torstai 17. marraskuuta 2011

Kun ei suju, voi aina syytellä

Saavuinpa tallille. Meitä oli tunnilla vain neljä ja minä jatkoin Vinskin kanssa. Kääk. Lisäksi tunnilla Kaisa, Elvis ja Simo. Vinski oli ekalla tunnilla, joten hihhuloin ympyrää, kunnes viimein oli vuorossa meidän tuntimme.

Nousin Vinskin selkään (oikeasti nousin, en vuorikiipeillyt) ja lähdin kävelemään. Vinskipä oli reipas. Kääntelin sitä ihan vähän, olin tyytyväinen vauhtiin ja tunnin tyhjyyteen. Jäimme sitten lähes heti pääty-ympyröille, ponit toiselle, hevoset toiselle.
Ensin käveltiin ympyrällä. Olipa niin vaikeaa.. Vinski halusi seurailla Kaisaa ja jotenkin meillä oli juttu ihan hukassa tänään.
Käynnissä pysyttiin vielä joten kuten ympyrällä sentään. Lähdettiin harjoittelemaan siirtymisiä. Ensin käynnin sisällä. Eli puolet ympyrästä pidempää, puolet lyhyempää käyntiä. Mäkin sain tänään yritettyä paremmin, kun sain taas kunnolla sisäistettyä mitä pitäisi tehdä kun haluaa vaikuttaa askelpituuteen. Vinski lyhenteli (tai mahdollisesti hidasteli) varsin hienosti ja kyllä se askel pääsi taas venymäänkin. Ihan kiva.

Mutta, heh, siirryttiin kevyt raviin. Juu niin siirryttiin joo..

Vinski ravasi reippaasti ja hyvin epähallittuna. En jaksa muistaa montako kertaa juoksimme toisten ympyrälle. Oli niin vaikeaa. Vinski kaahasi välillä, juoksi oikein pois alta -> toisten ympyrälle. Välillä se ei vaan kääntynyt, ei vaikka käveltiin -> toisten ympyrälle.
Mulle tuli kyllä niin epätoivoinen olo, kun kävellään ja koitan kääntää ja ei vaan onnistu. Vinski tyyliin ehkä vaan ravaa toiselle ympyrälle. Istunta oli niin perfekto, kun Vinski ravasi toisten ympyrälle, mä seisoin jalustimilla sivuttain yms. Ääk!
Meidän piti ravissakin muuttaa askelpituutta, mutta mun ja Vinskin osalta se meni vaan siihen kun koitin saada sen ravaamaan ympyrällä, Kaisaa seuraamatta ja juoksematta kuin tuuli.
Sitten piti tehdä kaksi käyntisiirtymää. Ensin kevyt ravista, sitten jäätiin kokonaan harjoitusraviin. Mä istuin ravissa välillä ihan pirun hyvin, jotain positiivista :D Mutta muuten, Vinski juoksi alta pois, siirtymät venyi ja venyi ja venyi, kun ei Vinski vaan jaksanut hidastaa. Toisten ympyrällä käytiin vähän väliä, meidän ympyrällä kiemurreltiin. Mä koitin istua siellä ravissa, myös hiljentäessä. Mutta kun se oli niin vaikeeta ja mulla sattui selkä ja maha ja kaikki, joten oli vaan niin helppoa nousta jalustimille. Ääh :(

Sitten oli vuorossa käyntitauko ja laukkatyöskentely. Mun mieliala parani rahtusen (kyllä, mä harkitsin monta kertaa vakasti hyppääväni selästä alas ja taluttavani hevosta lopputunnin. Meni hermot siihen omaan kiskomiseen ja Vinskin kuuntelemattomuuteen.) Oli jälleen tarkoitus laukata puoli ympyrää, ravata puoli ympyrää (nyt tehtiin helpommin, nostettiin aina siitä kentän keskeltä, ei pelkoa ettei ratsu käänny.) Tjaa...
Eka nosto epäonnistui, tuli vain ravia. Mutta seuraava onnistui, käynnistä. Hienosti me laukattiin. Alkuun mä vähän koitin tehdä Mariannen mieliksi ja ravata sen toisen puolen. Sainkin yhden noston onnistumaan ravista! Valitettavasti Vinski kaahaili pois alta yms, joten nostin sitten vaan käynnistä muuten. Laukka nousi tosi hyvin, joku pari epäonnistumista tuli ehkä. Mahdettiinko mennä toisten ympyrälle? Ja mä istuin niin hyvin laukassa, kädet oli niin hyvin mukana. Mä olin niin tyytyväinen :) Siis kun siirryttiin käyntiin, niin silloin mä pompin hullun tavalla ilmaan, mutta laukassa, laukassa mä istuin.
Alun nostoissa oli ongelmana kun ohjastuntuma katosi koko ajan ja tuli ihme nykimistä siinä nostossa. Parani sentään loppua kohden. Ja Vinski ei vaan millään voinut kulkea siellä missä piti. Laukkasi kyllä oikeassa kohdassa, mutta se kiemurtelu nostokohdassa... Kerran tippui laukka raville, muulloin hiljensin itse.

Toinen suunta sujui samaan tapaan. Paitsi että tähän suuntaan juostiin koko ajan toisten ympyrälle.. Mua otti lievästi päähän tämmöinen, varsinkin kun viikko sitten kyseinen ratsu kulki kuin unelma. No laukat oli hyviä.

Marianne sanoi että mun ja Kaisan pitäisi ottaa vielä yksi nosto. Mä en saanut nousemaan. Ja sen jälkeen todettiin että loppuraveja. Kysyin kumminkin että saanko nostaa sen kerran vielä, jos saan hevosen siihen nostokohtaan. Lupa tuli, mutta Vinski ei millään voinut mennä sinne kentän keskelle. Niinpä laukattiin (ja reippaasti) yksi pitkä sivu. Sitten loppuravit. Tiedä häntä mitä tässä sitten tapahtui, katsoinko minne menen, pidinkö ohjan huomaamattani paremmin, vai oliko Vinski vain väsynyt ympyrätyöskentelyyn. Anyway, Vinski kääntyi loppuraveissa taas aivan loistavasti. Siellä me mentiin, oli kuka vain edessä, silti Vinski kääntyi hienosti. Ravasi tosi reippaasti. Ah.

Loppukäynnit. Marianne totesi että laukat oli tosi hienoja. Muuten sitten kaikki olikin ihan surkeeta :D (no okei, ei se nyt ihan noin sanonut, meinasi kuitenkin) Sanoin vaan että siinä on ongelma kun pitäisi siirtyä käyntiin, niin ei Vinski hiljennä jos mä pompin ja sitten nousen jalustimille.
Pitäisi kuulemma opetella, eikä mennä mukavuusalueilla. Niinpä tuo taitaa olla. Mutta en halua pomppia kilometriä ilmaan ja jumputtaa ties missä kun siirtymä piti tehdä noin kaksi kierrosta sitten ;)
Ehkä tämä menee siihen kaartiin joka on vaan vaikea, niin vaikea tehdä kun on liian vaikeeta ja sellaista. Vaikka muuten mä aina pyrin tapattamaan itseni, tekemään kaiken mitä pitää.. Niin lintsaan just nämä ravista nostot ja käyntiin siirtymiset Vinskin kanssa. Se nyt on vaan niin iso :D En mä pysty istumaan ja ajattelemaan samaan aikaan, pelkkä harjoitusravi onnistuukin nykyään.
Ja sitten ongelmana on myös mun selkä. Se on kipeä, kipeytyy ratsastaessa (ei kannata tipahdella.) Äh.. Kaipa se siitä, sainhan mä sentään yhden noston ravista. Mutta kyllä mä tänään huomasin että alkaa verottaa tämä Vinskillä ratsastelu, kolme kertaa peräkkäin on liikaa mulle :D Pyöräily kotiin oli haastavaa kun jalat oli ihan makaronia, selkä on kipeä, maha on kipeä. Vinski on raskas hevonen.

No joo, loppukäyntien jälkeen keskelle ja hevonen talliin. Vinski käytävälle. Ensin oli ongelmana kun en tiennyt aivan varmaksi mikä on Vinskin riimu. Pistin Vinskin sitten hienosti pois, Vinski seisoi niin kiltisti, oli siinä siliteltävänä.
Sitten seuraava ongelma - ajattelin että Vinski taatusti tarvitsee loimen kun se oli ihan hikinen. Mutta minkä loimen? Juttelin Vinskin kanssa, mietittiin yhdessä. Lopulta löysin yhden loimen missä luki Vinskin nimi, joka oli Vinskillä tiistainakin siinä mun tuntia ennen. Pistin sen sitten hevosen selkään ja vein hänet taas sinne jumalan selän taakse. Vinski on kauhean kiva siellä karsinassaan, on siellä korvat tötteröllä. Mutta siellä on tietty rauhallisempaa, ei tartte ottaa ihmisiä vastaan hampaat ojossa.

Talliin, puuhailin jotain ja keksin sitten että harjaanpa Nikkiksen. Se ei ole ollut tänään tunnilla ja kun ei ollut tekemistä. Ensin se oli aina yhtä hurmaava. Pyöri ympyrää, tarjosi takamusta. Hetken aikaa kun roikuin riimussa kiinni ja harjasin, niin simsalabim poni muuttui kuin taikaiskusta! Sen jälkeen se seisoi kiltisti paikallaan, korvat jopa hörössä, välillä vähän katseli mua ja muuten vain seisoi varsin tyytyväisen näköisenä. Tosin kun joku tyttö tuli sinne pyörimään, niin heti oltiin taas asiaan kuuluvasti korvat niskassa.
Harjasin Nikkiksen perusteellisesti, juttelin sen kanssa ja poni oli niin kiltisti. Se on varsin mukava poni kyllä, tarvitseehan sitä nyt ensin vähän kokeilla että onko nyt ihan pakko jossei halua. Sitten kun huomaa että kyllä, nyt on ihan pakko, niin sitten se seisoo noin tyytyväisenä ja kilttinä ponina siellä. Se on aina kiva kun "alkaa sujumaan" vaikka se olisikin vain karsinassa seisomista uhittelun jälkeen.
Kortti tuli kirjoitettua ja kotio sitten. Ja mun kortit oli taas oikein suosiossa. Ja kerroin jopa että pistin Vinskille (takuulla väärän) loimen. Oli kuulemma älykäs idea. Mua jäi naurattamaan sanavalinta :D

Tuntiin olen.. No en niin kauhean tyytyväinen. Lopputunti sujui hyvin, loppuravit ja laukat. Mutta alku oli monien tekijöiden vuoksi hyvin huono.
Olen kyllä ilokseni todennut että laukka sujuu jo oikeasti varsin hyvin. Nyt viime aikoina olen vaikka kuinka monen tunnin jälkeen todennut että laukka meni hyvin, olen tyytyväinen laukkaan, laukka oli paras osio tunnissa.
Se on hieno fiilis. Samoin kun se että istuin siellä tänään tosi hyvin.

Mulla on muuten jotenkin sellainen tunne etten mene Vinskillä tiistaina. ;) Katsotaan olenko oikeassa. Vinski on mukava, mutta liian iso. Tai ainakin näin useasti ratsasteluun liian iso.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti