Sileää työskentelyä

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Nipsu, Elvis vain mun kanssani. Oli kiva päästä taas pikkuponin kyytiin, kyllä kerta isompaa tätiä riitti vallan mainiosti.

Siirryttiin kentälle, nousin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pari ekaa kierrosta Elvis oli varsin järkyttynyt siitä porttipäästä, mutta sitten hän rauhoittui ja kulki varsin rentona ja pahemmin kyttäilemättä. Asettuminen oli tänään jotenkin kauhean vaikeaa ja sai oikein vääntää ja pyytää että poni jaksoi antaa edes hiukan periksi. Käyntiin kuitenkin sain ihan reipasta liikettä, kun vain muistin ja uskalsin tarpeeksi pyytää.

Siirryttiin kevyt raviin, kevenneltiin ensin ihan rennosti ja sen jälkeen alettiin tehdä voltin kautta väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Hiukan minä vaadin kannustusta ennen kuin uskalsin pyytää ponia ravaamaan kunnolla, mutta kyllä se sen jälkeen liikkua ja meni kovin mukavaa ja iloista ravia eteenpäin. Voltit onnistuivat nyt jo astetta paremmin, poni taipui nätimmin, mutta puski aina hiukan liikaa sisälle kuitenkin. Homma sujui ihan tasaisen hyvin ja pätkittäin poni tuntui mukavan pehmeältä ja rennolta.
Väistöjä kun alettiin tehdä, alkoi Elvis olla taas astetta löysempi ja sitä oli aika hankala ratsastaa eteenpäin pienellä valmisteluvoltilla. Väistöissä meillä oli kuulemma mukavaa suoruutta kun valmistelin väistöä, mutta poni teki väistöjä säästöliekillä. Yritin pyytää sitä tekemään hommia reippaammin ja aktiivisemmin, mikä paransikin tulosta tosi paljon. Sanoisin kuitenkin että oltaisiin voitu tehdä jyrkempiäkin väistöjä, mutta se on kovasti hankalaa kun poni ei jaksanut ja minä en osannut vaatia.

Tänään tuntui että väistöt sujuivat oikein mukavasti molempiin suuntiin. Astetta huonommin vasemmalle, sillä ne ulkoavut eivät vaan osaa tukea ihan yhtä hyvin kuin oikeat avut.

Käveltiin sitten hiukan, sillä laukat otettiin vuoronperään. Me saatiin laukata Pomon kanssa samaan aikaan ja aloitettiin laukat oikeaan kierrokseen. Laukka nousi superhyvin ja Elvis aloitti saman tien todella hyvällä laukalla! Tuntui että poni oikeasti eteni ja laukkasi isoa ja hienosti pyörivää laukkaa. Ei tarvinnut oikeastaan yhtään ratsastaa eteen, vaan sain vain istua kyydissä, keskittyä suoruuteen ja jalustimiin. Sainkin pitkien laukkapätkien aikana oman istunnan aika kivaan kuosiin ihan kokonaisuudessaan, joten olin tosi tyytyväinen.
Otettiin tähän oikeaan kierrokseen ihan vain pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen oli pakko hidastaa, sillä me otettiin Pomo jo kiinni. Elvis oli innokas ja kiihdytti hiukan aina pitkille sivuille, joten oltiin nopeampia, heh.

Vaihdettiin suunta ja vasempaan kierrokseen otettiinkin ihan kunnolla laukkaa. Jälleen Elvis aloitti suunnattoman vahvasti, se teki isoa hyvää laukkaa, oli eteenpäin pyrkivä, eikä edes ajatellut hidastamista. Parin kolmen kierroksen jälkeen jouduin aloittamaan eteenpäin ratsastuksen kaarteissa, sillä poni alkoi hyytyä ja tuntui siltä että se lopettaa kyllä tilaisuuden tullen. Elvis oli kuitenkin todella kuuliainen ja innokas, joten laukka pysyi yllä ja saatiin nautiskella tuulen vireestä aivan kaikessa rauhassa.
Kun oltiin aikamme siinä posotettu, alkoi poni viimein ihan oikeasti hiukan väsähtämään ja alkoi tuntua siltä että vauhti kyllä katkeaa jos en joka hetki ratsasta ja varmistele. Ponia sai ihan raipallakin koskettaa ennen kuin sain siltä kunnolla vastetta ja liikettä lisää. Ja aina kun kosketin raipalla, keräsi poni takajalat alle ja oikein ponnisti kunnolla eteen. Laukka tuntui ihan superhyvältä ja se vain sujui ja oli mielettömän kivaa.

Lopulta siirryttiin käyntiin, poni sai huilata hetken ennen loppuraveja. Keventelyt sujuivat superhienosti, poni oli rento ja iloinen, ravasi isosti eteen ihan omatoimisesti ja meillä oli kivaa. Lopuksi käveltiin ja sen jälkeen poni pääsi tallin kautta tarhaan.

Ja todellakin, ensi viikolla on estekisat! Mullahan on ollut tässä tavoitteena ne hurjat C-merkin esteet, eli 60cm. Nyt kun kisakutsu tuli, niin kyllä alkoi jänskättää - onhan 60cm esteet ainakin metrin korkeita, enkä varmaan pysy kyydissä ja ponikin kaatuu ja kieltää kaikki esteet ja mitähän muuta. Juttelin siis Mariannen kanssa siitä että estekisoihin haluaisin ja Elviksellä voin mennä, mutta korkeudesta en tiedä. Tai siis, kuulostaahan se 40cm aika houkuttelevalta ja silleen. Marianne kuitenkin totesi heti että hei, sunhan pitää suorittaa C-merkki, joten ei muuta kuin 60cm, harjoitellaan lauantaina ja hyvin se menee.
En ole ihan varma olenko täysin samaa mieltä tästä, mutta antaa mennä kun alamäki on jo alkanut. Jos ensi viikon lauantai ei nyt ihan katastrofi ole, niin kai mä sitten hyppään ne hurjan isot esteet. Apuva! Toiveena toki olisi päästä radasta läpi ja saada se merkki, mutta olen täysin varautunut paniikkikohtaukseen, joka esteen ohittamiseen ja mun kyydistä lentämiseen.. Se jää nähtäväksi kuinka tämä homma menee. Jännittää vaan, mutta onneksi se on jo ensi viikolla.

Ja sentään poni on konkari ja aika fiksukin. Ei kai se meitä sinne ainakaan tapata ja jos vaan pysyn kyydissä, niin luulisin että se kuskaa mut parin esteen yli vaikka silmät ummessa!

Tuhdin leidin kanssa

Mulla oli tänään Evita, tunnilla myös Vinski, Artsi, Pomo ja Elvis, Evita vain mun kanssani. Tosiaan, Evita. Ei ihan ensimmäinen veikkaus päivän ratsuksi, eikä ehkä se ensimmäinen toive muutenkaan. Ajattelin siinä kuitenkin että en ole pitkään aikaan mennyt mammalla, joten ehkä se on ihan virkistävää vaihtelua ja ainakin nyt saa olla ihan rauhassa ja chillailla, sillä poni ei ainakaan järkyty mistään ja on hidas kuin mikä. Laitoin Evitan kuntoon ja lähdettiin kentälle.

Oli se outoa. Evita ei oikeastaan edes ollut niin leveä kuin muistin, mutta kyllä lonkat saivat venytystä ja satula tuntui samalta kuin ennenkin - kamalalta. Tuntui että remmit painoivat jalkoihin ja siellä istuminen oli yhtä tuskaa. Ei mun lempisatula todellakaan.
Evita taas oli hidas. Kuin etana. Niin hidas, että se tuntui jo epärealistiselta. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa edes eteen, ettei poni järkyty ja homma muutu yhdeksi tappeluksi. Sain sen silti ajoittain kävelemään hiukan reippaammin. Hiukan, oli se kyllä silti hidas. Käynnissä sentään reitti pysyi oikein hyvin ja muuten sujui aika nätisti. Suunnan vaihduttua myös poni kulki ehkä hiukan paremmin eteen, joten ihan hyvin se siinä meni.

Siirryttiin kevyt raviin, joka alkoi sillä, että Evita päätti jyrätä täysillä kavereiden luo. Kun sain itseni kerättyä, ohjaa käteen ja selkeämmät pohjeavut, niin alettiin pysyä suurin osa ajasta ihan reitilläkin. Välillä kaaduttiin hiukan sisään, mutta se oli korjattavissa raippamuistutuksella. Ravi oli taas alkuun hidasta kuin kuolema, mutta hetki kun hölkkäiltiin ja Evita lämpeni, niin kyllä se oikeasti lähti siitä jopa etenemään. Sen jälkeen se ravikaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kamalalta, vaan se oli jopa aika normaalia. Ja Evitakin alkoi kääntyä ja säilyä ympyrällä koko matkan ajan. Päästiin jopa puomien yli ja mentiin ihan hienosti.

Käveltiin hetki ja otettiin harjoitusravia ja laukkaa pääty-ympyröillä. Mä en edes yrittänyt pääty-ympyröitä, ajattelin että laukkaamisessa on jo hommaa ihan kylliksi. Olin myös aikalailla oikeassa. Siis Evita meni ihan ookoosti siinä ravia, mutta sen jälkeen kun ekan kerran laukattiin, niin se alkoi hiukan liikaa jyrätä alta ravissa ja se koitti kaahotella kavereiden perään ja vaikka mitä. Minä taas en saanut istuttua hetkeäkään, joten en oikein saanut ravia haltuun. Välillä istuin ja Evita rauhoittui ja tuli hyvää ravia, kunnes se taas lähti kaahailemaan toisten perään.
Laukannostot sitten taas olivat huomattavasti parempia. Kun vaan päästiin kentän päätyyn, niin laukka nousi aika hyvin sekä käynnistä että ravista. Ihan pari epäonnistunutta yritystä taisi tulla, mutta muuten laukka nousi kivasti. Vasen laukka oli selvästi heikompaa tänään. Poni nimittäin nosti sen vasemman laukan suorastaan räjähtäen ja meni jopa aika kovaa sitä laukkaa, mutta heti parin askeleen jälkeen se tiputti raville ja ravasi kaahotellen, joten en saanut pätkääkään istuttua. Sen jälkeen meni sitten aika kauan korjata istunnat ja poni reitille, se kun kaatui heti laukan loputtua sisälle. Ja joka laukka meni samaan tapaan. Vaikka yritin saada Evitan jatkamaan pidemmälle, se tiputti aina raville viimeistään pitkän sivun puolivälissä.

Oikea laukka oli kuitenkin tuhat kertaa parempaa. Laukka nousi normaalimmin, ilman sellaista väliräjähdystä ja poni muutenkin laukkasi koko pätkän rauhaisaa ja tasaista tahtia. Se ei edes yrittänyt lopettaa laukkaa kesken, joten pääsin itse siirtämään Evitan raviin ja ravissa se säilyi alusta asti tasaisessa temmossa, jolloin minäkin sain istuttua alhaalla. Koko setti oli selvästi tasaisempi ja parempi oikeaan kierrokseen.
Käveltiin vielä hetki, ravailtiin rauhalliset loppuravit uraa kiertäen ja lopulta käveltiin loppukäynnit.

Seuraavalle tunnille oli tulossa vain Simo, joten päästiin sitten maastoon mukaan jos vain haluttiin ja ehdittiin. Muutama joutui lähtemään, mutta me Evitan kanssa, Vinski ja Elvis lähdimme Simon seuraksi hiukan maastoilemaan. Tämä olikin todella kiva, koska olen aika pitkään toivonut että pääsisin Evitan kanssa maastoon. Evitahan nyt kuitenkin on tuollainen maastomopo ja mitä mainioin toveri aitojen ulkopuolella!

Mamma oli supermukava maastoilla. Se oli kovin reipas, iloinen, eikä ihmetellyt oikein mitään. Ja mikä hienointa - Evitahan ei edes yrittänyt syödä siellä kertaakaan. Ihan mahtavaa!
Päästiin ravailemaan hiukan ja Evita puksutti reipasta hölkkää korvat tötterössä siellä. Varmajalkaisesti hän asteli isoine lapioineen yli kivien juurakoiden ja kuljetti meitä turvallisesti ympäri maastoja.

Palattiin siitä talliin, poni kävi pesulla ja sen jälkeen se pääsi takaisin tarhaan. Vaikka en nyt ollut kovin innoissani tästä Evitalla ratsastelusta, niin päivä oli kuitenkin ihan kiva. Pitkästä aikaa tuli kokeiltua pikku-mamaa, päivä oli lämmin, maastossa oli mukavaa ja laukat menivät varsin hienosti. Kokonaisuus oli kovasti mukava, vaikka ei se Evita edelleenkään mikään lempiponi mulle ole.

Villit hyppelyt

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Simo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Mulla oli aika huono draivi tänään, päätä särki ja oli muutenkin heikompi olo. Päätin kuitenkin yrittää kuinka ponin selässä jaksaa ja tuumailin että otan rauhassa, jos oikein pahalta tuntuu. Sipsuteltiin kentälle ponin kanssa, sinne kauheaan tuuleen ja tuiskeeseen. Onneksi on kuitenkin ihan lämmin tuulesta huolimatta ja on näin mukavampi ratsastaa hellekeleihin verrattuna.

Ohjelmassa tänään oli hyppyjä, ihan vaan yksi pikkuinen ristikko toisella pitkällä sivulla ja sen perään laitettiin sitten vielä myöhemmin toinen pikkuristikko. Näiden esteiden välissä oli sitten yhdestä kahteen laukka-askelta, vähän hevosista ja laukoista riippuen. Alkuun kuitenkin käveltiin ja Elvis oli edelleen selvästi pirteämpi kuin lomaa ennen. Tuuli tuiversi ja ponia suorastaan jänskätti, se ei ollut kovin halukas kulkemaan kummassakaan päädyssä, vaan yritti lapa edellä ja silmät kauhusta pyörien karata turvallisimmille vesille. Kun siinä kuitenkin rauhassa mentiin, aseteltiin ja pikku hiljaa lisättiin vaatimustasoa, niin kyllä me lopulta saatiin suunnilleen koko kenttä käyttöön. Katkaistiin vain muutamat metrit molemmista päistä, jotta poni sai tuntea olonsa voittajaksi. Elvis siinä selvästi rentoutui eikä enää lopulta kyttäillyt niin kauheasti mitään, vähän se välillä säpsähteli kun puut heiluivat, mutta oli selvästi tasaisempi kuin ihan alkuun.

Kevenneltiin sitten verkkaravia ja ylitettiin ravipuomeja. Elvis oli oikein super, se sipsutteli nättiä ravia, ei enää ihan kauheasti jännittänyt ja tuntui vallan mukavalta. Mäkin tällä kertaa uskalsin pitää sen raipan mukana, enkä vetänyt jalustimia aivan liian lyhyiksi, joten ravailu sujui huomattavasti kivemmin kuin sillä viime estetunnillamme. Ravipuomit ylitettiin sujuvasti, ravi oli ihan kivan reipasta suurimman osan ajasta. Ainoa ongelma on edelleen se vasen ohja ja kääntyminen oikealle. Kyllä poni kääntyy, mutta ei yhtään niin sulavasti kuin pitäisi.

Lopuksi otettiin verkkalaukat parilla ympyrällä. Tämä meni tosi hienosti! Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen ja siis siinä laukassa tuli ihan mielettömän hyvät fiilikset. Tuntui että istuin aika hyvin, Elvis laukkasi ihan mukavasti, aktiivisesti ja hallinnassa. Se kääntyi hyvin, ehdin suunnitella mitä tehdään, mihin mennään. Koko laukka tuntui niin miellyttävältä, tuntui että oli aikaa tehdä asioita, homma oli hallinnassa, eikä vaan menty menemisen ilosta. Ei varmaan koskaan ole laukka tuntunut noin.. hyvältä. Ja sitä on vaikea selittää, mutta se vaan tuntui hallitulta, hyvältä, ei siltä että meitsi kiikkuu kyydissä, poni laukkaa ties miten ja homma on kaaottista.
Oikea kierros oli astetta heikompi. Elvis ei oikein meinannut nostaa laukkaa, ja kaikki nostot tuntuivat olevan tosi hitaita tähän oikeaan kierrokseen. Ekalla laukkapätkällä en myöskään saanut ponia kääntymään kunnolla, joten jouduttiin siirtymään raviin ja etsimään reitti uusiksi. Lopulta sain pyöräytettyä parikin ympyrää myös tähän vaikeampaan laukkaan. Ei täydellistä kääntymistä, mutta ainakin käännyttiin, joten olin tyytyväinen.

Lähdettiin sitten hyppäämään. Ensin tultiin se yksi ristikko, jossa oli kaikki johteet ja muut avustukset, joten olin aika toiveikas että tällä kertaa ponikin menee yli, eikä käy samoin kun viimeksi. Elvis ei kuitenkaan tällä kertaa ollut yhtään niin löysä ja laiska kuin viimeksi. Se nosti oikeinkin reippaan laukan, imi esteelle ihan innostuneena ja hyppäsi sen suuremmin patistelematta. Onneksi näin, viimeksi se oli niin toivotonta kun Elvis vain kyseli että onko pakko jos ei halua. Tällä kertaa se selvästi oli innoissaan esteistä ja halusi hypätä niitä, joten ei tarvinnut tuupata eteenpäin.
No joo, eka hyppy oli aika nätti. Vähän mä kauhistuin ennen estettä kun yritin miettiä miten hitossa pysyn kyydissä hypyn ajan, mutta hienosti se meni ja mäkin ekaa kertaa pysyin pystyssä sen esteen jälkeen, enkä vaan lojahtanut kaulalle makaamaan.

Käveltiin hetki välissä, tehtävään lisättiin se toinen ristikko ja sitten sain tulla uusiksi. Tämä jopa vähän jännitti, oli kuitenkin kaksi estettä niin vierekkäin, mutta luottavaisin mielin lähdin kokeilemaan. Elvis oli astetta innostuneempi, se meni reilua laukkaa ja päättäväisesti loikkasi yli. Minä heiluin, huojuin ja jänskäsin pysynkö kyydissä, mutta kun vähän pidin kiinni ponista, niin kyllä mä ihan kunnialla selvisin. Vaikka meidän toinen hyppy olikin aika erikoinen, kun Elvis ei oikein saanut itseään mahdutettua siihen väliin sujuvasti ja minä en oikein osannut sitä auttaa.
Tultiin siitä uusiksi kun se väli oli hiukan epäsujuva. Toinen kerta sujui paremmin, ei jänskättänyt, Elvis hyppäsi nätimmin. Minäkin tunnuin jopa pysyvän aika hyvin hypyssä mukana! Ongelmana oli se, että rojahdin liian etukenoon vikan esteen jälkeen, eikä Marianne oikein tykännyt siitä. Tultiin siis vielä kerran.

Tällä kertaa Elvis suoritti jo kuin vanha mestari. Se oli innokas ja iloinen, oikein mukava fiilis lähteä loikkimaan. Minä sitten taas en tällä kertaa saanut pätkääkään mukauduttua niihin hyppyihin. Jotenkin poni teki isoja hyppyjä (minun mielestäni ainakin) joten mä vähän irtoilin turhankin kauas satulasta ja hetken ehdin siinä jo pelätä että tipun kokonaan alas. Se oli kuitenkin ihan hallittua, irtosin vaan liikaa satulasta ja olin siellä liian ilmavasti, mutta ihan pysyin menossa mukana. Poni kuitenkin sen vikan esteen jälkeen oli ehkä vähän innoissaan ja sitten kun vielä ratsastaja leijui irti satulasta vähän liikaa, niin Elvis päätti ottaa hiukan iloa irti ja pukitella sen verran kuin vanhasta ponista vielä lähtee. Onneksi en vielä siinä kohdassa ollut ihan könähtänyt hurjaan etukenoon, joten sain itseni suoristettua ja kerättyä ponin kasaan. Poni rauhoittuikin saman tien, mulla aukesi viimeisetkin selkänikamat ja todettiin että eiköhän siinä ollut ihan sopiva kohta lopettaa. Hyvin meni, eikä siinä mitään. Elvis oli mukavasti innoissaan, mua ei jännittänyt, pysyin kyydissä ja selvittiin kaikesta! Olin siis todella tyytyväinen, oli tosi kiva tunti ja kaikki sujui superkivasti.

Lopuksi tulin vaan taluttelemaan ponia, kun valitettavasti se päänsärky vain kasvoi. Poni pääsi tarhaan ja minä lepäilemään. Eipä se edes mitään että oli vähän kipua, kun silti noin hyvin meni. Oli tosi kiva tunti, meillä meni hienosti ja on paljon suurempi luotto taas tuota estehyppelyä kohtaan, kun selvisin myös villimmän Elviksen kanssa! Ja sitä paitsi, tällä kertaa ei menty yhdestäkään esteestä ohi, mikä on jo suuri parannus viime kertaan.

Kärpästen herra

Lomat on lusittu ja aika jatkaa raskasta työntekoa. Onneksi tänään sentään hellekausi hiukan helpotti, oli viileämpää ja vettäkin satoi, joten sekä ponit että ihmiset olivat huomattavasti pirteämpiä kuin lomaa ennen. Mulla oli tänään taas Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Varustin ponin kuntoon ja sitten sipsuteltiin kentälle.

Oli siinä taas alkukäynneissä hiukan ihmeteltävää kun ei ole ollut ponin selässä kahteen viikkoon, mutta kyllä siinä taas sai hommasta kiinni ja meno oli ihan kivaakin. Elvis tosin oli vallan järkyttynyt siitä porttipäästä ja suorastaan kieltäytyi kulkemasta lähellekään sitä päätyä. Onneksi käytimme tunnilla vain toista päätä, joten Elvis (ja minä) pääsi helpolla. Huomasi siis kyllä että lomaa oli ollut ja ilma oli viileämpi. Elvis oli suorastaan hurja! Se oli hiukan jännittynyt kun jokin sähkölanka naksui maata vasten ja kulki varsin reippaasti muutenkin. Oli ihan hommaa kun koitin saada ponin hiukan keskittymään aiheeseen jänskäilyn sijaan. Kyllä se siitä lopulta hiukan rentoutui ja meni huomattavasti mukavammin ympäri kenttää, sellaisen kyttäilemisen sijaan.

Alkukäynneissä ei kummempia, mulla kuulemma jalat heilui liikaa ja Elvis liikkui sen verran kivasti, ettei juurikaan tarvinnut pyytää. Siirryttiin siitä kevyt raviin ja ravailtiin vain iloisesti ympäri kenttää. Tässä kohdassa ponikin alkoi taas hyytyä tuttuun tapaansa ja lopulta sitä sai ihan kolauttaa kunnolla, ennen kuin poni jaksoi vaivautua etenemään. Tehtiin siinä runsaasti ympyröitä, taivuteltiin. Homma meni mukavasti ja oli oikeastaan ihan iloistakin. Ainoa surunaihe oli se vasen ohja. En saanut sitä taas oikein millään tuntumalle, joten puolet ajasta tapeltiin kääntymisten kanssa, kun ohja heilui tyhjänä ja surkeana.

Fiilis siinä mennessä oli ihan kiva. Elvis oli ajoittain jännittynyt, mutta pätkittäin se tuntui hiukan pyöristyvän ja rentoutuvankin. Ravi oli iloista, vaikkakin vähän löysää, mutten uskaltanut rätkiä raipalla enempää meininkiä, kun poni jo muutenkin oli vähän jännittyneempi.
Käveltiin pätkä välissä ja sitten lähdettiin tekemään voltti toiseen päätyyn ja nostamaan siitä käynnistä laukka. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja siis, Elvis nyt oli aika hyytynyt. Siksipä eka voltti oli löysä kuin mikä ja jouduin vähän potkaisemaan jotta poni nosti laukan. Se vaan että tänään hän oli oikeasti todella innoissaan siitä laukasta, joten vahvalla laukka-avulla poni kiihtyi nollasta sataan aika iloisesti ja teki se pieniä hyppypomppujakin matkalla. Poni oli suoranaisen villi ja iloinen, se laukkasi hyvinkin riemuissaan, mutta siirtyi takaisin käyntiin kiltisti ja ongelmitta. Paras osuus oli kuitenkin se, että vaikka poni kulki reippaasti ja aika ilmavastikin siinä laukassa, niin meitsi sai silti istuttua siellä alhaalla, pylly penkissä! Koko tunnin sain istuttua laukkaa tosi kivasti. Vähän kuulemma olin etukenossa, jota yritin sitten kovasti korjata. Hankala vaan kun ei itse yhtään tunne olevansa etukönössä.

Elvis oli aika virittäytynyt tähän laukkaan. Se odotti kyllä nätisti aina lupaa laukata, mutta ei se tarvinnut kuin pienen merkin ja sitten mentiin. Poni oli niin kovin iloinen, että Pompelikin meinasi lähteä kisailemaan sen kanssa. Oli kuitenkin suorastaan sydäntä lämmittävää nähdä poni niin kovin innoissaan laukkaamassa, kun viime aikoina vaikka kuinka on koittanut, ei poni ole oikein mihinkään edennyt siinä laukassa.

Vaihdettiin suuntaa ja otettiin ensin hiukkaisen harjoitusravia. Elvis alkuun kaatuili ja oli vähän sellainen järkyttynyt kaikesta, mutta kun keräsin istuntani, niin päästiin aika kivasti ravailemaan. Kun ravi sujui, saatiin taas nostella laukkaa, tällä kertaa ravista. Elvis jatkoi reipasta ja iloista laukkaansa, mutta nyt oli vähän vastoinkäymisiä. Pomo oli hiukan liian lähellä ja Elvis vähän järkyttyneenä koitti potkaista johonkin suuntaan, joten se pätkä meni aika pieleen. Seuraavalla kerralla kun nostin laukan, oli ponin sielunmaailma edelleen järkkynyt, joten se lähinnä kiikutti mua epämääräisessä linjassa ja vasemmalle kaatuen. Sain kuitenkin laukan siinä korjattua ja pyöräytettyä ihan kelvollista laukkaympyrääkin, jonka jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä.

Poni oli oikein mukava, vallan villi pitkästä aikaa. Kiva päivä, pitkästä aikaa ratsailla ja tästä se taas lähtee. Onneksi on alkanut vähän viilentyä, ettei ihan kuolo korjaa näiden helteiden kanssa.

Pitkän työviikon lopetus

Tänään menin jälleen Elviksellä, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. On kuin olisi palattu ajassa taaksepäin, näin vaan minä menen tässä Pullaponin kanssa jatkuvasti. Ainoa huomattava ero on se, että ponissa on virtaa murto-osa siitä mitä ennen, mutta kiva ja kiltti se on edelleen. Ja vähän vellihousu.
Tänään oli hurjan kuuma päivä, aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten päädyin menemään ilman satulaa. Olisi hyppäämäänkin päässyt, mutta enpä suoraan sanottuna enää tässä vaiheessa viikkoa niin jaksanut panostaa. Lomakin alkoi nyt ja kaikkea, joten päädyin humputtelemaan ponin kanssa. Pitkästä aikaa tätä inkkarointiakin.

Kyytiin pääsin kaikesta epäuskostani huolimatta itse, jakkaraa vain apuna käyttäen. Ja sitten lähdettiin. Olo oli varsin hutera, mutta poni nyt oli oma löllökkä itsensä ja lämpöä riitti. Käynnissä koitin pysyä kyydissä ja hiukan taivutella keltuaista molempiin suuntiin. Vähän myös ratsastettiin eteenpäin, mutta kokonaisuus jäi aika veteläksi. Se oli toisaalta vähän tarkoituskin, mitä turhia nyt enää niin täysillä painamaan.

Ravailtiin siinä seuraavaksi, otin sitäkin ihan vaan rennon rauhallisesti. Koitettiin vaan etsiä ravi jossa poni etenee sen verran että kyydissä pystyy istumaan, muttei kuitenkaan mennä liian tosissaan. Pyöriteltiin hiukan voltteja, ravailtiin iloista ravia. Tein hiukan siirtymiä käyntiin, mutta lähinnä humputtelin ja kiehuin sisäisesti. Poni oli varsin iloinen ja kiva, lämmin oli kyllä silläkin.
Kyydissä pysyin ihan suhteellisen nätisti, varsinkin kun hetken ensin huojui ja etsi tasapainoa. Ihan kehittävää tämä joka tapauksessa oli.

Käveltiin hetkinen ja sen jälkeen sain sitten laukatakin ponilla. Laukka nyt oli selvästi päivän vaikein agenda. Yritin siinä pariin otteeseen ensin nostaa, mutta yksinkertaisesti poni oli löysä ja mua vähän jännitti että pysynkö kyydissä vain en. Siksi en saanut kunnolla pyydettyä, joten poni lähinnä vain otti reipasta ravia, joka taas aiheutti sen, että meitsi pomppi kyydissä kuin perunasäkki ja kolisin päin Elviksen luisevaa selkää. Monta kertaa yritettiin ja epäonnistuttiin, kunnes lopulta poni hiukan jaksoi innostua kun Pompeli laukkasi jossain meidän edessä ja sen ansiosta sain sen nostamaan laukan. Laukkaa se jatkoi oikein kivasti, joten laukattiin sellainen pitkä sivu ja siitä käyntiin ja suunnanvaihto.

Vähän oli hutera olo siinä laukassa, eikä oikeastaan niin vähänkään. Pysyin kuitenkin selässä, joten se oli nyt alkuun tärkeintä. Vasempaan kierrokseen kun laukattiin, oli alkuun taas samanlaista ongelmaa. Poni ei oikein nostanut laukkaa ja kun lopulta sain laukan ylös, niin sitä tuli about kaksi askelta ennen kuin tiputettiin takaisin raville. Se oli hiukan hankalaa, mutta onneksi poni sitten rupesi jyräämään ihan kunnolla sisäpohjetta vasten, jolloin jouduin ihan täräyttämään pohkeen läpi, jotta poni suoristuisi. Kun pari kertaa sain juntattua sisäpohjetta läpi, Elvis hiukan suoristui, ryhtyi kuuntelemaan sisäpohjetta ja laukkakin alkoi yllättäen nousemaan. Mitä enemmän siinä aloin ratsastamaan ja vaatimaan, niin lopulta päästiin jo hienosti suorana kulkemaan, siitä asetuttiin laukan suuntaan ja laukka nousi jopa aika aktiivisesti. En vaan uskaltanut vaatia kunnolla aluksi.

Ja kun alkoi tuntua että pysyn siellä laukassa selässä, niin uskaltauduin ratsastamaan laukkaakin runsaammin eteen, jottei poni vain tiputtaisi raville. Sen jälkeen menikin oikein hienosti. Saatiin hyviä laukkapätkiä, en tippunut kyydistä (vaikka se selässä istuminen hiukan epätasaista olikin) ja selvittiin hengissä.
Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon pikkuiselle lenkille. Toinen kerta kun olin maastossa ilman satulaa ja tällä kertaa otin jopa hiukan ravia (sillä löysä ukko jäi kaikista taas jälkeen). Otettiin pari rentoa ravipätkää ylämäkiin matkan varrella, minä roikuin tukassa kiinni ja Elvis hoiti loput. Lenkki sujui ongelmitta, poni oli rennon rauhallinen ja meillä oli oikein mukavaa :)

Nyt on sitten kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen jatketaan taas astetta aktiivisemmin ja reippaammin töiden tekoa!

(Ilman satulaa -muistoja ajalta kun poni oli villi ;) Nyt se on niin rauhaisa pieni Pulla)

Hyppelyt aloitettu

Pitkä lomaa edeltävä ratsastusviikkoni jatkui eilen, kun menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, joten se oli käynyt kivalla maastoverkalla ennen tuntia.

Siirryin siitä siis Elvis-ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Marianne alkoi siinä heti aluksi kasailla esteitä kentälle, jota olinkin odottanut puoliksi kauhulla ja toisaalta innolla. Jännitti hypätä ihan yleisesti ottaen, kun ei kai me tänä vuonna vielä olla hypätty. Sen lisäksi jännitin Elviksellä hyppäämistä, sillä jos se vaikka on villi tai jotain. Hui. Siksipä vedin jalustimet korviin ja jätin raipan pois. Ihan varmuuden vuoksi vaan (P.S. Elvis ei ollut villi, joten seuraavalla kerralla pidemmät jalustimet ja se raippa on ihan ok olla mukana).

Käveltiin siinä ensin hetki, koitin hiukan tyrkkiä ponia eteenpäin ja asetella sitä taas läpi vasemmalle. Alettiin pian ravailemaan, otettiin vaan reippaita alkuverkkoja, ylitettiin muutamat ravipuomit ja valmistauduttiin hurjaan koitokseen. Elvis oli todella laiska ja löysä. Mulla ei tosiaan ollut raippaa mukana, joten ponihan ei liikkunut pätkääkään. Puomien yli sain sen juuri ja juuri ravaamaan nätisti, muualla mentiin sitten hitaina pötkylöinä. Ravia otettiin aika kauan ja hartaasti, kunnes sitten vetäistiin parit laukkaympyrät molempiin suuntiin. Laukka sujui nätisti, Elvis jopa kääntyi hienosti molempiin suuntiin. Suurin pulma oli vaan se laukan tahti, poni oli löllö ja meinasi lähinnä nukahtaa matkalle. Ehkä tässä vaiheessa olisi voinut todeta ettei se ole villi ja ottaa raipan käteen, mutta jännitin ja halusin ottaa varman päälle, hah.

Eeppinen ratapiirros on tässä ylhäällä. Kaikki harmaat ovat siis pikkuisia sokeripalaristikoita ja radalla tuli se neljä hyppyä. Odoteltiin ensin että pari muuta hyppäsi, jotta Elvis sai levätä ja sen jälkeen laukka ja aloitettiin. Tuolle ekalle lävistäjällä olleelle esteelle Elvis tuntui jopa hiukan imevän. Se ei kuitenkaan millään tavalla riemastunut tai lähtenyt turhan reippaasti, joten minä saatoin vain istua kyydissä, hyvillä fiiliksillä. Este ylittyi nätisti, meitsi pysyi kyydissä ja oltiin selvitty hengissä. Jee! Laukka ei vaihtunut, kuten ei varmaan kertaakaan yhdenkään esteen jälkeen, joten se jouduttiin korjaamaan joka kerta. Elvis laukkasi vallan hitaasti ja rauhassa, joten koitin vähän ratsastaa sitä eteenpäin kaarteessa (se oli toivoton tehtävä), tultiin siitä keskimmäinen este taas ihan nätisti ja jatkettiin matkaa kolmannelle lävistäjälle. Tähän tultiin vinoina kuin mitkäkin ja luulin jo että poni menee ohi koko ristikosta, mutta päästiin hyppäämään ihan reunalta. Loppumatka sujui taas ihan fine ja ylitettiin vika estekin kivasti. Hidastahan se oli, siis todella hidasta. Eikä mulla pysynyt jalustimet jalassa niinku pätkääkään. Pysyin kuitenkin esteissä mukana ja selvittiin hengissä - enemmän kuin osasin edes toivoa!

Käveltiin taas hetki kun muut hyppäsivät ja sitten oli vuorossa uusi yritys. Se meni... aika paljon huonommin kuin eka kerta. Siis nyt mua ei enää jännittänyt ja uskalsin ihan reippaasti ratsastaa laukkaa eteen ja funtsin vaan että koitetaan vähän parempaa laukkaa, jotta poni hyppäisi edes astetta paremmin esteiden yli. Poni taas tuumaili että jaa, mitäpä turhaan esteitä ylittämään kun ohikin pääsee. Vetäistiin ekasta esteestä ohi kahdesti peräkkäin. Yritin jotenkin tukea oikealta ja täräyttää liikettä, mutta ei, ohi se vaan meni vallan iloisesti. Kolmannella kerralla päästiin yli, kun Marianne seisoi vähän tukena siellä esteen vieressä. Toinen este siinä kahdeksikolla päättyi siihen, että Elvis tekaisi kauniin voltin vasemmalle, eikä ylittänyt estettä. Tultiin heti perään ravilla ja päästiin yli (mutta poni oli laiskimus, eikä edes hypännyt, vaan lähinnä jolkotteli yli). Kolmas este lävistäjällä sujui hyvin ja päästiin yli ykkösellä, jee! Mutta jälleen, se kahdeksikon este ja me vaan tehtiin kunniakierros kun poni ei jaksanut hypätä ja hölkättiin ravilla yli toisella yrittämällä. 

Ei ihan niin kunniakas kierros tämä, hah. Toisaalta, olin kyllä vähän hukassa kun poni ei hypännytkään kiltisti yli. Hypätään kuitenkin tosi harvoin ja muistelisin että viimeksi mulla on poni mennyt esteen ohi joskus useampi vuosi sitten. Joten ei ollut mitään touchia siihen että mitä teen, milloin teen, jottei poni vetelisi esteiden ohi. Luulen myös että jos seuraavaksi hyppää raippa kädessä ja pyytää ponia paremmin eteen, niin sekin saattaa jonnin verran auttaa. Nyt se oli niin löysä, ettei mitään rajaa, joten ei ihmekään että ohiteltiin esteet hyppäämisen sijaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, eka rata meni kivasti ja siis, nytpä ei tarvitse tätäkään enää miettiä. Setäponi on vallan löysä, myös esteillä. Ainakin näin kuumalla ilmalla.

Lopuksi ravailtiin loppuraveja ja käveltiin. 

Villiä laukkaa villissä laumassa

Eilen olin ratsastamassa, menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Pomo, Simo ja Nipsu. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, poni pääsi kunnon maastolämmittelyille. Meidän tunti oli varsin täynnä, mutta kyllä me jotenkin sopeuduimme samalle kentälle kaikki.

Päivä oli varsin lämmin, kenttä pölyinen ja meitä paljon, joten oli varsin rentoa ja omantahtista puuhastelua. Alkukäynnit ja kevyt ravit töpsöteltiin ympäri kenttää omiin asioihin keskittyen. Mulla oli Elviksen kanssa aiheen alla lähinnä se vasempien apujen kuunteleminen, vasemmalle taipuminen ja eteenpäin liikkuminen. Elvis oli taas todella tönkkö vasemmalle, eikä oikein meinannut mennä läpi että olisin halunnut ponin kääntyvän ja taipuvan myös vasemmalle. En saanut sitä vieläkään läpi, pehmeäksi ja tasaiseksi molemmille puolille, mutta ainakin sain hiukan irti taivutusta ja ponikin vähän antoi periksi. Eteenpäin se myös liikkui ihan nätisti ja meillä oli oikein mukavaa siinä. Sanoisin että oli tämä parempi kokonaisuus kuin viime kerralla, vaikkei nyt ihan täydelliseksi se vasen puoli muotoutunutkaan.

Laukassa saatiin tehtäväksi vetää villiä laukkaa ympäri kenttää. Mikäpä siinä siis, pyrin taas vääntämään mahdollisimman pitkää pätkää ja hidastin vain kun tuli ponien pyllyjä eteen. Elvis laukkasi kauhean nätisti ja pikkusievästi siellä, se kääntyi ihan kivasti ja laukkaili lähinnä rauhallisesti. Vasta kun saatiin Simo meidän perään laukkaamaan (sillä Simo meni oikein villisti ja reippaasti) niin Elviskin vähän heräsi ja lähti painelemaan astetta villimpää laukkaa. Ei kuitenkaan villiinnytty, eikä menty sen hurjemmin. Mitä nyt hiukan isompaa laukkaa pitkällä reitillä. Elvis kuitenkin tuntui oikein iloiselta ja tyytyväiseltä, minä sain istuttua oikein nätisti ja homma sujui vallan hienosti.

Loppuravit kevenneltiin siinä pitkin ohjin ja lopulta käveltiin. Oikein hauska ja leppoisa tunti, näin ennen loman alkua. Ja tämä villi laukka pitkin kenttää kyllä ainakin kehittää tätä laukkaistuntaa suhteellisen hyvin. Kilometrejä kun tulee, niin minä istun aina vaan nätimmin (paitsi jalustimet, ne ei pysy ikinä) ja nyt jaksaakin jo laukata pidempää pätkää ilman välitöntä hengästymistä.