Vermoilua joulun kunniaksi

Noniin, vihdoinkin siellä satoi vähän vähemmän. Kenttä ei ollut ihan niin litimärkä (no okei, oli se ihan märkä. Mutta tänään oli jopa muutama täysin kuiva kohta, edistystä siis!)

Ei tässä mitään, varmasti se ennen pitkää vaihtuu joksikin muuksi kuin pelkäksi vesisateeksi. Minä uskon siihen ainakin.

Tänään oli tosiaan viimeinen tunti ennen joululomaa. Huomenna on vielä tunnit ja sitten uudenvuoden jälkeen jatketaan. Minä tietysti ajattelin että olisi sinäänsä kiva mennä ilman satulaa - noin niinkuin joulun kunniaksi. Ja kun se kenttäkin oli edes kohtuullisessa kunnossa.

Mulla oli hevosena Kaisa, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo. Kaisa jatkoi kaikille tunneille, mutta päätin silti olla ilkeä ja kysäistä voinko humputella ilman satulaa. Luvan sain, selvästi Mariannellakin oli joulufiilis yllä.

Harjasin suomiputen reippaasti ja vetäisin suitset päähän. Kaisa oli kovin iloisena tulossa mukaani, joten kipiteltiin kentälle iloisesti. Marianne heivasi mut kyytiin (säälittävää se mun selkään meneminen, heh) ja sitten alettiin kävellä.

"Vähän vähemmän märkä kenttä" ;)

Otettiin ihan vain rauhallista käyntiä. Käytettiin melkein koko kenttää, pidin Kaisan vähän poissa uralta ja matkustelin vain kyydissä. Tehtiin siinä jokunen volttikin, yritin hakea asetusta vähän läpi. Se on kauhean vaikeaa, varsinkin toiseen suuntaan kun heppa on niin vino. Saatiin silti edes jonkinlaista taipumista, ei käännytty ihan puupölkkyinä. Alkuun annoin puten kävellä vähän laiskasti, mutta lähdin lopulta pyytämään liikkumista eteenpäin. Ei sovi ihan jäätyä vaikka kenttä hiukan märkä onkin (ja vaikka ratsastaja ei koe oloaan yhtä tukevaksi ilman penkin luomaa turvaa). Saatiin vallan kivaa käyntiä ja muutenkin tuo oli kokonaisuudessaan oikein kelvollinen. Ei niin hirveästi väännetty tai täydellisyyttä haettu, kunhan fiilistelin pyöreää heppaa ja koitin saada edes jotain sinnepäin.

Meillä kävi vierailija! Tässä kohdassa se on Kaisan mielestä tosin jo "ihan superboring!"

Lopulta lähdettiin kevyt raviin. Mä otin sen keventelyn vähän siltä kannalta että "kevennän minkä pystyn ja jaksan". Toisin sanoen keventelin aina pari pätkää, mutta kun piti kääntää tai kun tahti heitteli niin sitten istuin alas. Ja lopulta istuin kokonaan alas, kun kyllästyin siihen avuttomaan ylös pomppimiseen.

Kevyt ravi oli kuitenkin oikein mukavaa. Kyllä mä sain sieltä jonkinmoista kevennystä aikaan, se vaan kun mun kevennykseen tulee aina mukaan erinäisiä pakkoliikkeitä, kuten käsien heiluttelu sivulta toiselle ja varpaiden alaspainaminen, heh. 

Näin alkuun oli ongelmana se, ettei Kaisa oikein viitsinyt liikkua. Se oli kovin löysää ja ravi tipahteli alas, enkä sitten ihan uskaltanut pamauttaa kunnolla kun en halunnut suomittaren räjähtävän liikaa. Pikkuhiljaa rouva kuitenkin lämpesi ja alkoi löytyä aina vain useammin sellaista etenevää ravia. Samalla tuli kyllä myös niitä pätkiä joissa Kaisa juoksi lähinnä alta, mutta sama kai tuo.

Minä pysyin kyydissä oikein hyvin, hiukan lähdin rytkymään kun Kaisa tarpeeksi lähti kaahaamaan. Pidätteet menivät kuitenkin tosi kivasti läpi, ei tarvinnut kauheasti tapella että saatiin se ravi takaisin normaaliksi ja mukavaksi. Välillä tosin annoin hevosen vähän kipsutella reippaampaa ravia, se oli niin innoissaan että mikä jottei.

Ja jottei ihan lähdettäisi lapasesta, tehtiin me tietysti myös voltteja. Kaisa kääntyi kyllä varsin hyvin ja tehtiin oikein mukaviakin voltteja ja ympyröitä. Asetuksesta nyt ei tietenkään tarvi edes puhua kun keskityin lähinnä tahdin ylläpitoon ja hyvään reittiin, heppa kun lähti useimmiten hidastumaan liikaakin niissä käännöksissä. Vasempaan kierrokseen mennessä tosin huomasi erittäin hyvin, että kääntäminen oli hyperpaljon vaikeampaa. Kaisa oli siinä oikeassa ohjassa kiinni, joten kääntäminen oli varsinkin vasempaan kierrokseen oikeaa tahtojen taistoa. Tälleen alkuraveissa taisin kuitenkin joka kerta voittaa ja tamma toimi oikein nätisti.

Otettiin siitä käyntiin ja käveltiin hiukan välikäyntejä. Tässä välissä taisi vieraileva tähtikin saapua ja hepat ihailivat kummallista lehmää oikein rivissä. Kaverin lähdettyä Vinski tosin riemastui ja Kaisakin katseli kaihoisasti komean kirjavan perään. On se kauheaa kun pienten hevosten elämä noin järkkyy kun joku kehtaa kävellä ohi.

Koko tunnin taisin pitää raippaa oikeassa kädessä kun pohje saati ohja ei mennyt läpi. Siinä lie jonkin verran savottaa, sama ongelma oli viimeksikin.

Otettiin vielä vähän harjoitusravia. Nythän Kaisa sitten lopultakin oikein innostui! Siis pieni puttehevonen oli ihan varma että nyt kuuluu laukata ja mieluusti vielä täysillä :D Kyllä siinä oli tädillä tekemistä kun pieni suomenhevonen kaahaa maha hyllyen kuin Vermon takasuoralla.

Ravi alkoi kyllä ihan hienosti, mutta kun seuraava pitkä sivu aukesi, lykkäsi Kaisa ykkösen silmään ja lähti ojentelemaan sitä ravia eteenpäin. Ei siinä toki mitään, mutta hiukan tuntui turhalta roikkua kyydissä kun pikkuheppa ryykää eteenpäin, eikä itse voi oikein muuta kuin rytkyä kyydissä ja koittaa jarruttaa. Ja tuota samaa se meidän ravi ensin oli. Saatettiin saada ihan hetki sellaista nättiä ja rauhallista ravia, mutta sitten Kaisa keksi lähteä kiitämään ja liitämään, eikä siinä ratsastajalta paljon kyselty. Ravissa tosin pysyttiin, eikä kokeiltu sitä kolmatta askellajia, enkä pienestä pomppimisesta huolimatta meinannut sieltä tipahtaa tai mitään. Itseasiassa Kaisakin oli loppuviimeksi tosi hienosti hallinnassa kokoajan - se teki mielettömän hienoja käyntisiirtymiä kun pyysin, mutta hidas ravi tuntui olevan sula mahdottomuus. Tamman mielestä kun oli tasan kaksi vaihtoehtoa: täysillä tai "no ei liikuta sit ollenkaa, nih!"

Meille naureskeltiin kun Kaisa esitteli liikettään ja itse koitin keksiä keinon millä saada heppa pysymään housuissaan. Mikään ei tuntunut toimivan. Käynnissä käännyttiin volteillekin ihan tosi kauniisti, mutta auta armias kun ravista koitit kääntää.. Ei tapahtunut niin yhtään mitään, vauhtia tuli vain lisää ja lisää!

Lopulta taisin sitten luopua toivosta sen suhteen, että Kaisus rauhoittuisi käynnin aikana. Päätin että pysytään vain ravissa, tuskin se kauan alta juoksee. (Erittäin hyvä ajatus toki, heh.) Pidin ravia yllä, toivoin että pysyn kyydissä kun mamma pistelee parastaan ja lähdin sitten vain määrätietoisesti hidastamaan Kaisaa aina kun se alkoi kaahata. Ensin jouduin joka kerta suunnilleen potkimaan tammaa eteenpäin kun se koitti samantien heittää käynnille, mutta alkoi se työkin tuottaa lopulta tulosta. Saatiin aikaiseksi sellaista rauhallista ja järkevää ravia, ei kaahailua ja hidastelua. Pysyttiin tahdissa ja kuljettiin älykkäästi. Taisin saada vielä jonkun voltinkin käännettyä, ennen kuin siirryttiin loppukäynteihin. Oikein hyvä päätös raveille siis.

Oikein hyvä. Oikea ohja on vaikea, samoin oikea pohje. Kaisa on vino ja minä en ihan osaa sitä suoristaa. Kuitenkin, meni hyvin, vaikkakin vähän reippaasti hanateltiinkin välillä. Pysyin kuitenkin selässä ja oli oikein mukavaa.

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja Henna kyytiin, jonka jälkeen menin taas harrastamaan kaikkea älykästä, kuten siivousta ja tuntien tuijotusta. Lopulta pääsin sitten auttamaan kirjavien shetlanninponien varustuksessa. Me Kaisan kanssa ilmeisesti tönäistiin liikkelle se lumipallo, joka sai kaikki oivaltamaan, että joulun kunniaksi olisi kiva mennä ilman satulaa. Seuraava tunti meni lähes täysin satulatta, samoin kuin tämä viimeinen tunti. Oikein hauskaa, kun pienet tytsyt rytkyttivät vähän ravia karvaisten ponien selässä ;) (Heh, Kaisa oli ekalla tunnilla ainoa satulaton, kun taas toisilla tunneilla hän oli ainoa satulallinen. Pääsi kokeilemaan molempia puolia. Samoin Kaisa vähän kuumeni liikaakin noilla viimeisillä tunneilla, ei se jaksa piipertää kun rouva haluaa vaan mennä täyttä laukkaa eteenpäin!)

Autoin pienet ponit pois ja sitten kotiin. 

Nyt tuleekin siis vähän pidempi tauko, mutta näkyillään joskus joulun jälkeen :)

Hyvää joulua!

Jotain löllöttelyä

Siis tänään kenttä oli varmaan hirvein ikinä! Aivan järkyttävä, oikeasti. Loskaa ja vettä, oli liukasta ja tuli tilsoja. Nyt toivoisin joko kesää tai vaikka kymmentä metriä lunta - olen aivan täynnä tätä perhanan märkyyttä, saati sitten tuota loskaa, yh.

Oikeastihan on aika outoa ajatella, että joskus on itsenäisyyspäivänäkin lunta. Lumi on aika kaukainen ajatus tällä hetkellä..
Eipä tuo mitään, keliä ja säätä uhmaten tallille. Mulla oli ratsunani Kaisa. Siis Kaisa! Melkoinen yllätys etten sanoisi, on siitäkin jo aika paljon aikaa kun viimeksi puttehevosella menin. Tunnillamme myös Vinski, Evita ja Elvis, Kaisa jatkoi vain viimeiselle tunnille.
Normaalista ajatusmaailmastani poiketen, ei mua tänään edes itkettänyt kun Kaisan selkään jouduin. Olin varsin hyvillä mielin tarttumassa haasteeseen. En tiedä - joko se johtui tauosta tai ehkä olin vain kovin riemuissani siitä tosiasiasta, että viime aikoina on sujunut hevosten kanssa.

Harjailin pikku-Kaisan nopeasti, iskin sen varusteisiin ja sitten käveltiin kentälle. Ja oli muuten märkää, hyi ällötys.

Paras kuva Kaisasta :D

Kiipesin siitä selkään ja lähdettiin kävelemään. Tosiaan, kentän pohja oli järkyttävä potenssiin tuhat. Tuntui kuin oltaisiin menty jossain kivikossa tai jotain, Kaisa ei päässyt eteenpäin, vähän väliä se tuntui kompuroivan (tilsoista johtuvaa haparointia) ja kura lensi varmaan kentän toiseen päähän asti. Että rauhallisesti otettiin, harvinaisen rauhallisesti.
Alkukäynneissä en sitten oikeastaan muuta tehnyt kuin kävellyt uraa pitkin, yritettiin parhaamme mukaan tallata lunta pois jotta jäljelle jäisi pelkkä märkä hiekka. Kaisan kävely oli hidasta matelua, mutten kauheasti viitsinyt pyytää sitä eteenpäinkään kun se liikkuminen tuntui niin vaikealta. Samatenkaan en halunnut tehdä voltteja, jottei tarvitsisi turhaan mennä lumisemmalle puolelle.

Kyllä mä sitten loppua kohden uskaltauduin hiukan ratsastamaan eteenpäinkin, kun tilsojen paakkuuntuminen alkoi loppumaan ja heppa pääsi eteenpäin vähän paremmin. Saatiin ihan mukavaakin käyntiä, jotta ei siinä mitään. Tosin vähän haparoivaa oli esimerkiksi tuo suoraan kävely, eihän pieni suomenhevonen voi millään kulkea suoraan kun on vettä ja kuraa, yöks.

Alettiin siitä ottaa hiukan harjoitusravia. Pitkät sivut tultiin ravissa, lyhyet sivut sitten käynnissä. Mentiin tositosi varovasti ja lähinnä siis viilattiin niitä siirtymiä kuntoon. Alkuun ravisiirtymät olivat ihan tuhottoman löysiä, aina sai kaivella ja näpäytellä ennen kuin suomirouva heräsi siihen raviin. Myöhemmin alkoi heppa lämmetä, mutta kyllä loppuun asti tuli myös niitä löysiä siirtymiä. En saanut pohjetta menemään kunnolla läpi, mutten toisaalta tainnut kunnolla uskaltaa edes viedä sitä, koska pohja oli millainen oli. No, ehkä löysät siirtymät ovat ihan okei tällä kertaa.
Ravi oli ihan sellaista kivaa. Tahti oli erittäin vaihteleva, välillä löysäiltiin ja välillä kaahailtiin. Itse istuin parhaani mukaan alhaalla ja pysyinkin ihan kohtuu hyvin pomppimatta ja rytkymättä. Tosin sitten kun otin pidätteitä ja tein siirtymän käyntiin, niin jotenkin kummallisesti onnistuin lähes aina irtoamaan siitä satulasta.

