Joulurauhaa ja -iloa

Mulla oli tänäänkin Jack, kuten Marianne hiukan lupailikin. Tunnilla olivat myös Evita, Elvis ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli kerrankin jopa puhdas, joten harjaamisessa ei niin kauaa aikaa kulunutkaan. Heitettiin vielä Vinsentti pihalle, ennen kuin vetäistiin heppa varusteisiin ja lähdettiin kentälle.

Ihana Jack-mies!

Hyppäsin selkään ja lähdimme kävelemään. Kenttä oli taas astetta huonompi ja Jackiekin aika vetelä. Ei tainnut kiinnostaa köpsöttely huonolla pohjalla (josta tulikin mieleeni, että joululahjaksi toivon hyviä ilmoja joululoman jälkeen. 20 plusastetta olisi kiva alku, tänks!) Alkukäynneissä vääntelin ponin kanssa ympyröitä, oikeasti asettelin ja vaadin asetusta ja sen lisäksi koitin hiukan taas niitä väistöjä. Meni paremmin kuin eilen, kun tällä kertaa uskalsin vaatia, mutta tiedän kyllä että olen saanut parempiakin väistöjä herra herkkiksen kanssa onnistumaan.
Muutamat pysähdykset (Jack on niin ihanan keveä ja mukava noita hidastuksia tehdessä) ja pientä eteenratsastusta, jonka jälkeen päästiinkin keventämään ravia.

Jack kipsutteli iloista ravia, oikein keskittyneenä ja rentona. Hiukan hän välillä katseli maisemia, mutta puolipidätteiden avulla keskitti taas huomionsa aika sataprosenttisesti muhun. Muilla poneilla olikin enemmän joulumieltä ja tonttu-ukkoja tuntui hyppivän itse kunkin pöksyissä, mutta siitäkin huolimatta Jack seisoi kiltisti, eikä välittänyt toisten hötkyilyistä. Tai no, siinä vaiheessa kun rasvatut salamat räjähtivät suoraan meidän perässämme, otti Jackiekin pari laukka-askelta - eihän sitä tiedä aikoiko se ilkeä akka iskeä hampaat kankkuun vai oliko kenties tonttu Toljanteri rapistellut juuri sopivaa puskaa.

Jatkettiin käynnissä yleisen turvallisuuden vuoksi ja tehtiin serpentiiniuraa. Kunnon taivutuksia ja suoria linjoja, itse näiden halkaisijoiden aikana otin vähän takapäänväistätystä kehiin. Se sujuikin oikein hyvin, sain Jackin hidastamaan ja istuin itse normaalisti, jolloin takapäähän tuli pientä poikitusta.
Kun sitten saatiin lupa ravailla pitkää sivua, siirryin minä kokonaan harjoitusraviin. Tein suunnilleen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, pyörittelin hiukan ympyrää ja nautin siitä kun Jack oli kiva ja itse istuin tosi hyvin.

Välissä pysähdyttiin ja asetettiin syvälle molempiin suuntiin. Käynnissä tehtiin vielä asetuksia molempiin suuntiin ja ponikin honasi tämän erittäin hyvin. Välillä meillä on ollut vähän ongelmana, kun Jack on niin kovasti yrittänyt tulla ohjan perässä joko sisälle tai ulos.

Raviakin otettiin vielä alhaalla istuen ja tehtiin käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Heppa oli niin magea ettei mitään rajaa ja teki loistavia siirtymiä käyntiin pelkällä istunnalla ja siirtyi reippaasti raviin niin ikään istuntaa pyöräyttämällä. Fiilis oli huippuhyvä ja vielä kun saatiin harjoitusraviväistöt onnistumaan paremmin kuin eilen. Jes!
Siitä siirryttiin vielä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Jack on sitten hieno ja kiva. Todella kiva vuoden lopetus, nyt onkin sitten pari viikkoa lomaa, jonka jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Hyvää joulua!

Hiljaisuus ja pehmeä turpa

Hevosia on kiva katsella. Siinä me seisoskeltiin Jackien kanssa, silittelin isoa ja niin kamalan pehmoista turpaa, samalla kun Jack vilkuili ympärilleen milloin iloisena ja milloin vähän huolestuneena. Hevoset on kivoja, niin hiljaisia ja suloisia.
Mulla oli tänään tosiaan Jack, tunnilla myös Vinski ja Evita, kävipä Mariannekin Artsin kanssa.

Kipsuteltiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Oli pimeää ja supersumuista, mutta vaihteeksi onnistuin olemaan täysin välittämättä asiasta - ei mua sinäänsä se pimeys jännitä, mutta huomaa kyllä ettei siihen ole tottunut kun nyt ratsastaa vain lauantaisin valoisaan aikaan. Kenttä oli taas hiukan kova, mutta sentään tasainen, eikä tarvinnut pelätä välitöntä liukastumista.

Tunti oli varsin vapaamuotoinen ja sai tehdä oman halunsa ja kykynsä mukaan. Alkukäynneissä lähdin kokeilemaan rauhallisia käyntiväistöjä. Nimenomaan rauhallisia ja yrittämään, heh. Ongelmahan oli vain siinä, etten uskaltanut yhtään pyytää. Lähinnä vain istua möllötin ja vähän kokeilin että josko Jack keksisi väistää haluamaani suuntaan. Se taitaisi tosin toimia paremmin jos oikeasti neuvoisin hepallekin mitä siltä haluan. Päästiin tässä alkuvaiheessa oikeastaan vain sellaisiin löysiin väistöihin lapa edellä ja täysin kaatuen, ratsastajan jännittyessä ja ponin funtsaillessa mikähän ihme tämänkin tarkoituksena oli.

Asettaakin olisin voinut reippaammin, mutta oli sellaista pientä vikaa siinä istumisessa. Pientä irtonaisuutta mun istunnassa, jonka lisäksi koin olevani supervinossa koko ajan, mikä häiritsi elämääni todella syvästi (varsinkin kun en tiedä kuinka asian korjaisin.. Kun en tiedä missä se vika mahtaa käytännössä olla. Pitäisi varmaan istua jumppapallolla enemmän.. Tai hommata se robottiheppa, joka kertoisi aina miten väärin istunkaan!) Vaan joo, istumisen ongelmien takia Jack välillä pääsi kaahaamaan hiukan alta ja hieman jännittymään, jonka takia päästin sen luikertelemaan ohi kaikkien vaatimusten, jottei poni vain jännity ja räjähdä. Samalla sitten itse nostelin polvia ja etsin istuinluita, mutten oikein millään päässyt hyvään tasapainoon itseni kanssa. Tai sitten mietin liikaa ja ongelma onkin siinä (no ei, joku ongelma on oltava, sen kertovat sekä Pomo että Vinski. Ja se ärsyttää, en pysty edes Vinskillä ratsastamaan kun jossain on joku kardinaalimoka, tietäisi vain että missä).

Siirryttiin kevyt raviin (ja voi että, minä jopa tunsin ne oikeat kevennykset! Kyllä se vielä tästä lähtee, pitäisi ehkä haastaa itseään enemmän, jotta tietäisi mitä pepun alla tapahtuu) ja tehtiin runsain määrin ympyröitä ja koitinpa muutamaa helppoa väistätystä keskihalkaisijalta uralle. Ensiksi Jack otti pohkeesta vain kipinää ja lähinnä juoksi eteenpäin, mutta saatiinpa sitten sellaista kevyttä sivusuuntaakin aikaiseksi. Hyvin kevyttä, ehkä pitäisi vaatia taas enemmän. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jack oli rento ja mukava, ei häiriintynyt paljon mistään, ne lyhyet altajuoksemiset saatiin korjattua ilman ongelmia, akka oli vino, mutta koittipa muuten istua edes suorassa ja kädet kulmassa. Ja no, homma toimi. Ja oli se poni vaan niin ilo ratsastaa, pieni heilahdus eteen epähuomiossa ja Jack olikin jo käynnissä.

Käveltiin hetki välissä ja nyt jatkoin niitä väistöjä. Alkoivat menemäänkin paremmin, tuli askelia, tuli kaatumista, mutta se johtui ehkä vähän mun liian pitkistä jalustimista. Suunta oli joka tapauksessa oikea, varsinkin kun nyt uskalsin viimein jopa vähän käskeä ja tämäyttää, jos muuten ei tuntunut herralle menevän jakeluun.

Harjoitusravia pisteltiin menemään seuraavaksi ja varsinkin tässä keskityin enimmäkseen vain istuntaan. Toki väistöteema jatkui edelleen, ihan jopa onnistuneita pätkiä tuli (mutta toki se voisi väistää paremmin).
Harjoitusravissa huomasi että tunnuin valuvan vähän väliä oikealle. Ja oikeissa ympyröissä olin jotenkin ihan sisällä ja valahtanut. Tai sitten kuvittelen.

Ravi oli joka tapauksessa mukavaa, mentiin rennosti puksutellen, istuttiin alhaalla ja mietittiin syntyjä syviä. Jackie oli rento ja pyöreämpi ja meininki oikein hyvää. Pienen käyntitauon jälkeen otettiin vielä loppukeventelyt.

Loppukeventelyistä tulee kyllä niin hyvä fiilis. Jack rentoutui ja hakeutui ohjan perässä hieman pidemmäksi (en kovin pitkäksi viitsinyt päästää kun kenttä oli kova kuitenkin) se asettui oikein nätisti (saattoi johtua siitä että viimein vähän pyysin siltä sitä) ja ratsastajakaan ei ehtinyt niin paljon funtsia omaa vinouttaan ja epätoivoisuuttaan. Siitä käveltiin loppukäynnit ja lopulta taluttelin lähes panikoivan humman talliin. Jännittävää että kentälle hän tuli täysin lunkisti porukan ekana, mutta takaisin päin meno oli jotain vallan karmeaa.

Huomenna sitten vielä ja lomalle. Pitäisi varmaan tehdä mielikuvaharjoituksia sen jumppapallon kanssa, jos vaikka saisin itseäni edes inan suoremmaksi.

Herrasmies menee ensin jäille

Vaikkeivät ne tänään heikkoja olleetkaan. Sen sijaan jäätä kyllä piisasi ja kenttä oli aivan kivikova ja kamala. Sitä uhmaten pysyttiin kuitenkin kentällä (jee!) sillä onhan tässä tullutkin jo maastoiltua.
Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Artsi ja Elvis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Heppa tuli tänään harjattua oikein erittäin hyvin, tukkaakin selvitettiin, kun Jack oli päättänyt ottaa koko maailman purut mukaansa. Pistettiin heppa varusteisiin ja lähdettiin lume(ttomaa)n ja jään valtakuntaan!

Kiipesin selkään, Jack oli selvästi myöskin erittäin kyllästynyt jäätikköön ja seisoi paikoillaan kuin tatti, samalla kun akka sähläsi kyydissä. Lähdettiin kävelemään, Jack tuttuun ja reippaaseen tapaansa. Suurin eteenpäinpyrkimys kuitenkin kuoli jo yllättävän pian, mutta varmastikin kovalla ja osin liukkaalla pohjalla oli syynsä tähän. Käveltiin hetki vain käyntiä, pidettiin hyvää tahtia yllä ja pyöriteltiin voltteja. Sen jälkeen alettiin tehdä kiemurauraa kentän poikki, kunnon taivuttelua ja työskentelyä. Alku meni hitusen jäykemmin, mutta lopulta saatiin Jackiekin taipumaan pienemmille kaarteille. Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä eteen ja annoin hiukan ohjaa, jotta Jack saisi venyttää itseään hieman. Homma sujui nätisti ja jonkin ajan kuluttua otettiin pitkät sivut harjoitusravissa.

Heppa oli superrauhaisa ja mukava muutenkin. Vähän hän kyllä koitti oikaista portin luona olevan kulman, sillä ihmiset tuntuivat olevan vähän jännittäviä. Lopulta käyntipiiperrys alkoi kyllästyttää Marianneakin, joten otettiin harjoitusravia. Piti tulla pitkät sivut ravissa, lyhyillä käyntiä, jotta tulisi mentyä rauhallisesti kovalla kentällä.

Alkuun tulinkin ravia pitkät sivut, lyhyille käyntiä. Jack oli kuitenkin varsin riemuissaan ravista (ei mitenkään villisti, mutta se tuntui tykkäävän siitä hölkkäilystä) ja itselläni oli kylmä, joten muokkailtiin tehtäviä kentän rajoissa. Ensin tein molempiin päihin pysähdykset ravista, joista ensimmäiset olivat aivan surkeita, sillä ratsastaja keikkui jalustimilla eikä istunut, jolloin Jack ei ihan honannut homman tarkoitusta. Kun lopulta sitten keksin että hei, voisinhan mä istua täällä ravissakin suorana, pers penkissä ja kyynerpäät kulmassa ja sen jälkeen Jack teki jopa muutamat pysähdykset niin, että suunnilleen ajattelin pysähdystä ja heppa tekikin sen jo. Aivan loistavaa!

Kun pysähdykset sujuivat hyvin, tein muutamia käyntisiirtymiä ja pysähdyksiä, muuta ravailinkin vain uraa pitkin mahdollisimman varovasti. Jack oli loistava ja naksahti huomattavasti pyöreämpään muotoonkin, mutta hevonen tuntui silti väsyvän tämän harjoitusravin aikana suuresti. Sain sen kuitenkin pysymään suht kevyenä ja mukavana ja tietenkin Jack nyt suoritti kaiken mitä pyysin mahdollisimman taitavasti ja kiltisti. Uskallettiin tehdä pari ympyrääkin siihen parhaimpaan päähän, jossa ei juurikaan jäätä ollut.

Lopulta hellyin sitten, kun pieni heppa oli tehnyt niin hyvin töitä ja oli jo niin väsynyt, joten annoin sille pikkaisen ohjaa ja kevenneltiin vain uraa pitkin loppuaika, ennen kuin siirryttiin käyntiin ja annettiin pitkä ohja.

Itse tulin alas sieltä kun vielä kykenin, ei meinaan ollut mikään kovin lämmin ilma. Taluttelin Jackiä, kunnes luovutin sen seuraavalle ratsastajalle. Kuvailin hiukan ja sovin että voisin tulla nyt perjantaina myös, jotta pääsisin ratsastamaan edes kerran enemmän ennen tuota loma-aikaa.

Ei oikein lähde

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pomo ja Artsi. Vinski oli vain mun kanssani,joten harjailin sen siistiksi, jottemme joutuisi hirveästi puunaamaan tunnin jälkeen. Varustin hepan ja sitten lähdettiin kentälle. Siellä satulaan ja alkukäyntejä kävelemään.

Alkukäynnit sujuivat oikein mallikkaasti. Sain Vinskin etenemään reippaasti ja railakkaasti, volteille käännyttiin sujuvasti ja asetuskin löytyi ongelmitta. Fiilis oli hyvä ja homma tuntui sujuvan, vaikka Vinski mielellään olisikin vain löntystellyt uraa pitkin kuin vanha lapamato.

Sitten piti siirtyä raviin ja sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Aivan käsittämätöntä, mutta siis melkeinpä heti kun lähdin pyytämään ravia, otti Vinski ja kaatui vasemmalle/oikealle/suoraan eteenpäin. En saanut sitä raviin, en saanut sitä kulkemaan suoraan, enkä saanut sitä kääntymään. En niinkuin yhtään mitään! Täysin sama juttu kuin Pomon kanssa niissä ravisiirtymissä, ainoa ero on se, että Pomon sentään saan kulkemaan. Vinskiä en näemmä mitenkään.

Aikamme tahkottiin ja taisteltiin. Kokeilin kaikkea, tein kaikkeni. Koitin istua rentona, istua suorassa, antaa ohjaa, pamauttaa pohjetta läpi, pyytää vain eteen. Joo ei todellakaan. Lopulta Vinski suostui vain kävelemään ja sitäkin ihan mihin tahansa muualle, paitsi sinne minne halusin. Jippiajei ja hallelujaa vaan. Kaikkein huonointa on se, etten todellakaan tiedä mikä mättää. Se lähtee ihan heti täysin avuilta ja homma on täysin onnetonta. Eikä sitä saa edes korjattua, vaikka kuinka koitti nollata, niin ei. En vain pystynyt joten lopulta lähdin kävelemään toiseen päähän kenttää ja käveltiin sitten loppukäyntejä. Lopulta tulin alas ja taluttelin ne ihan viralliset loppukäynnit, kylmähän siinä tulee kun ei mitään voi tehdä.

Turhauttavaa kun ei yhtään tiedä missä se vika on. Ja kun samaa tapahtuu Pomon kanssa ja Vinski teki saman viime kerralla. Silloin se tosin toimi edes laukkoihin asti, nyt herneet oli nenässä heti kun vain yritettiin ravata. Uskon jännittyväni hieman kun pyydän ravia, tunnen sen, mutten oikein osaa vaikuttaa siihen - kuten en siihen laukkajännitykseenkään, joka on varmaan huikea kun en tänäänkään päässyt laukkaamaan ja seuraavaksi tulee plussa-asteita ja kenttä on varmaan taas aivan toivottomassa kunnossa. Kaikki potkii päähän, en tiedä mitä teen jotta homma parantuisi ja ottaa älyttömästi päähän, että tässä on ollut jo kaksi epäonnistunutta tuntia (ok, ei tässä kahden vuoden aikana olekaan niitä juuri ollut, siis oikeasti epäonnistuneita) ja nyt on enää kaksi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen onkin joululoma ja kahden viikon tauko. Että peräti kaksi kertaa aikaa parantaa suoritusta, vau.. En tiedä, ehkä pitää koittaa järjestää itsensä ylimääräiselle tunnille ennen joulua, jos vaikka kolmessa kerrassa saisi jonkin onnistumisenkin.

Koska tunti meni niin päin mäntyä kuin olla ja voi, päädyttiin Mariannen kanssa siihen, että käydään vähän katsomassa maastoa ja joulua Vinskin kanssa. Seuraava tunti lähti maastoon, joten mentiin Vinskin kanssa johtamaan heitä matkallaan. Vinsentti olikin vallan mukava maastomopo, mitä nyt nälkäkuolema uhkasi suurta valkeaa joka ikisessä välissä. Kyllä mä aina välillä sain Vinskin vakuutettua siitä, ettei sen suinkaan tarvitse syödä kaikkea mikä maasta irtoaa, mutta välillä ponilla oli niin kauhea nälkä, että sen oli otettava puolikas kuusi mukaansa.

Käveltiin pitkin teitä ja metsiä, lyhyt reissu vain ja sitten takaisin kotiin. Vinski toimi muuten kivasti ja käytiin ottamassa puolet metsän lumista mukaamme. Siitä takaisin kotiin, rentoutuneina ja tyytyväisinä, alas selästä ja Vinski reippaasti käytävälle, jossa se sai varusteet pois ja loimen niskaansa. Heppa vain tarhaan ja menoksi, vielä pari viikkoa ennen joululomaa. Toivottavasti edes jokin lähtisi nyt toimimaan, ettei tarvitse ihan eläkkeelle jäädä.

Villi vesiliukumäki

Tänään oli mulla vuorossa Jack (piiitkästä aikaa!), tunnillamme myös Vinski, Evita, Artsi, Pomo ja Elvis, Jack jatkoi vielä toiselle tunnille. Likainen poni joutui totiseen puunaukseen kun ruokkosin siitä jälleen eläimen näköistä, siitä varusteet päälle ja kentän kunnon tsekkauksen jälkeen todettiin että lähdemmekin tulvaa pakoon maastoon.

Minä en ollut täysin samaa mieltä tästä maastosessiosta, mutta päätin että kun se viimeksikin sujui hyvin, niin pakko se on tälläkin kertaa uskaltaa. Hypättiin siis selkään ja lähdettiin taapertamaan. Ensin meidän piti mennä ihanasti Evitan perässä, mutta ponin hitauden vuoksi jouduttiinkin Jackin kanssa etunenään. Protestoin moista päätöstä mielessäni varsin kuuluvin sanakääntein, enhän minä nyt voi ekana mennä tällaisen vellihousun kanssa kun itseänikin jännittää. Kenen peppuun me muka tukeudutaan jos mennään ekana!?

Olin kuitenkin hiljaa ja hieman jännittyneenä jätin pyytämättä Mariannea turvaksi ja tueksi. Jack kävelikin kiltisti eteenpäin, hieman vilkuili naapureiden pihoja ja oli reipas ylämäissä, mutta ongelmia ei ollut lainkaan. Täti rentoutui siinä matkan edetessä ja homma oli oikein mukavaa.
Kunnes käännyttiin metsään ja Marianne käski hiukan ravaamaan eteenpäin. Jälleen olin kylttien kanssa vastustamassa moista hulluutta - en muuten varmasti ravaa ekana tämän kanssa, mä jännitän ja Jack räjähtää. Olin kuitenkin taas tyhmänrohkea ja varovasti pyysin hepan raviin ja yritin leikkiä olevani oikea mies.

Jackhän ei lainkaan tajunnut miksi täti jännittää ja olikin vähän ymmällään siitä epämääräisesti pohjeavusta jonka annoin. Varovasti heppa tarjosi ravia ja ikään kuin kyseli että tätäkö sitä nyt ollaan vailla ja hölkkäsi sitten tyytyväisenä eteenpäin, kuin ei muuta olisi ikänään tehnyt. Meillä meni siis hyvin, mutta valitettavasti herra vanha Vinski ottikin hieman enemmän vauhtia ja väänsi jotain levadea siellä meidän takana. Jack ei jännittynyt edes tästä (!) mutta jouduttiin pysähtymään, jotta Vinski ei räjähtäisi. Uusi ravi suoriutui suunnilleen samaan tapaan, Jack meni hienosti, mutta Vinski porsasteli. Sen jälkeen todettiin että ok, kävellään.

Tässä vaiheessa iski se reissun huono pätkä. Minä olin täysin jännittynyt koska se Vinski riekkui perässä, enkä muutenkaan halunnut olla ekana. Jack taas oli innoissaan ja otti hieman kipinää takana tapahtuvasta meiningistä -> emme kävelleet askeltakaan rennosti, vaan pelkkää kipittelyä ja välillä hiukan ravia. Lopulta Jack lähti sitten ihan oikeasti raviin, jota en vain saanut alas. Syykin oli joo ihan selvä - mua jännitti ja pompin, heppa taas juoksi eteen, koska mun istunta ajoi. Niinpä me sitten ravattiin eteen ja mä tärisin kyydissä kun mietin vain että perkele, suoraa on loputtomiin ja kohta tulee se alamäkikin. Mun olisi siis pakko saada tämä pysähtymään, mutta en saa, koska en edes istu alhaalla.

Yritin kaikkeni ja lopulta ravattiin jo alamäessä. Siinä taisin suunnilleen päättää että ok, nyt vaan heppa seis ja sen pää puuhun. Sain sen verran nykäistyä että Jack viimein siirtyi käyntiin, käänsin ponin poikittain polulle, sen pään lähimpään kuusentaimeen ja sitten vaan ohjaa ja silittelemään "hieeenooo poikaa, niiiin olet fiksuu, taitavaa". Vinski rullasi meidän ohitsemme ja pysähtyi, Artsikin hieman pompahteli. Sen jälkeen jakauduttiin uuteen jonoon, tällä kertaa Vinski kärjessä ja matka jatkui. Tässä vaiheessa olin täysin valmis tulemaan alas ja taluttamaan loppumatkan, sillä tärisin hulluna ja jännitin joka askelta. Kuljettiinkin seuraavat kymmenen minuuttia niin, että minä koko matkan kehuin Jackiä ja sitä, kuinka viisas pieni poni se onkaan. Lopulta sain rauhoituttua, homma selvisi ja kaikki meni hyvin. Vaikka Vinski vielä kauhistui katsomaan koiraa metsässä, pysyi Jack rauhallisena kun vain jutustelin sen kanssa ja seistiin möllöttämässä ihan rauhassa. Mariannekin oli tyytyväinen kun kuulemma mulla oli edes jonkinlainen tatsi siihen hevoseen.

Loppumatka käveltiin pitkin männiköitä, siitä palattiin kotiin ja käveltiin hetkinen kenttää pitkin. Marianne oli harvinaisen tyytyväinen muhun, ei kuulemma menneet pasmat yhtään niin sekaisin ja se ajatusprosessi joka kävi läpi sen "hurjan" tilanteemme aikana oli jo hyvä alku. Kun vielä saisin sen jännityksen irti ja pyllyn penkkiin, niin johan sujuisi. Vaan joka tapauksessa, sain kehuja kun suoriuduin siellä niinkin hyvin, enkä lähtenyt pelleilemään. Olin siis tyytyväinen meihin. Eikä jäänyt edes jännittämään sen hetken jälkeen.

Jack sai jäädä töihin, itse lähdin pienen kuvausrundin jälkeen kotiin. Kyllä maastoilu alkaa olla jo ihan mukavaa.

Lumi tuli, lumi suli

Kenttä oli litimärkä, joten mentiinpä sitten maastoilemaan. Mulla oli Pomo, lempimaastokaverini tähän mennessä, joten olin varsin tyytyväinen tähän valintaan.
Harjailin Pomon (joka oli vaihteeksi niin hyvällä päällä, ettei kiukutellut koko aikana yhtään mistään!) ja varustin sen. Sen jälkeen käveltiin pihalle ja hypättiin selkään.

Mentiin iloisessa letkassa, Vinski, Evita ja Elvis edellä, me Pomon kanssa perässä. Onnistuttiin osumaan hyvin sateiden väliin ja koko matka saatiin nauttia hyvästä ilmasta. Pompeli oli jälleen yhtä miellyttävää matkaseuraa kuin viimeksi. Nenä pitkällä poni vain käveli ja otti vallan lunkisti, tätiä ei jännittänyt kyydissä pätkääkään ja pystyttiin keskittymään maisemien ihailuun. Pieni metsäpätkä otettiin taas ravilla, jonka aikana ponistakin kuoriutui melkoinen maantiekiitäjä, mutta heti kun siirryttiin käyntiin hidastui ponikin. Ohitettiin Elvis kesken matkaa ja käveltiin Evitan imussa yli kivien ja männyn käpyjen.

Mukava matka tuli tehtyä ja lopuksi tultiin kävelemään hetkeksi kentälle.
Ja se tapahtui taas! Kun mentiin kentälle ja koitin kääntää ponia, niin se ei kääntynyt. Se vain kaatui haluamaansa suuntaan (joka oli aina vastakkainen kuin jonka itse halusin) eikä oikein millään suostunut tekemään mitään. Pyysin kävelemään suoraan tai kääntymään, aina oli ei käy. Olin jo hetken hieman ongelmissa kun mietin mitä mun pitäisi tehdä, en varmasti suostuisi antamaan periksi jos poni ei nyt käynnissä käänny.

Hetken tahkoamisen jälkeen saatiin kuitenkin rytmi kohdalleen ja Pomo alkoikin yllättäen toimia kuin unelma. Kaikki suunnat onnistuivat, reippaampi käynti löytyi ja kaikki oli ihan ookoo ja kivaakin jopa. En nyt ihan tarkalleen tajua, mutta sentään saatiin homma haltuun.

Pomo sai jäädä vielä tunnille ja itse hilpaisin kotia kohti. Toivottavasti nämä syysmyrskyt nyt lopahtaisivat.

Väsähtäminen

Tänään mulla olikin pitkästä aikaa Vinski, tunnilla myös Artsi, Evita, Elvis, Nikkis ja Simo, Vinski vain mun kanssani. Harjailtiin poni siistiksi, heitettiin suitset päähän ja päädyttiin menemään ilman satulaa. Pitkästä aikaa taas sitäkin.
Käveltiin kentälle ja hyppäsin jakkaralta kyytiin. Sitten käyntiin ja aloitettiin hommat.

Alkukäynneissä tehtiin pääty-ympyröitä ja voltteja, aseteltiin ja taivuteltiin hevosia tähän päivään. Vinski oli oikein hyvä, hetken lämmittelyn jälkeen sain sen pyydettyä reippaaseen askellukseen, käännyttiin siististi ja asetuttiinkin hyvin ja ongelmitta. Hieman kädelle painavahan hevonen oli, mutta siinä lie syynä se, etten ole aikoihin hepalla mennyt ja satulatta oli hankalampi keskittyä näihin hienosäätöihin, heh..

Vinski kuitenkin tuntui muuten kivalta ja kyllin reippaalta, joten eipä siinä mitään vaikka ajoittain maattiinkin ohjalla. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin ja jatkettiin samaa rataa. Asetuksia ja taivuttelua, minä jälleen luistin ja istuin vain alhaalla, sillä alkuun Vinski lähinnä kaatui suuntaan jos toiseen, joten alhaalla istuen sain parempaa tatsia ja ponin reiteille. Hetken taistelun jälkeen heppa asettui ja kulki haluamallani tavalla, se kääntyi hyvin, saatiin pientä asetusta ja homma tuntui vallan toimivalta. Ajoittain hepasta irtosi reippaita raviaskelia ja fiilis oli itse kullakin oikein hyvä.

Sitten istuttiin alas harjoitusraviin ja piti nostaa laukka pääty-ympyrän avoimelta sivulta. Alku sujui edelleen tosi nätisti, päästiin nostokohtaan, laukka nousi ihan ekalla pyynnöllä ja hyvin (mitä nyt laiskasti ja laukkakin oli hidasta mummokönkkää). Kääntyminen ei onnistunut, mutta otettiin ravista käännös ja uusi lyhyt nosto. Oikein hyvä, minä istuin ja homma oli kivaa.

Mutta sittenpä ei enää ollutkaan lainkaan kivaa. En tiedä rupesiko Vinskiä ärsyttämään kun akka ei ollut sentilleen tasassa ja ehkä heiluikin vähän, mutta siinä kohdassa hepan mielenkiinto tipahti ihan miinuksen puolelle. Mikään ei enää onnistunut, ihan vaan ravaaminen uraa pitkin oli mahdotonta. Vinski kaatui joka suuntaan, kyhnäsi toisten perässä eikä yhtään kuunnellut, ei niin mitään. Aikani tappelin, sen jälkeen koitin vain olla rento, kevyt ja kehua joka askeleesta, mutta ei. Mikään ei auttanut ja lopputunti menikin ihan vain hakatessa päätä seinään. En tiedä mikä tuli niin yllättäen, kun alkutunnissa ei mitään ongelmia ollut, mutta sitten yhtäkkiä!

Noo, käveltiin sitten vain loppukäynnit ja tehtiin sovinto ponin kanssa. Mukava kuitenkin mennä satulatta ja kehittää omaa kyydissä istumista, mutta paha kyllä sanoa mikä Vinskiä hermoja alkoi noin raastamaan kesken kaiken. Harmi, mutta alkutunti ja ne laukatkin menivät superhyvin.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni talliin, loimi niskaan ja sitten pihalle seisomaan.

Nopeus, takajalat ja väistöt

Tänään olin ratsailla, jälleen Pomon kanssa ja tunnilla myös Vinski, Jack ja Elvis, Pomo vain mun kanssani. Lohikäärmehevonen oli tuttuun tapaansa kovin vimmastunut milloin mistäkin, mutta tosiasia on se, ettei se ole enää aikoihin näyttänyt nyrpeää naamaa satulavyön kiristyksen yhteydessä. Ilmeisesti äijä on tajunnut, ettei kuolekaan siihen pikaiseen kiristelyyn.
Lähdettiin ponin kanssa kentälle ja kiivettiin kyytiin.

Kenttä oli hiukan kova, mutta muuten kyllä aika superhyvässä kunnossa, joten poniltakin uskalsi edelleen ihan vaatia. Käynnissä näppäiltiinkin liikettä lisää ja pyöriteltiin hiukan voltteja. Mariannelta tuli tehtäväksi tehdä pääty-ympyrät ja molemmilla pitkillä sivuilla väistöt sisälle ja takaisin uralle. Väistöt olivat jopa yllättävän hyviä. Itse sain pyydettyä sellaisia loivia ja heikkoja väistöjä, mutta kun Marianne karjui vieressä vaatimaan kunnolla ja nopeuttamaan pyyntöä, tuli väistöistä ihan todella hyviä. Pomo väisti reippaasti ja liikkui nätisti sivulle. Marianne joutui kyllä todella paljon vaatimaan meiltä ja käskemään mua tekemään, mutta jatkuvan paineen avulla onnistuttiin niin kivasti, että eipä siinä mitään. Tässä tuli myös huomattua että väistöissä en saisi nojata eteenpäin ja nousta jalustimille, eikä myöskään sopisi kiemurrella siellä satulassa kuin kastemato. Suora istunta kun helpotti väistöjä huomattavasti.

Pomo oli muutenkin tuhat kertaa parempi kuin viimeksi, se kulki halutuilla reiteillä ja asettui kiltisti. Ei puhettakaan viime kerran tappelusta.
Siirryttiin kevyt raviin ja tässä kävi vähän niin, että Pomo ei ollut pätkääkään vasemmalla ohjalla. Sen takia oikeaan kierrokseen eivät käännökset ihan onnistuneet, vaan poni lähinnä möngersi uraa pitkin ja kääntyi vain pitkin hampain. Vasemmassa kierroksessa ei mitään ongelmaa ollutkaan.

Ravissa Marianne sitten käski pyytää sen hevosen ihan kunnolla liikkeelle. Jouduin useampaan kertaan näpäyttelemään ja muistuttelemaan takajalkoja, kunnes sitten lopulta sain Pomon oikeasti hereille ja aktiiviseksi. Homma tuntui taas paljon paremmalta ja Mariannekin oli tyytyväinen - mun vaan pitäisi ihan aina uskaltaa vaatia se todellinen liike sieltä esiin. Tänäänkin taisin olla silleen "kenttä on jäässä, ei voi, ei kykene" vaikka kuten sanoin: kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, varsinkin kun pinta hieman pääsi sulamaan.

Ravista jäi kyllä oikein hyvä fiilis, vaikka se vasen ohja tyhjää löikin. Tehtiin siinä vielä vasta-asetuksia pitkillä sivuilla, jotka hieman suoristivat Pomoa kyllä, mutta oli siinä silti vähän ongelmia. Käveltiin hieman välikäyntejä, Pomo joutui taas kävelemään ihan kunnolla eteenpäin.

Seuraavaksi hiukan laukkaa. Voltin kautta nostettiin käynnistä laukka pitkälle sivulle. Ekat laukannostot olivat hieman hitaita ja heiveröisiä, mutta kun ratsastin käyntiä eteen ja kun Pomokin lämpeni, alkoi laukka nousta paremmin ja saatiinpa aikaiseksi muutamia ihan reippaita ja aktiivisiakin nostoja.
Laukka jäi alkuun hitaaksi ja mönkelöksi, itse istuin vähän vaivalloisesti. Silti poni kyllä kääntyi ja oli ihan mukava. Toiseen suuntaan sitten ymmärsin opettajan avustuksella pyytää sitä laukkaakin aktiiviseksi sisäpohkeella. Sen jälkeen tämäkin askellaji oli - yllättäen - aktiivisempaa ja mukavampaa. Varsinkin viimeinen nosto jäi kyllä hyvin mieleen, kun oikein keskityin istumaan suorana ja rentona ja sitten kunnolla pyysin laukkaa alle ja eteen. Pomo laukkasi tosi mukavasti ja ilmavasti ja siihen oli kyllä tosi hyvä lopettaa.

Viimeiseksi ravailtiin vielä kevyttä ravia, poni sai hieman ohjaa ja hallelujaa; nyt Pomokin kääntyi ongelmitta myös vaikeampaan suuntaan. Jes!
Loppukäynnit ja keskelle.

Oli se parempi kuin viimeksi. Marianne oli tyytyväinen, kuulemma pitäisi vain itse vaatia heti alusta asti paremmin, mutta kuitenkin, oikein hyvä. Mäkin oli tyytyväinen. Ei ehkä paras Pomon kanssa, mutta väistöt olivat tosi kivoja ja homma toimi, joten ei mitään valitettavaa.

Alas selästä ja ponin kanssa talliin. Harjailin sen nopeasti, vedin loimen niskaan ja kävin heittämässä ponitsun tarhaan.

Kyyhkyläiset

Tänään tallilla, mulla oli taas Pomo, tunnilla myös Vinski, Jack, Evita, Nikkis ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.
Jouduin pitkästä aikaa peräti pyöräilemään, jonka takia aktiivisuustaso oli varsin matalalla, joten Pompelikin sai tyytyä vain pikaiseen harjan pyörittelyyn ja varusteiden niskaan heittoon. Siitä kentälle ja äkkiä selkään.

Ja siitä se sitten alkoikin. En tasan tarkkaan tehnyt mitään muuta kuin istunut selässä ja pyytänyt ponia eteenpäin, kun se päätti aivan puskista kaatua lapa edellä sisälle. Pikainen suoristelu, uusi yritys ja Pomo kaatui taas. Että sellainen päivä tänään.
Alkukäynneissä yritin vain ratsastaa pohkeella eteen ja käynnin aktiiviseksi ja pyöräyttää muutamat ympyrät. Pomo taas käveli siksakkia ympäri kenttää, jolloin jouduin lähinnä moukaroimaan ponia reitille ja raiteille. Vaikka kuinka pyysin, käskin ja anelin, istuin suorassa, ohjat kädessä ja pamauttelin pohkeella eteen, ei se auttanut pätkääkään. Pomo kyllä meni haluamaani suuntaan hampaat irvessä ja niska pitkänä, mutta sitten taas sekunnin päästä yritti livahtaa suuntaan x, y ja z. Jos pidin raippaa ulkokädessä käännöksiä helpottamassa, kulki poni sisällä, ei suostunut menemään kulmiin ja kaatuili aivan holtittomasti keskelle. Jos taas pidin raippaa sisäkädessä jotta poni ei kaatuisi jatkuvalla syötöllä sisälle, valui se päin aitoja, eikä suostunut kääntymään. Koko touhu oli niin hirveää ja yhtä tahkoamista, poni ei vain missään tapauksessa halunnut tehdä sitä mitä minä halusin, oli se sitten kääntymistä tai suoraan menemistä.
Kyllä se siis joka kerta palasi reiteille ja toimikin kuten halusin, mutta se vaivalloisuus joka hommassa oli koko ajan mukana.
"Menisitkö tuonne?"
"Joo, en tod. EVVK." Jaha, ok.

Käynnissä tehtiin pientä serpentiinikiemuraa kentän keskihalkaisijaa pitkin. Alkuun homma oli ihan toivotonta, Pomo saattoi yhtäkkiä suoralta uralta vain kadota aivan toiseen suuntaan ja kaatua kuin jokin ongelmaisempikin tapaus. Myöskään kääntyminen ei tuntunut toimivan ja pieniin kaarteisiin mahtuminen oli mission impossible.
Lopulta pitkällisen tahkoamisen ja pään seinään hakkaamisen jälkeen löydettiin edes jokin tatsi. Poni asettui pikkuisen, käveli kivasti ja pysyi reitillä ilman jatkuvaa kaatumista. Hyvä se ei ollut siltikään ja tuntui lähinnä että joudun kantamaan ponia, jotta se ei valahtaisi reitiltä.

Tässä samalla tehtiin pitkillä sivuilla takapäänväistätystä sisälle, Suureksi yllätyksekseni tämä sujui vasempaan kierrokseen ihan tajuttoman hyvin. Poni oikeasti siirsi sitä pyllyään sisälle, ei mitään ongelmia. Oikea kierros oli hankalampi, muttei ihan toivoton sekään. Jes!

Sitten siirryttiin kevyt raviin ja Pomo jatkoi epämääräistä kaatuilua. Hui, en jaksa mennä suoraan -> menenpä tuonne. Enpäs käänny, enpäs tee mitään. Yritin kaikkia vippaskonsteja ja Marianne vain käski ratsastaa sen ulko-ohjalle. Ok, se ei ollut pätkääkään ulko-ohjalla, mutta ei se silti ihan noin kaatuileva ole normaalisti.
Kyllä se ravikin onnistui suurimmaksi osin. Poni eteni, kääntyi, mentiin vähän ravipuomeja, se hidasti ravia todella hyvin lyhyillä sivuilla ja jeejee. Sitten vaan kun koko ajan tuli myös niitä hetkiä, että poni ei jaksakaan ravata suoraan, vaan kaatuu sisälle. Tai se valuu uralle, eikä viitsi enää kääntyä. Tai kesken voltin se vain katoaa ja valahtaa jonnekin. Hyvin hämmentävää, en saanut ratsastettavuutta lainkaan paranemaan. Se oli sellaista epätoivoista räpiköintiä läpi tehtävien.

Istuttiin harjoitusraviin ja tumpsuteltiin sitä hetken aikaa. Sama kaava jatkui edelleen, Pomo ei tehnyt, minä en saanut sitä tekemään ja sitten vain tahkottiin menemään. Tehtiin jonkin verran siirtymiä ja voltteja, mutta kaikki oli vaan hankalaa. Ihan koko ajan.

(Heh, mutta sitten Nikkiksen ratsastaja putosi ja Nikkis juoksi vapaana pitkin kenttää. Pomo katsoi tyttöystäväänsä pitkään ja hörähti sitten ihan silleen pehmeästi ja kauniisti. Nikkis tuli heti luoksemme ja hra ja rva Hapannaama haistelivat toisiaan pitkän tovin oikein todella onnellisina. He olivat niin suloisia.)

Käveltiin hetki ja samalla opeteltiin jälleen syöttämään ohjaa, sen sijaan että vain "heitettäisiin ohjat löysiksi".
Käynnissä jatkettiinkin ja tehtiin hetki toisella pitkällä sivulla asetuksia sisään ja ulos ja toisella pyöriteltiin voltteja. Asetukset olivat hankalia. Eivät muuten, mutta kun se poni vain kaatui aina asetuksen perässä joko sisälle tai ulos. Yritin pitää pohkeet kyljissä, pyytää vain kevyesti, mutta ei, alkuun poni kaatui koko painollaan perässä, eikä sitä kiinnostanut kyllä pätkääkään koko tehtävä.

Jätettiin voltit väliin ja otettiin laukkaa pitkän suoran verran. Ekat laukannostot olivat jatkuvan kaatumisen takia aivan kamalia. Vähäisen laukkailun takia minä istuin ekat nostot vähän ilmavasti ja vielä kaiken lisäksi poni könkkäsi menemään ja etsi vain hyvää tekosyytä siirtyä käyntiin. Tehtiin kuitenkin pääty-ympyrää Pomon kanssa, nostin takaisin kun se pääsi pudottamaan alas ja koitettiin vain kevyesti hoitaa ne asettelut käynnissä.

Toiseen suuntaan kokeiltiin sitten laukkaa hieman paremmalla menestyksellä. Jokunen väärä laukka tuli, mutta ainakin tunsin ja korjasin ne itse. Ensin tuli tähänkin suuntaan vähän sellainen könkkä ja hidas laukka, jonka aikana tehtiin ympyrä (ja kääntyminen olikin taas superhankalaa). Mutta viimeinen laukka olikin sitten jo oikeasti varsin hyvä. Nosto taisi toimia jo hitusen paremmin ja nyt vihdoin viimein poni jaksoi aktivoitua myös laukassa. Liikkeessä oli selkeästi enemmän poweria kuin niissä aiemmissa "jos nyt koitan vähän laukata, niin onx se ok?", poni eteni reippaasti ja siirtyi käyntiin siististi. Huh hei, kyllä me näemmä jotenkin selvittiin.

Loppukäynnit vaan ja meille molemmille hiukan huilitaukoa. Marianne oli kyllä tyytyväinen, sanoi vain että poni varmaan oli vähän jäykkä ja että mun pitäisi vain saada se paremmin ratsastettua alusta asti. Eiköhän se ole niin (toim. huom. poni oli siis suunnilleen samanlainen myös seuraavalla tunnilla, joten eiköhän sillä tosiaan ollut heikompi päivä jostain johtuen).
Mutta joo, ei se nyt tosiaan mitenkään hyvin mennyt, mutta ongelma on nyt lähinnä siinä, etten vielä osaa ratsastaa Pomoa näinä huonoina päivinä. Sitten taas, eipä se mitään, kun nyt osaan sentään jo ratsastaa sitä hyvinä päivinä.

Alas selästä, poni seuraavalle ja lyhyen kuvailun jälkeen takaisin kotiin.
Ja oli muuten rankkaa. Hyi joku pyöräily.

Maastossa voi olla mukavaa

Lauantaina oli jälleen ratsastuspäivä. Tuuli ujelsi ja oli kylmä, joten talvi lie tosiaan tulossa.
Mulla oli Pompeli, tunnilla myös Evita, Nikkis ja Vinski, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille. Harjailin ukkelin reippaasti, varustin sen ja Marianne kävikin juuri ennen lähtöä ilmoittamassa että mentäisiin maastoon. Pitkästä aikaa tämän porukan kanssa (kyllä, tosiaan, mäkin olen tainnut lähinnä maastoilla toisten tuntien kanssa :D)

Kuvista kiitos Tiialle. Näistä näkee että oikeasti oltiin ulkona ;)

Maastoon lähdettiin kivassa jonossa, me mentiin Vinskin perässä, mikä olikin varsin mukava paikka. Nyt viime kertoina kun olen aina hillunut etummaisen hännässä kiinni, mutta Vinskillä oli niin pitkät koivet, että meillä oli varsin hyvä turvaväli ja saatiin aivan rauhassa käppäillä, ilman että tarvitsi pelätä potkuja.
Käveltiin teitä pitkin, käytiin metsäilemässä, otettiin pieni ravipätkä metsäpolulla ja kiipeiltiin ties millaisia polkuja ylös ja alas. Pomo oli aivan loistava maastokumppani ja vihdoinkin voi sanoa että oikeastaan missään vaiheessa mua ei jännittänyt. Poni oli rennon letkeä, hallittavissa koko ajan ja täysin kuulolla. Meillä oli siis todella mukavaa ja ennen kaikkea rentoa meininkiä.

Reissu oli hyvinkin onnistunut, tunnelma mukava ja kaikki meni kivasti. Ja mikä parasta - siellä metsässä oli lämmin. Kun palautettiin hevoset kentälle, oltiin kaikki umpijäässä alta kahden minuutin. Kävinkin vain reippaasti kuvaamassa, jonka jälkeen lähtö kotiin koitti hyvinkin nopeasti.

Jos vaikka alkaisi jo toimia

Tänään oli jälleen ratsastus, ja mulla oli ratsunani Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi, Elvis ja Nikkis, Pomokin jatkoi mun tunnin jälkeen.
Harjasin ponin puhtaaksi, Pomolla oli jälleen näitä omia (huonoja) mielipiteitään asian suhteen, mutta ihan nätisti saatiin poni kuntoon ja lopulta myös varusteisiin. Siitä lähdettiin kentälle ja hyppäsin selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja koska keskiviikosta jäi käteen vähän sellainen... no, heikko ratsastuksen taso, päätin että tällä kertaa yritän kaikkeni ja poni menee hemmetin hienosti! Hetkisen Pomo sai kävellä ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta pienen lämmittelyn jälkeen paukuttelimme käynnin oikeasti reippaaksi. Eikä siihen riittänyt kaksi reipasta askelta, vaan käynnin piti peräti jatkua reippaana ihan koko ajan. Pompelilla oli suuria hankaluuksia, sillä mateleminen olisi ollut paljon mukavampaa, mutta hetken työskentelyn jälkeen jaksoi ponikin edetä ja kävellä siististi eteenpäin. Kun tämä oli hoidettu, otimme selvittelyn alle sen asetuksen, joka ei tainnut viimeksi Pomon kanssa oikein toimia. Nyt poni tuntui alusta alkaen paljon pehmeämmältä, ei sellaiselta jäykältä pökkelöltä, joten lähtökohdat asetteluun olivat paremmat. Vaadin parhaani mukaan, tikittelin sisäpohjetta läpi ja kyllähän poni osoitti osaavansa asettua. Vau!
Oikeastaan ainoa ongelma oli se, että välillä poni pääsi valahtamaan uralle, eikä sitten muka niin millään osannut tulla sieltä pois. Raipan pitäminen ulkokädessä auttoi, mutten koko tuntina oikein keksinyt miksi poni valahti aina samoissa kohdissa ulospäin.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa tehtiin ravipuomeja. Toisella kokorataleikkaalla oli useampi puomi ja toisella halkaisijalla yksi puomi. Tehtiin pääty-ympyröitä ja yliteltiin puomeja kahdeksikkokuviolla. Tärkeimpänä pidin jälleen sitä, että saisin ponin kunnolliseen raviin ja liikkeelle. Raviin siirtymä oli (jälleen...) huono, poni vain kaatui sisälle ja jännittyi, ennen kuin lähti raviin ja toimi taas aivan ongelmitta. Eikä kevyt ravissa tosiaan mitään vikaa, pientä uralle valumista vain välillä. Sekin saatiin kyllä estettyä, jos olin kyllin nopea.
Ratsastin Pomoa reippaasti eteen, pitkillä sivuilla pyysin vähän isompaa ravia ja myötäsin ohjaa. Pyöriteltiin ympyröitä, taivuteltiin sisälle ja vaadittiin takajalkoja liikkeelle. Kun alettiin ylittää puomeja, suoritti Pompeli nekin todella kivasti, mitä nyt kerran meinattiin mennä nurin kun poni jäi kyyläilemään toisia hieman liiaksi.

Sain raviin todella hyvää liikettä, poni tuntui kivalta, välillä se oli jopa ihan pehmeän ja melkein pyöreän tuntuinen. Suurimman osan ajasta kuitenkin pää jäkitti vähän jäykkänä, mutta nyt yritin sentään parhaani, jotta saisin ponin edes hieman rentoutumaan ja pyöristymään.

Pomohan alkoi oikeasti jopa väsyä. Sain todella pyytää, jotta poni jaksoi ravata aktiivisesti eteenpäin. Käveltiinkin hetki noiden puomien yli, jonka jälkeen jatkettiin uraa pitkin harjoitusravissa. Alkuun menin jalustimet jalassa, sitten Marianne totesi että halutessaan ne voi heivata kaulallekin, jonka tietenkin tein. Onhan se nyt niin kivaa mennä ilman jalustimia.
Harjoitusravissakaan ei ollut suurempia ongelmia. Pyysin hyvää ravia alle, pyörittelin ympyröitä ja poni tuntui todella kivalta. Varsinkin ilman jalustimia minä istuin mukana todella rennosti ja hyvin, poni eteni reippaasti ja takajalkoja käyttäen ja tuntui jopa etäisen pyöreältä. Mikä on kyllä todella paljon, enhän minä osaa Pomolla edes ratsastaa.

Poni toimi kivasti, fiilis oli hyvä ja kaikki sujui. Lopuksi heitin jalustimet alas ja kevenneltiin loppuravit. Ja tähän olen varmaan kaikkein tyytyväisin! Tiedättekö, kun vihdoin ja viimein mä itse sain Pompelin venymään eteen ja ehkä alaskin! Aina ennen poni on vain venynyt itse, jos on jaksanut, mutta nyt mä sain sen tehtyä itse. Poni oli sen verran väsynyt ratsastuksesta ja mulla tuntui olevan hyvä tatsi poniin, joten oli helppo päästää ohjaa pidemmäksi. Kun Pompeli vähän nousi ylös sieltä rennosta muodosta, sain mä ympyröiden avulla sen asettumaan ja rentoutumaan takaisin alemmas. Vähän sellaisia pieniä vauva-askeleita kohti eteen-alasmuotoa, mutta se että sain ponin jo noinkin rennoksi ja eteen aivan itse, ensimmäistä kertaa, tuntui suunnattomalta voitolta. Voi hitsi miten hienosti meni!

Käveltiin loppukäynnit ja keskelle. Poni olikin vähän hionnut pörröturkkinsa (ja ehkä reippaan ravinsa) ansiosta ja pääsi onneksi maastolenkille rentoutumaan.

Olin kyllä todella tyytyväinen tänään. Tämä tuntuu jotenkin niin suurelta, että Pomon kanssa alkaa pikkuhiljaa tulla tällaisia onnistumisia. Se hurjan vaikea poni jonka kanssa ei vaan millään natsannut, onnistui vain tähtien asennosta riippuen. Nyt se meni näin hyvin! Todella hienoa!

Hallinta on istunnassa

Eilen olin sitten ratsastamassa, kun viime viikko jäi Puolan matkan takia välistä. Mulla oli Elvis, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Simo, Pomo ja Nikkis, Elvis vain mun kanssani.
Hain keltaisen tarhasta, harjailin sen kauniiksi ja sitten lähdettiin kentälle.

Satulaan ja alkukäyntejä taapertamaan. Jotenkin tänään mulla jäi tuo ratsastus vähän puoliteholle, olisin voinut pyytää ja vaatia kyllä enemmänkin. Alkukäynneistä lähtien kaikki oli sellaista ihan ookoota. Elvis käveli mukavasti eteenpäin, oli ihan rennon rauhallinen, mitä nyt hiukan kyttäili pimeyttä ja pelottavia kulmia. Se kääntyi nätisti ja asettuikin, mutta tuntui kyllä ohjan päähän vähän liian kovalta ja jäykältä. Lähdettiin käynnissä kokeilemaan sulkutaivutuksen tapaista ja väistöjä. Piti tehdä voltti toisessa päädyssä, voltilta jatkaa sulussa kohti uraa ja uralta väistättää taas keskemmälle kohti toisen päädyn keskikohtaa.
Ja joo, oli superhankalaa. Ihan käsittämättömän vaikeaa, jotenkin nyt ei kyllä sujunut lainkaan. Sulkutaivutukset eivät onnistuneet oikein mitenkään, se nyt johtui vain siitä etten yhtään tajunnut mitä mun pitäisi tehdä. Väistöissä taas poni vain kaatui, eikä millään pysynyt suorassa. Kauhea vääntämisellä sain jonkun kaksi askelta suoraa ja melkein onnistunutta väistöä, mutta sekin oli sellaisen työn ja tuskan takana, että lievästi hävetti. En kyllä tiedä, miksei nyt tuntunut sujuvan alkuunkaan, ei tuo nyt yleensä ole Pulliksen kanssa ihan noin hankalaa, vaikka mä huono väistöissä olenkin.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin hetki hölkkäillen. Poni oli varsin kiva, tässä vaiheessa pyysin asetusta hieman enemmän läpi, poni sai ravailla iloisesti eteenpäin. Hieman se meinasi jännittyä porttipäässä, mutta muuten suoritti kiltisti ja toimivasti, mitä nyt niska oli kuulemma aivan liian jäykkä ja suora. Olisi pitänyt saada se pyöreämmäksi, mutta jotenkin ei tänään oikein lähtenyt sekään. Ei oikein mikään onnistunut, paitsi humpsuttelu sinne ja tänne. No, ainakin Elvis oli kiva ja suloinen!

Käveltiin hetki ja jatkettiin harjoitusravissa. Tarkoituksena oli väistättää molemmilla pitkillä sivuille ensin sisälle, sitten takaisin uralle. Mutta tässä tuli sellainen ongelma, kun Marianne halusi mun päästävän kymmenen senttiä ohjaa pidemmäksi jotta saisin Elviksen rentoutumaan ja niskan oikeinpäin. Mä taas en todellakaan pystynyt istumaan siellä niin, että olisin saanut Elviksen tekemään mitään muuta, kuin hiihtelemään reipasta ravia eteenpäin. Pidemmällä ohjalla tästä väistättelystä ei siis tullut yhtään mitään, me vain hiihdeltiin ja minä vain kippasin etukönöön lösöilemään. Lyhyemmällä ohjalla ne väistöt eivät olleet paljon parempia, heh. Jotenkin ei nyt vaan lähtenyt, muutamia askelia sinne päin, mutta ei mitenkään hyvin.
Väistöjen välissä nostettiin muutamat laukat pääty-ympyrälle. Nämä menivät hyvin molempiin suuntiin, keveitä nostoja ja reipasta laukkaa kunnes itse hidastin. Ei ongelmaa.

Myöhemmin sitten moukaroin hiukan pohjetta läpi, jotta sain edes muutaman väistöaskeleen onnistumaan. Oli kyllä harvinaisen hankalaa taas vaihteeksi, jotenkin nyt unohdin kuinka saisin pidettyä ponin suorana ja kuinka saisin sen samalla myös väistämään suuntaan x.

Lopuksi kevenneltiin vielä loppuravit. Tässäkin alussa Marianne oli silleen että joo, ohjat pitkiksi, poni rennoksi, äläkä kääntele. Minä taas heiluin siellä kyydissä täysin paniikissa, kun jotenkin tuntui etten voi tehdä siellä yhtään mitään, niin kuin yhtään mitään.
Kun Marianne lopetti katsomisen, jatkoin sillä tyylillä, jolla olen joskus hamaassa menneisyydessä saanut Elvistä rentoutumaan loppuraveihin. Ohja sen verran käteen, että suupielet tuntuvat. Poni ympyrälle. Kunnon kutittelua sisäpohkeella ja sisäohja houkuttelee asetukseen. Kun Pulla taipui hyvin ja pyöreästi sisälle -> myötäys molemmin ohjin, rauhassa ravia eteenpäin. Näillä avuin päästiin rauhalliseen raviin, mä sain sen rauhan itseeni ja pystyin päästämään ponia pidemmälle ohjalle. Se venyi kivasti ainakin hieman eteenpäin ja tuntui huomattavan paljon rennommalta kuin hetki sitten. Siirryttiin siitä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne tosiaan sanoi, että täytyisi tässä alkaa keskittyä enemmän tapaan jolla hevonen liikkuu ja sitä varten munkin pitäisi saada lisää palikoita tuohon istunnan käyttöön. En meinaan ihan vaan pystynyt tuota tekemään, en niin millään.
Muutenkin tänään oli kyllä kokonaisuus aika... ei nyt huono, muttei hyväkään. Ei oikein hommat pelanneet tänään.

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Pieni Elvis oli niin suloinen ja kiva, hän jäi iloisesti syömään sinne, kun me lähdettiin kotiin.
Lauantaina uusiksi, toivottavasti tulee parempi päivä taas eteen :)

Astetta sujuvampaa

Tänään taas Pomolla, tunnilla myös Vinski, Evita ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.
Poni tuli taas harjattua enemmän ja vähemmän yhteisymmärryksessä ja varusteiden laiton jälkeen kentälle.

Siitä vain selkään ja liikkeelle. Kenttä oli hieman märkä ja poni senkin takia hieman hidas, joten alkukäynneissä keskityttiin todella vahvasti liikkumiseen. Pyysin kunnolla ja useampaan otteeseen, jolloin sain Pompelin ihan mukavaan ja aktiiviseen käyntiin. Välillä poni hidastui hiukan, mutta lähti liikkeelle kun uudelleen pyysin. Toinen keskittymisen aihe oli se asetus, joka viime kerralla jäi aivan vajaaksi ja epäonnistuneeksi. Nyt tein alusta asti mahdollisimman hyvää työtä sen suhteen, potkin sisäpohjetta läpi ja koitin vain pitkäpiimaisesti pyytää ja pyytää. Pomo olikin paljon parempi kuin viimeksi, eikä vain purrut vastaan. Olisi se edelleen saanut asettua rehellisemmin, herkemmin, ei niin kaulaa kääntäen ja väännön jälkeen. Mutta perhana - ainakin sain sen nokan sisälle käännöksissä, toisin kuin viimeksi!

Keskityin pitämään kädet koukussa ja mieluusti pitämään ne tarpeeksi matalina, kun viimeksi taisin taas ratsastaa kädet katossa, kuten useimmiten näiden ponien kanssa. Käynti menikin kokonaisuudessaan oikein hyvin, poni toimi ja liikkui kivasti.

Lähdettiin kevyt raviin. Jokin siinä ekassa ravisiirtymässä muuten mättää, oikeastaan aina Pompelin kanssa tulee sellainen hetkellinen "ei, en taatusti lähde suorana raviin, vaan vedän niskan jäykäksi ja kaadun suuntaan x". Sitten parin pohkeen ja muistutuksen jälkeen poni lähtee raviin ja onkin yllättäen taas miljoona kertaa tyytyväisempi kuin siirtymän aikaan. En sitten tiedä valmistaudunko jotenkin liiallisesti siihen raviin siirtymiseen, ei Pomo tuota silloin tee kun tehdään perättäisiä käynti-ravisiirtymiä, ainoastaan silloin kun pidemmän käynnin jälkeen haluan sen siirtyvän raviin.

Kevyt ravi meni varsin mukavasti. Jouduin taas alkuun pyytämään ravia ja takajalkoja liikkeelle jatkuvasti, mutta kun lopulta pohje meni läpi, alkoi Pomostakin kuoriutua vallan reipasta ravia. Tuntui että se lähti lähes ajatuksenvoimalla reippaampaan raviin volttien jälkeen ja oikeasti kulki eteenpäin pelkän matelemisen sijaan. (Mutta kuulemma se voisi olla vielä inan reippaampi ja takajalat hieman paremmin alla. Se on sellainen pikkulisäys kaikkeen tekemiseen ja sen jälkeen kuulemma mentäisiin Pomon kanssa tosi hyvin.)
Koitin saada ponin edes hiukan rentoutumaan niskastaan, jottei se juoksisi pää ylhäällä ja jännittyneenä. Sain ainakin kyynerpäitä kulmaan ja ehkä Pomokin suvaitsi hiukan rentoutua, mutta on se edelleen todella hankalaa, eikä asetuksen läpimenemättömyys ihan auttanut.  Kyllä se näin ravissakin antoi hiukan myöden ja vähän käänsi nokkaa sisälle käännöksissä, mutta edelleenkään se ei ollut rento ja vastaanottavainen, enemmänkin teki kun oli pakko. No, viime kertaa parempi silti, mutta..

Siirryttiin käyntiin, käveltiin muutamaan kertaan kahdeksikkoa, jolla oli tarkoituksena keskittyä suoruuteen ja asettamiseen kulmissa. Tämä sujui hienosti, Pompels käveli ja teki juuri niin vinoja teitä kuin ratsastaja päätti ratsastaa.

Seuraavaksi jatkettiin kahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kävi joku täydellinen yhteyskatkos, ensin Pomo ei lähtenyt raviin, vaan tehtiin muutama erikoinen "kaadun vasemmalle, oikealle, vasemmalle ja taas oikealle". Kun lopulta suoristuttiin ja päästiin raviin, oli homma edelleen vähän vajaata. Pomo tipahteli uralle, ei suostunut tulemaan ylös sieltä ja kääntäminenkin oli hitusen hankalaa. Ravi oli hidasta ja kaikki takkuili. Hetki hakattiin päätä seinään, vaihdettiin raippa huonommalle puolelle ja johan rupesi sujumaan. Pomo lähti kääntymään paremmin, pysyi suorempana ja käyttäytyi fiksummin. Pyysin raviakin eteen ja kaikki oli ihan jees. Ei se silti hyvä ollut, vähän sellaista pullan vaivaamista ja koko ajan pelkäsin että koskahan poni ei enää toimikaan. Onnistuttiin kuitenkin vääntämään kasikkoa, kunnes jatkettiin harjoitusravia vielä hetki uraa pitkin.
Se oli helpompaa, löydettiin yhteistä säveltä, poni kääntyi ja ravasi ehkä asteen aktiivisemminkin. Rentoutuikin mokoma, kun lähdettiin keventelemään, se jopa oikeasti venytti ja pysyi pidempää pätkää edessä ja alhaalla kuin yleensä.

Siitä käyntiin ja käveltiin.
Poni oli siis selvästi parempi kuin viimeksi, mutta hienosäätö kyllä takkuaa ihan selvästi. Mä osaan jo ratsastaa sitä tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin, sillä nykyään poni kuitenkin toimii ja kulkee mukavasti, mutta! Se hienosäätö, se että tietäisin mikä toimii jos asetus ei mene läpi tai että saisin sen oikeasti rentoutumaan. Sitä en osaa Pompelin kanssa oikeastaan yhtään tehdä ja mennään kuin sokea rampaa ohjaten. No, ehkä se tästä, kun vaan tarpeeksi kauan yritetään ja erehdytään. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Kuten Marianne sanoi, sen pitäisi olla vähän parempi. Mutta millä se vähä saadaan? Sitä en ihan vielä tiedä :)

Keskelle, Pomo jatkoi töitä. Itse kuvailin hetken, jonka jälkeen hilpaisin kotia kohti.
Ensi viikolla en sitten tallille menekään. Saa nähdä meneekö ihan kahden viikon päähän seuraava ratsastus, vai yritänkö ensi viikon jälkeen mennä jonain ylimääräisenä päivänä. We see.

Jäykkäniska

On näemmä ollut kiirettä ja väsymystä, kun olen tämän täysin unohtanut jo muutamana päivänä!

Lauantaina olin kuitenkin tuttuun tapaan ratsastamassa, tällä kertaa Pomon kanssa, tunnilla myös Elvis, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Harjailin ponin nopeasti ja heitin sen varusteisiin, jonka jälkeen kentälle ja selkään.

Oli muuten hyvä ilma, kenttäkin oli niin kuiva että se jopa pölysi. Näin syyskuussa!
Aloitettiin alkukäynneillä. Puskin ponin reippaaseen askellukseen ja tein sen kanssa voltteja, jotka osoittautuivat oikeaan suuntaan todella hankaliksi. Ei muita ongelmia, poni kääntyi kyllä, mutta se asettaminen oli täysin mahdotonta. Poni vain puri kiinni kuolaimeen, eikä suostunut edes harkitsemaan periksi antamista. Kokeilin kaikkea mitä osasin, mutta poni ei vain antanut periksi tai rentoutunut, punki vain vastaan kuin betonimuuri. Annoimme siis olla ja tyydyimme todella huonoon suoritukseen, mutta enpä yksinkertaisesti pystynyt parempaan.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, lämmiteltiin ponit tehtävää varten. Tässä nyt ei suurempia ongelmia ollut, sain ponin ihan kivaan raviin, käännyttiin hyvin, toteltiin kaikkea. Jäykkyys nyt jäyti edelleen, eikä poni taipunut yhtään haluamaani suuntaan. Muuten kuitenkin homma sujui ja Pomo tuntui mukavalta. (Jos nyt voi sanoa että se umpijäykkänä tuntuu mukavalta.)

Siitä sitten käveltiin ja aloitettiin tehtävä. Tehtiin etuosakäännöksiä vähän kuin suoraan käynnistä ja käännöksen jälkeen nostettiin laukka. Hyvin menevä ja mukava tehtävä, enkä oikeastaan ehtinyt edes miettiä kuinka onnistun moisessa. Tai siis kun mullahan olisi pitänyt olla ongelmia ponin pysäyttämisen kanssa, mutta nyt tähdet olivat kohdillaan eikä pysäyttämisessä tai hidastamisessa ollut mitään ongelmaa!

Tehtiin ensin muutama käännös vain pysähdyksestä ja kokeiltiin nappulat kuntoon. Poni pysähtyi hyvin, asettui sen verran että päästiin lykkimään pyllyä sivulle ja kääntyi ihan todella hyvin. Omassa ratsastuksessani suurin vika oli liiallinen käden lukittaminen ja vetäminen, kun en oikein muistanut rentoutua silloin kun poni lähti kääntymään. Työstin asiaa kuitenkin koko ajan ja sen ansiosta saatiin paljon sulavampia ja rennompia käännöksiä.
Etuosakäännökset sujuivat myös käynnistä todella hyvin. Sain ponin hidastamaan ja pyöräyttämään pyllynsä molempiin suuntiin ja käytännössä ongelmitta. Jossain vaiheessa aloinkin miettiä miten tämä voi edes mennä näin hyvin - siis Pomon kanssa, jota en osaa edes hidastaa!?

Laukannostot suoraan käännöksen jälkeen olivat todella hyviä vasemmalle, todella huonoja oikealle. Oikea laukka oli aivan könkköä, puolet ajasta luulin että laukkasimme väärää laukkaa (ilmeisesti emme kuitenkaan ihan aina tehneet niin), laukka ei pyörinyt ja meno tuntui lähinnä tervassa rämpimiseltä. Poni pudotti laukan hyvin herkästi alas ja kääntyminenkin oli superhankalaa. Laukat nousivat kehnosti ja koko homma oli vähän puoliteholla väännettyä.

Vasen kierros sen sijaan oli aivan loistava. Nostot olivat parhaimmillaan keskivaiheilla tehtävää, jolloin poni tuntui aivan ajatuksen voimalla siirtyvän laukkaan. Niin pehmeää ja upeaa se oli, olin suunnattoman tyytyväinen. Viimeiset nostot hidastuivat sitten jo liikaa ja tuli jotain väärääkin laukkaa, mutta parempia silti kuin toiseen kierrokseen.
Vasen laukka oli noin tuhat valovuotta oikeaa edellä, se pyöri ongelmitta, poni eteni ja tuntui hyvältä. Hirveän pitkiä matkoja ei yleensä laukattu, enemmän keskityin nostoihin, mutta muutamat ympyrätkin päädyin pyöräyttämään, jotta saataisiin hiukan liikettä poniin. Siirtymät raviin olivat hyviä ja minä istuin niissä jopa paikoillani kuin oikein yritin. Olin kyllä niin tyytyväinen tähän vasempaan laukkaan, se oli varsin loistavaa.

Ravailtiin vielä kevyesti loppuun. Marianne käski pyytää ponia oikein reippaaksi ja eteen, joka onnistuikin pienen muistuttelun jälkeen. Poni ravasi reippaasti, venytti välillä hieman rennommaksi ja pärski tyytyväisenä.
Käynnissä taivuteltiin vielä kunnolla kaulaa sisälle s-kirjaimilla. Tässä se jäykkyys oikein eskaloitui, vasemmalle sain Pomon taipumaan, mutta oikealle en niin millään. Poni vain jäykisti niskan ja kulki pää ylhäällä, mikä ei nyt ihan ollut tarkoituksena. Marianne tuli sitten auttamaan, jolloin saatiin Pomo hiukan rentoutumaan, mutta senkin jälkeen jouduin näkemään hirveästi vaivaa, ennen kuin lopulta sain oikeaa taivutusta myös oikealle. Sen jälkeen ponille ohjaa ja loppukäynnit.

Keskelle, alas selästä ja kävin harjaamassa ponin pois. Heitin pikku-Pomon tarhaansa, katsoin itse hetken tuntia ja sitten takaisin kotia päin.

Iloinen poni ja ponityttö

Tänään oli ratsastuspäivä ja suureksi ilokseni sain tällä kertaa alleni Nikkis-ponin, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Elvis, Nikkis jatkoi toiselle tunnille.
Hain pienen pyörylän tarhasta, suorastaan hölkättiin talliin ja pistettiin pikkuponi kuntoon. Sen jälkeen lähdettiin kentälle - ihan yhtä reippain askelin ja kiipesin kyytiin.

Kuvista kiitos Hennalle ja Tiialle!

Ratsastaja selässään ei ponilla ollutkaan enää niin kamala kiire, vaan jouduin peräti raipalla muistuttamaan useamman kerran, että tarkoituksena olisi kävellä reippaasti eteenpäin, eikä vain hyytyä niille sijoilleen ja oikoa kulmia. Nikkis tajusi jutun jujun jo noin kymmenen muistutuksen jälkeen ja vaivautui oikeasti kävelemään eteenpäin, sen pelkän möngerryksen sijaan. Kuinka fiksu poni!
Käynnissä pyöriteltiin voltteja, koitin saada tappikaulaa hiukan antamaan periksi ja asettumaan. Hankalaa oli, Nikkis kun oli mielestään rautakanki töppöjalkojen päällä. Rouva antoi kyllä lopulta vähän periksi ja asettui vallan kauniisti. Tehtiin myös muutamia askeleita väistöä, joka sujui varsinkin toiseen suuntaan todella mallikkaasti. Toisessa suunnassa kaaduttiin hiukan epätoivoisemmin, muttei sekään mitään huonoa kyllä ollut.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin. Meillä oli joitain yksittäisiä ja kaksittaisia puomeja joita yliteltiin ravissa ja muuten lähinnä hain Nikkikseen vauhtia ja taipumista. Molemmat olivat hivenen hankalia, vauhti sammui kaarteisiin aika pahasti, sillä ovathan asettuminen ja eteenliikkuminen täysin mahdottomia suorittaa samaan aikaan. Tehtiin tässä ravissakin muutamat väistätykset, jotka Nikkis hoisi oikein hyvin. Vähän kaatumista siihen hankalampaan suuntaan, mutta muuten. Tosi jees ja olin tyytyväinen.
Vauhtia ponista kuitenkin irtosi varsin hyvin, saatiin reipasta ravia ja pitkillä sivuilla pyysin ponia vielä asteen reippaammaksi. Hienosti pikkuinen suoritti ja jaksoi, vaan kyllä loppua kohden alkoi iskeä taas se vallaton väsymys. Puomien ylittämisestä tuli kauhean raskasta, eikä ihan jaksettu enää liikkua eteenpäin. Muuten poni oli kuitenkin erittäin toimiva, kääntyi ja kuunteli varsin nätisti. Miinus muutamat kulmien oikomiset ynnä muut pienet. Tyhmähän poni olisi jollei edes hiukan kokeilisi rajojaan!

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, tehtiin voltteja toisella pitkällä sivulla ja toinen sivu painateltiin laukkaa. Tässä vaiheessa Nikkis totesi, että hän on tehnyt töitä jo aivan liikaakin, joten enää ei liikkuminen onnistu niin mitenkään. Pari kertaa kun koitettiin ylittää ravipuomit, töksähti poni niille sijoilleen puomien eteen ja ylitti ne maksimissaan hitaassa käynnissä, jalkojaan hitaasti nostellen. Ravi oli myös superhidasta ja kääntymiset todella hankalia, kuinkas nyt pieni poni voisi edes harkita tekevänsä enää mitään kun kaikki on niin rankkaa ;)
Ihan hyvin saatiin silti tehtyä voltteja ja puomeja lukuunottamatta ponikin pysyi ravissa. Ennen laukannostokohtaa poni vielä seilasi sisälle, vaikeuttaen nostoa huomattavasti, mutta onneksi sain välillä paukutettua sisäpohkeen läpi ja ponin uralle, jotta saataisiin laukattua pidempää pätkää kerrallaan.

Laukat kuitenkin menivät ihan hyvin, ponin väsymyksestä huolimatta. Nostot olivat asteen hitaita, mutta kuitenkin siistejä ja istuntapainotteisia. Poni eteni kivasti, jatkoi laukkaa niin kauan kuin pyysin, itse sain istuttua alas ja ponikin eteni. Oikein hieno Nikkis!
Käveltiin hetki ennen toisen suunnan laukkoja ja tässä välissä päätin nykäistä jalustimetkin kaulalle. Ajattelin että viipotetaan vain ja pidetään hauskaa (ja kyllä, ilman jalustimia meno on hauskaa).

Toiseen suuntaan mentiin vain harjoitusravia, ylitettiin yksittäisiä puomeja ja laukattiin toinen pitkä sivu. Pieni käyntipaussi teki tehtävänsä ja Nikkis olikin yllättäen täynnä virtaa. Kun siirryttiin raviin, lähti poni heti hönkäämään aivan täysillä eteen, se suorastaan liiteli puomien yli. Laukka nousi ajoittain jopa räjähtävästi ja laukassa oli todellakin sitä tahtia eteen. Hauskinta tosin oli se, että muuten poni oli kyllä kuin rasvattu salama, mutta auta armias kun tehtiin voltteja, niin yllättäen ei rouva jaksanutkaan liikkua enää yhtään mihinkään ja jalkojen liikuttelu oli raskaampaa kuin juoksuhiekassa. Suoran jälleen avautuessa pisti poni tuulemaan ja ravasi kuin tuulispää eteenpäin!

Ravi meni vallan hyvin, erittäin reippaasti, mutta muuten siististi. Laukat nousivat erittäin helposti ja tosiaan, poni pisti ihan kunnolla menemään. Ei ainakaan jääty toisia hitaammaksi, kun turbomummo paineli eteenpäin. Itse sain istuttua siellä varsin hyvin, enkä pudonnut kyydistä, joten olen tyytyväinen. Pariin kertaan oli tosin se muksahtaminenkin jokseenkin lähellä, kun Nikkis päättikin esitellä estekykyjään tuon yksittäisen puomin päällä ja pariin kertaan ihan oikeasti loikkasi sen yli. Itse kun en moista taituruutta odottanut, joten heiluin kyydissä kuin merisairas, ponin vain paahtaessa eteenpäin.

Pari kertaa laukka tipahti kesken, muutamat ympyrätkin tehtiin ja kaikki sujui hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Kyydissä lähinnä nauratti kun poni oli niin iloinen ja energinen, eikä tuntunut saavan tarpeekseen. Lopulta lopetettiin superhyvään onnistumiseen, jossa saatiin hienoa laukkaa, hyvä ympyrä ilman raville tiputtamista ja kaksi nättiä puomin ylitystä. Poni sai kävellä hetken, ennen loppuraveja.

Loppuravit poni sai ravata pitkällä ohjalla ja Nikkis oli tosi kiva ja rentokin. Puksuteltiin hetki, sitten käyntiin ja käveltiin, kunnes jämähdettiin keskelle ja keltainen sai jäädä seuraavan ratsastajan kanssa töihin.

Hih, Nikkis on sitten kiva poni! Keltaiset ponit ovat niin mahtavia. Meillä oli todella hauskaa ja poni suoritti varsin kivasti. Kyllä se ihan asiantunteva ratsuhevonen on!

Poni jäi tosiaan töihin, joten itse lähinnä kuvasin hetken ja lähdettiin sitten kotia kohti.

Uutta sujumista

Eilen menin Elviksellä, tunnilla myös Nikkis, Simo, Vinski ja Artsi, Elvis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hain siis keltaisen salaman tarhasta, harjasin sen ja vetäisin varusteisiin. Sitten tepsuteltiin kentälle ja kiipesin selkään taas pitkästä aikaa väärältä puolelta.

Kuvista kiitos Hennalle!

Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä. Elvis oli hieman pohkeen takana ja kyyläili taas jokaista kulmaa. Pyysin ponia etenemään kunnolla, enkä antanut sen oikoa niitä pelottavia päätyjä. Tehtiin voltteja, jouduin hieman moukaroimaan sisäpohjetta läpi, jotta poni antaisi asetuksessa edes hiukan periksi. Se on jotenkin vaikeaa. Elvis kyllä asettuu, mutta ei tunnu että se olisi silleen rennosti läpi.
Käynnissä poni eteni ihan ookoosti, mutta kyllä sen liikkeen eteen joutui välistä tekemään ihan hirveästi töitäkin. Pulla kuitenkin rentoutui kun pyysiin käyntiin tarpeeksi tahtia, eikä sitten ehtinyt edes yrittää sitä kulmien oikomista jännittyneenä.

Siirryttiin raviin. Meillä oli molemmilla pitkillä sivuilla ravipuomit ja pääty-ympyröillä puomit, joita sitten yliteltiin ja ravailtiin menemään oikein iloisesti. Poni oli vähän hidas ja löysähkö, mutta toisaalta myös kovin jännittynyt niissä pelottavissa kohdissa. Haettiin tuntumaa ja tahtia, tehtiin voltteja, aseteltiin reippaasti ympyröillä. En antanut Pullan karata porttipäästä mihinkään, koitin pitää paletin kasassa. Puomit ylittyivät ihan nätisti, mitä nyt välillä tuntui että oltaisiin voitu mennä vähän aktiivisemmin niiden yli. Vauhtia kyllä tuntui olevan kylliksi, mutta takajalat vähän laahasivat, joten ylitys oli jokseenkin vaivalloista.
Mitä kauemmin mentiin, sitä kivemmaksi Elvis kyllä muuttui. Se oli rennompi ja vastaanottavaisempi, ei vain kiiruhtanut karkuun ja hölmöillyt. Poni tuntui tosi kivalta ja mukavalta, vaikka olisikin voinut olla vielä inan aktiivisempi ja rennompi.

Käveltiin, jonka jälkeen lähdettiin harjoitusraviin. Harjoitusravia ensin hetki, sitten lisättiin pääty-ympyröille laukannostot.
Siinä kun lähdettiin raviin, oli poni ensin ihan menofiiliksissä: juoksi alta ja nosteli laukkaa. Kun sain sen rauhoittumaan, loppui vauhti taas ihan täysin, että kun laukata ei saa, niin sitten ei tehdä kyllä mitään! Hetken ajan paukutin eläimeen vauhtia, jonka jälkeen päästiin tekemään voltteja ja käyntisiirtymiä, joita oli tarkoitus tehdä pitkillä sivuilla.

Harjoitusravissa minä istuin hyvin, poni meni kivasti, asetuttiin ja käännyttiin oikein fiksusti. Käyntisiirtymätkin tulivat varsin rentoina ja kevyinä, joten olin oikein tyytyväinen. Tosin ehti Elvis olla ihan pöljäkin: ravattiin ja yritin siinä tehdä ympyrää, mutta ponipa katsoi että voi ei - tuossa laukkaa Vinski, ja tuossa on Nikkis ja tuossa menee Artsi = en siis voi ravata tätä volttia tässä, en niin mitenkään. Poni siirtyi tyynenrauhallisesti käyntiin, eikä millään suostunut siirtymään raviin, vaikka kuinka pyysin ja tämäyttelin. Hän vain käveli ja ihmetteli, ei vain pysy se sielunmaisema kasassa kun on niin paljon pelottavia hevosia joka paikassa. Niinpä mulla meni hiukan hermot ponin porsasteluun, näpäytin pikkaisen raipalla, josta poni suuttui niinkin paljon että heitti peräti pikkaisen takapuoltaan ja siirtyi raviin. Jouduttiin sen jälkeen etsimään hetki sitä tahtia ja ravia, sillä Elvis oli taas laukkaamassa joka paikkaan, mutta ainakin laukannostoista tuli tuhat kertaa aktiivisempia ja raviinkin löytyi uutta virtaa.

Laukannostot meillä sujuivat varsin kivasti. Ensin laukattiin helpompaan vasempaan kierrokseen, johon laukat nousivat istuntapainotteisesti, helposti ja herkästi. Laukka pysyi yllä aivan ongelmitta, poni kääntyi tosi kivasti, minä istuin loistavasti, laukkakin oli varsin aktiivista ja pyörivää. Saatiin se pari ympyrää aina peräkkäin, jonka jälkeen ravi jatkui. Raviin siirtymissä oli ainoana ongelmana mun eteen valahtaminen, on jokseenkin hankala istua suorana.
Oikeaan kierrokseen jouduin enemmän valmistelemaan ja työskentelemään. Siitä huolimatta eka laukka oli varmaan paras, todella hyvä nosto ja oikea laukka. Laukkakin säilyi ja liikkui hyvin eteen.

Sen jälkeen tuli jokunen ongelma kerta, hevoset olivat edessä, joten Elvis ei joko kääntynyt kunnolla tai tiputti laukan kesken alas. Pari väärää laukkaakin tuli ja lopulta Elvis oli niin väsähtänyt, ettei hän oikein olisi enää jaksanut laukata, joten lopetettiin vain lyhyeen oikeaan laukkaan ja annoin ponin kävellä loppukäynnit.

Pulla oli niin mainio ja meni kyllä tosi kivasti tänään. Oli taas enemmän sitä samaa meininkiä kuin aiemmin, kun vähän enemmän menin ponin kanssa. Oli helpompi ratsastaa sitä.

Käveltiin, keskellä ja alas selästä. Elvis pääsi maastoon fiilistelemään, kun taas minä jatkoin matkaani kotia kohti.

Pieni kultainen Elvis

Ratsastamassa olin taas eilen ja suureksi yllätyksekseni sain alleni Elvis-ponin. Johan nyt on maailmankirjat sekaisin, sain taas mennä Pullasella, enkä edes ole moisia pyytänyt!
Tunnilla olivat myös Artsi, Vinski ja Evita, Elvis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hainkin siis ponin tarhasta, harjasin sen nopeasti ja vetäisin varusteet päälle, jonka jälkeen mentiin kentälle ja kiivettiin selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä, joissa yritin ratsastaa ponin mahdollisimman hyväksi. Pyysin käyntiä eteen, käytettiin lähes koko kenttää (en viitsinyt väkisin paukuttaa ponia porttipäähän joka näin käynnissä oli superjännittävä) ja pyöriteltiin voltteja. Elvis ei oikein meinannut antaa periksi asetuksessa, vaan pikemminkin suihki päätään milloin mihinkin suuntaan. Välillä poni sentään antoi periksi ja asettui rennommin, ei niin epätasaisesti ja kummallisesti. Eteen se liikkui oikein kivasti kun muutaman kerran pyysin ja keskittyi ainakin suurimman osan ajasta asiaan.

Siirryttiin kevyt raviin ja tehtiin paljolti voltteja ja ympyröitä. Päätyihin ympyrät, toisella pitkällä sivulla lisää voltteja ja toisella vasta-asetusta, jotta saataisiin hepat asettumaan ja rentoutumaan.
Ravissa Elvis keskittyi enemmän minuun kuin tuijotteluun, joten päästiin porttipäähänkin lähes ongelmitta. Alkutunnista poni oli siellä superjännittynyt ja yritti kipittää alta, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa, eikä päässyt karkaamaan turvallisemmille vesille. Ravi oli tahdiltaan ihan hyvää, loppua kohden vaan tuntui poni hieman väsähtävän ja löysäilevän helpommin. Elvis kääntyi hyvin ja asettuikin, mutta oli kyllä turhan jännittynyt. Se ei aina vastannut asetukseen kovinkaan rennosti, eikä oikein pyöristynyt, vaan enemmänkin kipitteli. Ajoittain meno tuntui paremmalta ja poni rennommalta. Muuten meni kuitenkin hyvin, yliteltiin hieman ravipuomeja, vasta-asetus löytyi hyvin ja keskityin lähinnä kehumaan ponia mahdollisimman paljon, jotta sillä olisi hyvä fiilis tästä työskentelystä.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen jatkettiin samalla kaavalla, mutta harjoitusravissa ja pääty-ympyrät laukassa.
Harjoitusravi meni oikein hyvin, mitä nyt poni innostui ihan täysin. Pulla tarjosi laukkaa milloin volttien jälkeen, milloin juuri ennen päätyä. Kun käänsin volteille ja pidin ponin ravissa, se hyytyi täysin ja löllötteli menemään. Kun kuitenkin saatiin jonkinlainen yhteisymmärrys sen vauhdin suhteen, meni ravi vallan kivasti. Eihän ne pari laukka-askelta siellä välissä mitään haittaa.

Laukkoihin olin muuten ihan supertyytyväinen! En pistänyt suuria odotuksia sen porttipään laukan suhteen, sillä ajattelin että tietysti poni baanaa karkuun, enkä pysty tekemään asialle mitään koska "en osaa niin hyvin ratsastaa laukkaa". Mutta vielä mitä! Poni oli tietysti hieman jännittyneempi siellä päässä, mutta siitä huolimatta laukat se nosti kuin kello, pelkkä istuinluun pyöräytys riitti mukavan reippaisiin nostoihin. Laukka pysyi varsin ongelmitta yllä varsinkin tähän vasempaan ja helpompaan kierrokseen. Ympyrät olivat siistejä, saatiin tehtyä niin monta kuin itse halusin. Siirtymät alas olivat hallittuja, minäkään en pomppinut ihan niin pahasti kuin olisin voinut. Ja istuin laukassakin todella hyvin, ehdin peräti keskittyä käsiin ja jalkojen paikoillaan pitämiseen, kun ei tuntunut se istuminen ollenkaan hankalalta. Aivan loistavaa.

Ennen toista suuntaa käveltiin hetki ja sitten kokeiltiin oikeaan kierrokseen. Tiesin että kääntyminen tulee olemaan hankalampaa tähän suuntaan, joten pidin raipan ulkokädessä ja lähdin kokeilemaan. Ekat yritykset olivat vähän vaikeita kun Elvis vain kaatui ulos, eikä oikein meinannut kääntyä. Kosketus raipalla ja muutama ympyrä joiden aikana puskin sen ulkopohkeen läpi auttoivat jo kovin. Sen jälkeen ongelmana olikin liiallinen varmistelu ulko-ohjalta, jonka takia laukka tipahteli kesken. Se saatiin korjattua rennolla istunnalla ja muutamalla ympyrällä joilla en antanut Elviksen siirtyä raviin, vaan maiskuteltiin vain lisää vauhtia. Muutaman säätökierroksen jälkeen poni toimikin tosi hyvin ja saatiin hyvät ympyrät, nostot ja laukat myös vaikeampaan kierrokseen. Jesjesjes!

Nämä ovat tosiaan viimekerralta kun Elviksellä menin. Pieni poni

Lopuksi ravailtiin pidemmällä ohjalla. Elvis ei rentoutunut lainkaan sillä tavalla kuin silloin aiemmin kun sen kanssa menin, mutta ainakin se hieman venytti alaspäin ja otti rauhallisemmin. Tehtiin paljon ympyröitä, yritin houkutella ponia parhaaseen mahdolliseen venytykseen ja fiilisteltiin vain loppuun. Kyllä Pullaponi on sitten kiva!
Käveltiin ja jäätiin keskelle.

Se on niin kiva ja suloinen pieni poni. Ja menikin hyvin, laukkoihin olin niin supertyytyväinen. Kyllä tässä koko ajan eteenpäin mennään, se on hienoa huomata.

Poni jäi tosiaan töitä jatkamaan ja itse kiiruhdin kiireellä omiin töihini. Ensi viikolla katsotaan sitten uudemman kerran.