(Eipä ole ikinä ollut näin vaikeaa keksiä otsikkoa. Mietin ainakin kaksi minuuttia mitään keksimättä. Mutta en halua lähteä siihen "estetunti", "23.5.", "Vihainen poni", "Kolmikaarisia" yms. otsikointiin. Kyllä otsikossa voi vähän irrotella.)
Menin tallille ja harmikseni sain todeta että talvi on tuloillaan. Olin ihan jäätyä siinä polkiessani. Kohta on sitten se kaksi metriä lunta ja polkeminen entistä lystimpää.
Tallille päästyäni luin taulun (vähän mä hämmästyin, oli niinkin paljon ihmisiä vaikka oli noinkin kylmä.) Minä menin Vinskillä, sitten tunnilla oli myös Sakari, Pomo, Kaisa ja Elvis. Cool. Meni torstaina sitten niin loistavasti että kehdattiin pistää mut taas Vinskille. Vaikka kyllä mä mietin ettei takuulla toimi ratsu tänään niin hyvin kuin torstaina, se torstai oli vaan jotain niin uskomatonta ja Vinskikin oli varmaan huumattu.
Katselin hetken tuntia. (Tuli kyllä viisas olo. Elvis kävelee mun ohi. Ratsastaja sanoo että "Moi Milla". Mä nyökyttelen päätäni viisaan oloisena. Niin.. Kyllä mäkin melkein tiesin kuka siinä meni. Pitäisikö mun ihan oikeasti alkaa opettelemaan ihmisten nimiä, tämä käy häiritseväksi?)
Sitten hain Vinskin sieltä karsinastaan. Otin loimen pois ja mietin kauan ja hartaasti mihin se pitäisi sijoittaa. Harjasin Vinskiä pikkuisen ja sitten varustin hevosen. Vinskiä haukuttiin muuten koko ajan. Kaikki naureskelivat siinä että Vinski näyttää siltä että se nukahtaa just. Mä en edes huomannut asiaa, mutta kai se sitten nuokkui siinä. No, siinä oli hyvätkin puolensa. Ei tarvinnut suitsiessa pelätä että Vinski karkaa, kun se vaan seistä jöpötti paikallaan. Ja kentälle, jouduin valitettavasti herättämään Vinskin horroksestaan.
Nousin selkään (se on aina yhtä vaikeaa) ja lähdin kävelemään. Vinski laahusti eteenpäin. Kääntelin sitä vähän minimaalisille volteille ja valittelin mielessäni hidasta menoa. Ei Vinski siis millään jaksa kahtaa tuntia juosta, liian raskasta.
Koitin vähän saada hevosta etenemään, kääntelin sitä ja toivoin vain parasta. Lähdettiin tekemään nelikaarista kiemurauraa. Marianne laittoi puomit havainnollistamaan reittiä ja toisella pitkällä sivulla sitten piti pidentää käyntiä (jännää, ennen vedettiin kiemuraurat kummallekin sivulle, mutta ei enää.)
Vinski kääntyi hyvin. Mutta se vauhti, voi hyvänen aika! Hyvä kun ei pysähtynyt ennen puomia :D Alkuun Vinski vähän oikoi (ainakin Mariannen mielestä) mutta sitten se alkoi kävellä suoraan niin kauan kuin käskin. Melkein jatkuvasti koitin pistää hevoseen vauhtia, mutta se vaan mateli. Tai okei, välillä se käveli vähän reippaammin.
Mutta sitten käynnin pidennys kohdassa se alkoi oikeasti kävellä. Ei me siis varmaan käyntiä pidennetty, mutta vauhtia oli niin paljon kuin käynnissä vaan voi olla. Kaipa sekin nyt käy.
Tämän jälkeen siirryttiin raviin. Vinski siirtyi raviin oikein kiltisti ja ravaili kauhean mukavasti ja reippaasti. Ja ei, se ei kääntynyt yhtä hyvin kuin torstaina. Alkuun ei kääntynyt ollenkaan. Hetkisen ravailun jälkeen alkoi hevonenkin kääntyä jopa aika hyvin. Mutta sitten kun se olisi NIIN halunnut seurailla Kaisaa. Ja jos me Kaisan perään jouduttiin, niin sieltä ei kyllä ihan helposti pois päässyt. Sitten jouduin kiskomaan ratsua käyntiin ja kääntämään, eikä se välttämättä onnistunut edes käynnissä. Onneksi Vinski sentään välillä kääntyi ravissakin ihan mukiinmenevästi. (Aloin muuten todella toivoa että mentäisiin tänään harjoitusravia. Meinaan kun lähdettiin raviin niin istuin siellä niin hyvin ne pari askelta, yleensä mä pompin jo niissä hullun tavalla. Ja joissain käyntiin siirtymissä jopa istuin. Joten ajattelin että mentäisiin harjoitusravia, kun tämä istuminen nyt tuntuu tänään näin hyvältä.)
Kun oltiin vähän aikaa ravailtu ja lämmitelty, siirryttiin hetkeksi käyntiin. Ja jakauduttiin kahteen osaan. Hevoset toiselle ympyrälle (porttipäätyyn) ja ponit toiselle. Minä hurrasin mielessäni, voidaan mennä harjoitusravia, jee! Mutta sitten kirosin että jippii, ratsu kääntyy kuin ajatus eikä todellakaan seuraa noita suokkeja..
Käveltiin sen verran että Marianne selosti mitä tehdään. Tarkoituksena oli tehdä siirtymiä. Harjoitusravia ja sitten tötsien kohdalla (eli kaksi siirtymää) käyntiin.
Siitä sitten vaan tekemään. Välillä Vinski kulki oikein kivasti. Mitä nyt siirtymät tuli vähän myöhässä. Mutta mä ainakin yritin istua. Ehkä välillä seisoin jalustimilla.. Yritys on tärkein!
Niin, eli välillä Vinski kulki siellä missä piti, siirtyi hyvin. Meni nätisti. Välillä sitten se puski ympyrän sisälle (Kaisan luo!) Eikä välillä oikein viitsinyt kääntyä, kun Kaisa meni tuolla ja täällä!
Oma osuuteni meni myös varsin vaihtelevasti. Kyllä mä välillä istuin aika hyvin, enkä pomppinut hulluna. Mutta sitten välillä tuli pompittua vähän enemmän. Piti keskittyä siihen että ratsu kulkee missä pitää :D
Toiseen kierrokseen (paha oikea kierros) käytiin toisten ympyrällä. Säälittävää. Tai ehkei niin, en mä joskus olisi pystynyt menemään ravissa ympyrällä Vinskin kanssa.
Sitten otettiin laukkaa. Puoli ympyrää laukassa. Ja oikeastaan toinen puoli piti tulla ravissa, mutta ainakin me hevoset tultiin käynnissä :D Kaikki matkivat mua. Mutta ei, kun käynnistä nousee ihan hyvin ja Vinski oli niin laiskakin ja silleen. Ekaan suuntaan me hevoset nostettiin kentän keskeltä. Eli se oli helpompi, kun ei tarvinnut laukassa pelätä että ratsu laukkaileekin toisten ympyrälle.
Mä taisin laukkailut aloittaakin (kerrankin näin, minä näytän mallia.)
Ihan eka nosto epäonnistui, Vinski ei tainnut tajuta mistään mitään, en saanut valmisteltua ja äh. Toinen nosto onnistuikin. Ja sen jälkeen laukat joko nousivat tai eivät nousseet :D Välillä ei noussut ollenkaan, välillä tuli pari askelta. Mutta yleisesti ottaen laukka kyllä nousi, joten ihan tyytyväinen olin. Ongelmaksi vain alkoi muodostua se, että siinä nostokohdassa Vinski lähti puskemaan lapa edellä sisälle (arvatkaa vaan kenen luo..) ja sitten jouduin naputtelemaan sen takaisin reitille ja nosto myöhästyi, eikä välttämättä onnistunut. Laukat sujuivat tähän suuntaan aika normisti. Nousi aika useasti, mä pompin, siirtyi hyvin raviin (ja siitä sitten itse käyntiin, ainakin alkuun.) Heh, ja olin nauraa itselleni siinä yhdessä pätkässä kun päästin kädet hyvin liioitellusti mukaan laukkaan. En ainakaan suusta nykinyt.
Ja kerran me yksinkertaisesti käveltiin toisten ympyrälle. Se oli jo häpeällistä :D
Sitten vaihtui suunta ja me hevoset alettiin nostaa sieltä lyhyen sivun keskeltä. Eli joutui sitten kääntämään ettei ratsu reima vedä häntä suorana toiseen päähän.
Eka nosto taisi jopa onnistua. Ja positiivinen yllätys oli ettei juostu toisten ympyrälle. Se vähän vähemmän positiivinen juttu olikin se, että ei juostu toisten ympyrälle koska Vinski vetäisi vähän pienemmän kaarteen jotta pääsisi nopeammin Kaisan luo. Hmm..
Seuraava nosto onnistui ja siististi laukattiin toisten ympyrälle, käännyttiin siellä vähän harjoitusravissa ja käveltiin takaisin omalle puolelle. Tämän jälkeen ei enää toisten ympyrälle laukattu. Laukat nousivat jälleen vaihtelevasti, melko hyvin kuitenkin. Ja Vinskikin vähän heräsi. Nimittäin muutamien nostojen jälkeen se laukkasi aina niin, että tultiin mahdollisimman pieni kaarre, täydessä laukassa, ja oikaistiin vielä se toinen tötsä. Muutamien "mutkat suoriksi" laukkojen jälkeen, päätin että nyt tullaan kyllä ihan se oikea reitti. Pakotin Vinskin kulkemaan uralla, nostin. (Silläkin uhalla ettei se käänny ja joudutaan toisten puolelle) Laukka nousi hienosti, Vinski laukkasi järkevää vauhtia. Ja siinä puolessa välissä kaarretta honasin että mä istun täällä! Aivan fiiliksissä laukkasin loppukaarteen, sain Vinskin käännettyä tötsälle, kuljettiin sen oikealta puolelta. Sitten raviin ja kehuin Vinskiä. Vaikkei se sen ansiota olekaan että mä istuin, kuitenkin.
Ah, mä istuin muutamissa pätkissä, kyllä se oli sitten mahtavaa! En edes ajatellut asiaa ja kaarteessa ja Vinskillä, istuin hei! Okei, ehkä millin-sentin nousin, mutta hei.
Tosin useimmiten sitten pompin ilmaan metristä-kilometriin, että jouh.
Vaikka osittain laukat sujuivat hirveän hyvin tähän suuntaan, niin kyllä silti tähän suuntaan oli enemmän ongelmia. Nimittäin nostokohdassa mun hevonen kulki ihan vimpulassa. Lapa sisällä, pää ulkona. Olisi halunnut kaarrella Kaisulin luo.
Kun mä ja Sakari oltiin laukattu tarpeeksi, mentiin ponien ympyrälle loppuravailemaan. Vinski kulki kivasti. No joo, se kiisi pikajunan lailla eteenpäin, mutta kääntyi. Lopulta lähdettiin ravaamaan koko uraa pitkin. Kertaalleen kiilattiin ihan vahingossa Sakarin eteen, koska Vinski niin kovasti halusi. Vasempaan kierrokseen Vinski kuitenkin kääntyi tosi hyvin, ajatuksen voimalla (okei, pohjetta piti käyttää enemmän kuin torstaina.)
Mutta kun ravattiin oikeaan kierrokseen... Kun ei Vinski vaan kääntynyt. Lopulta kyllästyin, potkaisin ulkopohkeella ja yllättäen herra alkoikin kääntyä oikein kiltisti. Muutama potkaisu tuli vielä, muuten hän kääntyi sitten kivasti tähänkin suuntaan. Sitten loppukäynnit, joissa tuli taivutella hevosen kaulaa ja kaikkea mahdollista. Asettelin Vinkiä suoralla uralla, tein voltteja ja ympyröitä, koitin vähän vasta-asettaakin. Vinski kulki oikein kiltisti ja reippaasti loppukäynneissäkin.
Oli kyllä kiva huomata etten ottanut kovemmasta vauhdista mitään jännitystä. Tosin, kun Elvis ihan vaan pikkuisen meni, mä kyllä vähän säikähdin. Njaa.
Sitten Vinski pois ja loimi selkään. Eikä siis toki yhtään pelottanut että Vinski karkaa sieltä kopperostaan. Ja silti pitää ottaa riimu pois vaikka ovi on selko selällään..
Ja korttia kirjottamaan. Ja oli hauskaa :D
Marianne kirjoittaa kortin ja sanoo, että se meni tosi hyvin, etkä voi kyllä väittää vastaankaan.
"No ei se kyllä niin hyvin menny ku torstaina. Tai no, joku ehkä meni, mut suurin osa ei"
Marianne katsoi mua hyvin hitaasti. Sellainen ilme, järkyttynyt, pettynyt, hidas ilme oikein :D
"No me jyrättiin taas kaikki, pari kertaa, eikä se kääntyny niin hyvin."
Ja Marianne vaan toteaa ettei sillä väliä kun se ei nähnyt, se näki vaan ne kaikki hyvät kohdat (näihin voinee laskea sen kun tanttailtiin toisten ympyrällä, vai?)
Ja kuinka hienosti meni laukat ja istuin harjoitusravissa ja oijoi. (ja mä muistan vaan "ÄLÄ SEISO JALUSTIMILLA, istu, painava takamus, hartiat taakse, ÄLÄ SEISO JALUSTIMILLA!")
Kyllä se sinäänsä meni ihan hyvin. En odottanutkaan että olisi voinut niin hyvin mennä kuin torstaina.
Ja toisaalta olen aika tyytyväinen noihin laukkoihin, enkä vähiten siksi kun istuin siellä ne pari pätkää.
Mutta Vinski seuraili nyt ihan liikaa ja oli niin vetelä. Sellainen kun aina kuvittelen sen olevan :D
Mutta joo. Vaihtelevasti, vaihtelevasti.
Ja mä niin haluan mennä Elviksellä ja Roosalla :D
Ja olin tänään tunnin jälkeen hieman kuollut. Loppuraveissa hoin mielessäni koko ajan "Siirryttäiskö käyntiin, loppukäynti".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti