Superratsukko menee niin hienosti

Jännittävä päivä takana. Ensin Hennan mopoauton kyytiin. Selvisin hengissä. Sitten eksyin Nousiaisiin, myöhästyin vähän hammaslääkäristä jne. Lopulta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen pääsin tallille.
Ja minä pääsin taas Roosalla. Pistäisin sydämen jollei ne näyttäisi niin noloilta.

Tunnilla olivat myös Kaisa, Vinski, Elvis ja Simo. Jotenka, menin harjaamaan Roosasta. Harjailin ponin niin kauniiksi (ja sain otettua kaksi, tasan kaksi, surkealaatuista kuvaa :D Kameralla oli hyvä päivä.)
Kyselin ponilta miten hän ajatteli tänään kulkea ja oli oikein mukavaa. Varustin ratsuni tänään jopa ajoissa, jes.
Kävelimme kentälle ja nousin selkään. Ja tietenkin käyntiä.

Tuuli varsin mukavasti, se ei oikein rauhoittanut minua. Koitin kuitenkin olla rauhassa. Kääntelin pikkaisen ponia ja tsiikailin mitä se sanoo kun Elvis oli samalla tunnilla. Ei se alkukäynneissä edes yrittänyt seurata, jes.
Hyvin pian jakauduttiin pääty-ympyröille, hepat toiselle, ponit toiselle.

(Paljon kuvia :D Mittasuhteet on vähän väärin, kuitenkin.) Oranssit on puomeja, ja nuo harmaa ja ruskea on teitä joita mentiin.
Alkuun käveltiin tuolla harmaalla ympyrällä.

Lähdettiin käynnissä tekemään niin, että käveltiin, sitten aina puomien ympärille tehtiin voltti. Eli aika pieniä voltteja tuli, jos ihan puomin kokoisen voltin teki. (Eli ei menty puomien yli, hoks.)
Roosa kulki aika kivasti. Vähän kyttäili joka suuntaan kun tuulikin, mutta Elvistä ei pahemmin seuraillut, kääntyi ihan kivasti. Välillä voltit levisivät käsiin, mutta onnistuttiin tekemään pari volttia ihan puomia hipoen. Mä koitin pitää hyvää asentoa, päätä ylhäällä ja sitä rataa.
Kun oltiin kävelty tarpeeksi, siirryttiin kevyt raviin. Eiköhän se ollut niin, että ensin ravattiin ylittämättä puomeja. Roosa kulki rauhaisasti ja seurailu muodostui ongelmaksi. Kyllä se sillä ympyrällä meni ihan hyvin, mutta Elviksen perästä ei kääntynyt pois, eikä voltteja voinut tehdä kun juostiin heti Elviksen luo.
Koitin saada Roosan tottelemaan ja ravaamaan kivasti.

Kun oltiin lämmitelty tarpeeksi, istuttiin alas harjoitusraviin ja lähdettiin kulkemaan puomien yli. Mua mietitytti mahtaako poni ylittää niitä puomeja, kun sehän oli silloin ongelmana. Huoli oli turha, Roosa meni oikein hienosti. Välillä mentiin hyvää ympyrää puomit ylittäen. Välillä kierrettiin puomit. Ja välillä tuli joku ihme tapaturma, nimittäin yhden puomin jälkeen Roosa kaahaili toisten ympyrälle. Ylitti puomin ihan hyvin, mutta kun kääntää koitin niin hän ravasi vaan reippaasti toiseen päähän. Onneksi lopulta alkoi onnistuakin ihan hyvin :D
Seuraavaksi piti tehdä siirtymiä. Eli puomien yli ravaten, puomien väliin käyntisiirtymä. Tämä sujuikin sitten todella vaihtelevasti..
Välillä ongelmana oli se kun Elvis käveli edessä. En voinut ravata sitä päin ja Roosa ei kääntynyt. Välillä Roosa veti sisälle ja ympyrästä tuli jännittävä.
No kyllä se välillä onnistui. Välillä saatiin siirtymät ja puomitkin ylitettiin. Aika usein vaan oli skipattava siirtymä, Roosa kun kiemurteli aika pahasti.
Ja monta kertaa Roosa käveli puomin päältä takajaloillaan. Meni takapää alta, niin käynnissä kuin ravissakin.

Sitten loppuravit, ei laukkaa koska ei kerinnyt. Mutta ei se kyllä haittaa, olisi vaan pilannut melko hyvän fiiliksen sillä. Roosa ravaili oikein kivasti. Vähän oli hurjaa, mutta. Koitin vähän saada ponia reipastumaankin. Kyllä tuli taas tänään huomattua kuinka paljon kevennys kumminkin vaikuttaa, niin vauhdin lisäyksessä kuin rauhoittamisessa.
Sitten loppukäynnit. Ja kaikki on taas niin tyytyväisiä. Mäkin olin, vähän seurailtiin, kiemurrettiin. Muuten se meni oikein hyvin. Ja Roosa on vaan tosi kiva, hitsit :D
Ja sain oikein erikseen kutsun niihin joulujuhliin :D Kysyi että tulenko ja sanoi että kiva jos tulen. Kun olen "oma kasvatti". Niin se kyllä vähän on. Mutta voin mä sinne tietty tulla jos Marianne noin kovin haluaa :D

Sitten keskelle ja alas ihastuttavan ponin selästä. Käveltiin tallille ja harjailin ponin pois. Sitten kun ei muutakaan tekemistä ollut, aloin ihkuttelemaan kuolaimia. Tutkin kuolaimia ihan intopiukassa. Jutustelin myös sen hullun kissan kanssa.
Ja taas kerran kaikki olisivat voineet viedä mut, kun vähän tuuli. Itseasiassa olisin voinut sanoa että Marianne voi viedä mut. Mutta sitten taas tajusin että pyörä. Ei sitä voi jättää ties keiden huligaanien armoille.

Olen yhä sitä mieltä että haluan mennä Elviksellä ja Roosalla. Toivon että saisin tiistaina jatkaa Roosulin kanssa. Sitten se olisi pisin yhtenäinen jakso jonka olen Roosalla mennyt. Jos ymmärsitte mitä meinaan.

Miten tuntuu että tämä torstain teksti on aina jotenkin huono ja lyhyt :D Tämäkin oli kyllä kiva tunti, meni varsin hyvin. Välillä pää ei ollut menossa mukana ja sen huomasi ja vähän seurailtiin. Mutta olen oikein tyytyväinen, verrattuna niihin joihinkin esityksiin joita on Roosan kanssa ollut. Onko ponista tullut fiksu ja filmaattinen, vai olenko mä oppinut tässä Roosa-tauon aikana jotain (kun olen hevosilla mennyt). Miten vain, tämä on kivaa.

Niin missä iässä se dementia iskikään?

Kyllä mä ihan oikeasti harkitsin etten menisi tänään tallille. Olin ihan väsynyt ja kipeä. Niin, sen siitä saa kun joutuu mittailemaan korkeuksia maanantai myrskyssä.
Menin kumminkin, pakkohan sitä nyt on tallille mennä :D Ja kiinnosti muutenkin tietää millä menen.
Ja oli lämmin, heh, ylihuomenna on joulukuu!

Saavuin tallille ja menin lukaisemaan taulun. Roosa :) Siis niinku Roosa :D (Tunnilla mukana Sakari, Pomo ja Kaisa.)
Mulla oli vähän sekalaiset mielipiteet. Mahtavaa, upeaa ja fantastista että pääsin taas Roosalla. Se on myös kevyempi mennä kuin Vinski, joten olotila pysyisi varmaan kohtuullisena vaikka puolikuntoisena siellä hilluinkin. Mutta, mua myös jännitti. Mietin että Roosa voi säikähtää ja mennä. Lohduttauduin sillä että Roosa on sentään suht rauhaisa.

Kävin katsomassa vähän tuntia. Marianne ratsasteli joten katselin sitä. Ja oikeastaan halusin varmistaa Roosan satulan, se oli meinaan eri paikassa kuin ennen. Ja silleen.
Lopulta harjasin ponin, Marianne heitti satulan (Pah :D Se tuli selittämään jotain että täytyy mennä, tällainen seisoskelu on turhaa tai jotain. Joten se sai sitten pistää Roosalle satulan, mulla se kestää niin kauan) ja mä suitsitin ponin. Ja kentälle mahdollisimman hitaasti.

Nousin selkään, jalustimet olivat älyttömän pitkät. Parempi kai niin, ei voi ainakaan seistä jalustimilla vaikka kuinka yrittäisi. Lähdettiin sitten kävelemään. Ihan pikkaisen mua jänskätti, mutta. Roosa käveli reippaasti, vähän väisteli toista uraa kun aitojen ulkopuolella oli niin pelottavaa, eihän pikku aasi nyt voi kävellä uraa pitkin. Koitin saada ponin uralle, kääntelin vähän voltteja. Roosa toimi oikein hyvin. Kääntyi, ei seurannut, kulki reippaasti. Hetken kävelyn jälkeen Marianne selosti tehtävän. (Heh, se oli ennen tuntia selitellyt että odottaa tuntia että voi kiusata meitä :D)

Anteeksi jos nimitykset on vääriä.

Eli Marianne pisti tötsät vähän havainnollistamaan reittiä. Tosin mua ne vaan alkuun hämäsivät.. Piti siis kävellä, sitten toisen pitkän sivun loppuun tehdä vastakaarto, toisen pitkän sivun loppuun täyskaarto (kuten huomaatte, epäilen itsekin tuon toisen nimeä, sori.)
Ensin mun kaarrot olivat hieman pieniä, sillä käänsin niin läheltä tötsiä kuin onnistuin. Alkuun oli myös väistämisen kanssa ongelmia, kun en oikein tiennyt koska väistän toisia, koska kävelen maanomistajan elkein. Roosakin alkuun vähän kyttäili ja käveli vähän reippaasti. Heti alussa hän ottikin lentävän lähdön. Koitettiin tehdä vastakaartoa, ojassa oli jotain kamalaa ja lyhyt laukkapyrähdys kauemmas. Mä säikähdin kauheasti :D Sentään selässä pysyin. Sen jälkeen kävelin ja koitin rauhoittua ja tehdä tehtävää. Vielä yksi sivuloikka tuli, sen jälkeen poni kulki säikkymättä. Mutta kyllä se kyttäili sinne ojaan, ei kulkenut uralla ja meni lapa jossain kaukomailla tuota vastakaarretta. Täyskaarto onnistui paremmin, kun ei poni juossut alta tai tehnyt muutakaan tyhmää.
Kun minäkin lopulta rauhoituin tehtävä onnistui kaikin puolin varsin hyvin. Olin tosi tyytyväinen. Ei tullut mitään suunnanvaihtoja, ei seurailuja (vähän hiljenneltiin kun hurmaava Sakari kulki ohi.)

Kun oltiin käynnissä haettu reitti, siirryttiin raviin. Roosa ravasi hyvin hitaasti, tai siltä se ainakin tuntui. Vastakaartosivulla sipsutettiin vähän kovempaa ja vähän kiemurreltiin. Muualla kuljettiin rauhassa ja kuuliaisesti. Mukavasti oikein. Poni kääntyi tosi hyvin, tehtävä onnistui. Siis ei tästä ole juuri pahaa sanottavaa. Ajatelkaa, mä aloin kesken ravien miettiä että mitä ongelmia mulla muka Roosan kanssa oli? Siis ihan tosissani mietin, en oikeasti muistanut. Lopulta tuli välähdys; sehän teki niitä uukkareita ja seurasi. Ai niin :D
En oikeastaan tiedä mitä sanoa tästä kevyt ravista. Roosa kulki varsin hienosti pienoisia kiemurteluja lukuunottamatta. Mä olin tosi tyytyväinen.

Sitten hetkinen käyntiä ja järkytin ponin maailmaa kulkemalla myös tuolla yhdellä lyhyellä sivulla jossa ei tehtävää suorittaessa käyty. Siellä vasta olikin pelottavaa, varsinkin kun tuuli ja oli koirakin ja iik. Ei sentään menemään lähtenyt, onneksi. Kun oltiin kävelty, jatkettiin edelleen samaa tehtävää, nyt vain harjoitusravissa.
Nyt tuli muutamia kääntötappeluita ja Roosa alkoi vähän madella, siirtyili käyntiin ja sitä rataa. Mutta muuten.. Muuten se meni vaan paremmin. Mun asentoa kehuttiin, Roosan muotoa kehuttiin. Kaikki on sitten täydellistä tänään. Vähän alkuun juostiin toisella sivulla, mutta sitten poni relasi ja jee. Mentiin kyllä niin siististi sitten. Ravissa oli niin helppo istua ja oleilla ja olin niin tyytyväinen kaikkeen. Alkaa vaan tämä postaus käymään tylsäksi :D "Tehtiin samaa tehtävää eri askellajeissa, olin tyytyväinen, tyytyväinen, tyytyväinen!" Harjoitusravin jälkeen hetki käyntiä. Ja sitten laukkaa.

Oli tarkoitus nostaa laukka pitkälle sivulle ja tehdä sitten pääty-ympyrä. Eka nosto yritys kariutui siihen kun Roosa puski sisälle ja sitten vedettiin jotain hienoa ympyrää. Mariannen ystävällisellä avustuksella nousi laukka, laukattiin vaan täysillä johonkin Pomon perään.
Laukka oli ala-arvoista. Ei se noussut sitten millään. MITÄ MÄ TEEN VÄÄRIN. Kyllä joskus onnistui.. Perä lensi, Roosa jummasi. Nyt mä sitten oikeasti taistelin, julma tappaja-vaihe päällä mä koitin. Mutta kun poni juoksee aitoihin ja multa lopahti jaloistakin voima.. Laukka nousi vain silloin kun Marianne oli siinä vieressä metelöimässä, muuten Roosa pukkaili ja hiljensi. Aivan sama mitä mä tein, ei vaan onnistunut. Koitin jopa loppuvaiheessa nostaa laukkaa niin ettei ollut sisäjalustinta :D Jalkaan saa enemmän voimaa. Mutta ei.. Rasittavaa. Mikä siinä on vikana? Kyllä joskus nousi. Ja kun ravit menee hyvin. Siis jännitänkö mä jotain niin että Roosa vetää siitä pultit. En tiedä. Vai onko se vaan niin että kun annan laukkapohkeen niin poni tunkee sisään enkä voi tehdä sille mitään. Äh. Pitäisikö valmistella enemmän? Ehkä. Pitäisikö lyödä persuksille niin kovaa kuin lähtee? Tjaa, en tiedä. Mitä mun pitäisi tehdä? Onko ongelma mun laukannostossa. Vai koittaako poni vaan ja heti kun ei onnistu niin alkaa sitten leikkimään. Joitain laukkoja tuli. Mariannen avustuksella. Tarvitsisin tyhjän kentän ja loputtomasti aikaa, sitten voisin katsokaas ihan rauhassa panna menemään. Nyt mun hienot nostoyritykset sammahti aina siihen kun joku tulikin eteen. Hups.
Ja rassaavaa kun laukka toimii periaatteessa mun osalta. Mutta sitten ei Roosan kanssa. Tarvitsisi varmaan vaan harjoitella. Harmi vaan kun tämä ei taida olla niin helppo ongelma kuin se Elviksen laukkaongelma johon auttoi raipan käteen ottaminen.

Lopulta pitkällisten laukannostorituaalien jälkeen siirryttiin loppuraviin. Roosa kulki hienosti taas :) Pää meni alas, mentiin niin siististi. Eikä ainakaan kaahailtu, ei tosiaan.
Sitten loppukäynnit. Piru vie olin kumminkin tosi tyytyväinen. Joo, laukka on.. Mitä on. Mutta muuten. Mä oikeasti en edes muistanut mitä ongelmia mulla on Roosan kanssa. Ei yhtäkään uukkaria, vain pari seurailua. Tuli lähtö, se oli positiivista, mun kannalta ajateltuna. Pakko tästä pelostakin on eroon päästä.
Roosa on niin kiva kumminkin, vielä kun laukan saisi onnistumaan niin kaikki olisi täydellistä.
Marianne oli tyytyväinen. "8½" Mä sanoin 7. Ei paljon eroa. Laukalla oli vaan mulle enemmän painoa. Laukka meni huonosti, kaikki muu hyvin, etkä voi väittää että vain kehun sua, jotenkin näin totesi Marianne. Hyvä. Jos se olisi alkanut väittää että laukkahan meni oikein hyvin niin olisin kuollut.

Kävelyjen jälkeen keskelle ja hevoset pois. Harjasin pikku pikku Roosan puhtaaksi. Ja työläinen tuli käytävälle seisomaan, buaha. Naurettiin se pihalle Roosan kanssa, mokoma työläinen tuli pilaamaan maisemat. Se on sitä alempaa kastia ;)

Vähän tämä oli nyt mukavaa ja yksinkertaista. Mä olen tyytyväinen kun olen saanut takaisin tämän hyvän asennon. Tai alkuun siinä oli kaikki pielessä. Mutta nyt sitten tänäänkin (kuten torstainakin) todettiin että mulla on hyvä asento. Jee :D Mun elämän peruspilari on taas kunnossa. Hyvä istunta on kaiken a ja o. No okei, mun kädet oli välillä ihan suorassa, myönnän.
Tämä oli kyllä niin kivaa. Sujui tosi hyvin (niin, en ota sitä laukkaa nyt mukaan :D) ei ollut niitä tavanomaisia ongelmia. Erävoitto kun sain rauhoituttua sen lähdön jälkeen. Roosa kulki niin kivasti ja siitä tuli kehuja kun se meni hyvin. Muutenkin ei vaihteeksi tarvinnut koko tuntia jauhaa mulle turhista asioista joita en vaan tajua.
Harjoitusravissa oli taas niin kiva istua.
Oikeasti :D Koko tunnin mahtavimpia asioita oli se kun Marianne sanoi että mulla on hyvä istunta. Se on vaan jotenkin niin tärkeä ja rakas asia mulle.
Ja toinen mahtava asia oli kun Marianne kehui sitä Roosan muotoa. Kulki oikein sieltä edestä. Se oli vaan jotenkin niin hienoa. En mä tiedä. Pienet asiat tekee onnelliseksi(ko).

Mä pääsin Roosalla :D Eikö olekin kivaa. Roosa on niin ihastuttava. Vitsit kun saisi laukan taas nousemaan. Kaikki olisi sitten täydellistä. Pitäisi varmaan rauhoittua, valmistella, nostaa ja jollei nouse, vaan tulee pukkeja niin näyttää taivaan merkit. Näin karrikoidusti. Helppo lista.
Olisikin.

Roosa ei ole mennyt ikinä noin hyvin mun kanssa, ainakaan jos multa kysytään. Jee, masennusangsti-kausi on ohitettu! Heh. Roosa on vaan aika ihana.

Hyvää ystävänpäivää, huutaa naapurin mummo

Tänään koulussa sain jonkun kuningasidean. Halusin mennä tallille. Ihmettelin itsekin tätä ideaa, vaan mikäs siinä.
Autoin Pomon kuntoon laitossa, Lakin kääntämisessä. Seisoskelin ja kävin harjaamassa Roosan. Välillä katseltiin niin tyhmästi, välillä näykittiin. Oli hän ainakin niin kiltisti kuitenkin. Ja suloisesti, heh.

Siivoilin vähän harjojakin. Duunasin siis kaikenlaista järkevää. Ja mietin miksi sain tällaisen mahti-idean juuri tänään. Kun siis, tuulikin noin kovaa. Yh :D Njoo. Tiistaina sitten seuraavan kerran. Aika jännää, kun VOIN mennä MILLÄ vaan. Hih. Onhan se aika kivaa.


Aloin myös tänään miettimään että vaikka olen hyvin itsekritiikkinen ratsastuksen suhteen (mitäs mä kesällä ajattelinkaan: "hitsi mä oon talentti, nyt näytetää noille miten mennään". Kuitenkin. Ja kyllä mä ajatustasolla pidän itseäni tosi hyvänä. Sitten vaan kun on selässä.. Noo, ei siinä ajatustasot riitä, silloin pitää oikeasti, konkreettisesti olla hyvä. Vaikka kuinka Marianne pitäisi mua kieroutuneena ihmisenä, heh heh. Ei se silti sen paremmin mene. Mä olen ainakin realisti. Menee surkeasti, niin menee surkeasti.)

Tosiaan, aloin miettimään että olen kuitenkin aika tyytyväinen osaamiseeni tälleen maastakäsin. Tai osaaminen ja osaaminen. Pärjääminen?
Mä olen siihen ihan tyytyväinen. Joskus mä pelkäsin kauheasti maastakäsin kaikkea, selässä en niinkään. Olen rauhoittunut siitä.
Mutta olen mä oikeasti aika tyytyväinen kun pärjää edes sen verran että pystyy hevosen harjaamaan. Se on saavutus ;D Joo, olen mä tyytyväinen tähän pärjäämiseen, ehkä joku käsitti että meinasin sitä että olen tyytyväinen kun tyyliin uskaltaa olla harjaamassa ja saa pysymään paikallaan ja tätä rataa. Vaikka se sitten siihen jäisikin, mitä siitä. Voihan sitä edes jostain olla ylpeä. Jos mä olen ylpeä näin pikkuisesta asiasta.

Kyllä mä olin vanhalla tallilla käydessänikin.. Tunsin itseni välillä niin hyväksi, yksinkertaisesti. Mua, siis MUA pyydettiin laittamaan suitset yhdelle hevoselle. Koska ne kaikki luotti siihen että mä osaisin. Mä uskalsin luottaa omaan satulointitaitooni, sekin oli jo oikeasti hienoa.

Vaikka ratsastaessa olen surkeaakin surkeampi luuseri, (joo, olen mä tyytyväinen ja iloinen näihin mahtitunteihin, joita tulee yhtä usein kuin lottovoittoja.) niin.. Mä olen ihan tyytyväinen tähän toiseen osioon.

