Ku ei vaan toimi

Eilen koneelle.
Luin nopeasti blogit, sitten aloin kirjoittaa sielun tuotettani. Netti kaatuili vähän väliä ja paiskoin konetta pitkin seiniä.

Teksti oli vihdoin valmis. Upea ja kaunis tekstini.
Painan julkaise nappia.
Mitään ei tapahdu.
Painan uudelleen
Mitään ei tapahdu
Kuin raivotautinen rämppään mokomaa nappulaa
Mitään ei tapahdu
Tallennan tekstin koneeni uumeniin (ja toivon ettei kone räjähdä nyt) ja lähden tekstin kirjoitustilasta
Pääsen sivulle, joka ei koskaan lataa.

Netti oli mennyttä. Juoksin ympäri taloa koneen kanssa. Ei vaikutusta.

Tästä johtuen teksti tulee hivenen myöhässä. Täällä on luonnoksissa lähes se koko teksti (siitä puuttuu ihan vaan omat pohdinnat puoliksi, ja loppukäynnit) mutten nyt jaksa miettiä mitä kaikkea kirjotin sinne loppuun.

Tosiaan, pistän sen tekstin heti kun saan netin toimimaan meillä. Kun se teksti tosiaan löytyy koneestani ihan kokonaan :)
Nyt tämä kamaluus tapahtui, jo toinen kerta!! kun en saa julkaistua tekstiä ajallaan.
No, jos tänään toimii netti, niin mä laitan sen tekstin heti illalla, ja sit kirjotan tän päivän tekstin.
Jos ei toimi, kirjotan tän päivän tunnin koneen uumeniin ja toivon ettei kone hajoa, ja julkaisen mokomat sieluntuotteet heti kun netti lähtee toimimaan.

Enhän mä kuitenkaan halua että unohdan kaiken tähdellisen ;) Vaikka vähän vääränä päivänä tulisi, niin mitään ei kuitenkaan saa unohtaa

Mutta olen tyytyväinen, onnellinen siihen että meillä ei toimi ollenkaan netti. Pelästyin että mun kone on vaan rikki :)

Tosiaan, tekstit tulee kunhan netin saa toimimaan. Voin tähän kumminkin kertoa että eilinen tunti oli niin jäätävän näköstä että hertsileijaa, mutta ei sen ollut tarkoituskaan olla mikään ratsastustaiteen huippuhetki :)

PiZap

Intouduin, kun ei nyt muutakaan tekemistä oo :D

Musta tää on jotenkin tosi kiva :)

Arvatkaa mikä homma täs oli :D

Onkohan tää isompi, mitä toi banneri?

Elviksen kappale

Terveiset 70-luvulta

Tulipahan vaan mieleen että oliskohan toi aikajana kuva isompi, mitä toi kuvakollaasi. Eli pitäiskö banneri tehä aikajana kuvana? Ku toi kuvakollaasi tossa näyttää aika isolta :)

Sitten mainitten tähän nyt vielä että tosiaan, kommentoida saa, mut saa tulla haukkumaan anonyyminä :D
Jos jollain on ideoita, niitä saa sanoa. Jos jollain on kysyttävää, niin antaa palaa.
Tosin en usko että kellään mitään sanottavaa on muttamutta :D Tiedätte taas. Kun en tosiaan ala kysellä että moi, minkäs erikoispostauksen teen tai moi, teen kysymysvastaus-postauksen, kyselkää <3<3 ku tiiän että mä vaan nolaisin itteni ;)

Harvinaisen Tarmokas päivä

Tänään sitten tallille, ja taas sitten tuulee. Tietenkin. Ainahan sitä tuulee. Ja heti kärkeen ilmoitan, etten huomenna tallille mene. Meen Myllyy :D Olen paha ihminen. Mut päätin uhrata tallin ja ratsastuksen, siitä on ikuisuus ku oon viimeksi ollu Myllyssä noitten kanssa :)

Mutta joo, tallille. Ja minä menin Elviksellä. Voi hitsit, kyllä kyrsis :D Tunnilla myös Roosa, Kaisa, Pomo ja Simo (huomaa kuinka vaikeaa kirjottaminen on, yks sormi ihan jäykkä ja kipee, kädessä sellanen ihana haava yms.) Elvis oli tokalla tunnilla, joten istuin kentän laidalla ihailemassa ratsastusta. Ja kävin Simon vieressäki! Ensin sitä talutti yks tyttö, sit mun piti mennä. Juoksin jokusen kierroksen siellä, se muuten onnistui ihmeen hyvin. Tarkotushan oli ravata. Ihmeen hyvin sain Simon liikkeelle. Hmm, tietty joo Marianne oli sen käyny ajamassa alussa liikkeelle, mut silti :D Hölkkäsin Simppelin kanssa, sitten kun ne jäi käyntiin livahdin pois sieltä ku oli ihan pakko lähteä vessaan.

Sitten alkoikin jo meidän tunti, joten kävin loikkaamassa Elviksen selkään. Jaa-a. Siis no siinähän on aina puolensa ja puolensa. Toisaalta jos aikasempi ratsastaja on sellanen jännittynyt ja aloittelija ja pieni ja vaikka mitä muuta, niin toisaaltahan se on harmi kun sitten poni jatkaa sitä possuilua myös seuraavalla tunnilla. Toisaalta, sen voi myös ajatella niin päin, että nyt on tämä haaste, täytyy saada tää kulkemaan. Puolensa ja puolensa.
Lähdettiin käyntiin ja Elvis oli niin raivostuttava. Sellanen putkiaivo tuntijuna oikeen. Poni laahusti eteenpäin niin laiskasti että ei mitään rajaa. Alkukäynnissä tein voltteja ja patistelin paksukaista eteen, siinä juuri onnistumatta. Huoh. Otin myös jonkun yhden pysähdyksen. Olen todennut että teen pysähdyksiä aivan liian vähän! Tartteis tehä enemmänkin.
Koitin saada Elviksen asettumaan ja kulkemaan eteen. Vaan kyllä se oli myös vaikeeta, ei luoja. Onneksi kun suunta vaihtui, alkoi ponistakin löytyä hieman lisää vaihteita.

Heti Mariannen palattua lähdettiin alkuverryttely raveihin. (Kyrsii jo ajattelu) Elvis ei millään meinannu lähteä raviin, vaan jumaliste kiemurteli jotain käynnin tapasta kentän keskellä. Nyt alkaa taas raivostuttamaan jo tää ajattelu.

Tosiaan, ravattiin. Elvis kääntyi hyvin, mutta ravi ei mennyt eteen lainkaan tarpeeksi. Poni laahusti puolella teholla, eikä millään voinut noteerata mun vauhdittamista. Tein myös yhden siirtymän, ja sitten ei taas voitu siirtyä takas raviin, vaan kiemurreltiin ympäri kenttää. Mistä tää tapa nyt on tullut, ei muka ollenkaan enää eteenpäin päästä, vaan aina kiemurrellaan kentän keskellä? Alkaa hieman ottaa tässä päähän. Seuraavaksi otan raipan ja näytän taivaan merkit jos vielä tulee tätä kentän keskellä pyörimistä. Joo, tietenkin. Elvis kumminkin kilttinä ponina lähti hyvin pienehköin pyynnöin raviin ja uralle. Mutta silti, kun ei se sais niinku yhtään juntturoida siellä keskellä.

Lähdettiin ravissa tulemaan jo tutuksi tullutta kokorataleikkaata kohti Mariannea, ja siitä taas täyskaarrolla suunnan vaihto. Elvis tulla lönkötti tasaisen tappavasti, se ei sitten ollut minun eikä Mariannen mieleen. Sitten poni kiemurteli ja kaikki oli vielä edessä. Ei ole niin vaikeeta. Koitin painaa vähän joka pohjetta ja käyttää joka ohjaa ja lopulta tuntu vaan siltä että painan kaikkea ja mitään ei tapahdu tai vaihtoehtoisesti poni mennä kiemurtaa kokorataleikkaalla kuin pieni luikero. Myös mulla oli henkisiä ongelmia, kun en millään muistanut vaihtaa kevennystä täyskaarrolla, vaikka kokorataleikkaalla sen muistinkin.
Ja lisää ongelmia kevyessä ravissa, mun kädet nimittäin. Vähän väliä tuntuma lähtikin joraamaan ja nyki tyhjää ja äh äh äh. Eihän tästä tule taas yhtään mitään, olin tosi kypsä näihin kevyt raveihin.
Lopulta saatiinkin hieman kävellä. Istuin alas ja tein hirveen hienon siirtymän käyntiin :)

Käveltiin hieman kun Marianne kehitteli meille tehtävää. Se päätti että tehdään harjotusravi tehtävää. Sitten hetken päästä se ilmoitti että alotetaanki laukkaaminen jo nyt. Lopultahan me tehtiin siis kumpaakin :)

Kuvan oikea puoli tultiin siis harjotusravissa, vasen laukassa :) Ja anteeksi, edelleen tein sen läppärin hiirellä.

Eli tosiaan, tehtävä kulki nimellä loiva nelikaarinen, vaikka mun nähdäkseni siinä on viisi kaarta ;) Tuolta mennä pujoteltiin rauhallisessa harjotusravissa. Ja se oli muuten oikeesti vaikeeta, noi kaks tötsää oli meinaan keskemmällä, joten siinä kiemurrellessa sai heti tötsän kohalla vetästä uukkaria ja aikaa ei ollut paljon ja apua apua :D C-kirjaimella sitten nostettiin laukka ja pitkä sivu laukassa, sai tehdä myös ympyröitä jos halus.

Lähdettiin tulemaan ja ei luoja. Elvis ravasi turhan kovaa ja meidän kiemurteluyritys oli naurettava, ei sitä sellasessa vauhdissa suoriteta :D Sittemmin tultiin välillä ihan täysillä toi kiemurtelu, välillä löytyi rauhaisaa ravia ja kaaret onnistui hyvin. Tosin välillä Elvis ei millään, ei todellakaan, voinut mennä esim kulmaan, uralle, pois uralta tms, jolloin reitistämme tuli merkillinen kun koitin juntata jukuroivan pounin takaisin paikalleen.
Laukat nousi oikein hyvin. Välillä vähän kiemuroitiin nostokohdassa (eikä voitu kulmaan mennä) mutta aika hyvin sain Elviksen ravaamaan siellä lyhyellä sivulla. Ja joo, laukat nousi. Poni ennakoi aika usein, välillä malttoi odotella. Tosin en nyt päästänyt sitä itse kaahaamaan, vaan piti odottaa mun nostoa ;)

Laukat oli alkuun aika hyviä, ja tähän ekaan suuntaan intouduin tekemään myös päätyvolttia. Pari ensimmäistä yritystä jäi vähän keskeneräseksi, mutta loppuun sain yhden onnistuneen voltin tapasen. Ja olin tyytyväinen. Vaikkakin mun laukassa kääntäminen oli aika hupaisaa :D Sitä viimistä volttia tehdessäni tajusin, että mullahan on tää ulkojalka ihan suorana taaksepäin ja sit se heilu siellä ihan merkillisesti. Heh.
Ja kyllä mä yritin laukassa istua, mutta pompin ihan hirveesti.

Vaihdettiin suunta, käveltiin vähän. Muuten samoin, mutta nyt kiemurtelu käynnissä.
Se onnistui jotenkin, koitin nyt sitten vähän keskittyä asettumiseen ja taipumiseen. Ravissa ei siihen niin paljon ehtinyt huomiota kiinnittää kun piti panikoida että ehditäänkö edes kääntyä.
Tosin, pari ongelmaakin ehti tähän tunkea. Elvis ei yhdessä vaiheessa voinut millään kääntyä, vaan mennä töpötti uraa pitkin. Tök tök. Sitten, kerran jätin pujottelut ja menin vaan suoraa uraa. Seuraavalla kerralla poni ei millään voinut enää kiemurrella, kun "ei äskenkään" Muutenkin alkoi välillä tuntua että poni vaan menee silmät ummessa samaa reittiä ku viimeksi, siksi tein ihan mielellään sinne kaarteisiin voltteja. Halusin että poni sentään kuuntelis mua, eikä vaan kulkis muistin varassa.
Laukat nostin käynnistä ja nousi aika hyvin. Tähän suuntaan ei poni kääntynyt yhtään. (hah, ja ekassa laukassa hyppäs täydestä vauhdista kentän aitoihin, se väisti kakkakasaa ;) )
Vähän sääli kun ei millään kääntynyt. Mutta olin tyytyväinen kun kerran tippu laukka raville ja sit sain nostettua laukan takas :) Vaikka oltiin jo pitkä sivu laukattu ja vaikka multa putos jalustin heti. Jee :D

Sitten loppukäynnit ihan. Periaatteessa ihan okei. Tunti oli tosi kiva ja hankala. Mutta ärh, raivostutti taas se poni. Ja minä. Mut niinku ei mitään tapahdu. En kestä.
Kuitenkin olin siihen tyytyväinen kun harjotusravi meni hyvin. Istuin kivasti. Laukat sujui ihan kivasti, vähän nyt kääntyminen oli vaikeeta ja en istunut. Mut joo :D
Mutta joo, tunti oli kiva, ja periaatteessa on oon jossain määrin tyytyväinen. Enkä mä nyt niin pettynyt ja vihanen oo mitä täällä oon :D Se on se Elvis vaan :D
Marianne totes vaan että laukassa istuin jo paljon paremmin. Mielenkiintosta. Vähintäänkin.

Loppukäynnit ja sitten keskelle ja alas. Poni talliin ja harjasin sen nopeasti. Sitten kortti ja pesin kuolaimia. Ja salakuuntelin keskusteluja, lol.
Ja heh, pääsin kattomaan sitä vauvaa :) Tarmoko se oli :D
Tosiaan, Marianne otti Kittyn ja Tarmosen kentälle ja siellä ne juoksi. Tajutonta kuinka pieni sellanen varsa on :D Aivan älytöntä. Ja näytti raa'alta kun iso lihava mamma kävelee pienen ja hennon poikasen päältä :D
Ja siinä on nyt nuorin varsa jonka oon nähny, eihän toi tumma herrasmies ollu ku joku 3-4 päivää vanha. Söps (:

Katsellaan jaksanko mennä tallille torstain tai perjantain. Muuten sitten tiistaina :) Elättelen toivoa jostain muusta kuin Elviksestä, mutten usko sen tapahtuvan :D

Oma haavemaa

Tänään sitten tallille. Ihana päivä taas, lämmintä ja ihanaa. Jätin tänään kaulurin ja hanskatki pois, jee :D Kesä tulloo. Ratsastaessaki ainoa talvinen vaate oli pitkähihanen. Tosi talvinen, mut joo :D Ihanaa kun tulee lämmintä.

Saavuin siis tosiaan tallille ja sitten taulua lukemaan. Mukava yllätys, en mennyt Elviksellä. Pomolla. Olin oikeestaan ratsuvalintaan tosi tyytyväinen. Mietin etten tänään yksinkertasesti halua mennä Elviksellä, koska eilen oli niin hermot kireellä illalla. Ja Pomolla oon nyt halunnu sen takia mennä ku oon halunnu todistaa itelleni etten mä nyt enää sitä pelkää ;) Meidän tunnilla oli myös Vinski ja Kaisa. Ihana avaruus.
Pomo oli tokalla tunnilla, joten kattelin vähän tuntia. Elelin siellä omissa kuvitelmissani ja sen takia jäädyin. Mut ei voi olla kylmä, en tosiaan laita takkia.
Sitten auttelin pistään Vinskin kuntoon. Ja lopulta oli meidän tunnin vuoro.

Kiipusin Pomon selkään ja siirsin ponin käyntiin. Olin ennen tuntia keränny jotain mystistä voimaa, ajattelin että onnistun, enkä jännitä. Kaikki menee täydellisesti.
Pistin Pompelin sitten liikkeelle. Ensin se vähän kokeili tarviiko kääntyä, vai voiko kuljeksia possujunassa, pian se kuitenkin ymmärsi että käännyttävä olisi. Vähän oli kulkeminen sellasta vaivalloista, välillä sai hieman komentaa kääntymään, sitten Pomokin tykkäs kyttäillä ulospäin ja vielä se kulkikin vähän hitaasti. Alkukäynnit kuitenkin sujui varsin hienosti, mua ei jännittänyt ja kyllä niistä volteista nyt jotain tuli. Mä olin aika tyytyväinen.

Lähdettiin käynnissä tulemaan niin, että kokorataleikkaa, sitten täyskaarto jotta voitiin taas tulla kokorataleikkaa Mariannesta poispäin. Ja tämä oli niin vaikeaa :D No ei, kyllä me Pompelin kanssa osattiin. Mentiin hienosti (tosin tein täyskaarron aina puoli kierrosta liian aikasin, kun en nähnyt uralla kävelyssä niinku mitään järkeä.) Vähän kokorataleikkaalla jouduin ratsastamaan (kuulostaa pölöltä, ajatelkaa aivoillanne :D) jottei Pomo olis vaan löntystäny kiemurrellen koko reittiä. Marianne laitteli tötsiä merkkaamaan kokorataleikkaata ja pian lähdettiin tulemaan niin että koko ajan tultiin kokorataleikkaata. Meni ihan kivasti. Vähän Pomo tosiaan hidasteli kokorataleikkailla, ja vähän oli vaikeaa kulkea suoraan. Noh.
Suurin ongelma oli siinä, kun jossain välissä Pomo päätti ettei millään voi kulkea yhdestä kulmasta, ja vetäsi jo kaukaa kierrellen sen kulman. Enkä mä vaan oikeen saanu ponia sinne :D Muuten mentiin varsin kivasti. Aivan, paitsi että mua alko jo ärsyttää ohjastuntuman epätasaisuus. En tiedä kummasta johtui. Kun mulla periaatteessa oli ohjat yhtäpitkinä, mutta silti se koko ajan oli niin että vasen ohja nyki tyhjää ja oikeassa oli kaikki Pomon paine.

Kun tää sujui käynnissä joten kuten, siirryttiin kevyt raviin. Pomo siirtyi kunnon kaahailuraviin. Mutta mua ei pelottanut! Koitin kevennellä ja pidätellä vähän. Pomo kääntyi alusta asti kokorataleikkaille, josta olin suorastaan yllättynyt. Muuten ei poni hallinnassa ollutkaan, joten pian Marianne pysäytti meidät ja pidensi jalustimet sellasiks hervottoman pitkiksi. Ja piti tsemppipuheen "sä muuten varmana opit vielä tätä ponia ratsastaan"
Siirsin Pomon sitten raviin takasin ja kauhistelin niitä julmetun pitkiä jalustimia. Mutta kyllä niistä oli apua, parin kaahaushetken jälkeen Pomo meinaan rauhottui. Mä keventelin mukavasti ja poni jopa ravasi jopa jonkin verran kuulolla ja mun alla. Jee :D
Ja kääntyikin äskeistä paremmin. Tein välillä vähän päätyyn voltteja ja sitten niitä kokorataleikkaita tosiaan. Pari kertaa oltiin mennä Kaisaa päin, mutta joo.
Ja valitettavasti alun hyvä ravi ei ihan koko aikaa kestänyt, vaan jossain vaiheessa tuli taas vähän sellasta alta pois juoksevaa ravia. Vaan onhan tämäkin jo hyvä alku.

(Yhdessä vaiheessa muuten yllättäen kävi niin, että Pomo lähti kesken ravin kulkemaan ihan mystisesti. Se niinku meni jotain ravin ja laukan sekotusta. Jotain outoa. Pidättelin hiukan ja pian se lopetti tän sekasikiöaskellajin. Mut sit se ihan taatusti alko peitsaamaan siellä. Tai sit se vaan huoju jotenkin ihan hallitsemattomasti siellä. Kummastelin tätä tosi paljon, miksi se nyt ei voinut ravata.
Mainittuani siitä outoudesta Mariannelle, sain kuulla että siltä on näemmä kenkä irti. Eipä muuten tullu mieleenkään, opittu jotain uutta taas)

Siirryttiin sitten käyntiin, ja käveltiin hetki. Marianne pisti tötsiä samaan tapaan kuin tiistaina. Nyt piti sitten toinen puoli kentästä mennä ravissa, toinen käynnissä. Ja tötsien väli piti aina tulla lyhyemmässä askeleessa. Käynnissä nyt ei lyhentynyt, ei hiljentynyt, ei tapahtunut yhtään mitään. Pomo vaan painoi eteenpäin sammumattomalla energialla. En osaa.
Ravi sujuikin hivenen paremmin. Ensin poni oli täysin varma että vuorossa on laukannosto, joten se kaahaili vähän laukan puoleista ravia siinä. Koitin vaan keventää rauhassa ja rauhotella myös ponia. Tötsillä ei näin alkuun mitään tapahtunut, ja mun kevennyksen hiljennys ja mataloitus oli taas sellasta ihme säätämistä että hurraa vaan. Marianne sitten totesi pian että mä voisin mennä harjotusravissa.

Tuli siinä kohassa mieleen että et oo tosissas. Poni paino tuhatta ja sataa ja sit pitäis vielä istua alas. Nielin pelkoni ja istuin. Ja pompin holtittomasti :D Marianne käski vaan istua ja välistä se onnistuikin. Välillä istuin tosi hyvin ja Pomokin rauhoittui ravaamaan tosi nätisti. Jee.
Kun onnistuin istumaan sain myös Pomon hieman rauhottumaan siinä tötsillä. Joo hidastamaan, mutta on sekin alku. Onnistuin muuten kertaalleen niin hienosti, Pomo hiljensi tötsillä hienosti ja sitten jopa sain sitä eteenpäin. Ah

Ongelmia oli sitten siinä ettei Pomo siirtyny käyntiin sillon ku halusin, jolloin sitten nousin jalustimille x-x
Sitten Pompeli myös hieman kiemurteli, tunki sisälle. Hmm. Ja sitten se tietty myös kammoksui esteitä. Jäiks. Kierreltiin parin kierroksen ajan se kulma/pääty kaukaa. Sitten uskallettiin jo sinnekin.

Kun oltiin tarpeeksi tätä tehty, otettiin vielä nopeat loppukeventelyt. Jätimme laukat, koska olimme niin harmonisesti kasanneet minut suoran puoleiseksi. Laukka olisi vaan tuhonnut koko järjestelmän :D
Loppukevyt raveissa Pomo meni varsin kivasti. Rauhassa, kääntyi aika nätisti. No olin oikein tyytyväinen. Ja lopulta loppukäynnit.

Sillä kieroutuneella tavalla oli oikein mukava mennä Pomolla :D Mielipiteet ne niin muuttuvat. No ei, olin tosi yllättynyt ettei jännittänyt yhtään Pompelilla meno.
Mä olin oikein tyytyväinen. Vähän mun istunta taas feilaili, mutta mutta. Poni meni varsin hienosti, onnistuttiin tehtävissä. Eikä edes yhtään lähtöä tullut :D Eikä jännittänyt. Se on se tärkein. Vähän oli tänään käsi/ohja ongelmaa. Ehkä se siitä.
Ja Mariannekin oli oikein tyytyväinen. Jotta hyvin se meni.

Loppukäynnit ja sitten keskelle. Alas selästä ja Pomo talliin. Harjailin ponin suhteellisen reippaasti ja sitten kotiin.
Heh :) Hei hei

Mee eteenpäin ku sotilas

Päivää vaan, nyt ottaa helevetisti vaan päähän. En tiedä mikä. Poistin just koko tekstin ja alotan alusta, jos vaikka tulisi jotain. Ammun jonkun saatana.

Menin tosiaan tallille, aurinko paistoi niin ihanasti ja aivan mahtavaa. Lämmintä ja ihanaa ja apua apua. Tosiaan, jälleen kerran oli ratsuna Elvis, ja tunnilla mukana Roosa, Kaisa, Pomo ja Nikkis. Elvis oli tokalla tunnilla, joten istuin kentän reunalla tuntia kattelees ja nautin lämmöstä. Ihanaa.

Lopultakin alkoi meidän tunti, joten kentälle ja Elviksen luo. Jäätävän vaikeat jalustin säädöt ja selkään. En tiedä oliko jalustimet eri mittaset vai satula vaan vinossa. Hmm.
Lähdin kävelemään sitten. Elvis käveli silleen, ei laiskasti muttei kyllä reippaastikkaan. Keskiverrosti, vähän hitaasti. Ja mä olin niin jäykkänä taas, että raivostutti. Mä huojun siellä selässä ja ärh. Koitin keskittyä nyt käsien hyvään asentoon ja pidin nyrkkejä kiinni.
Tein tässä alkukäynneissä paljon voltteja, kääntelin ja vääntelin. Ei poni oikein asettunut, mutten niin paljon siihen kiinnittänyt huomiota, oli tarpeeksi työtä siinä että sai ponin kulkemaan minne halusin ja kädet pidettyä hyvin.

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin. Ensin oli vähän ongelmia kun ei Elvis millään voinut kääntyä. Kaikkien perässä vaan mentiin. Pian kyllästyin, painoin kaasun pohjaan ja hups, johan käänty. Vielä kerran oli laitettava poniin vauhtia ja kääntyminenkin alkoi luonnistua kun ei poni kerinny enää ajattelemaan ;) Alkuun se ravasi ihan kivasti, mutta vauhdin lisäämisen jälkeen se oikeen kiiteli. Mutta se oli mun mielestä kumminkin ihan hyvää kiitelyä. Liitelimme reipasta ravia, kääntelin paljon. Käännösten ongelma nyt oli se, että ne voltit levahti ja muutenkin käännökset oli hivenen huonoja. Tai siis niinku vaivalloisia. Kääntyi, mutta pitkällisen tahkoamisen seurauksena vasta.
Samoin ravissa pisti ärsyttämään mun älytön keikkuminen selässä. Ei pystynyt keventämään hyvin ja ärsytti oma avuttomuus. Mä en kestä. Onneksi sentään poni ravasi kivasti.

Lähdettiin tekemään ravissa niin, että kummallakin pitkällä sivulla oli pari tötsää. Näitten välissä oleva matka piti mennä hitaammassa ravissa. Ja ravi olis pitänyt saada hitaaksi pelkällä kevennyksellä.
Elvis mennä tepsutti niin innokkaasti, ettei siitä hiljennyksestä tullut mitään. Ensinnäkin en saanut millään kevennettyä hitaammin. Se oli mahdotonta.
Välillä Elvis hieman hidasti ravia, mutta oikeasti onnistuin vasta kahdella viimeisellä kerralla, jolloin Marianne käski ottaa ohjalla pidätteitä kun ei se onnistunut muuten. Huoh.
Sitten hieman käyntiä, jolloin annoin Elviksen laahustaa ihan rauhassa.

Vuorossa laukkatehtävä. Piti tehdä niin että toisella pitkällä sivulla olevien tötsien kohdalla siirrytään raviin, sitten harjotusravissa pitkän sivun loppu, sitten lyhyt sivu ja c-kirjaimella laukannosto. Laukassa pitkälle sivulle ja sitten tötsien väli hitaammassa laukassa, sitten vähän eteen ja siirtymä käyntiin takasin.
Duppaduu ja silleen. Elvis oli tosi innokas, olin saanut siihen vauhtia. Ensin se vähän kiemursi. Just siinä kohdassa kun piti raviin siirtyä, lähti poni tunkemaan sisälle. Naputtelin sen päättäväisesti uralle ja raviin. Kun siirryin raviin, tuli sieltä sellaista ravia että huh heijaa. Koitin istua siinä kiitelyravissa siinä pahemmin onnistumatta ja sitten poni suurin piirtein itse nostelee joka toisella askeleella laukkaa. Jee.
Pari kertaa Elvis lähti ite. Se oli muuten aika säälittävää kun poni laukkaa, multa putoo toinen jalustin ja saan sen hiljentämään raviin vasta pitkän sivun jälkeen. Noloa.

Mutta keskitytäänpä mun omiin nostoihin ;)
Joo, eli ensin nostelin ravista. Elvis paino täyttä ravia eteenpäin, ja toisaalta välillä se tunki kentän keskelle. Sain laukkaa nostettua ihan myös ravista, vaikkakin lopuksi otin parit nostot käynnistä ja jo ennen lyhyttä sivua. Laukoissa Elvis veti täysillä, joten joku laukan hidastus oli utopiaa. Kyllä mä otin pidätteitä siinä tötsien kohdalla, mutta ei poni niitä juuri noteeraanut.
Tänään myös sitten panostin omaan istumiseen. Ja itse asiassa istuin aika hyvin. Verrattuna viime tunteihin. Välillä pompin hulluna, mutta tosi hyvin. Kerrankin tuntui siltä että kädet voi pitää koukussa ilman että kiskon ponia koko ajan. Ja siis ohjatkin pystyi pitämään suht tuntumalla :)

Ja hei, mä sain pari hienoa onnistumista. Tosiaan, nostin siis käynnistä pari kertaa ja nää kerrat oli kauhean hyviä. Mun mielestä.
Laukka nousi hyvin, oli rauhallista. Ekalla kerralla sain Elviksen hidastamaan tötsillä (tosin heti siihen perään se siirtyi raviin) ja toisella kerralla sain Elviksen hidastamaan tötsillä ja laukkaamaan vielä sen jälkeen vähän kovempaa. Siihen oli hyvä lopettaa ja mä olin tyytyväinen.
Sitten loppuravia. Ensin painettiin menemään, mutta parin voltin ja pidätteen jälkeen poni rauhottui ja saatoin hieman antaa ohjaa. Ravailtiin kevyt ravit ja sitten loppukäynnit.

Jotenkin otti niin järkyttävästi kaikki päähän kun aloin kirjottaa. Nyt on fiilikset jo paremmat.
Ei tunti mitenkään kovin hyvin mennyt, tosi pettynyt oon alkuraveihin. No laukat oli aika hyviä, istuin ja sain otettua pidätteitä. Ja onnistuin melkeen kerran :) Se on ihan hyvä.
Kaikki muu menikin päin jotain.
Jos mä haluan mennä jollain ihan muulla ku Elviksellä huomenna. Veetutuskäyrät alkaa tässä nousta pikku hiljaa.

Mariannen mukaan istuin jo välillä hyvin laukassa ja kyllä se siitä lähtee. Ja enemmän pitäis käskee vaan :D


Loppukäynnit sujuivat varsin rattoisasti. Sitten keskelle ja alas selästä. Käveltiin ihan rauhassa talliin. Ja mä harjasin Elviksen niin maan perusteellisesti. Pitkällinen karvanpoisto operaatio ja muutenkin kunnollinen harjaus :) Sitten suitset ja kortti.
Ja odotellessani kyytiä sain hienon kaverin. Se kissa. Se Ram(p joka vivahtaa vähän pehmeän puolella ;) )o Hauska katti. Se kiipesi mun syliin ja siinä kykkisin silittelees sitä. Heh.

Huomenisiin. Nyt halun pian pian nukkumaan. Sillä miettikää nyt, huomenna mä meen ylihuomenna Jonnalle!! Jee :D

Tää perusangsti

Aivan on pakko siis mainita, että Bloggerin ulkoasu on siis muuttunut.

Ja tää on ihan hirveä. Näyttää joltain laitokselta. Miksi tarviikin uudistaa kaikki.
Tosin Blogger ja Youtube saa uudistaa ihan rauhassa, nää on niin tärkeitä nettisivustoja että niissä on pakko käydä, vaikka ovatkin ulkomuodoltaan ja käytettävyydeltään hirveitä.

Vihaan tätä. Miksi minua näin vihataan

"Mä tarjoon pitsat kaikille!"

Hmm.. Ehkä olen joutunut kuuntelemaan Ismo/Seppo älämölöä turhan paljon, tänään kuulin ratsailla päässäni pienen Sepon selittävän jotain :D Onneksi pikku-Seppo hiljeni yhden lauseen jälkeen. Hulluksihan tässä luultaisiin.
Ja hei, mä sain vähän paremmat fiilikset aikaseks tänään. Miksi? Koska ratsastin ilman takkia. Se on ihanaa :)

Elikkä, pyöräilin tallille, sellasella jumalattomassa tuulessa, TAAS. Ja tiedättekö sen tunteen kun heräät huhtikuun puolessa välissä ja näet ulkona LUNTA. Onneksi se sentään suli pois. Hirveää se oli silti. Ei enää voi mitää lunta tulla, ei ei.
Niin, pyöräilin tallille mukavassa auringon paisteessa. Taivas oli pilvetön ja ihanaa. En olisi uskonut, se aamun harmaa taivas/lunta pari metriä maassa ei oikeen enteilly näin mukavaa ilmaa.

Saavuin tallille ja kävin lukemassa taulun. Mulla oli Elvis (sanoin ;) ), mukana myös Kaisa, Vinski, Nikkis (ilman satulaa) Pomo eikä muita :D Kai
Luin taulua (tulee tyhmä olo kun seison lukemassa sitä taulua monta minuuttia, sit viel myöhemmin meen lukemaan pariksi minuutiksi sitä taulua. Varmistelua) ja sitten tuli hyvin miniatyyriset lapset siihen jotain selittämään, ja minä tietenkin salakuuntelin heitä luovasti. Jotain selittivät Nikkiksestä ja vaihdosta ja blaa blaa. Tästä minä sitten tietty heti tajusin että joo, mulla oli Nikkis mut sit se vaihdettiin.
Oikeassa olin, niin ne pienet mulle ihan kertoivat.
Hah. Mulla oli Nikkis. Lol.

Elvis oli kaikilla tunneilla, joten vaan hihhuloin ympyrää hylättynä ja vihattuna. Keräilin sitä ihanaa karvaa tallin lattialta. Ja lopulta menin kentän laidalle, en viittiny kauan olla siellä ku päätin nyt viisaasti ratsastaa ilman takkia.

Sitten vaan kentälle ja pienen ponin selkään. Tällä kertaa jalustimet oli reiän pidemmät kun eilen, eli sellaset sopivat. Tai siis ylipitkät :D (Just ton takia Elvis on ruma. Sen ulkomuoto on niin karsea, kattokaa nyt, sehän näyttää ihan rääkätyltä tossakin. Ei tarvi olla ku joku kuvakulma ja tosta saa laihan ja kuoleman sairaan näkösen)
Marianne tuli selittämään että kyllä se aatteli jotain muuta. Kyllä se aatteli. Ei se tienny mitä mieltä mä oisin ollu. Vastasin et kyl sekin ois käyny, tosin en ois voinu vannoa että kyydissä pysyn. "No tietenkin oisit pysyny" :D Onhan Marianne toisaalta ihan oikeassakin. Mähän putoan Nikkikseltä vaan joka toinen kerta.

Kyllä mä arvasin ettei Elvis ole tänään reipas.

Poni kulki kyllä eteenpäin ihan hyvin, muttei ilman pyytämistä. Aina välillä piti vähän laittaa eteen ettei se alkanut mummoilemaan. Koitin itse huojua rentona mukana jottei istunta sitten hidastais ponia. Ja sitten mä tappelin mun käsien kanssa, kulma ja nyrkit kiinni. Vaikeaa se kyllä oli.
Alkukäynnissä tein vähän voltteja, jotka oli ihan hyviä. Koitin asetella ja istua hyvin. Taistelin tänään myös jalkojen kanssa, koitin pitää kantapäät alhaalla (kun tuppaavat olemaan ylhäällä pitkillä jalustimilla) ja pohkeet kiinni kyljissä. Eihän se jälkimmäinen taaskaan onnistuntu, Elvis on liian laiha. Että joo, kyllähän se on selvästi laihtunut. Sillon ku sillä oli se jäätävä maha niin mun jalatki pysy paremmin kyljissä. Tai siis läskissä ;)

                                   (Siis ei, en tosiaan kattele kameraa tai mitää.)

Käveltiin molempiiin suuntiin ja sitten siirryttiin raviin. Ja voi se olla vaan hankalaa.
Elvis ravasi oikein hyvin, ei siinä mitään. Eteenpäin mentiin rauhallisesti eikä ylireagoitu mihinkään (ja kun Vinski juoksi perässämme niin Elvis ihan vaan vähän siirtyi laukkaan, niin viisas poni kun on :) ) Mutta kun ei taas vaan kääntynyt. Mä ite olin taas niin ihme vimpulassa yläkroppa halvaantuneen jäykkänä ja katse harhaili jossain kentän hiekan rajamailla. Poni vaan mennä puskutti pitkin uraa mistään mitään tajuamatta. Äh. Ensimmäinen hyvä käännös tuli sen jälkeen kun Vinski jahtas meitä, ilmeisesti poni tajusi että minä olen hänen parhaakseen.
Alkuun koitin vaan tahkota ja taistella ponin kääntymään. Pysyä itse hyvin. Ei onnistunut. Lopulta keksin siirtää pienen ponin pois sieltä uralta, ja johan alkoi helpottua. Elvis pysyi tosi hyvin siinä uran sisäpuolella ja päästiin viimein tekemään ihan kunnolla niitä voltteja.
Ei sillä että voltit ois jotenkin parantunut. Ne oli edelleen kauhean huonoja, ponilta oli vauhti loppua kesken voltin. Mä olin edelleen jossain tappokenossa siellä. Käänty sentään, mutta muuten menikin niin köyhästi ettei mitään rajaa.

Ravailtiin molempiin suuntiin ja taisteltiin hyvien volttien ja käsien kanssa. Mariannen mielestä se ravi oli hyvännäköstä ja jalkaki näytti jopa rennolta. Toi yks tyyppi sano että Elvis meni tarpeeksi rentona alkukäynnissä, onnenkyynel.
Vaan kun ei se erityisen hyvin nytkään mennyt.

Kevyt ravien jälkeen jäätiin käyntiin. Piti ratsastaa suoraan joten lähdettiin kävelemään kokorataleikkaa kohti Mariannea. Lyhyellä sivulla sitten vaihdettiin suunta tietenkin.
Noh. Se meni aika hyvin :D Melkonen saavutus.
Mä koitin ratsastaa hienon asettuneen kulman, mikä epäonnistui noin niinkuin joka kerta. Johtuen siitä että ihmiset oli mun edessä. (; Ei ollu niinku vaan mun vika.
Kokorataleikkaa sujui muuten ihan hyvin. Elvis vähän kiemursi mutta sain sen suoristumaan. Eniten ongelmia tuotti se ihan loppu kun Elvis olisi halunnut kääntyä liian aikaisin tai sitten se koitti valua uralle ennen aikojaan. Marianne oli tyytyväinen, Elvis kun tuli niin tasapaksusti suoraan joka kerta.
Ongelma tässä tehtävässä oli se, että se poni paksukainen ei liikkunut. Voiko olla rasittavaa koittaa kävellä kentän poikki ponilla jonka elämäntehtävä on madella paikasta a paikkaan b. Kaipa se siitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, Elvis ei lainkaan väistellyt tälleen käynnissä Vinskiä, ei paennut paikalta, upea poni :D

Sitten olikin laukan vuoro. Piti vaan nostaa pitkän sivun alussa peltopäästä, jossa Vinski oli liinan päässä. Ja harjotusravista piti nostaa. Siirsin Elviksen sitten harjotusraviin joka alkoi ihan mukavasti. Loppua kohden ei enää mennytkään niin mukavasti.
Laukat nousi hivenen huonosti, tiedä häntä taas miksi. Ei vaan noussut, tipahti niin helposti alas. Kyllä sieltä sitten tuli pidempääkin pätkää ja kerran sain tehtyä puolikkaan pääty-ympyränkin. Mä en taaskaan oikein osannut istua laukassa. Pompin vaan hullun tavalla, olin ihan vinossa ja kädetkin nousi liian ylös. Yritä siinä korjata kaikkea, pah.
Laukassa Elvis kulki hyvin, ei mennyt mitään tuhatta ja sataa mutta laukkasi kumminkin reippaasti. Vaan ravia ei löytynyt taas millään. Mikä sitten ikinä onkaan, en tiedä. Se ei vaan suostunut ravaamaan. Aina hiljenneltiin, tai jos oltiin lähellä nostokohtaa niin kiemurreltiin. Pitkällä sivulla tietty kaahattiin ku poni halusi laukata. Vaikeaahan se oli, kun poni ei vaan siirry raviin, sitten kun ei sillä oo raippaa, eikä toisaalta kauhean kauan Elvistä jaksaisi raviin potkiakaan. Tai paremmin sanoen ei sitä voi lainkaan potkia sanan oikeassa merkityksessä.
Kertaalleen onnistuttiin vajoamaan polvilleenkin. Hevonen ravasi ja sitten meni ilmeisesti vaan jalat sekasin ja polvilleen, josta se onneksi pääsi taas kavioilleen ja saattoi jatkaa mateluaan.

Periaatteessa olin kumminkin tyytyväinen siihen että nosto päässä ravi onnistui ihan kivasti. Vähän Elvis meni lyhyttä sipsuttelu ravia kun Vinski katseli häntä pahasti, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ravista nostot oli tosiaan melko köyhiä, kyllä se välillä nousi heti kun pyysin, muttei silti mitenkään hyvin.
Loppuun otin kaksi nostoa käynnistä kun päätin kyllästyä ravin ylläpitämiseen. Ja koska oltiin sillon just jonkun kävelijän perässä enkä millään jaksanut kääntää :D Eka käyntinosto oli täydellinen. Valmistelu onnistui ja nosto oli niin loistava. Poni oli niin täydellisesti siinä ja niin täydellisesti nousi laukka. Tai ainakin se tuntui tosi hyvältä. Oikein takaa nousi laukka (miten muotoilisin sen järkevästi) ja pari ekaa askelta oli sellasia että onnistuin istumaan niissä niin hyvin. Sitten Elvis katosikin taas pitkään reippaaseen laukkaansa ja minä aloin pomppia. Mutta ah, mikä alku :)
Toinen käyntinosto olikin surkea. Siirryttiin raviin ja lopulta laukka nousi uran ulkopuolella, ja sekin oli väärä laukka. Siirsin raviin ja nostin nopeaan uuden laukan (joka toivoakseni oli oikea :D) Sitten eikun sekin laukka ales ja loppukäynnit.

Anteeksi, ei vaan kulje tänään. Teksti on niin tätä tönkköä eikä tästä saa mitään selvää taas.
Marianne oli aikasta tyytyväinen. Mä en oikein tiedä. Ravit meni vähän penkin alle, kääntyminenkin oli noin vaikeeta. Laukka oli aika huonoa, tosin se yksi nosto oli aika mahtava.
Käveltiin sentään suoraan. Ja olen tyytyväinen siihen että Elvis meni noin muuten näinkin rauhassa. Eikä ikään kuin vetänyt pultteja aina kun Vinski sitä vilkaisikin.
Eilen kaikki ongelma meni hienosäätöön, nyt kaikki ongelma menee tähän peruspuurtamiseen. Nöyh :D
Ja haluan taas oppia istumaan siinä laukassa.

Mun erilaisuus nyt tänään jäi tosiaan tähän ilman takkia ratsasteluun. Vaikka se fiilistä paransikin niin huomaatte varmaan millainen harmaa massa tämä tunti olikaan :D Kun tekstikin on näin surkeeta. Ei mua sinäänsä haitannut etten Nikkiksellä päässyt. Ei.
Olin myös miettiny menisinkö ilman satulaa. Totesin ettei oikeastikkaan nyt huvita. Ei :D
Ens viikolla menee sit paremmin, nytkin on menny niin että joka toinen viikko on hyvä, joka toinen huono. Eikä tänään Elvis tympässyt niin pahasti ku esim eilen. Mutta toisaalta kirjottamisesta ei sitten tuu mitää. En mä tiedä :D

Loppukäyntien aikana vähän venyttelin, koitin saada omia lapoja auki kun ne on ihan jumissa. Sitten keskelle ja alas selästä. Elvis jatkoi herrasmies-linjaansa. Nikkis ja Vinski koitti lähteä rynnimään tahoilleen, Elvis vain tuijotti heitä järkyttyneenä.
Vein ponin karsinaan ja harjailin sen huolella. Sitten kortti ja suitset pistin ihan rauhassa, leikkien samalla suurta hevoskuiskaajaa. Sitten eikun kohti kotia. Innolla odottamaan, enää yks päivä alle viikko että on seuraava tunti.

Ja heh. Viikko ja pari päivää ja on vuorossa talon vahtiminen med kamala-Jonna-idiootti. Jee :D