Kun hän kuvittelee olevansa loistava ratsastaja, ajattelee ettei voi oppia enää mitään kun on niin loistava!
Ja kun hän samaan aikaan pillittää kuinka surkea onkaan :D Kyllä, pidän itseäni vähintäänkin outona. En tajua mikä mulle on tullut, ajattelen että kaikki menee surkeasti (kuten aina) mutta sitten samalla mietin että olen niin loistava että!
Saavuin tallille. Onpa ihana ilma, lämmintä. HEI ON MARRASKUU!? No ei se mitään.
Huomasin meneväni Sulolla. Kävin katsomassa vähän tuntia ja sitten menin harjaamaan Suloa.
Ensin etsiskelin ämpäriä, jotta olisin voinut pestä ponin jalat. Mutta ei löytynyt, sieniä oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta ei sitten yhtään ämpäriä? Joten jalat sai jäädä harmaiksi, harjasin muuten ponin oikein hienoksi. Meillä oli varsin herkkää :) Sulo pusutteli ja meinasi nuolla mun naamaa. Ja meinasi syödä mun nenän :D Juttelin ja sovittiin että tänään mennään hienosti ja ei juosta kuin hullut. Juuh.
Mentiin kentälle ja eikun selkään! Pidin alusta asti ohjat hyvin löysinä, ettei ponin tarvi päätä kiskoa. Vähän se hiljenteli alkuun, mutta sitten käveltiin tosi reippaasti ja käännyttiinkin vaikka ohjat roikkuivat polvissa.
Jäätiin kahdelle pääty-ympyrälle. Mä, Pomo ja Kaisa toisella, toisella oli Elvis, Roosa ja Laki. Piti tehdä voltti ja jatkaa sitten avossa sillä avoimella sivulla. Ensin yritykseni oli lähinnä naurettava, ohjat kun roikkuivat kavioissa. Seuraava oli myöskin aika avuton yritys. Sitten taisi tulla pari kertaa, jolloin taisi ehkä muutama askel onnistua.
Ah, sitten. Lähdettiin raviin ja mentiin uraa pitkin. Sulo ravasi reippaasti, mä kevensin järkyttävän korkealle ja silleen. Jäätiin sitten Elviksen perään, Sulo ei suostunut kääntymään. Siinä pahaa aavistamatta käännän ponia. Yllättäen Sulo vinkaisee ja täyttä laukkaa eteenpäin. Elviskin lähti (tietysti) ja sitten me mentiin. Mä koitin pidättää, koitin pysyä selässä (btw EN SEISSYT JALUSTIMILLA palvokaa mua!) Mutta joo. Pysyin ehkä puoli kierrosta, mutta valuin kokoajan pois satulasta ja lopulta tömähdin alas. Täydestä laukasta alas, ohjat jäi jostain syystä käteen, joten raahauduin ponin perässä hetkisen, mutta sitten totesin ettei se pysähdy ja irrotin. Mahtava tunne, mietin että apua tämä sattuu, sitten roikun ohjissa siinä laukkaavan ponin vieressä ja totean että ei se mitään pysähdy :D
Jalkaan sattui, selkään sattui. Nousin, mutta menin vielä hetkeksi makoilemaan kun otti selän päälle. Sitten tuli se yksi aikuinen ja Marianne ja kauhea huolehtiminen. Mut nostettiin ylös ja kysyttiin sattuuko. Mun koko vasen puoli tärisi hetken ja vähän jalassa tuntui. Mutta urheasti totean että ei tässä mitään ja selkään.
Lähdin kävelemään ja Marianne sanoi että voin kävellä hetken. Sulo oli ihan innoissaan ja koitti välillä lähteä raviin. Mä menen oikein kunnon ohjastuntumalla (joo, tuossa kohdassa heitin romukoppaan idean "ratsastetaan ohjat kavioissa") Kävelin ensin, pysäyttelin, kääntelin. Sitten otin raviin. Ja eikun menoksi sanoi
Laukattiin sitten oikein kivasti ja reippaasti. Koitin pidättää, välillä sain pidätettyä, mutta ei se vaan auta kun poni menee elämänhaluissaan. Välillä istuin jotenkin pikkaisen etukenossa, ohjat kädessä, enkä vaan pystynyt tekemään mitään :D
No joo, Sulo laukkasi täysillä, mä roikun välillä ohjissa asenteella jippia jei kun tipun taas. Taisi se sitten jotain pukittaakin välillä tai jotain. Noh, lopulta lensin sinne kaulalle. Mutta en todellakaan aikonut tulla alas! Siitä vaan kunnon kuristusote ja roikuin kaulalla henkeni edestä, jalustimet oli jo tippuneet. Sulo sitten pysähtyi, kyllästyi laukkaamaan läski kaulallaan. Ja jotenkin sain itseni puserrettua takaisin satulaan. Helpotuksen huokaus.
Ja eikun jatketaan!
Kävelin. Otin pysähdyksiä, peruutuksia, koitin jopa tehdä hiukan pohkeenväistöä. Kääntelin ja vääntelin. Otin kai pari ravipätkää, ihan harjoitusravia. Sitten ajattelin että syteen tai saveen, kevennän pikku pätkän. Ja saman tien poni ampaisi täyteen laukkaan! Ah. Laukattiin jälleen täysillä ja nyt sitten tulin ryminällä alas. Ilmeisesti suoraan selälleni. Sattui muuten ihan helkutisti. En päässyt ylös, pää oli ihan kipeä, selkä oli aivan kamala, se oikein sattui ylhäältä alas asti. Oli oikein oksettava olo. Ja mikä pahinta: mun kynsi taittui silleen että sinne tuli pikku haava josta tuli verta, yh.
(ON SIINÄKIN MULLA LUOTTOPONI!!)
Makoilin hetken siellä maassa, mulla oli niin paha olo ja selkä kipeänä. Marianne kiipesi ponin selkään ja se nainen tuli sitten taluttamaan mut pois. Tai en halunnut että se taluttaa kun mulle tuli vaan entistä pahempi olo.
Ja sitten mä seisoin kentän laidalla, sen Elviksellä menneen (sillä meni jotenkin jalka tai jotain) kanssa. Nauroin, itkin, sekoilin. Selkä sattui, jalka sattui, pää sattui. Ja kynsi :( Nauroin kun se täti huolehti (ah, sain näin kauan pidäteltyä :D Täti on hyvä sana) musta ja mietiskeli että olenko kunnossa. Itkin kun en mitään osaa ja ei Mariannekaan (tässä kohdassa nauroin itsekin :D) tippunut. Ja kun pilasin kaikkien tunnin ja kun en saanut ratsastaa jnejne. Mulla oli hauskaa :D Makoilin maassa, selittelin ihan pimeitä juttuja (tietyissä rajoissa) enkä vahingossakaan suostunut menemään autokyydillä kotiin. Kävelin ympyrää ja itkin kun olen niin surkea, miksen mä helkutti osaa yksinkertaistakaan asiaa.
Tunnin loputtua täti pisti Sulon pois, sillä Marianne halusi huolehtia musta ja siitä Elvistytöstä. En tosin tiedä, en kaivannut huolehtijaa joten menin ihan itsekseni talliin tutkimaan mun kynttä. Buahah.
Sitten mäkin puhuin jopa jonkun verran. Olen kuulemma erikoinen (outo, friikki, sekopää) ja Marianne ei ollut niin huolissaan mun jutuista kuin se täti. En mä nyt tiedä, jos mä naureskelen ja selitän ihan vitsillä näitä juttuja (en siis mitään päässä pimenee ja kaadun maahan - juttuja :D) Joo, en tajua. Ylireagointia? Ja Marianne kehtasi väittää että kettuilin aikuisille :D En nyt ihan tajua.
Selostin niille siististi missä asun. "Ajetaan yhtä tietä, sit toista ja sit viel yhtä tietä"
Annoin loistavan kuvan viisaudestani "Onko Masku siel vasemmal?"
Kun kysyttiin ikää "... öö... 16!" En sentään alkanut sormilla laskemaan niinkuin joskus teen :D
Väitin Mariannen autoa hienoksi. No ei se kyllä ole, mutta hieno sisältä. Tai siis, sellainen etten voi sotkea sitä.
Kun kysyttiin asteikolla 1-10 selän kipua "Riippuu vähän siit asteikosta"
"Yhyy ku olen surkea ja kaiken mä pilaan enkä missään onnistu"
Mihin sattuu? "Kynsi :<< Kynsi:<< Siit tulee verta!! :<<"
^Seuraavat ongelmat oli housujen likaantuminen ja kypärän hajoaminen :D Ei toki mun selän poikki meno
No ei, kyllä mä kerran vastasin ihan oikeasti miltä se selkä tuntuu "Mun selkä on irti"
Ja kun noi huolehti että mistä ne tietää selviydynkö ja pärjäänkö mä varmasti, oli vastaus harvinaisen selvä
"Toi näkee sit torstaina et oonks mä elos vai en"
Enkä kyllä tajunnut mitä pahaa siinä oli :D Jollen tuohon mennessä kuollut, niin tuskin mä sinne matkallekaan olisin tuupertunut.
No, oli oikein hauska päivä.
Ihan vaan lievästi harmittaa toi tunti. Siinä meni taas yksi tunti, niin multa kuin muiltakin. Selkä on niin kipeä.
Arvatkaas paljonko tämä auttaa tässä torstai-ajattelussa. Väkisinkin mietityttää että mahdanko tulla torstainakin alas.
Ja olin varmaan hauskaa kuunneltavaa kun ajoin kotiin. Laulan kovaa ja korkealta, puhun itsekseni, nauran ja itken.
Ja tietty vittuvittuvittuvittu..
No ei mä olen hyvin siveä, en kiroile. Muuta kuin itsekseni (ja joskus tähän blogiin.)
Ääh :( Miksen mä osaa mitään. Niinkin yksinkertainen asia kuin selässä pysyminen ja ei onnistu :( No, olen kyllä tyytyväinen siihen kaulalla roikkumiseen, vaikka maha olikin sen jälkeen vähän kipeä.
Hiiiieenoa. Seuraava tunti on torstaina. Vasta. Jollen sitten mokaa sielläkin. Ja arvatenkin selkä on aivan paskana silloin ja jee jee. Siitä tuleekin varmaan todella upeaa ja hienoa..
(Ja mun raipasta irtosi muuten käsilenkki :D Jännää. Ei se kyllä haittaa sinäänsä, en mä sitä käytä. Mutta roikotin raippaa siitä, joten jouduin keksimään uuden säilytyspaikan raipalle.)
Edit. Koska kaikkia ei taatusti kiinnosta, niin kerronpa silti :D Selkä on vähän kipeä, ei sinäänsä niin paljon kuin luulisi. Vähän reppu sattuu selkään ja pelolla odotellaan miten käy kun istun koulussa sen kahdeksan tuntia.
Kynnen alla on mustelma. APUA NYT SIITÄ TULEE VERTA! Kynsi sattuu todella paljon, varmaan leikkaan kynnet tänään. Toivottavasti se auttaa. Toisaalta voi käydä myös niin että sattuu vielä enemmän kun on vähemmän suojaa. Kynnessä on sellainen viiva mistä näkyy mistä se taittui, ja tosiaan mustelma. Ja haava.
Selässä on cool punainen jälki :D Siinä kohdassa mikä sattuu vähiten. Hmm..
Ja polvessa on patti. Sattuu se vähän kävellessä.
Ja eikun huome tallille. No ei, JOS mä olisin ilkeä ihminen, jättäisin menemättä. BUAAHAHH, Marianne voisi sitten panikoida että ny se delas :(
Anteeksi, meinasin siis: Ny se delas :DDD!! BAILA BAILA!!!
P.S. Olen kuulemma, mikä se sana olikaan. Ei ihan itsepäinen, mutta aika sama sana. Päättäväinen tai joku sellainen. Joo. Eikös se ole hyvä asia. Olen outo, päättäväinen, sekopää, itsepäinen ja kamala ihminen.
Hei sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti