marianne siivoili vielä karsinoita, mutta minä itkeskelin itsekseni ja pompin ympäri tallia. Niin ja olihan siellä toi yksi leiriheppu kanssa.

Sitten Marianne halusi keskustella kanssani ja keskustelimme sitten syvällisiä, ja olemme kaikki nyt asteen viisaampia. Sitten saatoimmekin aloittaa leirin. (Ja vaikka Marianne eilen väittikin ettei se ole ennustaja, niin mä kyllä totesin että osaa se ainakin ajatuksia lukea. Meinaan, eilen toivoin mielessäni Elvistä, sain sen. Tänään toivoin mielessäni Kaisaa, sain senkin. Siistiä :D)

Eli tosiaan, mä en jaksanut toivoa mitään, vaan Marianne päätti mulle Kaisan, yksi leiriläinen sai Elviksen jota toivoikin ja pikkunen sai Nikkiksen. Hain Kaisan tarhasta ja sitten harjailin hänet oikein siistiksi. Ja kun en tiennyt että kuuluuko ne rikkinäiset kohdat rasvata vai ei, niin päätin ettei se nyt varmaan mitään haittaakaan? Enkä jaksanut kysellä tyhmiä, joten rasvailin pikkuisen Kaisaa. Sitten varustin ja lähdimme kentälle.

Tunnin jälkeen, mun henkilökohtainen orjani taisi taas viedä Kaisan suitset ja pestä ne kuolaimet. (Heh :D se on pessyt ties kuinka monesti jo mun puolesta ne suitset.) Kasteltiin Kaisaa hiukan sienellä ja paikkailtiin lentävä lihapulla. Sitten vein sen takaisin ruohotarhaan ettei hän pääse kuihtumaan olemattomiin.

Sitten me saatiin (Huomatkaa taas :D) hakea Aamun karsinaan kaksi kottikärryllistä turvetta. Ja leviteltiin se tosi tyylikkäästi sinne. Ja sitten me mentiin syömään, mukanamme tosi pikkuinen tyyppi. Nyt se ruoka oli jopa hyvää, hernekeittoa ja pannukakkua. Mä jätin pannukakun väliin, pahaolo ja pannukakku on pahaa :D

Tulimme takaisin ja eikös sitten ollutkin heti seuraava tunti. Se piti mennä ilman satulaa, loppujen lopuksi kukaan ei mennyt. (Noi kaksi ei mennyt koska Marianne selitti taas jotain ihan outoa :D) Noh, minä sain taas vaihteeksi haltuuni Pompelin (tehokuuri, ja musta tuntuu että se menee joka kerta vaan huonommin.), yksi halusi Sulon ja pikkunen otti Hetan. Hepokat kuntoon ja Pomokin käväisi heinäpaalilla ruokailemassa. Sitten kentälle.

Tunnin jälkeen vein sitten Pomon takaisin sinne käytävälle. Ja se vähän niinkuin ryykäsi taas sinne heinäpaalille ja talloi mun jalan. Sitten mulla meni hermot ja varsinkin kun Marianne on nyt pitänyt tehomäkätystä aiheesta: hevosella pitää olla rajat, se ei voi tulla päälle jne. Joten mä sitten vähän ärähdin ja läppäsin raipalla ponia kaulalle. Tuli kyllä joo pois heinäpaalista. Ja Mariannekin vaan että hyvä hyvä :D Sitten mulle tuli pikku ongelma kun en ollut ihan varma että miten saan Pomon peruuttamaan pikku käytävälle, kun ajattelin että se astuu kaiken kaman päälle, mutta Marianne sitten hoiti senkin pikku pulman pois päiväjärjestyksestä. Pomolta varusteet pois, ja jälleen orjani vei suitset ja sitten valitteli myöhemmin että kun mää nyt taas pesin nää sun puolesta :D Ja sitten se selitti että hienoa, Pomolla jopa turpakarvat värähti kun huomasi ettei se saanutkaan mennä heinäpaalille ruokailemaan.

Sitten rouva lähti taas jonnekin, ja me sitten odoteltiin että voitaisiin mennä suihkuttamaan niitä hevosia, joten odotellessa pyörittelin vähän karvaa pois kumisualla ja sitten pesin vähän päätä. Ja tällä kertaa suihkuttelu muuten onnistui jo paremmin. Mä sain Pomon pestyä toiselta puolelta :D Toinen puoli ei sitten enää onnistunut. (Ja muuten, tarhasta pois Pomo tuli hienosti, vaikka mun piti avata ja sulkea se sähkölanka ja kaikkea :) Tarhaan mennessä se sähkölanka oli auki ja vähän Pomo pysähtyi katselemaan sitä lankaa mutta käveli hyvin asiallisesti tarhaansa. Hienoa!)

Sitten hopukat sai ruokaa ja me syötiin kanssa. Omenan sai Simo. Se ei ansainnut sitä, mutta. Se on saanut vasta yhden, tai kaksi nyt. Sitten olikin vuorossa ponilla ajamista. Wuhuu, olisinkin ollut hyvin pettynyt jos se olisi jätetty väliin.

Haettiin Laki-poni, harjattiin se nopeasti ja sitten valjastettiin se. Kentälle (emme voineet mennä "maastoon" kun siellä oli uutta sepeliä. Ja mä olin iloinen, kärryt on jännät ja maasto on jännempi. Huono yhdistelmä, ainakin tällaiselle kukkahattutädille "IIIK, HEVONEN KOHOTTI KULMAKARVAANSA, MÄ TUUN ALAS, NYT SE LÄHTEE!!111") Ensin ajoi pieni, Mariannen kanssa. Sitten ajoi se toinen Mariannen kanssa. Sitten lopulta ajoin mää, Marianne kanssa. Ja suoraan sanottuna mä harkitsin jo jänistäväni koko hommasta :D Lopulta mietin että olen nyt kumminkin odottanut ja Laki on kiltti poni, ei se mihinkään lähde. Joka tapauksessa tein jonkun varmistusotteen ja laitoin jalat jotenkin sinne pitämään kiinni. Mutta se oli kyllä tosi kivaa. Poni kulki kivasti, vähäsen se kylläkin kiemursi. Ja ravasi tosi kivasti, tosin epäilin että mä tipahdan täältä. Kun oltiin siinä hetki menty niin Marianne lähti (ilmiselvästi se ajatteli että lähdenpä nyt kun vielä olen elossa) ja minä jäin yksin. Juu :D No mutta, olin minä siitä jännityksestä päässyt, joten ei se sinäänsä edes haitannut.

Sain sitten itsekseni tehdä mitä halusin. Tein jotain pääty-ympyrää käynnissä, vaihdoin suuntaa, otin yhden lyhyemmän ja yhden pitemmän ravipätkän :) Sitten olikin seuraavan vuoro ja lopulta otettiin ponilta valjaat pois ja tarhaan.

Odottelemaan ja mä söin siinä omenaa, ja annoin sen sitten Lentävälle Lihapullalle. Ja sitten noi muut lähtivät ja mä eläydyin hevosten asemaan ja seisoin siellä yhdessä karsinassa vaikka kuinka kauan. Lopulta päätin lähteä ja jotten mä vaan eksyisi niin Marianne oikein saattoi mut pyörälle :D

Jooh, olisin mä saanut auttaa sitä yhtä tyyppiä laittamaan ponia kuntoon, mutta mietin että jos nyt lähtisin kun kahtena päivänä ollut tyyliin koko päivän siellä, ehkä se nyt riittää taas vaihteeksi :)

Näin ei suju POMOLLA

Eli muut meni ilman satulaa, mä en uskaltanut kun en luota Pomoon :D Mutta nostin jalustimet sentään ylös. Eka käveltiin ja sitten alettiin tekemään loivaa kolmikaarista kiemurauraa ja voltit päätyihin. Joo, Pomon kääntäminen oli välillä vaikeampaa, välillä helpompaa. Että mikäs siinä, samanlaista kuin aina.

Käveltiin tota ja välillä oli kauhea tappelu kun Pomo olisi halunnut seurata Hetaa ja mä en halunnut seurata sitä, ja ääk, menee hermot :D Sitten siirryttiin raviin. Otin sitä ravia ihan rauhassa sen verran kun huvitti ja koitin istua mahdollisimman hyvin siellä. Njaa, kyllä mä aika paljon pomppisin ja meillä oli melkoista keskustelua. Keskuteltiin esim. siitä, että saako ravissa mennä minne haluaa ja pitääkö kääntyä kun ratsastaja kauniisti pyytää. Aikamme kinattuamme se alkoi sujua jo kohtalaisesti, onneksi. Sitten meillä oli käyntitauko. Ja kun me siirryttin raviin jatkamaan samaa tehtävää, niin ilmeisesti Pomo pikku päässään ajatteli, että aina käyntitauon jälkeen laukataan. Joten ravissa se kaahasi menemään, ei kääntynyt mihinkään ja kulmissa koitti nostaa tai nosti laukan. Jippii!

Mä päätin ottaa jalustimet takaisin, jos vaikka saisin hommaan jotain kontrollia. Mitä vielä, mä vaan nojaan eteenpäin ja keventelen tyylikkäästi. Lopulta mulla meni hermot kun poni ei käänny vaan juoksee vaan alta pois, joten kovan keskustelun jälkeen alkoi Pomokin jo kääntymään johonkin. Ärsyttävää vaan kun raippa oli kädessä, niin jos korjasin sen asentoa, niin Pomo oli saman tien kiihdyttämässä vauhtia. Vaikeaa tämä elämä.

Sitten oli vuorossa laukka. Ja siinä ongelmat seurasivat toistaan. Pomo halusi hihhuloida kentän keskellä ja mä sitten päätin että siinä tapaksessa me ei laukata yhtään vaan kuljeksitaan uralla jos se on muka noin vaikeeta. Kerran se lähti vähän menemään (en muista nostinko itse) ja sitten me laukataan kenttää ympäri. Mä seison jalustimilla kun Pompeli kiitää pitkin poikin :D Herran jestas taas. Sitten otin ohjia kireämmäksi että saisin laukankin nostettua jostain muusta kuin kiitoravista. Tämä aiheutti tietty sen että mä ratsastan kädet suorina eteenpäin kun ohjat oli niin kireät, niin kireät :D Kyllä mä sitten sain sitä laukkaa nostettua, mistä periaatteessa voisi olla iloinen. Mutta se laukka taisi joka kerta olla tommoista kiitämistä, niin en ole kovinkaan iloinen. Huoh. Vaikeeta, vaikeeta. Ja Marianne vielä epäili että se voisi olla rauhassa kun oli jo yhdellä tunnilla :D Onneksi oli se satula, olisin muuten alhaalla jos se olisi tehnyt tuota myös ilman satulaa.

Sitten loppukäynnit ja pois. Hyvin huonosti meni, paljon on korjattavaa. Masentavaa kyllä.

Blackout

Kolmospäivä, ethän aloita tästä, kiitos.

(Huomasin että kirjoitan hauskasti. Noi leiripäivät on normi romaaneja mutta ratsastustunnit on pikku piiperrystä :D)


Nyt täytyy suoraan sanoa etten kunnolla muista tätä tuntia.
Kun talutin Elviksen kentälle niin huomasin heti että mua jännitti. Ja 10 pisteen vihje, se johtui maastoilusta. Hyi kamalaa, eikös kentällä pitäisi olla sitten turvallista tai jotain. Nousin selkään ja käyntiä vaan. Ja sanotaanko että välillä tunnin aikana tuli fiilis: Nikkis seuraa meitä ja Pomo seuraa sitä... Ihanaa!

Elvis meni oikein kivasti siinä käynnissä, ei häiriintynyt vaikka välillä kaikki kulkikin perässä, tarpeeksi reippaasti, pysähtyi tosi hienosti ja kaikki oli oikein hyvin. Ihana Elvis :) Tosin pari kertaa se koitti lähteä Nikkiksen perään. Tosin sen sai nopeasti toisiin ajatuksiin, onneksi. Kamala Elvis :D Käveltiin siis ilmeisesti vaan itsekseen? Ja sitten siirryttiin raviin. Ja totesin heti että hienoa, mähän istun täällä tosi hyvin, jeejee. Auttaa kun on mennyt noilla hevosilla joiden ravissa lievästi sanottuna pompin. Elvis kulki hirmu kivasti, just sopivaa vauhtia. Otin siinä sitten itsekseni pysähdyksiä (ei onnistunut suoraan ravista), erilaisia kääntyilyitä ja sitten pari kertaa koitin vaikuttaa askelpituuteemme, tai johonkin tämmöiseen. Ja vaikka mä kuinka mietin niin en vaan muista. Siis mähän en usko että me ilman mitään tehtävää vaan ravailtiin siellä, mutta en kyllä toisaalta muista mitä me sitten oltaisiin tehty. Lievästi rasittavaa :D Tai sitten me vaan mentiin vapaasti siellä, en minä tiedä. No jaa. Siirryttiin käyntiin vähäksi aikaa. Ja olin nyt oikein ylpeä Elviksestä. Meinaan Pomo käveli meidän edessä, sitten se säikähti jotain ja lähti laukkaan. Elvis ei muuta tehnyt kuin kääntyi poikittain uralle. Oikein hyvä :)

Sitten alettiin laukkaamaan. Elvis oli vähän nukuksissa käyntitauon jälkeen joten laukka ei noussut ekalla yrittämällä. En ole varma oliko meillä sitten jotain ongelmia uralla pysymisen kanssa, mutta sen tiedän että lopulta laukka alkoi nousta oikein hyvin :) Ja mä jopa istuin siellä. Ei olisi musta uskonut. Välillä Elvis hyytyi kesken laukan, mutta kyllä se sitten alkoi jatkamaan pidemmällekin. Ja ei tainnut kertaakaan nostaa itse, vaan mä sain aina sen kunnian. Ja olin oikein tyytyväinen. Varsinkin koska istuin siellä, jes :D

Sitten kevyt ravia ja saatiin mennä miten haluttiin. Ja mä halusin mennä koko ajan kokorataleikkaata. Tosin meitä häiritsi se kun Nikkis seuraili.. Noo, sanotaanko että mä en ajoittanut tekemisiäni sen takana roikkuvan ponin mukaan. Jos mä halusin pysäyttää niin mä takuulla pysäytin, ihan sama vaikka toinen ravaa perässä. Elämä on kova, ratsuväki raaka ;) Ja mä myös yritin karistaa sen kannoiltani, vaikka Pomon perään :D Kyllä mä vähän ajattelin että koskakohan tämä Elvis päättää että perässä roikkuva poni on hirviö tai jotain muuta. Ja sitten kun Elvis alkoi potkimaan ötököitä niin mietin että koskakohan se vetäisee ponia turpaan.

Uu, ja mä muuten peruutin ekaa kertaa Maskulla. Oltiin Elviksen kanssa jälleen sen ponin välissä. Jumissa siis. Joten peruuttelin tyylikkäästi pois :) En edes tiennyt miten ne hevoset mahtaa peruuttaa, mutta onnistuinpa silti.

Käveltiin loppukäynnit ja mäkin unohdin jättää jalustimet pois. Miten hyvä muisti, tosin kun mentiin alkukäynnit ilman, niin ei se haitannut.

Kevyesti niin nyt mä astelen

Mikäli muuten haluat lukea päivän 3 järjestyksessä, suosittelen aloittamaan tästä :)

Olin melko ajoissa tallilla, joten Marianne siivosi vielä karsinoita. Niin ja olihan siellä se yksi leiriläinen kanssa. Saatiin sitten harjata käytävää (Huomatkaa toki, me saatiin :D Miten jännää) Tosin lopulta mä harjasin Mariannen kanssa kun sen mielestä sen leiriläisen harjaaminen oli jotenkin liian hidasta. Ja mä muka harjasin liian tarkasti. Mitäs järkeä on harjata lattiaa jollei sitä edes harjata kunnolla?

Sitten alkoikin leiri. Ja ensin meillä oli tunti, jolle periaatteessa sai valita hevoset. Mutta kun ihmisten suut pysyi kiinni niin Marianne vähän määräsi niitä :D Pikkuinen sai Nikkiksen (sen äiti oli taas tsillailemassa mukana), yksi sai Pomon ja mä sain Elviksen, jota olin kyllä oikeastaan toivonutkin. Miettikää nyt, koska mä oon viimeksi rakkaalla Elvis-lihapullallakin mennyt.

Pistin sen jopa käytävällä kuntoon ja Elvis ei oikein pitänyt siitä. Se olisi niin halunnut mennä muiden kanssa pihalle ja kakkasi käytävälle varmaan neljä kertaa. Mikäs siinä.. On se katsos jännää olla ihan tallissa ja vielä isojen heposten puolella. Elviksen sain kuntoon ja huomasin sitten että sen jalassa oli kauhea kolo. Ajattelin että täytyisi sanoa siitä, mutta koska madame ei ollut siellä niin se pääsi ikään kuin unohtumaan..

Noh, tunnin jälkeen kun suihkutettiin Elvistä niin Marianne sentään huomasi sen itse, joten Elvis sai hoitoa pikku naarmuunsa :) Mä pidin Elvistä kun Marianne suihkutteli ja joo, kyllä mä koko ajan ajattelin että kohta tämä poni karkaa, ja mä pilaan kaiken ja paremmin sujuisi jos Marianne hoitaisi kaiken itse :D Noo, kyllä se Elvis siinä pysyi, ja melkein paikallaankin ja Marianne vaan vakuutteli että mä voin kyllä pitää sitä kun olen kuulemma niin rauhallinen. Joosiistokijaaivan

Vein Elviksen tarhaan ja sitten kauhealla kiireellä pesemään suitsia ja muuta, kun seuraavaksi ohjelmassa oli ruokailu. Marianne sanoi että se menee hakemaan auton vaan ja sitten voidaan mennä. Se lähtee tallin kautta sinne talolle päin kun se auto oli siellä pihalla. Ja me odotetaan, ja odotetaan ja odotetaan. Lopulta Marianne saapuu kävellen. Se oli jo ihan lähdössä kunnes tajusi että ai niin, kun auto olisi aika oleellinen asia :D Sitten päästiinkin jo lähtemään ja syömään. Ja joo, mä nirsoilin. Siis se ruoka näytti pahalta ja se oli pahaa. Joten vedin sitten puoli lautasellista salaattia ja hiukkasen sitä karmeeta läskisoosia. Yh. (Siis joo, vihaan nirsoilua :D Mutta siis, ei mua häiritse jos syö vähemmän jotain pahaa, vaan se että ollaan: en syö, tämä on pahaa. En ole kyllä ikinä maistanutkaan mutta silti. Kaikkea voi kumminkin aina maistaa ja pahaakin ruokaa voi syödä, siihen ei taatusti kuole vaikkei ruoka olisikaan makuhermoja hivelevä gastronominen nautinto (;) Ja sitten kiltti kerhotätimme (joka taatusti joo uskoi että me oltiin syöty hyvin eilen) osti meille jäätelöt. Näin vaihtelun vuoksi.

Sitten palasimme takaisin ja katsltiin traileria. Hyvin mielenkiintoista. On se paljon pienempi kuin olin kuvitellut, mikä pettymys. (Ja sain taatusti selville että miksi Marianne on niin pieni. Se on ilmiselvästi joutunut pienenä työntämään niiden auton joka paikkaan jolloin se sitten pääsi kutistumaan liiallisesti työskentelystä)

Sitten oli tunti. Ja se oli ikään kuin ilman satulaa tunti. Mutta sitten mä menin Pomolla ja mä en luota siihen, joten mä pistin satulan. Tämä pieni meni Hetalla ja toinen meni Kaisalla. Ja ne meni sitten ihan satulatta. Pomo kuntoon ja kentälle.

Ja suoraan sanottuna se tunti meni hyyyyyvin huonosti. Pomo kaahotti, ei oikein kääntynyt, mä nojailin eteen ja kädet oli ihan suorina jnejne. Sitten vielä kun suihkutin Pomoa tunnin jälkeen (Olikos muuten edes eka kerta kun suihkutin hevosta) niin se vähän meni liian taakse ja en saanut sitä pois sieltä ja ärh ärh ärh. Ja sitten vielä kun vein sitä tarhaan, niin silmät unohtui jonnekin ja onnistuin ottamaan kiinni siitä sähkölangasta sen muovitapin asemesta :D Kauhea sähkäri ja Pomo säikähti. En tiedä kulkiko sähkö siihenkin, vai säikkykö ääntä mutta aika kauas se peruutti ihan hädissään. Dääm! (Oli muuten eka kerta kun sain sähkärin tollaisesta aidasta. Ja olen kyllä koskenut niihin naruihin ja pitänyt kiinni niistä metallipäistä, ja silti, toi oli eka kerta :D Täytyy kyllä myöntää että joskus epäilin ettei niissä oikeasti mikään sähkö kulje, mutta joo, kyllä ne sitten näemmä toimii. Mutta ihmettelin ettei se oikeasti sattunut. Tuntui kyllä, muttei sattunut. Tosi syvä pettymys :()

Tosiaan Marianne tuli avaamaan meille sen langan ja Pomo vähän puhisi. Lopulta hän tuli kanssani, tosin ravissa sen pelottavan langan ohi ja mä vaan koitan saada sen kävelemään ihan rauhassa. Toivottavasti ei saanut ikuista lankakammoa. Tosin se olisi kyllä mennyt tarhaansa lankojen läpi että ken tietää. Enkä tiedä miten mä onnistuin sen taluttamaan siitä ohi, menikö taiteen sääntöjen mukaan, mutta ainakin Marianne siinä kannusti että tosi hyvin päästiin ohi. Ahah. Sitten Marianne sanoi jotain siitä Pomo-tunnista, joko että mitä mieltä mä olin, tai että Pomohan meni kivasti. Mä vaan totesin että joo, meni ihan huonosti.
"Ai kuinni?" Ja mä olin kiskoa hiukset päästäni :D Siis nukkuiko se siellä? Pomo vaan kaahasi, ei kääntynyt, mä menetin jälleen hermoni, laukkasi ihan liian kovaa ja epähallinnassa. En osannut edes suihkuttaa sitä oikein ja sitten hommasin sille ikuisen lankakammon. Ja mitä kaikkea muuta. Ja se kysyy kuinni.
Kun mä vastasin että kaikki meni ihan huonosti niin Marianne vaan toteaa että joo, kyllähän se siinä laukassa vähän meni ja sä jännityit. :D Niin tuo ja miljoona muuta asiaa. Voi miksen minä opi mitään?

