Olen lukenut blogia.
Mitä olen ajatellut sitä lukiessani;
"Miten toi uskaltaa maastoilla? Mitä jos heppa lähtee meneen ja se tippuu ja kuolee"
"Miten toi uskaltaa mennä ilman satulaa? Mitä jos se heppa lähtee meneen, eihän se voi pysyä kyydissä"
"Miten toi uskaltaa ratsastaa tuolla hevosella? Sehän voi lähteä koska tahansa ja sitten se tippuu"
"Miten toi uskaltaa ajatella ponilla ajamista? Mitä jos se poni sekoaa ja lähtee ja apua!"
Tästä voidaankin mietiskellä että mitä mahtaa torstaista tulla. Apua hei. En sinäänsä osaa ajatella että jännittäisin ratsastusta. Mutta väkisin alan ajatella tuollaista kun luin tuota yhtä blogia. Apua..
Ääh, jään kotiin :D Kuitenkin mä tipun taas. Tai en. Mutta tämä on pelottavaa. Hiukan vaan.
Tai ehkä enemmänkin.
Kuinkahan paljon.. Mietitään paljon mä jännitin maastoilun jälkeen. Onkohan tämä nyt pahempi.
Apua, noi ei edes sitten voineet päästä mua sinne Sulon selkään edes kävelemään. Nyt ei tiedä mitä huomisesta tulee. Ei mitään. Ääks.
Mikä menisi Mariannelta piruilun puolelle?
Jos menisin huomenna Sulolla :D
Oikeasti, jos (koska kirjoitan näin, niin voidaan olla varmoja) menisin. En tiedä uskaltaisinko. Ehkä mä tuota noin.. Vaihdankin vaikka jonkun.. Ööh.. Pikkuvarsan mun luottoponiksi :D
Njääk. Sulo on kuitenkin sinäänsä tosi rauhallinen ja turvallinen. Nyt on vaan. Tällaista. :) Kyllä se ehkä siitä.
En mä silti sillä välttämättä uskaltaisi huomenna mennä :D Tai ehkä lähinnä ongelma olisi siinä, että alkaisin ajatella että taas se juoksee ja tipun ja sitten menee koko tunti taas siihen...
Apua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti