Viimeinen rutistus

Ennen lomaa siis. Mulla oli tänäänkin Artsi, tunnilla myös Vinski, Jack ja Pomo, Artsi vain mun kanssani. Harjailin ukon siistiksi, heittelin sen varusteisiin (vaikka Artsi yrittikin kadottaa satulan syömällä sen suihinsa) ja sitten kipsuteltiin kentälle. Meillä oli tänään sijainen, joten saatiin hiukan erilaista rytkytystä viimeisen tunnin kunniaksi.

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Kenttä muistutti suota, sillä vesi oli jämähtänyt jollain tavalla sinne hiekan alle. Artsia ei tuo liikkumispuoli kenties siitä johtuen oikein inspiroinut, mutta koitettiin hakea edes suhteellisen etenevää käyntiä. Muutamia volttejakin pyöritettiin ja täytyy sanoa, että mulla on selvästi vielä haettavaa tuossa Artsin asettamisessa. En tiedä miksen oikein saa sitä läpi ja toimimaan, mutta eipä vaan näy onnistuvan.

Siirryttiin kevyt raviin ja verkattiin itsenäisesti kenttää ympäri pyörien. Taas ravia eteen ja hiukan voltteja ja siirtymiä. Mulla oli tiistaita parempi olo joten pystyin istumaan siirtymät läpi, jolloin niistä tuli sulavampia ja oikein siistejä. Volteille käännyttiin hienosti, vauhti pysyi yllä ihan ookoosti, vain asetus oli hitusen vajaavainen, eikä aivan läpi. Ravi oli tahdiltaan jotain keskinkertaisen tasoista - kyllä se liikkui, mutta ajoittain hidastui ja olisin toivonut vähän parempaa liikettä ja suurempaa vauhtia.

Käveltiin sen verran että halukkaat saivat heittää jalustimet kaulalle harjoitusravitehtävää varten.

Siis tietenkin heitin ne pois ihan riemusta kiljuen! Kuinkas muuten?

Harjoitusravissa tultiin keskihalkaisijaa pitkin, tehtiin siinä käyntiinsiirtymä ja jatkettiin aina vuoronperään vasemmalle ja oikealle. Lähdettiin humputtelemaan harjoitusravia onnesta soikeana ja näemmä puolet ajasta kulutin nojaamalla ihan liikaa taakse. On se kanssa ihmeellistä kun aina harjoitusravissa, varsinkin ilman apuvälineitä, on aina maattava jossain lautasten päällä. No, ainakin istuin hyvin siellä ravissa ja homma sujui sen puolesta mukavasti. Artsi liikkui ravissa hivenen laiskanpuoleisesti ja tuntui vain vetelöityvän tehtävän edetessä, onhan lämpimässä ilmassa töiden tekeminen vähintään mahdotonta.

Käyntiin siirtyminen meni tosi kivasti. Ensin hitaammin, mutta myöhemmin hyvin istuntapainotteisesti ja sulavasti. Olin tosi tyytyväinen, selvä ylämäki koko tekemisessä. Myöhemmin tosin vaihdettiin siirtymä suoraan pysähdykseen ravista, eikä se sujunut oikeastaan yhtään, ei missään vaihessa. Artsi näkyi kyllä tekevän kivoja tasajalkapysähdyksiä, mutta se olikin ainoa hyvä puoli. Ei vaan pysähdytty kunnolla, vetokisailtiin ja raviin siirtyminenkin oli hitaampaa kuin etanalla. Tosi hankalaa ja tahmeaa, ei yhtään hyvää tai kivaa pysähdystä saatu aikaiseksi.
Linjat olivat kuitenkin ihan suoria ja muuten hommat sujuivat kivasti. Ravi oli hyvää, vaikkakin tosi laiskaa ajoittain. Joten olin ihan tyytyväinen joka tapauksessa.

Seuraavaksi alettiin toinen pitkä sivu tulla laukassa, muuten tehtävä pysyi samana. Jalustimet sai halutessaan ottaa takaisin, mutten tietenkään tehnyt sitä (vaan luotin Artsiin ja siihen, ettei se lennätä minua kyydistä!)
Laukka olikin ihan parhaimmistoa tästä tunnista, ainakin itselleni jäi superfiilikset niistä nostoista ja laukasta itsessään. Varsinkin tähän oikeaan kierrokseen nostot olivat hyviä, saatiin oikeat laukat ja istuin niissäkin läpi (vaikka nojasinkin taakse ihan pikkasen liikaa) Vasempaan kierrokseen tuli pari väärää laukkaa, mutta luulen sen johtuneen hätäilystä - muutama puomi oli uran vieressä ja jotenkin pelkäsin ettei mahduta Artsin kanssa siitä välistä.

Ja siis laukka oli oikeasti tosi kivaa. Artsi eteni ja laukka pyöri lyhyestä matkasta huolimatta tosi kivasti. Mä istuin ihan loistavasti, kun en päässyt edes hakeutumaan jalustimille. Olin siellä vaan rauhassa, jalat rentoina ja meno keveänä. Ja siis mä istuin suurimman osan ravisiirtymisistäkin läpi, enkä vain pomppinut menemään! Ihan loistavaa.
Vasempaan kierrokseen Artsi tuntui hiukan innostuvan siitä laukasta, mutta pysyi kuitenkin kilttinä ja hallittuna, eikä riekkunut turhia. Voi hitsit, laukka oli tänään kyllä ihan superkivaa!

Lopulta ravailtiin hiukan kevyttä ravia. Alkuun vain löllöteltiin puolipitkin ohjin ja poni pöljäili minkä kerkesi (hidasteli, venkoili, oli vaan hankala) kunnes mulla meni vähän hermot siihen epätasaisuuteen ja päätin potkaista kunnolla hanaa alle. Reippaammassa ravissa Artsi pystyi kulkemaan suorana ja oli miellyttävämpi ratsastaa, vaikkei sitä vauhtia vieläkään ollut niin paljon kuin Marianne olisi tiistaina halunnut.
Siirryttiin käyntiin ja loppukäynnit.

Tämä tunti oli kyllä ihan superrankka :D Kenties olen vain paksu täti, mutta tuli kyllä tehtyä ihan kunnolla. Ja Artsi oli kyllä oikeastaan varsin kiva tänään. Hidas se oli kyllä kuin mikäkin, mutta ravit ja laukat menivät muuten ihan superloistavasti. Olen tyytyväinen ja nyt on hyvä jäädä lomalle.

Keskelle, alas selästä. Artsi tuli harjattua nopeasti ja heitettyä tarhaan, itse viivyin hetken, ennen kuin suuntasin takaisin kotiin.

Seuraaviin tapaamisiin, taas varmaan elokuun puolella jollei mitään muuta tapahdu.

Tässä vielä näkemyksemme rennoista loppuraveista 

Mutta ainakin ponia hymyilyttää!

Kaikki töihin

Olin ratsastamassa taas eilen, mulle oli laitettu Artsi, tunnilla myös Vinski, Pomo, Nikkis ja Jack, Artsi vain mun kanssani.
Katselin hetken tunteja, jonka jälkeen hain pikku-ukon sisälle, harjasin sen siistiksi ja heitin varusteisiin. Siitä kentälle ja satulaan.

Lähdettiin kävelemään. Tällä kertaa ei ollut alusta asti mitään jännitystä hevosta kohtaan, vaan saatoin ihan jopa ratsastaa. Siksipä kaivelin kaasua esiin ja pyöräyttelin jokusen voltinkin. Artsi liikkui oikeastaan oikein kivasti eteenpäin, sen sijaan asettuminen oli hankalampaa. Jotain saatiin aikaiseksi, mutta oli se touhu hitusen jäykempää kuin olisin toivonut.

Aloitettiin tehtävät käynnissä. Jokainen jäi oman puomin ympärille pyörimään ja ensin väännettiin pienen pientä kahdeksikkoa sen puomin yli. Aina suoristus puomin yli, lyhyttä käyntiä ja pienet ympyrät kunnon taivutuksilla. Vasemman kierroksen voltti oli selkeästi hankalampi, sillä Artsi valui koko ajan ulospäin, eikä mun ulko-ohja ollut kuulemma tarpeeksi tuntumalla. Kun lopulta muistutin hiukan raipalla että ulkopohkeesta kuuluu kääntyä, paranivat voltit selvästi. Saatiin oikein hyviä ja pyöreitä reittejä, jotka pysyivät yllättävän symmetrisinäkin.
Artsi tuli tässä tehtävässä ehkä vähän liiankin hitaaksi, mutta pyrin vain pitämään liikkeen yllä ja kenties jotenkin ne takajalat töissä. Keräiltiin kaulaa mahdollisimman lyhyeksi (silti taisin ratsastaa liian avoimesti, kädet liian suorina ja ohjat turhan löysinä) ja aseteltiin kunnolla sisälle. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että tehtävä sujui vallan hyvin - ei se kuitenkaan huono ollut missään tapauksessa.

Seuraavaksi jäätiin pyörimään ympyrälle sen oman puomin ympärillä. Väistätettiin takaosaa ulospäin ympyrällä, kunnon asetukset sisään ja jumppaa hevoselle.
Ensialkuun ei tapahtunut oikein mitään, mutta Marianne tuli sitten auttamaan, jonka ansiosta sain Artsin selvästi nopeammaksi pohkeelle. Väistötkin alkoivat sujua, kun osasin paremmin pyytää. Ne kerrat kun ei onnistuttu, johtuivat lähinnä mun fiilistelystä, jonka takia unohdin tehdä puolet niistä asioista joihin mun piti keskittyä.

Sieltä tuli kuitenkin hyviäkin väistöjä, Artsi siirsi pyllyään ja asettui kauniisti. Oikeassa kierroksessa tosin väistöihin tuli sellainen pikkuvika, että hevonen tunki vain hallitsemattomasti sisälle. En oikein saanut sitä korjattua, joten reitti pieneni ja väistöt loiventuivat.

Jatkettiin uraa pitkin ja nostettiin muutamat verkkalaukat pitkälle sivulle. Tässä vaiheessa päätin jännittyä ihan täysin, sillä "onhan se laukkaaminen superjännää, varsinkin Artsin kanssa!" Ekaan laukannostoon kiemurreltiinkin aivan kierossa, laukka nostettiin vähän myöhään ja varmistellen. Tuli siitä silti laukka ja vieläpä ihan hyvä laukka. Minä en istunut nyt niin hyvin kuin olisin voinut, mutta pistän sen selkävaivojen piikkiin. Noin muuten laukka kulki ja pyöri nätisti ja jatkui niin kauan kuin pyysin (ja loppui kun aloin liikaa jännittämään asioita x, y ja z).
Toinen laukka nousi jo rempseämmin, sain jopa keskityttyä siihen nostoon ja käytettyä istuntaa mukana pelkän pohkeella pumppaamisen sijaan. Toiseen suuntaan nostaessa jännitys iski taas pintaan kun jostain syystä kuvittelin Artsin pelkäävän sitä kulmaa tähän suuntaan tai jotain. Mun häsläämisestä huolimatta poni nosti hyvin ja laukkasi kiltisti, ei ampunut mua tantereeseen vaikka niin kuvittelinkin.

Lopputunti veivattiinkin harjoitusravissa. Harjoitusravia, kunnolla voltteja tallisivulla, monet käyntisiirtymät tiesivulla. Käyntisiirtymät olivat lähinnä ala-arvoisia ja tein niitä maksimissaan kaksi sivun aikana. Johtui jälleen selästä, nuo siirtymät alaspäin liikuttivat sitä liikaa, joka sattui muhun, enkä näinollen oikein kyennyt istumaan siirtymiä läpi. Siksi totesin että turha tapella, kun en itsekään pysty pyytämään.

Harjoitusravi menikin mukavammin, varsinkin alkuun Artsi tuntui jopa etenevän ihan hyvin ja sitten vain puksuteltiin innosta puhkuen. Sain varsin hyvää asetusta niille volteille ja kun tarpeeksi uskalsin pitää tuntumaa ja kyynerpäätä kyljessä, sain minä Artsinkin jopa pyöreäksi ja pehmeäksi. Yhtä helposti se tosin nousi sieltä poiskin, kun en tosiaan ole vielä sisäistänyt millä tavalla mun pitäisi tuota möhkälettä ratsastaa.
Artsi puksutteli hienosti ja homma sujui ongelmitta. Mä istuin hyvin ja kaikki toimi. Ainoastaan loppua kohden vauhti katosi ihan täysin, jonka jälkeen mentiin kuin aivokuolleet siellä. Mutta sitä ennen se meni nätisti.

Lopuksi kevenneltiin vielä hiukan ravia. Marianne käski ratsastaa ravia auki ja syöttämään ohjaa. Joo... Tein sen osittain, annoin hiukan ohjaa, pyörittelin ympyröitä ja taivuttelin sisälle. Hiukan pyysin myös ravia eteen ja isoksi, mutta... En vaan uskaltanut pyytää niin paljon kuin muiden hevosten kanssa. Kun Marianne huusi vauhtia, niin lopulta mulla vaan jalat vetelöityivät kun en yksinkertaisesti pystynyt siihen. Ei ole luotto hirveän korkealla tuon otuksen kanssa, vaikkei se varmaan mitään olisikaan tehnyt. Siksi tyydyttiin vain köpsöttelyyn, kunnes saatiin jäädä käyntiin.

Marianne kehui käynnin tosi hyväksi, samoin kuin harjoitusravin. Kevyt ravista jäi uupumaan, mutta kyllä tuo näkyi olevan kovin tyytyväinen.
Olinhan minäkin, ei siinä mitään. Ei huono ja kiva päästä veivaamaan sitä harjoitusravia pitkästä aikaa!

Keskelle, alas selästä. Artsi reippaasti pois ja takaisin kotiin.
Seuraavat kaksi viikkoahan ovat tallilla lomaa, joten elättelen heikkoa toivetta siitä, että pääsisin tällä viikolla vielä toisenakin päivänä ratsastamaan. Riippuu täysin töistä, mutta sen näkee sitten.

Paniikkia, liitoa ja liikettä

Eilen olin ratsastamassa, tällä kertaa jälleen vanhan Vinski-pojan kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo, Jack ja Artsi, Vinski vain mun kanssani.
Haettiin Vinski tarhasta, harjailtiin se nätiksi ja iskettiin varusteisiin. Sitten kentälle ja selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Annoin taas sen hetken vetristymisaikaa, jonka jälkeen aloin hakea reipasta käyntiä ja kunnon liikettä ulos siitä hevosesta. Alku oli suorastaan traagista, sillä Vinski lähinnä hieman nopeutti kulkuaan hetkeksi, vain lösähtääkseen sekunnin kuluttua takaisin siihen kolmijalkaiseen lyllertämiseen. Kun hetken aikaa jaksoin paukuttaa ja hakata päätäni seinään, ryhdistäytyi Vinski ja vaivautui kävelemään aika kivasti eteenpäin. Varmaan vieläkin se voisi kävellä paremmin läpi ja olla aktiivisempi, mutta olipahan reipas ja etenevä, se riitti minulle hyvin.
Tehtiin hieman isoja voltteja, haettiin asetusta läpi, mutta suurimmaksi osaksi vain pidin Vinskiä tahdissa, kurissa ja nuhteessa. Proomu oli oikein hieno kaikin tavoin.

Siirryttiin kevyt raviin. Toisella pitkällä sivulla oli jokunen ravipuomi hyvinkin lyhyillä väleillä, toisella sivulla sitten muutama puomi ehkä asteen normaaleimmilla väleillä. Päädyssä oli ympyrällä kaksi puomia, joita yliteltiin rennon rauhallisesti.
Koska molemmat ravipuomit olivat hieman lyhyitä, koitin saada Vinskin ravin aktiiviseksi, mutta lyhyemmäksi. Ajatus on tärkein ja sen toteuttaminen toinen asia, mutta ainakin yritin!

Muualla saatiin Vinskistä irti ihan mukavaa ja tahdikasta ravia. Poni jaksoi ravata, kääntyi hyvin ja toimi nätisti, ei mitään valitettavaa. Puomeille meno oli hiukan hankalampaa, sain kyllä liikettä ja sain sen ehkä lyhenemäänkin ennen puomeja, mutta oli se silti vähän kananlentoa ja sokean menoa. Välillä päästiin tosi hyvin puomeille, tuntui että ravattiin niiden yli sulavasti ja pahemmin kolistelematta, mutta välillä vauhti kuoli liikaa jolloin puomien ylitys meni ihan koikkelehtimiseksi ja välillä taas baanailtiin liian kovaa yli ja vietiin melkein puomit mukanamme. Osa kuitenkin onnistui, joten olen tyytyväinen - puomit ovat vaikeita. Ja esteet. Ja kaikki aiheeseen liittyvä.

Myöhemmin toisten puomien väliä pidennettiin, jolloin pystyttiin tulemaan niille sujuvammassa ravissa. Alku oli hankalaa, mutta sitten se lähti sujumaan ja päästiin ylittämään ne nätisti. Muutenkin Vinski oli oikein hyvä; kevyt kädelle, reipas ja mukava. Ei mitään ongelmia missään, olin vallan tyytyväinen.

Käveltiin hetki ja laukassa lähdettiin vuorotellen ylittämään puomeja. Ensin ravattiin ravipuomien yli, niiden jälkeen laukka, sitten kolmen laukkapuomin sarja, joista keskimmäinen oli sokeripalojen kanssa noin viisi senttiä maanpinnan yläpuolella.
No, loogisestihan se viisisenttinen puomi oli mielestäni este olihan se kannattamien päässä! Siksipä mä aloin jännittämään ihan hulluna, oikein sellaista "en pysty, en osaa, en kykene"-tyylistä puolipaniikkia. Se hieman vaikeutti suoritustamme, kun rouva ratsastaja lähinnä tärisi kyydissä.

Päästiin lopulta suorittamaan, superkyllästynyt konkariratsu ja raudankankea täti. Ravipuomit menivät nätisti, laukannosto oli hieman hutiloita ja laukassa lähinnä pompin, jalat nousivat kymmenen senttiä ylemmäs ja sitten heiluttiin holtittomasti kohti puomeja. Vinski hoiteli puomit omalla tyylillään, akka pyöri kyydissä kuin pottusäkki ja kuin ihmeenkaupalla selvittiin toiselle puolelle. No, eka kerta on aina vaikein ja tuo hieman ehkä helpotti tätä jännitystäni, joten vetäistiin toinen kerta heti perään.
Tällä kertaa laukka oli selvästi liian huonosti pyörivää ja hidasta, joten vetäistiin ympyrä. Sekin ihan kamala, kun mun kädet vaelsivat ja istuminen oli omanlaistaan taidetta. Puomitkaan eivät paljon paremmin sujuneet kun minä kuvittelin vauhtimme olevan liian huima (note-to-self: se ei ollut) ja Vinski joutui taas kestämään säheltävää akkaa. Kunnialla mentiin kyllä yli, joten uskallettiin vaihtaa suuntaa ja kävellä hetki.

Oikea kierros olikin parempi. Nyt kun nostettiin laukka, käski Marianne polkaista kunnolla vauhtia. Tein työtä käskettyä ja sain Vinskistä irti sellaista laukkaa, että leuka oli jäädä matkan varrelle. Se shokki oli niin suuri, että unohdin täysin tehdä mitään, joten laukka pysyi hyvänä vain kaarteen ajan, mutta puomeille se kuoli ja lyllerrettiin tyylivapaasti yli. Seuraavalla kerralla pyysin jälleen laukkaan vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Nyt kun laukasta tuli oikeasti ilmavaa, etenevää ja hyvää, en järkyttynyt turhia, vaan istuin alas ja ratsastin paremmalla tatsilla puomeille. Vaikka vauhti tuntui mun mielestä kovalta, päätin etten nypi turhia kun kerran käsketään tässä laukassa mennä puomeille. Ylitys oli kuulemma huomattavan paljon parempi ja sujuvampi, mä en oikein osannut sanoa, kun tiesin vain että Vinski kolautteli ja olin itse niin paniikissa etten oikein ehtinyt keskittyä mihinkään muuhun ;)

Lopuksi ravailtiin kevyesti. Mun piti ottaa kunnon loppuravi-asenne, joten pyörittelin kunnolla ympyröitä, pyysin asetusta läpi ja ratsastin Vinskiä reippaasti eteen. Se oli oikein hyvä - vasempaan kierrokseen asetus meni heikommin läpi, mutta sain senkin kun vaivauduin kunnolla pyytämään. Liikettä löydettiin kunnolla (täti tärisi taas vaihteeksi kyydissä) ja fiilis oli vallan hyvä. Vinskikin uskalsi edes hiukan rentoutua ja pärskiä, hieman saatiin ehkä kaulaakin venymään. Jes!

Käyntiin ja loppukäynnit. Olin vallan tyytyväinen tähän suoritukseen, vaikka "este" mun pasmani sekoittikin. Olen vaan niin mielettömän fiiliksissä noista liikkeistä joita olen Vinskistä nyt saanut irti. Ihan uskomaton se ero kun hevonen oikeasti lähtee liikkumaan, sen peruslyllerryksen sijaan. Ai kamala, mutta toisaalta niin hienoa!

Keskelle, alas selästä. Poni talliin, varusteet pois ja nopea harjailu. Sitten jälleen kotia kohti.

Hitaasti ja huiman korkealta

Eilen olin taas ratsastamassa. Mulla oli Artsi (jota en juhannustaioista huolimatta nähnyt unissani) ja tunnilla myös Jack, Vinski ja Elvis, Artsi vain mun kanssani. Hengailtiin hetkinen tunteja katsomassa, ennen kuin kävin poimimassa ison Artsin matkaani ja harjailin sen reippaasti. Tosiaan, onhan se iso, varsinkin näin pitkän ajan jälkeen. Tuli taas varsinaisen kääpiöolo herra Artemiksen vieressä. Varusteet niskaan ja sitten kohti kenttää tallustelemaan.

Kiipesin selkään ja koin hetkellistä korkeanpaikankammoa. On se hieman eri keikkua jonkun Elvis-ponin ja sitten huiman suuren Artsin selässä, hyi kamala!
Muutenkin hieman jännitti, olenhan mä mennyt hepalla viimeksi silloin kun se linkosi mut kenttään kaksi kertaa peräkkäin. Hieman olin varuillani pari ensimmäistä kierrosta, mutta sitten uskaltauduinkin jo ratsastamaan käyntiä eteenpäin ja ottamaan koko kentän käyttöön. Artsi kuljeskeli ihan mukavasti, suunnattoman hitaasti vain. Ja ratsastaja oli saada halvauksen aina porttipäässä kun ne järkyttävän suuret lautasantennit poimivat kaikki mahdolliset viestit pelloilta. Selvittiin hengissä, eikä Artsi välittänyt oikeasti mistään mitään.

Koitin saada käyntiä hieman etenemään. Onnistuihan, mutta paino sanalla hieman. Tehtiin siinä muutamat voltit ja haettiin asetusta, jälleen paino vähän väärällä sanalla. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa ja pyytää, sillä jotenkin kuvittelin hevosen suuttuvan ja pommittavan mut seuraavalle planeetalle.
Olin kuitenkin ahkera ja yritin väkertää jopa muutaman väistön käynnissä. Se oli hidasta ja Artsi ei paljon pohjetta kuunnellut, mutta tuli sieltä jokunen askel superloivaa väistöä suunnilleen haluamaani suuntaan. On se jo jotain!

Siirryttiin kevyt raviin. Hidas siirtymä pään heilutteluiden säestämänä ja kauhukuvien vilistäessä päässäni. Olin kuitenkin jälleen turhan epäluuloinen ja Artsi hölkötteli ravia oikeinkin nätisti. Ensin taas pari kierrosta varmistellen, sitten koko kenttä käyttöön, hieman korkoa kylkeen ja ympyröitä pyörittelemään. Asetukset löytyivät, koitin parhaani mukaan kerätä kaulaa edes hieman kasaan siitä kolmen metrin pituudesta (onnistuin varsin huonosti, sillä hevonen ei liikkunut mihinkään) ja sitten vain kevenneltiin rauhassa. Tosiaan, muuten se oli ihan hyvä, Artsi toimi, kääntyi ja asettuikin. Ainoa problematiikka liittyi siihen tahtiin, joka oli kuulemma aivan liian laiska. Mariannen kehoituksesta uskalsin pyytää ravia eteen ja saatiin pikkuisen ilmavampaa hölkkää aikaiseksi. Vaan oli se silti aika todella laiskaa, heh.
Siirryttiin hetkeksi käyntiin jottei kuukahdettaisi ja sitten jakauduttiin ympyröille. Mentiin Artsin kanssa keskiympyrälle yksinämme ja sitten saatiin paukutella laukkaa sydämiemme kyllyydestä!

Artsi oli vain hieman eri mieltä, osasyy tosin saattoi olla ratsastajassa joka ei varsinkaan alkuun oikein istunut suorassa, vaan heilui turhankin epämääräisesti. No, sanotaanko että nostoihin olin tänään suht tyytyväinen. En ihan, mutta aika. Ne olivat hitaita, mutta ainakin mä valmistelin niitä varsin hyvin ja sain käytettyä istuntaa. Joten hyvä - siitä hervottomasta hitaudesta huolimatta. Ja siis laukkaa nostaessa en yllätyksekseni edes jännittänyt tai odottanut että "jos vaikka se vetää herneet nenäänsä kun pyydän". Erittäin hyvä siis!

Huonompaa oli se, että varsinkin tähän vasempaan kierrokseen ja alkuun ei laukka pysynyt yllä kuin maksimissaan yhden ympyrän. Aina tipahti kun yritin kääntää ympyrää. Homma parani koko ajan kun Marianne käski istua alhaalla ja pitää kädet rinnakkain ja kun itse muistin rentoutua ja istua suorana. Mutta silti, se vain tipahteli ihan-koko-ajan! Varsin toivotonta, vaikka muka yritin ratsastaa eteen ja nojata taakse niin silti, melkein aina käännöksissä poni pudotti raville. Miten ärsyttävää.
Itse istuin ihan kivasti siellä, kyllä se Artsin laukka meinaan on niin loistavaa ja mukavaa.

Vaihdettiin suunta, käveltiin ja laukka jatkui. Olin positiivisin mielin, koska oikea kierros tuppaa ehkä sujumaan vähän paremmin. Niin sujui nytkin. Laukka pysyi tuhat kertaa paremmin yllä, tipahteli välillä, mutta saatiin korjattua aina ravin aikana (josta puheenollen minä istuin siinä harjoitusravissakin tosi hyvin, pompin ehkä ekat kaksi askelta siirtymän jälkeen).
Tähän suuntaan sain ratsastettua eteenpäin voimakkaammin, uskalsin muutamassa nostossa koskettaa raipallakin jotta laukka nousisi terävämmin. Ja saatiin hanatettua useampia ympyröitä ilman keskeytyksiä. Kun lopulta vielä päästiin tilanteeseen jossa laukka alkoi pyöriä noin kymmenen kertaa paremmin aiempaan verrattuna, olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Vaikka se superhidasta ja tylsää olikin.

Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Artsi oli tosiaan ihan ok ja Mariannekin kehui että uskalsin nyt ratsastaa sitä kunnolla (ainakin jossain vaiheessa). Ja niin, ei tuossa mitään vikaa ollutkaan, tietenkin pitkän tauon jälkeen vähän hakemista.
Mutta ah, on se niin iso ja aivan suunnattoman hidas. Ehkä silti kestän, kun se nyt noin kivasti meni.

Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja harjaukseen, jolloin mieskin pääsi näyttämään miehekkyytensä ja uskalsi jäädä yksinään harjaamaan isoa Artsia. Sen jälkeen lähdettiin kotiin ja vapaapäivää viettämään.

Oon voimissain

Eilen oli hyvä päivä, sillä suureksi yllätyksekseni sain alleni Elvis- ponin, tunnilla myös Artsi, Jack, Vinski, Pomo ja Nikkis, Elvis oli jo edeltävällä tunnilla.
Voihan pikku-Elvis, olin niin iloinen tästä valinnasta! Vanhalla tiistaitunnillani, vanhan Pullaponin kanssa, ihan mahtavaa :)

Vietin aikani kuvaillen ja kylmässä hytisten, kunnes viimein pääsin hipsuttelemaan ponin luo ja selkään.

Kuvista kiitos Hennalle. Poni on niin suloinen!

Elvis oli niin kovin pieni ja reipas. Iloisesti keltsu tipsutteli eteenpäin, tsekkaili kaikkea ja pelkäsi kuollakseen porttipäätyä. Niin kuollakseen ettemme sinne menneet koko tuntina (sillä Elviksen onneksi käytimme vain "turvallisempaa" päätyä). Minä fiilistelin pikkuista ponia, pyysin käyntiä mahdollisimman reippaaksi ja isoksi ja pyörittelin jokusen voltin. Elvistä oli kyllä kiva ratsastaa, se oli niin kevyt ja kuunteleva, vaikka välillä poni koittikin kuljeskella vähän omia uriaan pitkin. Se kuitenkin uskoo niin helpolla ja tekee niin suurella sydämellä, etteivät nuo pienet harhailut edes haittaa.
Käynnistä tuli vallan mukavaa. Tehtiin siinä hyviä kulmia ja jokaiseen kulmaan pieni voltti, joilla sain haettua Elvikselle kunnollista asetusta ja taipumista. Kertaalleen vähän säikähdettiin kun Artsi hiukan hermoili pienistä miehistä, mutta muutoin mentiin asiallisesti ja hyvin toimien. Pitkillä sivuilla aseteltiin hevosia ulospäin, siinä oli ajoittain lieviä ongelmia kun Elvis oli vähän liiankin kanssa tulossa ohjan mukana ulos. Muutenkin pohje ei mennyt ihan tarpeeksi läpi, vaan keltuainen otti kaatuen pohjetta vasten.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin puksuttelemaan. Olin hetken ihan hukassa kun Pulla lähti ravissa oikein tikittämään eteenpäin, mutta pian sain itseni kasaan ja raviakin rauhallisemmaksi. Tehtiin ympyröitä, etsittiin hyvää tahtia ja poniakin vähän rennommaksi, jottei vain jännittyneinä juostaisi alta. Ravissa lähdettiin tekemään kahdeksikkoa, johon oli ympätty muutama puomi. Alkuun tässä oli lieviä vaikeuksia kun me väisteltiin kaikkia muita, mutta lopulta itse kumpikin sai kerättyä rohkeutensa ja päästiin ratsastamaan ilman jatkuvaa muiden kyttäilyä. Piakkoin istuttiin alas harjoitusraviin ja sen jälkeen nosteltiin laukkoja kahdeksikon molemmille ympyröille.

Harjoitusravissa mä istuin kuin tatti ja muutenkin se oli tosi kivaa ja helppoa. Laukkoihinkin olin supertyytyväinen. Elvis nosti laukat ihan ajatuksesta, pystyin vaihteeksi käyttämään vähän istuntaakin niissä nostoissa. Ylipäänsä valmistelin nostot suht hyvin, suoristin ja asetin ennen nostoa, jonka ansiosta saatiin paria virhettä lukuunottamatta oikeat laukat joka kerta. Silloinkin kun nousi väärä laukka, huomasin sen itse ja sain asian korjattua!

Laukassa istuin muuten hyvin, mitä nyt tuon kökötyksen voi kuvistakin nähdä. Laukkakin oli muuten tosi jees, välillä hiukan vaan tipahteli laukka kesken, mentiin ilmeisesti puomeille vähän väärässä tahdissa, jonka takia Elvis tipautteli raville välillä ennen puomia.
Vaan kokonaisuudessaan meillä oli kyllä superhauskaa ja laukka meni tosi kivasti. Päästiin rullaamaan tosi hienosti tehtävää, Elvis oli reipas ja iloinen ja mulla oli hauskaa. Voihan pieni Pullaponi!

Siirryttiin käyntiin ja väännettiin muutamat serpentiiniurat jotta saataisiin kaulatkin taipumaan. Elvis taipui ja asettui hienosti, poni oli pehmeä ja kiva. Lopuksi ravailtiin vielä loppuraveja kahdeksikolla. Ensin hiukan juostiin alta, sitten tahti alkoi asettua ja pääsin peräti taivuttelemaan ja rentouttamaan ponia. Ei se yhtä rennoksi saati venyväksi tullut kuin aiemmin, mutta saatiin edes pientä rentoutta ja pehmeyttä, joten olin tyytyväinen. Ei se noin pitkän tauon jälkeen taas täysillä onnistu.

Käveltiin loppukäynnit.
Hih, Elvis oli vaan superkiva ja ihana! Pienen pieni ja iloinen, olen niin riemuissani että pääsin sen kanssa nyt menemään :)

Keskelle, alas selästä. Pikkupulla tuli harjattua siistiksi ja sitten lähdettyä kotiin. Nyt vain hyvää juhannusta ja ensi viikkoon!

Kenttäratsuilua

Jepjep. Vielä pari kuukautta töitä, jonka jälkeen koittaa viikon loma! Odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen oikeasti lepäämään ja tekemään asioita. Ennen kuin lähden sitten työharjoitteluun seuraavaan paikkaan, IIIH, aika jännää!
Suunnaton matkakuume vaivaa taas ja olenkin luvannut luopua toivosta mikäli ensi vuonna en pääse kiertämään koko maailmaa (no, Britanniaa nyt ensialkuun!)
Olen opiskellut sujuvasti Espanjaa. Osaan ehkä pari sanaa enemmän kuin sen hola amigos ja tiedän nykyään mikä Espanjan pääkaupunki on. Samoin tanssiminen menee hyvin, vaikkei ollakaan päästy kuin kerran lavatansseihin. Työ häiritsee harrastuksia (ja kamala ilma, kuka tuolla sateessa haluaa tanssia..)
Taas sataa vettä ja on kylmä. Odotan lämpöä ja aurinkoa, vaikka töissä ollessa se lämpö onkin ihan hirveää! Meinaan vain, aja nyt autoa jossain +30 helteissä ja ilman ilmastointia. Se on aika extremeä, varsinkin jos on pitkä päivä.
Noin yleisesti ottaen siis kaikki menee aika nätisti mallillaan ja hommat sujuu. Sydän vaan palaa vapauteen ja vaikka minne, mutta koitan nyt selvitä tästä työrupeamasta ja muusta aikuiselämästä. Ensi vuonna pidän vähintään kolmen viikon loman vaikka joutuisin asumaan sillan alle siksi ajaksi. Kyllä nyt vihdoin vaan täytyy saada pidempi loma kuin yksi viikko.


Joka tapauksessa tänään pääsin vaihteeksi tallille ihan oikeana päivänä. Hevonen ei vaihtunut, vaan jatkoin Vinskin kanssa, tunnilla myös Jack, Evita ja Pomo. Muita tunteja ei ollutkaan, vaan vieteltiin seesteää päivää nelistään.
Vinski tuli harjailtua nopeasti kuntoon ja kipsiteltyä kentälle pienten keskustelujen jälkeen.

Kenttä oli aivan löllykkä ja litimärkä, suoranaisen kamala. Siellä oli ilmeisesti satanut ihan kunnolla yön aikana. Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään.
Perustoimet taas alkuun, eli hevonen liikkeelle ja muutamia voltteja vääntämään. Otin vauhdin suhteen rauhallisemmin, sillä en viitsinyt täyttä puskua laittaa päälle näin märällä kentällä. Yllättävän hyvä tahti saatiin silti aikaiseksi, poni eteni kivasti ja jopa piti sen vauhdin yllä. Mariannekin sanoi takajalkojen kulkevan oikein hyvin matkassa mukana. Volttien teko oli asteen vaikeampaa kun käytettiin vain puolikasta kenttää ja tila tuntui loppuvan välillä kesken. Asetukset saatiin silti läpi tosi hyvin ja Vinski kääntyi nätisti. Ei oikein ongelmaa käynnissä missään, heppa tuntui oikein hyvältä, eikä ollut vesilätäköistä moksiskaan.

Siirryttiin kevyt raviin. Lyhyillä sivuilla vähän pääty-ympyrää, sitten muutamaa väistättävää askelta takaisin uralle. Vähän sinnepäin, ei siellä niin suurta vaatimustasoa ollut. Taas otin ensin takajalkaa liikkeelle ja Vinskiä vähän kasaan (se kuulemma kantoi itsensä hienosti!) jonka jälkeen käänneltiin ympyröitä. Olin tosi tyytyväinen reitteihin ja asetuksiin, kerrankin tuntui että ympyrät olivat oikeasti isoja ja ne loppuivat ja alkoivat samasta paikasta. Loppua kohden Vinski alkoi hieman kyllästyä märkään kenttään, jolloin se jyräsi enemmän sisälle, eikä sitten onnistuttu saamaan ihan noin siistejä ympyröitä aikaiseksi. Asetus oli kuitenkin varsin hyvää alusta loppuun ja ravin tahti oikein vetreää.
Pieniin väistätyksiin ravissa olin myöskin erittäin tyytyväinen, Vinski kuunteli ja väisti aktiivisesti. Saatiin myös suoristus toimimaan ja meininki tuntui kovinkin kepeältä. Muutaman kerran tuli pieni epämääräisyys, Vinski ei halunnut kääntyä ja säädettiin, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti ja onnistuin kerrankin jopa myötäämään täysin oikeaan aikaan.

Istuttiin harjoitusraviin, tehtiin niitä ympyröitä ja nosteltiin laukkaa toiselle pitkälle sivulle. Harjoitusravi oli muuten ihan loistavaa, istuin hyvin ja heppa toimi, mutta valitettavasti vauhti kuoli tässä vaiheessa vähän. Tai ei se muuten kuollut, ravi kyllä eteni, mutta kun me yksinkertaisesti hyydyttiin aina ajoittain käyntiin. Ukko tuntui olevan täysin sitä mieltä ettei hän jaksa ravata noin pitkiä aikoja putkeen, onhan se nyt niin hirmuisen raskastakin ;)
Kun saatiin hölkkä pysymään yllä, oli se tosi kivaa ja sujuvaa. Laukannostoista ei voi ihan sanoa samaa. Teen niitä selvästikin liian pohjepainotteisesti, enkä oikein taas saa sitä istuinluuta pyörähtämään mukaan. Sen takia nostot olivat taas ihan tönkköjä ja hitaita, kun yritin kaivaa ykköstä lykkäämällä terää kylkeen ja toivomalla parasta. Laukka nousi ihan ookoosti, muutamaa epäonnistumista ja yhtä väärää laukkaa lukuunottamatta, mutta eivät ne nostot lainkaan hyviä olleet. Ja noin harjoitusravista ne ovat vielä pahempia, kun en istu Vinskin ravissa ihan niin tasaisesti, että pystyisin keskittymään istunnalla mukautumiseen noston aikana.

Väänneltiin molempiin suuntiin laukkaa, joka itsessään oli ihan hyvää, siirtymät alaspäinkin onnistuivat ilman suurempia pomppuja omalta puoleltani. Mutta ah, ne nostot! Not too good.
Lopulta Mariannenkin mainittua istunnan pyöräyttämisestä mukaan otin itseäni niskasta kiinni. Kolme kertaa jouduin sen luun hyvinkin liioitellusti pyöräyttämään, mutta sieltä nousi laukka ilman hirveää kaivamista ja siihen oli laukat hyvä lopettaa. Hallelujah!

Seuraavaksi Marianne ilmoittikin että lähdetään kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä märällä kentällä tuli tarvottua jo tarpeeksi. Matkaan siis, päästiin Vinskin kanssa kärkeen joukkoa johtamaan.

Ei muuten edes jännittänyt! Onneksi olin juuri sen Nikkiksen kanssa maastossa, muuten olisi ollut eri fiilikset. Käveltiin ihan perusreittiä ja käytiin vähän metsässä. Alkumatkassa sydämen tykytyksiä aiheutti naapurien pihalta kadonnut vene, jota Vinski tuijotti kuin maailman seitsemättä ihmettä, eikä oikein tiennyt uskaltaako moisen ihmeen ohittaa tietä pitkin, vai olisiko varminta paeta ojan puolelle.
Ensimmäinen alamäki taas aiheutti ratsastajalle melkein halvauksen, kun hevonen hieman kompastui ja minä kelasin jo kauhukuvia kuperkeikoista alas mäkeä.

Noin muuten meni tosi kivasti, vaikkakin Vinski osoitti ninjamaiset kykynsä ja hyökkäsi ruohikkoon noin sekunnin murto-osassa. Ne pari kertaa kun olin hevosta nopeammat lämmittivät mieltä, kun noin kymmenettä kertaa makasin kaulalla laskemassa kymmeneen tuhanteen.

Niin hyvin matka olikin mennyt, että jotain oli suorastaan pakko tapahtua. Tultiin alas viimeistä mäkeä, talli häämötti jo näköpiirissä, kun yllättäen takaa kuuluu kummallista ryminää. Vinski säikähti tätä vallan kamalasti, keräsi jalat alleen ja pisteli kunnon laukkaa menemään. Akka taas heilahti eteen ja pusertui kiinni, jottei vain tipahtaisi kovalle soratielle ponin laukatessa holtittomasti kohti kotia. Saatuani edes hieman itseluottamusta takaisin, aloin nykiä vähän pidätteitä, jottei Vinski posottelisi koko matkaa kotiin asti. Juuri kun poni oli hidastamassa, kuului takana laukkaavan Pomon askeleet ja johan jatkui se meidänkin laukkamme. Tässä välissä sain itseni kuitenkin tukevammin istumaan alas, jolloin pidätteet alkoivat mennä paremmin perille ja lopulta muutaman kymmenen metrin laukan jälkeen Vinski pysähtyi syömään.
Tosiaan, takana tuleva Pomo oli mennyt polvilleen alamäessä, joka säikäytti minun mitään järkkymättömän proomuni. Heh. Loppumatka käveltiin hieman täristen talliin poneja taluttaen.
Vaan toisaalta. Mitään ei käynyt ja hallitsin tilanteen hyvin. Joten tuuuuskiin tästä mitään ikuista maastopelkoa jää kuitenkaan.

Harjasin Vinskin reippaasti pois ja lykkäsin sen takaisin tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin takaisin kotiin. Ensi viikolla suuntaan ratsaille tiistaina, elleivät työt ehdi muuttua. Kun ensi viikolla on tosiaan se juhannus ja hepat juhannusvapaalla.

Uutta putkeen

Olin eilen ratsastamassa ja alleni sain Vinskin, tunnilla myös Artsi, Jack, Pomo ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Jutusteltiin ensin siitä kouluradasta ja henkisestä romahduksestani (se johtui väsymyksestä, kylläkyllä. Ja ehkä pettymyksestä, ihan vähän!), jonka jälkeen hain Vinskin sisään, harjailin ja varustin ponin. Sen jälkeen vain kentälle ja selkään.

Vanha Vinski, jättiproomu - taas. Otettiin sama asenne kuin viime tunnilla, eli kannukset maksaan ja poni liikkeelle. Hetki keskusteltiin tuosta liikkumisesta, kunnes Vinski vaivautui liikkumaan varsin nätisti eteenpäin. Tällä kertaa väännettiin myös sen asetuksen kanssa ihan kunnolla, jonka ansiosta sainkin Vinskiä vähän läpi. Ei se ihan täydellisesti kyllä tule läpi siihen asetukseen, poni ei anna kunnolla periksi ja on vähän jäykähkö koko ajan. En oikein tiedä pitäisikö vaatia vain enemmän vai auttaisiko vaikka sisäpohkeen parempi käyttö. Jatkamme harjoituksia ja olipa tuossa sentään jotain hyvää: hevonen ei meinaan hidastunut volteillakaan! Yleensä se on sellaista rämpimistä ja löysäilyä, mutta nyt proomu tuntui jopa kävelevän vaikka aseteltiin ja käännyttiinkin.

Alettiin tekemään lyhyitä väistöjä, käännettiin keskihalkaisijalle, väistettiin pari askelta ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan ja tätä niin pitkään kuin onnistui. Eka kerta onnistui varsin näppärästi, vaikka täti olikin ihan paniikissa kun enhän mä mitään väistöjä osaa tehdä!! 
Vinski-pappa sentään osaa, joten saatiin hommaa onnistumaan mun säheltämisestä huolimatta. Vähän taisi peräpää päästä välillä johtamaan niissä väistöissä, mutta sain suoristettua yllättävän hyvin ja vaihdot vasemmalta oikealle sujuivat mutkattomasti. Seuraavat väistörupeamat olivat hitusen hankalampia, sillä suunnattoman fiksu herra tajusi että ahaa, teemme väistöjä - minäpä kaadun sitten tähän suuntaan ja teen sitä väistöä vaikka väkisin.

En oikein millään meinannut saada valkeaa suoristumaan ja lopettamaan sitä onnetonta kaatumista. Toisen suunnan väistöt olivatkin ihan kamalia kun heppa vääntyili kuin löysä banaani. Lopulta saatiin taas hommaa ruotuun ja onnistuttiin tekemään kelpo väistöjä. Vaikka Marianne sanoikin etten vaadi niissä tarpeeksi. Dääm..

Siirryttiin kevyt raviin. Takajalat alle, aktiivisiksi ja kaula kasaan oli ajatus, jossa onnistuin ainakin tyydyttävästi. Vinski ei lojunut ohjalla, pitkä se oli kuin nälkävuosi, mutta ainakin kevyt ja kiva ratsastaa. Liikettäkin löytyi, vaikka vieläkin enemmän voisin sitä varmaan pyytää. Vähän aktiivisemmaksi, vähän kootummaksi. Ei varmaan paljon, vanha ukko kun on, mutta hieman. Jotta saataisiin heppa paremmin töihin ja ratsasteleminen helpommaksi. Suunta on kuitenkin oikea, Vinski kulki reipasta hölkkää, eikä ollut raskas. Paljon parempi kuin joku aika sitten!
Käännyttiin myös hyvin ja muutenkin toimittiin siististi. Asetusta löytyi hiukan, mutta kyllähän se hevonen kaatui taas sinne oikealle. Hirmuisen hankala asia korjata.

Tehtiin ravissa puomeja. Toisella pitkällä sivulla oli yksi puomi, toisella neljä. Me täräyteltiin reipasta tahtia yli, saatiin ihan mukavia ylityksiä. Ei keilattu jokaista puomia naapuripitäjään, mutta ehkä vähän paremmassa tahdissa oltaisiin voitu tulla. En tosin ole ihan varma oltiinko liian nopeita vai hitaita, mutta selvästi vähän epätasaisia välillä.

Ravin jälkeen otettiin vuoronperään laukassa kolmea laukkapuomia. Jee!

Laukka nousi tänään hyvin ja päätin heti ensimmäiseksi toteuttaa Mariannen hartaimman toiveen, joten täräytin korot kylkiin ja pyysin Vinskin oikeasti eteenpäin. Pyöritin yhden pääty-ympyrän, jonka aikana lähinnä pyysin vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Sitten suunnattiinkin puomeille reipasta tahtia, juuri ennen puomeja minä lähinnä rukoilin jumalaa ja Vinski hoiteli homman kotiin. Hieman liian kovaa mentiin, jonka takia Vinski tuli turhan pitkänä puomeille ja sen takia kolisi. Muuten se meni oikein hyvin.
Seuraavalla kerralla laukka ympyrä meni hieman mäkeen kun hevonen kompuroi kesken kaiken, mutta päästiin silti jatkamaan puomeille hienossa laukassa. Nyt vaan kävi sellainen perusmoka; viimeksi mentiin liian kovaa, joten tällä kertaa yritin mukamas puolipidätteillä ottaa laukkaa kasaan ja hieman hitaammaksi. Se vaan kun vaadin liikaa, joten Vinski siirtyi raviin ja köpsöteltiin puomien yli. Uusi laukka ja reippaammassa tahdissa puomeille, vain muutama pikkupidäte ennen ja puomit ylittyivät taas oikein siististi.

Toiseenkin suuntaan ylitys meni nätisti. En vaan osaa yhtään sanoa milloin mennään puomeille hyvässä tahdissa, milloin liian hitaasti tai nopeasti. Ei sen niin väliäkään nyt vielä, mutta välillä säälitti kun proomu joutui hoitamaan akan vain keinuessa mukana.

Lopuksi loppuravit. Paljon ympyröitä ja kunnon asetusta sisään, takajalkoja aktiiviseksi ja ohjaa löysälle. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ei se hevonen mitenkään loistavasti venynyt alas, mutta rentoutui edes hiukan eteenpäin. Se myös taipui sulavasti ympyröillä, pärski ja ravasi kivasti. Ei yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta sinäänsä oikein hyvä. Näin omiksi ansioiksi varsinkin.

Käynnissä taivuteltiin vielä kaulaa kunnolla molempiin suuntiin, kunnes päästettiin ohja ja käveltiin loppukäynnit.
Vinski oli hyvä ja meni aika kivasti. Parannettavaa on, opeteltavaa on, mutta oikein hyvin meni. Vähän vaan on tylsä tämä Vinski, niin iso ja setäläinen ;) Ehkä selviän vielä.

Keskelle, alas selästä. Poni harjaukseen ja sitten nopeasti kotiin sateen tieltä. Mulla onkin vastoin odotuksia peräti vapaa viikonloppu, joten ajattelin tässä käyttää aikani hyödyksi ja nukkua päivät läpeensä.