Sitten vietiin heiniä ja hiukan vettä ja syötiin välipalaa. Söin kaksi omenaa ja annoin toisen raadon Pomolle (Aivan, kuollut omena) ja toisen Simolle kun kukaan ei anna sille mitään. Ja sitten mentiin pesemään varusteita. Jippii :D Mä pesin omalla tavallani. Ensin Sulon kuolaimet sillä sienellä ja sitten aloin ihan normaalisti pesemään niitä suitsia. Ja joo, en käyttänyt sitä pyyhetaktiikkaa, että olisin pyyhkinyt saippuat pyyhkeeseen. Mä pyyhin ne siihen sieneen. Meinaan, se pyyhehän on etova. Ei siihen voi mitään pyyhkiä :D

Sitten oikeastaan leiri loppui, mutta sitä toista tultiin hakemaan vasta jonkun ajan kuluttua, joten Marianne kysyi että lähdenkö mä vai jäänkö pitämään seuraa sille yhdelle. Mä sitten sanoin että kyllä mä ainakin hetkeksi jään, en mä vielä lähde. Tosin en sitten tiedä paljonko seuraa musta muka on :D

Oikeasti, mun oli tarkoitus lähteä puoli viisi. Eli oli kolme varttia aikaa. Sitten mietin että joo, en mä jaksa vaan istuskella, menenpä lakaisemaan tallin lattioita ja se yksi tuli kanssa. Sitten se lähti ja huomasin että jes, harja on kuluttanut mun kädestä ihoa pois, auts. Hetki tämän jälkeen päätin että en jaksa lakaista lattioita, turhaa touhua ja kun toi käsikin sattuu. Mietiskelin että mitä tekisi. Suitsien pesu ei innostanut, kun ne on sitten heti likaisena ja kun niitä pestiin just äsken. Siinä sitten keksin että hei, satulahuonehan on tosi sotkuinen, alanpa siivoamaan.

Heitin mattoja pihalle ja tamppasin jonkun verran. Joitain enemmän, joitain vähemmän. Sitten löysin uskomattoman kalliin pikkuharjan ja pikku rikkalapion (Onko se edes sellainen :D) ja niillä harjailin lattioita. Kaksi mattoa (jollei lasketa niitä kenkämattoja niiden kaappien edessä) jäi viemättä pihalle koska ne oli kaiken rojun alla.
Mutta. Enhän mä ihan täydellisesti niitä pölyjä saanut harjattua kun matoista tietty varisi lisää, mutta kyllä sitä tomua ihan kiitettävästi lähti :) Sitten kun olin valmis niin oli vaan pakko ihailla kuinka siistiä oli. Verrattuna siihen lähtötilanteeseen. Kyllähän siellä heti huomaa että mitkä matot on vaan käytetty pihalla ja mitä on sitten hetki tampattukin. Mutta joo, siistiä. Eipä ole ainakaan mattojen alla sentin tomukerrosta tai muuta yhtä kivaa. Ja ihailin niin palavasti sitä yhtä mattoa kun katsoin sitä ja se oli niin siisti! Heh, hehkutetaan nyt oikein. Vaikka onhan siellä likaista. Jos siistiksi haluisi pitäisi kaikki matot heivata ulos ja hommata imuri. Eli olosuhteisiin nähden hyvä, ja on se nyt hetken puhtaampi.

Sitten myös putsasin muutamista satuloista pölyjä, siivosin vähän harjoja ja siivosin Elviksen takasuojat. Ja olin oikein tyytyväinen. Ja ihastelin kuinka siistiä siellä satulahuoneessa oli. (Oli siellä siis niinkin siistiä että lopulta mun oli lopetettava: kun mä kävin pihalla, niin saappaat kurastuivat ja satulahuone likastui enemmän kuin pystyin putsaamaan)

Sitten kävin syömässä omenan, koska mulla oli nälkä ja tsadaa, sitten tulikin jo Marianne. (Kun aloin satulahuonetta siivoamaan niin päätin etten lähde ennen kuin Marianne tulee. Sittemmin päätin etten lähde ihan vielä, enkä vielä ja lopulta lähdin vasta kun tunnit loppui) Menin sinne sitten, autoin hiukan Elviksen varustuksessa ja pompin vaan ympäriinsä. Ja kyllä, olihan mun aivan pakko mainita Mariannelle "kato nyt kuinka hieno toi satulahuone on" Kun vaikka se on paljon siistimpi kuin se oli, niin eihän sellaista huomaa itse. (Varsinkin kun suurin osa pölystä oli mattojen alla ja ei matoista näy ne kivet ja pöly. Niin ja se lattia jäi kyllä aika likaiseksi, syystä että se lika oli jumiutunut ja mä en alkanut sentään sitä lattiaa moppaamaan.) Muistan kun me vanhalla tallilla innostuttiin satulahuoneen siivouksesta -> Pestiin harjakoppia, pestiin omistajan saappaat ja mä makasin maassa ja pesin satulahuoneen ovea :D Ei sanottu siitä mitään, enkä tiedä huomasiko se sitä, mutta meillä oli kyllä kivaa kun katsottiin kaunista ja puhdasta ovea.

Marianne vaan meni sinne että ooksä siivonnu täällä.
"Joo, heitin osan matoist pihal ja lakasin lattiat."
"Wau, eihän tääl kukaan siivoo, kiitos, wau." Ja sitten sille yhdelle tyypille hehkuttamaan kuinka mä oon siivonnut siellä ja se on ihan shokissa ja mitä vielä :D Jaaha jaaha.

Sitten noi meni kentälle ja ne meni maastoon ja mä pikkuisen jatkoin siivousta, mutta totesin sen aika turhaksi kun kuraa tuli, eikä sieltä oikein saanut mitään irti. Sitten pääsin auttamaan Vinskin harjaamisessa. Sillä meni joku nainen ja se kysyi haluanko mä auttaa jollei mulla ole muuta tekemistä. Sitten alkoi tämä vika tunti, joka meni alkuun maastoon, sitten kentälle. Menin sinne maastoon käppäilemään kanssa. Ja näinhän se maastoilu oli tosi kivaa. Meinaan omilla jaloilla :D (Ja Kitty-ponikin oli tosi rakastettava ja meni piehtaroimaan ekalla tunnilla..) Sitten katselin kun tämä vika tunti oli loppuajan siinä kentällä. Ja kun se nainen nosti laukkaa Vinskillä. Se nosti käynnistä ja Marianne selosti sille koko ajan. Mä jännitin siellä kentän reunalla, nouseeko se laukka, nostaako se nyt. Kauhea myötäjännitys :D

Sitten mä lähdinkin kotiin. Ja nyt olen hyvin laiska, enkä millään jaksaisi kirjottaa leiripäiväkirjaa. Varmaan saa kaveritkin tämän blogitekstin kopion, en vaan jaksa kirjoittaa niille uutta tekstiä :D

Jaa että pidänkö maastoilusta?

(Olen tyytyväinen, Marianne alkoi selittämään kun pistin Suloa kuntoon että olen kaikkien hevosten kaveri ja haluan oppia ja minä olen tyytyväinen kun ihmiset huomaavat näinkin pieniä asioita ja arvostavat niitä)


Menimme kentälle. Ja se oli vaikeaa, koska Sulo jämähteli, koska oli paarmoja. Huoh. Kentällä selkäydyin, väärältä puolelta, totesin että jalustimet on huonot, en saanut lyhennettyä niitä selästä, joten tulin alas. Sitten tämä äiti tuli auttamaan mua ja menin selkään, väärältä puolelta.
"Mistä sä oikeen menit selkään?"
"Väärältä puolelta"
":D ja vielä oikeen sanoo et väärältä puolelta"
Eipäs jämähdetä vanhoihin käsityksiin, vaan uudistetaan näkökantamme.

Tosiaan, kentällä Sulo kääntyi ja vähän lähti ravailemaan ötököiden takia. Sitten lähdettiin maastoon, järjestyksessä Elvis, Essi, Nikkis ja me. Marianne kuljeskeli missä milloinkin kun tämä äiti talutti Nikkistä.

