Kyyhkyläiset

Tänään tallilla, mulla oli taas Pomo, tunnilla myös Vinski, Jack, Evita, Nikkis ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.
Jouduin pitkästä aikaa peräti pyöräilemään, jonka takia aktiivisuustaso oli varsin matalalla, joten Pompelikin sai tyytyä vain pikaiseen harjan pyörittelyyn ja varusteiden niskaan heittoon. Siitä kentälle ja äkkiä selkään.

Ja siitä se sitten alkoikin. En tasan tarkkaan tehnyt mitään muuta kuin istunut selässä ja pyytänyt ponia eteenpäin, kun se päätti aivan puskista kaatua lapa edellä sisälle. Pikainen suoristelu, uusi yritys ja Pomo kaatui taas. Että sellainen päivä tänään.
Alkukäynneissä yritin vain ratsastaa pohkeella eteen ja käynnin aktiiviseksi ja pyöräyttää muutamat ympyrät. Pomo taas käveli siksakkia ympäri kenttää, jolloin jouduin lähinnä moukaroimaan ponia reitille ja raiteille. Vaikka kuinka pyysin, käskin ja anelin, istuin suorassa, ohjat kädessä ja pamauttelin pohkeella eteen, ei se auttanut pätkääkään. Pomo kyllä meni haluamaani suuntaan hampaat irvessä ja niska pitkänä, mutta sitten taas sekunnin päästä yritti livahtaa suuntaan x, y ja z. Jos pidin raippaa ulkokädessä käännöksiä helpottamassa, kulki poni sisällä, ei suostunut menemään kulmiin ja kaatuili aivan holtittomasti keskelle. Jos taas pidin raippaa sisäkädessä jotta poni ei kaatuisi jatkuvalla syötöllä sisälle, valui se päin aitoja, eikä suostunut kääntymään. Koko touhu oli niin hirveää ja yhtä tahkoamista, poni ei vain missään tapauksessa halunnut tehdä sitä mitä minä halusin, oli se sitten kääntymistä tai suoraan menemistä.
Kyllä se siis joka kerta palasi reiteille ja toimikin kuten halusin, mutta se vaivalloisuus joka hommassa oli koko ajan mukana.
"Menisitkö tuonne?"
"Joo, en tod. EVVK." Jaha, ok.

Käynnissä tehtiin pientä serpentiinikiemuraa kentän keskihalkaisijaa pitkin. Alkuun homma oli ihan toivotonta, Pomo saattoi yhtäkkiä suoralta uralta vain kadota aivan toiseen suuntaan ja kaatua kuin jokin ongelmaisempikin tapaus. Myöskään kääntyminen ei tuntunut toimivan ja pieniin kaarteisiin mahtuminen oli mission impossible.
Lopulta pitkällisen tahkoamisen ja pään seinään hakkaamisen jälkeen löydettiin edes jokin tatsi. Poni asettui pikkuisen, käveli kivasti ja pysyi reitillä ilman jatkuvaa kaatumista. Hyvä se ei ollut siltikään ja tuntui lähinnä että joudun kantamaan ponia, jotta se ei valahtaisi reitiltä.

Tässä samalla tehtiin pitkillä sivuilla takapäänväistätystä sisälle, Suureksi yllätyksekseni tämä sujui vasempaan kierrokseen ihan tajuttoman hyvin. Poni oikeasti siirsi sitä pyllyään sisälle, ei mitään ongelmia. Oikea kierros oli hankalampi, muttei ihan toivoton sekään. Jes!

Sitten siirryttiin kevyt raviin ja Pomo jatkoi epämääräistä kaatuilua. Hui, en jaksa mennä suoraan -> menenpä tuonne. Enpäs käänny, enpäs tee mitään. Yritin kaikkia vippaskonsteja ja Marianne vain käski ratsastaa sen ulko-ohjalle. Ok, se ei ollut pätkääkään ulko-ohjalla, mutta ei se silti ihan noin kaatuileva ole normaalisti.
Kyllä se ravikin onnistui suurimmaksi osin. Poni eteni, kääntyi, mentiin vähän ravipuomeja, se hidasti ravia todella hyvin lyhyillä sivuilla ja jeejee. Sitten vaan kun koko ajan tuli myös niitä hetkiä, että poni ei jaksakaan ravata suoraan, vaan kaatuu sisälle. Tai se valuu uralle, eikä viitsi enää kääntyä. Tai kesken voltin se vain katoaa ja valahtaa jonnekin. Hyvin hämmentävää, en saanut ratsastettavuutta lainkaan paranemaan. Se oli sellaista epätoivoista räpiköintiä läpi tehtävien.

Istuttiin harjoitusraviin ja tumpsuteltiin sitä hetken aikaa. Sama kaava jatkui edelleen, Pomo ei tehnyt, minä en saanut sitä tekemään ja sitten vain tahkottiin menemään. Tehtiin jonkin verran siirtymiä ja voltteja, mutta kaikki oli vaan hankalaa. Ihan koko ajan.

(Heh, mutta sitten Nikkiksen ratsastaja putosi ja Nikkis juoksi vapaana pitkin kenttää. Pomo katsoi tyttöystäväänsä pitkään ja hörähti sitten ihan silleen pehmeästi ja kauniisti. Nikkis tuli heti luoksemme ja hra ja rva Hapannaama haistelivat toisiaan pitkän tovin oikein todella onnellisina. He olivat niin suloisia.)

Käveltiin hetki ja samalla opeteltiin jälleen syöttämään ohjaa, sen sijaan että vain "heitettäisiin ohjat löysiksi".
Käynnissä jatkettiinkin ja tehtiin hetki toisella pitkällä sivulla asetuksia sisään ja ulos ja toisella pyöriteltiin voltteja. Asetukset olivat hankalia. Eivät muuten, mutta kun se poni vain kaatui aina asetuksen perässä joko sisälle tai ulos. Yritin pitää pohkeet kyljissä, pyytää vain kevyesti, mutta ei, alkuun poni kaatui koko painollaan perässä, eikä sitä kiinnostanut kyllä pätkääkään koko tehtävä.

Jätettiin voltit väliin ja otettiin laukkaa pitkän suoran verran. Ekat laukannostot olivat jatkuvan kaatumisen takia aivan kamalia. Vähäisen laukkailun takia minä istuin ekat nostot vähän ilmavasti ja vielä kaiken lisäksi poni könkkäsi menemään ja etsi vain hyvää tekosyytä siirtyä käyntiin. Tehtiin kuitenkin pääty-ympyrää Pomon kanssa, nostin takaisin kun se pääsi pudottamaan alas ja koitettiin vain kevyesti hoitaa ne asettelut käynnissä.

Toiseen suuntaan kokeiltiin sitten laukkaa hieman paremmalla menestyksellä. Jokunen väärä laukka tuli, mutta ainakin tunsin ja korjasin ne itse. Ensin tuli tähänkin suuntaan vähän sellainen könkkä ja hidas laukka, jonka aikana tehtiin ympyrä (ja kääntyminen olikin taas superhankalaa). Mutta viimeinen laukka olikin sitten jo oikeasti varsin hyvä. Nosto taisi toimia jo hitusen paremmin ja nyt vihdoin viimein poni jaksoi aktivoitua myös laukassa. Liikkeessä oli selkeästi enemmän poweria kuin niissä aiemmissa "jos nyt koitan vähän laukata, niin onx se ok?", poni eteni reippaasti ja siirtyi käyntiin siististi. Huh hei, kyllä me näemmä jotenkin selvittiin.

Loppukäynnit vaan ja meille molemmille hiukan huilitaukoa. Marianne oli kyllä tyytyväinen, sanoi vain että poni varmaan oli vähän jäykkä ja että mun pitäisi vain saada se paremmin ratsastettua alusta asti. Eiköhän se ole niin (toim. huom. poni oli siis suunnilleen samanlainen myös seuraavalla tunnilla, joten eiköhän sillä tosiaan ollut heikompi päivä jostain johtuen).
Mutta joo, ei se nyt tosiaan mitenkään hyvin mennyt, mutta ongelma on nyt lähinnä siinä, etten vielä osaa ratsastaa Pomoa näinä huonoina päivinä. Sitten taas, eipä se mitään, kun nyt osaan sentään jo ratsastaa sitä hyvinä päivinä.

Alas selästä, poni seuraavalle ja lyhyen kuvailun jälkeen takaisin kotiin.
Ja oli muuten rankkaa. Hyi joku pyöräily.

Maastossa voi olla mukavaa

Lauantaina oli jälleen ratsastuspäivä. Tuuli ujelsi ja oli kylmä, joten talvi lie tosiaan tulossa.
Mulla oli Pompeli, tunnilla myös Evita, Nikkis ja Vinski, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille. Harjailin ukkelin reippaasti, varustin sen ja Marianne kävikin juuri ennen lähtöä ilmoittamassa että mentäisiin maastoon. Pitkästä aikaa tämän porukan kanssa (kyllä, tosiaan, mäkin olen tainnut lähinnä maastoilla toisten tuntien kanssa :D)

Kuvista kiitos Tiialle. Näistä näkee että oikeasti oltiin ulkona ;)

Maastoon lähdettiin kivassa jonossa, me mentiin Vinskin perässä, mikä olikin varsin mukava paikka. Nyt viime kertoina kun olen aina hillunut etummaisen hännässä kiinni, mutta Vinskillä oli niin pitkät koivet, että meillä oli varsin hyvä turvaväli ja saatiin aivan rauhassa käppäillä, ilman että tarvitsi pelätä potkuja.
Käveltiin teitä pitkin, käytiin metsäilemässä, otettiin pieni ravipätkä metsäpolulla ja kiipeiltiin ties millaisia polkuja ylös ja alas. Pomo oli aivan loistava maastokumppani ja vihdoinkin voi sanoa että oikeastaan missään vaiheessa mua ei jännittänyt. Poni oli rennon letkeä, hallittavissa koko ajan ja täysin kuulolla. Meillä oli siis todella mukavaa ja ennen kaikkea rentoa meininkiä.

Reissu oli hyvinkin onnistunut, tunnelma mukava ja kaikki meni kivasti. Ja mikä parasta - siellä metsässä oli lämmin. Kun palautettiin hevoset kentälle, oltiin kaikki umpijäässä alta kahden minuutin. Kävinkin vain reippaasti kuvaamassa, jonka jälkeen lähtö kotiin koitti hyvinkin nopeasti.

Jos vaikka alkaisi jo toimia

Tänään oli jälleen ratsastus, ja mulla oli ratsunani Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi, Elvis ja Nikkis, Pomokin jatkoi mun tunnin jälkeen.
Harjasin ponin puhtaaksi, Pomolla oli jälleen näitä omia (huonoja) mielipiteitään asian suhteen, mutta ihan nätisti saatiin poni kuntoon ja lopulta myös varusteisiin. Siitä lähdettiin kentälle ja hyppäsin selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja koska keskiviikosta jäi käteen vähän sellainen... no, heikko ratsastuksen taso, päätin että tällä kertaa yritän kaikkeni ja poni menee hemmetin hienosti! Hetkisen Pomo sai kävellä ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta pienen lämmittelyn jälkeen paukuttelimme käynnin oikeasti reippaaksi. Eikä siihen riittänyt kaksi reipasta askelta, vaan käynnin piti peräti jatkua reippaana ihan koko ajan. Pompelilla oli suuria hankaluuksia, sillä mateleminen olisi ollut paljon mukavampaa, mutta hetken työskentelyn jälkeen jaksoi ponikin edetä ja kävellä siististi eteenpäin. Kun tämä oli hoidettu, otimme selvittelyn alle sen asetuksen, joka ei tainnut viimeksi Pomon kanssa oikein toimia. Nyt poni tuntui alusta alkaen paljon pehmeämmältä, ei sellaiselta jäykältä pökkelöltä, joten lähtökohdat asetteluun olivat paremmat. Vaadin parhaani mukaan, tikittelin sisäpohjetta läpi ja kyllähän poni osoitti osaavansa asettua. Vau!
Oikeastaan ainoa ongelma oli se, että välillä poni pääsi valahtamaan uralle, eikä sitten muka niin millään osannut tulla sieltä pois. Raipan pitäminen ulkokädessä auttoi, mutten koko tuntina oikein keksinyt miksi poni valahti aina samoissa kohdissa ulospäin.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa tehtiin ravipuomeja. Toisella kokorataleikkaalla oli useampi puomi ja toisella halkaisijalla yksi puomi. Tehtiin pääty-ympyröitä ja yliteltiin puomeja kahdeksikkokuviolla. Tärkeimpänä pidin jälleen sitä, että saisin ponin kunnolliseen raviin ja liikkeelle. Raviin siirtymä oli (jälleen...) huono, poni vain kaatui sisälle ja jännittyi, ennen kuin lähti raviin ja toimi taas aivan ongelmitta. Eikä kevyt ravissa tosiaan mitään vikaa, pientä uralle valumista vain välillä. Sekin saatiin kyllä estettyä, jos olin kyllin nopea.
Ratsastin Pomoa reippaasti eteen, pitkillä sivuilla pyysin vähän isompaa ravia ja myötäsin ohjaa. Pyöriteltiin ympyröitä, taivuteltiin sisälle ja vaadittiin takajalkoja liikkeelle. Kun alettiin ylittää puomeja, suoritti Pompeli nekin todella kivasti, mitä nyt kerran meinattiin mennä nurin kun poni jäi kyyläilemään toisia hieman liiaksi.

Sain raviin todella hyvää liikettä, poni tuntui kivalta, välillä se oli jopa ihan pehmeän ja melkein pyöreän tuntuinen. Suurimman osan ajasta kuitenkin pää jäkitti vähän jäykkänä, mutta nyt yritin sentään parhaani, jotta saisin ponin edes hieman rentoutumaan ja pyöristymään.

Pomohan alkoi oikeasti jopa väsyä. Sain todella pyytää, jotta poni jaksoi ravata aktiivisesti eteenpäin. Käveltiinkin hetki noiden puomien yli, jonka jälkeen jatkettiin uraa pitkin harjoitusravissa. Alkuun menin jalustimet jalassa, sitten Marianne totesi että halutessaan ne voi heivata kaulallekin, jonka tietenkin tein. Onhan se nyt niin kivaa mennä ilman jalustimia.
Harjoitusravissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Pyysin hyvää ravia alle, pyörittelin ympyröitä ja poni tuntui todella kivalta. Varsinkin ilman jalustimia minä istuin mukana todella rennosti ja hyvin, poni eteni reippaasti ja takajalkoja käyttäen ja tuntui jopa etäisen pyöreältä. Mikä on kyllä todella paljon, enhän minä osaa Pomolla edes ratsastaa.

Poni toimi kivasti, fiilis oli hyvä ja kaikki sujui. Lopuksi heitin jalustimet alas ja kevenneltiin loppuravit. Ja tähän olen varmaan kaikkein tyytyväisin! Tiedättekö, kun vihdoin ja viimein mä itse sain Pompelin venymään eteen ja ehkä alaskin! Aina ennen poni on vain venynyt itse, jos on jaksanut, mutta nyt mä sain sen tehtyä itse. Poni oli sen verran väsynyt ratsastuksesta ja mulla tuntui olevan hyvä tatsi poniin, joten oli helppo päästää ohjaa pidemmäksi. Kun Pompeli vähän nousi ylös sieltä rennosta muodosta, sain mä ympyröiden avulla sen asettumaan ja rentoutumaan takaisin alemmas. Vähän sellaisia pieniä vauva-askeleita kohti eteen-alasmuotoa, mutta se että sain ponin jo noinkin rennoksi ja eteen aivan itse, ensimmäistä kertaa, tuntui suunnattomalta voitolta. Voi hitsi miten hienosti meni!

Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Poni olikin vähän hionnut pörröturkkinsa (ja ehkä reippaan ravinsa) ansiosta ja pääsi onneksi maastolenkille rentoutumaan.

Olin kyllä todella tyytyväinen tänään. Tämä tuntuu jotenkin niin suurelta, että Pomon kanssa alkaa pikkuhiljaa tulla tällaisia onnistumisia. Se hurjan vaikea poni jonka kanssa ei vaan millään natsannut, onnistui vain tähtien asennosta riippuen. Nyt se meni näin hyvin! Todella hienoa!

Hallinta on istunnassa

Eilen olin sitten ratsastamassa, kun viime viikko jäi Puolan matkan takia välistä. Mulla oli Elvis, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Simo, Pomo ja Nikkis, Elvis vain mun kanssani.
Hain keltaisen tarhasta, harjailin sen kauniiksi ja sitten lähdettiin kentälle.

Satulaan ja alkukäyntejä taapertamaan. Jotenkin tänään mulla jäi tuo ratsastus vähän puoliteholle, olisin voinut pyytää ja vaatia kyllä enemmänkin. Alkukäynneistä lähtien kaikki oli sellaista ihan ookoota. Elvis käveli mukavasti eteenpäin, oli ihan rennon rauhallinen, mitä nyt hiukan kyttäili pimeyttä ja pelottavia kulmia. Se kääntyi nätisti ja asettuikin, mutta tuntui kyllä ohjan päähän vähän liian kovalta ja jäykältä. Lähdettiin käynnissä kokeilemaan sulkutaivutuksen tapaista ja väistöjä. Piti tehdä voltti toisessa päädyssä, voltilta jatkaa sulussa kohti uraa ja uralta väistättää taas keskemmälle kohti toisen päädyn keskikohtaa.
Ja joo, oli superhankalaa. Ihan käsittämättömän vaikeaa, jotenkin nyt ei kyllä sujunut lainkaan. Sulkutaivutukset eivät onnistuneet oikein mitenkään, se nyt johtui vain siitä etten yhtään tajunnut mitä mun pitäisi tehdä. Väistöissä taas poni vain kaatui, eikä millään pysynyt suorassa. Kauhea vääntämisellä sain jonkun kaksi askelta suoraa ja melkein onnistunutta väistöä, mutta sekin oli sellaisen työn ja tuskan takana, että lievästi hävetti. En kyllä tiedä, miksei nyt tuntunut sujuvan alkuunkaan, ei tuo nyt yleensä ole Pulliksen kanssa ihan noin hankalaa, vaikka mä huono väistöissä olenkin.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin hetki hölkkäillen. Poni oli varsin kiva, tässä vaiheessa pyysin asetusta hieman enemmän läpi, poni sai ravailla iloisesti eteenpäin. Hieman se meinasi jännittyä porttipäässä, mutta muuten suoritti kiltisti ja toimivasti, mitä nyt niska oli kuulemma aivan liian jäykkä ja suora. Olisi pitänyt saada se pyöreämmäksi, mutta jotenkin ei tänään oikein lähtenyt sekään. Ei oikein mikään onnistunut, paitsi humpsuttelu sinne ja tänne. No, ainakin Elvis oli kiva ja suloinen!

Käveltiin hetki ja jatkettiin harjoitusravissa. Tarkoituksena oli väistättää molemmilla pitkillä sivuille ensin sisälle, sitten takaisin uralle. Mutta tässä tuli sellainen ongelma, kun Marianne halusi mun päästävän kymmenen senttiä ohjaa pidemmäksi jotta saisin Elviksen rentoutumaan ja niskan oikeinpäin. Mä taas en todellakaan pystynyt istumaan siellä niin, että olisin saanut Elviksen tekemään mitään muuta, kuin hiihtelemään reipasta ravia eteenpäin. Pidemmällä ohjalla tästä väistättelystä ei siis tullut yhtään mitään, me vain hiihdeltiin ja minä vain kippasin etukönöön lösöilemään. Lyhyemmällä ohjalla ne väistöt eivät olleet paljon parempia, heh. Jotenkin ei nyt vaan lähtenyt, muutamia askelia sinne päin, mutta ei mitenkään hyvin.
Väistöjen välissä nostettiin muutamat laukat pääty-ympyrälle. Nämä menivät hyvin molempiin suuntiin, keveitä nostoja ja reipasta laukkaa kunnes itse hidastin. Ei ongelmaa.

Myöhemmin sitten moukaroin hiukan pohjetta läpi, jotta sain edes muutaman väistöaskeleen onnistumaan. Oli kyllä harvinaisen hankalaa taas vaihteeksi, jotenkin nyt unohdin kuinka saisin pidettyä ponin suorana ja kuinka saisin sen samalla myös väistämään suuntaan x.

Lopuksi kevenneltiin vielä loppuravit. Tässäkin alussa Marianne oli silleen että joo, ohjat pitkiksi, poni rennoksi, äläkä kääntele. Minä taas heiluin siellä kyydissä täysin paniikissa, kun jotenkin tuntui etten voi tehdä siellä yhtään mitään, niin kuin yhtään mitään.
Kun Marianne lopetti katsomisen, jatkoin sillä tyylillä, jolla olen joskus hamaassa menneisyydessä saanut Elvistä rentoutumaan loppuraveihin. Ohja sen verran käteen, että suupielet tuntuvat. Poni ympyrälle. Kunnon kutittelua sisäpohkeella ja sisäohja houkuttelee asetukseen. Kun Pulla taipui hyvin ja pyöreästi sisälle -> myötäys molemmin ohjin, rauhassa ravia eteenpäin. Näillä avuin päästiin rauhalliseen raviin, mä sain sen rauhan itseeni ja pystyin päästämään ponia pidemmälle ohjalle. Se venyi kivasti ainakin hieman eteenpäin ja tuntui huomattavan paljon rennommalta kuin hetki sitten. Siirryttiin siitä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne tosiaan sanoi, että täytyisi tässä alkaa keskittyä enemmän tapaan jolla hevonen liikkuu ja sitä varten munkin pitäisi saada lisää palikoita tuohon istunnan käyttöön. En meinaan ihan vaan pystynyt tuota tekemään, en niin millään.
Muutenkin tänään oli kyllä kokonaisuus aika... ei nyt huono, muttei hyväkään. Ei oikein hommat pelanneet tänään.

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Pieni Elvis oli niin suloinen ja kiva, hän jäi iloisesti syömään sinne, kun me lähdettiin kotiin.
Lauantaina uusiksi, toivottavasti tulee parempi päivä taas eteen :)

Astetta sujuvampaa

Tänään taas Pomolla, tunnilla myös Vinski, Evita ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.
Poni tuli taas harjattua enemmän ja vähemmän yhteisymmärryksessä ja varusteiden laiton jälkeen kentälle.

Siitä vain selkään ja liikkeelle. Kenttä oli hieman märkä ja poni senkin takia hieman hidas, joten alkukäynneissä keskityttiin todella vahvasti liikkumiseen. Pyysin kunnolla ja useampaan otteeseen, jolloin sain Pompelin ihan mukavaan ja aktiiviseen käyntiin. Välillä poni hidastui hiukan, mutta lähti liikkeelle kun uudelleen pyysin. Toinen keskittymisen aihe oli se asetus, joka viime kerralla jäi aivan vajaaksi ja epäonnistuneeksi. Nyt tein alusta asti mahdollisimman hyvää työtä sen suhteen, potkin sisäpohjetta läpi ja koitin vain pitkäpiimaisesti pyytää ja pyytää. Pomo olikin paljon parempi kuin viimeksi, eikä vain purrut vastaan. Olisi se edelleen saanut asettua rehellisemmin, herkemmin, ei niin kaulaa kääntäen ja väännön jälkeen. Mutta perhana - ainakin sain sen nokan sisälle käännöksissä, toisin kuin viimeksi!

Keskityin pitämään kädet koukussa ja mieluusti pitämään ne tarpeeksi matalina, kun viimeksi taisin taas ratsastaa kädet katossa, kuten useimmiten näiden ponien kanssa. Käynti menikin kokonaisuudessaan oikein hyvin, poni toimi ja liikkui kivasti.

Lähdettiin kevyt raviin. Jokin siinä ekassa ravisiirtymässä muuten mättää, oikeastaan aina Pompelin kanssa tulee sellainen hetkellinen "ei, en taatusti lähde suorana raviin, vaan vedän niskan jäykäksi ja kaadun suuntaan x". Sitten parin pohkeen ja muistutuksen jälkeen poni lähtee raviin ja onkin yllättäen taas miljoona kertaa tyytyväisempi kuin siirtymän aikaan. En sitten tiedä valmistaudunko jotenkin liiallisesti siihen raviin siirtymiseen, ei Pomo tuota silloin tee kun tehdään perättäisiä käynti-ravisiirtymiä, ainoastaan silloin kun pidemmän käynnin jälkeen haluan sen siirtyvän raviin.

Kevyt ravi meni varsin mukavasti. Jouduin taas alkuun pyytämään ravia ja takajalkoja liikkeelle jatkuvasti, mutta kun lopulta pohje meni läpi, alkoi Pomostakin kuoriutua vallan reipasta ravia. Tuntui että se lähti lähes ajatuksenvoimalla reippaampaan raviin volttien jälkeen ja oikeasti kulki eteenpäin pelkän matelemisen sijaan. (Mutta kuulemma se voisi olla vielä inan reippaampi ja takajalat hieman paremmin alla. Se on sellainen pikkulisäys kaikkeen tekemiseen ja sen jälkeen kuulemma mentäisiin Pomon kanssa tosi hyvin.)
Koitin saada ponin edes hiukan rentoutumaan niskastaan, jottei se juoksisi pää ylhäällä ja jännittyneenä. Sain ainakin kyynerpäitä kulmaan ja ehkä Pomokin suvaitsi hiukan rentoutua, mutta on se edelleen todella hankalaa, eikä asetuksen läpimenemättömyys ihan auttanut.  Kyllä se näin ravissakin antoi hiukan myöden ja vähän käänsi nokkaa sisälle käännöksissä, mutta edelleenkään se ei ollut rento ja vastaanottavainen, enemmänkin teki kun oli pakko. No, viime kertaa parempi silti, mutta..

Siirryttiin käyntiin, käveltiin muutamaan kertaan kahdeksikkoa, jolla oli tarkoituksena keskittyä suoruuteen ja asettamiseen kulmissa. Tämä sujui hienosti, Pompels käveli ja teki juuri niin vinoja teitä kuin ratsastaja päätti ratsastaa.

Seuraavaksi jatkettiin kahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kävi joku täydellinen yhteyskatkos, ensin Pomo ei lähtenyt raviin, vaan tehtiin muutama erikoinen "kaadun vasemmalle, oikealle, vasemmalle ja taas oikealle". Kun lopulta suoristuttiin ja päästiin raviin, oli homma edelleen vähän vajaata. Pomo tipahteli uralle, ei suostunut tulemaan ylös sieltä ja kääntäminenkin oli hitusen hankalaa. Ravi oli hidasta ja kaikki takkuili. Hetki hakattiin päätä seinään, vaihdettiin raippa huonommalle puolelle ja johan rupesi sujumaan. Pomo lähti kääntymään paremmin, pysyi suorempana ja käyttäytyi fiksummin. Pyysin raviakin eteen ja kaikki oli ihan jees. Ei se silti hyvä ollut, vähän sellaista pullan vaivaamista ja koko ajan pelkäsin että koskahan poni ei enää toimikaan. Onnistuttiin kuitenkin vääntämään kasikkoa, kunnes jatkettiin harjoitusravia vielä hetki uraa pitkin.
Se oli helpompaa, löydettiin yhteistä säveltä, poni kääntyi ja ravasi ehkä asteen aktiivisemminkin. Rentoutuikin mokoma, kun lähdettiin keventelemään, se jopa oikeasti venytti ja pysyi pidempää pätkää edessä ja alhaalla kuin yleensä.

Siitä käyntiin ja käveltiin.
Poni oli siis selvästi parempi kuin viimeksi, mutta hienosäätö kyllä takkuaa ihan selvästi. Mä osaan jo ratsastaa sitä tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin, sillä nykyään poni kuitenkin toimii ja kulkee mukavasti, mutta! Se hienosäätö, se että tietäisin mikä toimii jos asetus ei mene läpi tai että saisin sen oikeasti rentoutumaan. Sitä en osaa Pompelin kanssa oikeastaan yhtään tehdä ja mennään kuin sokea rampaa ohjaten. No, ehkä se tästä, kun vaan tarpeeksi kauan yritetään ja erehdytään. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Kuten Marianne sanoi, sen pitäisi olla vähän parempi. Mutta millä se vähä saadaan? Sitä en ihan vielä tiedä :)

Keskelle, Pomo jatkoi töitä. Itse kuvailin hetken, jonka jälkeen hilpaisin kotia kohti.
Ensi viikolla en sitten tallille menekään. Saa nähdä meneekö ihan kahden viikon päähän seuraava ratsastus, vai yritänkö ensi viikon jälkeen mennä jonain ylimääräisenä päivänä. We see.

Jäykkäniska

On näemmä ollut kiirettä ja väsymystä, kun olen tämän täysin unohtanut jo muutamana päivänä!

Lauantaina olin kuitenkin tuttuun tapaan ratsastamassa, tällä kertaa Pomon kanssa, tunnilla myös Elvis, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Harjailin ponin nopeasti ja heitin sen varusteisiin, jonka jälkeen kentälle ja selkään.

Oli muuten hyvä ilma, kenttäkin oli niin kuiva että se jopa pölysi. Näin syyskuussa!
Aloitettiin alkukäynneillä. Puskin ponin reippaaseen askellukseen ja tein sen kanssa voltteja, jotka osoittautuivat oikeaan suuntaan todella hankaliksi. Ei muita ongelmia, poni kääntyi kyllä, mutta se asettaminen oli täysin mahdotonta. Poni vain puri kiinni kuolaimeen, eikä suostunut edes harkitsemaan periksi antamista. Kokeilin kaikkea mitä osasin, mutta poni ei vain antanut periksi tai rentoutunut, punki vain vastaan kuin betonimuuri. Annoimme siis olla ja tyydyimme todella huonoon suoritukseen, mutta enpä yksinkertaisesti pystynyt parempaan.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, lämmiteltiin ponit tehtävää varten. Tässä nyt ei suurempia ongelmia ollut, sain ponin ihan kivaan raviin, käännyttiin hyvin, toteltiin kaikkea. Jäykkyys nyt jäyti edelleen, eikä poni taipunut yhtään haluamaani suuntaan. Muuten kuitenkin homma sujui ja Pomo tuntui mukavalta. (Jos nyt voi sanoa että se umpijäykkänä tuntuu mukavalta.)

Siitä sitten käveltiin ja aloitettiin tehtävä. Tehtiin etuosakäännöksiä vähän kuin suoraan käynnistä ja käännöksen jälkeen nostettiin laukka. Hyvin menevä ja mukava tehtävä, enkä oikeastaan ehtinyt edes miettiä kuinka onnistun moisessa. Tai siis kun mullahan olisi pitänyt olla ongelmia ponin pysäyttämisen kanssa, mutta nyt tähdet olivat kohdillaan eikä pysäyttämisessä tai hidastamisessa ollut mitään ongelmaa!

Tehtiin ensin muutama käännös vain pysähdyksestä ja kokeiltiin nappulat kuntoon. Poni pysähtyi hyvin, asettui sen verran että päästiin lykkimään pyllyä sivulle ja kääntyi ihan todella hyvin. Omassa ratsastuksessani suurin vika oli liiallinen käden lukittaminen ja vetäminen, kun en oikein muistanut rentoutua silloin kun poni lähti kääntymään. Työstin asiaa kuitenkin koko ajan ja sen ansiosta saatiin paljon sulavampia ja rennompia käännöksiä.
Etuosakäännökset sujuivat myös käynnistä todella hyvin. Sain ponin hidastamaan ja pyöräyttämään pyllynsä molempiin suuntiin ja käytännössä ongelmitta. Jossain vaiheessa aloinkin miettiä miten tämä voi edes mennä näin hyvin - siis Pomon kanssa, jota en osaa edes hidastaa!?

Laukannostot suoraan käännöksen jälkeen olivat todella hyviä vasemmalle, todella huonoja oikealle. Oikea laukka oli aivan könkköä, puolet ajasta luulin että laukkasimme väärää laukkaa (ilmeisesti emme kuitenkaan ihan aina tehneet niin), laukka ei pyörinyt ja meno tuntui lähinnä tervassa rämpimiseltä. Poni pudotti laukan hyvin herkästi alas ja kääntyminenkin oli superhankalaa. Laukat nousivat kehnosti ja koko homma oli vähän puoliteholla väännettyä.

Vasen kierros sen sijaan oli aivan loistava. Nostot olivat parhaimmillaan keskivaiheilla tehtävää, jolloin poni tuntui aivan ajatuksen voimalla siirtyvän laukkaan. Niin pehmeää ja upeaa se oli, olin suunnattoman tyytyväinen. Viimeiset nostot hidastuivat sitten jo liikaa ja tuli jotain väärääkin laukkaa, mutta parempia silti kuin toiseen kierrokseen.
Vasen laukka oli noin tuhat valovuotta oikeaa edellä, se pyöri ongelmitta, poni eteni ja tuntui hyvältä. Hirveän pitkiä matkoja ei yleensä laukattu, enemmän keskityin nostoihin, mutta muutamat ympyrätkin päädyin pyöräyttämään, jotta saataisiin hiukan liikettä poniin. Siirtymät raviin olivat hyviä ja minä istuin niissä jopa paikoillani kuin oikein yritin. Olin kyllä niin tyytyväinen tähän vasempaan laukkaan, se oli varsin loistavaa.

Ravailtiin vielä kevyesti loppuun. Marianne käski pyytää ponia oikein reippaaksi ja eteen, joka onnistuikin pienen muistuttelun jälkeen. Poni ravasi reippaasti, venytti välillä hieman rennommaksi ja pärski tyytyväisenä.
Käynnissä taivuteltiin vielä kunnolla kaulaa sisälle s-kirjaimilla. Tässä se jäykkyys oikein eskaloitui, vasemmalle sain Pomon taipumaan, mutta oikealle en niin millään. Poni vain jäykisti niskan ja kulki pää ylhäällä, mikä ei nyt ihan ollut tarkoituksena. Marianne tuli sitten auttamaan, jolloin saatiin Pomo hiukan rentoutumaan, mutta senkin jälkeen jouduin näkemään hirveästi vaivaa, ennen kuin lopulta sain oikeaa taivutusta myös oikealle. Sen jälkeen ponille ohjaa ja loppukäynnit.

Keskelle, alas selästä ja kävin harjaamassa ponin pois. Heitin pikku-Pomon tarhaansa, katsoin itse hetken tuntia ja sitten takaisin kotia päin.

Iloinen poni ja ponityttö

Tänään oli ratsastuspäivä ja suureksi ilokseni sain tällä kertaa alleni Nikkis-ponin, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Elvis, Nikkis jatkoi toiselle tunnille.
Hain pienen pyörylän tarhasta, suorastaan hölkättiin talliin ja pistettiin pikkuponi kuntoon. Sen jälkeen lähdettiin kentälle - ihan yhtä reippain askelin ja kiipesin kyytiin.

Kuvista kiitos Hennalle ja Tiialle!

Ratsastaja selässään ei ponilla ollutkaan enää niin kamala kiire, vaan jouduin peräti raipalla muistuttamaan useamman kerran, että tarkoituksena olisi kävellä reippaasti eteenpäin, eikä vain hyytyä niille sijoilleen ja oikoa kulmia. Nikkis tajusi jutun jujun jo noin kymmenen muistutuksen jälkeen ja vaivautui oikeasti kävelemään eteenpäin, sen pelkän möngerryksen sijaan. Kuinka fiksu poni!
Käynnissä pyöriteltiin voltteja, koitin saada tappikaulaa hiukan antamaan periksi ja asettumaan. Hankalaa oli, Nikkis kun oli mielestään rautakanki töppöjalkojen päällä. Rouva antoi kyllä lopulta vähän periksi ja asettui vallan kauniisti. Tehtiin myös muutamia askeleita väistöä, joka sujui varsinkin toiseen suuntaan todella mallikkaasti. Toisessa suunnassa kaaduttiin hiukan epätoivoisemmin, muttei sekään mitään huonoa kyllä ollut.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin. Meillä oli joitain yksittäisiä ja kaksittaisia puomeja joita yliteltiin ravissa ja muuten lähinnä hain Nikkikseen vauhtia ja taipumista. Molemmat olivat hivenen hankalia, vauhti sammui kaarteisiin aika pahasti, sillä ovathan asettuminen ja eteenliikkuminen täysin mahdottomia suorittaa samaan aikaan. Tehtiin tässä ravissakin muutamat väistätykset, jotka Nikkis hoisi oikein hyvin. Vähän kaatumista siihen hankalampaan suuntaan, mutta muuten. Tosi jees ja olin tyytyväinen.
Vauhtia ponista kuitenkin irtosi varsin hyvin, saatiin reipasta ravia ja pitkillä sivuilla pyysin ponia vielä asteen reippaammaksi. Hienosti pikkuinen suoritti ja jaksoi, vaan kyllä loppua kohden alkoi iskeä taas se vallaton väsymys. Puomien ylittämisestä tuli kauhean raskasta, eikä ihan jaksettu enää liikkua eteenpäin. Muuten poni oli kuitenkin erittäin toimiva, kääntyi ja kuunteli varsin nätisti. Miinus muutamat kulmien oikomiset ynnä muut pienet. Tyhmähän poni olisi jollei edes hiukan kokeilisi rajojaan!

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, tehtiin voltteja toisella pitkällä sivulla ja toinen sivu painateltiin laukkaa. Tässä vaiheessa Nikkis totesi, että hän on tehnyt töitä jo aivan liikaakin, joten enää ei liikkuminen onnistu niin mitenkään. Pari kertaa kun koitettiin ylittää ravipuomit, töksähti poni niille sijoilleen puomien eteen ja ylitti ne maksimissaan hitaassa käynnissä, jalkojaan hitaasti nostellen. Ravi oli myös superhidasta ja kääntymiset todella hankalia, kuinkas nyt pieni poni voisi edes harkita tekevänsä enää mitään kun kaikki on niin rankkaa ;)
Ihan hyvin saatiin silti tehtyä voltteja ja puomeja lukuunottamatta ponikin pysyi ravissa. Ennen laukannostokohtaa poni vielä seilasi sisälle, vaikeuttaen nostoa huomattavasti, mutta onneksi sain välillä paukutettua sisäpohkeen läpi ja ponin uralle, jotta saataisiin laukattua pidempää pätkää kerrallaan.

Laukat kuitenkin menivät ihan hyvin, ponin väsymyksestä huolimatta. Nostot olivat asteen hitaita, mutta kuitenkin siistejä ja istuntapainotteisia. Poni eteni kivasti, jatkoi laukkaa niin kauan kuin pyysin, itse sain istuttua alas ja ponikin eteni. Oikein hieno Nikkis!
Käveltiin hetki ennen toisen suunnan laukkoja ja tässä välissä päätin nykäistä jalustimetkin kaulalle. Ajattelin että viipotetaan vain ja pidetään hauskaa (ja kyllä, ilman jalustimia meno on hauskaa).

Toiseen suuntaan mentiin vain harjoitusravia, ylitettiin yksittäisiä puomeja ja laukattiin toinen pitkä sivu. Pieni käyntipaussi teki tehtävänsä ja Nikkis olikin yllättäen täynnä virtaa. Kun siirryttiin raviin, lähti poni heti hönkäämään aivan täysillä eteen, se suorastaan liiteli puomien yli. Laukka nousi ajoittain jopa räjähtävästi ja laukassa oli todellakin sitä tahtia eteen. Hauskinta tosin oli se, että muuten poni oli kyllä kuin rasvattu salama, mutta auta armias kun tehtiin voltteja, niin yllättäen ei rouva jaksanutkaan liikkua enää yhtään mihinkään ja jalkojen liikuttelu oli raskaampaa kuin juoksuhiekassa. Suoran jälleen avautuessa pisti poni tuulemaan ja ravasi kuin tuulispää eteenpäin!

Ravi meni vallan hyvin, erittäin reippaasti, mutta muuten siististi. Laukat nousivat erittäin helposti ja tosiaan, poni pisti ihan kunnolla menemään. Ei ainakaan jääty toisia hitaammaksi, kun turbomummo paineli eteenpäin. Itse sain istuttua siellä varsin hyvin, enkä pudonnut kyydistä, joten olen tyytyväinen. Pariin kertaan oli tosin se muksahtaminenkin jokseenkin lähellä, kun Nikkis päättikin esitellä estekykyjään tuon yksittäisen puomin päällä ja pariin kertaan ihan oikeasti loikkasi sen yli. Itse kun en moista taituruutta odottanut, joten heiluin kyydissä kuin merisairas, ponin vain paahtaessa eteenpäin.

Pari kertaa laukka tipahti kesken, muutamat ympyrätkin tehtiin ja kaikki sujui hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Kyydissä lähinnä nauratti kun poni oli niin iloinen ja energinen, eikä tuntunut saavan tarpeekseen. Lopulta lopetettiin superhyvään onnistumiseen, jossa saatiin hienoa laukkaa, hyvä ympyrä ilman raville tiputtamista ja kaksi nättiä puomin ylitystä. Poni sai kävellä hetken, ennen loppuraveja.

Loppuravit poni sai ravata pitkällä ohjalla ja Nikkis oli tosi kiva ja rentokin. Puksuteltiin hetki, sitten käyntiin ja käveltiin, kunnes jämähdettiin keskelle ja keltainen sai jäädä seuraavan ratsastajan kanssa töihin.

Hih, Nikkis on sitten kiva poni! Keltaiset ponit ovat niin mahtavia. Meillä oli todella hauskaa ja poni suoritti varsin kivasti. Kyllä se ihan asiantunteva ratsuhevonen on!

Poni jäi tosiaan töihin, joten itse lähinnä kuvasin hetken ja lähdettiin sitten kotia kohti.