Saa jostain leijua, vaiko mitä. Hmm.. Pitäisikö mun alkaa vähemmän kriittiseksi? Kunhan siis aloin tässä miettimään.. En tiedä, en edes ole mun mielestä kovin. Siis jos miettii tiistaita, se tunti meni aika huonosti. Ja mehän siis juostiin päin toisia ja mitä kaikkea. Laukat ei olleet niin hyviä kuin yleensä ja vain loppuravit sujuivat. Mun mielestä on aika kohtuullista sanoa sitä surkeaksi. Tai.. Vaikka kuinka olisinkin ratsastanut vuoden, niin ei unohdeta sitä tosiasiaa että pari kertaa sitten se hevonen meni ajatuksen voimalla. Oikeasti.
Torstaista, en tiedä. Se oli "ihan okei"-luokkaa :D Mutta ei todellakaan mitenkään kehuttava suoritus, heh. No, enpä ole ikinä nähnyt Sakarin vetävän täyttä ravia ympäri kenttää, saavutus kai sekin.
Että en mä ehkä. Sitten jos alan väittää että sellaiset mahtitunnit on surkeita.. Sitten voin sanoa olevani ylikriittinen. Nyt olen vain realistinen ja potkin itseäni parempiin suorituksiin. Ehkä joskus musta tulee niin hyvä ettei tarvitse joka tunnin jälkeen mietiskellä että menipä taas huonosti.

Raivotar kohtasi voittajansa

Pääsinpä mä tänään helpolla, ei tarvinnut (pelätä) ja kysyä toista hevosta kun en mennyt Vinskillä. Mutta sitten taas.. Piti ihan pikkaisen pelätä sitä hevosta jolla mä menin. Kauheaa :D
Olin tallilla oikein ajoissa, ja tosiaan. Katsoin millä menen. Ja se oli varsinainen järkytys. Tunnilla oli myös Kaisa, Elvis, Simo ja Vinski. (Nyt heitelkää villejä veikkauksia millä menin. Villein on sitten se oikea. Tai ei välttämättä, riippuu kuinka kieroutunut mieli teillä on.) Ratsuni oli jo ekalla tunnilla, joten katselin sitä tuntia hetken ajan. Oikein kiva, Simo, Elvis ja Vinski lähti sitten menemään. Elvikseltä ja Vinskiltä tultiin alas. Ja oli kyllä järkyttävää. Oikeasti hei, Vinski veti siellä ilmapukkeja. Sitten se juoksi Elviksen perässä.
Juttelin vähän jopa yhden mun tunnilla olevan kanssa. Ja tunnille.

Mä epäilin koko ajan että Mariannella ei ole nyt kaikki inkkarit kanootissa, epäilin että se on nyt jotenkin mokannut. Tai vaihtoehtoisesti se on hullu, buahah. Apua, apua.
Menin siis ratsuni luo. Ja kuten joku saattoi villinä veikkauksena arvata.

Joo, mä menin Sakarilla. Voi elämän kevät ja luojien surkeus ja mitä vielä. Herran jumala :D Mä luin taulua moneen otteeseen, joka kerta lähdin tyyliin silmät lautasen kokoisina ja suu auki, että häh. Siis joo, jossain mun villeissä kuvitelmissa olen saattanut ajatella meneväni Sakarilla, joo. Mutta sitten ihan tosissaan kun olen miettinyt, niin.. Vuoden parin päästä. En voi käsittää, varsinkin kun tiistainakin meni niin surkeasti, miten se uskalsi päästää mut Sakarille. Ööh? Sakari on hieno ja jalosukuinen ratsuori. Minä olen.. Minä. Surkea luuseri joka ei osaa mitään (kröhm, anteeksi, osaan mä juosta toisia päin hevosten kanssa.) MIKSI? Hääh :D Joo, Marianne siinä vaan iloisena selitteli että ajatteli että voisin opetella väistöjä tämän kanssa, heh. Ja mä mietin että joo, kun mä pilaan tämän uljaan ja jalosukuisen ratsun. Siis olisin nyt voinut ajatella että ehkä jonkun extrahypermahtavan Vinski-tunnin jälkeen voisin ehkä päästä Sakarilla. En nyt sentään.. Tuollaisen tunnin jälkeen..

Koska ollaan nyt yhdessä kauhisteltu asiaa, voidaan jatkaa. Eli nousin Sakarin selkään.
(Sakarilla oli muuten siistit ohjat. En ole ennen nähnyt [tiedän, olen juntti] kangasohjia ilman niitä stoppareita.)
Lähdettiin kävelemään. Kuten arvelin ja toivoin, ei Sakarin kulku ollut niin suurta kuin Vinskillä, onneksi.
Mä aloittelin tosi varovasti sen jalosukuisen ratsun kanssa. Koitin olla kävelemättä kenenkään perässä (pelkäsin murhaavani kaikki), sitten välillä koitin tehdä jotain voltteja. Se oli jännittävää. Huomasin että jalat pysyivät kyljissä tosi hyvin, se satula kippasi mut tyylikkääseen etukenoon, mutta oli ainakin kivan tukeva satula.
Tosiaan, voltit. (vaihdan aihetta, sori, on tämä niin jännää.) Eli Sakari kääntyi ihan kivasti. Välillä tuli pieni paniikki "ei tää käänny, tapetaan toi!" mutta joo. En oikein uskaltanut käyttää pohjetta, pelkäsin kai rikkovani pienen Sikurin. (jep, mä ihan heti rikon suokkiorin, hyvä minä, loistavaa!) Onnekseni Sakari oli suht kiltti ja kääntyi mukavasti myös mun pikku perhosotteilla ;)

Sakari pysähtyi oikein hienosti, otin siis jonkun yhden pysähdyksen. Ja hän ei vaan oikein näyttänyt ymmärtävän että käveltiin alkukäyntejä. Siellä me vaan kuljettiin haistelemassa toisten jätöksiä. Tjaa tjaa, koitin kyllä kieltää, mutta tiedättehän, pojat on poikia (menevät siis rikki jos ne komentaa pois.)

Alkukäyntien jälkeen kerättiin ohjat ja lähdettiin harjoittelemaan väistöjä. Mulla ei ohjat pysyneet yhtään kädessä ja tuntuivat olevan koko ajan eri pituiset. Ja vielä liian pitkätkin, helkutti soikoon. Mulla oli vaan kädet jotenkin älyttömän kipeät, mikä ei sitten helpottanut asioita. Lähdettiin väistämään ensin niin, että piti kääntyä pitkälle sivulle niin ettei kulkenut ihan siellä uralla. Väistää sitten uralle ja pitkän sivun keskellä tehdä voltti. Sitten lyhyillä sivuilla piti pidentää käyntiä.
Väistöt sujuivat ihmeen huonosti. Siis jos ajatellaan että alla oli hepo joka nyt ainakin osasi ja tekikin ihan helposti. Mutta ei, en mä vaan osaa, yhyy. Sakari hiljensi hyvin käyntiä, väistikin välillä oikein hyvin, oikeinkin ehkä. Mutta välillä kaaduttiin tähän normiongelmaan, kaula oli ihan vimpulassa ja lapa karkasi ja sitten en enää tiennyt mitä tehdä. Vaikeaa. Välillä Sakari ei kääntynyt pohkeesta yhtään sinne sivulle, se vain lönkötteli suoraan eteenpäin ja kun enhän mä nyt voinut pyytää kovempaa etten nyt pilaisi koko hevosta. Voltin jätin aika useasti väliin kun kaikki oli aina meidän perässä. Ja sitten käynnin pidennys. Pitäisikö sille nauraa. Me sipsuteltiin tosi tyttömäisesti, eikä askel kyllä pidentynyt milliäkään :D Sakari vaan tepsutteli rauhallisesti, melkein nukahtaneena. Toiseen suuntaan mennessä päätin ettei tämä hevonen nyt oikeasti voi kulkea kuin unissakävelijä. Pistin vähän vauhtia, orhi alkoikin jopa kävellä. Mutta sitten tuli uusi ongelma -> ratsu ei enää hiljentänyt väistäessä. Perhana. Ja kaiken pahan lisäksi se vielä käveli käynnissä välillä uran sisäpuolella eikä sitten ilmeisesti jaksanut välittää pikku ratsastelijan kainoista pyynnöistä siirtyä uralle.

Sitten me siirryttiin raviin. Jos skipataan tämä kappale :D
Sakari ei ensi alkuun meinannut edes raviin siirtyä. Lopulta siirryttiin raviin (aijai, kun se heilutti päätään niin paljon ja ohjat nyki kauheasti..) Ei siinä mitään, ehkä pari ekaa askelta meni vielä ihan hyvin. Mutta sit kato lähti. Selässä oleva true rider ilmeisesti ei oikein osannut, joten parin käännöksen jälkeen Sakari menikin kenttää ympäri kuin paraskin ravuri. Mä järkytyin että ahaa, pääseekö tämä hevonen näinkin kovaa, mielenkiintoista (samoin kuin Roosalla ekaa kertaa. Ahaa, tämä juoksee aika kovaa kun koitan nostaa laukan.) Ravattiin epämääräinen aika kenttää ympäri täysillä. Koitin rauhoittaa ravia. Ei oikein onnistunut, vähän ties mistä syistä. Koitin hiljentää käyntiin. Ei oikein onnistunut koska pompin sieltä metrejä ilmaan ja kun Sakari ei sitten hiljentänyt mun pettämättömällä Vinski-taktiikalla "seiso jalustimilla". Tuli melko epätoivoinen olo kun ratsuni kaahaa siellä höyryveturin lailla ja en vaan saanut sitä hiljentämään. Ja vielä kun satula kippasi mua etukenoon, mun oman etukenoisuuden lisäksi.
Lopulta sentään Marianne sanoi taikasanat "Kyynerpää voi mennä taaksepäin pidättäessä". Tämän ohjeen avulla sain ratsun käyntiin. Loistavaa, tällainen lähtemätön ensivaikutelma. Juu, ei siinä mitään, olisin vaan voinut kaivautua maan alle :D

Marianne piti mulle puhuttelun (oletpa surkea, HAH), mun pitää mennä rauhallisemmin kun mä ajan sitä hevosta vaan menemään kovempaa ja en saa nojata eteen ymsyms. Ja takaisin raviin. Niin, ravissa piti muuten ravailla, tehdä siirtymät pitkien sivujen keskelle ja pääty-ympyrät.
Lähdin siis takaisin raviin. Ensin tuli aika reipasta tahtia sieltä. Tein kuitenkin noita siirtymiä, joskus jopa kääntelin Sakaria, koitin istua kun siirryin. Otin pidätteitä vähän ja sitten rupesin keventämään hitaammin. Ensin kaahattiin hulluina, sitten juostiin vähän reipasta tahtia. Lopulta ravattiin oikein mukavasti ja hallitun oloisina, erävoitto :) Ja arvatkaas, Sakari varmaan alkoi mummoilemaan lopussa, mutta mulle tuli helpompaa. Nimittäin joissain ihan vikoissa siirtymissä istuin jopa ravissa, cool. Tosin.. Muulloin sitten pompin metrejä ilmaan, ja tämä ei ole edes sarkasmia tai muutakaan.

Mukavien ravien jälkeen käyntiä. Ja väisteltiin taas. Eli käännyttiin taas ennen uraa ja väistettiin uralle. Sakari meni ihan hienosti. Mä en :D Suurimpia ongelmia oli mun "pelko" Sakaria kohtaan ja sitten se kun aina lopussa Sakari meni vimpulaksi, enkä vaan voinut estää sitä. Väistelyjen ja Mariannen mäkätyksen jälkeen oli loppukäyntien vuoro. Varsin.. Mielenkiintoista :D

Ja tulipa tänään todettua että olen Mariannen mielestä hullu. (Joo, luen rivien välistä varsin hyvin, enkö?) Se sanoi ettei ole normaalia sanoa itseään surkeaksi. En mä nyt tiedä, harvinaisen normaalia :D Sitten selitti jotain että "ei voi osata kaikkea, miettii kauan sä oot ratsastanu". Vastasin että voisi sitä sentään jotain osata. "No kyllähä sää ny jotai osaat, blaablaa, sä et vaan kato huomaa sitä mää kato huomaan blaablaa jos yksi kohta menee huonosti ei kaikki mee blaablaa."
Sanoisi nyt suoraan että mikä esim. viime tiistaina muka meni hyvin. Loppuravit? Niin, onko se nyt sitten muka jotain. Nejnej, olen totaalinen emämunaaja, valitettava tosi asia. (Onko kukaan muu huomannut, että itsensä haukkuminen on hauskaa.)
Selitin myös Mariannelle että tämä tunti ei sentään ollut niin masentava kuin nämä pari viime tuntia (monista syistä, mm. siitä kun olen ollut niin sekaisin koko ajan.) Joo, Sakari oli varsin kiva :D Mä olin vaan se "ei niin kiva"-osio tässä. Käveltyämme jäätiin keskelle ja alas ja talliin.
Marianne sanoi että Erno tulee auttamaan mua, ettei Sakari mene haistelemaan Roosaa. Tulinpa sitten möläyttäneeksi että uskallanko mä pyytää Ernolta apua kun Erno on varsin pelottava. Kuulemma se on niin kiltti. (Mutta eipäs ole, kyllä mä tiedän, se on pelottava.)

Lähdin sitten taluttamaan Sakaria talliin ja huomasin pian ettei se käyttäytynytkään niin ihanasti täältä alhaalta käsin. (Tai sitten se vaan vihasi mua.) Ensin se vähän niinkuin näykki. Ensin enemmänkin huulilla napsaisi, sitten vähän hampailla. Kielsin nyt jotenkin (ei pikku Sikuria voi kiusata) mutta sitten tyyppi olikin jo lähdössä ravaamaan Simoa päin tai jotain, lopulta se seisoi siinä poikittain mun edessä. (Jeah, ei sentään lähtenyt mua kuskaamaan mihinkään, reilu tyyppi.) Kun talliin mentiin niin höristiin Roosalle oikein kovin, mutta Erno seisoi edessä joten se tuli kiltisti karsinaansa. Huh.
Otin Sakarilta varusteet pois, se oli jotenkin.. Mölli.
Sitten piti harjata hevonen. Mutta kamala ongelma, ei harjoja. Jotenkin uskalsin kysyä hirmuisen pelottavalta Ernolta jotain harjoihin liittyvää, joten sain ne. Harjasin Sakarin nopeasti ja hirtin sen karsinan oven kiinni.

Asiasta kolmanteen, Sakari oli varsin kiva. Mutta joo :D
Toi tuntikin oli jopa varsin kiva. Olin tyytyväinen kun ei laukattu, ei tarvinnut sitä miettiä. Ja oli kiva huomata että Sakarikin jopa ravasi normaalisti, ei silleen hullua kiitoa ympäriinsä. Väistöt oli sitä samaa kuin aina.. Miksen mä opi kunnolla ikinä.
Ihan kivaa, vaikka sujuikin näin surkeasti.

Edit// Mitähän mun piti tänne vielä pistää :D Siistiä, tänään on koulua.
Joo. Mulle tuli eilen ihan lopussa Sakarin kanssa paniikki. Tai no, ei nyt ihan. Mutta kun piti mennä keskelle, niin mä hoin siellä "apua, paniikki, paniikki" kun en oikein tiennyt mihin mennä. Pelkäsin että tapetaan kaikki (mielenkiintoista, tapan kaikki heti kun menen Sakarilla. Hmm..) Marianne ei tajunnut mun ongelmia :D

Saapa nähdä millä menen tiistaina. Mä edelleen haluaisin mennä Elviksellä ja Roosalla. Kuitenkin menen tyyliin Vinskillä.
No, tuli ainakin se kerran tauko jota toivoin.

Raivotautinen rampa

Aika siistiä muuten. Mun välilyöntinäppäimen oikeassa reunassa on mun sormenjälki (en edes käytä sitä sieltä?) N-kirjain on ihan kiiltävä. Ja sitten nämä q, w yms. on ihan mattapintaisia. Jännää :D

Munhan oli siis tarkoitus taistella. Jos menisin Vinskillä, niin istuisin. Vaikka väkisin. Olin sen päättänyt, mutta selkä sattui. En tajua, mutta kipeä se oli koko päivän. Päätin silti yrittää parhaani tunnilla.

Menin siis tosiaan Vinskillä (yhyy kun ei mua uskalla laskea muiden selkään, TAI sitten Marianne on puusilmäinen eikä nähnyt kuinka surkeasti viimeksi meni, anyway.) Tunnilla lisänä vain Elvis ja Kaisa. Ensin katselin pikkaisen tuntia ja sitten hain Vinskin käytävälle. Käytiin syömässä matkalla tallille, onhan sinne niinkin pitkä matka taivallettavana. Vinski seisomaan ja harjailin. Poikanen oli siis likainen, ja likaiseksi se myös jäi, kun ei Vinskillä ole enää yhtään harjoja. Tosin Marianne kävi ihastelemassa kuinka puhdas Vinski on (se on ilmiselvästi sokea, kaula oli ihan musta, yök.) Heitin ratsun varusteisiin ja lähdimme kentälle. (Vinski teeskenteli nälkäkuolemaa. Kun varustin itseäni, hän syö paria heinänkortta Roosan karsinasta.)

Nousin selkään ja käyntiä. Vinski kääntyi ja käveli jopa eteenpäin. Ihan kiva, vaikka tiesihän sen ettei näin tule jatkumaan. Koska meitä oli "niin ihanan vähän" jäimme suurelle pääty-ympyrälle kävelemään. Mikäs sen parempaa seurankipeälle pikku ratsulle! Elvistä piti mennä kiusaamaan, Kaisaa piti käydä rakastamassa. Jeah. Sentään vielä käynnissä ratsu säilyi jossain määrin hallinnassa.

Tehtävä oli seuraavanlainen: (katso havainnollistava kuva^)
Eli mentiin tuota pinkkiä rataa (Tuo ruskea on se meidän ympyrä, joka tosin oli lähempänä neliötä, mutta..) Käveltiin siis, tultiin tötsien välistä. Tötsien jälkeen käännettiin ja siitä väistätettiin uralle. Sitten uralla piti vähän pidentää käyntiä. Siis vähän väistöä ja askeleen pidennystä, helppo homma. Jos vaan osaisi jotain ;)
No sain mä sentään kehuja "Milla käänsi ekana hyvin" tai jotain.
Ensimmäiseen suuntaan tämä oli vähän säälittävää, jotenkin. Tehtiin pari hienoa takaosakäännöstä, väistettiin lapa edellä, käveltiin vaan uralle. Taisi sieltä joku väistön tynkäkin sentään tulla. Askel piteni välillä, mutta ihan liian harvoin.
Suunnan vaihtuessa alkoi sentään homma toimimaan. Väistettiin hienosti. Vaikkakin musta tuntui että Vinski vaan veti automaattivaihteilla sinne uralle. No, miten vaan.
Sitten kevyt raviin. Ensin lätkin aikani, kunnes Vinski siirtyi raviin. Hienosti muuten istuin ne ekat askeleet ja aloin keventää. Silloin kaikki meni pieleen. Sain yhden puolikkaan voltin tehtyä. Kesken tämän voltin juostiin sitten kai Kaisaa päin. Ravailtiin Kaisan perässä, Elviksen perässä. Vedettiin lapa edellä ympyrän sisälle (oletteko huomanneet että mennään koko ajan ympyröillä :D Vai tuntuuko vaan kun ratsastan kaksi kertaa viikkoon jolloin tulee tehtyä kahdesti samat asiat.) Eikä niinku vahingossakaan käännytty. Koitin kaikkea, mutta ei. Lopulta oli aina kiskottava käyntiin kun en halunnut kenenkään perässä juosta. Välillä istuin hiljennyksessä, mutta oli kiire, joten tuli sitten vähän seistyä. Huoh...

Ravissa oli tarkoitus tehdä silleen, että ravailee vaan, sitten tötsien kohdalla ottaa ulko-ohjalta pidätteen, kun se menee läpi, myötää sisäohjalla ja ravia eteen. Ekaan suuntaan yritin tätä kahdesti, muulloin sitten tahkosin ja tappelin hevoseni kanssa. Suunnan vaihtuessa Vinskikin muuttui mystisesti. Asiat lähtivät rullaamaan paljon paremmin ja pääsin jopa tehtävää suorittamaan. Tosin tuntui siltä että Vinski oli kiinni sisäohjassa, ei ulko-ohjassa..
Sitten käyntiin ja jatkoimme alkutunnin väistelyä. Miten mahtoi mennä? Tosi vaihtelevasti varmaan taas, kai sieltä joku onnistunutkin tuli. Mutta ei sitä väistöä siis koskaan tullut kuin just se muutama askel, sitten piti suoristaa heti.

Muutamien väistöjen jälkeen lisättiin laukka. Väistön jälkeen laukannosto ja vähän laukkaa. (se on kuvassa harmaalla.) Väistöä, nosto. Tai no joo, ei noussut, mutta seuraava yritys jo onnistui. Kiva kiva. Tosin vääriä laukkoja. Toiseen suuntaan tuli aina väärä (positiivista, tunsin laukan lähes aina vääräksi) toiseenkin suuntaan tuli joitain kertoja. Yhyy.
Laukat nousivat aika hyvin. Vinski vaan vähän ennakoi väistöjä ja lopetti laukan itse aina välillä. Koitin istua, välillä onnistuin, välillä en. Ihan suht kivasti meni kumminkin laukat.
Ja sitten loppuravit ja taas jokin ruuvi tipahti Vinskin pääkopasta kun hän alkoikin toimia. En tajua tätä, olenko itse niiin paljon parempi loppuraveissa vai onko Vinski vaan kuuliaisempi laukan jälkeen. Ei hajuakaan.
Vinski kääntyi tosi hyvin, heti jos tuli kääntöongelma, tajusin sen johtuvan mun pään asennosta ja tadaa, sitten toimikin taas. Rauhallista ja kivaa ravia. Vähän oli pää ylhäällä, mutta välillä Vinski tajusi hiukan laskea sitäkin (lisää tällaista "wnb good rider"-juttua) Sitten loppukäynnit.

"Hienosti väisti ja hienot laukat ja kaikki oli niin täydellistä ja balabalablla" No joo, ei ihan. Mutta kyllä Marianne taas oli niin ylpeä luuseri oppilaastaan. Höh, mä en niinkään. Laukat ei ollut parhaimmistoa, väistöt oli aika surkeita. Ja kun mua ottaa aina niin pahasti aivoon kun Vinski ei käänny, ääh. Tänäänkin Marianne huutelee että käännä ohi, älä siirry käyntiin. Mutta kun en mä saa. "Saat sää" Ääh. Se tuskastuttaa, kun tietää että joskus se elukka kulkee niin hyvin. Mutta ei vaan nyt.
Sitten alas selästä. Ja ennenkuulumatonta, rikoin housuni! (Ei, en toki ole sitä itkenyt kun äiti totesi ettei niitä korjatuksi saa..) Liu'uin tyylivapaasti ihan liian lähellä satulaa ja hups, menivät rikki. Mun uskolliset, 2½ vuotta vanhat housut. Ärsyttää, ihan lievästi. Ärsytys onkin ihan oikeasti tämän päivän sana.

Pistin Vinskin pois ja Marianne tuli mukaan hehkuttelemaan kuinka tyytyväinen on. Mun oli vaikea liittyä ilonpitoon näistä syistä:
Masentaa kun Vinski ei käänny alkutunnista.
Masentaa kun housut meni rikki.
Ja koska olin niin rampa, tunnilla meinasin kuukahtaa alas selästä, tunnin jälkeen kävelin melkein seiniä päin, en voinut kumartua kun selkä oli ihan kipeä. Kotiin en meinannut päästä, en vaan jaksanut polkea. Vika on nyt kunnossa, ei riitä kunto näin moneen Vinski-tuntiin.

No joo, kotiin sitten, hitaasti mutta varmasti. Joka tapauksessa teksti oli huono, tunti oli huono (olin niin huono :D) housut on rikki.. Kaikki mättää.
JA MARIANNE KEHTAA VÄITTÄÄ ETTÄ MENIPÄ HIENOSTI. EI USKO ITSEKÄÄN.

Kun ei suju, voi aina syytellä

Saavuinpa tallille. Meitä oli tunnilla vain neljä ja minä jatkoin Vinskin kanssa. Kääk. Lisäksi tunnilla Kaisa, Elvis ja Simo. Vinski oli ekalla tunnilla, joten hihhuloin ympyrää, kunnes viimein oli vuorossa meidän tuntimme.

Nousin Vinskin selkään (oikeasti nousin, en vuorikiipeillyt) ja lähdin kävelemään. Vinskipä oli reipas. Kääntelin sitä ihan vähän, olin tyytyväinen vauhtiin ja tunnin tyhjyyteen. Jäimme sitten lähes heti pääty-ympyröille, ponit toiselle, hevoset toiselle.
Ensin käveltiin ympyrällä. Olipa niin vaikeaa.. Vinski halusi seurailla Kaisaa ja jotenkin meillä oli juttu ihan hukassa tänään.
Käynnissä pysyttiin vielä joten kuten ympyrällä sentään. Lähdettiin harjoittelemaan siirtymisiä. Ensin käynnin sisällä. Eli puolet ympyrästä pidempää, puolet lyhyempää käyntiä. Mäkin sain tänään yritettyä paremmin, kun sain taas kunnolla sisäistettyä mitä pitäisi tehdä kun haluaa vaikuttaa askelpituuteen. Vinski lyhenteli (tai mahdollisesti hidasteli) varsin hienosti ja kyllä se askel pääsi taas venymäänkin. Ihan kiva.

Mutta, heh, siirryttiin kevyt raviin. Juu niin siirryttiin joo..

Vinski ravasi reippaasti ja hyvin epähallittuna. En jaksa muistaa montako kertaa juoksimme toisten ympyrälle. Oli niin vaikeaa. Vinski kaahasi välillä, juoksi oikein pois alta -> toisten ympyrälle. Välillä se ei vaan kääntynyt, ei vaikka käveltiin -> toisten ympyrälle.
Mulle tuli kyllä niin epätoivoinen olo, kun kävellään ja koitan kääntää ja ei vaan onnistu. Vinski tyyliin ehkä vaan ravaa toiselle ympyrälle. Istunta oli niin perfekto, kun Vinski ravasi toisten ympyrälle, mä seisoin jalustimilla sivuttain yms. Ääk!
Meidän piti ravissakin muuttaa askelpituutta, mutta mun ja Vinskin osalta se meni vaan siihen kun koitin saada sen ravaamaan ympyrällä, Kaisaa seuraamatta ja juoksematta kuin tuuli.
Sitten piti tehdä kaksi käyntisiirtymää. Ensin kevyt ravista, sitten jäätiin kokonaan harjoitusraviin. Mä istuin ravissa välillä ihan pirun hyvin, jotain positiivista :D Mutta muuten, Vinski juoksi alta pois, siirtymät venyi ja venyi ja venyi, kun ei Vinski vaan jaksanut hidastaa. Toisten ympyrällä käytiin vähän väliä, meidän ympyrällä kiemurreltiin. Mä koitin istua siellä ravissa, myös hiljentäessä. Mutta kun se oli niin vaikeeta ja mulla sattui selkä ja maha ja kaikki, joten oli vaan niin helppoa nousta jalustimille. Ääh :(

Sitten oli vuorossa käyntitauko ja laukkatyöskentely. Mun mieliala parani rahtusen (kyllä, mä harkitsin monta kertaa vakasti hyppääväni selästä alas ja taluttavani hevosta lopputunnin. Meni hermot siihen omaan kiskomiseen ja Vinskin kuuntelemattomuuteen.) Oli jälleen tarkoitus laukata puoli ympyrää, ravata puoli ympyrää (nyt tehtiin helpommin, nostettiin aina siitä kentän keskeltä, ei pelkoa ettei ratsu käänny.) Tjaa...
Eka nosto epäonnistui, tuli vain ravia. Mutta seuraava onnistui, käynnistä. Hienosti me laukattiin. Alkuun mä vähän koitin tehdä Mariannen mieliksi ja ravata sen toisen puolen. Sainkin yhden noston onnistumaan ravista! Valitettavasti Vinski kaahaili pois alta yms, joten nostin sitten vaan käynnistä muuten. Laukka nousi tosi hyvin, joku pari epäonnistumista tuli ehkä. Mahdettiinko mennä toisten ympyrälle? Ja mä istuin niin hyvin laukassa, kädet oli niin hyvin mukana. Mä olin niin tyytyväinen :) Siis kun siirryttiin käyntiin, niin silloin mä pompin hullun tavalla ilmaan, mutta laukassa, laukassa mä istuin.
Alun nostoissa oli ongelmana kun ohjastuntuma katosi koko ajan ja tuli ihme nykimistä siinä nostossa. Parani sentään loppua kohden. Ja Vinski ei vaan millään voinut kulkea siellä missä piti. Laukkasi kyllä oikeassa kohdassa, mutta se kiemurtelu nostokohdassa... Kerran tippui laukka raville, muulloin hiljensin itse.

Toinen suunta sujui samaan tapaan. Paitsi että tähän suuntaan juostiin koko ajan toisten ympyrälle.. Mua otti lievästi päähän tämmöinen, varsinkin kun viikko sitten kyseinen ratsu kulki kuin unelma. No laukat oli hyviä.

Marianne sanoi että mun ja Kaisan pitäisi ottaa vielä yksi nosto. Mä en saanut nousemaan. Ja sen jälkeen todettiin että loppuraveja. Kysyin kumminkin että saanko nostaa sen kerran vielä, jos saan hevosen siihen nostokohtaan. Lupa tuli, mutta Vinski ei millään voinut mennä sinne kentän keskelle. Niinpä laukattiin (ja reippaasti) yksi pitkä sivu. Sitten loppuravit. Tiedä häntä mitä tässä sitten tapahtui, katsoinko minne menen, pidinkö ohjan huomaamattani paremmin, vai oliko Vinski vain väsynyt ympyrätyöskentelyyn. Anyway, Vinski kääntyi loppuraveissa taas aivan loistavasti. Siellä me mentiin, oli kuka vain edessä, silti Vinski kääntyi hienosti. Ravasi tosi reippaasti. Ah.

Loppukäynnit. Marianne totesi että laukat oli tosi hienoja. Muuten sitten kaikki olikin ihan surkeeta :D (no okei, ei se nyt ihan noin sanonut, meinasi kuitenkin) Sanoin vaan että siinä on ongelma kun pitäisi siirtyä käyntiin, niin ei Vinski hiljennä jos mä pompin ja sitten nousen jalustimille.
Pitäisi kuulemma opetella, eikä mennä mukavuusalueilla. Niinpä tuo taitaa olla. Mutta en halua pomppia kilometriä ilmaan ja jumputtaa ties missä kun siirtymä piti tehdä noin kaksi kierrosta sitten ;)
Ehkä tämä menee siihen kaartiin joka on vaan vaikea, niin vaikea tehdä kun on liian vaikeeta ja sellaista. Vaikka muuten mä aina pyrin tapattamaan itseni, tekemään kaiken mitä pitää.. Niin lintsaan just nämä ravista nostot ja käyntiin siirtymiset Vinskin kanssa. Se nyt on vaan niin iso :D En mä pysty istumaan ja ajattelemaan samaan aikaan, pelkkä harjoitusravi onnistuukin nykyään.
Ja sitten ongelmana on myös mun selkä. Se on kipeä, kipeytyy ratsastaessa (ei kannata tipahdella.) Äh.. Kaipa se siitä, sainhan mä sentään yhden noston ravista. Mutta kyllä mä tänään huomasin että alkaa verottaa tämä Vinskillä ratsastelu, kolme kertaa peräkkäin on liikaa mulle :D Pyöräily kotiin oli haastavaa kun jalat oli ihan makaronia, selkä on kipeä, maha on kipeä. Vinski on raskas hevonen.

No joo, loppukäyntien jälkeen keskelle ja hevonen talliin. Vinski käytävälle. Ensin oli ongelmana kun en tiennyt aivan varmaksi mikä on Vinskin riimu. Pistin Vinskin sitten hienosti pois, Vinski seisoi niin kiltisti, oli siinä siliteltävänä.
Sitten seuraava ongelma - ajattelin että Vinski taatusti tarvitsee loimen kun se oli ihan hikinen. Mutta minkä loimen? Juttelin Vinskin kanssa, mietittiin yhdessä. Lopulta löysin yhden loimen missä luki Vinskin nimi, joka oli Vinskillä tiistainakin siinä mun tuntia ennen. Pistin sen sitten hevosen selkään ja vein hänet taas sinne jumalan selän taakse. Vinski on kauhean kiva siellä karsinassaan, on siellä korvat tötteröllä. Mutta siellä on tietty rauhallisempaa, ei tartte ottaa ihmisiä vastaan hampaat ojossa.

Talliin, puuhailin jotain ja keksin sitten että harjaanpa Nikkiksen. Se ei ole ollut tänään tunnilla ja kun ei ollut tekemistä. Ensin se oli aina yhtä hurmaava. Pyöri ympyrää, tarjosi takamusta. Hetken aikaa kun roikuin riimussa kiinni ja harjasin, niin simsalabim poni muuttui kuin taikaiskusta! Sen jälkeen se seisoi kiltisti paikallaan, korvat jopa hörössä, välillä vähän katseli mua ja muuten vain seisoi varsin tyytyväisen näköisenä. Tosin kun joku tyttö tuli sinne pyörimään, niin heti oltiin taas asiaan kuuluvasti korvat niskassa.
Harjasin Nikkiksen perusteellisesti, juttelin sen kanssa ja poni oli niin kiltisti. Se on varsin mukava poni kyllä, tarvitseehan sitä nyt ensin vähän kokeilla että onko nyt ihan pakko jossei halua. Sitten kun huomaa että kyllä, nyt on ihan pakko, niin sitten se seisoo noin tyytyväisenä ja kilttinä ponina siellä. Se on aina kiva kun "alkaa sujumaan" vaikka se olisikin vain karsinassa seisomista uhittelun jälkeen.
Kortti tuli kirjoitettua ja kotio sitten. Ja mun kortit oli taas oikein suosiossa. Ja kerroin jopa että pistin Vinskille (takuulla väärän) loimen. Oli kuulemma älykäs idea. Mua jäi naurattamaan sanavalinta :D

Tuntiin olen.. No en niin kauhean tyytyväinen. Lopputunti sujui hyvin, loppuravit ja laukat. Mutta alku oli monien tekijöiden vuoksi hyvin huono.
Olen kyllä ilokseni todennut että laukka sujuu jo oikeasti varsin hyvin. Nyt viime aikoina olen vaikka kuinka monen tunnin jälkeen todennut että laukka meni hyvin, olen tyytyväinen laukkaan, laukka oli paras osio tunnissa.
Se on hieno fiilis. Samoin kun se että istuin siellä tänään tosi hyvin.

Mulla on muuten jotenkin sellainen tunne etten mene Vinskillä tiistaina. ;) Katsotaan olenko oikeassa. Vinski on mukava, mutta liian iso. Tai ainakin näin useasti ratsasteluun liian iso.

Tilastojen lukua, ja ulkoasun muuttoa

Mäpäs bloggailen paljon. Hieman ristiriitaista kun nämä monen kymmenen lukijan blogit päivittelee sitten sen kerran viikkoon jos silloinkaan ja niillä olisi ehkä vähän järkevämpää kerrottavaa kuin mulla. Miten vaan, itselleni kirjoitan tunteja. Ja nämä muut hölötykset on.. en edes tiedä kenelle :D

Mä luin tilastoja taas pitkästä aikaa. Nauroin, 7 katselu kertaa Singaporesta.
Että miten vaan.

Ja avainsanat/hakusanat joilla blogi löydetty. (okei, noi 500 millanpikkublogi-hommelia on suurin osa ihan mun itse hakemia. Koulussa ei siis ole parempaa tekemistä.)

millanpikkublogi.blogspot.com 34
millan pikkublogi 17
millanpikkublogi 6
metsäkylän vinski 4

"maskun ratsutila" 1

pomppiva laukka istunta 1 (Ai siis miten tämä muka liittyy mun blogiin!?)

ratsastus paikkoja maskussa 1

rock tyyli 1 (hmm..)

sinut kerran löysin ystäväin 1 <3

suitsien ristitys 1

Äh, mä haluaisin niin tehdä jonkun ihanan otsakekuvan. Siis ihan vaan sellaisen että siinä olisi monta kuvaa ja tälleen, ei sen ihmeempää. Mutta en osaa. Tai ehkä osaisin, mutta mulla on vain Paint, jolla en kyllä pysty kuin tuhoamaan kuvia :D

Huomisiin sitten vain. Mäkin koitan rauhoittua, kirjoitan nykyään ihan älyttömästi turhia sepustuksia tänne. Miten joskus saatoinkin kirjoittaa vaan kerran viikkoon...