Melkein-kylmää, pimeetä ja märkää

Bloggerkin on kansainvälistyny. Enää ei oo lukijoita. Nykyään on followers (joo, oli luntattava miten se kirjotetaan) Sitä en tiedä miks ihmeessä noi on muuttunu tollasiks. Tykkäsin kyllä lukijoista enemmän, toivottavasti korjaantuu pian

Tallille tässä ihanassa ilmassa, vastatuuli, pilvipeite (hyvin raskas peite) ja pienoinen tihkusade. Syksy on saapunut, jes! Tai ei. Muuten kirjoitanpa tähän. En ole järin toiveikas juuri nyt minkään kisaloiden suhteen. Tai yritän olla, mutta pessimistisyys on vallan mukavaa. Nyt on kumminkin jo syyskuu. Kisojen olis jo pitäny olla. Ei oo ollu. Mun on ERITTÄIN vaikea uskoa, että tapahtuis ihme ja ne ehtis olemaan vielä syksyn aikana. Tai joo, kyllähän Marianne vielä viime kuussa kuulosti siltä että ne kerkii ihan mainiosti järjestään. Mut joo. Oon melkeen miettiny että kysyisinkö, ihan piruuttaan vaan. En oo vielä uskaltanut. Ehkä sit joskus. Tai sit vaan odotan, tää on tällanen hieno juttu, ei tarvi kysyä vaan voi vaan odottaa :)
Toivon parasta kuitenkin. Ois kiva jos ne olis nyt syksyn aikana. Tai niin. Ku jos jotain keväällä pidetään niin oon taas ihan surkee ja sit ei oo kyllä minkään maan intoa tehä yhtään mitään, ku oon taas ihan surkea. Luuseri.

Ajelin sitten tosiaan tallille. Luin taulun. Sallissa on jotain samaa kuin Pomossa. Se on haaste, vaan ei jotenkaan mukava haaste. Liian vaikea haaste. En järin ilahtunut kun luin taulusta että mulla on Salli. Se nyt on vaan niin maan perusteellisen vaikeeta aina. Tai aina ja aina, oon menny sillä kai kolmesti, mutta silti! (; Periaatteen vuoksi, ja sitä paitsi, mä halun mennä poneilla. Oon jo ihan liikaa menny hepohummilla d;
Mutta mulla oli Salli, halusin tai en ja tunnilla myös Roosa, Nikkis, Kaisa, Sulo ja Pomo. Salli oli tokalla tunnilla, joten istuin siellä kattomassa tunteja ja jäätymässä.

Lopulta pääsin sitten kipsuttelemaan Sallin luo. Loikkasin vaan kyytiin ja Sallilla oli vallan mahdoton kiire. Millään ei voinut seistä hetkeä paikallaan, että mä olisin voinut säätää itseni kunnolla kyytiin. Lopulta lähdettiin kävelemään.
En ollut järin toiveikas. En oikeastaan lainkaan. Ajattelin että hommasta ei tuu yhtään mitään, kaikki menee ihan pieleen ja sitä rataa. Tästä syystä tein helpoimman kautta ja annoin Sallin valua uralle. Tosin sittemmin sekin muuttui muotoon "paukutin Sallia uralle" kun ponin mielestä olisi ollut niin kiva oikoa kulmat ja tunkea keskelle.
Kävelin uraa pitkin aika kauan ja olin jo aika tyytyväinen siihen että poni pysyi uralla, eikä tunkenut sinne keskelle. Sitten uskaltauduin tekemään vähän voltteja, ja nekin onnistuivat! Jippia jei. Vähän pieniä ja hätäsiä, mutta voltteja yhtä kaikki. Ainoa ongelma oli se, ettei Salli liikkunut piiruakaan eteenpäin. Se mateli kuin mato matala, koitin saada sitä eteenpäin, mutta ei, ei niin mitään tapahtunut.
Ja muuten, tänään uskalsin jo käyttää kättäkin lähes normaalisti, koitin vaan koko ajan rämplätä enemmän ulko- kuin sisäkädellä, ja Sallikin pysyi sen verran tyytyväisenä, ettei se koko aikaa kulkenut kaula linkussa.

Jäätiin puolikkaille kentille, mä, Kaisa ja Roosa porttipuolelle (en oo siellä päässä ikinä, wuhuu :D) ponit peltopäähän. Käynnissä piti tulla pois uralta, ja tehdä kulmat, hyvät ja kivat kulmat. Mä uskaltauduin vihdoin ja viimein ottamaan Sallin pois uralta, ja poni pysyi ihan mielettömän kivasti oikeassa kohdassa, eikä liirannut oikeen mihinkään suuntaan. Ei se vieläkään liikkunut, muttamutta.
Meidän piti tehdä niin, että kulman jälkeen väistätetään parin askeleen ajan peppua ulospäin. Mä tajusin ensin ihan väärin, joten ei onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että Salli pysyi reitillä ihan kivasti.
Kun lopulta ymmärsin, että ensin kulma, sitten väistätys niin alkoi jopa sujua. Välillä tuntui tosi hyvältä ja Mariannekin oli tyytyväinen :) Ainoa pikkanen pulma oli se, että Salli meni ihan venkurassa, eikä liikkunut. Se oli vallan turhauttavaa kun koittaa väistää takaosaa ja poni menee jo valmiiksi ihan vempura vimpulassa eikä liiku. Eihän se voi silloin onnistua. Ja aina välillä oli vähän ongelmia kääntymisessä, kun Salli koitti kääntyäkin toisten kentän puolelle. Kertaakaan ei päässyt, jes :D

Kun oltiin tehty tätä kumpaankin suuntaan, siirryttiin kevyt raviin. Alkuun kulmat sai olla vähän loivempia ja näin. Sallilla oli hirveitä vaikeuksia siirtyä raviin, ja ravin tahti oli täysin tuntematon käsite. Aina kun pitkä suora avautui, iski ravigeenit läpi ja mentiin oikeen kunnon liitoa, hyvä kun itse pysyi perässä. Sitten kaikkialla muualla löntysteltiin vanhan muulin lailla, en jaksa en jaksa. Vaan kerrankin itse osasin keventää, jalustimetkin pysyi kivasti jaloissa. Ja Salli kääntyi ihan kivasti. Voltit onnistui, alkuun olivat vaan vähän ison puoleisia. Ja joo, kenttämme avoimella sivulla se meni aina ihan venkurassa ja koitti kääntyä väärään suuntaan, mutta sain sen pidettyä oikeassa kierroksessa. Ja kun koitin, niin sain Sallin jopa ravaamaan uran sisäpuolella, heh (:
Saatiin kevyt ravissa tulla yhtä yksinäistä puomia, joka oli siellä lyhyen sivun vieressä. Tulin sitä joitain kertoja. Sallilla vaan oli sellanen paha tapa, että ruvettiin ennakoimaan. Kun ei puomille mentykään, niin koitti silti kääntyä sinne, ja jos uraa piti mennä niin estekalustojen takana loikki pienet vihreät jääkarhut. Käski tarpeeksi, niin ponikin kulki ihan hienosti siellä missä halusin.
Lähdettiin sitten ottamaan käyntiin siirtymä kentän avoimelle sivulla. Se oli muuten hivenen hankalaa. Salli ei ravannut eteen, sitten se lähti kaahamaan kun pitkä sivu aukeni. Sitten piti kääntyä, Salli venkuroi. Siirtymä onnistui, mutta takaisin raviin olikin tosi hankalaa kun ponia vallan laiskotti. Välillä oli vaan skipattava siirtymä kun tultiin niin julmetun vinossa.

Seuraavaksi istuttiin sitten alas. Ensin ravin tahti kuntoon, sitten taas siirtymät. Salli oli niin löllö ettei mitään rajaa. Joo, mun oli helppo istua, mutta se oli huijausta, joten ei voida laskea.
Kun Salli kaahasi, niin pompin jonkin verran, muualla istuin hyvin, tietenkin. Voltit onnistui, tosin huomasin että jalat jännittyy tosi helposti. Mulla pysyi jalustimet ihan tosi hyvin jaloissa, mutta heti jos koitin kääntää, eikä kääntynyt, niin jalat jännistys ja melkeen pudotin jalustimet.
Siirtymät oli ihan hyviä.
Mutta eniten jäi kyrsimään kädet. Siis ne meni silleen eteen-taakse, ne oli liian ylhäällä. Ne vammasi ja heilu ja vispas ja vatkas. Sit kirosin siellä itteni, että nyt kädet paikalleen, mutta ei vaan niinku millään. Sallikin heilutti päätään y-akselin ympäri ja mun käsien vispaus auttoi. Sen jälkeen kun Marianne huomautti että kädet on liian korkeella, niin aloin vähän väliä laskemaan niitä. Vaan ne nousi itestään, ei voi mitään (;
Ravailtiin toiseenkin suuntaan (tai joo, meijän ois pitäny kävellä hetki, mut en jaksanut) ja sitten laukan vuoro. Nostettiin avoimen sivun jälkeen ja sai tehdä pääty-ympyrää ja silleen.

Alotettiin laukat oikeeseen kierrokseen. Ensin nousi vasta puolen kierroksen yrittämisen jälkeen, sitten alkoi nousta paremmin, lukuun ottamatta paria kohtaa jolloin sain nousemaan vasta pitkän sivun jälkeen..
Laukka sujui tosi kivasti kyllä. Nousi ihan ookoosti, ja mulla oli mielettömän vakaa olo. Yleensä tuntuu että pompin ylös alas laukan mukana, tuntuu kun olisi merihädässä tai jotain :D Tänään tuntui tosi vakaalta ja muutenkin hyvältä se laukka. Pompin kyllä aina välillä, mutta sain myös istuttua alas vallan mukavasti.
Ja koska laukka tuntui niin hyvältä, niin uskaltauduin jopa kääntämään. Pari ekaa kertaa meni niin että päästiin laukkaamaan vain aitaa päin, mutta kunnollisemmalla käskemisellä onnistuttiin tekemään kokonaisia ympyröitä ilman että laukka tippui alas :) Mäkin jopa nostin laukkaa takasin jos se putosi.
Yksi suuri ongelma tässä kääntämisessä oli vaan se, kun Salli aina intoutui esittämään kunnon laukkalisäyksiä siinä pitkällä sivulla. Muualla taaperrettiin kauniisti, mutta siinä piti irrotella, ja sitten piti siitä reippaasta laukasta vielä kääntääkin, heh.

Vasemman kierroksen laukat oli ihan surkeita. Laukka ei noussut kunnolla ja Salli tunki pari kertaa toisten kentän puoliskolle. Enkä saanut laukassa käännettyä lainkaan.
Onnistuin parit laukat nostamaan, sitten jäätiin loppuraveihin.
Salli ravasi aika kivasti ja se kääntyi nätisti. Kerran puskettiin toisten kentän puoliskolle, mutta muuten hyvin. Sitten loppukäynnit.

Marianne tuli jutteleen, kysy mitä mieltä mä oon. Mä olin ihan tyytyväinen.
Mariannekin oli :D Kuulemma aina välillä oli jotain ongelmia ja sit rupesin ite korjaamaan niitä ihan oikein, esim jos se tunki ulos niin korjasin oikein ja nopeasti. Wouh :o
Ja sit keskustelimme siitä kuinka helppo Sallilla oli nyt mennä kun menin viimeks Vinskillä. Yleensä Sallilla on ollut hirveen hankala mennä, nyt tuntu että vähän pohjetta ja johan kääntyy. Huomaatteko miten kiva Vinskillä onkaan mennä ;) Ja Vinskin ansiosta mä ajattelin koko ajan sitä etten tunge jalkoja taakse, ja keventelykin oli helppoa. Ihan Vinskin ansiota

Mä olin ihan tyytyväinen. Totesin Sallillekin että tää on ihan kivaa tänään.
Oli hyvin ja ihmeen helppoa. Ja joo, tää meni jo ihan kivasti. Vähän venkuroi, eikä liikkunut. Neljäs kerta kumminkin vasta

Käveltyämme mentiin keskelle ja alas selästä. Sitten Salli ulkokarsinaan. Harjailin sen nopeasti ja kävin kuuntelemassa kun juteltiin sairas ponista. :( Harmi.
Lopulta kuitenkin kotiin, ihanassa, piiskaavassa tihkusateessa. Heh

Saapa nähdä miten mukavaa huomenna onkaan. Hmm..

Gimppi Banneri!

JEAAH :D Vihdoin ja viimein osasin googlailla oikein ja löysin ihanat ohjeet Gimpin käyttöön.

Tossa olisi sitten tulos. Olen ihan oikein tyytyväinen siihen, ensimmäinen Gimp väkerrykseni :) Joo joo, se on pikkasen liian leveä, mutta se on elämämme pienin murhe.
Levensin myös tätä blogia hivenen. Nyt se on 900 leveä. Ja näyttää hirveen leveeltä, mut joka tapauksessa :D

Tää oli nyt vaan tällanen. Ja toivottavasti tää nyt jopa toimii ja tällee (:

:D Hah, P.S
Tässä bannerissa näkyy mun kaikki housut :D
Pomon kanssa uusimmat ruskeet, Roosan kanssa mustat sametit, Sulon kanssa ruudulliset. Vain ne jo hajonneet puuttuu, mut joo :)

Rintamasuunta ylöspäin

Tosiaan, oi että ja vallan mageeta, sain taas kuvia ja nää on nyt jälleen kerran siis Iinan ottamia :)
Taas sitten tallille. Se on ollut nyt mukavaa kun on jo pitkän aikaa ollu ihan yllätys mitä taulussa lukee. Ei oo voinu oikein arvailla, heh. Tänään siellä luki sitten Vinski. Ohhoh :D Myönnettäköön, oon jo hetken aikaa toivonu et menisin Vinskillä, Roosalla tai Pomolla. En mä nyt silti olis uskonut että mä Vinskillä menen ekaks tai että nyt jo. (Marianne lukee mun ajatuksia)
Tunnilla oli sit kanssa Roosa, Kaisa, Salli, Elvis ja Pomo. Vinski oli ekalla tunnilla, niinpä sit kattelin hetken noita tunteja ja puolelta lähdin harjaamaan pientä Vinskiä hiukkasen. Heitin varusteet niskaan ja sit lähdettiin.

(huomatkaa toki, että näytän ihan minimaaliselta :D Ja tässä näytän siltä että könötän vasemmalle, mutta joo)

Vinski oli niin innoissaan. Se seisoi karsinan perällä korvat sivuilla. Sit se käyskenteli oikeen tyytymättömän näkösenä sinne kentälle. Ja kentällä sen vauhti romahti "olen tällanen pari metrinen järkäle mut en niinku MILLÄÄN jaksa liikuttaa koipiani kun on niin raskasta niin raskasta"
Nousin sitten Vinskin selkään. Tai vuorikiipeilin, mutta ne on taas synonyymejä. Hah, kun lähdin kävelemään tuntu siltä ku putoisin sieltä alas satulan kanssa :D Tää korjaantu jalustinsäädöillä, sit lähdettiin kunnolla kävelemään.

Alkuun vaan käveltiin mitään ajattelematta uraa pitkin, mutta pian uhkarohkeasti siirsin Vinskin keskemmälle. Olin tyytyväinen siihen että Vinski siirtyi keskemmälle ja pysyi siinä, en olisi meinaan uskonut.. Tein joitain pysähdyksiä, jotka onnistuivat tosi hienosti ja keveästi, ja sitten vaan naputtelin suurta valtamerialusta kulkemaan reippaasti. Tein myös jotain voltteja, ja ne jopa onnistuivat ihan nätisti, jes.
Lähdettiin tekemään tehtävää, joka oli tällanen:

Eli ensin pujoteltiin puomien ympäri, sit tötsien.
Se menikin sitten ihan ylimaalisen vaikiaksi. Vinski kääntyi tehtävälle, mutta sitten valkea proomu eksyi reitiltä ja ei onnistunut. Me vähän mentiin puomien päältä, vähän Vinski kääntyili väärään suuntaan ja seurasi kavereita ja ihan pikkasen vaan Vinski tunki vähän joka suuntaan ja ääk. Mä säädin jotain todella hehkeää siellä selässä ja mistään ei tullut yhtään mitään.
Välillä onnistuttiin reitissä, ja silloin mä sitten keskityin asettelemaan ja taivuttelemaan isoa valkoista. Mutta että vähän oli vaikeeta.
Jonkin ajan kuluttua siirryttiin sitten raviin aina tolla toisella pitkällä sivulla. Pujoteltiin käynnissä ja kevenneltiin muu osa. Ravi oli oikein kivaa. Mulla oli vähän kevennysongelmia ja jalustimet vammaili kun hypin sieltä satulasta ylös turhan pontevasti, vaan onnistuin ainakin keventämään, se on jo jotain. Ratsastin raviakin sitten oikein pontevasti eteen ja Vinski laahusti kuin lapamato.

(tässä huomaamme ongelman, herra jalka on jossain tuolla..)

Hetken päästä jäätiin kokonaan raviin ja nyt tultiin sitten ensin puomien yli, ja sitten tötsien vierestä suora linja, tämä siis kevyt ravissa. Ja toi pitkä sivu tultiin harjotusravissa.
Tämä se vasta vaikeaksi osoittautuikin. Vinski ei kääntynyt. Välillä se vahingossa kääntyi kaverin perässä ja joskus se onnistui lukemaan ajatukseni ja kääntymään oikein, mutta muuten ei tullut yhtään mitään. Vinski oikoi joka suuntaan, punki minne sitä huvitti ja mä olin hätää kärsimässä siellä.
Kyllä mä sen virheen sain taas kuulla: jalat on takana. Aivan, mulla on jalat siellä nälkäkuopassa 24/7 ja Vinski sitten hyvin koulutettuna viksuna hevosena tietää että ahaa, nyt pyydetään takapäätä sisälle ja sit mä oon ihan "juoksen-päin-seinää" -mielellä kun hevonen ei käänny ja mistään ei tuu mitään ja jyrään pienet ponit ja angst.
Mutta kun se on oikeasti perhanan vaikeeta hilata ne jalat sieltä eteen! Vinski on niin iso ja valkoinen (se häiritsee mieltäni, eikumitähäh :D) ja multa loppuu voimat ihan täysin, jolloin sit könötän helpommin eteen ja jos könötän eteen niin mun jalat on siellä takana ja ja ja. Tosi hankalaa, huh. Käynnissä ne vielä jotenkin pystyy ajattelemaan eteen, mutta ravissa on jo ihan muitakin ongelmia.

(jotenkin repesin kun näin tän :D Vinski näyttää jotenkin mainiolta ja mäkin oon tollanen teinimutantti ninjakilpikonna)

Mutta joo. Kyllä me välillä päästiin melkein kaikkien puomien yli lähes keskeltä. Kyllä me välillä mentiin tötsien vierestä ihan kauniisti. Koko loppuaika me sit säädettiin ihan sekopäisesti ja jeah.
Harjotusravi meni oikein hyvin. Ongelmana oli kädet ja Vinskin pää, joka lojui siinä ja mulla oli kädet kipeät ja kyynerpääkulma oli vain salainen haave. Mutta istuin ravissa kuitenkin todella hyvin (yllättävän hyvin)

(mulla on nyt niin sekasin tää ajatus :D En muista ollenkaan miten ja millon tehtiin mitäki. Ehkä tää nyt menee oikein :D)
Sitten taidettiin pikkasen kävellä. Vaihdettiin suuntakin ja oli laukan vuoro. Puomit käännettiin niin ettei niiden yli päässyt. Piti tulla toi kentän poikittelu hommeli harjotusravissa, sitten heti tän reitin jälkeen nostaa laukka ja laukata vaikka pääty-ympyrä ja sitten toi pitkä sivu. Ihan peruspuuhastelua.
Mä istuin ihan hyvin siinä ravissa, se olikin positiivinen osuus. Vinski kaahaili ohi tän harjotusravitehtävän ja sit ku koitin siirtää käyntiin niin eihän tuo edes siirtynyt ja sit seisoin taas jalustimilla. (Mut huomioikaa, useimmiten mä istuin kun siirsin käyntiin, vaan sillon kun Vinski ei kuunnellut niin nousin jalustimille, jeejee :D)
Jos sain Vinskin sattumalta kääntymään tuolle tötsä-linjalle, niin viimeistään vikan tötterön kohdalla se puski joko a) uralle, ja näin oltiin laukkaavien ratsukoiden edessä tai b) liian aikaisin puomien luo ja tehtävämme meni harakoille. Hyvä jos kerran onnistuttiin tekemään koko tehtävä nätisti. Mä olin siellä ihan epätoivon partaalla ja jalat oli takana.

(ja kuten unohdin mainita, jalustimet putoili. On ne hevoset vaikeita ku ei jalustimetkaan pysy)

Laukka sujui sentään tosi hyvin. Mä sain nostettua harjoitusravista! Olin niin tyytyväinen tähän :) Itse asiassa se yksi kerta kun koitin nostaa käynnistä niin siinäkin tuli pari raviaskelta väliin.
Laukat nousi oikein kivasti. Välillä piti muutaman kerran pyytää ennen kuin valkea valas vaivautui laukkaamaan, mutta mutta.
Ja mä istuin laukassa ihan tajuttoman-super-uskomattoman-loistavasti! Mä olin niin fiiliksissä kun en pomppinut ollenkaan. Raviin siirtymätkin oli oikein hyviä. Aloin kyllä pomppia pari askelta ennen siirtymää ja pari askelta siirtymän jälkeen. Mutta en seissyt jalustimilla enkä heilunut eteen kuin meritursas merihädässä. Nyt mä olen todella tajunnut mitä tarkoitti se ilmaus "lihapullalaukka"

(tässä on yritystä, varpaita ja roikkuvia ohjia lukuun ottamatta mähän istun ihan kivasti)

(tässä se yritys lopahti ja vaihtui tää "villinä ja vapaana" ideologia ;) )

Vaihdettiin suunta ja käveltiin pikkasen. Sitten jatkettiin ihan samaa tehtävää ihan samalla onnistumisasteella. Eli koko ajan kaikkien edessä, Vinski punki ihan vääriin paikkoihin ja niin edelleen.
Onneksi laukatkin sujuivat samaan tapaan. Ravista nousi tosi hyvin, istuin tosi hyvin. Kaikki oli tosi hyvin.
Tai joo, Vinski ei laukassa kääntynyt. Toisaalta kuka nyt olisi olettanut että se kääntyisi laukassa kun ei se aina kääntynyt edes käynnissä. minä oletin että se voisi sääliä mua laukassa ja kääntyä vaikka vahingossa ;)
Kääntymisen sijaan Vinski vaan kaahasi. Mutta eikös se nyt ole se toiseksi paras vaihtoehto. Sitä paitsi, olenko mä koskaan saanut Vinskiä käännettyä laukassa? En. Tämä ei siis ole pettymys, vaan uusi haaste.

(tää näyttää ihan hyvältä. Ollaan reitillä, ratsu kuuntelee ja mä keskityn)

Kun oltiin sitten laukkailtu niin siirryttiin loppukeventelemään. Ja voi hertsileijaa kun se oli tuskallista. Vinski ei kääntynyt, kunhan mummoili jonkun perässä. Mutta sitten mulla meni hermot ja polkastiin oikeesti vauhtia. Rupesin apinanraivolla ratsastamaan Vinskiä eteen. Sellanen hullunkiilto silmissä "älä sit käänny, mennää täysiä, buahaahh"
Se auttoi. Uskomatonta mutta totta. Eteenpäin meno auttaa aina. Vinski alkoi kääntyä. Kuin taikaiskusta. Ja se ravasikin kivasti eteen.
Mutta sitten menikin kaikki pieleen kun yks putos ja seistiin ja sit ei Vinski enää kääntynyt. Mites se sillon talvella meni aina loppuraveissa ihan ajatuksen voimalla...

Tämän jälkeen sitten loppukäynteihin. Raskastahan tuo oli jollei mitään muuta. Ja Vinskillä on vallan mukava mennä :) Vaikkakin se on ihan hirveetä kun ei mistään tuu mitään :D
Tänään se pysähtyi kauhean kivasti. Käynneissä ainakin. Ravien aikana en saanut pysäytettyä.
Ja ihan hyvin tää meni, taas on ollut kumminkin puolen vuoden tauko Vinskistä. Ja ku on menty taas noilla poneilla. Ja mä istuin tosi hyvin niin ravissa ku laukassa (: Ja istuin siirtymissäkin jo niin paljon paremmin ku talvella, joten ehkä mä oon jotain oppinu.

Marianneki kävi juttelees.
"Mikä meni hyvin?"
"Meni aika huonosti. Mä istuin laukassa oikein hyvin :)"
"Niin ja kyllä sä ravissakin istuit oikein hyvin. Ja sehän meni oikein nätisti, pari kertaa nyt punki väärään paikkaan"
"Niin, pari kertaa se meni oikeeseen suuntaan, loppuajan se meni väärin"
"No, mä olen tyytyväinen. Vielä kun sinä oisit"
Sit mä räkätin loppuajan siellä. Tök tök tök. Eihän tosta nyt yksinkertasesti voi olla tyytyväinen :D Emmä jaksa tota Mariannea. Tsiisus.

Vinskillä on kiva mennä. Sillä on kamala mennä ku se on niin iso. Sillä on kiva mennä ku se on niin iso ;) Ja on se ainakin kuntotreeniä jollei mitään muuta :D

Käveltyämme mentiin keskelle ja alas aluksesta. Vinski-setä talliin ja harjailin hänet nopeasti. Sitten kortin kirjailut ja kotiin pohtien että on niin pitkä aika kun pääsee seuraavan kerran ratsastaan.

Ja joo, nyt mun "hevoset joilta olen pudonnut kun olen niillä viimeksi mennyt" listassa ei oo enää ketään. Meinaan Vinskillä mä menin viimeks sillon talvella kun se hyökkäs Elviksen kimppuun ja mä onnistuin venäyttämään nilkkani kun tulin taiteellisesti sieltä alas.
Ja mä halun mennä Roosalla ja Pomolla. Lähetän täältä ajatussäteitä Mariannelle. (;

Ja paras sit tietty loppuun. Vinski näyttää vallaan suloiselta :)
Joo, tästä tulikin nyt hyvin kuvapainotteinen :D Mutta ehkä se on hyvä. Unohdatte sen surkeasti menneen osan kun katotte näitä hienoja kuvia joissa näyttää siltä että tiedän mitä oon tekemässä.
Ja sitä paitsi kun näitä oli niin paljon niin innostuin ja sit ku koskaan ei voi tietää paljonko tässä tulen Vinskillä menemään ja niin. Tosin kun näin sanon niin meen sillä varmaan vuoden putkeen, vaan aivan sama :D

Niin mä kanssas kuljen

On joo tylsiä otsakkeitakin :d Noo, ei voi mittää. Tiiättekö, oon oppinu. Nyt tuntuu suorastaan sydäntä raastavalta kun ei taaskaan oo kuvia :D Heh. Mut ei oo niin ei oo. Eletään asian kanssa (:

Tallille siis tänään matkani käy. Tai kävi pikemminkin. Kävin lukemassa taulun, Salli oli mulla ja tunnilla myös Sakari, Sulo, Kaisa, Vinski ja Pomo, joka tosin häipyi hyvin äkkiä. Eli sitten vaan viisi, jeah. Eikuh.
Salli oli tokalla tunnilla, joten ensin kattelin vähän ratsastusta ja sit menin kattomaan tunteja. Sit mut iskettiinkin Lakin viereen ravailemaan. Sillä ratsasti varsin söpö tyttö ja saatiin jopa Laki ravaamaan ja olin ihan innoissani :D No en, mut onnistuttiin aika hyvin.
Sitten hain kamani ja sipsuttelin Sallisen luo.

Kiipesin kyytiin ja sitten lähdettiin kävelemään. Käveltiin ensin löysin ohjin uraa pitkin, ja mä säädin jotain jalustinten kanssa. Sitten koitin istua ja ratsastaa ponia vähän eteen. Salli koitti välillä vähän oikoa kulmia ja tunki sisälle, mutta sain sen sitten paineltua takasin raiteille.
Hetken käynnin jälkeen uskaltauduin ottamaan Sallin pois uralta. Se muuten käveli siinä ihmeen hyvin. Todella laiskasti kyllä, mutta sain ponin pidettyä tosi kivasti siinä poissa uralta, eikä se edes vedellyt ihan kentän keskellä hallitsemattomasti tai mitään. Tein myös parit ympyrät, jotka onnistuivat myös oikein hyvin. Mä panikoin tietty siellä koko ajan, enkä alkuun uskaltanu edes liikuttaa käsiä ku pelkäsin että Salli vetäsee palkokasvit hengityselimiin, mutta kun se sujui niin kivasti niin uskaltauduin vähän jopa ottamaan pidätettä ulkoota ja vähän siirtämään sisäkättäkin.

Jäätiin sitten kentän puoliskoille, mä, Sulo ja Pomo tonne peltopäähän. Marianne pisti vähän tötsiä ja piti siis vaan väistättää avoimella sivulla vähän ulospäin. Alotettiin vasempaan kierrokseen ja väistätettiin siis oikealle. Se oli todella vaikeaa. Etten sanoisi erittäin hankalaa.
Ensinnäkään Salli ei liikkunut. Joo etanaan verrattuna se meni ku höyryveturi mutta muuten. Hyvä kun se ei pysähtynyt kun kuljettiin niin maan hitaasti. Yritin kyllä ratsastaa eteen, mutten ihan uskaltanut tarpeeksi käskeä. Vasta Mariannen valiteltua mä uskalsin vähän enemmän kaivaa niitä vaihteita, mutten silti saanut Sallia oikein liikkeelle.
Seuraava ongelma oli se, että Salli tunki sisälle. Siis muualla se kulki aivan perfektosti, mutta just sillä sivulla josta olis pitäny kääntyä väistölle, niin siinä sen oli aivan pakko tunkea joka toisella askeleella sisälle. Aivan, oli erittäin helppoa ratsastaa eläintä eteenpäin kun se samalla pyrkii sisälle ja ääk. Sitten se kääntyi väistölinjallekin ihan liian aikasin.

Sitten kun päästiin siihen väistölle niin silloin sitten Salli ehti kävellä vaikka kuinka kauan pois alta kun mä olin jääny jälkeen johtuen liian aikasesta käännöksestä. Sitten siitä väistöstä ei tullut yhtään mitään kun en mä uskaltanut pidättää ohjalta yhtään, mun väistöpohjekin oli liian hidas ja tökki kaikki. No, sentään pysyttiin oikealla reitillä.
Vaihdettiin sitten suunta, ja otettiin muu ympyrä kevyt ravissa, väistöt käynnissä.
Väistöt olikin tähän suuntaan erittäin mielenkiintosia. Salli oikeen liukui sivulle. En mä sitä tiiä oliko se positiivista, mutta joka tapauksessa :D

Kevyt ravi oli tosi mukavaa. Mä istuin tosi hyvin ne askeleet ennen kuin aloin keventämään. Kevennys sujui paremmin, enkä juurikaan sekoillut jalustinten kanssa.
Alkuun ravailin vaan uraa pitkin, lopulta uskalsin kääntää pääty-ympyrän, joka onnistui. Jee :D Menee hyvin, oikein hyvin.
Muuten meni ravit tosi hyvin, mitä nyt ohjat roikku maan tasalla, mutta ainakin poni meni ihan nätisti.

Jonkin ajan kuluttua otettiin sitten koko kenttä käyttöön ja ravailtiin. Alkuun sujui hyvin, Salli kääntyi ja kaikki meni vallan hyvin (okei, mun jalustimet alko vammailee mut muuten hyvin) Mutta kun sitten tapahtui jotain, enkä mä oikein tiedä että mitä. Kuitenkin, sen jälkeen ei vaan kääntynyt. Välillä sain sen kentän poikki, mutta ympyrä ei onnistunut. Välillä Salli vaan posotti reipasta ravia jonkun peräpäässä kiinni eikä kääntynyt niin millään. Asdfg mikä meni pieleen, nyyhky
Taisin sit jossain vaiheessa päästää ohjat taas hipomaan maata. Se autto. Mutta ei se silti kääntynyt niin hyvin mitä alkutunnista.
Ja sit ku vielä mun jalat vammaili. Lonkat oli niin kipeenä koko ajan ja en voinu käyttää kunnolla toista pohjetta.
Käyntiin ja käveltiin sit vähän.

Ja sitten olikin vuorossa harjotusravi-laukka tehtävä, jeah :D Harjotusravia + Salli, jee :3 Nyt tuli taas hymiöitä liikaa, sorisori.
Joo, mä innostuin kun sain kuulla että mennään vähän harjotusravia koska mä rakastan mennä harjotusravia varsinkin tollasilla joilla on isompi ravi ku pienillä paksuilla poneilla ja jeah. Huvinsa kullakin.

Piti siis tehdä keskiympyrä (tai pikemminkin voltti) harjotusravissa, sen loputtua nostaa sit laukka ja posotella siitä puolikas pitkä sivu ja sit se toinen pitkä sivu kanssa. (hyvä selitys, jes)
Siirsin siitä Sallin raviin. Mä istuin sen ravissa vallan mainiosti. Kun Salli rupes kaahaamaan, niin mäkin rupesin pomppimaan, mutta ainakin rauhallisessa ravissa mä osasin istua tosi hyvin ja pomppimatta. Ja jotenkin tuntui että mä istuin miljoona kertaa ryhdikkäämpänä ku yleensä. (siitä se hyvä istuminenkin sit varmaa johtui)
Tää keskivoltti oli suoraan sanoen säälittävä. Salli kääntyi alkuun hyvin, mutta sitten se voltti suurentuikin parilla kymmenellä metrillä ja muuttui pyöreästä ties millaiseksi tahokkaaksi. Loppua kohden lähti parantumaan, eikä voltti suurentunut enää niin monella metrillä kuin alussa. Ja mä istuin ihan hyvin siellä, heh.

Laukat sitten sujui muuten ihmeen hyvin. Alotettiin siis vasempaan kierrokseen. Eka nosto myöhästyi kun pudotin jalustimen. Lähdin kuitenkin nostamaan vähän myöhässä. Pari ekaa yritystä epäonnistui, mutta sitten sain sen laukankin nousemaan. Ekalla kerralla hei vasempaan kierrokseen. Olin tyytyväinen (;
Tän jälkeen laukat nousi ekasta pyynnöstä. Laukassa istuminen oli vähän mielenkiintoista. Pudottelin jalustimia koko ajan, sit könötin edessä, pompin metrin verran ilmaan ja silleen. No, en mä pudonnut vaikka jalustimet irtoskin, ja kyllä mä välillä istuin vähän järjellisemmän näkösemmin, vaikken nyt ihan liimattuna penkissä pysynytkään.
Vähän Salli pudotteli laukkoja itse alas, mutta se johtui mun könötyksestä ja surkeasta laukkaistunnasta. Ja nosti se takaisin aina kun pyysin, joten ei se mitään (:

Vaihdettiin sit suuntaa.
Harjotusravi ympyrä oli aivan mahdoton. Salli käänty kentän poikki vaan ja sit alkoi kaahamaan. Sit mä siirsin käyntiin, pakotin kääntymisen ja siirryin takas raviin jonka jälkeen nostin. Mutta ei me kertaakaan onnistuttu ravaamaan koko ympyrää.
Laukat sujui oikeaan kierrokseen huonommin, ennenkuulumatonta! Salli nosti hirveesti väärää laukkaa ja sit mun laukkaistunta feilas aivan totaallisesti. Toivon että olin vaan jo väsynyt tai jotain, siis lopputunnista se mun istunta oli sellanen ku Elviksellä alkukesästä oli: Jalat suorina edessä heilumassa ku merisairaat makrillit, itse hönötin ihan takavinossa, en onnistunut edes istumaan takapuolen päällä vaan olin siellä jossain liukumäkiasennossa. Aivan järkyttävää :D
Sallikin jopa vähän innostui. Kun nostettiin vika laukka Sakarin perään niin neiti oikeen laukkasi ja sitten kun raviin siirryttiin niin nosti vielä innoissansa uutta laukkaa.

Tämän jälkeen sitten jäätiin loppukäynteihin. Ja jee, mä pystyin kävelemään ilman jalustimia. Se onnistui. Ei se ekalla kerralla onnistunut.

Tämä oli vallan onnistunut Salli-kerta. Vähän niinkuin kaikki toimi, huononi sit vaan loppua kohti. Mutta olin mä ihan tyytyväinen.
Salli on mielenkiintoinen hevonen. Se ei herätä mitään tunteita :D Se on vaan ihan ookoo. Ja ihan sairaan magee. Mut niin. Se on niin kamalan ihana tai ihanan kamala. Mut jotenkin ei se niinku.. Tunnin jälkeen niin ei siihen oo silleen tyytyväinen. Enkä taaskaan oo sitä mieltä että halun mennä silllä.
Toisaalta taas en mä niinku vihaa sitä (en vihaa mitään, mut en oo tykkäämättä siitä)
Se on haaste. Se on.. Hmm.. Se on ihan ookoo.
Mut ehkä siitä sit joskus tulee vähän kivempi ja tunteikkaampi tai jotai :D

Käveltiin ja sit keskelle ja alas selästä. Salli lähti sitten ulkokarsinaan (joo, sillon joskus aikojen alussa Vinski oli siellä. Viiruhan oli sen vieressä. Retroa (;
Harjailin pienen ja paksun Sallisen siitä nopeasti pois ja kirjailin kortin ja sit lähdettiin kotiin.

Mariannekin oli ilmeisesti ihan tyytyväinen. Se ei taaskaan uskonut että aina lopussa se meni oikein huonosti. Ei se koskaan usko mitään (:

Lailla apinain...

Eli tänään sitten taas tallille, lämmintä ja ihanaa. Kesä tulee takas :D

Luin taulun ja mulla oli Elvis, tunnilla myös Salli, Pomo, Sulo, Roosa ja Kaisa. Jeah. Elvis oli ekalla tunnilla. Kattelin ekan tunnin ja sit pohdiskelin. Tai oon jo jonkun aikaa pohdiskellu et voisin mennä ilman satulaa, mut en oo sit koskaan ees jaksanu kysyä koska joko on ollu huono ilma, tai huono hevonen, tai tunnilla huonoja hevosia tai sit hevosella on menny joku mini tokalla tunnilla. Mut tänään oli täydellinen päivä. Elvis ei ollu tokalla tunnilla, Elvis on erittäin kelvollinen ratsu ilman satulaa hömpöttelyyn. Tuntikin vaikutti siltä ettei mun ilman satulaa leikkiminen haittais ja ku ei ollu edes Vinskiä samalla tunnilla (ja ilma oli kohtuu lämmin, ja ukkosti. Mut joo)
Kun eka tunti käveli loppukäyntejä mä menin portille norkoomaan. Aina ku Marianne tuli siihen mietin et nyt mä kysyn, mut en sit kysynykkää. Se oli niin pelottavaa :D Mä olin ihan kauhuissani, siinä kentän laidalla ja kääks. Tunnin loputtua mun piti mennä laittaa Elvis pois, joten sillon oli sit pakko uskaltaa. Mä kipsuttelin kentälle ja Mariannen luo. Mut sit Marianne jutteli. Kun se sit lähti siitä niin mä ihan tälleen vahingossa kuiskin että Mariannee. Tiiättekö, se oli niin karmivan pelottava hetki ettei edes ääntä tullu (:
Marianne sitten hyppeli siihen kuiskimaan mun kanssa että voinko mä mennä ilman satulaa.
"Joo jos et tipu (eikä sun tarvi kuiskailla)"
"En mä siitä tiiä"

Sitten kipsuttelin Elviksen perässä talliin ja riisuin ponin varustuksistaan ja sit harjasin sen kauniiksi ja puhtaaksi. Hihhuloin kentän laidalla ja seisoin missä sattui. Sitten kävin vielä vähän harjaamassa Elvistä, ja sit iskin suitset päähän (se poni on niin järkijättönen. Mä harjasin sen, sit menin satulahuoneeseen. Sit ku tulin takas niin poni seisoo karsinassa, heinät suussa ja tuijottaa tyhjyyteen. Yritin näyttää miten kuuluu jauhaa niitä leukoja jos haluaa heinät alas, mutta ei. Siinä se vaan seistä jöpötti, heinät suuhun unohtuneena. Kun sitten lähdin niin se ilmeisesti tajusi jatkaa ruokailuaan. Ihme pöllö)
Sitten lähdettiinkin kentälle päin tallustelemaan. Poni keskelle ja Marianne tuli sitten heittämään mut selkään.
"Sää nyt kumminkin jätit sen satulan pois. Mää en kyl nyt yhtään tiiä onko tää järkevä idea kun äskenen tunti oli täynnä meininkiä"
Heitti se mut kumminkin kyytiin ja höpisi vielä jotain nopeasti selkäytymisestäni. Sitten päästiin kävelemään.

(kuvat on jälleen näitä Iinan ottamia. Enkä edelleenkään muista mitä näistä oon jo tänne pistäny :) )

Huomaa taas että on mennyt jonkun aikaa tosta ilman satulaa köpsöttelystä. (tai no, ei montaa kuukautta, oliko se kesäkuussa. Mut joka tapauksessa) Siis alkuun kun lähdettiin kävelemään niin mä meinasin jo tippua sieltä. Tuntu että olin ihan vinossa, suurin piirtein lojuin mahan puolivälissä ja sit vaan valuin enemmän ja en osannu rentoutua. Okei, nää oli vaan tuntemuksia, mutta kyllä mä olin siellä vinossa ja jännittyneenä. Hetken aikaa heiluttuani löysin sen kunnollisen asennon eikä enää tuntunut siltä että liu'un selästä alas mahaa pitkin.
En oikeastaan tiedä missä oli vika, joko siinä että mä olin niin loistava ratsastamaan ilman satulaa enkä jännittänyt yhtään tai sitten siinä että Elvis oli unohtanut että sen kuuluisi ilman satulaa ratsastaessa olla sellanen mitään pelkäämätön mölli, joka vaan tömpsöttelee eteenpäin tasaisen varmasti.
Veikkaan toista vaihtoehtoa, sillä kyllä siinä alkukäynneissä jännitti ihan vallan tarpeeksi.

Tosiaan, yleensähän Elvis on ilman satulaa kuskaillut jännittävää Milla-tätiä vallan kiltisti. Ei se oo korvaansa lotkauttanut millekkään ja on vaan mennyt eteenpäin lailla muulin. Tänään se sitten alusta alkaen kyttäili ulos. Se ei lainkaan rauhoittanut ainakaan mua, ja näin koko ajan sieluni silmin kuinka poni lähtee ylittämään satasen maailman ennätystä kun se säikähtää jotain mahdotonta. Yritin siinä kuitenkin rauhottua, kääntelin vähän ponia ja näin. Ei me kuitenkaan kauaa kävelty, pari ihastuttavaa pikku muksua juoksenteli siinä porttipäässä kamojen takana ja samaan aikaan ne kahisutti jotain. Tämä ei niin lehmänhermoinen Elvis sitten oletettavasti säikähti tätä hirmuisaa ääntä. Se vetäs uukkarin ja laukkasi karkuun. Mä ehdin lukea siinä viimeiset rukoukset, ponin heittäessä ympäri mä lensin siihen vastakkaiseen suuntaan. Onnekseni sain pidettyä ohjilla sen verran kiinni, etten lentänyt kauas sieltä selästä. Ohjat piti mut lähellä Elvistä, sitten vasen jalka suorastaan takertui Elviksen selkään ja käsillä vaan kiinni kaulasta ja jotenkin mystisesti mä todella onnistuin pysymään siellä selässä. Olenpa hyvä, en olisi ikinä uskonut että pysyisin tommosessa lähdössä (;
Jalka oli polvitaipeesta ponin selässä ja kädet oli kaulalla ja poni seisoi. Marianne kattoi mua järkyttyneenä että Milla. Mä hymyilin vaan kauniisti takas ja kampesin itseni selkään vähän säädyllisempään asentoon. (huomatkaa, pääsin ihan itse sinne takaisin, edellistalvena Mariannen piti tuupata) Sitten Mariannen piti vielä kysyä että tulinko mä sieltä alas (no en tod, enhän mä enää selkään pääsis jos putoon, halloo (; )

Käynnissä Elvis kulki kauheen kivasti. Se kääntyi tosi hyvin, en tiedä oliko syynä se että menin eilen Sallilla vai se että menin nyt ilman satulaa tai ehkä kenttä on painunut enemmän, mutta kun se kääntyi koko tunnin ajan tosi hyvin, ilman mitään ongelmia. Kun nyt on kumminkin ollut noita "liiraan-uralle-enkä-vahingossakaan-tule-pois" tuntejakin ihan tässä lähiaikoina.
Muuten se kulki tosi hyvin, mutta vähän sen oli pelättävä näitä iki-ihania lapsosia jotka sitten juoksivat ja remusivat siinä. Ei poni muka millään uskaltanut mennä kulmaan, enkä mäkään ihan uskaltanut sitä potkia sinne ettei poni sitten kilahda ja karauta täysiä karkuun. Mentiinkin sinne kulmaan useasti Roosan perässä, koska eihän me nyt voida oikoa sitä kulmaa, ei todellakaan. Mutta ei ainakaan Elvis muita lähtöjä ottanut, tyytyi vain väistelemään kulmia ja tuijottamaan äänen lähteitä korvat hörössä. Vaan kyllä siinä alkoi jo pikku hiljaa keittämään kun jo muutamaan kertaan sanottu että elkääs remutko ja ponikin säikkyi ja ähäh. Mutta siveänä ihmisenä en nyt alkanut tyhjentämään sieluani ja karjumaan naama punasena että nyt jukulauta turpa tukkoon ja äkkiä (;

Elvis kulki käynnissä kyllä tosi laiskanpulskeasti. Sitä oli vähän vaikea korjata kun mun pohkeet lepatti kilometrin päässä kyljestä. Pikku mokahan tuo vaan on.

Mariannen palattua taidettiin heti jäädä puolikkaille kentille. Tai niinku mä, Pomo ja Sulo peltopäähän ja loput porttipäähän. Sitten vasta taidettiin siirtyä kevyt raviin ja uralta piti jälleen tulla pois.
Väähän oli jänskää siirtyä siihen raviin, mutta onneksi Elvis tajusi leikkiä laiskaa ja paksua kilttiä ponia. Se ravasi vallan nätisti ja mäkin istuin hyvin. Ja joo, kevennyksen jätin taas kaukaiseksi haaveeksi kun ponilla on niin tappava selkä. Alkuun ravailtiin vähän hitaasti ja mä vaan istuin ja koitin rentoutua. Välillä kääntelin vähän voltteja ja poni kääntyi ihan yllättävän hyvin. Välillä onnistuin ite sit heilahtaa sivulle, nojaamaan kaarteeseen, mutta poni esiintyi edukseen ja oli kiltti ja helppo.
Mariannen todettua että voitais ravata enemmän eteen, niin lähdin vähän pyytämään ja päästämään ponia enemmänkin eteenpäin.
Oli siinä taas tarkoitus saada hevoset suoraksi kulmien välissä, kulmat alkuun loivina. Mä nyt tavoittelin vaan hyvää tietä ja hyvää istuntaa sinne. Ja tahtia, välillä Elvikselle tuli turhankin kova kiirus, ja se ei ollut ihan niin kivaa. Kerran poni meinas tunkea eteenpäin vaan ja toistenkin puolelle, mutta muuten me puksuteltiin ihan oikeeta reittiä ja olin tyytyväinen.

Tehtiin sitten tohon avoimelle sivulle käyntiin siirtymä. Nopea, hyvä siirtymä. Nekin onnistui kivasti, vähän alkoi mennä tuskaseks tää hiljentely. Otin aina sen pari askelta käyntiä ja sitten takasin raviin. Elvis puksutti niin tasaisen tappavasti, mutta olihan se nyt ihan hyväkin kun mä keikuin siellä ilman satulaa.

Kun oltiin siirtymisiä tehty aikamme niin lähdettiin ottamaan myös laukkaa. Tehtävä oli alunperin sellanen että käyntisiirtymä, raviin, laukannosto. Mut sit sai kyllä nostaa jo käynnistäkin.
Mä koitin ekaa nostoa ravista. Ei noussut, Elvis vaan varovasti reipasti raviaan ja meni vallan kummastellen siellä. Päätin etten enää jaksa ravata, on vähemmän tuskaista nostaa vaan käynnistä (mikä luotto, olin heti ihan varma että kyllä se käynnistäki nousee)
Nostot itse asiassa onnistui ihan hyvin. Tultiin käynnissä, vähän pohjetta että Elvis reipastuis, sitten pidäte ulko-ohjalta ja sisäpohje ja sitten Elvis nosti hienosti laukan. Muutaman kerran se siirtyi vain raviin, pari kertaa nousi laukka vasta lyhyellä sivulla. Niin ja muutamaan otteeseen tuli väärä laukka.
Mutta muuten. Oikeeseen kierrokseen Elvis nosti laukat varmasti, laukkasi pari rauhaisaa askelta ja siirtyi sitten takasin raviin. Mä en oikeen uskaltautunut ratsastamaan eteen, vaan laitoin kaiken tarmoni istumiseen. Pelkäsin kauheesti et valun sieltä alas :D Pelko oli kyllä turha, kyllä mä laukassa vähän pompin, mutta en mennyt yhtään sivuttaissuunnassa edestakaisin.
Ja se laukan jälkeinen ravi oli kyllä aina ihan kamalaa kun Elvis meni sen verran kovaa ja sit mä pompin silleen ylös-alas. Onnekseni löysin sen istunnan ja rentouden takasin aina parin askeleen jälkeen, se kuulosti koomiselta ku hypin ylös-alas ja kuului sellanen mielenkiintoinen ääni.

Vaihdettiin sitten suunta, vasempaan laukat jotka suoritin samaan tapaan kuin toiseenkin suuntaan. Tähän suuntaan poni sitten vähän lähti jo laukkaamaankin, paljon reippaammin mentiin tähän suuntaan. Ekalla kerralla olin vallan järkyttynyt kun poni laukkasikin "niin" paljon reippaammin eteenpäin. Tosin, mä myös istuin tähän suuntaan tosi hyvin :) Välillä ihan oikeasti istuin, ihan pomppimatta, jesjes.
Jokasen pätkän Elvis laukkasi vähän reippaasti. Ekat laukat se lopetti pukin kera, en sitten tiedä mikä siinä oli niin kamalaa :D
Ja Marianne huuteli siellä kuinka mä oon ku inkkariratsastaja.

Laukkojen jälkeen sitten olikin vuorossa rennot loppukeventelyt joissa ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Otinkin neuvosta vaarin ja lähdettiin Elviksen kanssa löllöttelemään uraa pitkin. Elvis oli vähän reipas, ensin se otti laukkasiirtymääkin kun piti saada laukata. Ja ekalla kerralla se ei millään voinut mennä porttipäähän, hui kun oli karmeeta!
Lopulta kun sain ponin vakuuttumaan siitä ettei siellä oli mitään pelottavaa ja itseni vakuuttumaan siitä ettei Elvis varmaan lähde kaahaamaan vaikka mä vähän rentoutuisinkin niin loppuravitkin lähti sujumaan ihan kivasti :)
Elvis nyt kyttäili koko ajan joka paikkaan ja alkuun en uskaltanut antaa sen ravata. Lopussa sitten poni kyttäili edelleen ja ravasi ihan liian kovaa, mutta mä keskityin vaan rauhottumaan. Ja kyllä se lopulta palkittiin, ihan lopussa Elvis alkoi vähän kulkea rauhallisemmin, pyöreämmin ja mäkin uskalsin päästää sille vähän pidempää ohjaa, jes :)
Nää loppuravit oli hirveen pitkät. Monta kertaa mietin siellä että joskos lopetettais, pliis. Se alko menee niin rankaksi, vaikka ei me muuta nyt tehty ku ravattu uraa pitkin ja välillä vähän käännetty. Lopulta sitten päätin että nyt laiskuus saa vallan ja jäin vaan kävelemään. Mut ei se kato mitään, niin jäi kaikki muutkin, näytän heille esimerkkiä ;) Huonoa esimerkkiä

Marianne tuli nyt sitten taas jopa jutteleen. Että meni hienosti, oletko tyytyväinen :D Juu olen olen.
Sit kuulemma ratsastan niin hyvin ilman satulaa ja istun paremmin ilman satulaa. Aika mageeta. Miettikää nyt, talvella se muuttui. Sitä ennen olin "se luuseri joka ei osaa ratsastaa ilman satulaa :D"
Mutta tietty ilman satulaa kun menen niin on pakko istua suorana. Ku satulan kanssa on hirveen kiva harrastaa könökönöä, ilman satulaa ei pysty. Tänäänkin tuntui että nojailin taaksepäin vähän väliä, toisaalta parempi kai niinkin päin kun eteen könötän melkeen aina.

Mäkin olin siis oikein tyytyväinen. Mä en pudonnut, jeejee :D Ylitin taas itseni.
Istuin laukassa ihan älyttömän hyvin, jeah, en oo ikinä ennen oikeesti istunu laukassa ilman satulaa edes niitä muutamaa askelta.
Ja kivaahan tää oli taas vaihteeks. Vaikka Elvis ei nyt muistanutkaan kuinka kuuluu pienen ja tasapaksun luottoponin käyttäytyä kun pikku-Milla menee ilman satulaa (; Mut ehkä mä sit pysyin siellä niin hyvin. Kun Elvis on kumminkin NIIN viisas poni. (tai sit vaan älyttömän tyhmä)

Loppukäynnit käveltiin tälleen ihan rauhassa. Sitten keskelle ja alas selästä. Poni oli oikein hieno. Sit käveltiin ulos kentältä, Elvis näytti ihan vanhalta muulilta kun se raahusti sieltä ulos. Askel oli niin hidas, kaula pitkänä ja ilme sellanen evvk. Sit jouduttiin odottamaan Pomoa ja johan Elviskin heräs. Se tinttaroi ympäri ämpäri, millään ei jaksanut seistä paikallaan. Sit se leikki tulista arabia kun oli niin kauheen jännää. Sen jälkeen käveltiinkin ihan nätisti talliin ja suitset vaan pois.
Ja hei, tämähän oli hyvin keskustellinen päivä (upea sana) kauheesti puhuin ihmisille/ne puhu mulle/salakuuntelin kun ne puhu. Tai en salakuunnellut, vaan seisoin kuuntelemassa. Ne on melkeen niinku synonyymejä.
Ja mun keskiviikkokortti on nyt pilalla. Siinä oli kolme punasen kynän merkkausta, mutta tänään se merkattiin ihan normaalilla kuulakärkikynällä. Angst, nyt lähden viiltelemään kaviokoukulla.


Mutta joo, kyllä tänään oli vallan mukava päivä (;

Ainaki maailman vaikeinta

Olen tullut siihen tulokseen että olen selvinnyt hyvin. Miettikää nyt, oon pudonnu vaan kahesti tänä vuonna. Tosin, nyt tulee syksy ja sit tulee talvi ja sit mä putoilen koko ajan. Mutta ehkä käy niin hyvin etten putoa kymmentä kertaa syksyllä ja sit oon pudonnu vähemmä ku viime vuon ja mitä häh.

Pyöräilin tallille. Ja voi maan pahus kun on kylmä. Tuulee ja sataa ja on kylmää ja kamalaa. EII!!
Kävin lukemassa taulun. Mulla oli Salli. Ei siinä mitään, ihan ookoo ja vallan mahtavaa oli se että Salli oli tokalla tunnilla. Meidän tunnilla oli sitten myöskin Sakari, Vinski, Pomo, Sulo, Roosa ja Elvis. Seitsemän, eiiih. Ei mahu :D Tai okei, totuuden nimissä ei siellä tänään niin ahtaalta tuntunut, johtui varmaan siitä kun törttösin aina kaikkien edessä joten baanaa riitti kyllä mulle. Eheh. Mut mun tarttee tehä protesti, huolin tunnilleni vaan maksimissaan neljä ratsukkoa ku sit sinne saattaa mahtua jotenkin (;

Kattelin tunteja, ja oli erittäin kylmä. Mariannekin vaikutti varsin asiantuntevalta opettajalta kun se patsasteli mun luo ja kysyi että kenelläs sä meet? Osotin vaan Salli tyhmänä ja tää totee että hän oli kahen vaiheilla, mut päätti että tarvii vaihtelua (:
Meidän tunnin alettua kipsuttelin sitten kauniin ja varsin lihavan Sallin viereen ja nousin kyytiin. Jalustimia en millään jaksanut säätää joten käyntiin vain. Jo käyntiin siirtyminen oli hyvin hankalaa, Salli seistä pönötti asennossa ja mä koitin mahdollisimman hienovaraisesti siirtää sitä käyntiin. Lopulta pääsimme liikkeelle ja suuntasimme uralle.
Aloitin mahdollisimman rauhassa. Ohjat pitkinä, tunnustellen. Salli oli vähän jänskä (kuten aina. Kaikki on.) Tein jonkun verran pysähdyksiä (ne oli niin mahtavia, aivan uskomattoman makee heponen) ja sitten jotain voltin tapaisia. Ne ei ollu niin mageita. Pöh pöh.
Saatiin siis hienoksi tehtäväksi että tehkää voltit pitkien sivujen keskelle, pääty-ympyrät päätyihin. Ja juu, kyllähän mä yritin. Mutta kun oli niin vaikeeta.

Koitin kääntää, ei kääntynyt. Välillä sain Sallin kääntymään mutta useimmiten vaan väänneltiin jotain pään taittelua uraa pitkin. Silloin kun sain Sallin kääntymään niin koitin hakea kaunista ja pyöreää ja nättiä ympyrää/volttia. Kuten voitte arvata, niin ei vahingossakaan käynyt. Oikeastaan aina kävi niin että puolen voltin jälkeen Salli lähti liiraamaan kentän poikki ja sit mä koitin paniikin omaisesti saada Sallin kääntymään voltille jottei käveltäis ketään päin. Sit rupesin sähläämään ihan liikaa ja mistään ei tullut mitään ja töks. Välillä me vaan kuljettiin uraa pitkin kaula linkussa, välillä tehtiin melkeen voltti mut se loppu siihen kun poni lösäyttikin jonkun eteen. Välillä onnistuttiin sit melkeen, tosin kaunis ja pyöreä voltti muutui joksikin tahokas/neliökulmia/suunnikas/ympyrä -risteymäksi. Äh.

Mariannen palattua lähdettiin sitten kevyt raviin. Mä sain Sallin raviin (joo, se on paljon) mutta kuten arvata saattaa kevennys vammaili vähän. Alkuun mä kevensin "metri-ylös toinen-alas" tyylisesti. Sitten kun aloin löytää jonkinsortin kevennystä niin eikös noi jalustimet lähteneet mukaan rumbaan. Siinä sitten yrittää tehä jotain kun jalustimet hyppii sivusuunnassa ja on vähän väliä kengän koroissa. Enkä mä edes tajua miten se oli mahdollista kun mä kevennän uraa pitkin ja Salli menee nätisti ja silti mä onnistuin sohlaamaan niitä jalustimia! Voi jeesus.
Ravi oli muutenkin huonoa. Salli liikkui eteen tosi kivasti, siihen olin tyytyväinen ja se oli se ainoa asia johon Marianne takertui kuin hukkuva oljenkorteen "jotta hienosti menee, se ravaa niin hienosti eteen"
Vaan ei auta vaikka kuinka ravattaisiin pilvien päällä kuudella kymmenellä hevosvoimalla jollei edes ratsu käänny. Siis miten se voi olla niin haasteellista. Mä koitin ja koitin ja ei mitään. Välillä Salli koitti oikoa kulmia, niihin mä sentään sen sain, mutta käännökset kevyessä ravissa oli totaallisen mahdottomia.

Tajusin siinä jossain välissä että käytän liikaa ohjaa, pidän ohjaa liian kireällä. Tai kireällä ja kireällä, Sallille kireällä. Koitin sitten päästää ohjan vähän roikkuvammaksi ja koitin vaan pitää kättä ihan paikallaan. Olla tekemättä mitään jotten tekisi sitten liikaa. Tämä itseasiassa välillä auttoi. Välillä ei, vaan Salli baanaili vaan uraa pitkin ja heti jos otin vähänkään ohjalta oli se jo kaula linkussa. Tosi hankalaa.

Ja oikeasti, aina silloin tällöin siellä ravaillessani aloin ajatella et nyt mä sen tajusin, nyt mä löysin. Sit taas hetken päästä totean että en todellakaan löytänyt kun uuden pettymyksen. Siis kyllähän Salli välillä meni ihan hienosti ja oikein ja totteli, mut se oli vaan sellasta optista harhaa joka särkyi lähes heti.

(Tämmönen lähes asiaan kuuluva Pompeli kuva. Tsihs, voitte ihailla tota megamageeta istuntaa ja ponin megamageeta ravia :'D)

Käveltiin vähän ja Marianne sai mun takin (huomatkaa miten kylmä siellä tosiaan oli, hyihyi) Marianne siellä jaksoi selitellä että menee NIIN upeesti ja kyllä se kääntyy ku mä vaan KÄÄNNÄN. Mäkin olin lähes tulkoon samaa mieltä. Tosin nyt ei sit ihan niinku naurattanut, edellisellä kerralla kun oli oikeasti huvittavaa kun en saanut tuota otusta edes liikkeelle ;) Tän päivänen ihmisten jyräily ei ollu niin hupaisaa

Tehtävä oli tällanen megalomaalisen vaikea kahdeksikko. Eli kahdeksikkoa laukassa, keskellä sitten harjotusravissa laukanvaihto ja tällee. Marianne näytti meille esimerkkiä miten moinen tulisi suorittaa, valitettavasti emme ilmeisesti oikein sisäistäneet sitä.
Joo, ensin mä kävelin kuten vakavasti otettava "vaikka kuollaan niin tehään" sekopää. Lopulta uskalsin siirtää Sallin harjotusraviin. Päästiin kääntymään ihan melkeen suorana kentän poikki ja ihan melkeen saatiin laukkakin nousemaan. Kyllä mä arvasin ettei se laukka nouse kun vasempaan kierrokseen aloitin sen kokeilun. Taisin vääntää vasemman ympyrän ja koitin vaan nostaa ja nostaa. Sitten aiheutui yleistä hämminkiä kun Pompeli ja Roosa vähän säikkyi.
En tainnut edes ehtiä jatkaa tätä mun avutonta yritystä kun jälleen aiheutui yleistä hämminkiä ja lopulta Sulo sitten paineli villinä ja vapaana ympäri kenttää. Siirsin Sallisen uran viereen, aattelin et jos oltais vaikka vähän tässä hidastamassa ponin menoa. No, ei hidastettu, Sulo painui ohitsemme sata lasissa, ja sen jälkeen se monta kertaa väänsi tuhatta ja sataa suoraan Sallin takapuolen takaa. Salli, onnekseni, viisaana otuksena vain seisoi ja katteli varsin kummissaan ponin pöyristyttävää käytöstä. Kun poni saatiin lopulta kiinni, hyppäsi Marianne kyytiin ja mekin vähän jatkettiin tehtävää.

Edelleenkään en vaan osannut. Kerran sain laukan nousemaan oikeeseen kierrokseen, jee jee. (Tosin sit pompin siellä laukassa metrejä ilmaan ja se oli hirveetä) Vaan vasen kierros oli hankala. Salli ei kääntynyt kuten ajattelin, oikoi, ei noussut se laukka. Ähähähäh. Seuraavaksi pitikin mennä tätä kahdeksikkoa kevyt ravissa. Tää jopa onnistui jossain määrin! Wouh. Vähän me mentiin ihan väärän näköstä kahdeksikkoa, mutta ainakin Salli ravasi ja kääntyi ja mä osasin keventää. Ja aina kun koitin tehdä pääty-ympyrän toiseen päähän, niin Salli vaihtoi suuntaa. Mä olin aika luovutuspisteessä, tuntui vaan että mitään en voi tehdä kun väärin menee kumminkin.
Ravailtuamme jatkettiin tehtävää, tosin nyt niin että toiset oli porttipäässä ja vuorotellen tultiin ja laukattiin pikkasen siellä peltopäässä. Ja piti siis aluksi vasemmalle laukata.

Ja kun se voikin olla vaikeeta! Salli ei edes kulkenut oikeeseen suuntaan, en saanut sitä kääntymään lainkaan ja laukka ei noussut, ei niinku millään. Lopulta kun laukka nousi, niin eikös se ollut väärää laukkaa (vaan positiivista, mä itse huomasin että se oli väärä laukka. Tosin huomasin koska könötin eteen ja tuijottelin käsiäni, mut joka tapauksessa) Lopulta nostin vaan oikeeseen suuntaan ja johan nousi niin hienosti ja upeasti jottei mitään rajaa.
Seuraavalla kerralla koitin taas siihen vasempaan kierrokseen nostaa. Ja sieltä muuten nousi laukka :) Upea onnistuminen. Tai sitten ei.
Sitten nosteltiin vielä oikealle kerran tai kaks. Ja kyllähän tähän suuntaan nousi vallan nätisti ja ihan helposti, ei mitään ongelmaa.

Tämän jälkeen loppukäynnit.
TOTA NOIN. Aika karsea tunti :D Mut viime viikko meni hyvin, tää viikko menee sit ihan puihin. Salli on nyt haaste. Haastava poni. Aiemmin se oli Pomo. Voi olla että tuostakin tulee joskus jotain, voi olla ettei. Hmm.
Mä en tosiaankaan nyt löytänyt sitä. Ei niinku minkäänlaista tatsia koko hommaan.
Kaikki meni huonosti :D
Vaan haluutteko kuulla yhden tosi megahyper positiivisen jutun :) Haluutte!
Kun nostin oikean laukan (silloin kun piti laukata vasempaan) niin ensin pompin metrejä ilmaan vaan ja jeah. Mut sit mietin et ku ei nyt oo parempaakaan tekemistä, niin mähän muuten istun. Istun vaikka se olisi mun viiminen teko. Alkuun ei onnistunut, mutta sitten kun oikeen liioitellen yritin niin mä istuin KAKS ASKELTA!! Omg ja sitä rataa :) Mä istuin Sallin tajuttomassa laukassa kaks askelta varsin hyvin. Sit pompin taas ja istuin vähän ilmavammin, mutta noi kaks askelta oli jo jotain. Jee, kattokaa, mähän oon oppinu istuu laukassa! Hitsi ku pysyis tää taito nyt talvenkin yli ja sillee :)

Loppukäynnit oli yhtä kamalat ku tunti itse. Ei Salli vaan voinut löllöttää uralla. Mä lauleskelin ja fiilistelin, mut Salli ei sit tehnyt samoin. Lopulta päästiin keskelle ja alas selästä. Huh heijaa.
Poni talliin ja varusteet pois. Nättihän se on ku mikä, jotain hyvää kumminkin. Ja joo, kyllä tää oli sellanen tunti taas että teki siinä keskikohassa mieli loikata Elviksen selkään ja jättää sen ratsastaja selviytymään Sallin kanssa (huono sanavalinta, en vaan keksi tähän hätään parempaa :) )
Mutta, vaihtelua vaihtelua. Uusia hienoja ja vähemmän hienoja kokemuksia. Salli oli varsin viisas pieni poni kumminkin.

Toivottavasti mä meen huomenna jollain muulla :'D Toivottavasti onnistuis huomenna. Mut ei varmaan, ens viikolla sit vasta ja niin. Heih heih

Nk. "kuvapostaus"

Jätän kaikki syvälliset pohdinnat tältä päivältä ja laitan vain kuvia. Ihana Iina oli jälleen salakuvaillut meitä sen kymmenen otoksen verran ja kuvat sain haltuuni tänään :)

Eli kuvat tämän viikon tiistailta kun menin Elviksellä (14.8.) ja kuvista jälleen kiitos Iinalle

Hei, olen paksu ratsastaja ja ratsastan laamalla

Nostetaan just laukkaa, kuten ehkä ilmeestä ja ravista huomaa :'D

Sehän nousi. Mut kattokaa nyt! Mitä vanhat silmäni näkevätkään?

Sehän on väärää laukkaa, voivoi

Vallan kaunis. Mä ilmeilen viisaan oloisena

Just tommonen "Maisk maisk, hop hop" ilme kun poni menee muutenkin jo ihan liian kovaa. 

Sit tällasta söpöä ravailua. Mä oon ihan lösähtänyt, mahto olla rankkaa :D

P.S. Huomatkaa taas esimerkilliset kädet jotka vähän nousee

Joo, en mä toki kaikkia viitti tähän heti laittaa. Näette sit joskus. Niissä edellisissäkin on vielä pari joita en oo tänne julkassu ;)
Harmi vaan kun en laittanut näihi sitä yhtä hienoa kuvaa. Luulin pistäneeni, mut toi oli kyllä väärä