Munhan oli siis tarkoitus taistella. Jos menisin Vinskillä, niin istuisin. Vaikka väkisin. Olin sen päättänyt, mutta selkä sattui. En tajua, mutta kipeä se oli koko päivän. Päätin silti yrittää parhaani tunnilla.
Menin siis tosiaan Vinskillä (yhyy kun ei mua uskalla laskea muiden selkään, TAI sitten Marianne on puusilmäinen eikä nähnyt kuinka surkeasti viimeksi meni, anyway.) Tunnilla lisänä vain Elvis ja Kaisa. Ensin katselin pikkaisen tuntia ja sitten hain Vinskin käytävälle. Käytiin syömässä matkalla tallille, onhan sinne niinkin pitkä matka taivallettavana. Vinski seisomaan ja harjailin. Poikanen oli siis likainen, ja likaiseksi se myös jäi, kun ei Vinskillä ole enää yhtään harjoja. Tosin Marianne kävi ihastelemassa kuinka puhdas Vinski on (se on ilmiselvästi sokea, kaula oli ihan musta, yök.) Heitin ratsun varusteisiin ja lähdimme kentälle. (Vinski teeskenteli nälkäkuolemaa. Kun varustin itseäni, hän syö paria heinänkortta Roosan karsinasta.)
Nousin selkään ja käyntiä. Vinski kääntyi ja käveli jopa eteenpäin. Ihan kiva, vaikka tiesihän sen ettei näin tule jatkumaan. Koska meitä oli "niin ihanan vähän" jäimme suurelle pääty-ympyrälle kävelemään. Mikäs sen parempaa seurankipeälle pikku ratsulle! Elvistä piti mennä kiusaamaan, Kaisaa piti käydä rakastamassa. Jeah. Sentään vielä käynnissä ratsu säilyi jossain määrin hallinnassa.
Eli mentiin tuota pinkkiä rataa (Tuo ruskea on se meidän ympyrä, joka tosin oli lähempänä neliötä, mutta..) Käveltiin siis, tultiin tötsien välistä. Tötsien jälkeen käännettiin ja siitä väistätettiin uralle. Sitten uralla piti vähän pidentää käyntiä. Siis vähän väistöä ja askeleen pidennystä, helppo homma. Jos vaan osaisi jotain ;)
No sain mä sentään kehuja "Milla käänsi ekana hyvin" tai jotain.
Ensimmäiseen suuntaan tämä oli vähän säälittävää, jotenkin. Tehtiin pari hienoa takaosakäännöstä, väistettiin lapa edellä, käveltiin vaan uralle. Taisi sieltä joku väistön tynkäkin sentään tulla. Askel piteni välillä, mutta ihan liian harvoin.
Suunnan vaihtuessa alkoi sentään homma toimimaan. Väistettiin hienosti. Vaikkakin musta tuntui että Vinski vaan veti automaattivaihteilla sinne uralle. No, miten vaan.
Sitten kevyt raviin. Ensin lätkin aikani, kunnes Vinski siirtyi raviin. Hienosti muuten istuin ne ekat askeleet ja aloin keventää. Silloin kaikki meni pieleen. Sain yhden puolikkaan voltin tehtyä. Kesken tämän voltin juostiin sitten kai Kaisaa päin. Ravailtiin Kaisan perässä, Elviksen perässä. Vedettiin lapa edellä ympyrän sisälle (oletteko huomanneet että mennään koko ajan ympyröillä :D Vai tuntuuko vaan kun ratsastan kaksi kertaa viikkoon jolloin tulee tehtyä kahdesti samat asiat.) Eikä niinku vahingossakaan käännytty. Koitin kaikkea, mutta ei. Lopulta oli aina kiskottava käyntiin kun en halunnut kenenkään perässä juosta. Välillä istuin hiljennyksessä, mutta oli kiire, joten tuli sitten vähän seistyä. Huoh...
Ravissa oli tarkoitus tehdä silleen, että ravailee vaan, sitten tötsien kohdalla ottaa ulko-ohjalta pidätteen, kun se menee läpi, myötää sisäohjalla ja ravia eteen. Ekaan suuntaan yritin tätä kahdesti, muulloin sitten tahkosin ja tappelin hevoseni kanssa. Suunnan vaihtuessa Vinskikin muuttui mystisesti. Asiat lähtivät rullaamaan paljon paremmin ja pääsin jopa tehtävää suorittamaan. Tosin tuntui siltä että Vinski oli kiinni sisäohjassa, ei ulko-ohjassa..
Sitten käyntiin ja jatkoimme alkutunnin väistelyä. Miten mahtoi mennä? Tosi vaihtelevasti varmaan taas, kai sieltä joku onnistunutkin tuli. Mutta ei sitä väistöä siis koskaan tullut kuin just se muutama askel, sitten piti suoristaa heti.
Muutamien väistöjen jälkeen lisättiin laukka. Väistön jälkeen laukannosto ja vähän laukkaa. (se on kuvassa harmaalla.) Väistöä, nosto. Tai no joo, ei noussut, mutta seuraava yritys jo onnistui. Kiva kiva. Tosin vääriä laukkoja. Toiseen suuntaan tuli aina väärä (positiivista, tunsin laukan lähes aina vääräksi) toiseenkin suuntaan tuli joitain kertoja. Yhyy.
Laukat nousivat aika hyvin. Vinski vaan vähän ennakoi väistöjä ja lopetti laukan itse aina välillä. Koitin istua, välillä onnistuin, välillä en. Ihan suht kivasti meni kumminkin laukat.
Ja sitten loppuravit ja taas jokin ruuvi tipahti Vinskin pääkopasta kun hän alkoikin toimia. En tajua tätä, olenko itse niiin paljon parempi loppuraveissa vai onko Vinski vaan kuuliaisempi laukan jälkeen. Ei hajuakaan.
Vinski kääntyi tosi hyvin, heti jos tuli kääntöongelma, tajusin sen johtuvan mun pään asennosta ja tadaa, sitten toimikin taas. Rauhallista ja kivaa ravia. Vähän oli pää ylhäällä, mutta välillä Vinski tajusi hiukan laskea sitäkin (lisää tällaista "wnb good rider"-juttua) Sitten loppukäynnit.
"Hienosti väisti ja hienot laukat ja kaikki oli niin täydellistä ja balabalablla" No joo, ei ihan. Mutta kyllä Marianne taas oli niin ylpeä luuseri oppilaastaan. Höh, mä en niinkään. Laukat ei ollut parhaimmistoa, väistöt oli aika surkeita. Ja kun mua ottaa aina niin pahasti aivoon kun Vinski ei käänny, ääh. Tänäänkin Marianne huutelee että käännä ohi, älä siirry käyntiin. Mutta kun en mä saa. "Saat sää" Ääh. Se tuskastuttaa, kun tietää että joskus se elukka kulkee niin hyvin. Mutta ei vaan nyt.
Sitten alas selästä. Ja ennenkuulumatonta, rikoin housuni! (Ei, en toki ole sitä itkenyt kun äiti totesi ettei niitä korjatuksi saa..) Liu'uin tyylivapaasti ihan liian lähellä satulaa ja hups, menivät rikki. Mun uskolliset, 2½ vuotta vanhat housut. Ärsyttää, ihan lievästi. Ärsytys onkin ihan oikeasti tämän päivän sana.
Pistin Vinskin pois ja Marianne tuli mukaan hehkuttelemaan kuinka tyytyväinen on. Mun oli vaikea liittyä ilonpitoon näistä syistä:
Masentaa kun Vinski ei käänny alkutunnista.
Masentaa kun housut meni rikki.
Ja koska olin niin rampa, tunnilla meinasin kuukahtaa alas selästä, tunnin jälkeen kävelin melkein seiniä päin, en voinut kumartua kun selkä oli ihan kipeä. Kotiin en meinannut päästä, en vaan jaksanut polkea. Vika on nyt kunnossa, ei riitä kunto näin moneen Vinski-tuntiin.
No joo, kotiin sitten, hitaasti mutta varmasti. Joka tapauksessa teksti oli huono, tunti oli huono (olin niin huono :D) housut on rikki.. Kaikki mättää.
JA MARIANNE KEHTAA VÄITTÄÄ ETTÄ MENIPÄ HIENOSTI. EI USKO ITSEKÄÄN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti