Tämä päivä ei ehkä alkanut erityisen hohdokkaasti. Nimittäin hevosen varustus oli hyvin hätäistä ja apua. Mutta nyt oli ihan kunnollinen syykin; en löytänyt ratsuani :D
Saavuin siis tallille ja kävin lukemassa taulun. Menin Vinskillä. Marianne harrastaa mulle nyt tällaisia turvallisia ratsuja tai jotain. Lisäksi tunnilla Kaisa, Elvis, Pomo, Simo ja Roosa. Tosiaan, kävin vähän katselemassa tuntia ja ajattelin sitten ottaa Vinskin käytävälle. Pohdin ensin että onkohan se yhä siinä kopissaan. Kiertelin siis tallin läpi, katselin sitä lisätallia ja totesin että eipä näy Vinskiä. Uskaltauduin siis avaamaan sen kopin oven, jossa Vinski yleensä on.
Ja eipä ollut hevosta siellä. Tyhjää täynnä se boksi.
Niinpä menin kentän laidalle seisomaan ja oikeasti harkitsin kysyväni että missä hevonen on :D Jätin sen tekemättä, sillä en halunnut juosta hyppivien hevosten alle.
Lähdin jälleen etsimään Vinskiä. Tarkistin uudelleen kopperon jossa hän on ennen ollut. Tyhjä. Tarkistin että Kitty on siellä viereisessä. Lopulta tutkittuani vielä ison tallin päätin kokeilla taas tuota lisätallia, jossa on siis kolme paikkaa. Ekassa Anni, sitten Lelliina.
Ja se viimeinen.. Siinä oli yläluukku kiinni, joten en ollut ekalla kerralla edes tarkistanut koko karsinaa. Joten eikös se Vinski ollut siellä. (Eikä mulla siis mennyt kuin... 40 minuuttia hevosen etsintään :D)
Vauhdilla ratsu mukaan ja vartissa pistin sen kuntoon. No ainakaan kukaan muu ei päässyt ennen kuin me väistettiin. (eikä muuten edes jännittänyt yhtään tallilla, heh.)
Vein Vinskin kentälle ja kapusin selkään. Oli muuten vaikeaa, mutta jotenkin pääsin sinne. Sitten käyntiä. (eikä jännittänyt vieläkään!)
Käveltiin, kivasti ja rauhallisesti (niin, minä olin rauhassa.) Kääntelin Vinskiä volteille. Hevonen kääntyi oikein hyvin, tosin mietiskelin että ravissa se ei kyllä tule kääntymään (ja ennen tuntia kun noi pari tyyppiä riemuitsi että jee, ei Nikkistä tunnilla. Mietin että joo, ei Nikkistä.. Mutta onko parempi jos mä jyrään kaikki Vinskillä.)
Käynti oli oikein kivaa. Vinski kääntyi hyvin, oli hallittuna, mä istuin hyvin, enkä jännittänyt vaikka vähän meni autoja. Tai no myönnetään että hieman karmaisi kun roska-auto tuli siihen peruuttelemaan. Onnistuin myös tekemään yhden pysähdyksen. Ei se mikään järin hyvä ollut, mutta kuitenkin.
Kun Marianne saapui, lähdimme väistelemään. Kummallakin pitkällä sivulla väistettiin loivalla kolmikaarella. Tjaa..
Alkuun en hidastanut tarpeeksi, joka tarkoitti sitä että Vinski ei oikein väistänyt vaan meni sinne suuntaan hienosti lapa edellä. Välillä sitten meinattiin tehdä takaosakäännöksiä kun Vinski kyllä huomasi pohkeen, muttei sitten ihan tajunnut mitä sillä haen.
Joitain kertoja sentään onnistuttiin. Ehkä suurin ongelma oli se, että kun koitin, hidastin, painoin pohjetta. Niin sitten Vinski lähti lapa edellä. Ja kun se lähti lapa edellä, en yhtään tiennyt mitä tehdä ja.. Sitten se meni miten meni. Mutta muutamaan olen jopa aika tyytyväinen. Ja Marianne piti ainakin yhdestä väistöstä. Tosin mun mielestä se väistö tuntui kamalalta. Että miten vaan :D Hyvin vaihtelevasti sujui väistöt, eikä asiaa helpottanut Vinskin ennakointi. Automaatti-Vinski oli nyt liian vaikia.
No, ainakin uskalsin käskeä paremmin kuin tiistaina. (Ja välillä oli ongelmana kun Vinski koitti väistää vielä eteenpäin, toiselle uralle asti, eikä sitten oikein voinut suoristua kun pikku-Milla nätisti koitti.)
En nyt muista tapahtuiko tämä ekoissa vai toisissa väistöissä, mutta pakko vielä leijua: sain Vinskin pysähtymään kerran aivan täydellisesti. Päätin väistöjen aikana hakea hevosta vähän rauhallisemmaksi ja kuuntelevammaksi, joten otin sitten kanssa pari pysähdystä. Muut pysähdykset oli sellaisia normaaleita -> vedä ohjista ja hevonen pysähtyy kun pysähtyy. Mutta se yksi tuntui siltä miltä pysähdyksen pitäisi. Ilman vastusteluita Vinski pysähtyi todella kauniisti.
Kun oltiin väistelty, siirryttiin kevyt raviin. Vähän tuli sellainen jännittävä tunne, muttei nyt varsinaisesti jännittänyt. Päätin vaan nopeasti siirtää Vinskin raviin ettei tulisi mitään pelkotiloja. Vinski ravasi mukavasti ja tahdikkaasti. Ja reippaasti :D Keventely onnistui alusta asti. Mutta oli kyllä niin korkean tuntuista mun keventely.
Ja mikä uskomattominta ja hienointa ja vaikka mitä muuta; Vinski kääntyi kuin ajatus!
Missä vika, mussa vai hepassa, en osaa sanoa. Mutta se oli aivan upeaa. Uskomatonta. Oikeasti.
Ravailtiin ja sitten ajattelin että jippii mennään Kaisan perässä, jos nyt koitan kääntää. Ja Vinski kääntyi! Ja se kääntyi uudestaan ja uudestaan. Apua hei :D En tarvinnut mitään ylimaallisia ponnistuksia sen kääntämiseen, kertaakaan ei tullut mitään ohjasta kiskomisia. Kaksi kertaa, kaksi kertaa tunnin aikana taisi tulla kääntymisongelmia. Muuten Vinski meni niin upeasti. Kyynel. Ilmeisesti mä sitten katsoin minne menin ja suunnittelin mitä tein. Ja kai sekin auttoi kun menin Kaisalla tiistaina. Mutta hei, nyt perun kaikki pahat puheeni Vinskillä ratsastamisesta :D
Mentiin ravissa loivia kolmikaarisia kummallekin pitkälle sivulle. Vinski kääntyi todella hienosti, välillä vähän oikaistiin kulmissa ja välillä tuli käännös vähän myöhässä. Mutta pääasia on se, että me mentiin ne kaaret, sain vielä lisäksi tehtyä ympyröitä (vaikka oltiin välillä jonkun perässä, ei se silti jäänyt junttailemaan.) Niin hienoa ja mahtavaa se vaan oli. Ei jännittänyt yhtään ja se oli niin mahtavaa. Leija.
Ja Marianne totesi että mun pitää enemmän ratsastaa Vinskillä ettei se oikoisi. Kun olen kuulemma niin pieni siellä selässä, Vinski ei mene rikki. Ja sitten se totesi että mun pitää ratsastaa kun muuten tämä on sama kuin Vinski olisi tarhassa kun ei se edes huomaa mua :D Niinku miten vaan.
Keventely oli taas aika raskasta ja toivoin vaan koko ajan että jatkettaisiin väistelyä. Mutta en todellakaan voinut luovuttaa, oli tämä niin hienoa.
Siirryttiin takaisin käyntiin ja väisteltiin samalla tavalla kuin alkutunnista. Meni jälleen oikein vaihtelevasti. Ja jostain kumman syystä alkuun Vinski ei millään väistänyt toisella pitkällä sivulla. Tapeltiin kauan, lopulta tein voltin sille sivulle ja Vinski alkoi taas väistää. Varsin mielenkiintoista..
Sitten väistöjen jälkeen oli vuorossa laukka. Näin yksinkertainen tehtävä, että pitkät sivut laukassa. Ja oikeastaan piti mennä lyhyet sivut ravissa ja tehdä pääty-ympyrät ravissa ja silleen. Vaikka mä olenkin aina sitä mieltä että mitään ei kyllä tekemättä jätetä ja vaikka olisi mikä niin aina tehdään. Tässä kuitenkin päätin että en suostu ravaamaan noita lyhyitä sivuja, vaan otan yksinkertaisesti noston käynnistä. Ihan vain siksi kun en osaa istua siellä Vinskin ravissa, enkä todellakaan osaa nostaa Vinskin kanssa ravista. Juu, tietty voisi opetella. Mutta kumpaa mä mieluummin haluan: opetella nostamaan Vinskin kanssa ravista VAI opetella laukkaamaan. Jep.
Eli siirsin Vinskin aina käyntiin lyhyillä sivuilla. Nostin sitten kun oli mukavasti tilaa. Eka nosto onnistui hienosti. Mutta alkuun oli joku älytön ongelma, toiselle pitkälle sivulle nousi laukka ihan hyvin, mutta toinen pitkä sivu.. Toiselle sivulle tuli yksi totaali epäonnistuminen, sitten päätin että pakko nostaa se laukka tännekin, mutta taisi vielä tuolloin epäonnistua. Kolmas kerta sitten onnistui. Vinski innostuikin siinä vähän, joten on vähän kyseenalaista että lähtikö se mun käskystä vai käskinkö sattumalta silloin kun Vinski päätti siirtyä laukkaan.
Koitin istua niin hyvin kuin pystyin. Välillä istuinkin ihan hyvin, mutta välillä ei vaan onnistunut :D Pompin ja pompin ja koitin vaan istua mutta ei. Hiljensin oikeastaan aina itse (myönnetään, kerran tunsin että Vinski aikoo hiljentää, joten hiljensin vähän ennen lyhyttä sivua.) Hiljentäminen olikin melko jännittävää. Vinski siirtyi siististi raviin, mutta sitten ravissa mä seisoin jalustimilla ja tein vaikka mitä, kunnes hevonen siirtyi kävelemään. Marianne ei pitänyt siitä. Mutta yksinkertaisesti, en saa Vinskiä (tai kuvittelen niin) käyntiin jos pompin siellä kilsan ilmaan joka askeleella.
Ei jännittänyt vaikka Vinski olikin vähän hereillä ja sain laukattua oikein paljon. Hienosti nousi (vaikka Vinski välillä tunki aitoihin?) ja hienosti hiljenikin. Mä olin tosi tyytyväinen laukkoihin. Mentiin ehkä vähän reippaasti, tai sitten se vaan tuntui siltä kun Vinski on niin iso.
Sitten vuorossa loppukeventelyravit. Tässä vähän jännittikin, mutta totesin että haitanneeko tuo jos Vinski vähän lähtee. Ajatus rauhoitti kummasti, joten raviin. Alkuun Vinski kaahailikin oikein mallikkaasti joten kääntelin paljon jotta ratsu pysyisi hanskassa. Marianne käski keventämään hitaammin, joten aika kauan hoin siellä ääneen "yksi kaksi yksi kaksi" Osittain tahdin säilymisen, osittain oman pikku jännityksen takia.
Vinski meni sitten oikein hienosti ja välillä rauhoittuikin. Uskalsin jopa vähän päästää ohjaa. Mutta sitten Marianne keksi tehdä ongelman siitä että mun toinen jalustin meni liian syvälle jalkaan. Ja vielä etukenossakin olin :D Mun oli sitten pakko siirtää käyntiin (ja sekös auttaa etukenoissa ;) käyntiin siirryttäessä kun tarvitaan siirtymisrituaalit -> seiso jalustimilla ja sitä rataa.)
Mutta tosiaan, loppuraveissa asento vähän kärsi, jostain syystä tuli kauhea etukeno. Onnekseni Vinski kuitenkin toimi yhä kuin unelma. Oikeasti hei, tunnin ainoa lähes törmäys tuli kun tein Vinskillä täyskaarron ravissa ja yllättäen siellä olikin kasa hevosia mun edessä. Tämänkin tilanteen ratkaisin siirtymättä käyntiin. Jes!
Ja loppukäynnit. Eikä jännittänyt ja mä olin niin tyytyväinen ja ah. Pikkaisen Vinski kiskoi ohjia tunnin aikana. Ja oikeastaan onnistuin alkuraveissa tiputtamaan toisen ohjan kokonaan. Että mikäs siinä.
Mariannekin kävi juttelemassa kuinka hienosti se meni. Mäkin jopa sanoin että meni paremmin kuin olisin uskonut. Ei jännittänyt ja Vinski kääntyi näin hyvin. Totesi että suunnittelin ja katsoin, kuten tuolla ylhäällä jo totesinkin. Ja pidin kuulemma ulko-ohjankin tuntumalla, joten sekin auttoi. (Joten muistakaa katsoa aina mihin menette, se auttaa.) Ja Marianne oli kuulemma oikein iloinen niistä laukoista. Se oli tyytyväinen kun mä nostin, kun se ajatteli että jos mua vielä jännittää.
Kyllä mä sitten selitin että tiistai olikin ihan kamala kun mä jännitin koko ajan. Mutta päätin silloin että pakko tehdä vaikka mieluummin juoksisin kotiin. Kun jos ei tee, niin ei se pelkokaan lähde.
Ja kyllähän se nyt tuli huomattua :) Vaikka mä olin tiistaina oikeasti sitä mieltä että alan nyplätä pitsiä ja piiloudun karsinan pohjalle, niin nyt. Ei mitään. Vain ihan hetkittäiset pikkuiset tunteet mahan pohjassa, siinä se. Jos tiistaina jännitin hevosen harjaamista, olin kuolla koko ajan siellä ratsailla. Ja nyt en jännittänyt melkein yhtään. Olen tyytyväinen itseeni. En olisi uskonut että yhden tunnin jälkeen olen rauhoittunut näin hyvin. Onneksi pakotin itseni tiistaina, tämä tunti meni jo lähes normaalisti. Ja kun tämä meni näin hyvin.. Niin varmaan sitten seuraavalla tunnilla ei enää tule kauheita pelkotiloja lähdöistä, eikä ole niitä pieniäkään jännityksen tuntemuksia.
Tunnin jälkeen vein Vinskin käytävälle ja harjasin sen nopeasti. Sitten Vinski pääsikin ansaitulle levolle, olin niin tyytyväinen heposeen etten halunnut häiritä sitä kauaa. Sitten mä vähän siivoilin harjoja ja tein kaikkea muuta yleishyödyllistä kunnes sain kortin kirjoitettua.
Ah, olin niin ylpeä ja iloinen tänään. Vinski kääntyi kuin unelma ravissa ja mua ei jännittänyt paljon yhtään. Jes, tästä on nyt kyllä todella hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti