Vaikeeta, on se niin vaikeeta

Hyvin kulkeva hevonen on unelma,
Unelmat on saavuttamattomissa.

Ensin pakko angsti ;) Eli heinäkuussahan nyt ilmeisesti on kenttäremontti. Tai siis pitäisi olla :D No heinäkuu on sinäänsä varsin hyvä kuukaus, ei siinä mitään.
Mutta. Ei ratsastusta kun on kenttäremontti. Töks.
Miten mä selviän ?! ERITTÄIN hyvä kysymys. Entä jos se kestää vaikka sen kaks viikkoa. Hertsileijaa. Ja vielä kesälomalla. Kesälomalla päivät on niin pitkiä.
Herää kysymys kuinka selviäisin tallilla jossa on tyyliä kuukauden kesälomat. Huh heijaa.
Okei ajatellaan valoisaa puolta..
No... Kortit kestää kauemmin. Harvinaisen surkia yritys. Ehkä mä kestän. Jotenkin ainakin :)


Tallille sitten tosiaan. Ja taulua lukemaan. Ratsunani toimi Elvis, tunnilla myös Vinski, Kaisa, Salli ja Sulo. (Herranen aika :D Mariannekin myönsi ettei mun jalat vaan kykene olemaan kyljissä. Tai no, ei myöntänyt. Vaan pikemminkin totesi että jos ne ei pysy kyljissä niin täytynee siirtyä isoihin hevosiin. Mä vaan mietin että olikohan toi nyt uhkaus.. Tarttee saada jalat kylkiin, enhän mä kykene isoilla hevosilla edes ratsastamaan :d) Elvis oli tokalla tunnilla, joten ihan vaan chillailin ja kattelin tunteja.

Sitten pääsinkin Elviksen selkään. Ja Elviksellä oli se ruma huopa. Yök (ennen tuntia muuten mietin että Elviksellä on ruma huopa. Nyt jos se menee huonosti, voin syyttää huovan värin ristiriitaisuutta :D Ei mut oikeesti. Sellanen tumma ja kirkas SININEN. Karsea, yök) Hyppäsin väärältä puolelta kyytiin ja lähdin kävelemään. Tunsin olevani erittäin korkealla. Oikein huimasi. Samoin poni tuntui kävelevän tosi reippaasti, itse asiassa mua oikeen jännitti. En oo niin pitkiin aikoihin ponilla menny ja nyt oli vielä lasitkin päässä. Näin kato oikeen terävä piirtona ja 3D:nä että tonne mä molskahdan jos putoan. (miettikää koska oon viimeks Elvikseltä pudonnu. Ei ole totta. Kolmesti peräkkäin tipahtelin siltä ja sen jälkeen en enää ookkaa)

Käveltiin, tein pikkasen voltteja ja otin jopa pysähdyksiä. Ja jännittelin, arvon luottoponini on erittäin jänskä. Lähdimme käynnissä tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tien puoleinen pitkä sivu kiemurreltiin, tallisivulla sitten päästettiin käynti pitenemään. Elviksen henkinen balanssi oli ihan sekaisin sen ruman värisen huovan takia, ja meidän homma ei tän johdosta toiminu sitten lainkaan. Ensinnäkin, arvon herra poni pelkäsi kaikkea mikä liikkuu ja hengittää. Tai ainakin kaikkea millä on neljä kaviota ja turpa. Iiks, Vinski, iiks, Sulo. Hirveetä! (arvatenkaan poni ei kehdannut näyttäytyä ruman huopansa kanssa) Kolmikaarisella kiinnitin huomiota siihen että poni asettuisi ja kulkisi reitillä. Välillä se onnistuikin oikein hyvin. Välillä sitten Elvis kulki Vinskiä mulkoillen kaunista pohkeenväistöä kauemmas. Myös kääntyminen oli välillä tosi hankalaa kun poni sai jostain päähänsä seurailla muita kivoja poneja.
Käynnin pidentämisestä en oikein sano mitään. Toisaalta en uskaltanut pyytää kun Elvis tuntui räjähteeltä. Toisaalta taas Elvis ei edes voinut suoria yhtään reippaampaa, sillä kun oli kiire kävellä aidoissa mahdollisimman kaukana Vinskistä.

Siirryttiin sitten raviin ja jatkettiin samalla reitillä. Elvis oli tosi reipas, eikä tällä kertaa mitenkään hyvällä tavalla. Poni juosta jolkotti alta pois ja jee jee. Painettiin Elviksen määrämällä tahdilla ympäri kenttää, koitin kääntää volteille ja asettaa jotta poni joutuisi keskittymään, mutta ehei. Elviksellä oli meno päällä ja se vaan mennä kaahasi ne pikku voltit lapa edellä ja jeah.
Kolmikaarinen oli aika surkea. Poni kääntyi joo, mutta ekan kaarteen jälkeen se vain oikoi ja kaahasi. Ja kaahasi. Se kaahasi kaikkialla.
Mä koitin rauhottua ja laitoin ponia vielä vähän eteen. Ei auttanut, Elvis jatkoi päätöntä kaahaustaan. Koitin rauhottua ja pidätellä. Ei auttanut vaan Elvis kaahasi päättömästi. Välillä se kaahasi vielä vähemmän järkevästi kun iiks, paha Vinski/Kaisa/Salli tuli parin metrin säteelle.
Oikeestaan ainoa ajatus joka päässä pyöri oli "tässä on oppikirja esimerkki ponista joka juoksee alta pois eikä kuuntele paskan vertaa"

Siirryttiin sitten käyntiin ja käveltiin hetki. Marianne pisti tötsiä merkiksi. Alettiin nimittäin väistellä! Käännyttiin lyhyeltä sivulta ja väistettiin sitten se pienehkö matka pitkälle sivulle. Ensin ihan vaan käynnissä väisteltiin molemmilla pitkillä sivuilla.
Väistöt onnistui jopa ihan kivasti :) Mulla oli taas ajatus matkassa ja käynnissä Elviskin malttoi kuunnella. Välistä väistöt oli taas vähän loivia, välillä Elvis meni ihan vimpulaksi kesken kaiken. Toisaalta välillä tuli varsin kivoja väistöaskelia suhteellisen suoralla hevosella. Ja Marianne oli jopa tyytyväinen, että ehkä siitä nyt jotain tuli. Koitin muistaa pitää katseen oikeeseen suuntaan, jostain kumman syystä aloin aina tuijottaa kentän hiekkaa (toisaalta katoin oikeeseen suuntaan) Samoin koitin rentouttaa itteeni, välillä kun keskittyessäni lähdin nojailemaan eteen ja sivulle ja olin ihan jäykkä kun yritin keskittyä.
Kun käynnissä väisteltiin, kulki Elvis vähän hitaasti, väistöissä se pysähtelikin silloin tällöin. Koitin etsiä sellasia väistöjä joissa poni kulkee sivulle ja myös eteen.

Kun sujui, lähdettiin nostamaan laukka heti väistön jälkeen. Joo, ekalla kerralla ei laukka noussut. Sitten lähti nousemaan, mutten ole oikein tyytyväinen laukannostoihin. Jotenkin niin hutiloituja..
Ihan ekat askeleet istuin tosi hyvin, sen jälkeen se jäi ja pompin vaan kuin hullu. Ärsyttävää :)
Laukkasin lähinnä suoraa uraa. Joo, mä yritin kyllä kääntää, mutta poni ei kääntynyt.

Väistöt meni loppua kohden huonommiksi. Elvis halusi vaan laukata. Heh, ja se alkoi väistää väärään suuntaan :D Olin ihan hukassa kun poni vaan kulki oikeelle, kaikkeni tein mutta ei millään suostunu väistään vasemmalle.

Vaihdettiin sitten suunta ja väistettiin taas ensin ihan vaan käynnissä. Kun Elviksen sai rauhoittumaan lähti väistöt sujumaan taas varsin kivasti. Ei kato mitään ongelmaa taas ;)
Sitten liitettiin laukannosto.
Tähän suuntaan laukat oli siinä mielessä parempia että sain jopa vähän käännettyä. Tosin meijän laukka oli taas sellasta menoa ja meininkiä ettei paremmasta väliä. Poni laukkaa reippaasti, mä pompin, sit ehkä vähän käännellään ja laukataan vaan ympäriinsä vailla päämäärää :D Kamalaa.

Mut hei, mä oon tyytyväinen siihen ettei poni lopettanu laukkaa ite. Tai siis koitti se pari kertaa lopettaa, mut sillonkin sain nostettua takas. Hienoa :)
Mutta joo, en mä oikein muuhun ookkaa tyytyväinen. Suorastaan häpesin itteäni :D Ette ees halu kuvitella miltä näytti se mun laukkaistuminen taas. Mä pompin metrin ilmaan joka askeleella. Kun käänsin.. Oikea jalka oli niin edessä suorana että se tuli melkeen satulasiiven yli, ja sit vasen jalka koitti leikkiä normaalia ja sit mä vaan pompin. Tää on säälittävää :'D

Sitten olikin loppuravit. Elvis paino menemään pikakiiturin lailla ja mä koitin vaan keikkua kyydissä. Vauhtia löytyi ja se vauhti ei lopahtanut muuta kuin Vinskillä uhkaamalla. Kääntelin sitten ja mietin vaan kuinka huonosti tää voikaan mennä. Sitten loppukäynnit.

Marianne selitti tunnin aikana että mähän oon oppinu väistämään, niitä voi jo väistöiks kutsua ja jee jee. Niin, miten vaan :D
Sit se tuli jutteleen. Selitti jotain että "näytät taas siltä että huonosti meni, mikään ei sujunu jne" Kerrankin hän oli asian ytimessä. Tosin, tuotakin se selitti lähinnä vitsillä. :b

Mä en ollut tyytyväinen. No joo, väistöt oli ihan hyviä. Jee.
Laukka istuminen on niin surkeeta Elviksen kanssa ettei mitään rajaa. Poni ei muuta ku juossu alta koko tunnin. Hirveää, niin hirveää. Se oli se huopa.

Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Elviksellä oli yhä kamala kiire. Ravilla mäki ylös ja melkeen jyräsi mut päin seiniä. Varusteet nopeesti vaan pois ja sitten poni pääsi syömään. Mä kävin hinkkaamassa ne likaset kuolaimet puhtaiksi.

Heh :) Ja sitten. Hihhuloin talli-pyörä väliä. Mulla kun oli asiaa. Ja kun mulla on asiaa, on se niin vaikeeta.
"Onko Millalla jotain asiaa kun sä siinä niin odottelet?"
"On, mut ei sillä niin kiire"
"No?"
"Öö, jos en mä nyt kuitenkaan" askel kaksi kauemmas tallista :D Marianne tuli sitten valitettavasti perässä. Koko muu porukka lähti pois.
"No mitäs sulla?"
"Ööm.. Ei sittenkään mitään :D"
"Eiku sano nyt vaan, mun täytyy mennä jakaa heiniä"
"Hyvä, joo ei mitään. (mee jakaa heiniä) Mä en halu häiritä :)" Ja huomioikaa siis että joka välissä mä ilmeilen jotain. (Mahdanko olla ärsyttävä kun aina kun Marianne sanoo jotain niin mä hymyilen vaan. Marianne saarnaa että elä noin tee, yritä ees ja mää vaan hymyilen kauniisti)
"Ei ku sano nyt vaan."
"..."
"Mä istun sit tähän jos sul kestää vielä kauanki" Marianne istuu kivelle. Mulla meinaa räjähtää pää. Eiks se nyt olis voinu vaan mennä jakaa niit heinii :D

Joo, sit mä pakotin itteni kysymään asioitani jottei Mariannen tarvi istua kivellä kovinkaan kauaa. Hirveetä, niin hirveetä se oli.
Tosiaan:
Kentän remontti kestää viikon-kaks. Mariannen laatuarviolla.
Mää saatan päästä Sulolla vielä joskus :'D Oli ihan pakko kysyä, pääsin mä Nikkikselläki. Ja en halu et viiminen Sulo kerta on mikään "putoan kahdesti ja katkon selkäni"

Ja. Viimeinen ja kamalin kysymys ;) Okei, ilman jossitteluja, stoori tulee tässä. Jokunen aika sitten joku kysyi Mariannelta että onko kisoja. Se vastas että elokuussa estekisat, syyskuussa koulukisat. Sen kuullessani mä olin ihan et omg, mun on muuten ihan pakko päästä :D Siis niihin koulukisoihin.
Innostuin ihan suunnattomasti. Miettikää nyt. Koulukisat, voisin jopa ehkä onnistua siinä. Se vois olla jopa kivaa. Innostuin sitten siinä määrin että ihan vahingossa opin parit kouluradat ulkoa, opettelin kouluradan kirjaimet (no, ne ulkokirjaimet ja vaan ton lyhyen radan, mut kumminkin :D) Kuultuani niistä kisoista en oo mitään muuta tehnykkää ku pohdiskellu kisoja, intoillu kisoista, ajatellu kisoja. Koko ajan.

"Onko siis syksyllä niitä kisoja?"
"On"
"Mitäs luulet, olisko ihan tyhmä idea jos mää osallistuisin?"
"Ei olis! On koulu- ja estekisat, että niihin molempiinko?"
"Koulukisoihin vaan" Huomioikaa kuinka suuresti Marianne luottaa kykyihini :'P
Sit vielä jotain luovaa selittelyä aiheeseen liittyen. Tosiaan, kysyin tuolla tavalla. Olishan nyt ollu ihan tyhmä vaan paukauttaa että haluisin sit osallistua joskus syksyllä oleviin kisoihin. Eikös? Ja tosiaan, halusin kertoa Mariannelle että halun niihin osallistua. Halusin siltä siunauksen että hommassa on jotain järkeä ja onhan sitä paitsi kiva että se tietää nyt jo, eikä sit tyyliin viikkoa ennen kisoja (jos ne nyt ovat. Elämä ei koskaan ole varmaa)

Hihiihihi. Mä oon niin innoissani ;) Koitan olla ihkuttamatta tänne, ihkuttelen mieluummin sit kavereille.
Ihihihhi. Toivottavasti ne kisat sit kans on, eikä tapahdu mitään kamalaa. Sit ne ois mun ekat kisat. Ja mä oon niin innoissani, luoja sitä pettymystä jos niitä ei oliskaan :)
Jännittävä reaktio multa tuli.. Vaikka joo, oonhan mä miettiny et koulukisat vois olla mielenkiintoset. Hmm :D


Nyt on sitten tännekin myönnetty tämä asia ja nyt tekin tiedätte tämän suunnitelmani. Estekisoja meen sit korkeintaan katteleen, en näe niihin osallistumisessa mitään järkeä :)
Oikeastaan mun ei edes pitänyt myöntää tätä vielä kuukausiin :D Mutta kun nyt oon tänne laittanu tällasia murusia joitten takia joku on voinu alkaa miettimään, niin miksen sitten saman tien sanoisin suoraan että suunnitelma on tällanen :)

Toivotaan että huomenna menee sitten paremmin. Oon kuitenkin niin tyytyväinen että sain asiani kysyttyä Mariannelta. Oikeastihan ainoa asia joka oli pakko kysyä oli toi kisa-asia. Keksin sit vaan jotain tollasia tyhmiä kysymyksiä siihen ekaks etten joudu heti kysymään sitä pahinta ;)

Pohdintoja taas vaihteeksi :)

NIIN PITKÄ AIKA SIITÄ KUN OON VIIMEKS KIRJOTTANU :D No ei ole sillä kirjoitettavaa ei ole. Mutta tämä kesäloma pidentää näitä päiviä ja äh. No joo. Kesälomahan on ihan kohta ohi :) (Jos nää päivät ei olis näin pitkiä..)

Huomenna vihdoin ja viimein pääsen taas ratsastamaan. En oo ratsastanu ikuisuuksiin, tallilla en oo ollu ikuisuuksiin. Niin no, viikkoon. Kesäloma, pidentää nämä päivät ärh.

Olihan mulla jotain järkevämpääkin kirjoteltavaa.
Tässä on ollut nyt miinuksia ja plussia :)
- Mä oon koko ajan kipeä. Tai en ole. Tälläkin hetkellä kurkku on tukossa (aivan), pää on tyhjää täynnä (kuten aina), on paha olo. Ja mä hohkan lämpöä! Vaan annas olla jos nyt marssisin alas ja kaivaisin kuumemittarin kaapin pohjalta, sehän näyttäis jotain luokkaa 36.5 tai jotain. Ei, kipeä ei voi olla jos siltä tuntuu. En edes muista kauanko on ollut tällanen kuumuutta hohkava tunne. Aika kauan. No ei, en mä nyt koko ajan tunne itteeni kipeeks :) Tallilla oon íhan terve, näin esimerkiksi.
- Oon koko ajan väsyny. Ja olen nukkunutkin, liikaakin. Sit samoin ärsyttää suunnattomasti, kun on niin paha olokin.
- Sataa vettä vettä.
+ Ette uskokaan. Netti toimii tällä hetkellä. En kykene edes muistamaan koska mä olen viimeksi omassa huoneessani ollut netissä.
- Mua ärsyttää toi kuvanmuokkaus juttu. Noi Elvis/Roosa kuvat on järkyttäviä. Ainakin osa. Poni on toisessa päässä kuvaa, poni on yhtä iso ku hyttynen. Valitettavasti kuvanmuokkaus homma ei vain toimi. Se haluaa jonkun koodin. Jonkun koodin, jonka tänään sattumalta löysin koneen pohjasta. Valitettavasti se ei muka sitten olekaan oikea koodi. Miksi siihen ees tarvii sellanen pistää. Ärsyttävää.
- Rakas opettajamme lähti. Hylkäsi meidät. Tai ei se ehkä hylännyt, vaan se pakotettiin. Surullista :(
(Trol, en edes ajatellut mitä kirjottaisin ja silti pistin miinuksen. Surullista elämää)
+ Mä saan uudet lasit. Alan taas nähdä, saan lasit jotka ei oo halki/joissa ei ruuvi löysty koko ajan. Uudet. Nää on neljä vuotta vanhat, ja siitä ajasta ne on ollu ehjinä.. Olisko ollu ees vuotta? Rikkihän ne meni kun eräs kovakallo iski päänsä päin mun päätä. Sillon ne sit halkes. Ja voin hei alkaa käyttää tallilla laseja, alan nähdä sielläki (ainaki nään siellä niin kauan kunnes nää lasit sit hajoo, eheh)
- Tosin sit varmasti putoon ja lasit halkee ja kuolen. Hmm
+ Huomenna pääsen ratsastamaan ;)
- En nyt millään muista mitä just ajattelin. Muutenkaan tää postaus ei nyt mee yhtään niinku suunnittelin :D
+/- Tosiaan, sillon ku kirjotin niin mä liityin sinne Naantalin ratsastajiin (siis yhtä kuin kävin siellä nettisivuilla justeeraamassa [yks vai kaks a-kirjainta r-kirjaimen jälkeen?]) Nyt sitten.. Hmm.. Kaiketi perjantaina ukkeli mulle sanoi että saan jopa sen laskun ja jee. Ja nyt se sit ryösti mun henkilöllisyyden jee :D Plus on se että olen saanut sähköpostia, eikä tarvi enää miettiä että toimiko se ny, toimiko se. Miinus on se etten oo vieläkään saanut sitä laskua. Nurinkurinen ajattelutapa kun odottelen laskuja. Periaatekysymys (viime aikoina on mulla ollu tosi paljon näitä periaatekysymyksiä)
- Mun kädet naksuu. KOKO ajan. Pelkään että ne ranteet menee katki tai jotain :(

No niin.
Eli tosi asiahan on se, että tässä voi jo alkaa sanoa että oon ratsastanut KAKSI vuotta Maskulla :) Kaksi, tuplavuodet. Omg. Aika siistiä. Kaksi vuotta, kyyneleitä.

Noi ylemmät on esimerkkejä minikuvista joita ois kiva saada zoomailtua. Tää alin on ihan ok tälleenki ;)


Ensimmäinen vuosi oli lähinnä sitä vaihdon jännitystä, uutuuden viehätystä. Kun tänne kirjottelin siitä että vuos on menny, niin mähän vaan toistelin että kiva kun oon vaihtanu, kiva kun on kaikkee uutta kokenu, kiva kun oon oppinu. Ensimmäinen vuosi oli sitä. Opin ei mistään suureksi mahtavaksi aloittelijaksi :) Mainiota.
Toinen vuosi. Tämä ei oo nyt niin ihmeellinen ku se eka vuosi. Nyt en oo niin fiiliksissä et jee, kaks vuotta menny!! (melkein)
Tai toisaalta, onhan tää aika siistiä. Kaks vuotta :D Niin kauan. Paikka jossa oon kauiten käyny. (eli mäki oon ratsastanu yhteensä niin 3½ vuotta. Ohoh)

Eka vuosi oli uutuuden viehätystä. Toinen vuosi on sitten ollut enemmänkin totista treenaamista. Tai ainakin totisesta treenaamisesta kiinnostumista ;) Tää on ollut mun mielestä hirveen hyvä vuosi. Mä aloin ottaa ratsastuksen vakavasti. Ja tuntuu että mä alan osata edes jotain. Ihan aikusten oikeesti. Joo tuntu siltä myös viime vuonna. Mut ehkä sillon tuntu että tasoon nähden hyvä. Nyt mä oon yleismaailmallisesti joku nolla. Se on hyvin :)
Mä olen hyvin tyytyväinen kummankin vuoden oppeihin. Ekana vuonna opin ja koin paljon enemmänkin kuin oisin uskonut. Nyt tänä toisena vuotena oon sit lähinnä oppinut. Olen oikein tyytyväinen siihen kuinka paljon kuitenkin tää on mennyt eteenpäin. Heh. Joo ja mustahan on myös tässä tullu niin asiantunteva ettei mitään rajaa ;)
Kaksi vuotta. Huikean pitkä aika tässä elämässäni.
Tai no, vielä on kaks kuukautta ennen kuin voi sanoa että kaks vuotta. Sitten lähdetäänkin kolmanteen vuoteen. Varsin huikeaa :)

Kolmas vuosi alkaakin kaks kertaa viikossa ratsastelun lopetuksella. Jeah, mikä startti :] Noo, kyllä mä sit varmaan taas hommaan toisenkin kortin. Ehkäpä. Jos olen rikas sitten taas :)


Asiasta sitten seuraavaan. Mä olen vasta nyt sisäistäny että Oonahan käy nyt myös Maskulla. En oo tajunnut sitä. Ennen kuin tässä hetki sitten.
Kun Jonna kävi se oli ihan kivaa. Lähinnä siis sen takia ettei tarvinnu yksin mennä vieraalle tallille. Se oli onni kun Jonna lopetti (muistutuksena, siis sen takia kun mä koko ajan vertailin itteäni Jonnaan)
Nyt se ei taas haittaiskaan vaikka Jonna alottais. Mä en enää muista katsella muita jotka ratsastaa.

Tää on muuten tosi siistiä kun Oona käy tuolla. Dääm :D En mä edes tiedä. Mutta on se omalla tavallaan niin erilaista, oma maailmansa kun yllättäen onkin kaveri samalla tallilla, vielä samalla tunnillakin. Enkä olis muutenkaan uskonut että se päättää tosta noin vaan alottaa jälleen :)
Joo, ette vaan usko millanen tunne tää on. Mä olen niin kauan (huikean pitkään :D) käynyt ihan yksinäni Maskulla. Ihan yksin. Kaverit on käyny kuvaamassa joskus. Ja ovat tietty saaneet romaaneja mun tunneista.
Se on ollut mulla, mun paikkana. On ollut vain muistona millaista on käydä kavereiden kanssa tallilla.

Nyt sitten yllättäen mulla onkin taas se tuttu ihminen siinä. Wau :D Viimeksi tosiaan on ollut tää sama tilanne sillon ku Jonna kävi Maskulla ja minä vanhalla tallilla. On se niin eri asia jos kaveri tulee irtotunnille, tai jos se käy ihan oikeesti. Siistiä, ei voi muuta sanoa.
Tosin mua ärsyttää kun en osaa kattoa kun toiset ratsastaa. Haluisin meinaa kyyläillä kun Oona ratsastaa, mut en mä ikinä muista ku keskityn niin paljon siihen omaan ratsastukseeni :'D


Olikohan mulla sit vielä muuta. Aivan
Kuvauskalenteri olis tällanen. Jonna kesäkuussa, mieluiten 20. päivä, jollei sovi niin 27. tai 26.
Jonna heinäkuussa, mieluiten 10. päivä. Jollei sovi niin 17., 11. tai 18.
Henna elokuussa (en tiedä onko Hennalla tiistaisin sit menoja :) ) mieluiten 7. päivä, jollei sovi niin eka tai kaheksas päivä.
Ja alustavasti ois sit syyskuussa tarkotus tulla molempien.

Taas haluan joka kuulta edes yhden kuvauskerran : ) Ja sit JOS hevonen on hyvä ja jos saan niin tarkotus olis tän kuun kuvauskerralla mennä sit ilman satulaa. Sen takia haluan Jonnan keskiviikkona :) Ihan vaan jos. Tai pikemminkin toivottavasti.

Runosuoni sai taas pulputa, heh :) Huomenna ratsastaan, ylihuomenna ratsastaan. Tosin Oona ei tuu :'D Tää menee niin hyvin, viime viikolla mä en ollu, täl viikol se ei oo. (meni Roosalla viime viikolla. Pidän kirjaa :) )

Thö True Tuupparit

Hups, siihen ihan vahingossa tuli kolme teetä :D Tänään on muuten koittanut se uskomaton päivä.. Mä aloin lukea blogia jossa on kuvia vaatteista ja meikeistä. Alkaa meneen aika pelottavaksi.

Pyöräilin tallille. Se on aika kamalaa, siinä se kesä taas meni. Tänään oli kylmä, eilen oli kylmä. Viime viikolla oli lämmin. Elämä on julmaa. Josta voimmekin siirtyä siihen että tosiaan, minähän en siis mene huomenna tallille, koska jään huomenna Turkkuseen, ja jään sinne koska torstaina on kevätjuhla. Mikä tarkoittaa sitä että kesäloma alkaa :( En tykkää, huoh. Taas on kärsittävä se reilu pari kuukautta. Vihaan tätä saakutin kesälomaa.

Tallille sitten pääsin ja kävin lukemassa taulun. Mulla oli pienen pieni Roosa possu :) En olis arvannut, ihanaa. Tunnilla myös Salli, Nikkis, Kaisa ja Pomo. Roosa oli ekalla tunnilla, muttei tokalla.
Kattelin ekaa tuntia ja tein päätöksen. Päätin että nyt tunnilla mä onnistun. Mä näytän kaikille, buahah. Päätin että Roosa liikkuu, mä vaikka pakotan sen liikkumaan. Hullunkiilto silmissä suunnittelin tulevaa tuntiani.

  

Kattelin tunteja aika pitkään ja sitten siirryin viimein Roosan luo. Harjailin otuksen vaan nopeasti ja sit vedin hirveessä paniikissa varusteet niskaan. Tosin, varustin ponin taas ihan liian paniikissa, aikaa olisi ollut. Seistiin siis aikamme täydessä tällingissä, kunnes lopulta päästiin kentälle lähtemään. Löntysteltiin menemään ja sitten nousin selkään. Marianne tuli sinne jotain selittämään että pistänkö mä nyt eestinhevosen liikkeelle "mun ei oikeestaan pitäis sanoa sulle mitään. Aina jos sanon et hyvin menee, niin sit menee touhu ihan piloille."

Lähdettiin sitten kävelemään. Keskityin oikeen antaumuksella tohon eteenpäin ratsastukseen, jonka johdosta en oikein mitään volttejakaan tehnyt. No, ne pari jotka tein onnistui ihan kivasti, vähän Roosa yritti liirata kavereiden luo. Sain muuten Roosan kävelemään ihan kivasti. Ainakin poni mennä lönkötti paljon reippaammin kuin ihan alkuun ja niin :)

Lähdettiin sitten käynnissä väistelemään. Jee :D (Tänään tuli taas todettua että kyllähän mä nyt väistää osaan, alla vaan täytyy olla joku true kouluponi joka vetää väistöt vaikka takaperin ja unissaan. Niin se vaan on. Mut ehkä sit vielä jonain päivänä suoriudun myös niiden ei niin true kouluponien kanssa ;) )
Eli käännyttiin tuolta L-kirjaimelta, käveltiin keskihalkasijaa, siitä sitten väistettiin uralle. Ensin kai vasemmalle (se on se dementia) Välimatkat tultiin sitten taas kevyt ravissa. Koitin kääntää Roosan aina tosi hyvin, sit suoristelin ja laitoin vähän etenemään pientä ponia. Ja sit väistöä.

Väistöt muuten onnistui varsin mainiosti ;) No joo, olishan ne nyt aina voinu mennä paremminkin mutta olin tosi tyytyväinen. Väisteltiin silleen oikeen loivasti, tyylillä askel kaks väistöä, sit vähän suoraan ja taas väistöä. Välillä Roosa meni vähän vimpulaan, koitin sitten suoristella ponia. Sain tosin ohjeeksi pistää pikemminkin pohjetta taakse jotta saisin korjattua sen takapään oikeeseen paikkaan. Mariannekin oli aika tyytyväinen meidän loivaan väistelyymme :) Mulla oli varsin hyvät fiilikset näistä väistöistä, nimittäin siinä mielessä että pitkästä aikaa tuntui siltä että saattaa siitä väistöstä nyt jotain tulla. Hieno poni on Roosa.

Raviin siirryttiin ensin vasta taistelun siivittämänä, mutta kyllä se siitä. Lähdin ratsastamaan ponia eteen myös ravissa ja saatiinkin vähän jopa ravimaisempaa ravia, ei sellasta nukkuvan matoilua. En tässä väistöjen aikana juuri käännellyt mitään voltteja, ihan varmuuden vuoksi. En halunnut pamahtaa umpiluupää ponin kanssa ketään päin kun toiset koittaa väistellä. Jonkun yhden voltin tein ja se jopa onnistui oikein kivasti :)
En osaa sano kumpaan suuntaan ne väistöt onnistuivat paremmin. Ehkä sinäänsä vasemmalle. Hmm... Kumpaankin suuntaan olin tyytyväinen, ei kai muulla väliä.

Kun oltiin vähän väistelty niin jäätiin kevyt raviin. Ratsastin Roosaa eteen ja tein niitä voltteja. Vähän vauhti hyytyi volteilla ja ponikin koitti aina oikoilla toisten perään. Ei onnistunut, joten kyllä se ohjauskin toimi ihan hienosti. Marianne kiinnitti tänään kaikkien osalta hirveesti huomiota liikkumiseen, hyvä sinäänsä, sain lisää pontta tähän mun reippaaseen raviyritykseen.
Välillä Roosa tyytyi laahustamaan, ja sain aikani antaa pohkeita ja napsutella raipalla ennen kuin löytyi ravista se suurempi vaihde. Vaan kyllä sieltä välillä löytyi ihan kivaa ravia :)
Lähdettiin myös kevyt ravissa väistämään. Käännyttiin hiukan ennen uraa ja väistettiin takas sinne uralle. Vaikeetahan tää oli meille kummallekin, huomasi kuinka haastellista oli keventää ja sit viel väistää samaan aikaan. Tyytyväinen olin suoritukseeni, kuten ilmeisesti myös Marianne. Roosalta löytyi jokunen rauhaisa väistöaskel ja kyllä me uralle aina takas päästiin. Ainaki melkein..

Kun oltiin kevennelty niin jäätiin vähän kävelemään. Annoin Roosan laahustella ja kerätä voimia, jotta pikkuinen jaksaisi sitten vielä laukatakin.

Marianne päätti että tänään irrotellaan laukassa. Reipasta laukkaa, sai nousta vaikka kevyt istuntaan. Siirryin raviin, koitin pitää Roosan suurinpiirtein uralla ja annoin sen vähän ravata. Laukka nousi hienosti lyhyellä sivulla ja sitten me mentiin. Roosa laukkasi reippaasti ja varsin tyytyväisen oloisena. Istuin sitten vaan mukana ja pumppasin vauhtia (tai jotain :D) Tää eka laukka oli muuten todella positiivinen yllätys. Roosa laukkasi reippaasti reilun kierroksen verran. Sit mä hiljensin. Ajattelin että turha vetää piippuun ja odottaa että koska poni ite hidastaa, tarkotushan kumminkin olis että ratsastaja siirtää raviin. Mutta tosiaan, mä odotin että se ois siirtyny raviin pitkän sivun jälkeen, ponihan intoutui.
Tuli sieltä myös Mariannelta kommenttia että täällä tää laiskamato näyttää muille mallia (miten laukataan) ;D

Nostelin sitten ravista sitä laukkaa. Välillä nousi aika rauhallisestakin ravista, välillä nostettiin vasta kaahailuravista. Ongelmana oli se, ettei poni millään halunnu mennä tonne porttipäähän. Se tais säikähtää siellä jotain. (Ravattiin siellä, sit nostin laukan, samaan aikaa kilahti ja poni vetää reipasta laukkaa) Pari kertaa myös mentiin päin Kaisan takalosteria ja kertaalleen jäätiin Sallin alle kun ponin ohjauskalusto ei toiminukkaan.
Mutta yleisesti ottaen laukat nousi tosi hyvin, pysyi kivasti ylläkin, vaikkakin ekaa ihmettä lukuunottamatta poni ihan ite lopetti laukat. Kerran nousi väärä laukka, jonka jopa itse huomasin, mutten tajunnut vaihtaa sitä tai jotain. Heh, alko siinä yhessä vaiheessa ihan jo hirvittämään kun poni veti täysiä ja mulla tuntu ohjat roikkuvan polvissa.

Kun suunta vaihtui oikeaan, vaikeutui laukkakin huomattavasti. Roosa lähti heittämään takapuoltaan mielenosoituksellisesti ja muutenkin kiemursi enempi. Laukkapätkät oli myös todellisia pätkiä, hyvällä tuurilla päästiin laukassa pitkä sivu. (Ihan näin lisätäkseni jotta sekoitettaisiin teitä lisää, niin mulla putoili jalustimet useaan otteeseen, istuin laukassa tosi hyvin. Ja kerran koitin nousta vähän ylös, totesin että se on hirveetä pomppimista vaan ja istuin vaan alhaalla ja koitin saada Roosan laukkaamaan reippaasti)
Noh, ainakin nousi niistä peränheittelyistä huolimatta, se oikeestaan pukkaili ja sit lähti laukkaan ja mä koitin vaan istua kyydissä ja antaa pohkeita.

Kyllästyin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen kun poni vaan mennä tinttaroi, eikä kuunnellu eikä laukannu. Niinpä päätin apinanraivolla viedä asiani läpi. Poni reippaassa ravissa uralle, laukannosto. Sitten kun laukka tippus niin uus nosto ja vähän lättäsin pohkeen taakse raipalla. Johan tuli parempi laukkapätkä, ja olin tyytyväinen.
Lopuksi tosin meijän laukat alkoi rauhottua kun multakin alkoi jo tää kunto loppua. Ei oo vaan laukkakuntoa, heh. Tässähän se kehittyy.
Tosiaan, nostettiin, oltiin hetki keskellä kävelees ja taas nostettiin.

Lopulta sitten olikin vuorossa loppukeventely ravit. Huh :) Alkuun Roosa väänsi kunnon liitelyravia, mutta pian ponilta loppui virta. En jaksanut enää vääntää vaan annoin ponin lähinnä ravailla uraa pitkin välillä vähän kääntelin. Loppuravit tuntui tosi pitkiltä jotenkin, alko jo tulee turhautunut olo siinä lopussa kun poni veti niin hitaasti kun se vaan osas ja ei millään olis enää jaksanu ravata. Onneksi sitten pääsimme kävelemään.

Marianne oli oikein tyytyväinen. Hienosti meni vaan niinku kaikki :)
Mäkin olin tosi tosi tyytyväinen. Hitsit :) Niin kiva mennä taas pikku possulla. Olin tosi tyytyväinen väistöihin, ihan mahtavaa saada taas alle onnistuneita väistöjä, kun ei oo viime aikoina oikeen sujunu. Oon tyytyväinen itteeni kun pistin sen Roosan liikkumaan edes vähäsen, hienoa.
Laukkakin sujui tosi hienosti ja oon niin ylpeä pienestä umpiluupäästä :) Varsin mainio tunti sanoisin.

Käveltiin, sitten keskelle. Roosa parka oli niin sen näköinen että kaikkensa hän on antanut ;) Taluttelin puolikuolleen (kröhm) ponin talliin ja harjailin sen nopeasti. Ja trampidam ja kotio :)

Tuolta he tulevat poneillansa..

Tänään olikin sitten harvinaisen hauskanen päivä :) Tuli ilmeisesti johonkin Naantalin ratsastajiin liityttyä (yritettyä, trol) Ja joo. Oli oikeasti kivaa :)

Tallille sitten tosiaan ja taulua lukemaan. Tittidii! Mä menin Nikkiksellä :D Vihdoin ja viimein, olenkin odottanut että koska Marianne sen mulle pistää, kun sillon kerranhan mun sillä piti mennä. Pikku-Nikkis. Miniatyyri-Nikkis ;) Tunnilla oli sitten myös Kaisa, Elvis, Pomo ja Roosa & pikku-Oona. (Tosin Elvis ei alunperin taulussa lukenut, Marianne oli syrjinyt sitä ihmistä. Kiva sitten kun Marianne sieltä huuteli sille et joo, ota Elvis tai Nikkis, kumman halut. Mä pohdiskelin pienessä mielessäni että jaha, tämmöstä taas tänään ;) )
Kattelin sitten tosiaan tunteja kun toi Nikkis oli tokalla tunnilla.

Olen tässä taas herännyt todellisuuteen että toi kortti loppuu kohta :( Siinä on enää viisi kertaa (heh.. Heh.. Pitäskö laskee monta kertaa oon jo keskiviikkosin käyny) Mut oon nyt miettiny, et sit ku toi kortti loppuu niin otan vielä yhden keskiviikko-kortin. Sit pohdiskelen et kuinka vaikeeta on siirtyä kerta viikossa humputelluun kun oon menny lähemmäs 30 viikkoa kahesti viikossa, heh. (Hei hektinen nyt.. Eihän vuodessakaan oo piru vie ku 52 viikkoa!? Hmm. Hitsit ku vois olla ihan varma että rahat riittää siihen kaks kertaa viikos menemiseen. Vaan entä jos ei? Se ei ookkaa sit niin kivaa :( Mutta kyllä mä vielä yhden kortin otan, sit taas ratsastelen kerta viikkoon ja itken sitä kun olen niin huono :) Ja sitä paitsi, nythän mulla on niin hyvä taktiikka. Saan itseni raahattua keskiviikkosin tallille, kun munhan tarttee nähä kun Oona ratsastaa. Heh :) Tosin ens viikolla en sit nää. Kun ens viikon torstaina on kevätjuhla, tuolla keskellä ei mitään, niin mun pitää sit keskiviikkona mennä koulusta suoraan tonne keskelle ei mitään. Sad. Mutta ainakin yksi hyvä puoli -> mun kortti kestää taas viikon kauemmin. Pitäis varmaan tehä ihan oikeet laskelmat että paljon menee rahaa vuodessa jos ratsastais kahesti viikossa.. Tai sit pitää vaan tyytyä kohtaloonsa, ratsastaa kerran viikossa, välillä kaks. Ja ajatella että ehkä pian olen rikas ja aikuinen ja voin ratsastaa vaikka joka päivä.)
Nyt lopetan ylipitkät sulut.

No, tunti sitten loppui ja meidän alkoi. Heh, vitsit oli jo niin naurettavaa mennä sen Nikkiksen luo :D Pikkaset naureskeli mun kanssa että olenpa minä iso. Jeah. Säädin jalustimet ja nousin selkään, tai no, ei sinne paljon noustu. Sitten käyntiin. Nikkis mennä laahusti vetelästi. Pysähdyttiin sitten pidentämään jalustimia ja jatkettiin käyntiä. Aloin vähän ratsastaa pientä paksua ponia eteen ja siitä alkoi löytyä varsin mukavaa käyntiä. Poni tuntui kulkevan eteen ilman jatkuvaa painostusta. Tein hiukan voltteja, otin jonkun pysähdyksenkin. Ja naureskelin. Maa oli niin lähellä :D Mariannekin tuli siihen toteemaan että kyllä alkaa olla siinä rajoilla että voinko mä enää sillä mennä, mutta hän oli päättäny että kyllä sitä ponia on vielä kokeiltava. (shit sherlock, musta kun tuntuu että jo ihan eka kerralla oli poni niin julmetun pieni :D) Poni kulki pää tosi matalana alkukäynneissä, enkä mä oikeen uskaltanut ohjia kerätä. Ajattelin että poni kuolla tuupertuu alleni jos mä ohjat kerään.

Käveltyämme siirryttiin sitten raviin. Nikkis ei oikeen millään jaksanut, koitti vaan kiemurrella ja madella. Himppasen sai raipalla näpäyttää taakse, jonka jälkeen ponikin lähti tyytyväisenä raviin. Mä olin olettanut että poni olis sellanen laiska ja ravais just ja just eteenpäin, se oli kumminkin ollut jo tunnilla ja oli lämmin ja minä oon niin iso. Mitä vielä. Vaikka raviin siirtyminen oli vähän hankalaa niin ei se ravi kyllä tosiaankaan mitään laiskaa ollut. Poni mennä tikitti reipasta ravia eteenpäin. Siinä kun keventämään aloin olin jo ihan järkyttynyt kun tuntu että nousen ylös ja poni vetää jo kaks askelta siinäkin välissä :D Ensin ehdin panikoida että nyt tää lähtee, tajusin kuitenkin pian että pienenä ponina sillä on vaan tosi pieni ravikin. Lähdin keventelemään sitten reippaasti ja alkoi ravikin tuntua tosi hyvältä.
Nikkis ravasi oikeastaan koko ajan tosi hyvin eteen. Välillä jollain voltilla hyyty vauhti ja välillä vähän jäätiin puoliteholla ravailemaan. Mutta siinäkin kun anto hieman vaan pohjetta niin johan lähti taas. Useammin tuntui että poni juoksee alta kun että laiskottelis :)

Vähän meillä oli kääntövaikeuksia. Siis mulla ei jalat niinku ollu kylkien lähelläkään ja sitten mun koivet roikku jossain mahalinjan alapuolella suurin piirtein. Kääntyily oli siis vaikeaa kun ei pohkeilla oikeen saanut painettua ja tuntu ettei poni asettunut yhtään mihinkään päin. Ensin me vähän sitten juoksenneltiin toisten imussa ja taisteltiin suunnasta, vaan kyllä se siitä sitten lähti sujumaan varsin mukavasti. Oikeasti, aika mahtavan tuntusta kun tehtiin jotain ravikaahaus voltteja siellä pikkusen ponin kanssa.
Välillä koitin vähän rauhotella ravia, Nikkis totteli myös tätä hidastuspyyntöä tosi hienosti. Ja olin muuten myös itseeni tyytyväinen, ei ollut mitään traumoja jäänyt Nikkiksestä. Ja nytkin pysyin ihan rauhassa vaikka välillä tulikin niitä deja vu tunteita "hmm, nyt tää tuntuu ihan siltä että tää lähtee"

Siirryttiin hieman käyntiin ja käveltiin. Huh :D Mut niin hauskaa.
Marianne keksi että harjoittelemme kulman katkaisuita, jeah. Kulman katkaisu harjotusravissa yhteen kulmaan, sit pitkä sivu, kulman katkasu käynnissä, sitten ravia kierros.

Tää ei kyllä taida yhtään selventää :D Vaan liila on harj ravia, sininen käyntiä. Eli ensin toi ravi kulmankatkasu, sit käynti ja sit tolla toiselle pitkälle sivulle.

Lähdettiin sitten Nikkiksen kanssa näyttämään muille mallia. Poni oli edelleen hirveen reipas ja mukava, mikä tosin vaikeutti istumista harjotusravissa. Yritin parhaani mukaan istua ja koitin pitää ponin kunnon ravissa. Ensimmäinen kulman katkasu oli ihan surkea, Nikkis meinasi siirtyä käyntiin kun tehtiin sitä ja ääks. Sitten lähti sujumaan, kääntyi hyvin, ravi pysyi yllä ja tultiin suhteellisen suoranakin. Käynnissä kulman katkaisu meni ihan kivasti, ja sitten ravia muualla ja vähän tein volttejakin kun en jaksanut tunkea kaikkien keskelle tehtävää suorittamaan. Nikkis meni hirveän nätisti, ei siinä mitään vikaa ollut ja Marianne oli tyytyväinen. Kun oltiin tätä tehty hetki, käveltiin vähän aikaa ja sitten lähdettiin laukkaamaan. Ihan vaan vapaasti laukkaa taas.

Vähän mua jännitti, nouseeko laukka vai ei ja istunko siellä yhtään. Innokkaasti sitten vaan kokeilemaan. Nikkis ravasi reippaasti ja laukatkin nousi oikein hyvin. Nousi aina kun halusin, ja nostot tuntui jopa hyviltä, ei niin veteliltä miltä ne on nyt Pomon kanssa tuntuneet.
Ja hei, mähän oikeesti alan oppia istumaan laukassa. Aina ennen ku oon Nikkiksellä menny, niin oon laukassa pomppinu ylös-alas pystysuoralla linjalla. Tänään mä melkeen jo istuin :) Välillä mä istuin silleen ilmavasti, eli periaatteessa istuin mutta vähän olin irti satulasta. Välillä pompin sit vähän enemmän, mutta toikin oli jo niin hieno saavutus ettei oo tosikaan. Noin hyvin istuin Nikkiksen laukassa!

Eka nosto onnistui ihan hyvin, mutta se laukka tuntui naurettavalta. Laukka oli sellasta töpötöpötöpö eikä tuntunut yhtään laukalta :D Onneksi parin askeleen jälkeen lähti pyörimään paremmin, Nikkis uskaltautui laukkaamaan kunnollisemmin. Alkoi tuntua siltä että laukataan. Vaikka askellus olikin sellasta pientä töpöttelyä edelleen :)
Pari ekaa laukkaa niin nostin vaan pitkälle sivulle ja annoin ponin laukata niin pitkälle kun laukkaa. Kattosin vähän mitä se tykkää (luhistuuko se mun alle :D) Kun huomasin että poni laukkaa mielellään eikä vajoa merkittävästi, uskaltauduin vähän enemmän ratsastamaan laukkaakin. Silti melkein aina Nikkis hiljensi ihan ite. Johtui siitä että Nikkis on niin laiha ja mä olen niin iso. Laukassa mun jalat on jännittyneempinä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että laukatessa mun jalat sojotti pari metriä kyljistä irti ja kun yritin antaa pohkeita, niin en yksinkertasesti osunut koko poniin :D Mä yritin antaa pohkeita ja jalat vaan heilu ilmassa. Kun en saanut ratsastettua oikein eteen, niin ponikin lopetti laukat alkuun tosi usein kesken.
En paljon myöskään käännellyt, sillä kääntäminen oli vaikeeta ja eteenpäin ratsastus oli vaikeeta. Mutta kyllä me yks hieno ympyrä tehtiin ja sen lisäksi vähän kaarreltiin siellä täällä holtittomasti.

Poni oli oikein innoissaan, jokusen kerran lähdettiin ihan itse laukkaan ja välillä mietitytti että nysse lähtee. Hienosti kuitenkin sujui kaikista epäluuloista huolimatta.
Tosin jalustimet ei nyt taas pysyneet sitten millään. Siellä ne heilu ja huoju edes takaisin. Useesti laukkailin varvistellen ettei jalustimet putois. Yhdessä laukassa onnistuin pudottaan kummatkin jalustimet, aika useissa mennä putos vaan se toinen. Noh, ei se mitään, kyllä se tästä.
Ja onnistuin muuten jopa pari kertaa nostamaan laukan takas kun poni ihan törkeesti tiputti sen (niin, se ei haitannu jos se pitkän sivun lopussa lopetti, mut jos se tyyliin hidasteli Pomon perään tms niin se oli törkeetä)
Otettiin sitten vielä yksi laukka, siirryttiin raviin ja lähdin ihan vaan saman tien keventelemään. Nikkis meni hurjan raviponin elkein siellä, veti täysillä. Pian se rauhoittui ja rentoutui. Tosin sen rauhallisuus hävisi aina kun joku muu laukkasi, mutta mutta.
Loppuraveissa poni kulki kuitenkin tosi kivasti. Liikkui eteen, kulki tooosi matalana ja oli kauheen mukavan tuntunen. Kääntys tosi kivasti edelleen. Välillä vähän nousi pää ja lähdettiin kiitelemään kun poni ois halunnu laukata, mutta pian se taas tajus kulkea ihan matalana ja rauhassa. Ne oli hirveen kivat loppuravit.

Sitten käyntiin. Marianne oli tyytyväinen :D Meni hienosti. Ja joo. Hienosti. Ja se oli tyytyväinen kun ei ollut traumoja/kun saatiin traumat pois. Vaan kyllä musta tuntuu että ennemmin niitä traumoja on Sulosta ku Nikkiksestä. Sulo kun oli sillon ihan sekasin niin sanoakseni. Nikkis vaan vähän irrotteli :)

Joo, ei tosta voi muuta sanoa kun et toi on niin tajuttoman hauska poni :D Ja kuten arvasin, en pudonnut tänään. Vasta seuraavalla kerralla kuuluu siltä pudota, jos siis Nikkiksellä sattumalta joskus menen. Ja sillä oli kiva mennä. Vaikka se onkin niin pieni. Vaan oli se taas elämys, maa on niin lähellä ja poni on niin pikkanen :)
Mä olen tyytyväinen. Hauska tunti ja sujui muutenkin varsin hyvin. Poni kulki ihanasti eteenpäin johon olen niin tyytyväinen. Ihmeellistä miten reipas se nyt onkaan. Joo, ja tietysti olen tyytyväinen itseeni kun sen liikkeelle alunperin sain ;)
Ei tossa nyt paljon mitään huonoa edes ollut. Hmm.. Laukassa voisin istua paremmin. Mut toisaalta istuin siellä niin paljon paremmin mitä viimeksi.
Ei tästä tunnista vaan voi sanoa mitään negatiivista, kun kaikki oli niin täydellistä. Olen niin mahtava ja sitä rataa. Ei mut oikeesti. En mä oikeesti keksi melkeenpä mitään mikä ois voinut paremmin mennä, oon tänään tyytyväinen kaikkeen.

Käveltiin loppukäynnit ja sitten keskelle. Heh, oltiin aikasempaa tuntia naureskeltu kun ponit oli loppukaarrossa = kaikki eripäin, vinksallaan ja eri kohdissa :D Mites käy sitten nyt? Käännän Nikkiksen keskelle, kun poni yllättäen jämähtää monta metriä ennen kentän keskikohtaa. Istun siellä selässä että wtf, et nyt nolaa mua ja seiso täällä monta hevosen mittaa kauempana muista. Koitin hienovaraisesti antaa pohkeita että liikus nyt eläin noi pari askelta, ei me suinkaan tähän jäädä. Mitään ei tapahdu, aasin lailla paksu poni seistä möllöttää asennossa. Räppäsin raipalla sitten persuksiin. Poni ihan hätkähti ja oikeen hypähti eteenpäin, ja päästiin siihen keskelle seisomaan. Marianne siellä naureskeli "poni oli ihan yllättyny, ei tainnu odottaa" :D Sitten alas selästä, ponilla oli hirveä kiire talliin. Käppäiltiin sinne reippaasti, riisuin Nikkiksen ja päästin rouvan syömään. Harjailin pienen kiltin ponin puhtaaksi ja vähän pyyhkäsin kun toinen oli vähän hionnut raskaassa duunissa :)

Tjaa-a ja sitten kotia kohti ja sil viisii. Tiistaina sitten taas seuraavalla kerralla. Ja keskiviikkona ei sit pääse, voi kyynel :( No joo. Ei mut ainoa sääli on se kun joudun Oonan jättään ihan yksin. Ypöyksin. Ilman minua. Kuinka se pärjää :'D

Tässäpä vasta merkillinen tunne

nimittäin pettymys. Todella karvas pettymys. Niin se vaan on, viikon verran voi sujua ja jee, sitten täytyy taas mennä huonosti. Julmaa.

Nooh, tallille siis tänään. Siellä vaan oli niin ihanan lämmintä ja ihanaa. Ihan oikea kesä :D
Lukemaan taulua, ja no, minä menin Pomolla. Ja hyvät fiilikset jälleen. Tunnilla myös Roosa, Laki, Salli ja Kaisa. Pompeli oli jo tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja. Ja palelin siellä, niin hirveää. Mutta kun siellä tuuli, nyyhkis.

Pian meidänkin tunti alkoi, joten kävin kiipustamassa Pompelin selkään. Musta tuntu ihan siltä että se vyö oli löysä ja jalustimet eri pituset. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tuskinpa vain, ja sitä paitsi pysyi se satula äskeiselläkin tunnilla :)
Sitten käveltiin ja heti ensin Marianne valitti mun jaloista, jotka ei vaan ollut kylkien lähellekään. Ehei, siellä ne hengaili vähintään metrin päässä Pomon mahasta. JES. Vaan kun jos ne on ihan oikeasti kyljissä kiinni, niin mun istunta on sellasta.. Sellasta.. Mulla on sillon niinku polvet ihan irti ja pohkeet kyljissä ja.. En osaa selittää :D Mutta se ei ole anatomisesti mahdollista pistää niitä pohkeita sinne kylkiin.

Käveltiin alkukäyntejä ja tein vähän voltteja. Tein myös yhden pysähdyksen, joka ihan oikeasti onnistui. Tuumin siinä että tarttis muuten opetella Pompeli pysäyttämään (innoitus lähti siitä kun Marianne kertoili niistä kisoista, heh) Kyllä siinä pysäyttämisessä meni melkeen puoli pitkää sivua, mutta ainakin pysähtyi.
Vähän poni mennä löntysti näissä alkukäynneissä. Ei nyt ihan suoranaisen tappolaiskasti, mutta ei se kyllä kovin hyvin edennytkään.

Lähdettiin siinä sitten väistämään toisella lyhyellä sivulla. Piti tulla keskemmälle, sitten väistää uralle päin. Välimatkat ravissa.

(tälleen, punanen siis ravia ja vihreä käyntiväistöä :D)

Noh.. Pettymys vyöryi ylitseni.
Alla on Pomo, joka ei nyt yksinkertasesti vaan hiljennä käynnissä yhtään. Ei lainkaan. Ei tippaakaan. Sitten pitäisi muka yrittää väistää. Pomo oli hirveän innoissaan, en tajua, jostain syystä se tässä vaiheessa innostui liikkumaan.
Ja ei vaan onnistunut. Käännyttiin. Jo toi käännös oli ihan hutiloitu ja surkea ja blaablaa. Sitten koitan hiljentää. Mitään ei tapahdu. Sitten Marianne huutaa että pidätä pidätä, oot jo myöhässä. Sitten mä koitan jossain paniikin sekaisessa mielentilassa vähän painaa pohjetta, jonka Pomo rekisteröi vain eteenpäin ja sitten Marianne huutaa kuinka mun pohkeet ei oo kyljissä kiinni ja ihan liian hitaastikki toimivat. Tök tök tök.
Tuli välillä oikeesti sellanen olo että ei tässä juosta ku päin seinää kun mä tyyliin roikun ohjissa ja Marianne huutaa että pidätä. Teki mieli itkeä että mitäs mä nyt täsä sit mahdan tehdä :D Mut ei se nyt vaan toimi niin. Tai no joo, toimii. Mut huonosti. Toimis paremmin jos osais hiljentää istunnalla. Enpä osaa. Surkeaa.
Ihan siis välillä ja vahingossa sain Pompelin vähän kulkemaan sivulle, mutta ei se kyllä mitään väistänyt.

Onneksi sentään ravi sujui paremmin. Not.
Pomo lähti hirveen innoissaan raviin, mikä oli kiva. Vähän juoksi alta pois, piti vähän rauhotella välillä. Mutta hyvin kumminkin poni ravasi. Ongelmat alkoivat kun yritin kääntää. Ku ei vaan kääntynyt. Se meidän volttien teko oli niin ihmeellistä pelleilyä ettei taas paremmasta väliä ja ääh. Voikin olla näin hankalaa.
Tosin joo, nyt voisin tähän selitellä että mulla itelläni oli fyysisiä ongelmia jotka vaikeuttivat tämän päiväistä ratsastusta.
Mutta ei mun ongelmien nyt tarttis ihan noin paljon vaikeuttaa..

Kun oltiin tarpeeksi kauan hakattu päätämme seinään, lähdettiin tekemään samaa harjotusravissa. Tai siis, toi punanen tultiin laukassa, vihreä ravissa.
Ihan suoraan ja kiertelemättä voin todeta että ei tullut väistöaskeleen puolikastakaan, hyvä jos milliäkään liikuttiin oikeeseen suuntaankaan. Pomo vaan juoksi alta ja halus laukata. Jeah. No, en olettanutkaan moisen onnistuvan

Laukka meni muuten hyvin :D Jee, hehkutellaan vaikka sitä jottei tää pettymys masenna liikaa.
Ensinnäkin, olin niin tyytyväinen siihen että tänään mä istuin Pomon ravissa tosi hyvin. Pompin sillon kun Pomo vähän kaahasi, muuten istuin niin tajuttoman hyvin. Se oli se viime tunti kun mentiin ilman jalustimia, se autto ;)
Laukat nousi vähän huonon puoleisesti. Ekat nostot irtosi vasta tuolla lyhyellä sivulla. Sitten alkoi nousta vähän nopeammin.
Mutta laukka itsessään meni vaan niin kivasti :) Ensinnäkin, mä istuin niin hyvin! ! !!!!!!!!!11
Trol. Ihan oikeestikki :D
Vähän irtosin penkistä välillä, välillä onnistuin sohlaamaan mun raipan mun jalan alle. Mut missään välissä en pomppinu tyyliin metrejä ilmaan ja ah. Ja välillä ihan oikeasti istuin ihan oikeasti irtoamatta penkistä!! Ja kyllä ne siirtymätkin alkaa sujua. Pompin sillä ekalla raviaskeleella pari metriä, mut sit istun jo aika hyvin, kyllä se siitä.

Istumiseen lisäten, niin mulla vaan meinas putoilla toi toinen jalustin :D Toi toinen jalustin meni vähän väliä jonnekki saappaan kärkeen, mut ei tainnu kertaakaan ihan oikeasti pudota. Jes.

Laukka pysyi hyvin yllä, kerran oli semmonen pätkä että koko ajan putos alas. Noh.
Ja hienosti käänneltiin. Tai pikemminkin hallitsemattomasti, mut joo. Pari kertaa pelkäsin et täräytetään päin toisia, kun ei Pompeli kääntynytkään. Mutta joo, kyllä se kääntyi vaikkakin vähän vaikeasti välillä :)

Laukkojen jälkeen tein taas kuolemaa, heh. Sitten loppukevenneltiin. Pomo kääntyi tosi hyvin, vihdoin ja viimein. Löysällä ohjalla. Huomatkaa siis kaksi asiaa; poni kääntyi löysällä ohjalla JA minä uskalsin ravata löysällä ohjalla :'D
Ravailtiin ja sit siirryttiin käyntiin.

Marianne totes että oisin voinu laukata koko tunnin. Se meni hyvin :D Kaikki muu meni huonosti (kerrankin se sitten myönsi totuuden)
Ongelmahan on tosiaan siinä kun Pomo ei hiljennä käynnissä. Häpesin taas itseäni kun Marianne käski viedä asiat loppuun. Käski pysäytellä ponia vaikka parin askeleen välein. Aloitin sitten toisen pitkän sivun alussa, ja aika pian poni pysähtyikin. Jes. Sitten käyntiin ja parin askeleen päästä taas hiljentelyä. Suhteellisen nopeasti se pysähtyi taas, mutta kyllä siinä sitä aikaa meni. Poni lähti itse käyntiin, käveli sujuvasti melkeen puol pitkää sivua ja lyhyen sivun, kunnes pysäytin sen aitaa päin. Se oli oikeasti niin säälittävää. Puol kierrosta koitan hiljentää ja saan aikaseksi kolme pysähdystä. Se on surullista

Tosiaan, tuntiin mä en ollut kovinkaan tyytyväinen. Olin niin pettynyt noihin väistöihin :D No, en edes olettanut niiden onnistuvan, vaan silti olen niin pettynyt. Miksen mä vois osata hiljentää sitä Pomoa.
Mutta laukka meni hyvin ja oon tyytyväinen siihen että osaan jopa istua Pomon ravissa.
Ja ärsytti myös se kääntelyn vaikeus ravissa. Ärh.

Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja sitten mentiin talliin. Pompeli käyttäytyi taas oikein kiltisti, veti vaan heiniä naamariinsa ;)


HMM. Laitetaanpa taas mielenkiintoista ajattelua. Vertailukohtia.
Ajattelua siis Pomolla ratsastuksesta.

Sen kanssa on toi touhu oikeasti kehittynyt ihan todella paljon. Leiristä tähän päivään on Pomolla ratsastus parantunut ja helpottunut huomattavasti.
Leirillä opin nostamaan laukan Pomon kanssa, sitä ennen ei löytynyt kuin se korkeintaan kolme askelta. Ironista kun nykyään poni on NIIN helppo ja NIIN ihana laukata, ennen ei sitten noussut vaikka kuinka yritti :D

Pomon kanssa on laukkaaminen kehittynyt tosi paljon. Ennen ei edes laukka noussut, nykyään se jopa pysyy yllä, nousee, kääntyy ja tekee vaikka mitä.
Samoin tässä kun olen Pomolla mennyt, oon alkanut oppia ratsastamaan sitä. Ei siitä nyt ole kauan kun se oli niin vaikea ratsastaa. Kääntyi joskus ja vahingossa, ja aina vasta kauhean taistelun jälkeen. Nykyään jos on käännösongelmaa, niin kyllä se silti kääntyy. Vähän vaikeemmin vaan. Tai niin.
Nyt tässä viime tuntien aikana tuntuu että oon oikeesti oppinut istumaan Pomon ravissa, ennen kun vaan pompin lailla perunasäkin. Sama juttu laukassa, sielläkin pysyy aika hyvin, verrattuna leiriin jolloin pompin siellä kilometrin verran aina ilmaan.

Nykyään Pomon kanssa saattaa olla jopa miellyttävä ratsastaa kun se ei ole sellanen ohjalla makaava, kääntymätön, laukkaa nostamaton ja äreä pieni poni. Nykyään sen kanssa oikeasti onnistuu välillä.

Mutta edelleen on se hiljentäminen ongelmana. Käynnissä ei vaan hiljennä.
Kyllähän se ravissa, jos ottaa pidätteen niin kyllä se hiljentää. Ei mitään ongelmaa.
Vaan käynti on niin vaikea askellaji. Ei onnistu.

Mutta ehkä vielä joskus. Miettii kuinka paljon oon tässä jo kehittynyt, kuinka paljon ongelmia oon saanu korjattua.
Eiköhän toikin vielä jonain päivänä korjaannu :)
Uskotaan siihen kaikki sitten yhdessä.


Toivotaan myös että huomenissa sujuisi, enkä joutuisi taas pettymään omaan räpeltelyyni.

Kuvia, videoita ja perjantailua

Aloitetaan näiden tarinalla :D

Eli ne on ohjat, aivan oikein.

Ne on Nikkiksen ohjat. Tai pikemminkin oli :D Nyt ne on mun. Trol.

Miksi?

Eräistä syistä (jotka kirjoitan tonne myöhemmin) Nikkiksen ohjat meni perjantaina naps poikki. Katkesivat.

Marianne sitten heitti ne perjantain päätteeksi roskikseen, josta minä kävin ne dyykkaamassa :'D

Jottei asia kuulostaisi niin oudolta, sanon vielä että ne olivat ihan roskiksen pinnalla, puhtaiden roskapussien päällä ;) Ja heh, tällä kertaa en sentään ruvennu Mariannelle tekstaileen että haittaako jos dyykkaan rikkinäiset ohjat tuolta roskiksesta :'D

Sitten kotiin päästyäni pesin noi ohjat sienellä ja vedellä. Kangasosat oikeen kunnon vesimäärällä, nahkaosat vähän maltillisemmin. Sitten rasvasin nahkaosat oikein kunnolla (ne oli kumminkin aika huonossa kunnossa)

Ne sai yön olla ja kuivua. Sitten seuraavana päivänä korjasin ohjat :D

Ne meni poikki tosta kohin. Tuolla oikeella on siis se osa mikä menee kuolaimeen kiinni.

Toiselta puolelta ei edes näe että niitä on korjattu

Ette usko millanen riemu oli kun sain kiinnittää nää ohjat mun riimuun :D

Nyt mulla on Spaetan ex-riimu ja Nikkiksen ex-ohjat.

Ja kummatkin dyykkasin roskiksesta. Hmm :D

Vaan niitä on ollut ihana korjata ja pestä. Ihanaa

Ja ennen kuin joku miettii että herran jumala, täähän tulee myöhässä, niin tää oli taktinen veto. Mietin perjantaina että raportoinko, mutta päätin että järkevämpi kirjotella vasta nyt :)

Eli perjantaina pääsin sittenkin tallille katsomaan kun Oona ratsastaa, jee :) Saavuin joskus kuuden maissa tallille, kävin lukasemassa taulua ku halusin tietty tietää minkä konin selkään Oona joutuu. (Pompeli ;) )
Sitten menin katteleen tuntia tuulessa ja tuiskussa.
Ei siinä mitään, tunti meni ihan hyvin. Mut sit ku laukattiin, Nikkis vähän innostus ja pian olikin Nikkiksen ja Simon ratsastajat maassa.

Sitten tulivat Oona ja Henna. Ja mä sain muistitikun kuvineen!! Lähettiin kentän laidalle odottelemaan ja katteleen tuntia

Tyypit oli jo loppukäynneissä, kun naapuri käynnisti ruohonleikkurin. Kaikki ponit päätti sit pelästyä sitä. Jumantsuikka, sieltä ne lähti ja pian oli koko porukka laukkaamassa ympäri kenttää. Nikkikseltä ilmeisesti katkes ohjat kun ratsastajaki oli vielä kyydissä.
Kauaa ei ratsastajat selässä pysyneet, vaan tulla muksahtivat lähes saman aikaisesti. Ja siitä se riemu vasta repesi. Siellä sellaset viisi ponia veti pukkeja ja laukkas täysiä ympäri kenttää. Ei hitsit :D Se oli aika järkyttävää. Nikkis jäi kiinni suhteellisen pian, mutta siellä ne Pompelit ja Lakit ja Simot ja Elvikset veti edelleen täyttä laukkaa ympäri kenttää. Jeah.
No, kaikki säilyivät hengissä ja ponit sai vähän irrotella.
Vaan ei käyny kateeksi Oonaa joka joutui seuraavaksi selkään. Heh, ja Oonaki oli viimeks ratsastanu sillon meijän irtotunnilla Roosalla, eli noin vuosi sitten :'D

Mä olin lähes koko tunnin Oonan henkisenä tukena, jutusteltiin ja pidettiin puhuttelua Pompelille joka ei tykänny musta, eikä siitä ku ei päässy laukkaamaan.
Ja mä otin ekaa kertaa kuvan järkkärillä! JEE :D Ja se oli helpompaa kuin luulin. Sain ihan tarpeeksi hyvän kuvan ihan helposti. Vähä oon pro. No ei, mut oon ajatellu että se on sellast rakettitiedettä että saa edes melkeen onnistuneen puoleisen kuvan.

Tunnin jälkeen toimin hevosenhoitajana, ja vein Pompelin karsinaan ja riisuin sen. Muu porukka harjaili sen :)
Ja Oona tulee mun kans samalle tunnille. Iip, vähä jännää :'D
Sit käytiin tosiaan dyykkaamassa ja näin Tarmon kun se tuli kentälle. Ja sit kotiin.

Sit näitä kuvia et videoita Roosasta :)

Videoista sen verta etten edes hirveesti niitä analysoinu :D Merkillistä. Sen huomasin et välillä kääntäessä mun kädet oli ihan eri tasoilla. Välillä nojailen eteen. Mut huomatkaa kuinka asiantuntevalta näytän laukassa :'D
Ja tosiaan, kolmannessa videossa seikkailee sitten myös Tarmo vauva ;) Heh
Linkki 1
Ihan tämmösiä jotain kivoja pätkiä. Joo, ja se eka ravi on just sellanen hidastettu elokuva ravi :')

Linkki 2
Eli laukkaa vaan :) Toisessa tosiaan poni hieman mennä tunkee keskelle. Mutta ne muut on hyviä, vai :D

Linkki 3

Uskomaton tosiasia: Kaikki kuvat on otettu järkkärillä. Noita kuvia katsellessa voi sitten arvailla kumman rouvan kuvaamia ne on ;)

Otsikoimaton

Aa joo tota noin

Ensinnäkin kiitos rakkaille lukijoilleni :D Jotka vähentyvät tässä pikku hiljaa, heh.
Ei, mutta se on kiva huomata kun te myötäelätte riemuni kanssa (tai ainakin yksi myötäelää) Se on mukava huomata, että kun minä kirjotan tänne "JEE VÄHÄN MENI HYVIN :DD !!" postauksen, tulee klikkauksiin yleensä toi luin, ja sen lisäksi toi hyvä :)

Heh, mutta joo. Kiva että tykkäätte kun menee hyvin. Toivotaan että menee jatkossakin hyvin, jottette joudu lukemaan mun angstipostauksia mitenkään hirveesti :)

(Olen tässä välillä miettinyt että kuinkahan pitkään mä tätäkin blogia tulen kirjottamaan :D Into on tällä hetkellä sammumaton)

Ja sitten ilouutisiin!

Mä pääsenkin kattomaan huomenissa kun Oona ratsastaa. Se on ilouutinen mulle. (Ellei sitten mene asiat huonosti. Toivotaan että kerkiän :) )

Sitten on vielä toinen ilouutinen, se on ilouutinen mulle ja myös teille. Mutta enpä kerro sitä. Voitte arvata (kyllä te sen sitä paitti tiiätte)
Voin kuitenkin vinkiksi sanoa, että myös Henna tulee katsomaan Oonan ratsastusta ;)

Nyt sitten heissan. Palailen varmaan sunnuntaina. Meinaan olishan mulla videomateriaalia näytettävänä. Tarttee näyttää kun ollaan niin lahjakkaita pienen possun kanssa :)

(P.S Oli törkeää. Siellä Oona naureskeli että oon mä vieläki liian kiltti :D)