Pääsinpä mä tänään helpolla, ei tarvinnut (pelätä) ja kysyä toista hevosta kun en mennyt Vinskillä. Mutta sitten taas.. Piti ihan pikkaisen pelätä sitä hevosta jolla mä menin. Kauheaa :D
Olin tallilla oikein ajoissa, ja tosiaan. Katsoin millä menen. Ja se oli varsinainen järkytys. Tunnilla oli myös Kaisa, Elvis, Simo ja Vinski. (Nyt heitelkää villejä veikkauksia millä menin. Villein on sitten se oikea. Tai ei välttämättä, riippuu kuinka kieroutunut mieli teillä on.) Ratsuni oli jo ekalla tunnilla, joten katselin sitä tuntia hetken ajan. Oikein kiva, Simo, Elvis ja Vinski lähti sitten menemään. Elvikseltä ja Vinskiltä tultiin alas. Ja oli kyllä järkyttävää. Oikeasti hei, Vinski veti siellä ilmapukkeja. Sitten se juoksi Elviksen perässä.
Juttelin vähän jopa yhden mun tunnilla olevan kanssa. Ja tunnille.
Mä epäilin koko ajan että Mariannella ei ole nyt kaikki inkkarit kanootissa, epäilin että se on nyt jotenkin mokannut. Tai vaihtoehtoisesti se on hullu, buahah. Apua, apua.
Menin siis ratsuni luo. Ja kuten joku saattoi villinä veikkauksena arvata.
Joo, mä menin Sakarilla. Voi elämän kevät ja luojien surkeus ja mitä vielä. Herran jumala :D Mä luin taulua moneen otteeseen, joka kerta lähdin tyyliin silmät lautasen kokoisina ja suu auki, että häh. Siis joo, jossain mun villeissä kuvitelmissa olen saattanut ajatella meneväni Sakarilla, joo. Mutta sitten ihan tosissaan kun olen miettinyt, niin.. Vuoden parin päästä. En voi käsittää, varsinkin kun tiistainakin meni niin surkeasti, miten se uskalsi päästää mut Sakarille. Ööh? Sakari on hieno ja jalosukuinen ratsuori. Minä olen.. Minä. Surkea luuseri joka ei osaa mitään (kröhm, anteeksi, osaan mä juosta toisia päin hevosten kanssa.) MIKSI? Hääh :D Joo, Marianne siinä vaan iloisena selitteli että ajatteli että voisin opetella väistöjä tämän kanssa, heh. Ja mä mietin että joo, kun mä pilaan tämän uljaan ja jalosukuisen ratsun. Siis olisin nyt voinut ajatella että ehkä jonkun extrahypermahtavan Vinski-tunnin jälkeen voisin ehkä päästä Sakarilla. En nyt sentään.. Tuollaisen tunnin jälkeen..
Koska ollaan nyt yhdessä kauhisteltu asiaa, voidaan jatkaa. Eli nousin Sakarin selkään.
(Sakarilla oli muuten siistit ohjat. En ole ennen nähnyt [tiedän, olen juntti] kangasohjia ilman niitä stoppareita.)
Lähdettiin kävelemään. Kuten arvelin ja toivoin, ei Sakarin kulku ollut niin suurta kuin Vinskillä, onneksi.
Mä aloittelin tosi varovasti sen jalosukuisen ratsun kanssa. Koitin olla kävelemättä kenenkään perässä (pelkäsin murhaavani kaikki), sitten välillä koitin tehdä jotain voltteja. Se oli jännittävää. Huomasin että jalat pysyivät kyljissä tosi hyvin, se satula kippasi mut tyylikkääseen etukenoon, mutta oli ainakin kivan tukeva satula.
Tosiaan, voltit. (vaihdan aihetta, sori, on tämä niin jännää.) Eli Sakari kääntyi ihan kivasti. Välillä tuli pieni paniikki "ei tää käänny, tapetaan toi!" mutta joo. En oikein uskaltanut käyttää pohjetta, pelkäsin kai rikkovani pienen Sikurin. (jep, mä ihan heti rikon suokkiorin, hyvä minä, loistavaa!) Onnekseni Sakari oli suht kiltti ja kääntyi mukavasti myös mun pikku perhosotteilla ;)
Sakari pysähtyi oikein hienosti, otin siis jonkun yhden pysähdyksen. Ja hän ei vaan oikein näyttänyt ymmärtävän että käveltiin alkukäyntejä. Siellä me vaan kuljettiin haistelemassa toisten jätöksiä. Tjaa tjaa, koitin kyllä kieltää, mutta tiedättehän, pojat on poikia (menevät siis rikki jos ne komentaa pois.)
Alkukäyntien jälkeen kerättiin ohjat ja lähdettiin harjoittelemaan väistöjä. Mulla ei ohjat pysyneet yhtään kädessä ja tuntuivat olevan koko ajan eri pituiset. Ja vielä liian pitkätkin, helkutti soikoon. Mulla oli vaan kädet jotenkin älyttömän kipeät, mikä ei sitten helpottanut asioita. Lähdettiin väistämään ensin niin, että piti kääntyä pitkälle sivulle niin ettei kulkenut ihan siellä uralla. Väistää sitten uralle ja pitkän sivun keskellä tehdä voltti. Sitten lyhyillä sivuilla piti pidentää käyntiä.
Väistöt sujuivat ihmeen huonosti. Siis jos ajatellaan että alla oli hepo joka nyt ainakin osasi ja tekikin ihan helposti. Mutta ei, en mä vaan osaa, yhyy. Sakari hiljensi hyvin käyntiä, väistikin välillä oikein hyvin, oikeinkin ehkä. Mutta välillä kaaduttiin tähän normiongelmaan, kaula oli ihan vimpulassa ja lapa karkasi ja sitten en enää tiennyt mitä tehdä. Vaikeaa. Välillä Sakari ei kääntynyt pohkeesta yhtään sinne sivulle, se vain lönkötteli suoraan eteenpäin ja kun enhän mä nyt voinut pyytää kovempaa etten nyt pilaisi koko hevosta. Voltin jätin aika useasti väliin kun kaikki oli aina meidän perässä. Ja sitten käynnin pidennys. Pitäisikö sille nauraa. Me sipsuteltiin tosi tyttömäisesti, eikä askel kyllä pidentynyt milliäkään :D Sakari vaan tepsutteli rauhallisesti, melkein nukahtaneena. Toiseen suuntaan mennessä päätin ettei tämä hevonen nyt oikeasti voi kulkea kuin unissakävelijä. Pistin vähän vauhtia, orhi alkoikin jopa kävellä. Mutta sitten tuli uusi ongelma -> ratsu ei enää hiljentänyt väistäessä. Perhana. Ja kaiken pahan lisäksi se vielä käveli käynnissä välillä uran sisäpuolella eikä sitten ilmeisesti jaksanut välittää pikku ratsastelijan kainoista pyynnöistä siirtyä uralle.
Sitten me siirryttiin raviin. Jos skipataan tämä kappale :D
Sakari ei ensi alkuun meinannut edes raviin siirtyä. Lopulta siirryttiin raviin (aijai, kun se heilutti päätään niin paljon ja ohjat nyki kauheasti..) Ei siinä mitään, ehkä pari ekaa askelta meni vielä ihan hyvin. Mutta sit kato lähti. Selässä oleva true rider ilmeisesti ei oikein osannut, joten parin käännöksen jälkeen Sakari menikin kenttää ympäri kuin paraskin ravuri. Mä järkytyin että ahaa, pääseekö tämä hevonen näinkin kovaa, mielenkiintoista (samoin kuin Roosalla ekaa kertaa. Ahaa, tämä juoksee aika kovaa kun koitan nostaa laukan.) Ravattiin epämääräinen aika kenttää ympäri täysillä. Koitin rauhoittaa ravia. Ei oikein onnistunut, vähän ties mistä syistä. Koitin hiljentää käyntiin. Ei oikein onnistunut koska pompin sieltä metrejä ilmaan ja kun Sakari ei sitten hiljentänyt mun pettämättömällä Vinski-taktiikalla "seiso jalustimilla". Tuli melko epätoivoinen olo kun ratsuni kaahaa siellä höyryveturin lailla ja en vaan saanut sitä hiljentämään. Ja vielä kun satula kippasi mua etukenoon, mun oman etukenoisuuden lisäksi.
Lopulta sentään Marianne sanoi taikasanat "Kyynerpää voi mennä taaksepäin pidättäessä". Tämän ohjeen avulla sain ratsun käyntiin. Loistavaa, tällainen lähtemätön ensivaikutelma. Juu, ei siinä mitään, olisin vaan voinut kaivautua maan alle :D
Marianne piti mulle puhuttelun (oletpa surkea, HAH), mun pitää mennä rauhallisemmin kun mä ajan sitä hevosta vaan menemään kovempaa ja en saa nojata eteen ymsyms. Ja takaisin raviin. Niin, ravissa piti muuten ravailla, tehdä siirtymät pitkien sivujen keskelle ja pääty-ympyrät.
Lähdin siis takaisin raviin. Ensin tuli aika reipasta tahtia sieltä. Tein kuitenkin noita siirtymiä, joskus jopa kääntelin Sakaria, koitin istua kun siirryin. Otin pidätteitä vähän ja sitten rupesin keventämään hitaammin. Ensin kaahattiin hulluina, sitten juostiin vähän reipasta tahtia. Lopulta ravattiin oikein mukavasti ja hallitun oloisina, erävoitto :) Ja arvatkaas, Sakari varmaan alkoi mummoilemaan lopussa, mutta mulle tuli helpompaa. Nimittäin joissain ihan vikoissa siirtymissä istuin jopa ravissa, cool. Tosin.. Muulloin sitten pompin metrejä ilmaan, ja tämä ei ole edes sarkasmia tai muutakaan.
Mukavien ravien jälkeen käyntiä. Ja väisteltiin taas. Eli käännyttiin taas ennen uraa ja väistettiin uralle. Sakari meni ihan hienosti. Mä en :D Suurimpia ongelmia oli mun "pelko" Sakaria kohtaan ja sitten se kun aina lopussa Sakari meni vimpulaksi, enkä vaan voinut estää sitä. Väistelyjen ja Mariannen mäkätyksen jälkeen oli loppukäyntien vuoro. Varsin.. Mielenkiintoista :D
Ja tulipa tänään todettua että olen Mariannen mielestä hullu. (Joo, luen rivien välistä varsin hyvin, enkö?) Se sanoi ettei ole normaalia sanoa itseään surkeaksi. En mä nyt tiedä, harvinaisen normaalia :D Sitten selitti jotain että "ei voi osata kaikkea, miettii kauan sä oot ratsastanu". Vastasin että voisi sitä sentään jotain osata. "No kyllähä sää ny jotai osaat, blaablaa, sä et vaan kato huomaa sitä mää kato huomaan blaablaa jos yksi kohta menee huonosti ei kaikki mee blaablaa."
Sanoisi nyt suoraan että mikä esim. viime tiistaina muka meni hyvin. Loppuravit? Niin, onko se nyt sitten muka jotain. Nejnej, olen totaalinen emämunaaja, valitettava tosi asia. (Onko kukaan muu huomannut, että itsensä haukkuminen on hauskaa.)
Selitin myös Mariannelle että tämä tunti ei sentään ollut niin masentava kuin nämä pari viime tuntia (monista syistä, mm. siitä kun olen ollut niin sekaisin koko ajan.) Joo, Sakari oli varsin kiva :D Mä olin vaan se "ei niin kiva"-osio tässä. Käveltyämme jäätiin keskelle ja alas ja talliin.
Marianne sanoi että Erno tulee auttamaan mua, ettei Sakari mene haistelemaan Roosaa. Tulinpa sitten möläyttäneeksi että uskallanko mä pyytää Ernolta apua kun Erno on varsin pelottava. Kuulemma se on niin kiltti. (Mutta eipäs ole, kyllä mä tiedän, se on pelottava.)
Lähdin sitten taluttamaan Sakaria talliin ja huomasin pian ettei se käyttäytynytkään niin ihanasti täältä alhaalta käsin. (Tai sitten se vaan vihasi mua.) Ensin se vähän niinkuin näykki. Ensin enemmänkin huulilla napsaisi, sitten vähän hampailla. Kielsin nyt jotenkin (ei pikku Sikuria voi kiusata) mutta sitten tyyppi olikin jo lähdössä ravaamaan Simoa päin tai jotain, lopulta se seisoi siinä poikittain mun edessä. (Jeah, ei sentään lähtenyt mua kuskaamaan mihinkään, reilu tyyppi.) Kun talliin mentiin niin höristiin Roosalle oikein kovin, mutta Erno seisoi edessä joten se tuli kiltisti karsinaansa. Huh.
Otin Sakarilta varusteet pois, se oli jotenkin.. Mölli.
Sitten piti harjata hevonen. Mutta kamala ongelma, ei harjoja. Jotenkin uskalsin kysyä hirmuisen pelottavalta Ernolta jotain harjoihin liittyvää, joten sain ne. Harjasin Sakarin nopeasti ja hirtin sen karsinan oven kiinni.
Asiasta kolmanteen, Sakari oli varsin kiva. Mutta joo :D
Toi tuntikin oli jopa varsin kiva. Olin tyytyväinen kun ei laukattu, ei tarvinnut sitä miettiä. Ja oli kiva huomata että Sakarikin jopa ravasi normaalisti, ei silleen hullua kiitoa ympäriinsä. Väistöt oli sitä samaa kuin aina.. Miksen mä opi kunnolla ikinä.
Ihan kivaa, vaikka sujuikin näin surkeasti.
Edit// Mitähän mun piti tänne vielä pistää :D Siistiä, tänään on koulua.
Joo. Mulle tuli eilen ihan lopussa Sakarin kanssa paniikki. Tai no, ei nyt ihan. Mutta kun piti mennä keskelle, niin mä hoin siellä "apua, paniikki, paniikki" kun en oikein tiennyt mihin mennä. Pelkäsin että tapetaan kaikki (mielenkiintoista, tapan kaikki heti kun menen Sakarilla. Hmm..) Marianne ei tajunnut mun ongelmia :D
Saapa nähdä millä menen tiistaina. Mä edelleen haluaisin mennä Elviksellä ja Roosalla. Kuitenkin menen tyyliin Vinskillä.
No, tuli ainakin se kerran tauko jota toivoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti