Talvikumit alle ja lomille

Viimeinen tunti, eikä siitä ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin se, että kenttä ei ole varmaan ikinä ole ollut noin huono. Se oli jäässä, se oli täynnä vettä, ponit upposivat välillä metrin maan sisään ja välillä taas kuljettiin mäkien päältä. Se oli kamala, ihan hirveä. Lähinnä teki mieli vain seistä keskellä kenttää, sillä jo käveleminen tuntui aivan kamalalta idealtakin.

Menin kuitenkin Jackiellä, tunnilla oli myös Artsi ja Pomo, Jack vain minun kanssani.

Joo, olin ihan jännittynyt koko ajan, koska poni ei tietenkään liikkunut tasaisesti kun kenttä oli ihan kökkö. Ihan vaan käveltiin ja koitettiin jaksaa tämän pimeän talven läpi. Otettiin vähän harjoitusravia pitkillä sivuilla (= pari askelta ravia kun jaksoi) mutta se oli aika turhauttavaa kun kenttä oli mitä oli.
Ei siinä sen kummempaa. Selvittiin ja toivottavasti jatkossa on parempaa, ei tästä muuta voi sanoa.

Huomenna siis joulujuhlat ja sitten pari viikkoa joululomaa. Oikein hyvää joulua ja joulun aikaa siis kaikkialle - olkoon jäävallit ja loskakelit suotuisia!

On kyllä komiat kelit

Sitähän ne. Taas satoi vettä ihan urakalla ja kenttä oli täynnä vettä. No, sentään tänään menin pitkästä aikaa Jackillä, tunnilla myös Evita, Nipsu, Pomo ja Artsi, ja Jackie jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli suhteellisen hyväntuulinen. Vähän hän oli sitä mieltä että satulaa ei tarvita, eikä poni aivan arvostanut korvan harjaamista, joten korvahan jäi niin täyteen savea kuin vain mahdollista on. Yritimme kuitenkin parhaamme.

Kiitos kuvista Hennalle! Ei vaan ilma kovinkaan imarrellut.

Okei, eli joo. Pitkästä aikaa Jackillä, se olikin melkein koko postauksen tärkein ja jännittävin asia. Kenttä oli mälsä, ilma oli mälsä ja kaikki oltiin enemmän tai vähemmän tympiintyneitä kun tuulee ja vettä tulee niskaan. Yh. Tunnin aiheena oli siis jälleen se perus: kävellään ja hölkätään, hölkätään ja kävellään.

Jack oli aika hidas, mikä nyt saattaa johtua jo siitä, että ei kai kukaan hullukaan tuolla nyt kovin innoissaan jaksa mennä?! Ihan hyväntuntuinen se joka tapauksessa oli, vähän oli asettaminen hankalaa ja poni ei tuntunut antavan periksi. Tosin, vikaa oli myös satulan yläpuolella, sillä en taas ihan täysillä uskaltanut pyytää. Onhan Jackie nyt hurja hevonen, en kai minä pitkän tauon jälkeen mitään ihan uskalla pyytää.
No, sain sitä välillä hiukan aktivoimaan takajalkojaan, pysyin suht rentona (mitä nyt se kylmyyskin jännittää koko kehoa) ja sain hiukan vaadittua asetustakin läpi. Mentiin sillä ja haaveiltiin Espanjan auringosta.

Hölkkäily sujui nätisti. Vähän Jackie oli alussa väistämässä ja jännittymässä muista hevosista, mutta kun itse pysyin mukana ja rentona, uskoi ponikin ettei häntä syödä tällä kertaa. Muuten, eipä siinä sen ihmeempiä. Oli kiva mennä Jackillä kun kaikki vaan tapahtui ihan ajatuksenvoimalla ja oli helppoa ja kivaa. Paitsi ettei ollut kamalan kivaa, mutta sille ei nyt voi mitään.

Joo, käveltiin ja ravailtiin. Loppukäynneissä heittäydyin heti alas selästä, en pystynyt enää kököttelemään siellä yhtäkään käyntipätkää. Oli kylmää, oli mälsää, mutta sentään poni oli vallan söpö taas kerran.

Ensi viikolla on vielä ratsastus. Ehkä joululoman jälkeen on sitten jo paremmat kelit ja sen jälkeen kesä sieltä jo tuleekin.

Itsenäistä ratsastusta

Tänään oli Suomi 100v-bileitä joka paikassa, joten tallilla ei ollut juuri ketään. Itse olin yksin tunnilla Elvis-ponin kanssa, eikä muillekaan tunneille tullut kuin muutama ihminen. Mariannekin oli lähetellyt viestejä että voisinko tulla myöhemmälle tunnille, mutta ne olivat tulleet niin myöhään, että meikähän oli jo lähes perillä. Eipä se tosin mitään, ihan kiva ratsastella taas pitkästä aikaa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Kenttä oli vähän kova ja tilsoja keräävä, mutta kuitenkin sinäänsä ihan ookoo. Hiekkaa näkyi, kenttä pehmeni kun siinä kulki ja käytettiin Elviksen kanssa pelkkää suurehkoa soikiota, jotta saataisiin uraa vähän paremmaksi meidän allemme. Alkukäynneissä työstin Elviksen kanssa ihan vain sitä asettumista ja kunnon taipumista. Se on vähän lastentuntimoodissa, Mariannekin sanoi että se nykyään tykkää niin seurailla toisia ja kulkea pökkelönä. Nyt ei ollut ketään seurattavaa, joten ainoa ongelmakohteemme oli se pehmittely ja taivuttely. Elvis oli aika jäykkä ja vähän jopa laittoi vastaan kun koitin saada sitä asettumaan. Vasenta pohjetta sai ihan huolella paukutella läpi, jottei poni vain kaatuisi vastaan ja taivutusta sai pyytää hyvinkin pitkapiimaisesti ennen kuin poni suostui antamaan periksi. Saatiin lopulta kuitenkin oikein hyvää taivutusta ja Elvis tuntui jopa hiukan rentoutuvan ja pyöristyvän siinä työstäessä.

Tehtiin käynnissä myös pikkuväistöjä, hiukan uralta sisemmälle ja siitä väistätettiin pari askelta takaisin uralle. Väistöt sujuivat oikealle tosi kivasti ja olin tyytyväinen, saatiin varsin jyrkkää väistöä, suoralla ponilla - mitä nyt ratsastaja oli jäykkä kuin rautakanki taas vaihteeksi. Sain lopulta istuttua rentona alhaalla, vaikka teinkin jotain. Oli se silti vaikeaa.
Väistöt vasemmalle olivat huonompia, sillä vasemmat avut eivät olleet niin hyvin läpi. Elvis kaatui lapa edellä apujen läpi, vaikka suoristelin sitä parhaani mukaan. Ihan ookoo pätkiä tuli tähänkin suuntaan, mutta oltaisiin voitu mennä tasaisemminkin.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia. Se oli vähän hidasta ja mentiin vain rauhaksiin uraa pitkin, sillä ponihan kompuroi vähän väliä tilsoihinsa. Vähän yritin saada takapäätä liikkeelle ja asettelin sisälle ja ulos aina ajoittain, jotta poni taipuisi ravissakin. Muuten sitten hipsuteltiin ja koitettiin pysyä pystyssä.
Ravin jälkeen Marianne iski meiltä tilsat irti ja jatkettiin välikäynneillä. Marianne häipyi hoitamaan aitabisneksiä, joten jäätiin kävelemään ja tekemään pientä asettelutyötä keskenämme. Jonkin ajan kuluttua Marianne huuteli että voisin kyllä ottaa laukatkin siinä samalla, joten tein työtä käskettyä ja aloitin vasempaan kierrokseen. Jo ennen tuntia Marianne oli sanonut että Elviksellä on nyt ollut vähän siinä ongelmaa, että kun ratsastajat irtoavat satulasta, poni levähtää pitkäksi, eikä laukka pysy yllä. Mun pitäisikin siis vaikka ihan näpäyttää raipalla vähän, jotta poni jatkaisi nätisti sitä laukkaa.

Vasen kierros oli tosi hyvä. Nostettiin laukka, meikä pomppi siellä taas ensin kuin jauhosäkki, mutta sain hiukan kerättyä itseäni muutaman metrin jälkeen ja lopputuntia kohden muistin viimein miten laukassa istutaan (jalkoja lukuunottamatta, jalustimet eivät pysy päkiällä niin millään). Elvistä ei ratsastajan heikko istuminen juurikaan haitannut, vaan poni laukkaili iloisesti menemään. Kovassa vauhdissa tilsojakaan ei kerääntynyt, joten saatiin painella oikein tyytyväisinä ja sydämemme kyllyydestä. Otettiin tähän vasempaan kierrokseen useampi kierros laukkaa, halusin vain että Elvis laukkaa iloisesti ja minä istun hyvin. Molemmat toteutuivat. Sitten siirsin ponin käyntiin ja vaihdettiin suunta.

Oikea kierros oli selvästi hankalampi, sillä nyt ne vasemmat avut olivat ulkona ja Elvis oli edelleeen aikalailla vastaan vasenta pohjetta, eikä vasen ohjakaan ollut tuntumalla. Siksipä tämä laukka alkoi silleen, että laukka nousi joo, mutta sitten lähes joka kerta siellä samoilla nurkilla Elvis liirasi liikaa ulos ja tiputti laukan siinä samalla alas. Ja minä taas istuin kaikki siirtymät tosi surkeasti, joten takaisin nostot olivat välillä tosi hitaita ja heikkoja. Välillä taas nousi suunnilleen askeleessa takaisin.
Mutta tosiaan, tässä oli ongelma ja tämä oli ratkaistava, kun Mariannekaan ei ollut siinä antamassa valmiita vastauksia. Ensimmäisenä päädyin ihan vain näpäyttämään raipalla ja nostamaan laukan takaisin. Elvis-poni päätti taas nostaa laukan, pukittaa hiukan protestiksi tästä kamalasta vaatimustasosta, mutta toisaalta, kyllä se sen pukin jälkeen laukkasikin tuhat kertaa paremmin. Silti seuraavillakin kerroilla Elvis pääsi liiraamaan ulos ja tiputtelemaan laukkaa. Tässä päädyin ihan vain siihen, että täytyy oikeasti ratsastaa vähän paremmin. Keräsin ulko-ohjaa paremmin käteen, paukutin ulkopohjetta kunnolla läpi niissä käännöksissä, näpäytin raipalla vauhtia nostoihin ja koitin vain kunnolla ratsastaa eteen, jos poni tuntui vähänkin siltä että se hidastaisi. Saatiin onnistuneita kierroksia, muutamia epäonnistumisia ja lopulta päätin että nyt, kaksi kierrosta, ei stoppeja ja sitten antaa olla. Sain ihan tosissani pitää sitä ulko-ohjaa kädessä sen pyykkinarun sijasta ja ratsastin väsähtänyttä ponia ihan kunnolla eteen. Mutta niin vain se suoritti reitin ja vieläpä laukassa. Siispä käyntiin ja Mariannekin palasi juuri sopivasti katsomaan että poni pystyy yhä laukkaamaan, vika on siis vain ratsastajissa. Poni on fine.

Otettiin laukkaa vielä vasempaan kierrokseen Mariannen katseen alla ja tämähän sujui ihan yhtä hyvin kuin aiemminkin. Marianne hiukan kaipaili enemmän takajalkoja toimintaan, mitä yritinkin tehdä, mutta oli se vähän sellaista tuon pohjan kanssa. Ei ihan uskalla vaatia täysillä, ettei poni sitten räjähdä ja katko paikkojaan tai jotain.

Loppuravit sain suorittaa omien halujeni mukaan. Vasempaan kierrokseen hölkkäiltiin ihan vaan rauhassa lyhyin ohjin, jottei poni menisi nokilleen. Oikeaan kierrokseen tehtiin ravia ehkä kierros ja sitten poni sai jäädä kävelemään. Se kompuroi niin paljon, ettei viitsinyt ravailla. Taluttelin loppukäynnit, jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan. Meikä taas kävi kuvailemassa ja varustamassa Pasi-ponia ennen kuin liukenin taas kotiin.

Taitaa olla enää pari ratsastusta jäljellä ennen joululomaa. Täytyy suoriutua hyvin, jotta ensi vuonna voi mennä vielä paremmin.
Tänään oli ainakin tosi kiva tunti. Meillä meni kivasti ja hommat sujui, vaikka pohja vähän heikko olikin. Ja olihan se nyt kivaa, ratsastaa yksinään ja jopa osin itsenäisesti. On se niin erilaista olla rauhassa omine ajatuksineen kaikkien tuntivuosien jälkeen.

On hyvä lopettaa kun menee hyvin

Eiköhän se näin ole. Lauantaina mulla oli Vinski, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ja tosiaan, Vinski ainakin näillä näkymin lähti uusia hommia kokeilemaan ja vähän lomailemaan, joten mahdollisesti tämä oli viimeinen kerta ison valkean kanssa. Jos oli, niin ei ainakaan jäänyt mitään hampaankoloon, sillä meillä oli kivaa ja homma sujui tosi hienosti.

Kenttä oli kiva ja ponikin lähes hereillä, joten lähdettiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Alkukäynneissä panostin lähinnä siihen eteenpäin liikkumiseen, muutamia voltteja tehtiin ja haettiin asetusta. Vinski oli tällä kertaa varsin hidas ja laiskakin. Sain sen liikkumaan ihan mukiinmenevästi, mutta ei me mitään ihmeellistä liikettä ja muuvsia kuitenkaan tällä kertaa saatu irti. Poni kuitenkin meni hyvillä mielin ja toimi hyvin, joten ei tuossa mitään.

Kevyttä ravia hölkkäiltiin kenttää ympäri. Hiukan märkää ja Vinski oli hidas, mutta mentiin sillä mitä tarjottiin. Kuivemmalla sivulla kaivelin Vinskistä ulos niin reipasta ravia kuin vain lähti, joka oli ihan ookoota. Ei mitään kunnon ravilisäystä, mutta jonkinmoista reippautta edes. Ympyröitä pyöriteltiin ja koitin hiukan lyhennellä heppaa siitä kunnon laamamoodista lyhyemmäksi. Ihan hyvät setit, ei ainakaan ihan kädet suorina ja ponin turpa maata viistäen menty.

Otettiin nyt myös laukkaa, oikein virkistävää taas vaihteeksi. Laukattiin vuoronperään, me saatiin Vinskin kanssa pyörittää kenttää ympäri. Vinski oli suhteellisen innokas laukkailemaan, mitä nyt märemmällä sivulla laukka kuoli ja oli tippua aina vähän alas. Minä istuin suht ookoosti siellä, Vinski laukkasi kuin vanha tekijä, ei nyt mitään käännelty tai muuta ihmetelty. Kunhan istuttiin alas ja väännettiin kenttää ympäri. Molemmat suunnat menivät tosi kivasti ja sitten oltiin laukattu tarpeeksi meidän makuumme.

Lopuksi vedettiin vielä hiukan loppuraveja. Vinski oli rento ja iloinen, toimi moitteetta ja meillä oli kivaa. Hyvä fiilis vaikka lopettaa tähän vanhan ukon kanssa.
Harjoiteltiin myös vähän parempia ravisiirtymiä. Siis pitäisi enemmän tehdä puolipidätteitä ennen ravisiirtymää, eikä vaan paukuttaa vauhtia. Kun tein huolellisesti, teki Vinski niin nätisti siirtymän että ai että.

Lopuksi käveltiin ja keskelle. Poni pääsi tarhaan lepäilemään ja minä lähdin kotiin päin taas.

Uusi hattu ja homma luistaa taas

Tänään mulla oli taas Vinski, tunnilla myös Evita, Artsi ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ilma oli ihan kiva, kenttä vaan litimärkä, mutta eiköhän siihen ole jo totuttu. Laahustimme ponin kanssa paikalle ja hypättiin kyytiin, kahlaamaan jälleen pitkin kenttää.

Eipä tässä ollut tänään mitään ihmeellistä. Käveltiin hiukan, Vinski-poika sai tehdä parhaansa mukaan töitä. Sitten tehtiin kevyttä ravia, jota heppa suoritti superkivasti. Ei tarvinnut juurikaan tapella, vaan liideltiin oikeinkin fiksuina ympäri kenttää, käännyttiin ja saatiin takajalkoihin hiukan puhtia. Ongelmana oli lähinnä vaan käsien turha suoruus, mutta muuten meni oikein hyvin ja homma sujui vallan mainiosti. Ehkä nyt vielä lisää olisi voinut olla voimaa siinä menossa, mutta kenttä oli mitä oli, joten ei kai me ihan ihmeitä taivailta nyt tuoda.

Käveltiin aina välissä ja otettiin vähän vielä harjoitusravia ennen loppuraveja. Harjoitusravikin meni hyvin, mitä nyt Vinski välillä kuvitteli olevansa niin väsynyt, ettei hän muka voinut ravata ja kääntyä samaan aikaan. Vika saatiin kyllä korjattua ja homma sujui taas, samoin loppuravit menivät letkeästi ja suhteellisessa yhteisymmärryksessä.

Kunpa vaan kenttä kuivuisi ja saisi tehtyä vähän enemmän. Siihen asti ratsastellaan ja yritetään parhaamme.

Vanha herra ja rauhaisaa menoa

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Pomo, Artsi, Evita, Nipsu ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Ihan hyvä juttu että pääsin vanhan ukon kyytiin, sillä olisihan se kovin ikävää ottaa lentää heti seuraavaksi alas, kun en ole kypärääkään ehtinyt vielä uusia.

Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdettiin kentälle. Märkää oli ja sadetta tihutti ja tuuli ihan järkyttävästi. Samaa settiä kuin yleensäkin siis.

Käveltiin alkukäyntejä suurimpia lätäköitä väistellen. Ilma oli ikävä ja pohja heikohko, joten Vinski varoi sitä tosi paljon ja oli huomattavasti hitaampi kuin yleensä. Pyysin sitä hiukan eteen ja pari volttiakin tehtiin, mutta joo. Odotellaan parempia pohjia.

Kevyttä ravia otettiin hiukkasen. Se alkoi tappelulla, mutta sain sitten Vinskin eteen ja ravaamaan uraa pitkin kiltisti. Hidastahan se ravi oli, eikä Vinski tosiaan edes tuntunut laiskalta. Vain superhitaalta ja varovaiselta, joten annoin sen mennä vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
Tehtävänä tehtiin kunnon serpentiiniä kentän poikki käynnissä ja pitkät sivut tultiin harjoitusravissa. Tämä meni ihan kivasti, mitä nyt Vinski oli hidas käynnissä ja hidas ravissa. Tehtävä kuitenkin sujui, joten se oli tärkeintä.

Lopuksi otettiin vielä loppuravit, jotka menivätkin aika lailla sotiessa. En oikein saanut tilaa rätkäistä Vinskiä eteen, joten se raviin siirtyminen meni tappeluun, kaarteluun ja hidasteluun. Lopulta kun mulla meni hermot, päätin että mennään vaikka isomman oikeudelta toisten päältä, mutta nyt on pakko saada eläin liikkeelle. Kun muutaman kerran päräytin ravia eteen, niin Vinskikin osasi taas ravata suoraan, kääntyäkin hiukan ja muutenkin homma meni ihan nätisti ja yhteisymmärryksessä.
Siitä käveltiinkin vain loppukäynnit ja poni pääsi seisomaan pihalle alkavaan sateeseen.

Olispa kesä, heh. Tai edes valoisaa, niin tekisi jo paljon.

Hullun hommaa koko poneilu

Tänään olin jälleen pikkuisen Pomon selässä, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Evita, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli vallan aktiivinen siinä tunnille lähtöä odotellessa oli hilpaista tyytyväisenä ulos tallista omin lupineen.

Lähdettiin kentälle ja kiipesin kyytiin. Kenttä oli pitkästä aikaa ihan superhyvä, joten tänään koitin ratsastaa poniakin taas ihan kunnolla eteen ja vääntää asetusta läpi. Mariannekin kasaili puomeja ja oli ihan sellaista tekemisen meininkiä kelirikkojen jälkeen.

Tehtiin kevyt ravissa ravipuomeja toisella pitkällä sivulla, käänneltiin voltteja ja ratsasteltiin ihan kunnolla. Mariannella oli kova keskittyminen meihin ja sain taas pitkästä aikaa ihan kunnolla työskennellä ilman taukoja. Ponin piti ravata kunnolla eteen (ja niin se hemmetti soikoon ravasikin, olin ihan fiiliksissä kun poni pisti menemään). Piti tehdä pienehköjä voltteja jotta saisin välillä Pomon asettumaan, taipumaan ja kokoamaan itseään. Sitten vähän puomeja ja taas ravia kunnolla eteen ja ponia auki. Olin todella tyytyväinen, vaikka tässä ravissa ajoittain katosikin hiukan ulko-ohjan tuntuma eikä poni ihan kääntynyt  niin kuin halusin. Se saatiin kuitenkin joka kerta korjattua ja poni kääntymään ja se tuntui superhyvältä ja helpolta sitten lopulta.

Istuttiin siitä alas harjoitusraviin, tehtiin edelleen hiukan ravivoltteja, toisella pitkällä sivulla käyntisiirtymiä ja toisella sitten nostettiin laukkaa pitkästä aikaa. Oli kyllä oikein kivaa tämäkin, ne siirtymät ovat edelleen selvästi vaikeimpia mulle, mutta ravi sujui, ponikin ihan kääntyi ja laukka nousi tosi nätisti parilla ekalla kerralla. Istuin siellä, homma sujui ja oli iloista.
Se vaan että heti jo toisella laukkapätkällä poni vähän innostui ja lähti vähän turhan reippaasti. Ei nyt pahasti, mutta lähti kumminkin. Siksipä toiseen suuntaan otettiin laukat varovaisemmin. Nyt myös poni hiukan katoili ulko-ohjalta enemmän, mutta sain sen aina ihan hallintaan, laukka nousi hyvin, tehtiin superhyvä laukkaympyrä ja homma sujui.

Kunnes taas nostettiin laukka. Se alkoi hyvin, mutta sitten poni pukitti ja lähti vähän enemmän menemään. Säilyin siellä kyydissä jollain tavalla, mutta toki siinä vaiheessa alkoi sitten jäädä vähän sellainen epäilys selkärankaan - onhan Pomo kuitenkin superhurja poni, enkä muutenkaan pysy siellä.

Laukat jätin siihen, olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Hallitut pätkät olivat tosi hyviä, poni oli ravissa ihan hemmetin hyvä ja meno oli vallan sujuvaa. Hiukan ulko-ohja ja kääntyminen vaihtelivat, mutta kuitenkin.
Loppuraveja päätin sitten kevennellä, ajatuksena oli mennä rauhassa ja jopa vähän jäädä toiseen päätyyn ympyrälle. Valitettavasti en sitten kuitenkaan saanut ponia oikein enää kääntymään (hah) ja se kyttäili vallan kauheasti siellä porttipäässä jotain. Koitin saada ponin keskittymään, mutta lopulta se ei sitten vaan kestänyt, vaan lähti sitten täysillä paahtamaan. Meikähän tiesi jo hyvin ajoissa etten siellä enää pysy kun poni painelee kuin pikkuinen ferrari ja olinkin jo tipahtamassa oikealle kyljelle. Kuitenkin poni heitti vielä jonkun ninjaloikan, jolloin lensin vielä vähän ylemmäs ja täysin epähallitusti vasemmalle kyljelle. Ja oli muuten hirveää, en ole koskaan tippunut noin pahasti. Selkä sattui, ilmat lähti ja pää tärisi kun lensin suunnilleen pää edellä alas. Ai hemmetti.
Sen verran päädyin takaisin selkään että kävelin muutaman kierroksen täällä turvallisemmassa päässä. Olin kuitenkin sen verran kipeä ja jännittynyt ihan jo sen takia, etten viitsinyt kauemmin olla, vaan poni pääsi talliin ja tarhaan ja minä parantelemaan itseäni.

Huh hei. Olenkin aika hyvin säästynyt näiltä hurjemmilta putoamisilta, yleensähän olen tyyliin jaloilleen tullut tai tehnyt hallittuja laskeutumisia. Eipä tässäkään onneksi sen pahempaa, mutta kyllä hetken olin niin pahoissa tuskissa siellä kuralammikoiden keskellä, että hiukan jo epäili mielenterveyttä kun täysin vapaaehtoisesti siellä ponin selässä kiikkuu. No, Pomo oli tuota lukuunottamatta oikein hyvä ja fiksu ja meni hienosti.

Oikean hevosen selässä

Oli taas vaihteeksi aika siirtyä poneista hevosiin, sillä tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Nipsu, Evita ja Artsi, Vinski vain mun kanssani. "Lumi" oli jo aika tehokkaasti sulanut, jättäen jälkeensä litimärän kentän ja taivaalta satoi vain lisää, joten eiköhän se kenttä ollut taas kuin uima-allas. Säätä uhmaten siirryttiin kuitenkin kentälle katsomaan mitä siellä tänään voisikaan tehdä.

Alkukäynneissä Vinski sai taas liikuttaa ruhoaan ihan reippaasti eteenpäin. Minä siinä samalla vain funtsin millä tavalla saisin ponin tukeutumaan ulko-ohjaan, lyhenemään hiukan jotta saisin kädet hyvään kulmaan ja sitten tehtiin hiukan voltteja ja kaiveltiin asetusta. Ylväästi kuin valtamerilaiva Vinski siellä puksutti kaikesta vedestä ja hieman kovasta kentästä huolimatta.

Siirrytiin kevyt raviin, joka olikin varsin positiivinen kokemus. Ei meinaan tarvinnut tapella yhtään, vaan Vinski ihan alusta asti ravasi nätisti ja kääntyi ongelmitta. Jees! Joko siis ratsastin paremmin, tai sitten ehkä Vinsenttiä otti tuo keli päähän ja se mietti että kiltisti menemällä pääsee helpommalla.
Ravissa ei sen ihmeempiä tehty. Minä harjoittelin sitä sisäpohkeella ulko-ohjalle ratsastamista, yritin hiukan lyhentää Vinskiä (onnistui pitkän työn jälkeen, sain hepan vähän kevenemään ja lyhenemään) ja haettiin raviin tahtia. Vähän toki mentiin alitehoisesti tuon pohjan takia, mutta sen huomioiden heppahan liikkui aika kivasti eteen, kääntyi täysin ongelmitta ja akkakin heilui ison Vinskin kyydissä ihan mallikelpoisesti. Hiukan istuin harjoitusravia alaskin, mutta suurimmaksi osaksi vain fiilisteltiin heppaa ja toivottiin pikaista kesää.

Loppua kohden Vinski lösähti, alkoi varmaan kentän kierto kyllästyttää. Ruoskittiin valkeasta vielä ne viimeiset mehut ulos, ennen kuin jäätiin loppukäynteihin ja käveltiin. Heppa pääsi tarhailemaan takki niskassa ja itse tuli häivyttyä kuivemmille vesille.

Tallin uusi ilme

Tänään olikin ensikertaa pikkupakkasia tänä syksynä, aurinko paistoi, ilma oli kirpeä ja ponit pörröisiä. Oikein mukava syyspäivä siis. Mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Evita, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani.
Poni ei ollut vieläkään kovin iloinen, mutta keskittyi sentään enemmän syömiseen kuin murjottamiseen. Kentälle lähti laahustamaan vallan löysä ja väsähtänyt poni, joka kuitenkin piristyi auringon paisteessa.

Kenttä nyt oli muhkurainen ja kova, mutta sentään aurinko paistoi, joten oltiin jo huomattavasti paremmalla alulla kuin parina viime viikkona. Tutustuttiin ponin kanssa pohjaan ihan rauhassa ja kun tuntui paremmalta, uskaltauduin ihan ratsastamaan eteenkin päin. Saatiin aikaan mukavan reipasta käyntiä ja ponikin kääntyi ja toimi ihan nätisti.
Tehtiin käynnissä muutamat voltit toisella lyhyellä sivulla ja pitkillä sivuilla joko pidennettiin tai lyhennettiin käyntiä. Pidennykset sujuivat selvästi paremmin, lyhennyksissä en meinannut millään saada pidätteitä kunnolla läpi. Kun kuitenkin viimein sain istuttua alas, hidastui ponikin paljon paremmin. Eteen se meni ihan nätisti, olisin vaan voinut heti alkuun pyytää vähän enemmän.

Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin varovasti kenttää ympäri. Vähän nämä ekat kylmemmät kelit jännittävät ainakin ratsastajaa, kun ei ole taas tottunut tuohon koppuraiseen pohjaan. Siksipä vetelin lähinnä suoraa uraa, lisäten sinne tänne muutamia isoja ympyröitä. Kyllä se siitä kun taas tottuu siihen että kenttä on kovempi talven ajan. Pomo oli oikein mukava tässä ravissa, keskityin siihen sisäpohkeella-ulko-ohjaa kohti ratsastamiseen, mikä on tuntunut toimivan todella kivasti ponin kanssa. Nytkin saatiin ihan tunnustusta että hyvin mennään ohjan ja pohkeen välissä kelistä huolimatta.

Välissä käveltiin hiukan pitkin ohjin ja tehtiin vielä käynnissä samat setit toiseen suuntaan. Nyt Marianne oli vaatimassa meiltä kunnon käyntiä ja jestas kuinka hyvin saatiinkaan ponin pylly keikkumaan kun viimein vaadin ihan kunnolla. Hidastukset olivat edelleen vähän hankalampia, mutta pidennyksiin poni lähti oikein aktiivisesti ja tosi hyvin. Olin oikein tyytyväinen, kuten koko päivään muutenkin. Kyllä pikkupakkanen aina vesisateen voittaa.

Poni pääsi ulkoilemaan ärtsyn muidunsa kanssa ja itse jäin hetkeksi paistattelemaan päivää. Siellä oikeasti on aika lämmin ja aurinko on jotain, jota tässä on jo ehtinyt kaivatakin.

Valmistautumista talveen

Vettä sataa ja kelit menee huonoiksi. Kohta on marraskuu ja on pimeää. Siitä huolimatta tänään oli ratsastuspäivä ja mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli möllykkä, eikä sitä piristänyt taaskaan tuo sadesäähän meneminen, heh. Poniraukka.

Kenttä oli oikea lammikko ja ilma oli kovin kamala. Siksipä tunti oli hyvinkin rauhallinen, alkukäynneissä paukuttelin Pomoa eteen ja keskustelin sen kanssa vakavasti siitä, onko okei ajautua aitoihin kävelemään vain sen takia että siellä on kuivempaa. Poni oli lopulta yhtä mieltä kanssani ja saatiin siitä ulos oikeasti todella hyvää käyntiä näin olosuhteisiin nähden. Poni eteni tosi kivasti, asettui ihan ok ja oli toimiva. Koitin kokoilla sitä jopa vähän lyhyemmäksi, jottei ihan vaan löllöteltäisi pitkänä. Sekin onnistui kivasti, oikein hieno poni.

Käynnissä funtsittiin ihan vaan perusistumista, kuinka hevosen kuuluu kulkea ja mennä ja tehtiin hiukan s-kirjaimia, jotta saataisiin hevoset asettumaan ja taipumaan ja sen jälkeen piti keskittyä takajalkojen reipastamiseen ja hyvään etenemiseen. Pikkuisen paremmin oltaisiin voitu saada taivutus läpi, mutta menee kelin piikkiin. Sadesää vaan tekee sen ettei ihan kiinnosta tehdä mitään, molempia vaan vetuttaa.
Todella hyvää käyntiä siis joka tapauksessa, poni oli reipas ja kiva, vaikka sitä vähän harmittikin tyhmä keli.

Siirryttiin kevyt raviin ja vedettiin lähinnä uraa pitkin, poniin ja omaan istuntaan keskittyen. Kenttä oli tosiaan ihan litimärkä, joten kaikki kääntäminen tuntui lähinnä mälsältä. Sain kuitenkin ponista oikeasti todella kivan, se oli aktiivinen ja reipas koko ajan. Sen lisäksi sain älyttömän hyvin kerättyä kaulaa kasaan ja ponia tuntumalle. Pikkaisen sen olisi vielä pitänyt lyhentyä, mutta sitä en saanut aikaiseksi. Oltiin kuitenkin jo selkeästi paremmalla puolella, ponikin oli rento ja tyytyväinen.

Lähdettiin lopputunniksi kävelemään maastopoluille, sillä kenelläkään ei tainnut olla tekeminen ihan tapissa. Mä ainakin olin jo ihan litimärkä ja jäässä, joten rauhaisa maastolenkki sopi paremmin kuin hyvin. Kerran Artsi meinasi järkyttyä matkalla ja Pomokin mietti että täytyisikö vaan vetäistä uukkari ja lähteä suorinta tietä kotiin. Muuten käveltiin rentoina ja iloisina, oli kiva käydä maastossakin pitkästä aikaa.

Palattiin tallille ja poni sai loimen päälleen ja pääsi ulkoilemaan. Ihan kiva päivä. Kunpa vaan ensi viikolla ei enää sataisi.

Työstämistä sadesäässä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Evita ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Ponilla oli jälleen mörököllipäivät ja kaikki oli suorastaan mälsää, eikä alkava sadekaan parantanut pienen ponin mielialaa lainkaan.

Jäätiin käyttämään pientä puolikasta kentästä ja pyöriteltiin hetki alkukäyntiä ponia eteenratsastaen ja ohjausta tarkistellen. Sitten aloitettiinkin jo tehtävä, lyhyen sivun keskellä voltti, voltilta jatkettiin avossa se lyhyt pätkä kulmaa pitkin ja avon jälkeen ohjaa löysäksi ja hevosta eteen. Muualla sai sitten pyörittää voltteja ja ratsastaa eteen.
Tehtävä sujui muuten yllättävän hyvin. Siis vähän oli varmaan molemmilla into poissa tämän ilman takia, mutta sain ponin ainakin ajoittain liikkeelle kivasti. Vähän lösähdeltiin välissä, mutta ihan ok kumminkin. Työstin Pomoa myös siihen asetteluun nyt ihan kunnolla, enkä vain antanut ponin jäkittää vastaan. Ilmeisesti se silti oli vähän vino ja liian hidas volteilla, mutta ratsastin parhaani mukaan ulkoavuilla ja raipalla ponia sitten eteen, niin kyllä se ainakin omasta mielestäni parani koko ajan.

Ja tosiaan, ne avotkin onnistuivat. Eivät niin hyvin kuin silloin kerran Vinskin kanssa, eivät toki. Mutta poni teki jotain. Ei ihan joka kerta, eikä aina yhtä hyvin (syypää tähän oli ratsastaja joka jäykistyi staattiseksi aina kun piti tehdä jotain. Kun istuin rentona, homma toimi paremmin.) Mutta suurimmaksi osaksi tapahtui jotain ja saatiin ihan kehujakin että tehtiin hyvin. Toki takajalat olisivat saaneet olla vieläkin paremmin mukana, mutta hemmetti - tein jotain Pomolla. Se onnistui. Eikä vaan juostu alta niska jäykkänä kuten yleensä. Olen oikein tyytyväinen.

Siirryttiin raviin ja kevenneltiin ympäriinsä. Tein mahdollisimman paljon voltteja, työstäen asetusta läpi, jottei vain jäkitettäisi. Sen lisäksi ponia sai ratsastaa eteen ihan kunnolla - se meinaan lähti kyllä, mutta hidastui sitten taas uudestaan. Lopulta taisi alkaa väsyttää ja pissahätäkin vaivasi, kun ei poni meinannut enää lähteä alkuunkaan eteen enää lopuksi.
Olin varsin tyytyväinen tähänkin. Poni oli hiukan löysä eikä ihan vastannut pohkeeseen, mutta ohjalle se tuntui huomattavasti paremmalta kuin yleensä. Kääntymiset onnistuivat, ulko-ohja pysyi matkassa ja poni jopa asettui pienemmälläkin otteella.

Ravailtiin rauhaksiin siinä, sitten laukattiin yksitellen. Ensin vasempaan kierrokseen, joka alkoikin hyvin. Laukka nousi, poni laukkasi reippaasti, kääntyi nätisti ympyrälle (ulko-ohja pysyi siellä!) ja jee. Sitten se vaan yhtäkkiä stoppasi kesken laukan ja sitten en enää saanutkaan laukkaa nostettua, vaan tuloksena oli pelkkää lisättyä ravia. Aha.

Toiseen suuntaan laukka nousi taas kivasti, poni laukkasi oikein reippaasti eteen, kääntyi tosi hyvin kun muistin pitää kyynerpään oikealla paikallaan. Ja sitten taas, yhtäkkiä stoppi. Tällä kertaa sain laukan nostettua uusiksi heti perään, mutta muutaman kierroksen jälkeen poni himmasi samassa kohdassa, vaikka kuinka yritin ratsastaa eteen. En tiedä istuinko itse huonosti vai mitä tapahtui, mutta jätettiin siihen, laukka kuitenkin sujui ihan hirveän hyvin, joten eipä se nyt mitään.
Lopuksi käveltiin ja keskelle.

Poni pääsi uuteen tarhaan tallin taakse, jossa tyttöystävä jo yksinäisyyttään olikin ehtinyt valitella jo tuntikausia. Mutta olipa hyvä vastaanotto, kerrankin Pomoa ei vain juoksutettu ympäri tarhaa vaan se sai kiltin ja ystävällisen iilimadon kylkeensä kiinni. Ehkä Nikkis totesi siellä tallin takana majaillessaan että kenties muutama ystävä on sittenkin hyvä olla, mutten on kovin tylsää.

Niin se jännitti, mutta elossa ollaan

Hui, oli ekat estekisat. Meni ihan hyvin, ottaen huomioon kuinka paniikissa sitä tuli oltua koko päivän ajan. Ei koulukisat niin jännitä, mutta että huikeita esteitä pitäisi hypätä ihan yksin = paniikki.

Pomo oli tosiaan ihan kunnossa, ötökänpuremat eivät olleet menneet pahemmiksi, joten pääsin ihan tutun ponin kanssa radalle. Vaihdoin valkoisen huovan ja lähdettiin oikeinkin fiksun näköisinä suorittamaan näitä maahankaivettuja ristikoitamme.

Verkassa oli hivenen ahdasta, joten otin ihan rauhaksiin, käynnissä käänteilyitä ja vähän kevyttä ravia molempiin suuntiin. Ei se niin loistava ollut tietenkään kuin tunneilla, poni ei ollut oikein yhtään ulko-ohjalla saati taipunut minnekään. Kääntyi se kuitenkin ja meni oikeaa askellajia, joten mentiin sillä. Liikkua se olisi kyllä voinut enemmän, se eteneminen oli niin löysää ja vetelää kuin olla ja voi.

Verkkaesteinä hypättiin nopeasti ykkönen ja kakkonen, joka sujui ihan hyvin. Mulla oli juuri ennen noita hyppyjä hirveä kriisi kun Pomo lähti hiukan reippaammin ravaamaan ja tuntui vähän turhan innokkaalta eikä oikein meinannut kuunnella pidätteitä. Sain kuitenkin pyyntöni läpi, ponin rauhalliseksi ja hypättiin ilman mitään paniikkikohtauksia.

Ratavideo olisi sitten tässä

Ok, eli kuten huomata saattaa, oli poni tosi löysä. Tuo laukannosto oli luokaton ja ekalle esteelle tultiin hitaina, jonka johdosta minäkin huojun ja heilun tuolla kuin mikäkin. Väärällä laukalla alas, mutta itse älysin korjata - tosi myöhään toki, mutta anyway.

Kakkonen ihan ok, ihan liian hitaasti vaan. En saanut ponia eteen, enkä varmaan uskaltanut pyytääkään tarpeeksi, kun oli niin jännät paikat tuolla. Taas laskeuduttiin väärässä laukassa, saatiin kuitenkin oikea nousemaan. Kolmoselle tultiin edelleen löysinä, jonka johdosta puomikin tipahti ja silloin Pomo hiukan suutahti kun puomi prklekin tipahti kintuille. Se oikein kiihdytti ja lähti ihan kunnolla eteen (toim. huom. se tuntui suorastaan kiitävän kuin napatuuli ja minä oli varma että keilataan jokainen vastaantuleva este), joka tuolla videolla näyttääkin huomattavasti paremmalta ratarytmiltä kuin tuo alkupuoli. Nelonen ylitettiin kivasti, tuntui jo paremmalta, enkä minäkään heilunut siellä ihan niin paljon. Vitonen myös nätisti, tuli parempi flow, vaikkei yhtään niin hyvä kuin eilen.

Vikan esteen jälkeen ponikin veti hiukan päätä alas ja laukkaili siinä, meitsi lähinnä koitti selvitä selässä ja yritti tajuta että oikeasti selvittiin maaliin asti ongelmitta!

Tosiaan, 4 vp, ajalla ei tässä luokassa niin väliä ollutkaan. Mua ennen oli kaksi virhepisteetöntä ja itse olin luokan ainoa virhepisteillä ratsastanut, joten pääsin jopa palkintojenjakoon. Marianne totesi vaan että ei hermot pettäneet. Eivät niin, mutta oli se muuten ihan hemmetin lähellä.

Ekat estekisat kuitenkin nyt takana ja olen tosi tyytyväinen. En ikimaailmassa olisi korkeammista selvinnytkään, joten olin korkeuteen ihan tyytyväinen. Kivaa oli ja tuntui että ehkä tässä vielä jonain päivänä pystyisi sen c-merkin 60cm radan ratsastamaan siististi läpi.

Tädistä tulee vielä esteratsastaja

Tänään menin Pompelilla, tunnilla myös Nipsu, Evita, Vinski, Artsi ja Elvis, Pomo vain mun kanssani.
Huomisten kisojen takia, oli tänään vuorossa nopeat radan ratsastelut.

Kuvista kiitos Hennalle taas :)

Verryteltiin ensin nopeasti, sitten otettiin radat läpi. Sama rata kuin viimeksi, se viisi hyppyä, oikein simppeli. Nyt hyppäsin ne näinä ristikoina, joina hyppään ne sitten huomennakin. Ensimmäinen kerta meni hiukan pipariksi, ei liikuttu tarpeeksi, oli vähän jengiä edessä ja meidän reitti meni piloille, tiputettiin kolmoseste sijoiltaan ja kiellettiin nelonen. Tultiin sitten rata uusiksi, pyysin laukkaa eteen ja hommahan meni tosi sujuvasti. Esteiden päällä istuminen tuntui tosi luontevalta, en heilunut ja rojahdellut niin pahasti kuin viimeksi ja päästiin koko rata ihan ongelmitta läpi. Laukat olivat vaan vääriä tyyliin joka laskeutumisen jälkeen, mutta mitäpä siitä, vaihtuivat oikein kivasti takaisin.

Tulin radan vielä toiseen kertaan, joka oli jälleen ihan nätti suoritus, ainoa vaan että hukkasin toisen jalustimen ja hyppäsin sitten kaksi vikaa estettä ilman toista jalustinta. Ehkä tämänkin takia on hyvä että menen niin pieneen luokkaan, kyllä nuo ristikot menevät ilmankin.

Kevenneltiin loppuraveja, joissa en oikein saanut Pomoa venymään mihinkään suuntaan ja sitten loppukäynneissä todettiin sen olevan täynnä erinäisiä paukamia. Poni joutui siis allergialääkekuurille ja kunnon desinfiointipesuun. Jospa ukkeli olisi huomiseksi ihan kunnossa.

No, katsotaan sitä sitten huomenna, kuinka käy ja millä mahdan nyt mennä.

Suunnittelematon laskeutuminen

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Evita, Jack, Vinski ja Artsi, Pompeli jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Tällä kertaa vastassa olikin oikein myrtsi poni, joka teroitteli hampaitaan pahaa aavistamattoman ratsastajan käsivarteen. Pienen muistutuksen jälkeen poni malttoi olla ihan kiltisti, mutta selvästikään tänään ei ollut ihan niiin hyvä päivä kuin viimeaikoina on ollut. Harjasin kiemurtelevan ponin ja lähdettiin kentälle.

Hennalle kiitos kuvista!

Estekisat ovat tulossa ensi viikolla ja meitsikin lähtee ylittämään keppejä. Kunnioitettavasti ristikkoluokkaan vaan, sillä täytyy aloittaa pohjalta. Kisojen takia meillä oli tänään pientä hyppelyä kisoihin osallistuvien kesken. Aloitettiin alkukäynneillä, käveltiin, herättelin Pomoa eteenpäin ja koitin saada asetuksen läpi. Sen jälkeen kevenneltiin ravia ja taas hain vaan ponia pohkeen eteen ja kääntymään. Ihan ok, mitä nyt poni hiukan valui uralle, eikä oikein pysynyt suorana ja tasaisena siinä uran vierellä. Jouduttiin aika kauan tahkoamaan, ennen kuin lopulta alettiin pysyä suorina.

Superhieno ratapiirros, sama rata on ilmeisesti kisoissakin jos oikein ymmärsin. Ensin siis tuo harmaa este, joka oli pysty sokeripaloilla, sitten kierrettiin koko rata ja hypättiin suurin pysty, joka saattoi olla siellä 60-70cm, sitten oikealle ja pitkävälinen sarja, jossa eka oli sokeripala pysty ja sitten toinen pysty. Lopuksi kaarrettiin vielä iso reitti viimeiselle esteelle, joka oli sellainen ehkä 40-50cm lankkueste.

Rimakauhu oli totta kai valtava, enhän mä ole aikoihin hypännyt muutenkaan ja silloinkin on ollut noita sokeripalaristikoita. Nyt taas oli vaaltaavaan isoja esteitä, hui. Ekan esteen ylitimme ravissa, meni ihan kivasti ja loppurata tulikin nätisti laukassa. Tai no, nätisti ja nätisti, mullahan oli tuo istuminen esteiden päällä erittäin mielenkiintoista ja lähinnä lentelin siellä kuin leppäkeihäs. En kuitenkaan siis jäänyt jälkeen tai kiskonut ponia, kunhan vaan istuin suunnattoman ilmavasti ja rötkyin vähän liikaa. Pitäisi kuulemma odottaa pidempään, jotta hyppy lähtee, ennen kuin nousen mitenkään mukaan sinne. No, aika surullista yrittämistä tämä joka tapauksessa oli, mutta pysyin kyydissä ja ylitettiin esteet. Joten aika jees.

Huonoa oli se, että Pomo pamautteli melkein kaikki esteet ihan vinona. Vähintään puolta metriä ennen estettä se koukkasi vähän vasemmalle ja hypättiin kaikki sieltä sivusta.
Hyppäsin radan vielä uudelleen, mutta sitten kakkosesteellä onnistuin lentämään niin hyvin, että melkein tipuin sieltä. Joten aloitettiin rata jälleen alusta. Nyt se menikin tosi hyvin, kaikki esteet ylittyivät tyylivapaasti, kunnes loikattiin se vika este. Mä katosin aivan täysin sieltä selästä sen ilmalennon aikana ja lopulta löysin itseni sieltä satulan takaa, Pomon pyllyn päältä istumasta. Pomo selvästi funtsaili että mikä hemmetin juttu tämä nyt on, mutta herrasmiesmäisesti se kuitenkin hidasti raviin, eikä esimerkiksi pukittanut vapaamatkustajaa tantereeseen. Mulle tuli kiire hypätä sieltä kyydistä pois ennen kuin poni lähtee ryykäämään, joten tulin alas, täräytin mahani täysillä satulan takakaareen matkalla alas ja jäin keräämään elämäni rippeitä kenttähiekasta. Ei varmaan ole ne ihan oikeatkaan putoamiset koskaan sattuneet noin paljon.

Osa näyttää paremmilta, osa sitten tältä

Marianne tuli keräämään mut sieltä ylös ja vetäisin vielä viimeisen kerran sen radan. Marianne käski vaan istua ja odottaa, olla sähläämättä niissä ylityksissä jotta pysyisin kyydissä paremmin. Tultiin ekalle esteelle ravissa, mutta koska mä en ollut pätkääkään menossa yli näine kipuine ja tuskineni, niin ponihan ravasi tyytyväisenä ohi. Koitettiin uudestaan, pienen jännityksen saattelemana tällä kertaa oikeasti ratsastin ponin esteen yli ja täräyteltiin muidenkin yli laukassa. Homma sujui nätisti, reitit olivat siistejä ja sujuvia ja minäkin pysyin hiukan paremmin esteillä kyydissä. En kyllä mitenkään sujuvasti, mutta edes hiukan paremmin.

Mutta joo, hyvältä näytti. Ei jännittänyt, päästiin esteistä yli, en tippunut ja kaikki sujui kivasti. Ristikot ovatkin sitten puolta pienempiä ja kaiken lisäksi ristikoita, joten saatamme suuremmalla todennäköisyydellä päästä keskeltä yli ja minäkin ehkä pysyn kyydissä ilman ylimääräisiä ilmalentoja. Innolla siis odotellaan, mun ekat estekisat, hih.
Kevenneltiin vielä loppuravit ja käveltiin. Pompeli sai jäädä jatkamaan duunia, kun minä häippäsin. Oli ihan kivaa jopa! Esteillä, aika jännää.

Elvis the Urhea

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Jack, Evita, Vinski, Artsi ja Pomo, Elviskin pääsi jatkamaan töitään vielä viimeisellä tunnilla.
Marianne oli tänään tosiaan poissa, joten meillä oli sijainen. Pitkästä aikaa, oli se ihan mukavaa vaihtelua taas. Vaikka puolet jengistä olikin ihan paineissa eikä kukaan uskaltanut tehdä mitään kun oli vieras opettaja :D
Harjailin Elviksen todella siistiksi, sitten varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Hyppäsin kyytiin ja aloitettiin alkukäynnit.

Opettajahan oli sen suhteen tuttu, että se on ollut myös koulukisoja tuomaroimassa suunnilleen joka vuosi. Itse en kuitenkaan ole osunut hänen sijaistamalleen tunnille, joten tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Otettiin perusasioita käsittelyyn, sillä olihan siinä nyt kuusi vierasta ratsastajaa opetettavana.

Aloitin Elviksen kanssa taas vähän varoen. Se tuntui hitaalta ja olisin vain toivonut että saisin sen liikkumaan aktiivisemmin eteen ja isompaa käyntiä. Olin kuitenkin hiukan varovainen jottei sitten kävisi niin että poni jännittyy ja räjähtää sieltä. Pikkuhiljaa sain kuitenkin ratsastettua ponia vahvemmin eteen ja pyydettyä, joten lopulta sain ihan kohtuu hyvää käyntiä eteen. Olisihan se edelleen voinut olla aktiivisempi ja vasen pohjekin olisi täytynyt saada paremmin läpi, jottei poni vain kaatuisi siitä läpi. Mutta noin niin kuin tähän hätään olin varsin tyytyväinen. Sain Elviksen myös omasta mielestäni aika kivasti asettumaan ja pohjettakin jumputtelin läpi, jotteivät kaikki voltit pienenisi ihan minimaalisiksi.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, joka sujui ihan mukavasti. Elvis oli edelleen hidas ja taas kerran menin varovasti. Sain ponia kyllä ratsastettua reippaammaksi, eikä se edes jännittynyt, mutta ongelmana oli se jatkuva lösähtäminen uudelleen. Aina vaan voltin jälkeen tuli ohjeistus ratsastaa lisää eteen, enkä oikein saanut ponia pidettyä reippaassa temmossa. Jotain muuta otusta olisinkin varmaan muistuttanut raipalla pohkeen taakse että haloo, sopii sitä kauemmin kuunnella kuin kaksikymmentä metriä. Elviksen kanssa tyydyin koskettamaan raipalla lapaa, jotta poni edes hiukan ajattelisi että vauhdin tulee säilyä, ellei uutta ohjetta tule.

Tehtiin samat kuviot toiseen suuntaan, Elvis kääntyi, asettui ja kulki ihan hyvin. Vähän se tuli vasenta pohjetta päin ja oli löysähkö, mutta pysyi suht rentona ja asiallisena kuitenkin.

Laukat otettiin kahdella ympyrällä, me jäimme Artsin ja Pomon kanssa samalle ympyrälle. Ensin laukattiin oikeaan kierrokseen, joka nyt oli vähän sellaista ja tällaistä. Elvis valui niiden vasempien apujen läpi aina välillä ulos ympyrältä, se ei alkuun meinannut edes kääntyä ympyrälle ollenkaan (muutaman tahkoamisen jälkeen sain sen kuitenkin kääntymään tosi kivasti). Laukka tipahteli alas, poni laukkasi tosi löysästi, mutta sitten taas se tuntui myös juoksevan vähän väliä alta. Homma tuntui todella vaivaiselta, mutta saatiin me ihan kivasti laukattua, tehtiin vain muutamia hidastuksia ja pieniä reitiltä katoamisia siihen väliin. Pullakin löysi laukkansa ihan siinä vikoilla pätkillä ja vihdoin tuntui että laukka oikeasti pyöri todella kivasti.

Vasen kierros olikin helpompi, nyt poni pysyi ympyrällä sitä kyseenalaistamatta, se ei tuntunut juoksevan alta joten oli helpompi ratsastaa eteen ja pitää laukka yllä. Saatiin laukattua selvästi pidempää pätkää ja useampia ympyröitä ennen kuin siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Heh, Elvis oli oikeasti aika urhea. Me seistiin kentällä kun Evita laukkaili yksinään. Evita kuitenkin oli erittäin sitä mieltä että hänen on pakko päästä kavereiden luokse ja sieltähän se eläin sitten jyrähti, ravasi suoraan Elviksen naaman edestä, mutta ponihan ei välittänyt yhtään. Mitä nyt hiukan luimisti kun akat juoksee syliin. Onhan siitä tullut niin urhea.
Ei tosin niin urhea, ettei se olisi säikähtänyt loppukäynneissä jotain. Ratsastaja melkein lensi kyydistä, mutta roikkui sitten henkensä kaupalla siellä.

Keskelle, poni talliin ja siitä kotiin taas. Säilyisi nyt tällaiset ilmat, kenttä on ollut todella hyvä, niin pääsisi jatkossakin tekemään kunnolla.

Hidasta menoa reippaalla kaverilla

Lauantaina mulla olikin pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo, Jack vain mun kanssani. Poni oli tuttuun tapaan ihan järkyttävän näköinen, mutta saatiin siitä ihan kelvollisen näköinen ja harjattiin tukkakin ojennukseen. Varusteet päälle ja kentälle sitten vain.

Ihan ajankohtaisia kuvia Hennalta!

Kyllähän se taas oli hiukan jännää kiivetä sinne herkkäpepun kyytiin, mutta koitin vain pitää mielessä sen, että pitäisi istua, olla rauhassa ja ottaa pidätteitä niin ettei se sitten heti alkukäynneissä vaihtaisi jollekin villille laukalle.
Jackie käveli kyllä selvästi reippaasti ja hiihteli vähän alta, mutta sain pysyttyä rentona, istuttua alhaalla ja tehtyä sen verran pidätteitä, että askellaji ei vaihtunut missään vaiheessa. Volteilla Jack aina rauhoittui ja hidastui, suorilla se pääsi karkaamaan alta. Keskityinkin ottamaan sitä kuulolle myös niillä suorilla ja oikeastaan jo muutaman kierroksen jälkeen tuntui että allani oli poni, joka ei räjähdä jokaisesta mahdollisuudesta. Heppa käveli rauhaksiin, mutta kuulemma hiihteli silti hiukan liikaa alta. En vain itse sitä tuntenut, joten kutsutaan tätä nyt puoleksi voitoksi.

Tehtiin käynnissä hiukan volttia ja siitä sitten keskihalkaisijalta väistöä takaisin uralle. Reitti oli todella vaikea ymmärtää, mutta kun siitä sai kiinni, olikin jo helpompi tehdä. Tosin, ei se helposti mennyt. Voltit olivat ihan ok, koitin ratsastaa Jackiäkin kunnolla vaikka se mua vähän jännittikin (joo, eihän pohjetta voi käyttää kun se on niin kovin herkkä eläin.. heh). Sain hepan asettumaan ihan kivasti ja se taipui sisäpohkeen ympärille ja oli kuulolla. Väistöt sitten.. ei niin kuulolla. En vaan saanut pidätettä läpi, joten Jack hiihteli eteenpäin aina kun pyysin pohkeella. Homma ei sujunut ja parhainta olivat ne "jos nyt vähän kaadutaan lapa edellä suunnilleen oikeaan suuntaan". Koitin ja koitin saada ne pidätteet läpi, mutta oli se vaan jotenkin vaikeaa. Ja kun en saanut taaskaan istuttua niissä pidätteissä, vaan kellahdin jalustimille ja etukönöön.

Lopulta ihan hiton pitkän tahkoamisen jälkeen sain kiinni ajatuksesta, jossa otan oikeasti vahvan ja nopean pidätteen. Näillä avuilla sain Jackin viimein väistämään. Toki se tuli silleen pätkissä - kaksi askelta, pidätys, uudet kaksi, pidäte, ehkä kolmekin askelta. Välissä hevonen meinaan aina lähti kaatumaan lapa edellä, joten oli vain pakko ottaa homma uusiksi joka välissä. No, onnistuipa, joten olen edes siihen tyytyväinen.

Lähdettiin kevyt raviin ja alettiin tulla keskihalkaisijaa pitkin ja siinä sitten halkaisijan alussa ja lopussa tehtiin kahdeksikot tötteröiden ympärille. Jack lähti yllättävän rauhassa ja hitaasti siihen raviin, eikä meillä mennyt ollenkaan aikaa hevosen hidasteluun ja tahdin löytymiseen. Jack ravasi jopa asteen löysästi, mutta annoin sen nyt olla, enkä alkanut vääntämään pitkän tauon jälkeen niin erilaisen hevosen kanssa.
Tämä sujui ihan hyvin. Voltit oikealle olivat selvästi hankalempia, Jack kaatui pohjetta vasten sisälle ja jouduimme jonkin aikaa veivaamaan ennen kuin sain näistäkin volteista tehtyä suunnilleen samankokoisia kuin vasemmalle. Pitkillä sivuilla piti pidentää ravia, mutta otin siinäkin vain sellaista vauvareipastusta, pyysin vain vähän eteen ja olin tyytyväinen siihen.

Kun oltiin aikamme kevennelty, istuttiin alas harjoitusraviin ja lisättiin laukannostot pitkille sivuille. Homma alkoi hyvin, raviosuus sujui, Jackie meni rauhassa ja päästiin pyörittämään voltteja. Eka laukannostokin onnistui moitteetta, heppa nosti kevyesti, laukkasi varsin rauhassa ja siirtyi raviinkin siististi. Seuraava laukannosto olikin ihan eri maata, kun hevonen suorastaan räjähti laukkaan, kiihdytti suoralla ja meikäläinen huojui kyydissä jumalaa rukoillen. Jackie pysähtyi kuitenkin suoran loppuessa ja päästiin jatkamaan. Minä tosin menin nyt käynnissä, sillä a) en pystynyt istumaan rentona ravissa vielä ja b) Jack oli valmis räjähtämään heti kun mentiin laukannostopäähän.  Tulin käynnissä, kävelin sen kohdan ohi jossa poni viimeksi räjähti ja nostin vasta pitkänsivun puolivälissä. Nyt hevonen osasi taas laukata rauhassa ja meni kuin mikäkin tätikuljetin. Marianne käski laukata hiukan ympyrällä jotta rauhoituttaisiin vähän, joten otin muutamat laukkaympyrät toisessa päässä. Heppa oli fiksu, laukkasi hyvin, vähän hitaasti ja laukkakaan ei ihan meinannut pyöriä, mutta kuitenkin ihan ok suoritus. Kun oltiin laukattu, koitin sitä ravia uudestaan. Menikin ihan hyvin, mutta heti laukkapäässä Jackie otti ja lähti uudestaan. Tällä kertaa sain pysäytettyä sen niille sijoilleen ja päädyin vain jatkamaan käynnissä ja ottamaan muutamat nostot sieltä sivun puolivälistä jottei hevonen pääsisi enää räjähtämään. Nostot olivat hyviä, Jack laukkasi hienosti reitillä ja sen kanssa laukkaaminen oli vain niin helppoa. Sen kuin istui ja ajatteli mitä tehdään, niin poni suoritti. Siirtymät alas tulivat ihan istumalla syvälle satulaan ja homma pelasi hienosti.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit. Itse taluttelin Jackiä ja siitä lähdettiin sitten tallille. Poni sai loimen ylleen ja pääsi tarhailemaan vienoiseen vesisateeseen. Sitten kotiin takaisin.
On muuten tyhjää taas käydä näin harvoin. Ehkä sitten joskus taas pääsee useammin

Ankaraa aherrusta, joka vielä palkitaan

Tänään mulla oli sitten Pomo, tunnilla myös Nikkis, Vinski, Artsi ja Evita. Pompeli oli taas iloinen itsensä, joten harjaaminen ja varustaminen sujuivat kovin iloisesti. Siitä kentälle ja selkään.

Kenttä oli edelleen märkä, joten käytettiin lievästi suurennettua osaa verrattuna eiliseen. Pomo oli ihan kiva, sain sen eteen ihan mukavan reippaaksi, poni kääntyi ja tuntui ihan hyvältä. Koitin nyt oikeasti kerätä sitä ohjaakin käteen, mutta on se silti vaikeaa saada kunnollinen ohjastuntuma ja ponia lyhenemään hidastumatta liikaa. Meille koottiin sinne paljon voltti/ympyrämerkkejä ja tarkoituksena oli sitten taivutella pyörylöitä ihan kunnolla. Tehtiin loivaa kolmikaarista, jonka huippuun tehtiin voltti, kulmiin voltit ja vielä jonkinmoinen ympyrä lyhyeltä sivulta ulospäin. Ponia sai siis väleissä ratsastaa kunnolla eteen jottei se jäisi löysäksi kaiken pyörittelyn takia.

Pyörittely meni aika nätisti. Poni jaksoi edetä, hiukan se ympyröille hidastui kyllä. Käännyttiin kivasti ja homma tuntui ihan simppeliltä ja mukavalta. Tässä välissä koitettiin myös sitä, että ohja otettiin käteen, nyrkki kiinni ja pohkeet irti. Sitten piti myödätä hiukan vähemmän kyynerpäällä käynnin tahdissa. Pomo vastasi tähän hidastumalla hiukan. Kun sitten aloin myödätä normaalisti kyynerpäällä, lähti poni etenemään. Oikein hyvä, poni ainakin oli etenemässä ihan itse, ilman jatkuvaa pumppaamista.

Siirryttiin kevyt raviin ja vähennettiin ympyräpyörittelyä. Niitä sai tehdä vähän oman tahdon mukaan. Itse aloitin ruoskimalla ponin eteen ja kun se alkoi ravata kunnolla, pyörittelin hyvässä tahdissa ympyröitä vähän molempiin suuntiin. Asettaminen oli jäykkää kuten aina, mutta ainakin käännyttiin ja pysyttiin sinäänsä raiteilla. Alettiin myös tehdä ihan samaa kuin eilen - puolipidäte, kun heppa hidastaa hetkeksi, niin myötäys ja eteen. Taas tämä oli jotenkin puolivillaista, en vain saanut tehtyä tarpeeksi nopeasti, eikä Pomo aina edes hidastanut yhtään. Muutamat hyvät onnistumiset tuli, muuten oli taas sitä tasapaksua settiä.

Väittäisin että tämän jälkeen sitten alettiin tehdä kolme käyntiinsiirtymää per kierros harjoitusravista ja sinne avoimelle sivulle tehtiin ympyrä laukassa ulospäin kentältä. Siirtymät olivat ihan ok, parempia alas kuin ylöspäin. Raviin siirtyessä kun heppa oli jotenkin hidas ja löysä vähän joka kerta. Pomo myös ravasi turhan löysänä, mutta mulla oli hirveitä hankaluuksia saada sitä reippaaseen raviin, kun aina muutaman metrin välein piti kuitenkin tehdä niitä käyntisiirtymiä. Ja kun ratsastin ponia eteen tarpeeksi, niin aloin vain pomppia ja puskea ponia liikaa eteen. Kun oikein keskityin sain istuttua, mutta oli se hankalaakin.

Laukat olivat ihan ok. Laukannostot olivat hitaita kuin mitkä ja laukkakin vähän tipahteli kesken. Syytän osin tosin kentän pohjaakin, se oli niin märkä sieltä päästä, että poni ei oikein edennyt tai pyörittänyt laukkaa kunnolla. Sain kuitenkin ihan kivat nostot vasempaan kierrokseen ja laukattua muutamat ympyrät. Oikeaan kierrokseen ongelmana oli alkuun se, että poni oli täysillä oikeassa ohjassa kiinni ja täysin tyhjä ulko-ohjasta, joten se ei oikein kääntynyt siistille reitille ja joko tiputti raville tai laukkasi ympyrän jälkeen kulman oikoen takaisin uralle. Sain kuitenkin loppuun puskettua ihan kivan suorituksen, jossa muutaman laukan tipahduksen jälkeen sain laukattua koko ympyrän, työnnettyä ponin suoralle reitille, siirrettyä sen suorana raviin ja ratsastettua kulman läpi kauniisti ja siististi!

Käveltiin ja sitten Marianne halusi tulla Pomon selkään vähän näyttämään miten sitä voisi ratsastaa. Jälleen kuulemma poni oli ihan kivasti pohkeen edessä, mutta se ohjaan kiinni pureminen oli ihan kamalaa :D On se vaikeaa.
Marianne ratsasti ponia siinä muiden loppukäyntien ajan, laittoi sen kunnolla eteen, taivutteli sitä irti siitä kuolaimesta, näytti miltä sen käytännössä pitäisi näyttää. Pomokin siinä rentoutui ja alkoi selvästi vastata hiukan paremmin kuin siihen mun kevyeen pyytämiseen. Mun pitäisi vaan vaatia se ohjakin kunnolla läpi, taivuttaa paremmin eikä antaa periksi.

Marianne lopetteli sitten kun seuraava tunti tuli ja käski mut takaisin selkään. Ajattelin että jees, kävelen sillä tässä loppukäynnit ja vien sen takaisin talliin. Käveltyäni pari kierrosta Marianne totesi että okei Milla, ohjat käteen ja raviin. Olin siellä vaan että jahasjahas, mutta tein työtä käskettyä. Sen jälkeen mua ruoskittiin ratsastamaan enemmän. Yksinkertaisesti, mun pitää ratsastaa enemmän, jotta saisin ponista paremman. Niin sitten teinkin, ainakin parhaan kykyni mukaan. Jouduin tekemään paljon voltteja, taivuttamaan ja vaatimaan sitä taivutusta läpi. Suoralla uralla jouduin vaatimaan vasta-asetusta ihan kunnolla. Aina kun poni hidastui, käskin sitä kunnolla eteenpäin. Volteilla piti pitää takaosa aktiivisena, suorilla ratsastaa hulluna eteen. Täytyy sanoa että jos kramppasi jokainen lihas jo tunnin jälkeen, niin tämän extrasuorituksen jälkeen oli lähes täysin kuollut. (Myös pieni sivuhuomautus - reippaasta ravista huolimatta nyt osasin kyllä istua siellä, myös niillä Mariannen kolme reikää lyhyemmillä jalustimilla. Kenties sillä oli jotain tekemistä sen kanssa, että poni liikkui paremmin)

Jouduin tosissaan tekemään töitä ja painamaan aika kauan. Pomokin tosin parani koko ajan mitä kauemmin sillä ratsastin. Väsähtihän se toki ja pissahätäkin vaivasi, mutta se vastasi eteenpäin tosi kivasti, taipui ongelmitta ja alkoi tosissaan jopa rentoutua sieltä suusta ja niskastaan myös mun kanssani. Marianne siinä tuskasteli että ollaan ihan millin päässä siitä että se loksahtaisi peräänantoon, mutta mä lähinnä tein kuolemaa ja en ollut uskoa että saan sitä taas ratsastettua niin hyväksi. Kyllä siellä töitä sai tehdä ja käsi sai liikkua jotta ponin sai asettumaan oikeasti yhtään mihinkään. Mutta tuntui se myös palkitsevalta - en varmaan itse ole saanut sitä koskaan noin vastaanottavaiseksi. Se ei ollut sellainen "puren vastaan niska jäykkänä" vaan tuntui jopa pehmeältä, taipui, asettui ongelmitta. Vaikka se ravasi kunnolla eteen, ei ollut yhtään sellainen olo etten pysy tai selviä siellä, sillä se oikeasti oli avuilla. Kerrankin tuntui että jahas, NYT se on ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Kun oikeasti tuntui siltä että sisäpohkeella kun painaa, niin poni vastaa eteenpäin ja sisäpohkeen painallus tuntui kulkeutuvan suoraan ulko-ohjaan, jolla poni nyt kerrankin lepäsi kevyenä ja tasaisena. Ei tiilimuurina, eikä tyhjänä. Wauwau..

Lopulta pääsimme mekin loppuraveihin. Näissä mun piti ratsastaa eteen-alas, mutta myönnettäköön että se oli ihan liian vaikeaa. Ajoittain Pomo venyi ja oli hyvä. Sitten taas.. Ei.. No, se on vaikeaa ja sentään se ravityöskentely meni himohyvin. Joten eipä tuo mitään. Jäin sitten kävelemään ja käveltiin ihan antaumuksella Pomon kanssa siellä. Poni oli meinaan hikinen ja kaikkensa antanut kaiken rääkin jälkeen. Kun oltiin kävelty lähdettiin talliin, Pomo sai pientä pesua ja pääsi tarhaan. Ja täytyypä sanoa, että en ole varmaan ennen nähnyt tuota ponia yhtä seesteisenä. Sillä oli jotenkin rauhallinen ilme siellä karsinassa, korvat hörössä, seisoskeli vain tuijottelemassa mua. Jotenkin todella seesteinen fiilis.

Olin kyllä tyytyväinen. Ja tosiaan, kyllä siinä ylimääräisessä ratsastelussa meni parikymmentä minuuttia. Mutta nämä olivatkin ehkä parhaat 20 minuuttia. Menevät melkein sen edellisen eeppisen Pomotunnin ohi. On vaan niin jännää että pystyin ratsastamaan sitä niin paljon, niin aktiivisesti ja sain sen vielä hyväksi. Dämn.

Ei hyvää jos ei huonoakaan

Olinpa kumminkin eilen ratsastamassa ja menin Vinskillä, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack. Vinski oli ihan järkyttävän näköinen nautiskeltuaan mutakylvyistä, mutta sain sen aika hyvään kuosiin ennen tunnille kipittämistä.

Kenttä oli märkä, joten käytettiin vain pientä osaa, joka oli jo kuivunut edellisen tunnin tamppauksen ansiosta. Alue kuitenkin oli hiukan pieni, varsinkin minun mielestäni kun alla oli näinkin iso humma. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa alkukäynneissä pohjetta läpi ja tehdä edes joitain ympyröitä. Se oli kuitenkin hiukan hankalaa, Vinski oli jotenkin todella sitä mieltä, ettei tänään viitsittäisi oikein tehdä mitään. En oikein saanut sitä ulko-ohjalle, se valui holtittomasti uralle, eikä edes kääntynyt ihan niin kuin piti. Se käveli ihan ookoosti, ei tarpeeksi, mutta kuitenkin. Muut asiat vaan olivat vähän retuperällä.

Tehtiin siinä alkukäynneissä volttia yhteen kulmaan ja jatkettiin väistäen uraa pitkin niin, että etuosa tuotiin uran sisäpuolelle. Tämäkin oli vaikeaa, siis välillä onnistui joo, mutta silloinkin sillä säästöliekillä ja tuntijunaillen. Välillä ei onnistunut sitten sitäkään ja homma oli aikalailla tervassa uimista. Ei kuitenkaan ihan penkin alle mennyt - vaan ei ihan täysin onnistunutkaan.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa ihan ekaksi puskettiin kaikki hevoset reippaaseen raviin. Minäkin kun en jotenkin uskaltanut pyytää Vinskiä tarpeeksi eteen (eihän se niin pienellä kentällä mahdu ravaamaan hei!) mutta Mariannen käskettyä löytyi poniin vauhtia ja todella hyvää ravia. Kun kaikki olivat liikkeellä (välihuomiona: ei tapeltu yhtään tässä ravissa, vaan alusta asti Vinski meni nätisti!) niin alettiin tehdä jokaisen sivun keskikohdalla puolipidätteitä, jotta saataisiin hevonen hetkeksi istumaan takajaloille ja siitä sitten taas reippaasti eteen.

Olisi siis voinut mennä paremminkin. Aika usein tuntui että pidäte ei mennyt läpi tai kun se meni, niin heppa ei lähtenyt oikein eteen tarpeeksi. Saatiin muutamat superonnistumiset joissa heppa hidastui ja lähti sitten lähes pyytämättä eteen. Mutta suurin osa oli niitä "vähän vaan sinne päin"-suorituksia, mikä oli tietenkin vähän harmi. Tehtiin vähän tasapaksusti koko ajan, heh.

Sitten käveltiin hetkinen ja lähdettiin treenailemaan peruutuksia. Ensin selitettiin kunnolla kuinka peruutus tehdään ja miksi, jonka jälkeen tehtiin peruutukset jokaisen sivun keskellä. Vinski oli näissä oikein hyvä. Välillä se teki vain kaksi askelta ja jämähti, mutta aika usein saatiin kolmesta neljään siistiä askelta ja siitä eteen. Tosin, meillä oli yksi erittäin suuri ongelma näissä peruutuksissa. Puolet pysähdyksistä piti nimittäin tehdä ruohon viereen, eikä hevonen tietenkään voi mitenkään keskittyä pysähtymiseen ja peruutuksiin, jos nokan edessä heiluu kaisla. Ja kun ei se Vinski edes luopunut toivosta millään! Kertaakaan se ei päässyt syömään ja silti lähes joka kerta se koitti dipata päänsä pusikkoon. Kun heppa malttoi keskittyä aiheeseen, olivat peruutukset hyviä.
Ensin käveltiin peruutusten välissä, sitten alettiin ottaa harjoitusravia, joka meni myös ihan hyvin. Alkuun siirtymät olivat hitaita, mutta kyllä vanha poikakin sieltä aktivoitui. Lopuksi otettiin vielä yhdet laukannostot suoraan peruutuksesta. Se olikin kyllä todella hyvä nosto, käytännössä suoraan peruutuksesta, laukka oli hyvää ja pyörittelin sitä yhden ympyrän verran. Olin varsin tyytyväinen.

Lopuksi käveltiin, jonka jälkeen hevonen pääsi talliin lepäilemään.

Rentoa taivuttelua

Tänään mulla olikin Pompeli, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Jack, Evita ja Nikkis. Pomokin jatkoi, joten vastuulleni jäi vain nyrpeän poniotuksen harjaaminen ja varustus.

Tänään meillä oli rauhaisa taivuttelupäivä, jossa keskityttiin rauhalliseen tekemiseen, ei tehty laukkaa, vaan taivuteltiin sekä käynnissä että ravissa. Alkukäynneissä jäätiin jokainen omalle puomille ja alettiin tehdä sen ympärillä volttia. Siinä sitten ratsastelin Pomoa hiukan aktiivisemmaksi, taivuttelin sitä parhaani mukaan ja koitin pitää ponin rentona ja tuntumalla. Kun se sujui molempiin suuntiin, alettiin tehdä kahdeksikkoa puomin yli. Tässä Pomo alkoi pehmetä selvästi, mutta oli se silti hiukan vino ja heikosti asettuva. Se oli kuitenkin koko ajan mukavampi ratsastaa ja se kääntyi ja taipui paremmin. Toki käynti pääsi hidastumaan näin pienellä reitillä, mutta sain takajalkoja hiukan innostettua mukaankin.

Kun tämäkin meni hienosti, jatkettiin uraa pitkin ja lähdettiin kevyt raviin. Tehtiin kiemurauraa kentän poikki puomien välistä, taivuteltiin ja aseteltiin. Toisella pitkällä sivulla sitten pyydettiin ravia eteen, jottei hevoset jäisi pohkeen taakse löllyttelemään. Hiukan tämä asettelu ja taivuttelu oli hankalaa, poni tuli liikaa lapa edellä kaatuen käännöksiin, se ei ihan suoristunut ja oli vähän sellainen. Sain sen välillä suoraksi ja oikeasti vähän taipumaankin, mutta sitten se taas katosi. Poni kuitenkin liikkui hyvin ja teki ihan hyvin - ei vaan tarpeeksi hyvin.
Lisäykset olivat mageita, kuten aina Pompelin kanssa. Ei sitä montaa kertaa tarvinnut pyytää, kun poni jo lähti lisäämään ihan kunnolla sitä ravia. Hiukan sitä sai aina pohkeella painaa jottei Pomo lopettaisi lisäystä kesken, mutta se riittikin innostamaan ukkelia kunnon liikkeeseen ja jatkamaan loppuun asti. Lopulta poni lähti jo niin hyvin eteen, että täti meinasi aina jäädä suorastaan jälkeen. Siellä kun on niin kovin hankala keventää kun poni oikeasti liikkuu ja lisää sitä raviaan.

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, muuten sama tehtävä, mutta pitkä sivu tultiin käynnissä ja kaarteissa sai pyöräyttää voltteja. Poni oli hiukan hidas, se tipahteli jopa käynnille, mutta jaksoi joten kuten tsempata ja pyöriä ympyröitä ja kaarteita. Pian jäätiin käyntiin, käveltiin hetki suuntaa vaihtaen ja jatkettiin samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan. Nyt poni liikkui taas paremmin ja päästiin helpommin pyörimään. Tämä meni ihan ok. Ei nyt ihmeellisen hyvin, kunhan reitillä pysyttiin, välillä suoristuttiin paremmin, välillä asetuttiin paremmin. Ihan ok, ei sen ihmeempää.

Seuraavaksi jäätiin keventelemään loppuraveja. Pomo olikin nyt todella hyvä, sain päästettyä ohjaa nätisti, poni pysyi silti tuntumalla, kääntyi ja oli oikeinkin rento ja fiksu. Ravia sai hiukan pyytää eteen ja koko ravit kulkivat nätisti ilman sen kummempaa draamaa. Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Poni sai jäädä töihin, minä kävin kuvaamassa ja sen jälkeen taas kotiin. Nyt alkaakin jälleen kerta viikkoon ratsastus. Kovin ikävää, mutta ainakin tämä kesä on ollut niin nousujohteinen, että toivottavasti moinen taito säilyy myös tämän kamalan talven ajan.

Vaikeudet ovat voitettavissa

Eilen mulla oli Vinski ja tunnilla meidän lisäksemme vain Pomo. Hain heppasen sisään, harjailin sen ja sitten lähdimme kentälle harjoittelemaan.

Alkukäynneissä paukuttelin taas Vinskin liikkeelle, jonka jälkeen oli helpompi jatkaa. Vinski nyt oli taas aika hidas ja vetelähkö, mutta kyllä se käveli ja reagoi ihan suhteellisen hyvin siihen jalkaan ja jaksoi kulkea. Jäätiin aika pian neliölle, jossa oli tarkoituksena kävellä ja kulmissa tehdä pientä takapään väistätystä ulospäin. Tämä oli jotenkin nyt ihan naurettavan hankalaa. Tuntui ettei oikein mitään tapahdu, välillä Vinski ehkä hiukan väisti takaosaa ulos, mutta suurimmaksi osaksi se vain kääntyi ja löllytteli menemään. Yritin kyllä kaikkea, koitin pitää toisen pohkeen tukena, napauttaa nopeasti sisäpohkeella, pitää ohjalla parempaa tukea, mutta ei vaan ei. Jotenkin tästä ei nyt tullut mitään ja Vinskikin vain lösähteli lisää. Pidin välillä taukoja väistätysyrityksistä ja ratsastin vain eteenpäin.

Seuraavaksi siirryttiin raviin ja sehän meni samoin kuin on nyt aiemminkin mennyt. Vinski kaatui molempiin suuntiin vuoronperään, eikä kulkenut suorana tai lähtenyt raviin. Paukuttelin hepan sitten raviin, jolloin se valui aitaa päin ja ravasikin väärässä päässä kenttää. Annoin nyt kuitenkin olla ja keskityin vain siihen, että saisin ravin pohkeen eteen ja takajalat aktiivisiksi. Pari kierrosta jouduin vääntämään siellä ilman hallintalaitteita, sitten löytyi tahti ja ulko-ohja ja pääsin takaisin neliölle kuten kuvioon kuuluikin. Vinski olikin sitten oikein fiksu ja kiva ratsastaa, reipastuessaan se keveni ohjalle, kääntyi kivasti ja oli oikein mukava.

Tehtiin tässä neliöllä pientä ravin hidastusta toisilla sivuilla ja toisilla sitten pyydettiin ravia eteen. Hidastuksissa Vinski oli aika pro, mitä nyt se meinasi aina tipahtaa käynnille asti. Kun sain pidettyä ravin yllä, niin sieltä tuli todella pientä ja hidasta ravia.
Pidennyksetkin sujuivat kivasti. Ekalla kerralla Vinski oikein lähti ja pidensikin, muilla kerroilla lisäiltiin tahtia sitten hiukan maltillisemmin. Tämä tosin riitti ainakin minulle nyt, sillä neliön sivu oli vähän turhan lyhyt pätkä vaatia mitään kunnon lisäystä noin hitaasta eläimestä.

Lopuksi sitten laukattiin vuorotellen. Tämä meni oikein hyvin, laukka nousi, tipahti vain kerran raville. Vinski laukkasi ihan kivasti - hitaasti ja vetelästi, mutta sain sitä aktiivisemmaksi ja laukkaa pyörimään paremmin kun pari kertaa näpäyttelin moottoria käyntiin. Sain molempiin suuntiin käännettyä muutamat ympyrät ja muuten sitten keskityin lähinnä etenemiseen ja laukassa istumiseen. Näin isolla hevosella mulla vaan jalustimet heiluvat kuin syöpäläiset, mutta työskennellään sen asian kanssa.

Lopuksi käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Vinski oli hiukan hassu siellä, se mulkoili vähän kaikkea siinä alkumatkasta - milloin hevosia, milloin ojanpohjia. Se kävi syömässäkin pari kertaa ja lopulta kiemurteli pitkin tietä kuin puskakemisti. Kun päästiin hevosten ohi, alkoi Vinskikin kävellä kuin normaali hevonen. Käppäiltiin pieni matka ihan rauhaisaa käyntiä, käännyttiin takaisin ja tallusteltiin tallille.

Oikein hyvä tunti. Se nyt on okei että meillä tulee tuollainen epäonnistumisen hetki kesken kaiken (raviin lähtiessä) sillä nyt saan sen ainakin korjattua. Aiemmin en saanut ja se epäonnistuminen jäi päälle koko tunniksi. Tämä on siis positiivista ja nyt vain työskennellään sen kanssa, että saisin Vinskin aloittamaan ravin normaalisti, tuon kiemurtelun ja taistelun sijaan.