Käyntisiirtymät nyt olivat muutenkin hivenen heikkoja. Kaisa oli vähän reippaalla tuulella ja minä en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi ja kun kaiken huipuksi irtosin siitä satulastakin. Aika usein kävi niin hassusti, että Kaisa puksutteli iloisesti viisi-kymmenen metriä ohi kulman, ennen kuin sain sen lopulta hidastamaan. Samaten meillä oli välistä hirmuisia ongelmia niissä kulmissa, kun vaikka kuinka käänsin niin heppa vaan puski ohi mun apujen ja pyyntöjen, jolloin kulma levisi.
Saatiin me lopulta se pohje paremmin läpi kun uskalsin oikein ratsastaa ja viedä sen jalan terävämmin kylkeen, joten kyllä sieltä tuli parempiakin kulmia. Vaan silti tuli loppuun asti myös niitä "leviänpä tänne kun ei huvita vielä kääntyä".
Myös se oikominen oli alkuun ihan jäätävä ongelma, putte vain kaatui sisälle ja minä olin aivan helisemässä. Se parani ja loppui pian kokonaan, mutten tiedä loppuikohan se sen takia, että vaihdettiin helpompaan suuntaan..

Jonkun ajan kuluttua otettiin pitkät sivut kevyt ravissa, missä olikin taas ne omat ongelmansa. Meinaan vain, että on se keventäminen sitten hankalaa ;)
Kyllä mä aika pian sain itseni hallintaan ja pysyin ihan mukana, joten ei tuossa mitään. Kaisakin alkoi todenteolla reipastua ja välillä suomitar lähti ihan omin lupineen raville, kun oli muka niin kauhea hätä mennä eteenpäin. Ekoilla kerroilla Kaisa pääsi yllättämään, mutta lopulta honasin, että kannattaisi varmaan ottaa pidätteitä jottei se lähde kaahaamaan ilman lupaa. Sen jälkeen mentiin aika asiallisestikin jopa.

Loppuaika tehtiinkin sitten niin, että käynnissä hiukan väännettiin jotain omatoimisia serpentiinejä ja otettiin ravia hiukan pitkillä sivuilla. Hyvin vapaamuotoista, joten kiusasin Kaisaa pyytämällä ravia silloin kun rouvaa ei huvittanut ja käyntiä silloin kun oli tuli hännän alla. Käyntikäännökset olivat oikein hyviä, Kaisa asettui ja taipui vallan nätisti ja kyllä tuo ravikin sujui.

Lopulta jäätiinkin käyntiin. Mä otin loppukäynneissä vähän tuota s-kirjainta ja kunnon ylitaivutusta. Oikealle kaula tuntui kääntyvän kivasti, mutta vasemmalle se olikin ihan mahdotonta. Olin ihan tyytyväinen kun sain muutaman kunnon taivutuksen ja Kaisa sai vielä hetken kävellä vapaasti.

Marianne oli oikein tyytyväinen. Kaisa meni kuulemma hyvin ja meitsi on petrannut kun menee isojen hevosten kanssa noin hyvin. Jees :)
Minäkin olin oikeastaan tyytyväinen. Toki tuo kenttä nyt rajoitti, joten ei pystynyt täysillä tekemään ja pyytämään. Mutta olosuhteisiin nähden olen varsin tyytyväinen. Tahti nyt heitteli ja minä olin välillä hukassa, eikä Kaisakaan aina ohjautunut just sinne minne piti. Nuo ovat kuitenkin asioita, jotka saattoivat johtua myös pohjasta.
Ja jos mietitään positiivisia juttuja, niin hei, tehtiin mitä piti, homma sujui varsin kivasti..
Mikä tärkeintä - tänään fiilis oli hyvä. Tuntui peräti siltä, että minä ratsastan ja ohjaan, ei siltä että roikun mukana kun Kaisa lenkkeilee.
..Mutta kyllä mä toivon että kelit paranisivat :D On tämä oikeasti aika hirveää tällä hetkellä.

Keskelle ja alas selästä. Vein suomineidon talliin ja harjasin hänet siistiksi.
Sitten kävikin jotain, kun Laki-poni päätti heittää käydä unten maille. Siellä hän pötkötti, mistään välittämättä. Lopulta mun oli pakko mennä herättämään pyörylä, kun piti alkaa varustamaan ponia. Kyllä Laki sieltä sitten lopulta nousi, oikein hitaaasti ja raukeasti venytellen.
Heh, ihana poni.

Vain sattumaa?

Ah, sopiva itsenäisyyspäivän ilma - vettä sataa ja lämpöä on riittämiin. Hmm, ei ehkä parhaimmat fiilikset, mutta toisaalta lämpö on mukavaa. Joten mikäs tässä. Ainoa miinus nyt oli se, että kenttä oli jälleen tosi märkä. Ehkä me selvitään.

Tunnit olivat tänään mukavan tyhjiä ja yllätysten yllätys: minä sain ratsastaa Vinskillä! Mageeta eikös? Tunnillamme olivat myös Evita, Nikkis ja Seppo, Vinski vain minun kanssani. Harjailin ukkelin pikaisesti ja iskin sen varusteisiin, jonka jälkeen lähdettiin kahlaamaan kentälle. Vinski oli melkein innoissaan ja tuli oikein kiltisti mukana.

Tämähän oli aika jänskää. Mä olen halunnut mennä Vinskillä, koska olen palanut halusta kokeilla uudestaan. Viimeksi se meni niin mielettömän hyvin, paremmin kuin ikinä ja olen toivonut että pääsisin kokemaan sen saman tunteen uudemman kerran. Tosin toisaalta mua pelotti, jos se kuitenkin oli vain sitä sattumaa. Jos Vinskillä vain oli viimeksi niin hyvä päivä ja nyt tänään se kyntäisi uraa pitkin ja minä itkisin surkeuttani?

Kiipesin harvinaisen vaivalloisesti selkään, saappaat kun eivät oikein antaneet periksi. Sen jälkeen lähdimme kävelemään, odotuksena yhtä täydellinen suoritus kuin viimeksi. Toki pienellä varauksella asiaan suhtautuen, mutta kuitenkin. On hyvä lähteä positiivisen kautta edes kerran elämässään :D

(Kuvat jäävät tähän, olen nyt saanut tarpeekseni tästä netistä ja moukaroin seuraavaksi koneen säpäleiksi. Kiitos.)

Alkukäynneissä haettiin kivaa liikettä ja koitin pitää hepan parhaani mukaan poissa uralta. Hiukan annoin tosin anteeksi kun se kenttä oli kovin vetinen, mutta kyllä me aika hienosti pysyttiin suorana, vaikkei uraa kulutettukaan. Eteenpäin sain Vinskiä myös oikein kivasti, tuli kivaa ja aktiivista käyntiä, johon olin varsin tyytyväinen. Sen lisäksi tein jokusen voltin, en vielä tässä vaiheessa mitään asetusta liiemmin edes yrittänyt. Kunhan vain heppa kääntyi ja käveli suurinpiirtein eteenpäin myös kaarevilla urilla, se riitti vallan mainiosti.

Lähdettiin sitten käynnissä väkertämään vähän väistöjä. Toisella pitkällä sivulla tehtiin väistöä loivalla kolmikaarella, muualla eteenratsastusta ja voltteja. Piti saada aikaan niin hidastusta kuin liikettä, samoin kuin taipumista ja suoruutta.
Hiukan epäilytti, onhan valkea proomu kuitenkin aika iso ja jykevä. Alkuun olinkin ohjauksieni kanssa ihan hukassa, pitkä raippa heilui missä sattui, Vinski ei hidastanut ja itse keikuin mukana ihan hoomoilasena. Ensimmäiset väistöyritykset olivat sitä lapa edellä kaatumista ja kaula rusetilla kulkemista. Yllättäen kuitenkin aloin tehdä jotain oikein. En tiedä itsekään varmaksi että mitä, mutta ainakin tajusin pitää sen sisäpohkeen kyljessä, jottei hevonen pääse kaatumaan lapa edellä väistöön. Oivallukseni jälkeen väistöt alkoivat jopa muistuttaa ristiaskelia.

Oikeastaan se oli peräti hämmentävää. Muutos mun omassa ratsastuksessa oli niin pieni, mä vain siirsin toisenkin pohkeen kylkeen ja keskitin enemmän huomiota siihen sisäohjalla tukemiseen, silti sillä oli niinkin suuri vaikutus. Vinski ei enää kaatunut, kaula ei taipunut kaksinkerroin, vaan se pysyi suorassa ja kulki sivulle. Todella mieletöntä.
Siis joo, tietenkin meidän väistömme oli superloivaa ja muutenkin hakemista, mutta ainakin proomu pysyi suorassa ja risti kinttujaan. Vaikka väistöt rajoittuivat kolmeen-neljään askeleeseen, niin ne olivat sentään onnistuneita askelia. Tästä on hyvä jatkaa.

Muualla tehtiin niitä voltteja ja välillä haettiin hiukan boostia vanhan herran kävelyyn. Käynti kun pääsi kuolemaan ja aktiivisuus jäi kaukomaille. Mulla oli hirveä homma kun koitin oikein ajatella herran kaulaa lyhyeksi, päätä kevyeksi ja takajalkoja aktiivisiksi. Tässä vaiheessa kokonaisuus kuitenkin oli vielä hyvä - ratsu oli hiukan liian pitkänä, mutten joutunut rystyset valkoisina sen päätäkään kantamaan ja liikettäkin löytyi kun tarpeeksi kaivelin.
Volteille heppa kääntyi oikein hyvin ja lähdin innoissani hakemaan myös pienen pientä asetusta. Se jos mikä oli hakemista, onhan tuollaisen järkäleen asettelu ihan toisesta maailmasta kuin niiden pienten ponien. Olinkin siis ihan kyllin tyytyväinen kun sain ainakin ajatuksen tasolla sen nenän sisälle, ei me sentään ihan palikkana käännytty.

(Mutta kuten tiedämme, hakkaan päätäni seinään vaikka väkisin.. Vaikka vaan piruuttaankin.)

Seuraavana olikin vuorossa kevyt ravi. Raviin siirtyminen oli jälleen vähän kulttuurishokki, jalustimet olivat tosi pitkät joten meikäläinen lähinnä koikkaloikkelehti hallitsemattomasti ylös satulasta, kun Vinski kuuliaisesti puksutteli eteenpäin :D Käytettiin ekat hetket vain siihen, että koitin keräillä omat raajani kokoon ja keventää rauhallisesti mukana. Kun sain edes etäisesti hallinnan itseeni, lähdin noukkimaan valkeaa otusta ylös uralta. Ravihan nyt oli tosiaan se "the juttu", tiesin että tässä vaiheessa näkisin oliko se viimekertainen vain sattumaa. Mikäli Vinski nyt jämähtäisi uralle eikä kääntyisi, niin tietäisin että viimeksi se oli huumattu ja oikeasti olen edelleen aivan hukassa jättiläisen selässä.

No tuota.. Mä sain sen ylös sieltä uralta. Välillä vähän Vinski luikeroi ohi mun ajattelemien kulmien ja ajoittain valuttiin uralle, mutta pistän sen kyllä vesilutakoiden piikkiin. Suurimmaksi osaksi nimittäin sain proomun pois uralta ja saatiin ihan ookoo kulmiakin tehtyä. Näytti siis erittäin hyvältä ja kyllä mä lopulta uskaltauduin kokeilemaan myös volttien tekemistä.
Nekin onnistuivat. Heh. Jes!

Hyvä fiilis, oikein tosi. Vinski on kiva, olen mä aina siitä tykännyt. Nyt vaan tuntuu magealta, kaksi kertaa peräkkäin se hevonen on tehnyt mitä mä olen halunnut, se on kääntynyt ravissa ja kulkenut nätisti. Jotenkin olen kehittynyt ja jollain tavalla olen löytänyt Vinskin käyttöohjeitakin. Olen tyytyväinen.
Kevyt ravi oli muutenkin hyvää. Vinski eteni ihan superhyvin, me oikein liideltiin siellä menemään. Alkuun tosin se kostautui, en saanut heppaa hidastumaan kulmiin, vaikka se olisi tietenkin ollut hyvä kun pohja oli niin märkä. Muutaman kierroksen jälkeen pidätteet alkoivat mennä läpi ja saatiin tasapainoisempaa ravia kulmiin. Pitkillä sivuilla puskin ravia vielä vähän lisää, yritin oikein saada kunnon liitoa siihen askeleeseen. Heppa pisteli menemään varsin hienosti ja se tuntui oikeasti todella kivalta.

Tehtiin tosiaan noita ympyröitä, koitin hakea jotain minimaalista asetusta. En tiedä, on se vaan niin outoa kun oikeasti voin päättää missä vain että "nyt haluan kääntää" ja sitten se hevonen vain kääntyy :D Kun yleensä Vinski on kääntynyt vain kulmissa tai ei ole kääntynyt jos joku on edessä jne. Nyt se vain toimii, melkein liian helppoa koko ratsastus.
Ravissa voidaan sanoa että ainoa negatiivinen piirre oli se Vinskin ohjalla makaaminen. Se alkoi koko ajan painaa enemmän ja heppa vain piteni pitenemistään. Koitin kaikkeni, nostelin päätä, liikuttelin kuolainta ja boostasin liikettä. Silti se vain makasi ja mun piti kantaa herran pääpuolta mukana.

(In your face mokkula.)

Istuttiin lopulta alas ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä harjoitusravista. Nyt se Vinskin ohjalla lojuminen meni ihan kamalaksi, alkutunnista se oli vain hieman häiritsevää mutta näin harjoitusravissa se muuttui ihan järkyttäväksi. Kädet huusivat hoosiannaa kun jouduin kannattelemaan proomun päätä ja meinasin luopua toivosta useampaan otteeseen.
Enkä siis tiedä, tuo on todellinen ongelma. En vain saa sitä hevosta lyhenemään, mutten toisaalta voi ratsastaa millään pyykkinaruohjillakaan koko tuntia. Tosin, Pomon kanssa tuo sama ongelma on poistunut, joten ehkä oppisin sen Vinskinkin kanssa?

No, hammasta purren rytkytin sitä harjoitusravia. Istumiseni oli vähän sellaista ja tällaista - ihan ookoo muuten, mutta hiukan kyllä pompin. Kenties hiukan kökötinkin välillä sen ohjastuntuman kamaluuden takia.
Vääntelin muutamia voltteja tälleen harjoitusravissa, edelleen heppa kääntyi hyvin vaikka mun keskittyminen alkoikin herpaantua kun vatsalihakset sattuivat ja kädet olivat irrota sijoiltaan. Ja sitten tehtiin tosiaan niitä siirtymiä. Alkuun se oli kauhean löysää. Käyntiin valkea siirtyi kyllä ihan kivasti ja kaikkea, mutta raviin siirtyminen vaati aina sen näpäytyksen takapuolelle. Tuskallisten toistojen jälkeen alkoi pohjekin mennä läpi ja Vinski siirtyi takaisin raviin herkästi ja reippaasti. Se käynti oli hyvää ja reipasta ja siirtymät alaspäin tosiaan hyviä - lukuunottamatta sitä, etten aina saanut istuttua siirtymiä alas, vaan keikuin lievässä etukenossa.

Lopulta saatiin alkaa keventää, luojan kiitos! Heitin vähän ohjaa löysemmälle ja keventelin vain puolikuolleena. Ei me loppuraveissa mitään älykästä tehty, minä ratsastin eteenpäin, käänsin pari ympyrää ja pidin Vinskin poissa uralta. Heppa meni hienosti ja sipsutteli nättiä ravia eteenpäin.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne oli kovin tyytyväinen, meni niin hyvin. Vinski liikkui kuulemma hyvin ja kaikkea.
Hihi, mäkin olin supertyytyväinen. Ihan mieletöntä, että toista kertaa peräkkäin valkea proomu meni paremmin kuin ikinä! Ja ääk, se kääntyi, se toimi, se liikkui. Me mentiin niin hienosti. Ainoa ongelma on se ohjalla makaaminen, mikä vaatii jotain vippaskonsteja. Ja tietenkin myös mun oma sählääminen on ongelma, mutta se johtuu vain siitä että Vinski on niin iso ja meikä on mennyt poneilla niin paljon :D

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja ukko pääsi talliin. Hän oli oikein hieno.
Harjailin Vinskin, heitin takin päälle ja vein tarhaan. Sen jälkeen autoin hurjaa Laki-ponia, joka päätti ihan pukittaa tunnilla! Poni on villeyden multihuipentuma ;)
Sen jälkeen pääsinkin kotia kohti. Tappelemaan tämän netin kanssa. Selkeästikään itsenäisyyspäivä ei ole sen juttu..

Hurjailua kahluualtaassa

Ei satanut, joten olen tyytyväinen. Ja hei, tänään mä olin oikeasti ajoissa. Siis liiankin ajoissa, mutta vaihteeksi näinpäin.

Mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski, Kaisa, Nikkis, Elvis ja Seppo. Pomo jatkoi toiselle tunnille.
Jep, ei todellakaan ollut mikään ensimmäinen arvaus tuo Pomo, mutta vaihtelu virkistää ja haasteita otetaan vastaan, vaikka olenkin jo todennut etten ikinä opi ponilla ratsastamaan. Aina kai kannattaa hakata päätään seinään ;)

Aikani hilluttuani ryhdyin harjaamaan karsinassa nököttävää ponia. Se oli peräti melko hyvällä päällä, vasta satulavyötä kiristäessä herra sovitteli hampaitaan mun takkiin ja näytti sitä nyrpeää naamaansa. Kun Pompeli oli kunnossa, päästiin lähtemään kentälle. Joka lainehti. Hyi.
Haastoin muuten itseni ja otin tänään sen koulukepin mukaan. Hurjaa jos mikä.

Kesä! Ja joku ponin selässä makaava ratsastaja, en tajua?

Kiipesin ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Kenttä oli tosiaan taas vähän märkä, mutta ei se menoa haitannut - oli tosi kiva mennä välillä miehisellä miehellä, eikä sellaisella prinsessalla, jonka kaviot sulavat heti kun ne osuvat vesilätäkköön.
Alkukäynneissä taistelin ensin itseni kanssa, tuntui että kökötin koko ajan vinossa tai muuten kiemuralla, jonka lisäksi se Pomon satulassa istuminen tuntui suunnattomalta haasteelta. Sitten koitin saada sitä karvamatoa eteenpäin, vähän suurempaa ja etenevämpää käyntiä. Pyyntöni oli varmaan turhankin pientä ja vääränlaista, tai ehkä kentän märkyys verotti ponin liikettä, mutta missään vaiheessa ei saatu sellaista "uskomatonta" käyntiä. Ei Pompeli silti madellut etanan lailla, joten sama kai tuo.

Tehtiin myös voltteja, joiden tärkein päämäärä oli se, että poni kääntyy ja kävelee eteenpäin. Asetustakin yritin kai välillä räplätä, mutta se tuntui niin hankalalta ja Pomokin kulki pitkänä ja vähän ohjalla maaten, joten nenä ei kyllä kääntynyt oikein mihinkään suuntaan. Muuten voltit onnistuivat varsin nätisti, kyllä poni kääntyi ja saatiin ihan mukavaa liikettä niillekin. Alkoi myös loppua kohti se oma istumiseni löytyä, eikä ollut enää ihan sellainen olo etten pysy Pomon mukana.

Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin ja vain lämmiteltiin ravailemalla ympäri kenttää. Poni kyttäili sitä porttipäätä, joten meinattiin välillä lähteä tunkemaan sisälle. Sain kuitenkin aika kivasti ratsuni takaisin raiteilleen, jäi se oikominen tosi pieneksi.
Kevyt ravi oli ihan mukavaa. Se meni Pomo-asteikolla hyvin. Välillä herra päätti vain juosta uraa pitkin seuraten etummaisen takamusta, joten jouduin koko ajan pitämään sitä raippaa ulkokädessä, kääntävä pohje kun ei millään mennyt läpi ilman pelottavaa taikasauvaa. Mutta siis, sanotaanko että nämä Pomon pöljäilyt olivat hyvin ajoittaisia. Välillä ei käännytty, kuitenkin suurimmaksi osaksi poni kääntyi ihan ilman ongelmaa. Todella usein mun ei tarvinnut lainkaan edes ajatella sitä kääntymistä ja poni silti meni sinne minne halusin. Ja jos se jäi kyntämään uralle, niin joko käyntiin siirtyminen tai raipalla näpäytys palauttivat Pomon järkiinsä. Oikein hyvä siis.

Ravi kulki eteenpäin ihan kylliksi, ainakin minun mielestäni. Pomokin pysyi poissa uralta kun niin halusin ja vaikka pariin otteeseen odotin ponin jo räjähtävän ja karkaavan porttipäästä, niin kertaakaan se ei skitsoillut, vaan kulki asiallisesti korvat törössä ohi jännittävän päädyn. Oikeastaan voidaan sanoa, että kaikki meni silleen tarpeeksi kivasti. Ei supermahtavasti, mutta ei millään tavalla huonostikaan.
Ehkä suurin ongelma näin loppuviimeksi oli se, että Pomo tosiaan makasi ohjalla. En saanut sitä nousemaan, en lyhenemään. Kaikkeni yritin ja koitin oikein lyhentää ja boostata takajalkoja, mutta lopputulos oli koko ajan sama.

Käveltiin hetki, ennen kuin heivattiin jalustimet kaulalle ja lähdettiin rääkäämään itseämme. Harjoitusravia ilman jalustimia, rytkytettiin siinä omaan tahtiimme.
Lähdin oikein innoissani raviin ja Pompelihan puksutti varsin suloisesti eteenpäin. Se liikkui tarpeeksi ja toimi oikein kivasti. Tehtiin niitä voltteja, edelleen asetus oli mahdottoman synonyymi, mutta ainakin reitit pysyivät ja poni kääntyi kai koko ajan ilman ongelmia.
Loppuvaiheessa kyllästyin sitten tasaiseen puksutukseen ja lähdin napauttelemaan takajalkoja ja ravia aktiivisemmaksi. Koitin oikein fiilistellä sitä hammastahnatuubia, pitää vastaan ja laittaa takajalkoja töihin. Ei siitä ehkä ihan hammastahnaa tullut, mutta ainakin saatiin pätkittäin Pompelin peräpää liikkeelle ja herrastahan irtosi aika mageetakin ravia. Minä taas taistelin ruhoni kanssa ja pidin itseni tasaisena ja rauhallisena, jotten lähtisi rytkymään ja pomppimaan suuremmassa ravissakaan. Oikein kivoja pätkiä sieltä tuli, olin tyytyväinen.

Loppuravit kevenneltiinkin ilman jalustimia. Alkuun puhuttiin kahdesta minuutista per suunta, mutta loppujen lopuksi kipiteltiin sitä ravia minuuttitolkulla. Ei se tosin haitannut, mua ei jotenkin edes väsyttänyt tuo ilman jalustimia kekkaloiminen, joten hyvähän se oli kevennellä oikein antaumuksella.
Näissä loppuraveissa keskitin kaiken tarmoni siihen keventämiseen. Mun ilman jalustimia kevennys on niin surkeaa, että se vaatii todellista huomiota. Siksipä suoritettiin sitä ravia silleen, että annoin ohjien vain roikkua, Pomo sai kulkea uraa pitkin ja mentiin vähän ohjat yhdessä kädessä. Poni venytti milloin alas ja milloin ylös, minä taas nostelin takapuoltani mahdollisimman tahdikkaasti ylös sieltä satulasta. Välillä jouduin hiukan ohjaamaan kun herraponi yritti lähteä kekkaloimaan keskelle. Muutaman kerran myös ravi loppui kesken, joko ponia väsytti tai sitten meikäläinen romahti etukönöön :D

Kevennys onnistui hyvin ja poni oli kiltisti. Mua muuten jotenkin nauratti, poni jonka selkään en meinannut uskaltaa vielä pari vuotta sitten ja poni jota mä niin kauheasti jännitin. Nyt mä menin siellä ravia ohjat toisessa kädessä roikkuen, ilman jalustimia kevennellen. Se on hienoa kun Pompeli ei todellakaan ole enää se "pelottava poni".

Jäätiin sitten käyntiin ja loppukäynnit.

Marianne tuntui olevan varsin tyytyväinen. Olin minäkin, ei siinä. Toki tämä vahvistaa sen, että Pomon kanssa hyvin on jotain sellaista, että "suunnilleen tehtiin mitä pitikin", mutta kuitenkin. Oli tuo ihan hyvä, ainakin melkein koko ajan tehtiin mitä pitikin.

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja Pompeli sai jäädä raatamaan. Meitsi taas meni auttelemaan pienten ponien kanssa. Tunnilla taluttelin Kittyä maastossa, Laki villiintyi ja Kaisa heitti nurin kentällä. Että ihan tapahtumarikasta taas tänään :)

Prinsessasta äijäksi

Musta on jo pitkään tuntunut että toistan otsikoitani :D Tällaista ei ainakaan ole ollut! (Koska miehistyminen on ihan uusi juttu.)

Tallille siis, onnekseni sain auton käyttöön. Tai en nyt suoranaisesti rakasta tuota lumihangessa polkemista, joten sen välttäminen on ihan mukavaa.
Mulla oli Elvis-poni! Tunnilla myös Evita, Vinski, Kaisa, Laki ja Nikkis, Elvis jatkoi toiselle tunnille. Kerrankin olin todella ajoissa ja aikaa oli vaikka muille jakaa. Ponin puunasin nätiksi ja heitin sen varusteisiin. Raipan jätin pois, koska ajattelin sen uuden lumen virkistävän Pullaa tarpeeksi, martingaali taas oli päässä kun poni jatkoi sille seuraavalle tunnille.

Vaikka lumesta ei oikein mitään hyötyä olekaan ja toivon tuon kaiken katoavan, niin olihan se kauhean söpöä kun sai kävellä valkeaan maisemaan keltaisen karvamadon kanssa. Elviskin näytti oikein järkyttyneeltä, ihan lunta on tullut!

Tepsuteltiin kentälle ja kiipesin selkään. Poni oli varsin innoissaan, eikä maltettu millään seistä keskellä odottamassa että ratsastaja saisi itsensä säädettyä. Lopulta päästiin oikeasti liikkeelle ja ikävä kyllä ponin suurin tarmokkuus katosi aika pian tilsojen myötä. Kentän pohja ei tänään ollut parhaimmillaan ja Pulla keräsi aikamoista korkoa alleen, joten vähän väliä meni joku jalka alta. Onneksi tilsa-aika helpottaa tästä pian, vähän tuskallista tuo meno meinasi ajoittain olla.

Käytettiin puolta kenttää ja otettiin rauhassa. Annoin Elviksen kävellä omaa vauhtiaan ja keskityin enemmänkin kääntelyyn. Tein voltteja ja hain sitä asetusta läpi, joka onnistui taas aika kivasti. Pikkasen hankaluuksia oli kun keltsu lyllersi eteenpäin niin laiskasti ja kun alkuun hänen mielestään se porttipää oli jälleen ihan hirveä. Sain silti sen keltaisen nokan oikeaan suuntaan ja ponikin alkoi pian keskittyä asiaan, sen porttipään kyttäilyn sijaan.
Joo, ei tässä oikein mitään vaatimustasoa ollut. Enemmänkin ajatuksena oli lumen muussaaminen ja talvimaiseman ihastelu :D Ei niin köpösellä pohjalla voinut hirveästi vaatia, kun poni meinasi mennä nenä edellä koko ajan.

Otettiin seuraavaksi vähän hölkkäravia. Se alku oli niin karseaa, hah. Pullis kyllä siirtyi raviin ja kaikkea, mutta se vauhti oli samaa luokkaa kuin rollaattorikisoissa. Keltainen mennä sipsutteli, ei edennyt yhtään ja hyytyi käyntiin vähän väliä. Välillä meni jalat sekaisin ja sorruttiin sen takia käyntiin, kun taas välillä ei viitsitty kääntyä ja siirryttiin käyntiin vain sen takia, etteivät muut hevoset söisi meitä. Ne muut hevoset kun olivat taas vaihteeksi ihan kamalan pelottavia.
Alkuun vähän kökköiltiin, sen jälkeen uskalsin pikkaisen pumpata ponia eteenpäin, kun ei me nyt voitu koko ajan käyntiinkään lösähtää. Elvis lämpeni siinä aika pian ja ravi alkoi tuntua paljon miellyttävämmältä, kun se ei ollut sellaista juoksuhiekassa raahustamista.

Tehtiin jonkin verran ympyröitä ja voltteja. Kääntyminen oli tosiaan välillä jotenkin ongelmallista, ei käännytty heti vaan vasta tahkomisen jälkeen. Saatiin kuitenkin aikaan myös hyviä ja nopeita ympyröitä, jotenkin asettuneella ponillakin jopa.
Tänään otin myös urakaksi sen kevennyksen tuntemisen.. Ei siitä vaan tullut mitään, jotenkin tänään en löytänyt oikeasta ja väärästä kevennyksestä suunnilleen mitään eroa. Täytynee ruveta taas taistelemaan asian kanssa, ehkä se joskus löytyy kunnolla.

Joo, Elvis oli varsin kiva ja kaikkea, ei siinä mitään. Oltiin iloisia kun sipsuteltiin lumi"hangessa". Jonkinlaisen hölkkäilyn jälkeen siirryttiin käyntiin ja rauhoituttiin, on se "hangessa" kahlailu kuitenkin raskaampaa kuin tasaisella maalla meno.

Ja tosiaan, pieni Prinsessaponi miehistyi tänään. Olen kovin ylpeä Elviksestä, hän on niin äijä!
Pikkuinen Laki-poni pukitteli siis ratsastajansa alas ja sen jälkeen tuo kirjava paholainen päätti hölkkäillä meidän luoksemme. Me seistiin siinä Pullaponin kanssa asennossa ja odotettiin, että Laki pyydystettäisiin.
Se oli kuulkaa jännää. Minä katsoin että ei vitsit, nyt tuo poni tulee tänne ja mielessäni juoksi se hetki, kun Laki jahtasi meitä ja Elvis juoksi täysin paniikissa karkuun.
"Eli kohta tää Elvis saa slaagit ja katkoo kinttunsa, kun se juoksee karkuun korkkarit jalassa."

Mikäs siinä. Minä silittelin keltaista ja kuiskailin sen korvaan rohkaisevia sanoja, samalla toivoen, että Laki-poni muuttaisi kurssinsa ja jättäisi meidät rauhaan. Se oli liikaa pyydetty ja poni tuli suoraan Elviksen naaman eteen seisomaan.
Juuri silloin kun minä olin sataprosenttisen varma että seuraavaksi Pulla räjähtää suuntaan x, niin ne alkoivat haistella toisiaan. Siis Elvis haisteli sitä pientä ponia.

Härregyyd. Olen vieläkin ihan järkyttynyt ponin äkillisestä miehistymisestä. Jumankauta - poni joka juoksee silmät päässä pyörien karkuun, jota maailma aina murjoo ja jonka kaikki muut hevoset syövät, seisoo nyt rauhallisesti paikallaan haistelemassa uutta ystäväänsä. Poni on aika äijä. Oikeastaan se oli melkein koskettava hetki - kerrankin maailma oli kiltti pienelle Elvis-ponille :)

Okei okei, Pullan jänishousuilu jatkui heti kun jatkettiin matkaamme, eikä meinattu päästä mihinkään kun iiks, voihan vaikka Nikkis syödä meidät sieltä kymmenen metrin päästä! Mutta sen pienen ja ohikiitävän hetken ajan poni oli mies.

Otettiin myös harjoitusravia, joka sujui varsin näpsäkästi. Elvis oli reippaanpuoleinen ja eteni tosi mukavasti. Edelleen tosin tilsat hankaloittivat menoa, mutta pääasiallisesti mentiin kivemmin kuin alkuraveissa. Keskityin vain istumaan alhaalla ja paikoillani, tein vähän voltteja ja hain asetusta. Eipä tässäkään mitään ihmeellisempää, vähän kauhomista vain siellä lumihangessa.
Lopulta lähdettiin keventelemään ja siinä vaiheessa keltainen ilmeisesti ei ihan ymmärtänyt jutun jujua. Saman tien kun minä aloin keventää, niin poni lähti kaahaamaan alta kuin pikkuinen ferrari. Nosti laukankin, tosi nätisti ja kauniista. Valitettavasti katkaisin ponin siivet saman tien ja hidastelin sen siistiin loppuraviin. Pulla oli ihan pettynyt kun ei päästy laukkaamaan, heh.

Kevenneltiin, tänään en kauheasti päästänyt edes ohjaa kun se pohja oli sellainen. Lähinnä vain keventelin, hiukan löysäsin tuntumaa ja annoin Pulliksen puksuttaa uran tuntumissa. Poni taas rillutteli reippaasti eteenpäin, vauhtia oli koko tunnin edestä. Lopulta jäimme käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Poni oli hauska. Se on kai ainoa mitä voi sanoa, heh. Ihan hauska puksuttelutuntihan tämä oli, ei mennyt erityisen hyvin tai huonosti, mutta eipä tuolla mitään vaadittukaan. Kunhan kipsuteltiin pikku hangessa pienen ponin kanssa :)
Käveltiin ja keskelle. Alas selästä, minä lähdin talliin kun taas keltainen jäi raatamaan.

Autoin siinä taas porukkaa hevosten kuntoonlaitossa ja lähdin taluttelemaan. Käppäilin Kaisan mukana maastossa, kentän puolella jatkoin Lakin ihmisraippana.
Vallan mukava päivä kaikkineen. Hyväntuulista "pakkaspäivän" puuhailua (niin, ei kai siellä pakkasta ollut ja tosi lämmin muutenkin).
Hyvä talvisää siis kaikin tavoin.

Ulkoasunmuutos tai jotain

Mulla ei tosiaan talvikuvia ole, joten jouduttiin vain tyytymään tähän. Ainakin väri vaihtui pinkistä siniseksi, joten kai tämä talvisempi on :)

Banneri on tällä kertaa harvinaisen pelkistetty, halusin uusimpia kuvia mukaan ja lopulta se näytti parhaimmalta noin. En tiedä, mutta nyt on ainakin jonkin verran virkeämpää taas, kun saatiin uutta näköä tännekin.

Voidaan siis potkaista joulunodotus virallisesti käyntiin minunkin puolestani!

Bäckii, äkkii ja cadillackii

Pyöräily on palannut ja nyt matkakin on suunnilleen kaksinkertaistunut. Eipä tässä mitään, huomaa vaan ettei mitään ole tehnyt kun ei meinannut enää jaksaa liikkua mihinkään.

Tänään olin siis tallilla, jippii! Ratsuna oli Evita, se ei ollut ihan niin jippii, mutta fiilikset olivat huomattavan paljon korkeammalla kuin viime aikoina. Ihan hyvä näin ja toivottavasti pysyvätkin ylhäällä, mutta..
Tunnillamme myös Elvis, Vinski ja Seppo, Evita jatkoi vain ihan viimeiselle tunnille. Harjasin kirjavan siistiksi ja kauniiksi. Kaisakin päätti karata siinä välissä, joten päädyin hepan metsästysmatkalle. Sen jälkeen karvajalka varusteisiin ja löllöteltiin rauhaksiin kentälle.

Näissä on niin mukavat ja iloiset värit, että miksipä ei.

Kohtasin saman ongelman, jonka olen joskus nähnytkin. Meitsi kun yritti kauniisti kiivetä kyytiin, niin Evita näki parhaakseen vain peruuttaa alta pois :D Yritä siinä sitten kehitellä jotain nerokasta, jotta poni pysyisi paikallaan. Marianne tulikin auttamaan avuttomassa yrityksessäni ja valaisi, että kirjava on vain herkkä kuuntelemaan. Jaajaa.

Pääsin selkään ja lähdettiin kävelemään. Tämän päivän ideana oli muuten se, että pistin ne jalustimet suunnilleen oikean pituisiksi ja päätin vain olla välittämättä siitä, että jalat heiluvat kuin aivokuolleella. Onhan se rasittavaa, mutta parempi kai niin kuin polvet suussa hipsuttelu..
Käveltiin siinä, minä puskin heppaa liikkeelle. Evita oli varsin löysä, mutta sain mä ajoittain siitä sellaista kivaa ja melko aktiivista liikettäkin irti. Koska olin tänään supertosissani vääntämässä, niin lähdin tekemään voltteja ja hakemaan niillä asetusta läpi. Näin käynnissä se onnistui oikein hienosti, sain rouvan nenän kääntymään oikeaan suuntaan, eikä volttienkaan koko muuttunut mitenkään ratkaisevasti. Erittäin hyvä.
Meillä oli muuten pieni kirjava lisäke mukana melkein koko tunnin. Heh, mua meinasi ajoin pelottaa kun pystyin melkein potkimaan Seppoa kauemmas, mutta Evitaa ei seuraponi haitannut lainkaan. Varmaan pikemminkin päinvastoin.

Siirryttiin siitä kevyt raviin ja ravailtiin rauhaksiin ympäri kenttää. Minä väänsin ja väkersin niitä voltteja, edelleen hain asetusta ja etsin tatsia koko hevoseen. En tiedä, tänään kääntäminen meinasi mennä ihan pullaamiseksi välillä. Evita saattoi kesken käännöksen lähteä huitelemaan jonkun kaverin perään ja joskus jäädyttiin uralle jonkun Vinskin takapuolta seuraamaan. Sain kuitenkin homman aika nopeasti toimimaan, mutta oli siinä jonkun aikaa sitä kädenvääntöä (mitä haittasi se, kun ei niitä pohkeita voinut käyttää! Se on kamalaa - millä tahansa muulla hevosella sä voisit "kolauttaa" pohkeella että hei, eipä nyt harhailla sinne. Mutta Evitan kanssa se on sellainen "löyhyttelenpä tätä pohjetta tässä kyljessä, viitsisitkö olla kiltti poni ja olla rynnimättä sinne toisen hevosen perään?")
Noo, sain mä sen aikeet välillä estettyä, eikä siis ihan joka kerta kaaduttu omille teille. Silti.

Silloin kun Evita kääntyi kunnolla, oli hyvä keskittyä asetuksiin. Ravissa nokka ei kääntynyt yhtä hyvin kuin käynnissä, mutta saimme silti pätkiä ja hetkiä jotka olivat oikein hyviä ja kivoja.
Sen lisäksi se ravikin oli ihan kivaa, siis ihan reipasta ja mukavaa. Pari kertaa hiihdettiin alta kuin vanhat ravurit, välillä taas löysäiltiin kuin mummot haudassa. Suurimmaksi osaksi eteneminen oli kuitenkin oikein hyvää ja mukavaa. Sitä mä en tosin arvostanut, kun Evita jossain kohdassa keksi että uralla kulkeminen on supermälsää ja on paljon kivempaa vain oikoa toisten takapuolia ihastelemaan. Yllättäen se ei kertaakaan päässyt tätä toivettaan toteuttamaan (bravo!) mutta jo se oli ärsyttävää, kun vähän väliä hevosen lapa pullotti sisälle ja kaula kääntyi iloisesti ulospäin. Onnekseni olen edes jotain sisäistänyt ja tajusin joka kerta pitää sen sisäohjalla uralla ja tämäytellä parhaani mukaan sillä sisäpohkeella kirjavaa ruotuun.

Otettiin hetki käyntiä, ennen kuin alettiin pamautella laukkaa eteenpäin. Piti tehdä lyhyellä sivulla voltti käynnissä ja nostaa siitä laukka pitkälle sivulle. Marianne käski ratsastaa Evitaa yhtä hyvin kuin Elvistä, joten valmistauduimme suureen urakkaamme maltillisesti.
Ne voltit onnistuivat oikein hyvin. Kerran Evita pääsi ryykäämään toiseen päähän kenttää, mutta muuten voltit onnistuivat ja poni malttoi odottaa. Haettiin hiukan asetusta ja virittelin karvajalkaa reippaammaksi aina siinä voltilla, jotta saisin sen oikein räjähtämään nostoissa, heh. Voltin jälkeen keskityin oikein siihen suoristamiseen, jotta nostaisin oikeasti vasta suoralla hevosella. Kaiken huipuksi painotin myös sitä, että laukka nousisi ennen kulmaa, ei keskellä kaarretta.

Laukat nousivat vallan mainiosti. Ensin nyt tuli pari sellaista löysempää siirtymää, mutta Evitan lämmettyä me vallan räjähdeltiin! Aika paljon riitti pelkkä istunnalla tuuppaus ja mummo pisteli jo menemään. Nostotkin olivat oikeasti aika kivoja, kenties turhankin räjähtäviä mutta mun mielestä parempi niin. Laukka sujui oikein hyvin, mitä nyt mun jalat heiluivat ja muutenkin istuin ääliömäisesti. Njaa.
Muuten kuitenkin hyvin, Evita eteni laukassa, piti sen yllä ja sain ihan itse hiljentää. Jes! Saatiin tosin Seppo-ponikin innostumaan pikkuisen liikaa, kun se päätti räjähdellä kanssamme laukkaan :D Hups.

Vaihdettiin suuntaa ja pisteltiin laukkaa menemään myös tähän suuntaan. Evita ihan viuhki sitä laukkaa eteenpäin, mentiin ihan täysiä! Hauska tapaus.
Volteilla tosin vauhti meinasi jo käydä kohtaloksemme. Muuten saatiin ihan okei voltteja, mutta yhdessä vaiheessa heppa ei meinannut millään honata, että sisäpohje tarkoitti taipumista ja asetusta, ei suinkaan "täyttä laukkaa eteenpäin". Olin kuitenkin tyytyväinen, kun sain kirjavan lopulta asettumaan ja rauhoittumaan, jonka jälkeen saatiin aikaan tosi räjähtävä nosto. Ja jottei unohdettaisi laukan negatiivisia piirteitä niin joo, välillä nostomme kariutuivat kun heppa oikaisi reitin noin 50 metrillä.

Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Joo-o, fiilikset pysyivät parempina mikä on tietysti ehdoton plussa. Muutenhan tämä meni käytännössä yhtä hyvin kuin aiempinakin kertoina. Eli varsin hyvin, oikein onnistuneesti. Tehtiin ja onnistuttiin, muutamaa ryykimistä lukuunottamatta. Ihan hyvä siis.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Innostuin jotenkin puunaamaan Evitaa, harjailin sen superpuhtaaksi, tukkaakin vähän selviteltiin. Kyllä karvajalka näytti hienolta kun hän lähti viimeiselle tunnille puurtamaan.
Minäkin taas vähän autoin ponien kuntoonlaitossa ja tunnilla taluttelin Laki-ponia. Oli siinä menoa, en meinannut jaksaa juosta perässä kun Laki päätti pistää ihan tosissaan sitä laukkaa menemään :D

Lopulta kotiin, täytyy sanoa että varsin raskasta. Mun pyöräilymatkahan nyt suunnilleen kaksinkertaistui ja tuota noin.. Ehkä se tästä, jos kunto vaikka kasvaisi tai jotain.