Karvakasoja ja ehkä vähän myös pohdintaa

Tänäänkin olin tallilla, olen parantanut tapani :) Heh. No ei mut yleensä ei vaan torstain jaksa mennä ku on just ollu tiistain ja keskiviikkon ja perjantaina ei yleensä sit pääse. Ja jäkä jäkä jäkä.

Kattelin parit tunnit, sitten tein jotain hyödyllistä (Omg :D) Vikalla tunnilla kävin ensin auttelemassa yhden tyypin kyytiin ja sitten laittamassa Nikkikseen vauhtia. Hölkkäilin hetkisen ponin vieressä ja laitoin paksun ponisen ravaamaan. Sitten sain hakea Mariannelle liinan ja sellasen kunnon juoksutuspiiskan. No piiskahan löytyi ihan hyvin, liinaa etsiessäni tarvitsin apua (niin siis, mähän jopa uskalsin pyytää apua, peukkuja!) Sitten menin vielä kävelemään hetkeksi Lakin viereen. Ja olin ilmeisesti hirveän pelottava, Nikkis teki hienon piruetin kun tulin sinne kentälle. Traumoja, traumoja.
Sitten vielä tunnin jälkeen pääsin (huomatkaa, pääsin nimenomaan :) ) auttelemaan Lakin pois laitossa. Neuvoin vaan jotain läpälää ja sitten pyöritin ponia karsinaa ympäri ja nostelin vähän jalkoja. Heh ja sitten harjasin ponin kun se ratsastaja sai tarpeekseen :') Mutta kun siitä lähti niin paljon karvaa, en mä vaan voinu jättää sitä niin. Ponin takajaloista irtos karvaa niinku kilokaupalla (melkeen nyt ainaki)

Mukavaa, pitkästä aikaa pääsin (vaiko jaksoin) tekemään jotain hyödyllistä. Niin ja harjailemaan ponia :)


Heh, palaten eiliseen (mun suuri ongelma, en ikinä saa kerrottua sitä kaikkea mitä mä haluaisin kertoa :D) niin mehän meinattiin jyrätä Marianne. Taas.
Ku se lähti juttelemasta, niin Roosa ryhtyi kävelemään reippaammin, ja vähän niinkuin siirtyi Mariannen perään. Ei se silleen kyllä sitä seurannut. Mutta ilmiselvästihän se yritti jyrätä Mariannen.
Kauhea, olen varmaan hirveän epäturvallinen oppilas. Mähän melkeen joka kerta (tai ainakin silloin tällöin) jyrään ton Mariannen :D Heittelen sitä raipoilla, tökin sitä jalalla, ravailen lähes sitä päin ja sit kävelen ihan kunnolla sitä päin.
Ehkä sit aina mun alitajunnan pahuus saa vallan ja yrittää sit hyökätä Mariannen kimppuun tai jotain D:

Asia jota olen miettinyt suorastaan oikein paljon.
Kehittyminen. Heh. Lempiaiheeni. Joo, musta tuntuu että kesän tultua oon oppinu hirveesti ja oon ihan loistava ja blaablaablaa. Katotaan mitä sit käy kun tulee talvi ja vaan kerran viikkoon ratsastus :(
Mutta tällä hetkellä olen olevinani niin hyvä :) Voidaankin tässä sitten mietiskellä loppuaika kuinka mahtava olenkaan :'D

Mutta jotenkin.. Vuos sitten, kyllä mä olin silloinkin sitä mieltä että mä olen hyvä (vähintäänkin vuosiin verrattuna) Tai ihan hyvä. Kuinka vain.

Mutta kun tällä hetkellä on ihan sellanen fiilis että mähän osaan. Ja olen loistava. Enkä osaa puhua vakavasti, kuten ette ehkä huomaa.

Toisaaltahan on vain hyvä jos tuntee itsensä hyväksi.
On eri asia tuntea itsensä hyväksi ja olla tyytyväinen, kuin nostaa itsensä jalustalle ja ajatella että olisi muka oikeasti hyvä ja sitten neuvoa muita jotka ovat huonoja.

Mä olen sitä mieltä että mä olen hyvä. Mä olen tyytyväinen. Musta tuntuu että ratsastus alkaa pikku hiljaa näyttää järkevältä, paremmalta. Fiksummalta. Mä olen kehittynyt taas tässä vuodessa. Musta on niin kiva kattoa kuinka paljon taitavammalta näyttää nää tän vuoden videot verrattuna viime vuotisiin :)
Tällä hetkellä tuntuu että tästä tulee jotain. (sitten kun loppuu kaks kertaa viikkoon niin sitten ei enää tulekaan :D)
Toisaalta. Tässä on niin paljon kehitettävää, ja vaikka mä aina tunnin jälkeen olen tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin se meni niin silti sitten miettii kuinka huonosti se sinäänsä meni.

Mutta musta on mukavaa että olen löytänyt taas tämmöisen uskon itseeni ja omaan touhuuni. Sama oli sillon viime kesänäkin, muttei ehkä näin vahvana.
Jotkut tuntuu valittavan siitä kun joku on tyytyväinen johonkin. Ei sais olla tyytyväinen, ei sais olla sitä mieltä että on hyvä.
Miksi ei? Miksi aina pitäisi itkeä että "yhhyy, mitään en osaa, surkeesti meni, elämä on surkeeta" Sitten jos sitä on aina silleen että oonpa paras, mitään ei tarvi enää oppia ja te muut ootte ihan surkeita, se on sitten eri asia.
Eikö kuitenkin ole tosi paljon parempi ja kivempi jos on tyytyväinen. Realistinen, mutta tyytyväinen. Muutenkin asennehan ratkaisee. Jos angstii että surkeesti menee, on tosi vaikea oppiakin. Ainakin mun mielestäni menee nää tunnit taas niin paljon paremmin kun mäkin olen oikeasti tyytyväinen siihen mun omaan osaamiseen. Vaikken mä enää ratsailla itke että nyyh nyyh, huono olen, niin kyllä se silti vaikuttaa että ajattelenko olevani "joku yksi tuntiratsastaja, joka ei mitään oikein osaa ja ehkä vahingossa saattaa onnistua" vai ajattelenko olevani "oikeasti varsin hyvä tasoon nähden"
Se että mä ajattelen olevani varsin hyvä, auttaa mua. Mä jotenkin uskallan muuutenkin ratsastaa enemmän. No en mä tiedä.
Uskallan paremmin lähteä ihan asettelemaan, valmistelemaan, tekemään tätä kaikkea hienosäätöä. Koska musta tuntuu että periaate on hallussa.

Heh. Tää nyt meni ihan eri asiaksi mistä mun piti puhua :D Tykkään niin kirjottaa. Lempipuuhaani (hirveää. Pudotin muistitikut lattialle. Pelkäsin niin että ne hajos. Eivät ilmeisesti.. Mutta nyt mä kuvittelen että oikeesti ne kaikki videot niillä tikuilla on "rikki" eikä ne enää toimi tai jotain. Kamalaa)

Mä aloin miettiä. Nooh.
Ajattelin että tää yks ihminen on nyt mennyt ensin yhellä ratsulla noin vuoden, sitten jonkun aikaa yhdellä toisella ratsulla ja sitten taas yhdellä ratsulla. Kolmella siis vakituisesti, sitten jossain välissä aina silleen välillä on ollut joku hevonen jonkun yhen kerran.
Hyvin eri tilanne kuin mulla :'D Jeps.
Mietin että jos mullakin olis ollu tämmönen. Että tässä kahen vuoden aikana olisin menny vaikka ensin vuoden yhellä, puol vuotta yhellä ja sit taas puol vuotta yhellä. Sitten vielä parilla muulla jossain välissä.

Arvatenkin osaisin ratsastaa varsin hienosti ja hyvin näillä kolmella. Toisaalta, muiden kanssa ei sitten ihan silleen onnistuisikaan kun aina menis sillä samalla.
Toisaalta olisin voinut oppia kaikkia "temppuja" paremmin. Esimerkiksi voisin osata väistää paljon paremmin kuin nyt. Nythän on se, että osaan joidenkin kanssa, joidenkin kanssa en. Ja esim Pomon kanssahan en paljon pääse edes väistöjä harjottelemaan kun en saa ponia edes hidastamaan :D
Jos olisin mennyt vakkarihevosella aina, niin sitten olisin voinut aina ja joka tunti opetella nimenomaan sitä väistön ratsastusta, kun ei olisi tarvinnut miettiä "miten juuri tämä hevonen toimii"

Olisiko se silloin paremmin? Olisiko parempi jos osaisin väistöt silmät kiinni ja yhdellä kädellä (ainakin sen jonkun tietyn ratsun kanssa) vai onko parempi että osaan ehkä jonkun kanssa pikkasen väistää ja jonkun kanssa saatan tuurilla onnistua.
Niin sanotusti perusratsastus useilla, vai temput yhdellä. Niin.

Mä olen sitä mieltä että jos olisin mennyt kahdella kolmella hevosella vain, niin en mä usko että olisin näin hyvä. Varmaan osaisin niitä ratsastaa paremmin mitä tällä hetkellä ratsastan yhtäkään ja osaisin esim näitä väistöjä paremmin. Mutta sitten kun toisaalta, nää kaikki hevoset on mulle opettaneet jotain. Tai ainakin kaikki joilla olen enemmän mennyt.
Itse pidän enemmän siitä että osaan sitten ratsastaa edes jossain määrin vähän näitä kaikkia, ja sitten jonkun kanssa osaan ehkä vähän väistää tai tälleen. Ja olishan se tylsääkin mennä aina/ lähes aina samalla :)

Suurin piirtein jokainen näistä hevosista on opettanut päättäväisyyttä. Kukin eri tavallaan.
Elviksen päättäväisyys oli sitä, että ponia ratsastetaan vaikka tulisi Vinskit ja Kaisat ja Sakarit vastaan. Vaikka se kiihdyttelisi, vaikka se stoppailisi. Sitä pitäisi vain ratsastaa, eikä luovuttaa ja väistellä muita.
Nikkis, Sulo ja Roosa opetti ihan sitä päättäväisyyttä että poni on saatava liikkeelle. Ihan oikeasti. Ja kun aloin ajattelemaan niin Nikkishän taisi olla se poni joka opetti mut ihan oikeasti vaikka lätkäsemään raipalla taakse jollei muuten jaksa liikkua. Nikkis kun ei oikeasti välittänyt yhtään mun lavalle näppäsyistä. Sulo välitti, joten en koskaan uskaltanut pamautella sitä taakse.
Pomo oli aina niin vaikea. Ja on se kyllä yhä. Mun oli itteni vain päätettävä etten mä saisi pelätä sitä, enkä mä saisi luovuttaa sen kanssa.
Heh, Vinskin kanssa tarvittiin oikeasti päättäväisyyttä :'D Ei saanut luovuttaa vaikka olikin kuoleman partaalla, se piti saada liikkeelle, se piti saada kääntymään. Vaikeaa se vaan olikin.

Jokainen on omalla tavallaan auttanut mua. Jonkun kanssa on oppinut ratsastamaan laiskaa, jonkun reipasta. Jonkun herkkää, jonkun ei niin herkkää. Jonkun hiukan porsastelevaa, jonkun nöyrää. Jonkun säikkyä, jonkun pomminvarmaa.
On saanut opetella käskemään. Opetella rentoutumaan. Vaikka ja mitä. Sellaista jota ei välttämättä olisi sillä tavalla oppinut yhden kahden ponin kanssa.

Ja onhan nuo kaikki olleet niin mainioita ;) Ehkä nyt Sakari ei opettanut mulle muuta kuin sen, etten tosiaankaan ole sopiva minkään hienon ja jalosukuisen ratsun kyytiin, ja Viiru sen etten oikeen tykkää suokeista :D Niin ja Kaisallakin oon niin vähän mennyt, ettei sekään ole paljon muuta kuin rauhottanut mua ja näyttänyt etten tosiaan pidä niistä suokeista vieläkään. Hmmh.

En mä tiedä, mä en vaan niin tykkää suomenhevosista. Johtunee siitä etten vieläkään oo löytänyt yhtäkään joka ois oikeesti kiva :'D (siis myös ratsailla)
Helmi kuskas kahesti portista ulos, enkä hallinnut sitä yhtään. Viiru kaahas päättömästi, ja oli ihan kamala. Sakari kaahas päättömästi ja oli liian hieno. Ja Kaisa.. No se taitaa olla ainoa suomenhevonen jonka kanssa sujuu. Mut siihen se jää. Ku siinä ei oo mitään mikä olis vieläkää natsannu. Se on vaan sellanen tasasen paksu suomiputte. En mä tiedä :D
Mutta ehkä vielä joskus :D


Jospa jätän pohdinnat tähän ja meen syömään kun kuolen nälkään. Seuraavan kerran vasta tiistaina tallille :( Ja kenttä remppa alkanee siis muutaman viikon päästä :'( Kaks viikkoa pitäis vielä päästä ratsastaa. Sitten alkaa määrittämätön tauko. Kuolen sit sillä välin

Keskivertoakin parempaa

Pari juttua jotka unohdin kertoilla teille eilisestä :D Tärkeää on joo :D

1) Jonna osoitti nerokkuutensa. Keskustelimme hirveän asiantuntevina hevosten.. no muodoista, se on järjellisin sana. Sitten Jonna kertoili kuin tietosanakirja mulle että "ja ruunakin voi jos se on oritettu myöhään" Toi oli päivän paras : D
2) Multa putoili jalustimetkin vaan pariin otteeseen. Kerran onnistuin sit pudottaa ne kokonaan ja sit laukkailtiin niinku ilman jalustimia. Se sujui hyvin, mutta ehdin siellä laukatessani jo pelätä että ei herran jumala mitä sitten ku tää siirtyy raviin?

Tallille sitten tuossa hervottomassa tuulessa ja tuiskussa. Kamala. Hyi hyi.
Perillä olin taas hivenen ennen viittä ja tein varmaan maailmanennätyksen taulun lukemisessa. Sain lopulta selville että minä menen Roosalla :) Tunnilla myös Sakari, Kaisa, Pomo ja Simo. Eikä Oonaa :'( Törkeetä.
Roosa oli vain mun kanssa. Päätin kattoa ekan tunnin. Mahtava meininki siellä, täytyy myöntää. Samoin huvitti se, että ekan tunnin ajan oli ihan pimeetä ja kamalaa. Sen jälkeen alkoi aurinko paistaa ja linnut laulaa. Heh :) Tokan tunnin alettua lähdin hakemaan aasiponia tarhasta. Roosa tuli mukaani, laiskasti, ja pistin sen karsinaansa. Harjailin Roosan tosi kauniiksi ja puhtaaksi. Kavioiden puhdistus oli tänään kyllä ihan ihme pelleilyä. Koitin nostaa ekaa jalkaa ja poni vaan nojaa vastaan. Kauan mä koitin ja koitin, ja ei vaan noussut. Lopulta otin vähän vauhtia ja tönäsin, ja arvon madame lihava suvaitsi nostaa sen jalkansa. Tosin sitten oli vielä vähän teroiteltava hampaita mun housuihin, vasta kun kolautin kaviokoukulla sen jalkaa lopetti rouva pelleilynsä ja suvaitsi nostaa jalkansa kiltisti.
Poni varusteisiin. Se oli säälittävää. Satulahuovat ihan väärin, ihan rytyssä ja rumasti. Turparemmit jäi löysälle ja puoliksi auki, satulavyö oli niin löysällä että hyvä ku pysy satula selässä, enkä saanu hiuksia hyvin tai hanskoja käteen. Pikkasen kiire tuli, mutta sai noi kentälläki kuntoon ;)

Marianne tuli kiristelee vyön ja sit mun oliski muka pitäny jo olla kyydissä. Säätelin kumminkin toisen jalustimen, nousin selkään ja säädin toisenkin. Ja sitten päästiinkin kävelemään.

Poni oli hieman laiskan puoleinen. Hyvä kun eteenpäin päästiin. Ratsastin Roosaa eteenpäin ja lähdin sitten vähän kääntelemäänkin. Hieman oli tahtojen taistoa kun poni olisi halunnut seurata ja sen huopa oli liian edessä (=ei osunut raippa ku huopaan :'D) Sain kuitenkin ponin kulkemaan meidän reiteillämme. Voltit oli niin laiskan pulskeita välillä, poni meinasi nukahtaa kesken voltin. Koitin myös vähän saada ponin asettumaan oikeaan suuntaan, ihan kivasti onnistuinkin, ainakin omasta mielestäni. Alkuun nyt vähän koitettiin oikoa voltin loput ja ei muka millään voitu tehdä nättejä voltteja, mutta kyllä se sieltä sitten lähti.
Sain ponin välillä kulkemaan tosi hienosti eteenpäin. Sitten taas se palasi matamaan, eikä millään jaksanut. Huh ja Roosallakin oli hieman ongelmia lätäköiden kanssa. Sen oli muka niin hirveesti kiemurreltava ja hiukan se koitti kiertää niitä lätäköitä. Ja aina välillä se onnistui taktisesti kiertämään lammikon ja sitten vielä luisumaan jonkun perään. Koitin kuitenkin parhaani mukaan vaatia ponia kulkemaan nätisti myös niiden valtameren kokoisten lätäköiden läpi.

Peltopäässä oli pääty-ympyrällä neljä puomia joita lähdettiin tulemaan. Tänään leikin aivokuollutta, enkä tehnyt paljon muuta kuin sitä pääty-ympyrää. Kääntelin ylimääräisiä voltteja lähinnä vain tilaa saadakseni. Mutta toisaalta, ratsastin ponia eteen, ja sen ehkä saa paremmin eteen jollei pyöri koko ajan volteilla.
Pääty-ympyrä onnistui ihan kivasti. Roosa nyt ei vaan oikeen tajunnut että puomeista pääsee yli vaikkei niitä tuijottaisi kymmenen sentin päästä. Usein me hyydyttiin puomin eteen, poni katteli puomia tosi tarkasti ja asetteli koipensa puomin yli ja sitten vielä kolautteli varmaan joka jalan siihen puomiin :D
Vaan kyllä me välillä päästiin silleen ku toisetkin, ei kateltu puomia kuin metrin estettä, kuljettiin sen yli reippaasti, eikä aina edes kolauteltu. Muutaman kerran pääsi poni kyllä hilpaisemaan puomin ohi, se vaan tunki sisä- tai ulkokautta puomin ohi. Kun sain pohkeen läpi, tultiin tosi nätisti yli puomien.
Alkuun musta oikeestaan tuntui ettei tästä tuu tänään yhtään mitään :D Tuntui että poni vaan seurasi ja mateli eikä kääntynyt. Mutta sitten kun saatiin taas poni hereille ja mäkin osasin taas niin sittenhän se sujui kauniisti. Poni kuunteli, käveli ainakin lähes koko ajan suht reippaasti. Ja yrittikin vain pari kertaa liirata jonkun kaverin perään.

(Isojättipää :D)


Sitten siirryttiin kevyt raviin (tänään sitten taas runosuoni laukkaa. Ainakin tällä hetkellä teksti tuntuu tuhat kertaa paremmalta kuin eilen)
Kevyessä ravissa tultiin taas tota pääty-ympyrää neljällä puomilla. Siirsin Roosan raviin. Aloitettiin sillä että poni kulkisi eteen ja sitten lähdin vähän kääntelemään. Välillä oli käännöksissä hivenen jotain ongelmaa, kun Roosa oikeen apinanraivolla juoksi jonnekin. Mutta pääasiassa poni kulki hienosti sinne minne pyysinkin. Ravikin saatiin aika kivaksi. Alkuun vähän laiskotti, mutta sitten. Välillä tultiin tosi kivaa ja reipasta ravia, välillä vähän hidastui, mutta siitä hitaastakin ravista saatiin kommentiksi että se on "ihan ok ravia" Joten ei se nyt ihan madellut :) 
Puomit ylittyi varsin kivasti. Jokunen puomi taidettiin ohittaa, mutta mun muistaakseni tää meni oikein hyvin. Kahdessa vikassa puomissa oli aina vähän se ongelma kun Roosa ei kääntynyt niin hyvin, eikä asettunut yhtään ja sitten tultiin niille puomeille melkeen aina ihan vinossa. Vauhtikin tuppasi välillä kuolemaan. Mutta kivasti yliteltiin puomeja, puomit kolisten :)


Käveltiin hieman. Ja Roosa oikeen kuoli. Heti ku siirsin käyntiin niin se lähti laahustamaan niin hitaasti ku on vaan mahdollista. Koitin vähän ratsastaa eteen, jottei sitten laukka iskisi ihan yllättäen, mutta ei :D Se oikeen ties et nyt saa kävellä ihan rauhassa. 
Seuraava tehtävä oli sit tämmönen

Eli tultiin tollanen kiemurtelu käynnissä noiden puomien yli. Sitten tultiin tonne puomille joka on eri päin, ja sieltä sit nostettiin laukka ja laukattiin pitkä sivu. Ja sit mulle hoettiin että valmistelet sen ravin aikasin, nyt jo nyt jo. 
Käyntikiemurtelut meni ihan kivasti. Välillä poni koitti oikasta, mutta mä panostin taas kaikkeni noihin reitteihin, hyviin kulmiin, suoriin puomien ylityksiin. Otin ponin sitten aina vikan puomin jälkeen raville. 
Reippaasti ravia eteen ja nosto. Eka kerta meni vähän huonosti (alotettiin tähän vasempaan, mihin nyt Roosa nostaa paremmin) Poni veti reipasta ravia koko pitkän sivun ja vasta täällä missä laukka piti lopettaa, nousi pari laukka-askelta. Otettiin parit nostot Kaisan perään, poni oli ihan innoissaan ja tuli tosi hyvää laukkaa, jonka minä jopa lopetin ihan itse. 
Sitten nosteltiin ilman imua. Välillä nousi paremmin, välillä huonommin. Tuli ainakin yksi tosi hyvä nosto, laukka jatkui pitkän sivun, jossa otin itse alas. Tosi hieno :) Mä istuin laukassa oikein hyvin, istuin tänään myös tossa reippaassa ravissakin tosi hyvin. Välillä aloin vähän laukassa pomppia, mutta sitten istuin aina vaan alas ja tadaa, osasin istua. Olin tyytyväinen tähän mun istumiseen taas tänään. 


Vaihdettiin suunta ja sama homma. Tähän suuntaan nousi niin paljon huonommin, tultiin muutamaan otteeseen koko pitkä sivu pelkkää ravia kun ei vaan noussut. Peppu tosin tais lentää vaan korkeintaan kerran jos sitäkään (; 
Saatiin me sitten oikeallekin parit nostot ja ainakin yks hieno laukka, lähes koko pitkä sivu. Hieno poni oikein. 
Sitten hieman kevenneltiin ja sai vielä ylittää puomeja. Roosalle iski uhmaikä, ja loppuravit menikin aika huonosti. Silleen.
Vauhtia löytyi ainakin alkuun tosi mukavasti, mutta kun puomien yli ei vaan päästy ja sit Roosa koitti hirveesti seurailla :D Taisteltiin ja taisteltiin, tein vaan ympyröitä ja voltteja ja koitin päästä puomien yli. Ei se nyt täydellisesti lähtenyt sujumaan, mutta ainakin paremmin. Sitten käyntiin.

Siellä me käveltiin. Ohjat löysinä, ilman jalustimia. Käännyttiin just pois peltopäästä, käveltiin pitkää sivua. Sitten kuului niks, ja Roosa laukkaa, Pomo ja Simokin tais lähteä. Mä istun siellä ihan että täh, tää säikähti o-o'' Sit kerään ohjat nopeasti ja tyylivapaasti ja pysäytän ponin. Kaikki pysy selässä joten poni vaan liikkeelle heti. Katoin että jaha, Sulon ja Essin tarhan aita kaatui. Ponikin kattoi, mutta se ei miettiny että jaha, aita kaatui. Se mietti että ei hyvä jumala, aidan kaatajat ovat tulleet, AUTTAKAA! Sen isot hörökorvat kääntyi kohti aitaa, ja sit pysähdyttiin. Kamalaa, aidat on nurin. Ponia liikkeelle ja sit se pysähtyi taas ja sai sätkyt kun Sulo ja Essi kaivoivat oksan kaatuneiden lankojen alta. Rauhotin itteni ja loin taistelusuunnitelman. Annoin ponisen kattoa hirveää kaatunutta aitaa, silittelin sitä. Sitten liikkeelle.
Pari kertaa pysähdyttiin kattomaan "kato kato, nyt toi Erno meni aitaa nostamaan, kamalaa!" Lopulta poni sitten tajusi ettei aidat hyökkää sieltä kimppuun ja saatettiin kävellä ihan rauhassa. Jotenkin myös tuntuu että ton jälkeen tuli poni paremmin avuille, kun kääntyi niin nätisti ja pienellä pyynnöllä eikä edes yrittänyt enää seurailla, mitä se kyllä loppukäynneissä alkuun teki :)

Marianne kävi sitten myös juttelees. "Olekko tyytyväinen?"
"Hmm.. Joo :)"
"Hyvä, koska mäkin oon :)"
Sitten keskusteltiin siitä kuinka täydellinen ja mahtava olenkaan (tai sitten minä keskustelin siitä)
Ja sitten Marianne ei millään suostunut myöntämään sitä tosiasiaa, että musta tulee taas ihan surkea kun loppuu tää kaks kertaa viikkoon ratsastus :(
Mutta mä oon kuulemma lyhyessä ajassa kehittyny niin paljon :)

Mäkin olin hirveän tyytyväinen. Roosa on niin mainio poni :)
Laukat nousi molempiin suuntiin vallan hienosti. Löydettiin vähän vauhtiakin meijän touhuun. Ja aika kiltisti poni kulki sinne minne pyysin (ja nousi laukatki ilman sitä imua :D)

Sitten keskelle ja alas pienen ponin selästä. Harjailin hänet nopiasti. Sitten siivosin Nikkiksen suitset pois ja sitten Roosan suitset pois. Ja kotia kohti :)

Hahaa ja tänkin kerkesin ajoissa kirjottaa >:D

Olipa kerran poni, joka meni mukkelis makkelis

Hellurei taas jälleen :D

Tallille sitten. Hirveä stressi sen päiväsen ukkosen ja sateen takia. Saavuin tallille vasta viideksi, ihan varmuuden vuoksi vaan. Jos ei kuitenkaan olisi tunteja, olisi noloa olla siellä ja niin :D
Taulua lukemaan. Mulla oli Sulo, tunnilla myös Salli, Kaisa, Laki ja Roosa Jonnan kanssa. Roosa ja Sulo olivat tokalla tunnilla, joten soittelin Jonnalle ja kattelin tuntia. Jonnan saavuttua kuljettiin ympäriinsä, keskusteltiin syvällisiä. Ja sit mun piti kertoa kaikki Roosasta. "No siis, sehän on ihan mahtava"

Tunti alkoi ja menin Sulon luo. Kyytiin vaan ja käyntiä. Sulohan oli reipas, hyvin ratsastettu ;)
Kun nousin selkään, lähti poni jo kävelemään. Suuntana oli portti. Loikkasin kyytiin ja sitten ohjasin ponin uralle. Käveltiin, tein hieman voltteja ja koitin pitää Sulon reippaassa käynnissä. Ja sitten päätin että tänään ei poni porsastele YHTÄÄN. Se voi kyllä kävellä lammikoissa, se kääntyy kun haluan, eikä käänny kun en halua. Se liikkuu eteenpäin. Eikä se varsinkaan syö.
Pikkasen oli keskusteltavaa niiden lammikoiden suhteen, Sulon mielestä niihin saattaa pienet ponit vaikka hukkua. Välillä se kulki kauniisti yli lammikon, välillä jouduttiin tappelemaan jotta poni suostuisi kulkemaan lammikon yli.
Voltit oli vähän huonoja. Ponin paksukainen ei asettunut, ja toisaalta en myöskään keskittynyt siihen tarpeeksi. Voltit myöskin meni aina lopussa ihan pieleen, kun poni tunki vasten sisäpohjetta, eikä asettunut sitäkään vähää jonka se oli asettunut alkuvoltista.
Periaatteessa poni kuitenkin kulki käynnissä ihan hyvin. Välillä vähän taisteltiin ja tapeltiin, mutta poni kulki eteen ja kulki sinne kun halusin.

(Rakkahat lukijat. Minä yritin laittaa tähän kuvan. Luovuin ajatuksesta kun kuva oli ladannut kymmenesosan tässä.. Noh.. Vähän alle puolessa tunnissa :) )

Marianne laitteli puomeja ja lähdettiin tulemaan vähän tehtävää. Käynnissä tultiin kahdeksikkoa, pitkän sivun keskeltä toisen pitkän sivun keskelle. Siinä halkaisijalla oli kolme puomia.
Mä halusin että tultaisiin mahdollisimman hyvillä reiteillä, eikä oiottais.
Hieman kolautellen yliteltiin aina puomit, tosin hivenen vinossa, sillä käännös puomeille ei oikein suostunut onnistumaan kuten halusin. Oikeaan kierrokseen ei poni suostunut millään kulkemaan uralla, muutenkin oikea pohje ei toiminut kuten olisin halunnut. Poni tunki vasten oikeaa pohjetta, jos käytin sitä, se ei kuunnellut sitä. Kun raippa siirtyi oikeaan käteen, alkoi hieman helpottua, mutta vaikeuksia oli silti.

Siirryttiin kevyt raviin. Mä nyt kerrankin yritin vähän kiltimmin siirtää ponin raviin, ja se osoittautui huonoksi ideaksi. Sulo nyhjäsi aidan vierustoilla ja mateli. Pamautettuani pariin otteeseen raipalla taakse, löytyi meiltä ravikin.
Sulo ravasi reippaasti. Tai ainakin reippaammin kuin yleensä ja mä olin hetkessä ihan kuolleena siellä :D Kevensin ihan liian korkealle, mutta en toisaalta millään jaksanut keskittyä siihenkään kun lihakset kramppas. Ja mä en millään pysynyt taas Sulon matkassa. Kun koitin käskeä sen vaikka yli vesilammikon, tai pois toisten perästä, niin sitten kun se lähti onnistuin lähes aina huojumaan sivulta sivulle ja kääks. Vaikeaa vaikeaa.

Poni kääntyi kuitenkin oikein hyvin. Vesilammikoita piti muka hirveästi väistellä ja välillä koitettiin seurailla. Mä kuitenkin päättäväisesti pistin ponin aina sinne minne halusin, ja onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin.
Siihen kahdeksikolle oli jätetty vain yksi puomi ja lähdettiin tulemaan sitä sitten kevyt ravissa. Poni oli taas ihan oikeaa pohjetta vasten ja aina sen puomin jälkeen se yritti tunkea oikealle. Ei se koskaan päässyt, mutta aina oli silti koitettava. Välillä jouduin hieman ratsastamaan eteen, mutta yleisesti ottaen poni ravasi ihmeen mukavasti.
Kun oltiin tarpeeksi kauan lämmitelty tällä yhdellä puomilla, laittoi Marianne siihen keskelle kolme ravipuomia, joita sitten tultiin. Ja jes, mulla pysyi taas kevennys oikeena yli puomien, mähän alan oppia :)
Vähän oli ongelmia kun poni koitti aina oikoa oikealle. Tahkottiin ja tahkottiin, mutta aina vaan se koitti.
Meidän käännökset niille puomeille epäonnistui melkeen aina. Pariin otteeseen ei edes puomeille päästy, kun poni ei kääntynyt silloin kun aloin kääntää. Se kääntyi hirveän hitaasti, joten tultiin puomeille vähän vinossa aina. Noh.

Käveltiin sitten hieman. Mä olin ihan kuoleman partaalla :D
Marianne pisti laukkapuomeja (joita katsoessani ajattelin vain ettei me ainakaan onnistuta laukkaamaan puomien yli. Toisaalta ei se haitannut, koska pääsinhän mä sillon Elviksellä laukkaamaan puomien yli ;) ) Se laitto peltopäähän pääty-ympyrälle kaks puomia ja sitten toiselle pitkälle sivulle yhden puomin.
Sitten lähdettiin nostamaan laukkaa. Sai nostaa harjotusravista ja laukata sitten puomien yli. Siirsin Sulon heti raviin, reipasta ravia, pidin ohjatkin vähän löysempinä ja koitin istua. Ja sit nostoja, nostoja, nostoja. Tai okei, sanotaan vähän todenmukaisemmin: nostonyrityksiä, nostonyrityksiä, nostonyrityksiä. Ei niinku millään. Tein kaikkeni (kaiken mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään) ja ei. Ei ei ei. Lopulta otin ponin käyntiin ja koitin nostaa sitä kautta. Lähti vähän jopa nousemaan. Säälittäväähän se oli joka tapauksessa. Poni käyntiin, pohkeita jotta saatiin reipas käynti. Sitten kun poni tuntui hyvältä niin nosto. Ja silloin nousikin.
Sulo nosti vain porttipäästä, ja lopetti kun sitä huvitti. Saatiin me pari pitkää sivua laukattua ja aika reippaastikin jopa (ja laukattiin jopa vasempaan kierrokseen pitkää sivua!! Ja siinä laukassa mä seisoin vähän jalustimilla kun se laukassa istuminen ei ottanut onnistuakseen)

Laukassa istuin oikein hyvin. Mutta yhden yhtä puomia me ei ylitetty :D Joko laukka loppu liian aikasin, tai sitten poni ei millään voinut laukata hieman uran sisäpuolella että oltaisiin päästy puomin yli. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että poni laukkasi reippaasti ja niinkin pitkiä pätkiä.
Sitten, olin juuri ravaamassa ja etsimässä sopivaa tahtia. Sitten kuului jotain ihme meteliä, ponia käyntiin ja katoin että mitäs ihmettä. Sitten näen kun pieni Roosa-poni heitti nokilleen ja pieni Jonna-täti sitten lensi kyydistä ponin jalkojen sekaan. Auts. Pysäytin Sulon ja sit kaikki katteli järkyttyneenä. Kauaa Sulo ei kuitenkaan jaksanut seistä, joten kävelin sitten sellasta isoa volttia. Ja poni oli niin raivostuttava. Siinä se puski Sallia päin, Roosan luo. Millään ei voinut kulkea. Aikani mä nätisti käskin, sitten iskin raipalla vähän joka suuntaan, aivan ihme pelleilyä. Marianne naureskeli että nyt meni Millalla hermot tohon Suloon. On se kyllä oikeesti vähän pölvästi poni, siinä niin ihan rauhassa kävelee päin naisväkeä :D

Kun Jonna saatiin takaisin kyytiin, jatkettiin laukannostoja, jotka siis onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Marianne kommentoi mulle sieltä ettei se oo nähny vielä yhtään onnistunutta laukannostoa ja mä naureskelin sille koko ajan ettei tästä tuu yhtää mitään, ei nouse millään :D Vaikeaa.

Laukattuamme tarpeeksemme siirryttiin vähän keventelemään. Sulo veti ravia pikakiiturin lailla ja mä rukoilin koko ajan että jos siirryttäis loppukäynteihin. Osa alotti kyllä käveleen tosi aikasin, mut sitten aina mietin että minähän en antaudu, ravaan täällä vaikka väkisin.
Vähän jouduimme jälleen keskustelemaan ratin herruudesta ja lammikoiden syvyydestä, mutta ihan kivasti poni kulki. Ja siirtyi ravaamaan hivenen rauhallisemmin (:
Kun oltiin ravailtu, siirryttiin käyntiin. Huh hei. Voikin olla raskasta jonkun miniponin kanssa ratsastelu, heh.

Marianne tuli vähän jutteleen. Hienosti meni eikä kuulemma näytä ollenkaan pahalta Sulo mun käsissä (: Tosin kuulemma sen pitää keksiä jotain uutta kun Sulo on jo niin tylsä :D Mainiota, mun alla kaikki ponit muuttuu tylsiksi, heh. Mä vaan totesin ettei mitään väliä, kaikki käy. Eikä mua haittaa vaikken enää niinkään Sulolla menis, ku ne lyhyet jalustimet vähän häiritsee.
Ja sitten kuulemma on tullut niin paljon rohkeutta. Enää en kuulemma istu kyydissä "anteeksi vain, mutta voisitko ystävällisesti tehdä näin ja näin" vaan nykyään mä käsken ja laitan menemään.

Mäkin olin kyllä sinäänsä ihan tyytyväinen. No laukka ei suju. Yliarvostettu askellaji muutenkin.
Ravi sujui mun mielestä sinäänsä varsin hyvin. Vähän kääntöongelmia, mutta niistä ei varmaan koskaan päästä. Sinäänsä joo, olin tyytyväinen. Kivasti meni :D Niinku sinäänsä :'D Kyllä kulkee kirjoitustaitoni taas tänään tuhatta ja sataa.

Keskelle ja alas selästä. Ja poni talliin. Eikä se taaskaan yrittänytkään syödä siitä kentän vieressä olevasta ruohikosta! Puupääponi oppii! Jeij. Sulo tuli talliin niin väsyneen oloisena, kaikkensa se oli antanut. Huh.
Nopeasti vaan varusteet pois ja poni kuntoon. Sitten pestiin hieman Roosan suitsia kun ne oli hieman hiekkaiset, heh.
Ah ja kotiin.
Tiedättekö. Aika mystistä on se, että Jonna on käynyt ratsastamassa Maskussa 14 kertaa. Se on pudonnut kolme kertaa :D Musta se on aika hyvin. Onhan se nyt sentään 11 kertaa pysynyt selässä, heh.
Katotaan. Ajattelin että viikon päästä pakotan Jonnan taas kuvaamaan. Ihan varmuuden vuoksi.. Ku sit on se kenttäremontti ja kaikkee :/

Heipä hei. Katsotaan sitten huomenna uudestaan :)

Lunta tulvillaan

On ihan kohta taas. Ja liinakkommekaan...

Tjoo, nyt meni ihan väärin. Miettikää nyt. Tänään oli jo päivä lyhyempi kuin eilen. EIEEEIEIEEIEIEIIEIE!!!!11 Täähän ei nyt voi olla totta. Pian on taas pilkkopimeetä neljältä päivällä ja kohta sitä taas luistellaan tuulessa ja tuiskussa tallille. Ei ei ei, ei näin.
Kamala päivä toi kesäpäivänseisaus. Hyi olkoot. Sen voisi pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan ja sit voitais iloisesti hyppiä kukkamekossa ja lallatella ikuista valoa. Ah, se jos mikä olisi upeaa.

Käväisin tänään tallilla :) Pitkästä aikaa :'D Joo, pitkästä aikaa olin siellä vaikken ratsastanut. Mun on jo monta viikkoa pitäny mennä. Mut sitte on aina ollu sauna, ja oon aina ollu viikonloput poissa (eikä sillä, en mä lauantai/sunnuntaina edes menis. En tykkää niistä päivistä) Ja sitten on ollu kauheesti tekemistä.
Nyt en sitten viikonloppuna mene mihinkään, joten oli hyvä hetki piipahtaa tallilla. Ja joo, periaatteessahan ois ollu kivempi mennä jo eilen, ja nurinurinuri.

Toisaalta olin ihan ilonen että menin vasta tänään (vaikka tunnit alkoikin vasta kuudelta, ja olin siis tallilla vasta kuudelta) Ilma oli ihana, vihdoinkin sai polkea ilman sitä jumalatonta vastaviimaa jota vasten saa yleensä aina polkea. Aurinko paistoi ja oli vaihteen vuoksi jopa lämmin. Tää kesä on ollut ihan hirveä. Mä olen KERRAN ollut shortseissa, enkä kertaakaan hameessa. Mikä kesä se tämmönen on? Joka aamu mä pistän tottumuksesta pitkät housut, ja useimmat päivät on ollu vielä sellasia ettei siellä olis muilla tarjennutkaan. Hertsilei, mullahan oli pari päivää sitten takkikin mukana pihalla (ja jopa pidin sitä hetken päälläkin)

Asiasta kolmanteen. Istuskelin ihan vaan ja kattelin ne kaks tuntia. Olin ihan väsynyt ja oli niin lämmin ja oikeen euforinen hyvän olon tunne siellä levisi. En mä siis mitään järjellistä tehnyt :D

Nyt olen taas täällä ja vain vaivaiset neljä päivää (pauk pauk pauk) että pääsee taas tallille. Tai periaatteessa tänäänhän on jo lauantai.. Ainakin melkein. Jeah! Kolme päivää siis :) Sit pääsis taas ratsastaa.

Hyvää juhannusta. En nyt ole varma onko se sitten muka tänään vai huomenna vai koska. Noo, viettäkää sitä nyt kuitenkin kuten parhaaksi näette

Elävää kuvaa

Hertsi leijaa ku oon taktinen. Ensin mä teen hienon videon, ideana että tänne sen pistän. Sit loppujen lopuksi unohdan pistää sen tänne :)

Linkki

Toivotaan että saa selvääkin siitä :) Jotenkin tuntuu että pikselineliöt valtaavat näkökentän ja kääks :D Youtube pilas laadun näemmä tosi tehokkaasti, kyllä se tässä koneessa näyttää hyvältä (ja seli seli vaan ;) )

Joo, mä siis tosiaan toivon että se kanssa toimii mutta mutta : D Ihana on musa ja ihanan näköstä pömppimistä. Heh. Tosin, jakakaa ärsytys kanssani. Kattokaa sitä yhtä laukannostoa. Mä nojailen eteen just ennen sitä. MIKSI?

Ei tässä sen enempää kuitenkaan. Hyvästit vaan teille :)

Humputtelua Saviponilla

Humputtelu sana on jälleen vähän yliampuva. Istuinluut sattuu, selkä sattuu, jalat on kuolleet ja niskatkin on jumissa. Humputtelua, pah.

Polkasin tallille. Oona ei tullut, mutta Jonna sentään pääsi. Nyyhky. Tai ei :D
Luin taulun. Minä menin Sulolla, tunnilla oli lopulta myös Laki, Pomo, Kaisa ja Roosa. Jes, tarvi vaan kysyä että voinko mennä ilman satulaa. Sulo kun oli mun puolestani varsin käypä ratsu tähän touhuun.
Uskaltauduin kysymään (= seisoin aikani siellä käytävällä ja näytin siltä et on asiaa. Marianne kysy että mitäs mulla) ja jopa sain mennä ilman satulaa. Jeah :D
Kattelin ekan tunnin ja sitten lähdin hakemaan pientä ponia tarhasta, jossa se seisoi ihan ypöyksin. Ja tänään se sen teki. Hain ponisen tarhasta, portti auki ja miekkonen ulos. Se käveli kauniisti, katse naulittuna ruohikkoon. Ruohopuskaan se käveli harvinaisen määrätietoisesti ja m-mm. Tajusin heittää porttilangat maahan, ettei sentään katkottaisi niitä. Sitten sainkin kiskoa ponia pois ruohikosta. Onneksi juuri tänään se Essi ei ollut siellä tarhassa.
Loppumatka talliin taittui rauhallisesti ja aloin harjailla ponista. Pöllytin ponin puhtaaksi, sitten saapui Jonnakin. Ja pöllytettiin ponia :D Koitin saada Sulon tosi siistiksi, kyllähän siitä tuli ihan hyvä. Ainoa asia joka ärsytti, oli ne savikulkuset sen jouhissa.
Suitsitin ponin ja sitten lähdettiin kentälle. Ja voi jessus. Ponihan koitti tunkea ruoholle, pari metriä kuljettiin nätisti ovesta ulos ja sit ängettiin syömään! Johan kilahti, apinanraivolla poni pois puskasta ja tais osua toisen pääki mun kypärään. Huh, käveli sentään loppumatkan nätisti, eikä saanut sentään sieltä ruohikkoa mukaansa. Ihan ihme touhoa taas :o

Poni kentälle ja sain seistä aikani sen vieressä pohtimassa kuinka mä sen selkään pääsen. Marianne juoksi kentän toiseen päähän ja sääti siellä jotain. Mä totesin yhden kokeilukerran jälkeen etten tosiaan pääse ponin selkään itse pomppaamaan (pelkäsin et se hajoaa tai jotain) Onneksi Jonna heitti mut selkään ja saatettiin lähteä kävelemään. Ja Mariannekin mainitsi mulle että mä en sitten tule sieltä alas. "Katotaa :)))"

(Screenshotti :D Hyvä on laatu ja kaikki hyvin. Kattokaa miten mammuttimaiselta näytän tuolla)
Tosiaan, vähän mua jännitti :D Viimeksi oon menny Sulolla ilman satulaa melkeen vuos sitten, leirillä. Koitin ajatella positiivisesti -> Sillon leirilläki pysyin selässä ja nyt talvellahan tuli tää läpimurto ja alkoi ilman satulaa ratsastelu sujua.
Sit taas negatiivisesti ajateltuna rupesin miettimään että sillon leirillä osasin mennä Sulolla, tai ainakin olin mennyt sillä enemmän. Nyt kun oon menny sillä vaan sen kahesti. Apuva.
Toivoin sitten vaan parasta. Toivoin että tällä kertaa säilyisin kyydissä koko pitkän tunnin, olishan se nyt ihan kiva saada kuvattua tunti jolla en putoile joka toinen hetki ales selästä.

Lähdin siis kävelemään. Hui kun oli kaponen poni alla :D Pohkeet lensi kyljistä metrin verran ilmaan ja tuntui että sieltähän tippuu tosi nopeasti kun selkää ei ollu sitten yhtään. Poni kulki laiskan puoleisesti ja mä koitin vaan pysyä selässä ihan siinä käynnissä. Tuntui taas niin oudolta. Oikea jalka oli niin lyhyt, tuntui että putoan sieltä heti. Koitin ettiä rentoutta ja kääntelin vähän volteille. Otin sinäänsä humputtelun kannalta, etten jaksanut välittää ponin asettumisista. Toisaalta sinäänsä ei me niin paljon humputeltu että poni olisi saanut seurata toisia. Vähän jouduttiin taistelemaan kun poni ei millään halunnut kulkea yksinään.
Otin jokusen pysähdyksen. Ja tietenkin se ponipirulainen meni sinne puskaankin kertaalleen. Sinne se sukelsi ja mä vaan koitin mäjäytellä sitä pois sieltä. Puskaseikkailun jälkeen aloin ratsastaa ponia määrätietoisemmin eteen, enkä antanut sen enää nyhjätä aidan reunoilla.

Käveltiin tälleen iteksemme ja mä koitin rauhottua ja ajatella että ihan hienostihan mä täällä pysyn.
Sitten siirryttiinkin kevyt raviin. Siirsin ponin heti raviin, etten jäisi turhaan miettimään "jos kumminkin" Heh, kyllähän siellä pysyi, vaan oli se työn takana ainakin alkuun :D
Mä pompin hieman, ja vähän heiluin puolelta toiselle ja apuva. Sulo käytti avuttomuuteni hyväkseen ja yritti sitten seurailla toisia. Alkuun koitin pitää ponisen uralla ja pysyä itse kyydissä. Koitin muuten välillä vähän kevennelläkin, se tosin oli niin avuttoman tuntusta että luovutin aina tosi nopeasti.
Kun sain rentouduttua, alkoi toi istuminenkin helpottua. Edelleenkään ei siellä istunut samaan tapaan kuin vaikka Elviksen selässä, mutta jo ainakin paremmin. (Paremmin myös leiriin verrattuna, siellähän mä onnistuin jatkuvasti jättämään ohjat alleni, tänään se ei välillä ollut edes mahdollista kun en irronnut selästä niin paljon)
Mulla kädet vispasi hieman, koska istuminen oli niin maan vaikeeta. Kun istuminen helpottui, alkoivat kädetkin vähän rauhoittua.

Lähdettiin sitten kääntelemään vähän ympyröille. Meillä oli kaks puomia, ne sai ylittää joko keskiympyrällä, jolloin tultiin niiden kummankin yli, tai sitten sai tehä pääty-ympyrän ja ylittää vaan toisen.
Hitsit mua jännitti :D Ekaa kertaa puomeja ilman satulaa, ajattelin että mätkähdän saman tien alas sieltä.
Lähdin sitten heti vaan tekemään vähän keskiympyrää. Ensimmäisen puomin tulin silleen harjassa roikkuen yli. Sitten huomasin ettei se yksi puomi nyt askeleeseen niin paljon vaikuta, ja uskaltauduin ylittämään puomeja vähän enemmän normaalisti istuen (ps, tä oli myös eka kerta kun kuvattiin kun menin puomeja, heh)
Tein välillä voltteja ja sitten ympyröitä, lähinnä keskiympyröitä. Silloin tällöin lähdin kallistumaan ja valumaan toiselle puolelle, sitten taas välillä pysyin kohtuusuorana. Välillä kun Sulo koitti lähteä seuraamaan toisia olin vähän helisemässä siellä kyydissä, meinasin tipahtaa kun poni ei millään voinut kääntyä.
Noh, joka tapauksessa pysyin selässä ihan hyvin, ei ne pienet valumiset siellä niin paljoa haitanneet.

Aika kivasti päästiin puomienkin yli. Välillä oli käännökset ihan surkeita, kun Sulo ei halunnut kääntyä ja sit mun piti koittaa kääntää siellä kun ite pompin ja sekoilen. Ja kun sitten lopulta päästiin puomille, niin tultiinkin vähän vimpulassa. Vaan kyllä me saatiin jokunen tosi onnistunutkin ympyrä, ja kun oltiin saatu päätettyä kumpi vie, niin alkoi noi käännöksetkin sujua varsin mukavasti.

Heh, ja kyllä se alkoi jo mennä varsin tuskalliseksi loppua kohden :D Ponilla oli suhteellisen reipas ravi, ravailtiin puomien yli ja ravi on muutenkin niin vaikia.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Hieno poni.
Seuraavaksi vuorossa laukka. Tehtävänä oli periaatteessa tehä jotain ympyröitä ja ylittää puomeja. En oo ihan varma, ku tiesin etten mä mitään LAUKKA tehtävää suorita vajaavaisella varustuksella. Ajattelin että oon ilonen jos edes laukka nousee ja pysyn selässä ;)
Lähdin kokeilemaan, periaatteena oli että jos nyt käynnistä nousis. Viimeksikin oli vaikeaa se nostaminen ja käynnistä nousi paremmin. Alotettiin vasempaan kierrokseen. Ja sain nostettua kerran :D Kaks askelta. Käynnistä se tais tulla. Lol.
Loppuajan mä koitin nostaa, mutta tuntui että istuin liian edessä (tai sit vaan pohkeet liikkui eteenpäin kuin itsestään ilman satulaa)
Jos Sulo siirtyi raviin, se lähti kaahaamaan, jolloin meinasin pudota. Välillä koitin ravista nostaa, mutta tosiaan, sieltä tuli vain kaahausravia. Kun Sulo kaahasi, oli mun vaan pakko koittaa pysyä kyydissä jotenkin. Eli se istunta näytti karseelta :D Mä laskin kädet harjan tasolle, pidätin ja samalla olin jossain tyylivapaassa koppakuoriaisasennossa. Ja sit tietty myös liu'uin sivulle ja alaspäin.
Joo, kyllä mä välillä pysyin kaahausraveissakin jopa kyydissä ja koitin vähän nostaa. Mutta joo :D Ei noussut, ja silloin meni selässä pysyminenkin niin vaikeaksi että ei hertsileijaa.

Vaihdettiin suuntaa ja alkoi jo sujua paremmin. Sen aina tunsi missä sen laukan saa nousemaan. Peltopäässä ei noussut, tuli vaan kaahausravia. Mut sitten porttipäässä poni nosti. Se lähti siellä aina kävelemään reippaammin ja ylväämmin. Sillon jos nosti, niin nousi. Tosin, korkeimmillaan saatto tulla huimat neljä askelta. Ei vaan pysyny yllä, vaikka kuinka koitin. Noh, istuin laukassa ihmeen hyvin. Sitten siinä raviin siirtymässä heitti tasapaino aika pahasti ja jouduin taistelemaan etten putoais.
Vaikeeta oli, ja Suloaki pisti ärsyttämään kun mun kädet lojus siellä harjassa. Se alko heittämään sitä päätään. Annoin sen nyt anteeksi, ymmärrän ponia. Valitettavasti ponikin joutui nyt ymmärtämään mua, en vaan yksinkertasesti pysy kaikenmaailman kaahailuissa mukana :)


Kun me oltiin laukattu tarpeeksi, jäätiin kävelemään porttipäähän ympyrälle kun toi Roosa otettiin liinan päähän. Sulo käveli vähän turhan innokkaasti alkuun (täti pelkäsi kyydissä :) ) mutta sitten se rauhottui matoilemaan kanssani. Käveltiin ympyrällä vaan ja löllyteltiin.
Sitten saatiin lähteä vähän ravailemaan. Sulo kulki varsin reipasta ravia, välillä oli vaan pakko pidätellä kun alkoi jo itestäni tuntua etten pysy enää mukana. Sulo tosin ei siitä pitänyt ja johan jatkui se pään heittely. Samoin se yritti seurata toisia ja kun mä koitin saada ponin kulkemaan missä haluan, niin taas heiteltiin päätä.
Alkuun vähän kärsin asian kanssa, lopulta taistelin meidät omalle reitille ja koitin pitää kädet vaan täysin tasasina, paitsi sillon kun pidätin. Yritin myös antaa ton Sulon ravata, jotten sitten ihan turhan päiten sitä himmailisi. Asiat helpottuivat, vaikka taisi ponia vieläkin välistä ärsyttää jokin.
Ravailtiin ympyrällä, ylitettiin välillä sitä puomia. Roosan ratsastajakin tipahti, ja siellä me vaan ravailtiin.
Loppuravit olivat kumminkin tosi paljon paremmat mitä alkuravit, sillä mua ei jännittänyt ja olin rentona ja rauhassa. Hyvä sinäänsä että vasta loppuraveissa Sulo intoutui liikkumaan, alkuraveissa olisin ollu ihan kauhuissani.

Otettiin sitten koko kenttä käyttöön ja ravia toiseenkin suuntaan. Lopulta sitten loppukäynnit :) Käveltiin siellä ja uhhui.
Marianne vaan pohdiskeli että välillä istuin hyvin ja pysyinpähän ainaki kyydissä :D
Mä ite olin ihan tyytyväinen. Tosi jännä päivä ja kaikkea uutta ja hienoa sain videolle, heh. Pysyin kyydissä, sain laukatkin nousemaan. (Nimenomaan nousemaan)
Nyt sitten varmaan taas talvella seuraavan kerran ilman satulaa tai jotain ;)

Käveltiin ja keskustelin siinä samalla Jonnasen kanssa syvällisiä (siellä se piti Jonna-tädin turinatuntia)
Lopulta keskelle ja ales selästä :) Ja talliin. Ja hei, Sulo ei edes yrittänyt mennä sinne kentän vieressä olevaan ruohikkoon. JEAH.
Suitset pois ja harjailin ponin nopiasti. Kortin kirjaus ja Jonnaselle tuntinen.
Ja sitten keskustelin Jonnan kanssa syvällisiä parkkiksella. Hyvin menee :)
Ja kotio.

Hurjastellaan & Fiilistellään

Pyöräilin sitten taas piiitkästä aikaa tallille ja lukemaan taulua. Heh, menin Elviksellä. Pöh :F
Tunnilla myös Kaisa, Sakari, Vinski ja Salli, tunsimme Elviksen kanssa itsemme pieniksi.
Elvis olikin kaikilla tunneilla (joka paransi mielialaa, not. Pohdiskelin kuinka laiskanpulskean madon saankaan alleni)
Kattelin tunteja, kävin vähän taluttelemassa Nikkistä ja Pompeliakin hetken. Ja sitten olikin meidän tunnin vuoro. (Tiedättekö tunteen kun tunnet olevasi jotenkin stalkattuna.. Hmm..)

Elviksen luo ja selkään vaan. Mietin niitä jalustimia, kun ne tuntui vähän pitkiltä. En jaksanut säätää niitä laiskana ihmisenä, vaan lähdettiin suoraan kävelemään. Ennen tuntia olin päättänyt muutamia asioita. Ensinnäkin, poni liikkuu. Toiseksikin, se EI väistele vesilammikoita. Kolmenneksikin, se ei pelkää muita. Ja neljänneksikin, minä ratsastan tänään kunnolla ja yritän parhaani.

Alkukäynneissä koitin ratsastaa joka kulman. Otin Elviksen vähän pois uralta ja koitin pitää sen suorassa. Vesilammikoita ei kierrelty, vaan vedin apinanraivolla ponin läpi lammikoiden. Ja sitten tein voltteja + pari pysähdystä. Koitin saada vähän ponisen asettumaan, vähän sitten tultiin kyllä sisäpohjetta vasten. Nooh.
Reipas käynti löytyi silloin tällöin, välillä unohduttiin mateluvaihteelle.
Poniin olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Itse koitin sitten pitää vielä tämän kaiken lisäksi nyrkit kiinni ja pohkeetkin kyljissä. Ne ei onnistuneet ihan niin hyvin :D Alku aina hankala.
Pari kertaa tais poni säikähtää jotain hirveetä (Ernoa tms) mutta ei se ainakaan alkuun karannut muiden hevosten takia paikalta.

Marianne kyseli että mitä haluttais tehä. Yksi ehdotti kunnon vääntämistä. Mä olin sillee ":)" Toinen ei suostunut tähän ja ehdotti jotain puomijuttuu. Mä olin sillee ":)" Mullahan on paljon mielipiteitä :D Ei mut kummatkin oli varsin loistavia ideoita.
Marianne päätyi puomeihin (mä olen lähes varma että se odotti puomeja. Se ihan varmana halus pistää niitä sinne. Iiiiha varmana :D No mut miettikää. Mähän sillon sanoin et halun laukata puomei. Maailma pyörii ympärilläni ;) )
Se laittoi neljä ravipuomia keskihalkaisijalle ja me lähdettiin raviin.

Piti hakea raviin tahti, ja sit sai lähteä tulee puomeja. Ravi oli alkuun ihan ookoo tahtista, vähän hidasta, mutta joo. Ratsastelin ponia eteen ja koitin kevennellä rauhassa. Ongelmat alkoivat kun koitin kääntää puomeille, poni ei kääntynyt. Jatkoin ravia sitten uraa pitkin, haettiin kaasua ja sitten otettiin parit tappeluvoltit. Ensimmäinen käännös puomeille oli yhä vähän hutiloita ja vaikea, mutta sentään käännyttiin. Ja mulla oli jalustimet liian pitkät :D Ainaki puomien menemiseen. En kuitenkaan jaksanut säätää niitä, olisin ollu vaan edessä ja Elvis ois vetäny kilareita muista.

Elvis oli niin vetelä ja löysä ja tinttaraa. Se ei edennyt ravissa yhtään. Puomit mentiin suurin piirtein ravissa ja kaikkialla se vaan mato ja mato. Koitin ratsastaa eteen, mut ei ponilta nyt vaan irronnut. Käännökset oli aina vähän huonoja. Hutiloituja, hitaita ja mä huojuin kun poni ei edennyt lainkaan.
Koska tahti oli huono, yritin edes pitää ponin oikeilla reiteillä. Se onnistui ihan hyvin, itse olin ainakin ihan tyytyväinen, poni kulki puomien jälkeen suoraan niin pitkään kuin halusin, eikä oikonut käännökseen montaa metriä liian aikaisin.
Puomit ylittyi ihan hienosti, mutta laiskasti. Koitin aina ratsastaa Elvistä eteen puomien edessä, mutta ei niin ei. Vähän mun oli vaikea keventää, kun puomit oli hieman isohkoilla väleillä ja poni mennä mateli vaan. Toisaalta olin tyytyväinen siihen ettei tänään kertaakaan vaihtunut puomeilla kevennys! Yleensä se aina vaihtuu :)

Sitten hieman käveltiin ja Marianne laitteli laukkapuomeja !! :D
Mä lyhensin reiällä jalustimia ja johan niistä tuli hirmusen lyhyet, polvet korvissa tai jotain :D Vähän mua jännitti että luojan kanssa, mitä tästäkin muka tulee. Mä pompin Elviksen laukassa, laukka putoo aina ales. Heh. Emme tule onnistumaan.
Puomit oli sillee et lyhyiden sivujen keskellä oli yhdet ja sitten kentän keskellä oli kaks. Meidän piti siis tehdä pääty-ympyröitä ja ylittää ne kaks puomia jotka sillä ympyrällä oli. Selvisikö tämä nyt?

Laukka piti nostaa vaan jostain ja sitten ylittää lyhyen sivun puomi, sitten keskipuomi ja taas lyhyen sivun puomi ja sit saikin vähän niinkuin siirtyä hitaampaan askellajiin.
Elvis oli tosi virkeä, jonka takia en edes jaksanut siirtää sitä raviin, vaan nostin heti alkuun käynnistä. Laukka jopa nousi. Tosin päästiin vaan joku pitkä sivu laukkaamaan, sit oli pakko ottaa alas ku huomasin että meillä oli väärä laukka. Sit eksyttiin ympyrän keskelle ja seikkailtiin siellä aikamme :D

Kun lopulta päästiin pois niin alkoi tehtäväkin vähän niinkuin sujua.
Nostin laukat lähinnä käynnistä, pari nostoa tuli ravista kun nostin takas tai jotain muuta samanlaista. Elvis nosti laukat oikein hyvin. Laukoissa oli taas vauhtia, kaahailtiin täysillä pitkin kenttää. No, multa putos vaan pariin otteeseen jalustimet, heh.
Ja mä istuinkin tänään muutamissa pätkissä :) Yleisesti ottaen pompin ja istuin hirveen ilmavasti, mutta pari hetkeä istuin ihan oikeasti ja kunnolla. Koitin koko ajan nojata taakse ja tein kaikkeni jotta pysyis jalustimet jaloissa ja takapuoli penkissä. Kattokaas, täytyyhän nyt puomeilla edes esittää että osaa istua laukassa ;)
Ja jalat vammaili taas. Vasempaan kierrokseen se oikea jalka oli taas ihan suorana edessä ja mä olin ihan vimpulassa siellä. Ärh. Jännää on se, että toiseen kierrokseen ei  jaloilla ole ongelmaa ja ne pysyvät siveellisesti oikealla paikalla. Mystistä.
Aivan ja vasempaan kierrokseen Elvis teki muutamaan otteeseen sitä, että se tunki sisemmälle kun lähestyttiin laukannosto pistettä. Tänään tosin uskalsin nostaa siitä keskeltäkin, ja laukat nousi siitä ja Elviskään ei mokomaa harrastetta kauaa jatkanut :)

Tehtävä sujui sitten hivenen huonosti. Kerran suoritettiin tehtävä varsin hyvin, nosti laukan vähän ennen puomia, sitten puomi-puomi ja puomi. Se oli hyvä, ylitettiin kaikki puomit ja vielä aika keskeltäkin. Ongelmia oli kun en saanu ponia porttipään lyhyen sivun puomille. Elvis tulla oikoi sieltä, enkä millään saanut sitä sinne. Muutenkin porttipää oli vähän haasteellisempi, eikä siellä niin paljon sitten laukkailtu.
Samoin ongelmaa aiheutti se, kun oikeaan kierrokseen en saanut Elvistä ympyrälle. Alkuun se kaahasi uraa pitkin, sitten tuli välillä jotain kaks kolmasosaa kentän kokosia ympyröitä, eheh. Mutta ainakaan laukat ei tippuneet ratkaisevalla hetkellä, ongelmana oli vaan kääntyminen ja vauhdin liiallisuus.
Mutta kyllä me niitä puomeja siinä myös ylitettiin. Huomasin muuten että oikea kierros on niin paljon parempi laukassa. Nousi laukat paremmin, istuin paremmin ja tehtäväkin onnistui paremmin.
Mutta siis tosiaan. Ylitettiin aika paljon puomeja, vaikkakin vauhtia oli ja välillä Elvis pääsi ohittamaan puomiset :) Ja oli kivaa. Kertaakaan ei käyny edes mielessä että "tästä kun vedetään täyttä laukkaa niin poni voi aika helposti mennä nurin" Heh. Välillä ylitettiin puomit tosi säälittävästi, mä en pysyny mukana yhtään ja ponilla ei askeleet osunu lainkaan. Välillä ylitettiin niin etten edes huomannut puomia. Välillä sitten ylitettiin puomit silleen ihanan ilmavasti. Tunsi kun poni hiukan pomppasi puomin yli ja laukka oli ihanan ilmavaa, heh :) Mä vaan fiilistelin. Ja Elvis veti täyttä laukkaa, sai ainakin laukata just niin paljon ja kovaa ku mieli teki. Noh, kyllä mä yhdessä pätkässä koitin vähän hidastaa. Se ei vaan onnistunut niinku yhtään :D Sentään poni siirtyi raviin kun halusin, sekin riittää. Vaikka oishan se ehkä ollu tyylikkäämpää jos oltais ylitetty puomit kauniissa ja kootussa laukassa, ei missään wnb-nelikiitolaukassa.

Sitten loppukeventely ravit. Elvis tuntui ihmeen hyvältä, alkuun koitti vähän rynniä, mutta tosi pian rauhottui ja ravasi nätisti, enpä olisi uskonut. Tultiin loppuraveissa kahdeksikkoa, ylitettiin ne puomit sitten aina. Poni löntysti laiskan pulskeasti ja oli varsin mukava.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Raskasta, mutta toisaalta, en ollut tänään ihan kuollut vaikka oltiinkin laukattu aika paljon (elämän pisimmät pätkät, ainakin Elviksen kanssa)

Marianne tuli vähän juttelemaan. Kuulemma on periaatteessa vähän tylsä mennä Elviksellä, mutta sitten aina välillä on niin kiva kattoa kun mä meen sillä :D Luotan siihen kuulemma niin paljon, että se käy mulle lomasta. Heh. Vähän istun laukassa ilmavasti (kröh kröh) mutta siitä se sitten kuulemma lähtee.
Mäkin olin ihan tyytyväinen. Elviksellä oli kiva mennä (koska mentiin laukkapuomeja) Ekaa kertaa pääsin kunnolla ja tarkoituksella laukkaamaan yli puomien :D On se hauskaa. Heh.
Eikä Elviksessä muutenkaan mitään vikaa tänään ollut. Vähän laiska ja paksupää. Mutta ainakin laukassa heräs.
Hih, Marianne rupes ponille selittään "vähän vois kyllä jalkoja nostaa kun maassa on sellanen puomi"

Käveltiin ihan rauhassa ja sitten keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Harjailin toisen kunnolla, vähän oli lämmennyt ja sit se oli täynnä hiekkaa ja vettä.
Ja sitten vähän niinkuin kotio.

Se on jännää. Tänäänkin välikäynneissä aloin vähän jännittää ku tuuli ja Elvis oli virkeä. Mietin että apua, jos nyt pyydän tätä liikkeelle, niin se varmaan lähtee menemään. (uskaltauduin lopulta painamaan vähän pohjetta, jottei poni ihan matelisi)
Sit taas laukoissa poni veti täysiä ympäriinsä ja iiks. Mut ei mua jännittänyt, siellä mä istuin kyydissä, annoin pohkeita ja maiskutinki. Mystistä.
Mistä lie johtuu, että välikäynneissä ois hirveetä jos poni ottais pari raviaskelta ja sit taas laukatessa ei haittaa vaikka painetaan tukka putkella ja täysillä.
Ihmismielenmysteerit :)