Käveltiin ja huomasin että joo, mua jännittää. Huomasin myös jälleen että tämä on turhaa :D Joo onhan se hevosille hyvästä ja jos mulla olisi oma hevonen niin totta kai se kävisi maastossa, vaikka sitten narun päässä jollei itsellä riitä kantti selkään menemiseen. Mutta on se silti turhaa. Ja tylsää. Ja kamalaa. :D

Alkuun Sulo oli oikein mister rauhallisuus ja saatoin olla aika rauhassa, mutta sitten se valitettavasti heräsi yhdessä vaiheessa ja rupesi aina välillä kävelemään silleen että lähdenkö raviin, kohta mä lähden raviin. Ja mä vaan siellä pidättelen "prr, käynti" :D Marianne kyllä sanoi että voisin ravata (olin pienin :D) kun jäin niin pahasti jälkeen, mutta lähinnä heti alkavan alamäen takia en uskaltanut. Sitten käännyttiin metsikköön ja eikös Sulo päätä että joo, tässähän on hyvä ravata. Annoin sen kyllä ravata hetken mutta sitten piti siirtyä käyntiin. Ja poni heräsi entistä enemmän. (ja koska mulla oli tylsää, niin silloin kun Sulo vielä käveli unissaan, keksin että jee, nyt leikitään suurta esteratsastajaa. Katsoin aina että tossa on kivi, se on este. Sitten etsin käynnistä sen laukkatahdin. Katsoin eteenpäin, en tietenkään esteen juureen, se on paha virhe. Sitten tunnustelin sitä "laukkaa" ja sopivassa kohdassa hypättiin yli :D Olipas hauskaa)

Kuljeskeltiin metsikössä ja laskeuduttiin kauhea alamäki, alamäet on oikeasti pahimpia kun se tuntuu niin vaivaiselta kun hevonen menee niitä ja pelkään että hevonen kaatuu. Päästiin lopulta kääntymispaikalle, pellon reunalle. Ja koska Sulo on ilmiselvästi New Field poni, niin eikös se mennyt sinne pellolle :D Tosin onneksi vaan ihan siihen reunaan ja mä sain sen onneksi pois sieltä. Ja ei kun pikavauhtia toisten perään. Sitten toi äiti siirtyi taluttamaan mua ja käveltiin metsästä takaisin tälle hiekkatielle. Jatkettiin matkaa ja sitten päätettiin että koska tässä on hyvä pätkä, voidaan ravata. Ja aluksi oli tarkotus että Essi ja Elvis ravaa, talutettavat kävelee perässä, koska mä en ainakaan oikein uskaltanut ravata. Loppujen lopuksi Nikkis lähti siitä edestä raviin, ja mä mietin että mikäs siinä, kyllähän toi tyyppi on tossa vieressä ja eikös me sitten seuraavassa hetkessä painella kivaa ravia Sulon kanssa kahdestaan :D Sain kevennettyä ihmeen hyvin, kun maastossa menee aina niin kovaa, joten mun kevennys on sellaista pompin ja nousen sekunniksi ylös. Nyt se vaikutti jo melkein hallitulta. Tosin ravi oli niin reipasta joten tahti hukkui koko ajan ja ääk.

Mutta ei mua tossa kohdassa kyllä jännittänyt. Ajattelin vaan että joo, Nikkis ja Marianne menee edellä, ei Sulo varmaan päälle juokse ja Marianne pelastaa (miten :D) Ja joo, kun nousin hetkeksi jalustimille, koska tuli alamäki ja pelkään niitä, niin kyllä se Sulo siirtyi hetkeksi laukkaan. Mutta minä tietysti hädissäni kiskoin sen raviin :D Ravattiin aika kauan oikeastaan, kunnes tuli suunnan vaihto ja käyntiä kotiin. Ja Sulo oli tietysti herännyt vielä vähän lisää.

Ja sitten. Joku ötökkä puraisi Suloa ja se siirtyy laukkaan. Ja mä pelästyin, mutta ihan siististi sain sen raviin ja käyntiin. Mutta joo, säikähdin mä silti. Ja sitten vähän ajan päästä tuli pukki, ötököiden takia. Ja sitten lopulta mun jännitys vaan purkautui ja toi äiti talutti mua loppumatkan. Jännitin niin pahasti ja Sulo ravaili vähän väliä, onneksi toi sentään talutti.

Kyllä vain, maasto on paha paikka, uskokaa pois. Harmi kun nyt on tällaiset helteet. Joudutaan sinne maastoon. K-a-m-a-l-a-a!
Koitan nyt kestää ja ainakin tästä on se hyöty että kentällä ei varmaan jännitä niin pahasti enää. Siellä on sentään turvalliset aidat. Rakkaat aidat :(