Menin kumminkin, pakkohan sitä nyt on tallille mennä :D Ja kiinnosti muutenkin tietää millä menen.
Ja oli lämmin, heh, ylihuomenna on joulukuu!
Saavuin tallille ja menin lukaisemaan taulun. Roosa :) Siis niinku Roosa :D (Tunnilla mukana Sakari, Pomo ja Kaisa.)
Mulla oli vähän sekalaiset mielipiteet. Mahtavaa, upeaa ja fantastista että pääsin taas Roosalla. Se on myös kevyempi mennä kuin Vinski, joten olotila pysyisi varmaan kohtuullisena vaikka puolikuntoisena siellä hilluinkin. Mutta, mua myös jännitti. Mietin että Roosa voi säikähtää ja mennä. Lohduttauduin sillä että Roosa on sentään suht rauhaisa.
Kävin katsomassa vähän tuntia. Marianne ratsasteli joten katselin sitä. Ja oikeastaan halusin varmistaa Roosan satulan, se oli meinaan eri paikassa kuin ennen. Ja silleen.
Lopulta harjasin ponin, Marianne heitti satulan (Pah :D Se tuli selittämään jotain että täytyy mennä, tällainen seisoskelu on turhaa tai jotain. Joten se sai sitten pistää Roosalle satulan, mulla se kestää niin kauan) ja mä suitsitin ponin. Ja kentälle mahdollisimman hitaasti.
Nousin selkään, jalustimet olivat älyttömän pitkät. Parempi kai niin, ei voi ainakaan seistä jalustimilla vaikka kuinka yrittäisi. Lähdettiin sitten kävelemään. Ihan pikkaisen mua jänskätti, mutta. Roosa käveli reippaasti, vähän väisteli toista uraa kun aitojen ulkopuolella oli niin pelottavaa, eihän pikku aasi nyt voi kävellä uraa pitkin. Koitin saada ponin uralle, kääntelin vähän voltteja. Roosa toimi oikein hyvin. Kääntyi, ei seurannut, kulki reippaasti. Hetken kävelyn jälkeen Marianne selosti tehtävän. (Heh, se oli ennen tuntia selitellyt että odottaa tuntia että voi kiusata meitä :D)
Eli Marianne pisti tötsät vähän havainnollistamaan reittiä. Tosin mua ne vaan alkuun hämäsivät.. Piti siis kävellä, sitten toisen pitkän sivun loppuun tehdä vastakaarto, toisen pitkän sivun loppuun täyskaarto (kuten huomaatte, epäilen itsekin tuon toisen nimeä, sori.)
Ensin mun kaarrot olivat hieman pieniä, sillä käänsin niin läheltä tötsiä kuin onnistuin. Alkuun oli myös väistämisen kanssa ongelmia, kun en oikein tiennyt koska väistän toisia, koska kävelen maanomistajan elkein. Roosakin alkuun vähän kyttäili ja käveli vähän reippaasti. Heti alussa hän ottikin lentävän lähdön. Koitettiin tehdä vastakaartoa, ojassa oli jotain kamalaa ja lyhyt laukkapyrähdys kauemmas. Mä säikähdin kauheasti :D Sentään selässä pysyin. Sen jälkeen kävelin ja koitin rauhoittua ja tehdä tehtävää. Vielä yksi sivuloikka tuli, sen jälkeen poni kulki säikkymättä. Mutta kyllä se kyttäili sinne ojaan, ei kulkenut uralla ja meni lapa jossain kaukomailla tuota vastakaarretta. Täyskaarto onnistui paremmin, kun ei poni juossut alta tai tehnyt muutakaan tyhmää.
Kun minäkin lopulta rauhoituin tehtävä onnistui kaikin puolin varsin hyvin. Olin tosi tyytyväinen. Ei tullut mitään suunnanvaihtoja, ei seurailuja (vähän hiljenneltiin kun hurmaava Sakari kulki ohi.)
Kun oltiin käynnissä haettu reitti, siirryttiin raviin. Roosa ravasi hyvin hitaasti, tai siltä se ainakin tuntui. Vastakaartosivulla sipsutettiin vähän kovempaa ja vähän kiemurreltiin. Muualla kuljettiin rauhassa ja kuuliaisesti. Mukavasti oikein. Poni kääntyi tosi hyvin, tehtävä onnistui. Siis ei tästä ole juuri pahaa sanottavaa. Ajatelkaa, mä aloin kesken ravien miettiä että mitä ongelmia mulla muka Roosan kanssa oli? Siis ihan tosissani mietin, en oikeasti muistanut. Lopulta tuli välähdys; sehän teki niitä uukkareita ja seurasi. Ai niin :D
En oikeastaan tiedä mitä sanoa tästä kevyt ravista. Roosa kulki varsin hienosti pienoisia kiemurteluja lukuunottamatta. Mä olin tosi tyytyväinen.
Sitten hetkinen käyntiä ja järkytin ponin maailmaa kulkemalla myös tuolla yhdellä lyhyellä sivulla jossa ei tehtävää suorittaessa käyty. Siellä vasta olikin pelottavaa, varsinkin kun tuuli ja oli koirakin ja iik. Ei sentään menemään lähtenyt, onneksi. Kun oltiin kävelty, jatkettiin edelleen samaa tehtävää, nyt vain harjoitusravissa.
Nyt tuli muutamia kääntötappeluita ja Roosa alkoi vähän madella, siirtyili käyntiin ja sitä rataa. Mutta muuten.. Muuten se meni vaan paremmin. Mun asentoa kehuttiin, Roosan muotoa kehuttiin. Kaikki on sitten täydellistä tänään. Vähän alkuun juostiin toisella sivulla, mutta sitten poni relasi ja jee. Mentiin kyllä niin siististi sitten. Ravissa oli niin helppo istua ja oleilla ja olin niin tyytyväinen kaikkeen. Alkaa vaan tämä postaus käymään tylsäksi :D "Tehtiin samaa tehtävää eri askellajeissa, olin tyytyväinen, tyytyväinen, tyytyväinen!" Harjoitusravin jälkeen hetki käyntiä. Ja sitten laukkaa.
Oli tarkoitus nostaa laukka pitkälle sivulle ja tehdä sitten pääty-ympyrä. Eka nosto yritys kariutui siihen kun Roosa puski sisälle ja sitten vedettiin jotain hienoa ympyrää. Mariannen ystävällisellä avustuksella nousi laukka, laukattiin vaan täysillä johonkin Pomon perään.
Laukka oli ala-arvoista. Ei se noussut sitten millään. MITÄ MÄ TEEN VÄÄRIN. Kyllä joskus onnistui.. Perä lensi, Roosa jummasi. Nyt mä sitten oikeasti taistelin, julma tappaja-vaihe päällä mä koitin. Mutta kun poni juoksee aitoihin ja multa lopahti jaloistakin voima.. Laukka nousi vain silloin kun Marianne oli siinä vieressä metelöimässä, muuten Roosa pukkaili ja hiljensi. Aivan sama mitä mä tein, ei vaan onnistunut. Koitin jopa loppuvaiheessa nostaa laukkaa niin ettei ollut sisäjalustinta :D Jalkaan saa enemmän voimaa. Mutta ei.. Rasittavaa. Mikä siinä on vikana? Kyllä joskus nousi. Ja kun ravit menee hyvin. Siis jännitänkö mä jotain niin että Roosa vetää siitä pultit. En tiedä. Vai onko se vaan niin että kun annan laukkapohkeen niin poni tunkee sisään enkä voi tehdä sille mitään. Äh. Pitäisikö valmistella enemmän? Ehkä. Pitäisikö lyödä persuksille niin kovaa kuin lähtee? Tjaa, en tiedä. Mitä mun pitäisi tehdä? Onko ongelma mun laukannostossa. Vai koittaako poni vaan ja heti kun ei onnistu niin alkaa sitten leikkimään. Joitain laukkoja tuli. Mariannen avustuksella. Tarvitsisin tyhjän kentän ja loputtomasti aikaa, sitten voisin katsokaas ihan rauhassa panna menemään. Nyt mun hienot nostoyritykset sammahti aina siihen kun joku tulikin eteen. Hups.
Ja rassaavaa kun laukka toimii periaatteessa mun osalta. Mutta sitten ei Roosan kanssa. Tarvitsisi varmaan vaan harjoitella. Harmi vaan kun tämä ei taida olla niin helppo ongelma kuin se Elviksen laukkaongelma johon auttoi raipan käteen ottaminen.
Lopulta pitkällisten laukannostorituaalien jälkeen siirryttiin loppuraviin. Roosa kulki hienosti taas :) Pää meni alas, mentiin niin siististi. Eikä ainakaan kaahailtu, ei tosiaan.
Sitten loppukäynnit. Piru vie olin kumminkin tosi tyytyväinen. Joo, laukka on.. Mitä on. Mutta muuten. Mä oikeasti en edes muistanut mitä ongelmia mulla on Roosan kanssa. Ei yhtäkään uukkaria, vain pari seurailua. Tuli lähtö, se oli positiivista, mun kannalta ajateltuna. Pakko tästä pelostakin on eroon päästä.
Roosa on niin kiva kumminkin, vielä kun laukan saisi onnistumaan niin kaikki olisi täydellistä.
Marianne oli tyytyväinen. "8½" Mä sanoin 7. Ei paljon eroa. Laukalla oli vaan mulle enemmän painoa. Laukka meni huonosti, kaikki muu hyvin, etkä voi väittää että vain kehun sua, jotenkin näin totesi Marianne. Hyvä. Jos se olisi alkanut väittää että laukkahan meni oikein hyvin niin olisin kuollut.
Kävelyjen jälkeen keskelle ja hevoset pois. Harjasin pikku pikku Roosan puhtaaksi. Ja työläinen tuli käytävälle seisomaan, buaha. Naurettiin se pihalle Roosan kanssa, mokoma työläinen tuli pilaamaan maisemat. Se on sitä alempaa kastia ;)
Vähän tämä oli nyt mukavaa ja yksinkertaista. Mä olen tyytyväinen kun olen saanut takaisin tämän hyvän asennon. Tai alkuun siinä oli kaikki pielessä. Mutta nyt sitten tänäänkin (kuten torstainakin) todettiin että mulla on hyvä asento. Jee :D Mun elämän peruspilari on taas kunnossa. Hyvä istunta on kaiken a ja o. No okei, mun kädet oli välillä ihan suorassa, myönnän.
Tämä oli kyllä niin kivaa. Sujui tosi hyvin (niin, en ota sitä laukkaa nyt mukaan :D) ei ollut niitä tavanomaisia ongelmia. Erävoitto kun sain rauhoituttua sen lähdön jälkeen. Roosa kulki niin kivasti ja siitä tuli kehuja kun se meni hyvin. Muutenkin ei vaihteeksi tarvinnut koko tuntia jauhaa mulle turhista asioista joita en vaan tajua.
Harjoitusravissa oli taas niin kiva istua.
Oikeasti :D Koko tunnin mahtavimpia asioita oli se kun Marianne sanoi että mulla on hyvä istunta. Se on vaan jotenkin niin tärkeä ja rakas asia mulle.
Ja toinen mahtava asia oli kun Marianne kehui sitä Roosan muotoa. Kulki oikein sieltä edestä. Se oli vaan jotenkin niin hienoa. En mä tiedä. Pienet asiat tekee onnelliseksi(ko).
Mä pääsin Roosalla :D Eikö olekin kivaa. Roosa on niin ihastuttava. Vitsit kun saisi laukan taas nousemaan. Kaikki olisi sitten täydellistä. Pitäisi varmaan rauhoittua, valmistella, nostaa ja jollei nouse, vaan tulee pukkeja niin näyttää taivaan merkit. Näin karrikoidusti. Helppo lista.
Olisikin.
Roosa ei ole mennyt ikinä noin hyvin mun kanssa, ainakaan jos multa kysytään. Jee, masennusangsti-kausi on ohitettu! Heh. Roosa on vaan aika ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti